tupa

Pääsivu Lapin kämpät Vätsäri - Kessi Rajapää

VÄTSÄRI - KESSI RAJAPÄÄ

LAPIN KÄMPÄT KORTISTO KARTTA

Kohteen tyyppi:

Kohteen sijainti:

005

Edellinen

Seuraava

Autiotupa

Noin 700m Norjan rajalta. 2,8km Rajaapään valtakunnan rajan mutkasta lounaaseen. Järven 196 itäpuolella olevan lammen itärannalla.

Kohteen kunto:

Paikalla käynti:

Tietoja muutettu

Käyttökunnossa

2006

30.01.2021

Rakennusvuosi:

Koord. X(P)

Koord. Y(I)

7710430

3589840

Huom:

LISÄKUVA

”Rajapää, autiotupa, hyväkuntoinen, 4 hlö. Varustus: Kamiina ja kaasuliesi. Huomautukset: Tupa on avoinna 1.6. - 30.9.” www.luontoon.fi (01/2021)

Vanha rajamiesten hirsitupa joka on metsähallitukselle siirryttyään muuttunut autiotuvaksi. Tupa näkyy 1983 GT-kartasta alkaen, mutta puuttuu 1980 topokartalta ja aikaisemmilta. Tupa on avoinna vain kesä-syyskuun ajan. Ovi oli vino eikä mennyt kunnolla kiinni joten lämpö karkaa. Maasto on kumpareista joten tupa tulee näkyviin vasta aika läheltä vaikka onkin puuttomalla ylängöllä.

Päiväkirjamerkintöjä:

5.8.2006 . . . Lujapuolijärven itäpuolella oli yllättäen hiekkamaata. Järven 192 pohjoisrantaa itään kohti Rajapään tupaa. Päivä ei ollut pitkällä eikä kiire painanut joten istuskelin hetken rantakalliolla. Maisemat hyvät, sää suhruinen.
Rajapään tupa löytyi yllättäen. Se on aika hyvin kumpareiden suojassa joten ohi saattaa kävellä helposti. Tupa oli tyhjillään. Asetuin taloksi. Tämä on entinen rajamiesten hirsitupa joka on metsähallitukselle siirryttyään muuttunut autiotuvaksi. Tupa on avoinna vain kesä-syyskuun ajan. Routa taitaa liikutella taloa koska ovi oli hivenen vino. Se ei mennyt kunnolla kiinni joten lämpö karkaa. No olinhan suojassa ja pääsi jälleen istumaa pöydän ääreen. Ah mikä nautinto.
Äälisjärveltä eilen löytämäni puukon jätin ikkunan karmin päälle ja vieraskirjaan merkinnän jotta puukko olisi tarkoitus olla tupapuukkona. En elättele suuria kuvitelmia sen tuvassa pysymisestä mutta toivottavasti menee tarpeeseen jos joku sen täältä pois raahaa. Tuvassa on komea vieraskirja. Ei mikään metsähallituksen vihko, vaan paikkaan ihastuneen kulkijan tekemä. Kiittäisin nimeltä jos nimen muistaisin. Huominen oli tarkoitus pitää luppopäivää joten ei ollut kiire laverin patjoille. Siispä kiersin vielä viereisen järven rantoja iltapalan toivossa.

6.8
Heräilin yöllä pariin otteeseen. Liekö liika kahvi ja liian myöhään juotuna. Kävin kuitenkin tossusiltani viereisen mäen päällä ottamassa kuvia norjan suuntaan jossa aurinko jo värjäili taivaanrantaa oranssin väriseksi. Kaunista.
Luppopäivä. Pakkasin rinkan aamutoimien jälkeen ja jätin sen laverin päähän. Pistin vieraskirjaan merkinnän jotta olen ”Päiväkävelyllä” lähiseudulla.
Ensin piti tarkistaa se rakennusmerkintä joka on kartassa tuvalta 400m kaakkoon lähempänä rajaa. Sieltä löytynyt Turvekammi on ollu isohko. Se on romahtanut vasta osittain. Sisältä näkee seiniä kiertävät riuista tehdyt makuulavitsat. Kammin keskellä on vielä kaminakin tallella. Sortuneessa seinässä on pieniruutuinen ikkuna. Kammi on niin lähellä rajaa ja niin hyvin varustettu että epäilen sen olleen rajamiesten käytössä. Kammin edestä virtaava puro on aika vaatimaton ja karttaankin piirretty lampi aika pieni. Kammin vieressä rinteessä on kivihyllyllä varustettu kellarikuoppa.
Kammilta kun katsoi rajalle ja Norjan puolelle niin näki pari isoa tummaa ja kulmikasta möhkälettä. Piti oikein kiertää lähempää katsomassa jotta uskoi niiden olevan kiviä eikä rakennuksia.
Lähdin siitä rajan poroaitaa seuraillen nousemaan kohti Rajapään huippua. Aurinko oli jälleen ilonani ja lämmitti mukavasti sekä kehoa että mieltä. Päivärepun kanssa kulkeminenkin on aika paljon kevyempää. Ylläri ylläri.
Vaikka Rajapään huippu ei ole mitenkään huikean korkea niin tarjoaa se kuitenkin hienot näköalat ympäristöön. Täältä saa hyvän käsityksen Vätsärin karuudesta. Kivisiä rinteitä ja pieniä kalliolampia. Alas ei ollut kiire.
Rajapään huipulta suoraan länteen on pieniä lampia. Ajattelin laskeutua niitä seuraillen alaspäin ja samalla kokeilla jospa niihin olisi eksynyt joku nälkäinen eväkäs. Maisemia ja valokuvia jälleen saaliina.
Evästauon jälkeen kalavehkeet kasaan ja kohti tupaa. Koitin katsella huomista varten hyvää reittiä mutta totesin seudun olevan niin pienipiirteistä kalliomaata että reitti muodostuu kuitenkin sattumanvaraisesti.
Tuvalla pesin pääni ja hiukan pyykkiä. Säädin ovea ja sainkin sen sulkeutumaan hieman paremmin. Paistoin pari folioleipää ja kokeilin uutuusherkkua eli popkorneja. Hyvin onnistuu.
Olin jo heittäytynyt makuulle kun tuvan ovi raottui. Sain nais- seuraa. Yksinäinen kulkija oli tullut muistaakseni Pakanajoen suunnilta ja kiertänyt vielä Rajapään kautta. Pitkä rupeama. Juteltiin hetki.

7.8
Tupa heräili suht aikaisin. En tiedä olinko epäkohteliaan puhelias. Kuitenkin ensimmäinen ihminen 9 yksin kuljetun päivän jälkeen. Vaihdettiin reittisuunnitelmat ja vinkit tuleville päiville. Minä lähdin Routasenkurun suuntaan. Hän kohti Nellimiä.
Rajapään tuvan ja Routasenkurun välinen maasto on todella eksyttävää ja pienipiirteistä. Tässä vaiheessa onneksi jo on oppinut kulkemaan suht suoraan. Järven 179 itäpäässä on komeita harjumuodostumia ja ennen sitä pieni puro liruu kauniisti kalliota pitkin. Tuli otettua kuvia. . . .

Kohteen tyyppi:	Kohteen sijainti:		005	Edellinen	Seuraava
Autiotupa	Noin 700m Norjan rajalta. 2,8km Rajaapään valtakunnan rajan mutkasta lounaaseen. Järven 196 itäpuolella olevan lammen itärannalla.
Kohteen kunto:	Paikalla käynti:	Tietoja muutettu
Käyttökunnossa	2006	30.01.2021
Rakennusvuosi:	Koord. X(P)	Koord. Y(I)
	7710430	3589840
Huom:	LISÄKUVA
”Rajapää, autiotupa, hyväkuntoinen, 4 hlö. Varustus: Kamiina ja kaasuliesi. Huomautukset: Tupa on avoinna 1.6. - 30.9.” www.luontoon.fi (01/2021) Vanha rajamiesten hirsitupa joka on metsähallitukselle siirryttyään muuttunut autiotuvaksi. Tupa näkyy 1983 GT-kartasta alkaen, mutta puuttuu 1980 topokartalta ja aikaisemmilta. Tupa on avoinna vain kesä-syyskuun ajan. Ovi oli vino eikä mennyt kunnolla kiinni joten lämpö karkaa. Maasto on kumpareista joten tupa tulee näkyviin vasta aika läheltä vaikka onkin puuttomalla ylängöllä.
Päiväkirjamerkintöjä:
5.8.2006 . . . Lujapuolijärven itäpuolella oli yllättäen hiekkamaata. Järven 192 pohjoisrantaa itään kohti Rajapään tupaa. Päivä ei ollut pitkällä eikä kiire painanut joten istuskelin hetken rantakalliolla. Maisemat hyvät, sää suhruinen. Rajapään tupa löytyi yllättäen. Se on aika hyvin kumpareiden suojassa joten ohi saattaa kävellä helposti. Tupa oli tyhjillään. Asetuin taloksi. Tämä on entinen rajamiesten hirsitupa joka on metsähallitukselle siirryttyään muuttunut autiotuvaksi. Tupa on avoinna vain kesä-syyskuun ajan. Routa taitaa liikutella taloa koska ovi oli hivenen vino. Se ei mennyt kunnolla kiinni joten lämpö karkaa. No olinhan suojassa ja pääsi jälleen istumaa pöydän ääreen. Ah mikä nautinto. Äälisjärveltä eilen löytämäni puukon jätin ikkunan karmin päälle ja vieraskirjaan merkinnän jotta puukko olisi tarkoitus olla tupapuukkona. En elättele suuria kuvitelmia sen tuvassa pysymisestä mutta toivottavasti menee tarpeeseen jos joku sen täältä pois raahaa. Tuvassa on komea vieraskirja. Ei mikään metsähallituksen vihko, vaan paikkaan ihastuneen kulkijan tekemä. Kiittäisin nimeltä jos nimen muistaisin. Huominen oli tarkoitus pitää luppopäivää joten ei ollut kiire laverin patjoille. Siispä kiersin vielä viereisen järven rantoja iltapalan toivossa. 6.8 Heräilin yöllä pariin otteeseen. Liekö liika kahvi ja liian myöhään juotuna. Kävin kuitenkin tossusiltani viereisen mäen päällä ottamassa kuvia norjan suuntaan jossa aurinko jo värjäili taivaanrantaa oranssin väriseksi. Kaunista. Luppopäivä. Pakkasin rinkan aamutoimien jälkeen ja jätin sen laverin päähän. Pistin vieraskirjaan merkinnän jotta olen ”Päiväkävelyllä” lähiseudulla. Ensin piti tarkistaa se rakennusmerkintä joka on kartassa tuvalta 400m kaakkoon lähempänä rajaa. Sieltä löytynyt Turvekammi on ollu isohko. Se on romahtanut vasta osittain. Sisältä näkee seiniä kiertävät riuista tehdyt makuulavitsat. Kammin keskellä on vielä kaminakin tallella. Sortuneessa seinässä on pieniruutuinen ikkuna. Kammi on niin lähellä rajaa ja niin hyvin varustettu että epäilen sen olleen rajamiesten käytössä. Kammin edestä virtaava puro on aika vaatimaton ja karttaankin piirretty lampi aika pieni. Kammin vieressä rinteessä on kivihyllyllä varustettu kellarikuoppa. Kammilta kun katsoi rajalle ja Norjan puolelle niin näki pari isoa tummaa ja kulmikasta möhkälettä. Piti oikein kiertää lähempää katsomassa jotta uskoi niiden olevan kiviä eikä rakennuksia. Lähdin siitä rajan poroaitaa seuraillen nousemaan kohti Rajapään huippua. Aurinko oli jälleen ilonani ja lämmitti mukavasti sekä kehoa että mieltä. Päivärepun kanssa kulkeminenkin on aika paljon kevyempää. Ylläri ylläri. Vaikka Rajapään huippu ei ole mitenkään huikean korkea niin tarjoaa se kuitenkin hienot näköalat ympäristöön. Täältä saa hyvän käsityksen Vätsärin karuudesta. Kivisiä rinteitä ja pieniä kalliolampia. Alas ei ollut kiire. Rajapään huipulta suoraan länteen on pieniä lampia. Ajattelin laskeutua niitä seuraillen alaspäin ja samalla kokeilla jospa niihin olisi eksynyt joku nälkäinen eväkäs. Maisemia ja valokuvia jälleen saaliina. Evästauon jälkeen kalavehkeet kasaan ja kohti tupaa. Koitin katsella huomista varten hyvää reittiä mutta totesin seudun olevan niin pienipiirteistä kalliomaata että reitti muodostuu kuitenkin sattumanvaraisesti. Tuvalla pesin pääni ja hiukan pyykkiä. Säädin ovea ja sainkin sen sulkeutumaan hieman paremmin. Paistoin pari folioleipää ja kokeilin uutuusherkkua eli popkorneja. Hyvin onnistuu. Olin jo heittäytynyt makuulle kun tuvan ovi raottui. Sain nais- seuraa. Yksinäinen kulkija oli tullut muistaakseni Pakanajoen suunnilta ja kiertänyt vielä Rajapään kautta. Pitkä rupeama. Juteltiin hetki. 7.8 Tupa heräili suht aikaisin. En tiedä olinko epäkohteliaan puhelias. Kuitenkin ensimmäinen ihminen 9 yksin kuljetun päivän jälkeen. Vaihdettiin reittisuunnitelmat ja vinkit tuleville päiville. Minä lähdin Routasenkurun suuntaan. Hän kohti Nellimiä. Rajapään tuvan ja Routasenkurun välinen maasto on todella eksyttävää ja pienipiirteistä. Tässä vaiheessa onneksi jo on oppinut kulkemaan suht suoraan. Järven 179 itäpäässä on komeita harjumuodostumia ja ennen sitä pieni puro liruu kauniisti kalliota pitkin. Tuli otettua kuvia. . . .