Lähtö Kessijärvi Tukkikämppiä Joukhaisenpesä - Grenseparvasshytta - Piilola Norjalaisia tupia Kapperijärvi - Rajavaara - Føllvannskoia Mellalompola Surnujärvi Äälisjärvi Rajapää Routasenkuru Vuontisjärvi Pakanajoki Kirakkajärvelle Toteutunut reitti Loppukommentteja

ESIPUHE Kaukainen, syrjäinen, kivinen, metsähakkuiden ja -tien raiskaama maailmankolkka jossa ei ole yhtään mainittavaa tunturia saatikka muuta luonnon muotoa. Tällaiseksi se Kessi helposti ajatuksissa muokataan. Muutama vuosi sitten luin Tapio Tynyksen kirjan Vätsäri -erämaa järven takana. Viimeistään se sai minut ajattelemaan jotta tuollekin seudulle pitää joskus lähteä. Kessin ja Vätsärin maine kivisenä ja hankalakulkuisena paikkana on pitänyt minut poissa ja onhan muitakin seutuja ollut käymättömien listalla. Alkukesästä kävin kohottamassa kuntoa Luonterilla ja Saimaalla meloen sekä Oulujärveä pyörällä kiertäen. Suunnittelin kesän ja syksyn vaellukseksi itärajan kulkemista alkaen Kemihaarasta Nellimiin josta Näätämöön ja vielä Kaldon yli Utsjoelle. Työt vain iskivät päälle niin että tuo 3x2-viikkoinen piti lyhentää ja keskittyä oleelliseen. Jäljelle siis jäi reissu Nellimin ja Näätämön välille. Talven aikana olin kartoittanut alueen tupia ja muuta historiaa joten reitin piirtäminen oli kohtuullisen helppo. Kotona karttoja katsellessa näytti siltä jotta Norjan rajan tuntumassa saisi kuljettua kohtuullisen mukavassa maastossa ja kämppiäkin olisi matkan varrelle. Liian kauan meni aikaa matkan ja siitä kertovan kertomuksen välillä. Onneksi sentään ennen seuraavaa reissua. Turhankävelijä 22.4.2007.
Lähtö 27.7.2006 Kevään ja Alkukesän aikana paino oli pudonnut sieltä 104kg tietämiltä siten että lähtiessä sitä oli hieman runsas 98kg. Tuohon kun laittaa päällysvaatteet ja rinkan niin junaan nousi heinäkuun 27 päivä 130kg. Olin tullut kainuuseen suuntautuneelta pyöräreissulta vasta pari viikkoa sitten joten valmistelut tapahtui pienellä kiireellä, mm junaliput hankin niin myöhään että oli vain kalliita makuupaikkoja uusissa makuuvaunuissa. Myöhäisen lipun hankinnan takia matka pohjoiseen kalliissa uudessa makuuvaunussa. Hieman vähempikin olis riittänyt. Sainpa kuitenkin nukutuksi.	ROUTASENKURU
Kessijärvi 28.7 Ilman kunnollista taukoa olin tullut Nellimiin asti. Junasta suoraan linja-autoon ja vaihto Ivalossa. Poikkesin Nellimissä kahville ja haukkaamaan jotain pientä. Sain selville jotta paikallinen taksi olisi lopettanut. Kahvilan puolelta kuitenkin luvattiin heittää minut Kessin suunnalle. Pihalle mennessäni ohi meinasi kuitenkin huristella Ivalolainen taksi paluumatkalla. Kaappasin tuon ja hurautin Kessin suuntaan. Ei ollut aavistustakaan kuinka pitkälle tietä olisi päässyt. Jäin kyydistä Longinlampien tuntumassa. Tästä pääsee jo hyvin maastoon ja kohti Kessijärven autiotupaa. Tienposkessa varusteiden vaihto ja vaellussauva esiin. Saapastelin vielä hetken tietä myöten. Pitkälammen rantaan olin merkinnyt yhden rakennusraunion jota tietenkin piti käydä katsomassa. Lammen rantamilta löytyikin tasattu rakennuksen pohja. Valokuvia ja askelmittoja sekä ympäristön tutkimista. Karttani on hiukan jäljessä nykytilanteesta, tie näyttää jatkuvan pidemmälle. Pitkäjärven päässä on kuitenkin vaatimaton kyltti ja polun alku Kessijärvelle. "Oikaisin" kuitenkin ja siirryin polulle kun kyllästyin oikopolkuni hankalakulkuisuuteen. Keinojärven tila on siinä Kessijärven lounaispäässä. Poikkesin tietenkin tutustumaan. Isohkon pihakentän laidalla, mäen päällä on pari aitaa jäljellä. Päärakennuksen ja jonkun muunkin rakennuksen jäänteet on vielä hyvin näkyvissä. Rannassa oli vielä hyväkuntoisen näköinen sauna. Läksin seuraamaan Kessijärveä reunustavaa polkua. Muutamat huonokuntoiset pitkospuut ja pari kilometriä ennen Kessijärven Autiotupaa. Kessijärven autiotupa on iso pihakentän laidalla oleva pieni punainen tupa jonka toinen pää on puuvajana. Rakennus ei varmaankaan ole paikan päärakennus vaan joku piharakennuksista. Kentällä ja sen ympäristössä oli useita mahdollisia rakennuksen paikkoja. Nälän tapettuani kävin katsastamassa saunan ja pistin sen lämpenemään. Odotellessani saunan lämpiämistä kiersin katselemassa Kessijärven perukan vanhaa tilaa. Päärakennus oli vielä käytössä ja lukittuna. Pihakentällä oli pari käyttökuntoista piharakennusta korkean heinikon keskellä. Saunominen teki hyvää vaikka takana ei ollutkaan kuin puolikas vaelluspäivä. Hyvä sauna mutta joen uimapaikkaa en lähtenyt kokeilemaan. Saunan puita sai keräillä autiotuvan huvenneesta liiteristä. Ilta menikin sitten tuvan pöydän ääressä karttaa ja vieraskirjaa silmäillessä.
Tukkikämppiä 29.7. Aamu aukeni pilvisenä mutta ei sentään satanut. Varsinainen vaellus saisi siis alkaa. Kartalta löytyneet raunioiden merkinnät ovat Kessijärveltä koilliseen Kiimasselän takana. Läksin etsimään noita kohteita.Ensin pari kilometriä Piilolaan johtavaa polkua ja sitten kompassiin luottaen. Niinhän siinä kävi jotta suunta oli oikea mutta lähtöpaikka väärä. Ei hätiä. Hiukan ympärille katsomista ja pian taas kartalla. Sorstinjängän kaakkoispuolella olevan kolmipäisen lammen pohjoiskärjessä oli ensimmäinen etsimäni tukkikämpän jäänne. Paikalta löytyy yksi noin 8x8m kokoinen kämpän raunio. Seinissä on käytetty järeitä keloja. Takaseinässä 4 hirttä jäljellä etuseinässä 6 hirsikertaa, ovi ja ikkuna-aukko vielä paikallaan, katto luhistunut. Rannassa hirsiä maassa, siinä on ollut joku aitta, talli, vaja tai vastaava. Koko ja muoto jää epäselväksi. Toinen Tukkikämppäkohde on edellisestä vajaa kilometri kaakkoon lammen etelärannalla. Sieltä löytyi kaksi liki saman kokoista (8x8m) rakennusta. Itäisempi rakennus näyttää olevan paremmin tehty ja siinä on myös ikkuna mikä puuttuu toisesta rakennuksesta jossa vain räppänän luukku. Itäpuolen rakennus siis todennäköisesti majoitusrakennus. Hirsiä molemmissa päällekkäin 6-8 eikä näytä siltä että niitä olisi ihmisten toimesta vähennetty. Rakennuksilla etäisyyttä alle 30m toisistaan. Lammen rannassa on hyvin maatuneena yksi hirsikerta neliön muodossa, nurkat salvottuna. Oletettavasti sauna tai vain "nuotiokehä", kooltaan noin 4m kanttiinsa. "Saunan" keskellä kuoppa. Vaikka nälkä ei vielä ollut niin laitoinpa kuitenkin sopan. 500m etelään ja olin kolmannella tukkikämppäkohteella. Paikalla kaksi isoa tukkikämppää joiden iso huone 8x8m ja sen kyljessä noin 5x8m kokoinen toinen huone. Itäisemmän rakennuksen kyljessä lisäksi noin 2x3m kokoinen laajennus (varasto/puuvaja). Rakennukset tehty järeistä hirsistä. Itäisemmän rakennuksen (päärakennus) iso huone on säilynyt parhaimmin ja siinä on kuutisen hirsikertaa, vain yksi nurkka painunut kasaan. Laajennus taasen enemmänkin irtopuutavarana entisten seinien kohdalla. Kakkosrakennus on huonossa kunnossa eikä missään kohtaa ole seinät pystyssä alkuperäiseen korkeuteen asti. Tämän rakennuksen nurkkaa on poltettu myöhäisempinä aikoina. Pidetty tulia mahdollisesti suoraan tuvan kyljessä. Näyttää jopa tuli karanneen käyttäjiltä. Elävissäkin puissa on palon jälkiä. Isojen rakennusten takana on vielä pieni saunaksi luokittelemani rakennus, noin 4x4m. Hirsiä 4-6 päällekkäin eikä niin järeitä kuin päärakennuksessa. Sisällä nurkassa iso kivikasa joka lienee kiuas. Maisema ja kulkureitit kohtuullisen kivisiä. Ei mitään vaikeaa maastoa kunhan pahimmat kivikot kiertää. Jalkoihin täytyy kuitenkin katsella tavallista enemmän. Toisaalta nuo rakkakivikot joissa kivien koko on vähintään jääkaapin luokkaa, on yllättävän helppo ylittää. Kivet on sopivasti askeleen etäisyydellä toisistaan ja niiden pinta on kuivalla säällä hyvin pitävä. Toisin on märällä ja hullusti käy jos astuu harhaan. Pilvet oli kaikonneet taivaalta noita tukkikämppiä katsellessa. Jatkoin itään. Pikku-Sorstijärven laidalta löytyi heikko polku ja lakkojakin sai jo maistella. Sorstijokivartta Ristijärvelle jossa pidin hetken kahvipaussia ja kokeilin kalaonneakin. Kalaa ei näkynyt mutta yksi karttoihin merkitsemätön kämpän haamu. Kämppä tai kammi. Kokoa ollut noin 3x3m. Muoto neliskulmainen. Turpeista on vaikea päätellä rakennuksen kokoa joten se on voinut olla pidempikin (3x5). Kämppä painunut jo maantasalle. Kaminanputkia vielä näkyy. Kämpän puurunkoa potkiessa huomasin se kovin hiiltyneeksi joten tuli on tainut korjata tämän kämpän. Jatkoin ristijärven pohjoisrantaa. Noin 100m tuolta kämpältä oli rannassa pidetty laavua. Sekin aikaa sitten maatunut. Hukanulvomajärvelle mennessä ohitin pienen kauniin lammen ja sitten vanhaa poroaitaa seuraillen hyvässä maastossa ja auringon lämmittäessä kulkijan paitaa. Hukanulvoma oli ajateltu yöpaikka. Vaikka päivää oli vielä jäljellä ja valoisaakin riittää niin tiedän ettei saa hötkyillä alkumatkasta raskaalla kuormalla. Telttapaikka järven etelärannan niemelle. Kohtuullisen tasaista mutta humuksen ohuuden takia ei mieluisaa telttapaikkaa tahdo löytyä. Oli siellä joku ollut ennen minuakin. Katsoin kuitenkin tuulelta suojaisemman ja aurinkoisemman paikan. Päivä paistaa ja elämä maistaa. Hiljaista, karua ja kaunista. Syömistä, juomista ja jalkojen lepuuttamista.... Käväisin kuitenkin ennen auringonlaskua pienellä iltalenkillä kameran ja kalavehkeiden kanssa.
Joukhaisenpesä - Grenseparvasshytta - Piilola 30.7. Aamun auringossa mukava kömpiä ylös teltasta. Päivän ensimmäinen etappi oli aika lähellä eli Pahtavaaranlammen pohjoispuolella oleva outo tupamerkintä ja "kiitorata". Vanhemmalla topokartalla tosiaan pitkä, yli 100m suorakaide ja sen itäpäässä rakennus. Piti olla helposti löydettävissä mutta ei siellä mitään ollut. Tai oli sentään se tuvan pohja joka löytyi vasta kun olin heittänyt rinkan selästä ja tehnyt laajoja kierroksia. Kyllähän se tupa oli oikealla paikallaan vanhassa topokartassa mutta mukana olleeseen uuteen karttaan olin merkinnyt vain summittaisen rinkulan. Mitään kartan mukaista "lentokenttää tai ampumarataa" en paikalla havainnut. Kämpän vieressä penkassa on myös kaivettu maata (kellari). Tuo kaivanto muistutti myös kultamiesten tekemiä koemonttuja jokipenkoissa. Itse tupa on täysin maantasalla. Koko noin 3,5m kanttiinsa ja paikalla oleva puutavara on kovin palanutta, kertooko kämpän tuhoutumisen syyn vai onko joku pitänyt nuotiota tupavainaan seinähirsistä. Yhdessä kämpän nurkassa kivikasa joka kertoo tulisijan paikan. Jotain rojua on vielä maassa. Ratkomajärvellä kaunista ja pysähdyinkin kahville. Ennen Sakiapetäjäjärveä tuli vastaan Joutsenpesäjärvelle vievä puhelinlinja, tai paremminkin tolppalinja, piuha kun on jo kerätty talteen. Läksin seuraamaan tolppalinjaa. Ratkomajärven laskuojan ylitykseen ei meinannut löytyä paikkaa josta saappailla pääsisi. Muutama laho riuku siinä oli jota myöten pääsi yli. Polku löytyi ja se johti hyvänä Sakiapetäjävaaran pohjoispuolelle. Sieltä pikkuisen epämääräistä reittiä Joutsenpesäjärvelle eli Joukhaisenpesäjärvelle. Ennen entistä rajatupaa näkyi rannalla pienehkö rakennus. Se on kooltaan noin 2,5x3,5m ja vain pari metriä rannasta. Kapea pääty järvelle ja siinä ovi. Toisessa päässä pieni tuuletusräppänä, ei ikkunoita. Rakennuksessa lapekatto ja matalampi puoli vain metrin korkuinen. Seinät on tehty kuorimattomista hirsistä. Päättelin kyseessä olevan saunan. Kämpästä on seinät pystyssä mutta katto romahtanut. Siirryin sitten entiselle rajamiesten tuvalle joka nyttemmin on paliskunnan hallussa. Tuvan oven päällä lukee "Joutsenpesä 1954". Kämppä on isohko. Siinä on hirsisalvoksista päätellen jonkinlainen eteinen. Oven vieressä on ilmoitustaulu ja opaskartta oletettavasti rajamiesten partiotupa ajoilta. Ilmoitustaululla oli lappu jossa pyydettiin ottamaan puhelimitse yhteyttä paliskuntaan jos tarvitsee kämppää. Tuvan vieressä olevan joen yli on silta joka ritisi uhkaavasti kun siitä menin. Joki on hyvin ylitettävissä kiviäkin myöten. Pidin soppataukoa hakien samalla varjoa paahtavalta auringolta. Kotona karttoja katsellessa ja kirjoja selatessa oli silmiin osunut norjan puolella Grenseparvasshytta niminen tupa norjan puolella. Rajalta ei pitäisi olla kuin muutama sata metriä joten sinne. Norjan raja tuli pian vastaan ja hetken seurasin sitä. Könysin poroaidan ali kuningaskunnan puolelle ja lähdin kohti tupaa. Tupa on mielestäni hieman lähempänä Suomen rajaa kuin Norjalainen kartta antaa ymmärtää. Kämppä on pieni 3 hengen hirsitupa. Tuvan vieraskirja alkaa vuodelta 1988. Mukava pikkutupa josta löytyy kattilat ym ja jopa kaira talvisen vedenhaun helpottamiseksi. Siisti kämppä jäi kuitenkin tällä erää vain taukotuvaksi. Piilolaa olin ajatellut yöpaikaksi mutta matka sinne oli jostain syystä pidempi kuin olin ajatellut. Läksin kuitenkin siihen suuntaan, olihan tarjolla tupa yösijaksi. Palasin Suomen puolelle Valevaaralle jossa hiukan turha suolammen kierto. Alaturvejärven itäpäässä katselin vielä mahdollista telttapaikkaa mutta ei siellä ole kuin märkää ja mättäitä. Turvemaan rinteellä tulikin vastaan komeaa puustoa. Jos tällaista on ollut kaikkialla niin komea on seutu ollut ennen muinoisia hakkuita. Runsaasti järeää puustoa. Hienoa. Siellä Turvemaan rinteellä oli myös karhunloukuksi tulkitsemani hirsiladelma. Loppumatka Piilolaan menikin sitten pikamarssia polun löytymisen jälkeen. Pysähdyin Piilolan vanhan tiluksen kentän laidalle. Otin kuvia ja mietin menneiden elämää näillä syrjäisillä seuduilla. Piilolan tiluksen vieressä on uudempia rakennuksia joiden välistä johtaa polku autiotuvalle muutaman sadan metrin päähän. Perillä olin aika väsynyt ja rasittunut mutta onnellinen. Ilta meni tuvalla syöden ja lepäillen sekä sen ympäristöä katsellen. Puhettakin kuulin kun jotkut menivät tuvan ohi. Odottelin vieraita mutta ovi pysyi kiinni. Taisivat mennä Piilolan talolle.
Norjalaisia tupia 31.7 Eipä tullut yöksi seuraa Piilolan autiotuvalle. Päivän urakkaan kuului eteneminen pohjoiseen rajan tuntumassa katsellen tupia molemmin puolin rajaa. Lähtö tuvalta taisi mennä hiukan myöhäiseksi. Läksin kuitenkin kohti rajaa kulkemalla eilistä reittiä takaisin. Sitten Turvemaan pohjoispuolitse hiukan satunnaisella suunnalla itään. Rajasta ei pääse ohi vaikka hiukan vinoon kulkisi. Pilolaporttenin, eli sen entisen virallisen ylityspaikan tarkkaa sijaintia ei ollut mutta löytyyhän se kun ensin tulee rajalle ja lähtee sitä seuraamaan. Tietojen mukaan rajan suomenpuolella olisi sääsuojaksi tarkoitettu kota. Kun kartassa ei ollut rakennuksen merkintää niin etelän suunnasta tullessani kiersin suon Norjan kautta ja saavuin poroaidan portille siis Norjan puolelta. Portilta lähtee polun tynkä Suomen puolelle jolta havaitsin tämän "sääsuojan" olevan tulosuunnassani kiertämäni jängän takana. Liki siinä kohtaa mistä siirryin Norjan puolelle. Jängän uudelleenkierto ei huvittanut joten tyydyin kodanvalokuvaamiseen kauempaa. Rakennus on neliskanttinen ja kotaa muistuttava. Koko noin 3x3m. Katto varmaankin pitää vettä ellei pois viedyn kaminan läpivienti sitten päästä vesiä sisään. Ovea ei näy olevan. Piilolan rajanylityspaikan poroaidan portilta menee polku Norjan puolella olevalle tuvalle. Seurasin sitä. Tupa löytyi pian metsän laidalta. Se on paikallisten viranomaisten lukittu maja. Pienehkö lautarakenteinen ja tummaksi maalattu tupanen jossa on kuitenkin peltinen savupiippu, eli lämmityskin onnistuu. Oven päällä olevassa kyltissä lukee "Forsvaret politiet". Kämppä seisoo jalaksien päällä. Läksin seurailemaan rajaa pohjoiseen. Isakvatnetin etelälaidalle on Norjalaisessa nettikartassa laitettu piste. Kävin tuota pisteen paikkaa katselemassa toiveena tuvan löytyminen. Paikalla ei kuitenkaan ollut mitään rakentamiseen viittaavaa, ei edes polkuja. Ainoastaan iso kiven murikka. Hieman ihmetyttää tuo kartan piste sillä kyseiselle kartalle ei ylimääräisiä pisteitä ole muuten piirretty. Seudulla riittää suuria siirtolohkareita vaikka kuinka paljon joten miksi vain tämä yksi olisi merkitty kartalle? Pidin soppataukoa Isakvatnetin norjan puoleisella rannalla. Paarmoja, itikoita ja tuulta riitti. Pienen matkan päässä pohjoiseen oli jälleen Norjan puolella aivan rajan pinnassa tuvan merkintä. Tällä kertaa myös suomalaisilla kartoilla. Jätin rinkan rajalinjalle ja läksin etsimään tupaa. Kovin kivikkoista ja mättäistä seutua. Kiertelin hetken ja meinasin jo luovuttaa mutta löysin kuitenkin tuvan jäänteet. Paikalla vain rakennuksen jäänteitä jotka on palanut kohtuullisen äskettäin mikä tarkoittaa ettei kasvillisuus ole vielä valloittanut palopaikkaa. Ovi on vieressä täysin ehjänä ja palamattomana. Se viittaisi siihen että tupa tai sen osia olisi poltettu vasta kun rakennuksen hylkäämisen tai romahtamisen jälkeen. Tai sitten tuvasta on tulipalon sattuessa tultu vauhdilla ulos, niin ettei ole oveakaan ehditty aukaista ;-). Palasin rajalle ja aloin puuskuttavan nousun rajalinjaa seuraillen Tsaddervaaralle tai Norjalaisen kartan mukaan Kolfjelletille. Vielä oli tälle päivälle yksi Norjalainen tupa eli Vakkervatnetin eteläpäässä oleva Hemingkoia. Se ei näy Suomalaisilla kartoilla vaikka on ihan vieressä ja järvikin näkyy topokartoilla. Paikalla on isohko hyväkuntoinen ja siisti lukittu hirsikämppä ja erillinen pieni sauna. Rakennukset ei ole kovin vanhoja eikä ympäristön kulumattomuuden perusteella kovin vilkkaassa käytössäkään. Hetken kiertelin ja katselin paikkaa jonka jälkeen palailin taas rajalle. Huomiseksi suunnittelin luppopäivän pitoa, olihan takana jo neljä vaelluspäivää ja kohtuullisen pitkiä päivämatkoja tällaiseen maastoon sekä näin alkumatkalle. Päiväkin alkoi olla pitkällä joten pienen harkinnan jälkeen päätin jäädä Nuorttiimus Kappeerjavrin rannalle telttailemaan. Huomenna sitten kalastelisin ja kiertelisin lähijärviä. Hakemiseksi meni telttapaikan löytäminen. Muhkuraista ja kivistä maastoa. No etsin sitten huomiseksi paremman paikan. Pistin teltan siihen järven koillisrannan paksun niemen rantaan. Soppa maistui ja sääkin oli mukava. Ajattelin kokeilla kalaonnea vaikka järven rannat ei ole minulle olleen kovin antoisia. Kasasin kalavehkeet ja siitä alkoi PIENI KALAMIEHEN PAINAJAINEN Ilta meni siis kalavehkeiden parissa rattoisasti.
Kapperijärvi - Rajavaara - Føllvannskoia 1.8 Ei siis tullut kalastuspäivää kelan rikkoutumisen takia. Normaali ripeä liikkeellelähtö ja suunta Kapperijärven rajatupaa. Telttapaikkani takana ja niemen mutkan jälkeen on isoja lupoisia honkia. Ollaan siis riittävän kaukana kaikesta jotta hakkuita ei ole tehty (Oletan). Kapperijärven tuvalle johti helppokulkuinen maasto eikä suunnistamisessakaan ollut ongelmia. Taivas oli pilvetön ja elämä hymyili, mitä nyt tuo virveli hiukan V****ti. Rajavartioston tupa on lukittu. Vanhemmassa kartassa se on merkitty noin 250m kauemmas pienen jängän taakse. Tuvan löysin kuitenkin uuden topokartan esittämästä paikasta. Siellä toisessa paikassa en hoksannut käydä. Heräsi jälkeenpäin ajatus jospa tupaa olisi siirretty tähän tai jopa rakennettu uusi. Kapperijärven kämppä näyttää huomattavasti uudemmalta kuin ne muut joissa kävin. Koko on kuitenkin sama. Tuvan vieressä on pieni sauna ja toisella puolella puuvaja ja wc. Kun sain kalavehkeet kuntoon niin mieli koheni huomattavasti. Tosin tämä Luppopäivä oli jo muuttunut vaelluspäiväksi ja nuo kalastamiseen aiotut järvetkin ohitettu.... Siis suunta Rajavaaralle ja mars eteenpäin. Kapperin tuvalta lähti polku itään kohti rajaa. Rajamiesten tuvalta rajalle, niinpä tietenkin. Sitäpä siis seuraamaan. Hyvä oli polku ja melkein rajalle johti ennenkuin katosi. Siinä matkalla kiinnitin huomiota muutamiin kantoihin ja muutama sata metriä ennen rajaa oli enempi vanhoja sammaleen peittämiä. Rajapään länsipuolella olevalta järveltä laskevan puron itäpuolella näkyi tupa, tai pikemminkin sellaisen jäänteet. Noin 3x3m kokoinen hirsikämppä jonka kaikki seinähirret on vielä paikallaan. Katto tullut muuten alas mutta kurkihirsi on vielä ylhäällä. Ovi länteen jängälle ja purolle, ovesta oikealla ikkuna joka on kovin matalalla. Tuvan takaa löytyi yksi katkennut puusuksi. Rajahistoriaa veikkaan rajan läheisyyden takia. Olisiko tämä Kapperijärven tuvan edeltäjä. Hirsien salvokset on aika yksinkertaista mallia mutta on tämä talvilämmin ollut. Olin päättänyt siirtyä Norjan puolelle Føllvannskoialle yöksi. Matkaa ihan reipas rupeama, varsinkin näin "luppopäivänä". Ensin olisi vain kiivettävä Rajavaaralle. Rajavaaralla odottikin sitten yllätys. Huippua kiersi sodan aikainen vallihauta ampumapoteroineen. Ei mikään järisyttävän iso kaivanto vaan muistutti pikemminkin ojaa. Katselin hiukan ympärilleni ja otin kuvia. Aivan huipulla oli noin 2,5m kanttiinsa oleva kuoppa ja sen reunoilla muutama hirrenkappale. Kuopalle johtaa myös kaivettu käytävä. Paikalla on ollut jonkinlainen korsu. Kuopat ja juoksuhaudat on kovin matalia enkä niitä kaikkia käynyt kurkkimassa. Käytävä johti myös norjan puolelle joten "korsuja" voi olla huipun tuntumassa enemmänkin. Aurinko jatkoi kulkijan hellimistä. Sääskiä ei juurikaan ole mutta paarmoja piisaa. Suuntasin rajalinjaa alaspäin. Ei siinä kovin kummosta seutua tai maisemaa ollut. Polkukin hiukan niin ja näin. Vesipulaan sain helpotusta vasta pari km huipulta. Reitin tylsyyteen hain helpotusta koukkaamalla Norjan puolella olevien lampien itäpuolitse. Føllvannskoia löytyi helposti ja juuri sieltä mistä piti. Lautarakenteinen tupa on kunnostettu sisältä joitakin vuosia sitten. Makuusijoja on patjoineen viidelle. Kamina ja keittonurkkaus sekä pöytä ikkunan edessä. En tienä kuka huoltaa tupaa. Tuvan hyllyillä oli runsaasti erilaista tavaraa ja ruokatarpeitakin, osa asiallista mutta joukossa myös "jätettä". Sain täydennyksen huutavaan sokeripulaan josta suuri kiitos. Tupa ei ole vilkkaassa käytössä vain 1-2 käyntiä heinäkuisin. Pihalla pieni puuvaja jossa hyvin puutavaraa ja kirveskin kunnossa. Mukavasti erilaisia nämä Norjan tuvat ja todella vähäisellä käytöllä. Ilta menikin leppoisasti lepäillen ja tuvan ympäristöön tutustuen. Lämmin ja kaunis päivä oli mukava lopettaa tuvan patjoille.
Mellalompola 2.8 Yöllä heräsin muutaman kerran ja kävin kuvaamassa viereistä usvan peittämää lampea. Taas kävi mielessä öinen vaellus mutta.... Itseni tuntien menee vuorokausi rytmi niin sekaisin että siitä toipuminen vie liikaa aikaa. Ehkä kuitenkin taas joskus. Komea päivä taas tulossa. Nyt olisi tarkoitus pitää se "Luppopäivä" ja kokeilla kalastusta. Tänne Norjan puolelle en kuitenkaan jää vaan siirryn hissukseen Mellalompolalle jossa kartan mukaan hiekkarantojakin. Ensimmäinen etappi rajalle menikin sitten heti vinoon. Läksin liikkeelle tietoisesti katsomatta kompassiin, pelkästään "mutu" menetelmällä. Luoteen sijasta kuljin länteen. No.... ei siitä rajasta ohi pääse vaikka hiukan holtittomasti suuntia ottaa. Näkipä taas ettei kompassi ole ihan turha vekotin. Matka Vesijärvelle menikin sitten huomattavasti paremmin suunnistamisen kannalta. Maisemat mukavia ja maasto hyvin kuljettavaa. Vesijärvellä istuin hetken nestetankkauksen merkeissä. Kokeilin myös kalavehkeitä. Vesijärven nimi taitaa olla vitsi. Vettä tuossa järvessä on vain nimeksi. Se on kovin matala ja kivinen. Vesijärveltä pohjoiseen on pieni järvi jonka takaa alkaa harju joka johtaa Mellalompololle. Saavuttuani harjulle heitin rinkan selästä ja takinkin oksalle. Kokeilin jälleen kalaonnea mutta maisemien ihailuksi homma pääosin meni. Taivaalle alkoi kohoamaan ukkospilven esiasteita ja jossain kauempana taisi jopa jyrähdellä. Kun ei huvittaisi kastua niin jatkoin matkaa. Mellalompololle johtava harju on kaunis, pääosin hyvin kuljettavissa ja sen laella kulkee poropolku. Maisemiakin pääsee vilkuilemaan muuten niin tasaisessa maastossa kun ei suuria korkeuseroja ole. Harjun kyljessä on useita kirkkaita lampia joista joista osa on kauniin vihreitä pohjalta. Ei meinannut päästä ollenkaan eteenpäin kun jatkuvasti piti kaivaa kameraa esiin. Harjun muoto ja näkymät on kuitenkin hyvin vaikea saada tallennettua kuviin. Mellalompola tuli aikanaan vastaan ja sen takana näytti jo satavan mutta pilvet tuntuivat menevän pohjoisen kautta ohi. Laskeuduin harjulta järven rantaan ja läksin etsimään sopivaa leiripaikkaa. Ensimmäisen pienen hiekkarannan hylkäsin mutta seuraavan kohdalla olikin jo tasaisempia paikkoja teltalle. Tosin muutkin oli paikan joskus nähneet ja jättäneet merkkejä leiriytymisestään. Ei nyt mitään roskaisuutta mutta nuotiokehiä ja muuta rekvisiittaa. Hikiset vaatteet oksille kuivumaan ja teltta pystyyn. Tauko. Mellalompoloon laskee kaakon suunnalta joki jonka päätin käydä kalastus mielessä katsastamassa. Kiipesin harjun yli joen alkupäähän ja sain ensimmäiset vesipisarat niskaan. Päälisin puolin joen alkupää vaikutti lupaavalta. Ei siitä kyllä tärppiäkään tullut. Muutama vanha leiripaikka siinä joen luusuassa. Ei mitään retkeilijöiden mestoja vaan hiukan isompaa ja pidemmän aikaa käytössä ollutta. En kuitenkaan havainnut mitään kiinteään rakennukseen viittaavaa, ehkä kotapohjia. Kävelin jokivartta alaspäin pystymättä kalastamaan. Pelkkää kivikkoa. Mellalompolon itäpuolella, ennen järveen laskemista, joki muuttuu hiljalleen luikertavaksi uomaksi. Sinne sopi uistinkin sekaan. Sitten se ukkospilvi osui kohdalle. Koitin aluksi olla puun suojassa mutta luovutin ja laitoin sadeasun. Seurasin jokea aina järven rantaan asti. Ei kaloja. Mellalompola on matala hiekkapohjainen järvi joten pitäisi päästä veneellä keskemmälle. Muutaman virvelin viskauksen jälkeen pistin sen kasaan. Hyvin pelaa vaikka eilen olin menettää toivoni. Palailin teltalle järven rantaa. Kauniita pieniä hiekkaranna pätkiä ja erikoista punaista rantahiekkaa raitoina. Sataa yhä joten kömmin telttaan taukoa pitämään. Sadetta jatkui vain puolisen tuntia mutta tauko hieman pidempään. Illemmalla kävin vielä katsomassa järven rantaa lännen suuntaan. Siellä on yksi pitkä hiekkaranta ja sen takana hyviä, tasaisia leiripaikkoja. Muutkin on tuon havainneet nuotio- ja kotapohjista päätellen. Oli siellä kunnon kiuas ja riutkin telttasaunaa varten. Kaunis ja hyvä leiripaikka.
Surnujärvi 3.8 Aurinkoinen aamu jälleen mutta hiukan viileämpi. Kovin pitkää päivämatkaa en tällekään päivälle suunnitellut. Jospa tuonne Surnujärven päätyyn menis. Tasaista, eksyttävää ja kivistä seutua oli odotettavissa. Ensin oli kohteena pieni harjun nysä Mellalompololta runsas km itään. Hyvin osuin kohdalle. Kaunis hiekkain valli lammen rannalla, porojen mielimaata harjulla kulkevan polun perusteella. Järeitä puitakin sai ihailla. Sitten aurinkosuunnan avittamana pienten lampien ja kivikkojen täplittämää seutua itää poroaidalle. Siinä 168,1 järven koillispäässä kiipesin tasaisen rantakiven päälle keittelemään päivän ensimmäistä taukokahvia. Järvellä tuikki. KALAA !!!. Kalavehkeet esiin ja rantaa perkaamaan. Saaliina yksi tärppi ja kaksi seurantaa. Paras saalis tähän mennessä. Vatsa vain ei moisista täyty. Vajaan kilometrin päässä oli rajamiesten tupa jota täytyi käydä vilkaisemassa. Tuvan oven päällä olevassa oksista tehdyssä tekstissä lukee "TSURNUAIVI  1**2". Kaksi numeroa on osin tuhoutuneet. Toinen on varmaankin 9 mutta kolmannesta on jäljellä vain yläosa joten se voisi olla 2,3,5,6,7,8,9. Olettaisin kuitenkin luvun olevan 1962 (esim: Routanen 1961). Tupa on entinen Rajamiesten kämppä ja nykyään luovutettuna Vätsärin paliskunnalle. Kämppä oli tietenkin lukittu. Tuvan portailla, oven edessä, oli rinkka. Rinkan päällä lappu eilispäivältä. Siinä luki: "Lähdin Rajapään tuvalle etsimään kadonnutta koiraa. Jos se tulee tänne soittakaa numeroon *** *****. Koira on kiltti... " jne. Pistin numeron muistiin ja jatkoin matkaa korva tarkkana. (Myöhemmin Rajapään tuvan vieraskirjasta sain lukea koiran ja omistajan löytäneen toisensa). Seurailin poroaidan vieressä kulkevaa polkua kunnes nälkä iski ja vetäydyin hieman sivummalle kapean järven laitaan laittamaan soppaa. Lämmintä piisaa ja koiran kohtalo pyörii mielessä. Surnujärvelle tullessa oli taivas jo vetäytynyt pilveen, tuuli voimistunut ja viileäkin oli. Siinä matkalla poroaitaa seuraten oli hyvä tulla paitsi yhden pikkulammen kohdalla jossa aita meni niin pehmeään kuralätäkköön että, oli pakko palata hieman taakse ja siirtyä aidan länsipuolelle. Surnujärven laskuojan yli piti hetken katsella kohtaa mutta pääsi kuitenkin saappaat jalassa kiveltä toiselle. Surnujärven päätyyn merkitty tupa oli odotettavastikin tuhoutunut. Valokuvauksen ja ympäristöön tutustumisen jälkeen päätin etsiä teltalle suojaisemman paikan Kivilompolan suunnalta. Siinä Surnun- ja Kiven- välissä on pieni lampi jonka itärannalla lähellä Surnun laskuojaa on mainio leiripaikka. Teltta pystyyn ja taukoa pitämään. Ilta meni kalastellessa ja valokuvaten. Kuvia sain.
Äälisjärvi 4.8 Siirtymätaipaleeksi suunniteltu päivä. Toki kalavehkeet käsillä. Aamun aurinko peittyi pian pilviin. Kävelin Surnujärven rantaa seuraillen koska siinä kulki jonkin sorttinen polku. Nelisen kilometriä meni muutamalla pienellä pysähdyksellä. Sitten tuuli toi sieraimiin savun hajua. Surnujärven luoteislaidalla on kapea lahti jonka rannalla olin ajatellut pitää taukoa ja keitellä kahvit. Tuon lahden vastaranta oli kuitenkin miehitetty. Paikalla vene ja iso kota sekä muuta rakennelmaa. Kiinteähkö kalastustukikohta. Kyläily ei tullut mieleen joten tyydyin vilkuilemaan ja siirryin ylämaihin järven 210 rantamille. Sain hieman tuulensuojaa järven rantatöyräistä. Istuin alas sopan laittoon. Piti sen lammen kalakantaakin tutkailla, ei tosissaan mutta kuitenkin. Metsäiset maisemat oli nyt jääneet taakse ja olin siirtynyt Vätsärin ylängölle. Aika suuri muutos. Ylämaan lampia, soistuneita painanteita, pieni kuru ja avaraa maisemaa. Olin pian Äälisjärven eteläpäässä kurkkimassa metsähallituksen valvontatuvan ikkunoista mukavan tuntuisen tuvan sisuksiin. Lähdin vilkaisemaan viereistä, vajaan kilometrin päässä olevaa kämppää. Siellä näkyi kuitenkin olevan tuvan tuntumassa vaellusteltta, vene ja isompi pressu- tai huvilateltta. Tyydyin katselemaan lahden takaa. Tällaisten tukikohtien annan olla rauhassa, ei tee mieli poiketa. Telttapaikan etsintäkin alkoi olla ajankohtainen. Päivä oli jotenkin lipsahtanut huomaamatta iltaan. Järven ranta oli tulinen ja kylmä joten lähdin itärantaa eteenpäin josko löytyisi jonkun kumpareen takaa hiukan tuulensuojaa. Noin 1,5km päässä pienen kapean lahden pohjukassa oli muutaman koivun juurella sopiva tasanne teltalle. Ei mitään täydellistä tuulisuojaa mutta teltan edessä sai istua ilman suurta viimaa. Pidin pidempään taukoa ennen ateriaa. Jostain syystä ramasi hyvin ja oli uupunut olo vaikka päivä ei ollut mitenkään rankka. Illemmalla kävin vielä koittamassa kalaa ja katselemassa Äälisen aaltoja. Saaliina yksi aika hyvin säilynyt pienehkö mustakahvainen puukko. Siellä se oli kankaalla rannan tuntumassa. Ruostetta vain hiukkasen ja sekin lähti pyyhkimällä, melkein.
Rajapää 5.8 Aamu valkeni pilvisenä. Ei kuitenkaan mitään sateenuhkaa. Lämpöisempi sais olla. Lähdin tavoittelemaan Surnujärven kapean mutta pitkän lahden päätyä kauniissa ja hyväkulkuisessa maastossa. Siellä lahden päädyssä on yllättäin pieni haapametsikkö. Surnujärven päässä piti vielä koittaa kalaonnea ennen siirtymistä Lujapuolijärven puolelle. Lujapuolen lounaispäässä on muutamia mainioita leiripaikkoja joista yhdelle pysähdyin. Järvellä muutama tuikki joten kalaakin on. Miten sitä vain saisi ylös. Koitin kaikenlaisia vieheitä, painavampiakin jotta heitot yltäisi sinne missä veden pintaa syntyi rinkuloita. Ei tärpännyt. Saaliina jälleen vain valokuvia. Laittelin syötävää. Jatkoin Lujapuolen etelärannan korkean rantakallion reunaa seuraillen. Mainiot maisemat. Lujapuolijärven itäpuolella oli yllättäen hiekkamaata. Järven 192 pohjoisrantaa itään kohti Rajapään tupaa. Päivä ei ollut pitkällä eikä kiire painanut joten istuskelin hetken rantakalliolla. Maisemat hyvät, sää suhruinen. Rajapään tupa löytyi yllättäen. Se on aika hyvin kumpareiden suojassa joten ohi saattaa kävellä helposti. Tupa oli tyhjillään. Asetuin taloksi. Tämä on entinen rajamiesten hirsitupa joka on metsähallitukselle siirryttyään muuttunut autiotuvaksi. Tupa on avoinna vain kesä-syyskuun ajan. Routa taitaa liikutella taloa koska ovi oli hivenen vino. Se ei mennyt kunnolla kiinni joten lämpö karkaa. No olinhan suojassa ja pääsi jälleen istumaa pöydän ääreen. Ah mikä nautinto. Äälisjärveltä eilen löytämäni puukon jätin ikkunan karmin päälle ja vieraskirjaan merkinnän jotta puukko olisi tarkoitus olla tupapuukkona. En elättele suuria kuvitelmia sen tuvassa pysymisestä mutta toivottavasti menee tarpeeseen jos joku sen täältä pois raahaa. Tuvassa on komea vieraskirja. Ei mikään metsähallituksen vihko, vaan paikkaan ihastuneen kulkijan tekemä. Kiittäisin nimeltä jos nimen muistaisin. Huominen oli tarkoitus pitää luppopäivää joten ei ollut kiire laverin patjoille. Siispä kiersin vielä viereisen järven rantoja iltapalan toivossa.
Luppopäivä 6.8 Heräilin yöllä pariin otteeseen. Liekö liika kahvi ja liian myöhään juotuna. Kävin kuitenkin tossusiltani viereisen mäen päällä ottamassa kuvia Norjan suuntaan jossa aurinko jo värjäili taivaanrantaa oranssin väriseksi. Kaunista. Luppopäivä. Pakkasin rinkan aamutoimien jälkeen ja jätin sen laverin päähän. Pistin vieraskirjaan merkinnän jotta olen "Päiväkävelyllä" lähiseudulla. Ensin piti tarkistaa se rakennusmerkintä joka on kartassa tuvalta 400m kaakkoon lähempänä rajaa. Sieltä löytynyt turvekammi on ollu isohko. Se on romahtanut vasta osittain. Sisältä näkee seiniä kiertävät riuista tehdyt makuulavitsat. Kammin keskellä on vielä kaminakin tallella. Sortuneessa seinässä on pieniruutuinen ikkuna. Kammi on niin lähellä rajaa ja niin hyvin varustettu että epäilen sen olleen rajamiesten käytössä. Kammin edestä virtaava puro on aika vaatimaton ja karttaankin piirretty lampi aika pieni. Kammin vieressä rinteessä on kivihyllyllä varustettu kellarikuoppa. Kammilta kun katsoi rajalle ja Norjan puolelle niin näki pari isoa tummaa ja kulmikasta möhkälettä. Piti oikein kiertää lähempää katsomassa jotta uskoi niiden olevan kiviä eikä rakennuksia. Lähdin siitä rajan poroaitaa seuraillen nousemaan kohti Rajapään huippua. Aurinko oli jälleen ilonani ja lämmitti mukavasti sekä kehoa että mieltä. Päivärepun kanssa kulkeminenkin on aika paljon kevyempää. Ylläri ylläri. Vaikka Rajapään huippu ei ole mitenkään huikean korkea niin tarjoaa se kuitenkin hienot näköalat ympäristöön. Täältä saa hyvän käsityksen Vätsärin karuudesta. Kivisiä rinteitä ja pieniä kalliolampia. Alas ei ollut kiire. Rajapään huipulta suoraan länteen on pieniä lampia. Ajattelin laskeutua niitä seuraillen alaspäin ja samalla kokeilla jospa niihin olisi eksynyt joku nälkäinen eväkäs. Maisemia ja valokuvia jälleen saaliina. Evästauon jälkeen kalavehkeet kasaan ja kohti tupaa. Koitin katsella huomista varten hyvää reittiä mutta totesin seudun olevan niin pienipiirteistä kalliomaata että reitti muodostuu kuitenkin sattumanvaraisesti. Tuvalla pesin pääni ja hiukan pyykkiä. Säädin ovea ja sainkin sen sulkeutumaan hieman paremmin. Paistoin pari folioleipää ja kokeilin uutuusherkkua eli popkorneja. Hyvin onnistuu. Olin jo heittäytynyt makuulle kun tuvan ovi raottui. Sain nais- seuraa. Yksinäinen kulkija oli tullut muistaakseni Pakanajoen suunnilta ja kiertänyt vielä Rajapään kautta. Pitkä rupeama. Juteltiin hetki.
Routasenkuru 7.8 Tupa heräili suht aikaisin. En tiedä olinko epäkohteliaan puhelias. kuitenkin ensimmäinen ihminen 9 yksin kuljetun päivän jälkeen. Vaihdettiin reittisuunnitelmat ja vinkit tuleville päiville. Minä lähdin Routasenkurun suuntaan. Hän kohti Nellimiä. Rajapään tuvan ja Routasenkurun välinen maasto on todella eksyttävää ja pienipiirteistä. Tässä vaiheessa onneksi jo on oppinut kulkemaan suht suoraan. Järven 179 itäpäässä on komeita harjumuodostumia ja ennen sitä pieni puro liruu kauniisti kalliota pitkin. Tuli otettua kuvia. Varsinainen valokuvarumba alkoi kuitenkin heti Routasenkurun eteläpäässä. Komea U-kirjaimen malline kurun pääty jonka pohjalla lampi ja kallionhalkeamassa ryöppyävä putous. Kuvia sivulta, päältä, vierestä, kyljestä ja muutama altakin. Laskeuduin kurun pohjalle ja istahdin lammen rannalle keittelemään soppaa. Komea paikka. Rämmin myös putouksen juurelle katselemaan halkeamasta ryöppyävää vettä. Kevään tulva-aikaan täällä pitäisi olla. Yli 50 kuvaa tuli otettua parin tunnin aikana. Läksin kurun reunaa pohjoiseen. Ruossjärven kohdilla alkoi jälleen mänty valtaamaan alaa. Kaunis järvi ja arvatenkin kalaisa. Rannalla oli muutama tulipaikka ja päätinkin mennä siihen järven pohjoisrannalle kokeilemaan kalaonnea. Rantaa reunustaa kapea terassi, aivan kuin se olisi vartavasten kalastusta varten tehty. Ja olihan sitä kalaakin. Tärppi heti ensi heitoilla ja saihan sitä sitten pari eväkästä ylös asti. 50¤ kalaluvalla näille fisuille tulee kaviaarin luokkaa olevia kilohintoja. Tein tulet rantaterassin päällä olevalle vanhalle nuotiopaikalle ja nautin kalliista herkuista. Hyvähän tämäkin paikka olisi ollut yöpyä mutta päivänvaloa oli vielä runsaasti jäljellä. Siis eteenpäin. Oikaisin mäen yli ja alas järvelle tullessa oli vastassa kaksi rinkkaa. Viereisellä lammella kalastettiin. Kävin tervehtimässä. Järven 133 jälkeen Routasenkuru jatkuu kanjonimaisena syvässä rotkossa jonka pohjalla vuorottelee suvantolammet ja virtapaikat. Heti järven 133 jälkeen on muutama komea virtapaikka ja putouksen poikanen. Hypin rantakalliolla kuin alppikauris, hiki virtasi ja kamera räpsi. Aloin olla aika puhki. Tämä seutu pitäisi ehdottomasti käydä katsastamassa ilman rinkkaa. Nyt vain turhaan väsytin itseäni kiipeilemällä rinkka selässä kalliolla. Routasenkurua vaikea seurata sillä etäisyydellä että, näkisi kurua joten siirryin sovinnolla hiukan sisämaahan. Yöpaikkaa ajattelin kurun puolivälin mutkaan. Siitä oletin pääseväni myös kurun itäpuolelle. Väsyneen kilometri on varmasti 1,5km. Pääsin kuitenkin perille. Kurun puolivälissä on muutama suvanto ja sorapohjaiset nivat niiden välillä. Pääsin mukavasti joen (puro) yli mutta teltalle ei tahtonut löytyä tasamaata. Väsyneenä nukkuu vaikka seipään nokassa joten hieman muhkurainenkin pakka kelpasi. Pieni lepo ja runsas juominen helpotti. Kävelin hiukan ympäriinsä. Sain siitä ensimmäisestä suvannosta pienen hauen muta jätin sen ketuille. Parempiakin telttapaikkoja löytyi hivenen alavirtaan, siitä missä kuru jälleen suoristuu ja jatkuu jyrkkäseinäisenä pohjoisluoteeseen. En kuitenkaan siirtänyt telttaa vaan siirsin luuni telttaan. Ihminen on masokisti. Mitä enemmän se rasittaa itseään sitä tyytyväisempänä se käy nukkumaan.
Vuontisjärvi 8.8 Hyvää huomenta. Tai pikemminkin päivää. Nukuin pitkään ja hartaasti. Heräsin kyllä ensi kerran hyvissä ajoin mutta poikkesin vain pusikon puolella. Sääkin oli suhruinen. Toinen herääminen meni vissiin oikeinpäin koska sääkin oli parantunut. Tässä matkan edetessä olen mietiskellyt että, lopetanko reissun Näätämöön vai Kirakkajärvelle. Vaaka alkaa kallistua Kirakkajärven suuntaan koska siellä on varmuudella sauna ja majoitustilaa. Postiautokin koukkaa sitä kautta. Nyt ei sitten ole hoppu eikä mikään. Pistän hissukseen tavarat pakettiin ja lähden etsimään rajamiesten Routasen tupaa. Muutaman pienen lammen kautta kiertäen nousen Routasenkurun itäpuolelle. Helppoa kalliomaastoa, koukkaus poroaidalle ja hups! Olin rajamiesten tuvalla yllättävän nopeasti. Tupa on hirsinen ja komeasti vanhentunut. Sitä on myös viimeaikoina kunnostettu. Ikkunat on uusittu ja portaatkin on aivan uudet. Routasen tuvan oven päälle on laitettu teksti "ROUTANEN" ja luku 61 joka tarkoittanee rakennusvuotta 1961. Routasen tuvalle tulee mönkijänura joka seurailee taasen rajan poroaitaa. Minulle tuo mönkijäreitti sopi vain pienen matkaa jonka jälkeen laskeuduin Routasenkurun pohjoispään järville. Tai onhan noitten järvien jälkeenkin vielä pätkä jyrkkäreunaista jokilaaksoa. Siinä järvien pohjoispäässä oli hyvä ylityspaikka. Tämän oli eiliset kalastajat minulle kertoneet. Leiripaikka kannatta ottaa joen itäpuolelta mutta huomasin tämän vasta mentyäni länsipuolelle. Sama se. Kahvin keittoon ei kummoista paikkaa tarvitse. Kaunis on maisema järven yli etelään. Suosittelen. Olin ajatellut mennä Uutuanjoen yli Vuontisjärven etelärantaa pitkin. Arvelutti vain se pääseekö rannan kohdilta. Päätin ottaa riskin. Vuontisjärven kaarevalle hiekkarannalle saavuin sujuvasti ja rantaa köpöttelin Uutuanjoen suvantoon. Ei näyttänyt pahalta. Ajattelin jotta järven puolelta kiertämällä voisi päästä hyvin. Laskin kuitenkin rinkan ja otin saappaat jalasta ja lähdin kahlaamalla tutkimaan reittiä. Järven puolella ei ollut sellaista hiekkakynnystä kuin esimerkiksi Pöyrisjärvellä autiotuvan kohdalla. Täällä ranta syveni verkkaisesti mutta tasaisesti. Hieman järven kautta kaartaen pääsi kuitenkin kohtuullisen hyvin jokisuun yli. Vain keskellä oli noin 2m leveä polvea syvempi kohta missä hämäävästi pehmeämpi pohja. Vaellussauvalla tökkien kyllä tunsi että siinäkin on kova pohja. Kalsareita ei tarvi ottaa pois. Hain Rinkan sekä muut romppeet ja ylitin joen. Taivaanrannassa oli jo mustia pilviä joissa jyrähteli. Sateessa talssiminen ei innostanut joten päätin katsastaa Vuontisjärven rantaa kunnes löytyy hyvä leiripaikka ja jäädä tänne yöksi. Hivenen hoppu tuli mutta pääsin kuitenkin teltan suojiin ensimmäisten pisaroiden jo tippuessa. Hyvä näköalapaikka tuli valittua järven länsirannalta rantapenkan päältä. Mitäs siinä sen kummempaa kuin ruokaa tekemään ja jalkoja leputtamaan. Ei se sade sitten kummonenkaan ollut mutta kasteli ikävästi paikat. Joku porukka piteli tulia järven laskuojan vieressä. Hyvin kuuluu äänet. Illan ohjelmaan kuului pieni kävelylenkki järven pohjoisrantaa ja uinti. Alkaa olla jo lopun makua tälle reissulle. Hyvää yötä.
Pakanajoki 9.8 Parin hengen porukka oli samoissa Uutuanjoen ylityspuuhissa kuin minä eilen. Vastarannalla oltiin hissukseen. Muuten aamu hiljainen ja rauhallinen Vuontisjärven rannalla. Otin suunnan pakanajoen tuvalle eli Jankkilaan. Tasaista mäntykangasta ja viimein myös leveää polkua. Pakanajoen vuokratuvalla ei ollut ihmisiä. Vilkuilin kaikkialle ja otin runsaasti kuvia. Pakanajoen kentällä on jäljellä vanhan punaisen päärakennuksen lisäksi aitta ja pitkähkö piharakennus ja kunnostettu sauna. Saunan takana on maassa selvä rakennuksen kivijalka ja pihakentän aidan ulkopuolella mahdollisia rakennuksen paikkoja. Piha-aidan länsipuolella on kasa rakennusjätteitä (tiiliä ym). Tuo kasa näyttää vain purkujätteiden kaatopaikalta mutta on siinä voinut olla rakennuskin. Koko pihakenttä on ympäröity riukuaidalla. Päärakennus on tyypillinen tupa ja kamari mallinen rakennus jossa on poikkeuksellisesti takana suuri "laajennus". Rakennuksen muoto on siis paksu L-kirjain. Rakennuksen edessä pieni porrashuone/eteinen. Tuvan yläpuolella on päädyssä ikkuna (eteläpääty) mutta todennäköisesti vai ullakolle ellei saneerausvaiheessa ole rakennuksen sisustaa muutettu. Jatkoin jokivartta ylävirtaan. Ensin itärannan viittapolkua. Näätämöön näyttää menevän hyvin merkitty reilu polku. Hylkään polun siinä samassa kun jokikin kääntyy itään. Kauniita suvantojärviä ja helppokulkuisia rantamaita. Mainioita leiripaikkoja joka mutkan jälkeen. Pysähdyn yhden niemen nokkaa pitämään taukoa. Näkymä kuin, kuin, mm .... alkaa anat loppumaan. Lämmintäkin on joten makailen hetken selälläni ja katselen pilvihattaroiden lipumista taivaalla. Keittelen kahvit ja laittelen soppaa sekä kokeilen kalaonnea. Sinne suvantojärven, yhden lahden, rantaan on merkitty karttoihin rauhoitetun puun merkki. Etsin tuota puuta mutta en löytänyt. Isoja puita siellä on enemmänkin mutta jotain erikoista täytyy olla jotta karttaan merkitään. Seuraavakin kohde pisti kiertelemään. Ei ollut tupa siinä missä kartan mukaan pitäisi olla. Pieni hyväkuntoisen näköinen lukittu hirsikämppä. Päivän "virallinen" ohjelma oli selvitetty. Nyt vain etsimään yöpaikkaa. Katselin reittiä Truhvi nimisen mäen länsipuolitse kohti Kaarekkijärveä. Truhvin luoteispuolella oleva järvi 128 ja sen eteläpään niemi sai kelvata viimeiseksi leiripaikaksi. Mukavan tuntuinen paikka vaikkakaan ei vetänyt vertoja Pakanajoen latvavesille. Kun kala ei syö niin iltaan tuppaa jäämää hiukan liikaa löysää aikaa. Tiukoille ei halua näitä viimeisiä päiviä vetää kun ei tiedä mitä sattuu ja mikä on sää. Matkat on siis lyhyitä. Toisaalta ei enään innosta kovin paljoa kierrellä. Eipä myöskään halua mennä maastosta pois ennen aikojaan. Siispä lievää lorvailun ja ajantappamisen tuntua. Laitoin illan piristykseksi toisen popkornisatsin. Ilta tyyni ja taivas komean punertava.
Kirakkajärvelle 10.8 Usva kävi yöllä lammen yllä. Viimeinen päivä ja yhä sää suosii. Suuntasin Kaarekkijärvelle jonka kivistä rantaa hissuksiin seurailin. Järven eteläpäässä tavoitin Kirakkajärvelle johtavan polun. Jäin kuitenkin soppatauolle ja kahvittelemaan kun siinä rannalla oli sopivan oloinen nuotiopaikkakin. Heittelin vielä kokeeksi ja sainkin yllättäin mitat täyttävän harjuksen. Mitäs sitä siinä muuta kuin tulet nuotioon ja kala folioon. Sainpa hieman lisää katetta kalastusluvan kustannuksiin. Saaliskalojen yhteenlaskettu kilohinta taisi kerralla puolittua. Hyvältä maistui. Loppumatka sujuikin sitten merkittyä polkua ja rakennettuja siltoja pitkin. Soratielle tuleminen on kuin pieni kuolema. Joudun kuitenkin lampsimaan saappaat jaloissa pari kilometriä pölyistä soratietä ennen Sanilan porotilan pelastavaa huurteista. Huone vuokralle, saunaan ja sitten syömään. Aamulla sitten lähtisi postikyyti etelään.
Toteutunut reitti  27.7-12.8.2006 Helsinki Roi to 27.7 km matka k.arv. Rovaniemi-Ivalo-Nellim-Kessijärvi pe 28.7 6,5 6,5 6,5 Sorstinluolikot-Ristijärvi-Hukanulvomajärvi la 29.7 11,5 18,0 9,0 Joukhaisenpesäjärvi-Grenseparvasshytta-Piilola su 30.7 16,5 34,5 11,5 Pilolapotten-Isakvatnet-Hemingkoia-Kapperijärvi ma 31.7 12,5 47,0 11,7 Rajavaara-Føllvannskoia ti 1.8 10,5 57,5 11,5 Vesijärvi-Mellalompola ke 2.8 8,5 66,0 11,0 Surnuoaivin tupa-Surnujärvenpää to 3.8 10,0 76,0 10,9 Surnujärven rantaa-Äälisjärvi pe 4.8 13,5 89,5 11,2 Lujapuolijärvi-Rajapään tupa la 5.8 10,0 99,5 11,1 Luppopäivä su 6.8 8,5 108,0 10,8 Ruossjävri-Routasenjoki-Routasenkuru ma 7.8 9,5 117,5 10,7 Routasenkuru rajatupa-Routasenkuru-Vuontisjärvi ti 8.8 7,0 124,5 10,4 Pakanajoki-Pakanajoen latva-Truhvi (lampi 128) ke 9.8 11,5 136,0 10,5 Karekkijärvi-Porotila Sanila to 10.8 8,5 144,5 10,3 Kaamanen-Inari-Ivalo-Rovaniemi pe 11.8 Helsinki la 12.8 YHT. 144,5km
Loppukommentteja Tulihan tämäkin maailmankolkka nyt nähdyksi. Tykästyin ja mietin paluuta heti seuraavana kesänä. Yleensä reissun jälkeen miettii muita seutuja. Metsäisten maiden ihminen minä olen. Saahan sillä reissulla avotunturiakin olla mutta kylmä ja viima siellä paljakalla käy. Pidin seutua vaativana, jota se toki on, mutta turhaan olin siirtänyt menemistä vuodesta toiseen. Maine on rankempi kuin todellisuus. Ehkä hyvä niin sillä kesken ei oikein voi hommaa lopettaa, pakko mennä päästä päähän. Norjan puoli kannattaa hyödyntää. Maasto on kivistä joten jalat ja jalkineet on syytä olla kunnossa. Jalkoihin pitää katsella enemmän kuin monella muulla seudulla. Kulkuyhteydet pelaa kohtuullisen hyvin. Palvelujakin riittää molemmissa päissä. Ryysyt Pitkästä aikaa jätin kalvollisen asun kotia ja otin vanhan vaellustakkini ja housut mukaan. Kevyempi, hengittävämpi ja mukavampi kesäsäällä. Sadeasu oli erikseen ja sai pysyäkin koko reissun pakattuna puolta tuntia lukuunottamatta. Muuten vaatetus oli hyvä ja riittävä. Ei siinä mitään lisättävää tai poistettavaa ole. Täytyy kuitenkin muistaa että säät oli erittäin suotuisat. Vaatteet: (Rinkassa 3,3kg , Päällä 4,3kg) Yhteensä 7,6kg Romppeet Rinkan kokonaispainolle voisi ja kannattaisi tehdä jotain. Mutta muutama kilokin taitaa olla vaikea poistaa. Kaikenlaista pientä mukavuutta lisäävää on matkalle kertynyt. 50-100g ei ole yksittäiselle tavaralle paljon mutta kun niitä on useita. Erillinen istuma-alusta (85g) oli todella hyvä uutuus samoin vaellussauva (420g). Kokeilin kesäuntuvapussin ja silkkilakanan yhdistelmää (721g+133g) tuolla säästin 400g 3-vuodenajan pussiini nähden. Varsinaisesti käyttämätöntä ei ollut, jotain oli vähässä käytössä, mutta painon säästöä täytyy hakea viilaamalla vähän joka suunnasta. Tavaraa (kamera 1,0kg , kalavehkeet 1,3kg) yhteensä 15,6kg Ruoka Ruokaa ei voi moittia eikä sitä voi koskaan ottaa liikaa. Sokeri oli taas kortilla. Kaipasin tälläkin kertaa leipää, korppuja ym naposteltavaa illaksi. Hyvä uutuus oli popkornit joita vois olla enemmänkin. Kotiin ei tullut juuri mitään. Kalaa kun saisi enemmän niin sillä kattaisi pienen näläntunteen. Ruokaa oli matkassa 770g päivää kohden. Oma paino putosi 4,5kg josta ainakin 2kg palasi parissa viikossa. Ruokaa yhteensä 10,8kg Reitti Reitti oli mainio. Eipä tule mieleen kuinka sitä parantaisi. Loppupäähän jäi hiukan löysää aikaa, eli pelivaraa ei tullut matkan aikana käyttäneeksi. Sen olisi voinut käyttää lopussa kiertämällä hiukan laajemmin. Kiertely ei vain sovi minulle. Ei myöskään sovi tyyliin lopettaa reissua ennen aikojaan. Siispä lorvimista. Tupia ja raunioita etsin kartoilta etukäteen joten reitti muotoutui pääosin noita kohteita kierrellen. Seuraava reissu voisi mennä toiseen suuntaan jos vain Kessijärveltä pääsisi jollain kyydillä Nellimiin.
Liian kauan meni aikaa matkan ja siitä kertovan kertomuksen välillä. Onneksi sentään ennen seuraavaa reissua. Turhankävelijä 22.4.2007.	PATIKOINTI