3. Ruoka

3.2. Mitä ruoka painaa

• Muutaman päivän reissulle on yhdentekevää mitä reppuunsa laittaa. Pidemmillä matkoilla on kiinnitettävä huomiota rinkan painoon. Ruoan suhteen on periaate ettei vettä kannata kantaa mukana. Tämä tarkoittaa sitä ettei rinkkaan kannata sulloa tomaatteja, säilykelihapullia, tiiviste mehua, tonnikalaa suolavedessä, nakkeja ja jugurttia. Pääosa lihasta kuljetetaan kuivattuna, keitot pussikeittoa, juomana tunturipuron vesi ym. Yhden reilunkokoisen miehen päivän ruoka-annos painaa 750-850g, johon on laskettu kaikki suuhunpantava mitä mukana kannetaan.

Matkalla kerättävien marjojen tai sienien osuutta ei kannata ennalta laskea. Jos kalan saamisen voi olettaa varmaksi voi tuosta painosta hiukan tinkiä. Pienemmät ja vähäruokaisemmat naiset pärjäävät varmaan pienemmällä sapuskan painolla. Älä lähde lappiin laihdutuskuurille sillä tuolla ruokamäärälläkin laihtuu takuuvarmasti.

3.3. Ravitsevuus ja energia sisältö

• Pelkkä ruoan paino ei riitä jaksamiseen sen täytyy olla myös ravitsevaa. Valmiiden pussikeittojen ja retkimuonien kyljessä on kilojoulet. Muiden tuotteiden joulet ja kalorit kannattaa vertailla jotta mukaan tuulisi mahdollisimman hyviä energialähteitä. Vertailuksi Kj/100g esim: appelsiini 200, hernesoppa 600, perunamuusi 1500, kuivattu banaani 2000, hasselpähkinä 2600, voi 3000. Erään oppaan mukaan energian kulutus tavallisella vaelluksella olisi 18000-20000 Kj/päivä (4000Kcal). Kaloreja ei välttämättä tarvitse laskeskella alle kahden viikon reissulla mutta se mitä mukanaan raahaa tulisi olla energiasisällöltään hyvä.

Toisaalta pelkkiin tuoteselosteisiin tuijottelu saattaa saada aikaan aika mauttoman ja tylsän ruokavalion. Hyvän makuinen ruoka antaa helposti enemmän potkua päivälle kuin pelkät joulet ja kalorit. Normaali vaellus on yleensä ajallisesti niin lyhyt ettei vitamiini ja muu hivenaine tasapaino pääse käsitykseni mukaan järkkymään.

3.4. Säilyminen

• Säilymisen kannalta kaikki säilykkeet ja kuivattu ruoka ovat ongelmattomia. Jos mahdollista niin hanki mieluummin useampia pieniä säilykepurkkeja jotta saat purkin kerralla käytetyksi. Puoliksi käytetty säilyke kannattaa teipata kunnolla kiinni ja pitää viileässä sekä syödä mielellään seuraavana päivänä. Voi, sulatejuusto, meetvursti ja pekonisäilyy aika hyvin kun katsoo etteivät ne ole aurinkoon jätetyn rinkan päällimmäisenä.

Ruisleivät kannattaa hankkia mahdollisesti lapista ja syödä alkumatkasta, ne säilyy homehtumatta 4-5 päivää. Pääsääntö on että jätä jääkaappiin kaikki mikä siellä normaalisti säilytetään.

3.5. Maittavuus / vaihtelu

•Tieteellinen suhtautuminen sapuskan painoon ja kaloreihin tuottaa helposti tulokseksi yksitoikkoisen ruokavalion. Itselleen kannatta suoda joku herkkuateria mm. jonkun säilykkeen muodossa. Pääruokaakaan ei tarvitse aina laittaa makaroniin vaan vaihtoehtoja on runsaasti, perunamuusi, riisi, spagetti, tortelliinit ja erilaiset valmiit pasta-ainekset. Mausteilla ja kuivatuilla lisukkeilla saa lisää maittavuutta muonaan.

Ruoka-aineet voi pakata-ateriakokonaisuuksiksi jo kotona. Tämän kun tekee erilaisten retkiruokaoppaiden ja kirjojen kanssa niin eipä tarvitse valittaa yksitoikkoista ruokavaliota. Myös valmisruokapuoli on monipuolistunut viimeaikoina. Ei kannata ottaa kaikille päiville saman valmistajan valmisruokia koska ne kuitenkin maistuvat samantyyppisiltä olkoon kalaa, lihaa tai kanaa.

3.6. Esivalmistus

• Leipäjauhot

Kun tuore leipä ei kuitenkaan säily kovin pitkään niin miksipä ei paistaisi leipää matkan aikana. Varsinainen esivalmistus vaatii vain ainesten mittaamisen ja reseptin testaamisen etukäteen. Pistä minigrip pussiin valmiiksi ruis/vehnäjauhot, suola leivinjauhe ym. reseptin mukaan. Hyvällä nuotiopaikalla tai tuvassa lisää vesi ja vaivaa taikina sekä paista itsellesi tuoretta leipää tai tikkupullaa. Taatusti hyvää muutamien näkkäripäivien jälkeen.

Esim: 3dl ruisjauhoja, 1dl vehnäjauhoja, 0,5tl suolaa, 1tl leivinjauhetta. Lisää vettä ja sekoita samalla. Taikina on hyvä olla aika kova. Tee ohuita kämmenen kokoisia leipiä. Pistele niihin reikiä ja aseta kivelle nuotion loisteeseen. Ole varovainen veden lisäämisessä sillä vetinen taikina on liisteriä ja mahdotonta leipoa. Paistaminen onnistuu myös muilla tavoilla. Kokeiltu on foliossa tuvan kaminan hiilillä sekä Trangian kannella kaminan päällä.

• Kirjallisuus

Ruokavinkkejä saa kirjallisuudesta retkeilijälle melkein siinä kuin leipojallekin. Ei sen maastoruokailun tarvitse aina olla pelkkää sikanautaa ja makaronia tai valmiita pussimuionia. Hyvä ja hauska opus retkiruokiin ja ruuan laittoon on esim: Kari ja Jukka Loimun "Vaeltajan keittokirja". Uudempi ja laajempi kirja on Raija Hentmanin "Herkutellen luonnossa: Kuivatuotteista kunnon eväät". Ennen matkalle lähtöä kannattaa kierrellä retkeilyliikkeissä joissa on valmiita retkimuonia ja kuivattujakin tuotteita. Hyvinvarustetuissa elintarvikemyymälöissäkin on paljon kuivatuotteita.

• Kuivatus

Kuivattaminen on vanha tapa säilöä elintarvikkeita. Kuivatut tuotteet säilyvät lähes rajattomasti kuivassa ja pimeässä paikassa. Kasvikuivurin ritilöillä homma sujuu kätevästi mutta tarkoitukseen käy vaikka saunan lauteet.

··· Jauheliha

Kaikkea ei kaupasta tahdo saada, kuten kuivattua jauhelihaa. Jos omistat kasvikuivurin ja lihamyllyn on asia helppo hoitaa. Jauhat ostamasi ehdottomasti rasvattoman paistin, käristät sitä ilman rasvaa paistinpannulla kunnes se on ruskean harmaa eikä siitä tihku enää nestettä. Töpötä liha paiston aikana paistinlastalla pippurin kokoisiksi muruiksi. Levitä se sitten hetkeksi voipaperille kuivumaan ja sen jälkeen kuivurin ritilöille. Kuivunut liha varisee helposti kuivurin ritilän läpi joten käsittele sitä varovasti. Jos et omista lihamyllyä ja kuivuria täytyy sinun pyytää kauppaa jauhamaan rasvaton paisti ja kuivaat sen sitten paiston jälkeen uunin pellillä voipaperin päällä noin 50°C lämmössä. Kääntele välillä. Kuivurilla homma hoituu 3-4 tunnissa, uunissa aikaa kuluu yli 1/2 vuorokautta. Kauppojen valmiit rasvattomat jauhelihat sisältää kuitenkin muutamia prosentteja rasvaa mikä tekee kuivatusta lihasta kovaa ja ruokaa laitettaessa huonommin pehmiävää, säilyvyyskin heikkenee. Hyvin kuivattu jauheliha on ruskeaa karkean kahvinporojen näköistä tavaraa. Kuivatun lihan paino putoaa lähes 1/4 osaan.

Muita lihavalmisteiden kuivattamisohjeita ja valmistamistapoja kannattaa etsiä alan kirjallisuudesta ja intternetistä.

Jauhelihankin voi maustaa kuivausvaiheessa suolalla ja pippurilla, mutta maustaminen ei ole ongelma ruoan valmistusvaiheessakaan.

··· Kana / kalkkuna

Hanki maustamattomia kanan rintafileitä. Jauha lihamyllyssä ja paista sekä kuivaa kuten jauheliha.

··· Hedelmät

Omenat, päärynät ym on helppo kuivata ja ne on maukkaita lisukkeita matkalle. Kuivattuja hedelmiä voi käyttää sellaisinaan taskussa olevasta pussista naposteluun tai pieniksi kuutioiksi pilkottuna puurojen, kiisselien ja myslien lisukkeena. Kokeile myös banaaneja, kiiviä, mansikoita.

··· Muita herkkuja

Sipuli on yksi parhaimmista kuivattavista tuotteista. Sitä voi sitten sekoittaa lähes kaikkiin ruokiin. Tomaatit ja paprikat antaa makua ja väriä retkimuoniin. Koska maastossa ruoka laitetaan pääosin keittämällä ja vispilällä hämmentäen kannattaa kuivattavat tuotteet pätkiä parisenttisiksi. Muussa tapauksessa ne kietoutuu aina harmittavasti vispilän ympärille josta niitä on vaikea irrottaa.

Valkosipuliakin voi kuivata vaikka ei se tuoreenakaan kovin paljoa paina ja sitä saa valmiiksi jauhettuna.

Sienet on varsin hyviä kuivauksen kohteita ja sellaisenaan kevyttä lisää ruokiin.

Joissakin oppaissa on kerrottu mm perunoiden ja kalan kuvatuksesta. Näitä en ole onnistunut valmistamaan niin että ne olisivat syötäviä alle 3 tunnin keittämisen. Kaikkea kannattaa kokeilla kuivattaa mutta myös niiden valmistus ruoaksi kannattaa testata jo kotona.

Pakastevihannekset on helppoja kuivattavia. Pakastepussista suoraan kuivurin ritilälle ja hyvä tulee.

• Marinointi

Kuivattujen hedelmien makua voi lisätä kastamalla viipaleet marinaadissa ennen kuivatusta. Marinaadiliemessä voi olla maun mukaan hunajaa, sokeria, sitruunaa ym. Miten olisi konjakkiomenat tai rommibanaanit...

Suosittelen likööreissä marinoituja omenia. Kuutioi omenat runsaan 5mm kokoisiksi kuutioiksi. Anna pinna kuivua kuivurissa. Upota sitten omenan palaset likööriin (sitruuna-, pähkinä-, toffee- ym likööri maun mukaan). Anna maustua. Nosta kuivuriin. Kun pinta on uudelleen kuiva voi omenat vielä pikaisesti dipata liköörissä (jos et pidä kovin makeasta jätä toinen kerta väliin). Anna kuivua. Nauti marinaadi.

• Omat myslit

Oman mieltymyksen mukaisia myslejä saa kätevästi tehtyä kuivatuista hedelmistä tai valmiita myslejä voi jatkaa ja maustaa omilla tuotteilla.

3.7. Valmistaminen

Retkiruoan valmistaminen tapahtuu pääosin keittimellä keittämällä. Kun polttoaine täytyy kantaa mukana pitää ruokakin valmistua nopeasti. Makaroneja ja riisejä valittaessa kannattaa kaupassa katsella keittoaikoja. Kaikkein pikaisimmin kypsyvät eivät kuitenkaan ole osoittautuneet hyviksi (älä ota Raketti spakettia tai Ungle Benin 1min. riisiä). Myös keittojen ja pata-ainesten keittoajat vaihtelee. Tuville ja nuotioille voi varata pitempääkin keittoaikaa vaativia ruokia.

Maastossa voi myös leipoa. Näppärä tekee jauhoista tikkupullaa ja sämpylöitä. Olen haaveillut ajatuksesta tehdä kivistä uunin ja paistaa siellä juhla-ateriaksi Pitza. Kaikki pitzan ainesosat on joko kuivatuotteita tai säilykkeinä saatavissa.

Paistaminen kannattaa keskittää tuville ja nuotiolle. Ei myöskään pidä unohtaa lettujen paistamista.

Nuotiolla on perinteisesti valmistettu kaikki ruoka. Miksipä ei nykyäänkin. Keittimien kattiloita on sellaisenaa vaikeampi asetella tulille. Jos ryhmässä on useampia ruokaryhmiä niin yksi isompi kattila kannattaisi olla sangallinen. Tällöin saa mukavasti kalasopan koko porukalle.

Hauduttamalla saa maittavaa ruokaa mutta hauduttaminen on hankalampaa. Vesihauteita ja "aromipesiä" voi viritellä. Ruokatermoksella hauduttaminen onnistuu paremmin mutta termos on kesäkulkijalle painorasitusta.

Ota matkalle mukaan maissin jyviä ja pieneen pulloon öljyä. Ylllätä ystäväsi popcorneilla.

3.8. Yksin vai porukassa

Yksinkulkijalla ei ole ruoan hankinnassa ja laittamisessa mitään ongelmia, senkun tekee kaiken yksin. Porukan ruokavalintoihin vaikuttaa ryhmän koostumus. Syökö ja kantaako jokainen omiaan vai hankitaanko ja valmistetaanko pöpperöt yhdessä. Kunkin erilaiset makutottumukset täytyy tietysti huomioida vaikkakin reissulla maistuu yleensä kaikki.. Allergiat, kasvissyönti ja muut vastaavat asiat on ehdottomasti selvitettävä tarkasti ennen lähtöä. Ruokatalouden koko kannattaa valita keittimittäin, eli max 3 henkeä.

Lyhemmillä reissuilla on varaa kantaa hieman ylimääräistä jopa takaisin tuotavaksi. Pidemmillä vaelluksilla kannattaa valita joku joka huolehtii ruoan tasaisesta kulumisesta ja riittävyydestä jos on päädytty valmistamaan sapuska yhdessä.

Jos porukassa on pelättävissä eripuraa siitä kuka kantaa eniten ryhmän varusteita, on kristillinen tasajako ainoa vaihtoehto. Sopuisampi porukka voi myös jakaa ruokien kantamisen siten että pääruoat on yhdellä, kevytateriat toisella ja kahvittelu ja taukomuonat kolmannella. Näin ei tarvitse joka kerta purkaa kaikkien reppuja. Samasta syystä ryhmän kaikki ruokailuvälineetkin voi sijoittaa samaan rinkkaan.

3.9. Pakkaaminen

Pakkaaminen, niin kuin ruokakin on paljolti kiinni omista mieltymyksistä ja tavoista. Jos on aikaa ja kiinnostusta niin ruokien esivalmistus ja pakkaus säästää tilaa ja keventää kuormaa

Niin kuin kaikki pakkaaminen myös ruoka pitää pakata siten ettei koko rinkkaa tarvitse levittää jäkälikköön vain löytääkseen suolapurkin. Tauoilla käytettävät kahvi, tee, sokeri ym on näppärä laittaa johonkin rinkan sivutaskuun mukin kanssa niin ne saa käyttöön tonkimatta ruokapussia, eivätkä ole tiellä sitten varsinaisen aterian laiton yhteydessä. Toisessa rinkan sivutaskussa voi sitten pitää Keksejä, suklaata, urheilujuomia, rommipulloa, välipalanaposteltavaa ym.

On kaksi tapaa pakata ruoka. Ruoat valmiiksi aterioittain pusseihin jo kotona, tai ruoka-aineet isoimmissa pusseissa ja tarvittavan määrän mittaus vasta maastossa ruokaa laitettaessa. Molemmilla tavoilla on hyvät puolensa ja kannattajansa. Itse en tee valmiita ateriakokonaisuuksia vaan pakkaan ruoka-aineet yleensä kahden annoksen pikkupussiin. Nuo pikkupussit sitten jaan kolmeen isompaan pussiin: aamupala, päiväruoka (kevytateria), iltaruoka (pääateria). Rinkan alaosasta otan siis sapuskan laiton yhteydessä yhden isomman pussin sekä keittimen ja hakeudun sapuskan valmistuspaikalle.

Pidemmillä reissuilla (2 viikkoa) olen laittanut puolet ruokatarpeista (kahvit, viinat, suklaa ym mukaan lukien) kevyeen vesitiiviiseen säkkiin rinkan yläosan pohjalle. Otan sen sieltä vasta kun rinkan alaosan ruokavarasto on täysin tyhjä. Tällä varmistan sen että alkumatkasta ei tule popsittua kaikkia mieliruokia ja loppumatkalle jää myös herkkuja.

Puurot, riisit, kiisselit ym. on hyvä pakata kotona esim minigrip- tai pakastepusseihin koska alkuperäiset pahvipakkaukset ei kestä ehjinä rinkassa ja vievät vain turhaa tilaa. Raavas mies heittää rinkan pohjalle kaksi kilon pussia riisiä, kaataa niistä kattilaan silmämääräisesti tarvittavan määrän ja tuo kotia 2/3 toisesta pussista. Järkevämpää on kuitenkin testata ja mitata tarvittavat määrät riisiä, kuivalihaa ym. jo kotona. Ei ole kiva huomata raahanneensa kiloa ylimääräistä koko matkaa tai kärsiä nälkää viimeisinä vaelluspäivinä. Huomaa että ruokahalu on retkiollosuhteissa suurempi kuin kotioloissa. Muutaman aterian kokoisista pusseista kulutuksen ja jäljellä olevan muonan tarkkailu on helpompaa. Pienemmän pakkauksen kastuminen tai kaatuminen ei myöskään ole niin suuri katastrofi kuin kilon riisipussin unohtaminen jollekin tuvalle.

Valmiit retkimuonat poistan omista foliopusseista ja laitan pakastepusseihin. Silloin säästyy tilaa vieviltä pakkaus pusseilta jotka ovat jätettä joka pitää tuoda maastosta pois. Samalla kuormakin keventyy hiukan.

Kovien purkkien asetteleminen reppuun on hankalaa eikä ne kuitenkaan pysy kiinni. Sitä paitsi ne painaa. Minigrip- ja pakastepussit on osoittautuneet parhaiksi. Kovaa pakkausta tarvitsee vain voi, sulatejuustot ja marmeladit. Valitse tiiviit kannet ja varmista kiinni pysyminen tukevalla kuminauhalla tai ilmastointiteipillä, silti ne kannattaa vielä laittaa muovipussiin.

Viinaksi valitaan mahdollisimman vahvaa ja kaadetaan se kotona lasipullosta kevyempään muovipulloon.

3.10. Ruokaa maastosta

Pelkän maastosta löytyvän evään varaan ei tavallinen vaeltaja voi laskea päivääkään, ellei sitten ole valmis lyhentämään vaellustaan jos ruokaa ei löydy. Kalastajankin tulee ottaa useamman päivän muonat mukaan jos fisu ei syö.

• Marjat

Elokuussa saa jo lakkoja sekä loppukuusta lämpimillä paikoilla mustikkaa ja puolukkaa. Marjoja riittää kerättäväksi vielä syyskuun puolelle. Muut marjat suotakoon niille jotka niistä tykkää ja ne tuntee. Marjat on mukava piriste välipalojen yhteydessä ja tauoilla syötäessä. Aamupalalle kannattaa käväistä poimimassa pari kourallista marjoja jo illalla. Mukana ei marjoja kannata kantaa.

• Sienet

Hyvinä sienivuosina voi päivän sapuskansa rakentaa vaikka pelkillä paistetuilla herkkutateilla. Korvasieniäkin olen nähnyt tupien kaasulla keitettävän mutta varmin tapa nauttia sienistä on ottaa kuivattuja sieniä mukaan. Sienet on sitä paitsi erittäin kevyitä kuivattuina.

• Kala

Kala on erittäin hyvää kun sitä saa. Kalavehkeet ei järin suuria paina ja onhan se mukavaa puuhaakin. Joten jos omistat jonkinlaiset kalastusvälineet niin ota ne mukaan. Jo pieni ahvenen sinttikin maistuu tikun nokassa iltanuotiolla saatikka sitten loimutettu taimen. Jos aiot kalastaa niin varaa karkeaa suolaa mukaan.

• Metsästys

Eräkirjallisuudessa on mukavia kuvauksia riekon, metson, jäniksen ym. pyynnistä. Niitä ei kuitenkaan ilman asetta tai ansalankoja saa joten liha kannattaa ostaa ennakkoon purkitettuna tai kuivattuna ja kantaa mukana repussa.

• Yrtit ja muut luonnon kasvikset

Hengissäsäilymiskursseille voi mennä opiskelemaan horsman ja kuusenkerkkien syömistä sekä koivunlehtiteen juomista. Jos asiaan tuntee kiinnostusta niin antaahan se varmaan lisänsä retken muonaan. Tavalliselle vaellukselle ei voi lähteä ilman joka päivälle varattua muonapussia. Valitettavasti luonnon yrttien tuntemus on nyky ihmisellä lähes olematonta.

3.11. Varamuona

Kaiken varalta kannattaa varata yksi ylimääräinen päivämuona-annos tai vastaava rautaisannos. Käytännössä olen hoitanut asian niin että ensinmäiselle ja viimeiselle vajaalle päivälle varaan koko päivän ruoka-annokset. Aina voi sattua jotain joka pakottaa viipymään matkalla hieman aiottua pidempään. Tuosta varamuonasta luovun silloin kun voin olla varma että pystyn korvaamaan osan sapuskasta kalalla.

Käytännössä varamuonaa alan kuluttamaan parin viimeisen päivän aikana normaalia suurempina annoksina.

Lyhyemmillä reissuilla ei välttämättä varamuonan tarvetta ole mutta silloin sen painokaan ei haittaa muuten kevyessä repussa.

Jos aikataulut ei ole paluumatkan osalta kovin tiukkoja niin varamuonan avulla voi pidentää reissua jos sille päälle sattuu.

On myös huomioitava paikka johon reissun jäleen palaa. Onko tienvarressa saatavana illalla ruokaa. Syytä myös huomioida mitä pistää aamulla suuhunsa jos hyppää bussin kyytiin aamulla tienvarresta ja seuraavalle ruokapaikalle on matkaa useita tunteja.

3.12. Kalaruokia

Vaikka en ole pitkään harrastanut kalastusta niin oheiset valmistustavat on tullut kokeiltua. Aina on ruoka maittanut. Muitakin kalan valmistustapoja on ja niitä voikin etsiä kirjoista tai soveltaa kotoisia reseptejä retkiolosuhteisiin. Kalaruoalla nautiskeluun tarvitaan vain kalaonnea.

• Foliokala

Mukaan otetaan alumiinifoliota rullassa. Kala kääritään muutamaan kerrokseen foliota. Kääreeseen voi laittaa maun ja repun antimien mukaan mitä matkassa on. Kääre laitetaan hiillokselle ja käännellään varovasti ettei folio puhkea.. Esim: Esiliota mukana olleita kuivattuja munakoiso- ja kesäkurpitsa palasia, täytä kala näillä ja sulatejuustolla.

• Nuotiokala

Perinteisesti tikun nokassa iltanuotiolla. Pikkukalat on mainiota iltanaposteltavaa. Paistaa voi niin kuin makkaraa eli haarukkatikku kyljestä sisään tai hieman isommalle kalalle tikku pituus suuntaan kalan läpi. Paistuessaan kala muuttuu "mureaksi" ja putoaa helposti tikusta (varsinkin Harjus). Voihan sitä toki paistella isommankin kalan palasia.

• Kalamakaronikeitto

Jos perunoita ei ole raahannut mukaan voi kalakeiton tehdä hätätilassa makaroniin ja maitojauheeseen. Kattilaan vesi, maitojauhe, makaroni, suola, mausteet ja runsaasti kuivattua sipulia. Niin ja tietysti kalaa isoina palasina

• Graavi kala

Peratut kalat suolataan karkealla suolalla ja lisätään hieman sokeria ja tilliä. Fileoidut kalanpalat asetetaan pienen painon alle yöksi. Hyvää evästä leivän päälle muutamaksi päiväksi tai niin kauan kun kalaa riittää. Lohta, taimenta tai kokemuksen mukaan muitakin.

• Savustus

Jos savustus laatikoita tai pönttöjä ei löydy tuvilta tai satu olemaan matkassa niin valmiita savustuspussejakin on olemassa. Kala vain pussiin ja pussi nuotiolle.

• Pekonikala

Kattilaan runsaasti pekonisiivuja, voita, sipulia mausteita ja esimerkiksi harjuksen palasia. Paistaa voi vaikka retkikeittimellä kunhan sekoittaa välillä.

• Paistettu kala

Jos voita on runsaammin mukana voi kalan fileet paistaa retkikeittimen paistinpannussa. Pippurit, tilli, suola ja muut mausteet maun mukaan.

• Loimukala

Ota joesta yli kilon taimen. Perkaa ja suolaa se. Kiinnitä kalan fileet puutapeilla lautaan. Aseta lauta nuotion loisteeseen ja odota vesi kielellä. Retki olosuhteissa joutuu välillä soveltamaan. Laudan sijalla voi olla litteä kivi jota vasten kalafileet "roikkuu" pyrstön läpi työnnetyistä tikuista jotka taasen nojaavat kiven yläreunaan. Muutama matkassa oleva rautanaula ja iso halko ajavat saman asian.

• Kivipaistettu kala

Nuotion päälle viritetylle litteälle kivelle voi asettaa kalan paistumaan nahkapuoli kiveä vasten.

• Halstraus

Monilla tuvilla on jonkinlainen halsteri tai ritilä jonka päällä kalan voi nuotiolla paistaa. Mikään ei myöskään estä kantamasta mukan verkonpalaa jonka asettelee nuotiotulen päälle.

3.13. Matkaeväät

Ennen kuin ollaan maastossa ensimmäisessä leiripaikassa on tehty matkaa lähes vuorokauden ympäri. Junassa saa kovalla hinnalla syötävää mutta aamulla ei ehkä ehdi syömään ennen bussin lähtöä. Bussin pysähtyessä matkalla ehtii hätäisesti kahvin ja sämpylän haukkaamaan. Ivalossa tai muualla linja-autoa vaihdettaessa saattaa ehtiä syömään, muuten matkan aikana vatsan täyttäminen on heikkoa. Erämaan laitaan päästyä ei millään malta mennä syömään vaikka vieressä olisi retkeilykeskuksen ravintola vaan jalka vetää kiireesti polulle kohti tuntureita.

On kuitenkin syytä syödä hyvin tai väsähtää jo ensimmäisenä päivänä. Matkalle kannatta laittaa tukevasti eväitä. Kunnon kinkku-juusto leipiä, jugurttia ym. jota voi nautiskella linja-autossa ja vaikka polun varressa heti kun maantie katoaa näkyvistä. Matkaeväiksi voi katsoa myös ne pari kaljatölkkiä ja grillimakkaraa jotka on tarkoitettu nautittavaksi ensimmäisenä iltana nuotiolla.