1. • Yleistietoa

1.1. Vaelluksen suunnittelu

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Älä kuitenkaan jätä suunnittelematta sen takia että pelkäät puolen huvista menneen jo ennen matkan alkua. Olen huomannut nauttivani retkestä jo talvella kun mietin reittiä kartan ääressä ja kerään tietoa valitsemastani vaelluskohteesta. Eli hyvin suunniteltu on kaksinkertainen ilo.

• Reitin valinta

On useampi tekijä joka vaikuttaa vaellusmaaston valintaan. Kokemus, kunto, käytettävissä oleva aika, harrastukset ja mieltymykset.

··· Kuinka kauan aikoo vaelluksella olla ?

Vaellus vai retkeily? Retkeilyksi katson muutamien päivien luonnossa kulkemisen. Retkeiltäessä ei vielä varusteille kunnolle ja kokemukselle aseteta juurikaan vaatimuksia. Jos aikaa on rajatusti niin suuremmat lapin erämaat kannattaa jättää myöhempiä aikoja varten. Menee homma muuten hosumiseksi. Itse pidän noin 10 päivän reissua miniminä mutta jo viikon patikan aikana ehtii kierrellä mukavia maisemia ja rentoutua luonnon rauhassa. Pienempiä erämaita löytyy Itäsuomen ja Kuusamon kautta etelälappiin aina Pallastuntureille asti. Niitä kannattaa kokeneemmankin käydä katsastamassa. Korouoma, Rokua, Syöte, Riisitunturi, Hossa ym kohteet ovat jääneet minulta väliin mutta kesän 2001 Karhunkierros osoitti että nautinnollisia hetkiä voi saavuttaa muuallakin kuin aukeilla tunturipaljakoilla. Toki pohjoisilla tunturialueillakin voi piipahtaa mutta matkoihin menee aikaa ja rahaa sen verran että kannattaa samantien olla paikalla hieman pidempään.

··· Päivämatkat

Vaellukselle varattujen päivien määrän kun kertoo omien kykyjen mukaisella päivämatkan pituudella saa tulokseksi koko vaelluksen pituuden. Sen jälkeen kartta kouraan ja etsimään sopivaa aluetta tai tutkimaan valitsemaltaan alueelta sopivaa reittiä. Omat päivämatkani eivät ole useampien vuosien aikana ylittäneet keskimääräistä 12km/päivä vauhtia. Tämä siis keskimäärin. Joinakin päivinä olen pitänyt "luppopäivää" eli ollut paikallani ja toisina päivinä on matkaa kertynyt yli 20km. Hyväkuntoinen voi pistää muutaman kilometrin lisää. Lyhyemmillä vaelluksilla, kun rinkka painaa vähemmän, voi keskimääräinen päivätaival myöskin olla pitempi. Omia kykyjään ei kannata yliarvioida. Kaupungissa kuljettu lenkki ei anna oikeaa kuvaa siitä minkälaisia päivämatkoja voi vaelluksella pitää. Aamutoimet, leirin purkaminen ja kokoaminen, kalastus, ruokailut, valokuvaus, vaikea maasto, maisemien katselu, uiminen, joen ylitys ja suon kiertäminen ym. vievät aikaa. Ei ole mielestäni rentouttavaa taapertaa joka päivä aamusta iltaan liian tiukan matkaohjelman takia.

On järkevämpää suunnitella vaellus hieman väljäksi ja sitten tehdä paikanpäällä sään ja kunnon mukaan poikkeamia aiotulta reitiltä. Leiri pystyyn ja parempikuntoiset sekä menohaluiset seurueen jäsenet kiipeämään vielä yksi tunturin huippu muiden makaillessa teltalla. Päivämatkaan vaikuttaa myös vaellusporukka. Jos joukossa on kalastajia niin jokivarsia tulee enemmän tarvottua. Kilometrejäkään ei kartu samassa määrin kuin puhtaalla vaelluksella. Porukan kanssa kuljettaessa taukojen määrä kasvaa ja pitenee. Aina jollakin on jotain korjattavaa tai asiaa tunturikoivikkoon. Yksin kulkija ei joudu odottamaan ketään. Ehkä "nopein" seurueen koko on kaksi. Aamutoimet voi jakaa samoin matkalla voi toinen ottaa kuvia kun toinen keittelee päiväkahveja. Porukalla kulkiessa on mukavaa viettää aikaa myös paikallaan. Iltapuuhiin kannattaa varata enemmän aikaa joten kulkemiseen käytetty aika pienenee.

··· Minkälaista reittiä kulkea ?

Helppo ja turvallinen, haastava rajojen koettelu, muuten vaan omia polkuja poissa ihmisten ilmoilta. Kukin mieltymyksen mukaan. Aloittelevan vaeltajan kannattaa tutustua monipuolisesti alueisiin ja löytää sieltä omat suosikkinsa. Turhan vaativa reitti jättää epämiellyttävän jälkimaun ja saattaa lopettaa harrastuksen alkuunsa. Myöskään liian lepsulta reissulta saatu vaisu kokemus ei kannusta uusille vaelluksille. Jotkut kiintyy tiettyyn alueeseen muutaman eripuolille suuntautuneen reissun jälkeen. Kulkevat sitten samoja kairoja kymmeniä kertoja. Minä kuulun taas toiseen tyyppiin joka pyrkii aina löytämään uuden erämaan.

··· Minne siis mennä

Minne vaan kunhan menee ;-) . On paljolti luonnekysymys minne vaellusreittinsä johdattaa. Aloittelevalle vaeltajalle on riittävästi elämyksiä, haasteita jo Saariselän perusosan tupien välisillä poluilla tai Kuusamon karhunkierroksella. Kokemuksen karttuessa ja maisemien tultua tutuiksi voi sitten hakeutua vähemmän kuljetuille ja vaativimmillekkin seuduille.

• Retkeilyalueet, Eteläsuomen kansallispuistot
Lyhytaikaisille vaelluksille ja retkeilyyn sekä perheen kanssa luonnossa liikkumiseen. Myös kokeneille välipaloina odotellessa sen suuren vaelluksen alkua. Komeaa luontoa mutta turhan pieninä palasina. Opastettuja reittejä mukavan etäisyyden päässä kotoa.

• Etelälapin ja Itäsuomen kohteet
Jo erämaan tunnelmaa ja hiljaisia seutuja. Metsäisiä maisemia ja jo aukeita paljakoita. Tunturilapista et tällaisia metsiä löydä. Jo viikon mittainen vaellus onnistuu, varsinkin jos sallii jonkun tien ylityksen ja pätkän matkaa metsätietä. Huollettuja sekä merkittyjä reittejä nuotiopaikkoineen.

• Pohjoislapin erämaat
Vaeltajan paratiisi. Seudut karumpia mutta puitakin on vielä. Tunturikoivikot ja laajat tunturipaljakat löytyy vain täältä. Mahdollista tehdä yli viikon vaelluksia törmäämättä yhteenkään tiehen. Autiotupiin tukeutuvia vaelluksia tai täysin "koskematonta" maastoa.

• Avara maailma
Seikkailua, vaativampaa maastoa ja huikeita vuoristomaisemia. Ympäri maailmaa voi hakea kokemuksia joilla saa muut vihreäksi kateudesta.

• Liikenneyhteydet

··· Aikataulut

Juna-aikataulut on selkeitä ja vuodesta toiseen lähes muuttumattomia niihin voi luottaa. Myös lentoaikataulut on selkeitä ja ainakin Ivalon kentältä lähtee lennon jälkeen bussi joka vie Ivaloon tai Saariselälle ja Kiilopäälle. Lennoilta ei välttämättä ole yhteyttä eteenpäin vieviin linja-autoihin. Junalla ja lentokoneella ei kuitenkaan pääse erämaan laitaan joten linja-autoa tarvitaan. Pohjoisen harvassa bussiliikenteessä on aukkoja joista johtuen joka paikkaan ei joka päivä kulje bussia. Paluumatkalla jatkoyhteydet yleensä toimii kunhan ensimmäiseen julkiseen pääsee sisälle. Lue huolella etukäteen ainakin GOLD LINE (postiautot) ja Eskelisen Lapin Linjat Oy:n aikataulut. Huhujen ja kuulopuheiden mukaan joihinkin pikkupaikkoihin kulkisi vielä joitakin postitakseja ja joitakin linjoja hoitaa koulukyydin tila-auto.

Internet on tuonut aikataulujen seuraamisen helpommaksi. Vielä ei tosin kaikki bussilinjat ole mukana. Netistä löytyy syrjäistenkin retkeily- ja matkailupalvelujen tarjoajien puhelinnumerot. Soittamalla saa selville mahdolliset kulkuyhteydet kyseisille alueille.

··· Oma-auto

Monta hyvää puolta: -Vaelluksen aloituspaikan voi vapaasti valita. -Ei ole kiinni bussiaikatauluista. -Matkavaatteet voi jättää autoon. -Reissun lopuksi voi valita sauna ja ruokapaikan. Mutta myös ne haitat. -Lappi on pirun kaukana ajettavaksi. -Uskaltaako jättää auton vartioimatta pariksi viikoksi jonnekin metsätien päähän. -Paluu on järjestettävä samaan paikkaan tai jonkun on taksilla haettava auto. Harkitse auton laittamista junaan ja ajamisen alkamista vasta Rovaniemeltä.

··· Bussit

Helppoa matkantekoa vaikka maksaa hiukan. Aikataulut ja reitit asettaa rajoituksia. Bussien etuna on mukavan matkaseuran löytyminen helposti.

Koko suomen halki bussilla on "eksoottinen" kokemus. Auringon nousu jossain keskisuomen hiljaisilla maanteillä kauniissa maisemisaa, ahh! Sitten paahtunut kuuma sumppi ja kuiva pulla hätäisesti jonkun huoltamon baarissa. Jos et pysty tai mahdu nukkumaan pussin penkillä. Älä lähde tällä kulkuvälineellä.

··· Junat

Makuupaikka (60mk) ehdoton juttu eikä hinnallakaan pilattu kun vertaa pelkkään matkalippuun (624mk menopaluu) hinnat 1999. Junassa rento matkustaa, voi ottaa oluset kahvit ym. ja on virkeänä Rovaniemellä. Bussit lähtee rautatieasemalta junan saavuttua. Tavaroiden kuskaaminen Hesassa asemalle ilman autokyytiä oma hässäkkänsä. Jos mahdollista kannattaa välttää perjantai ja lauantai iltojen juoppojunia. Varaa paluumatkan makuupaikka etukäteen jos vain tiedät päivän. Bussin tullessa Rovaniemen asemalle lipputoimisto voi jo olla kiinni tai paikat on menneet.

··· Lentokone

Nopea tapa mennä lappiin. Sillä säästää yhden päivän. Tosin silloin putkahtaa metsään ilman sopeuttavaa siirtymisaikaa. Kesäisin myös hyviä alennuksia, joten hintakin kilpailukykyinen.

Milloin Pienkoneella tunturiin? Tai pikemmin jollekin erämaajärvelle: -Joskus voi joutua kävelemään toistakin päivää talousmetsissä ennekuin metsäautotiet tai hakkuut loppuu. -Jotkin alueet teiden läheisyydessä on jo ennestään niin tuttuja että pari ensimmäistä ja viimeistä päivää mene vain pikakävelyn merkeissä. -Kalastaja pääsee apajilleen ilman "turhaa 20km" vaellusta. Ja jälleen säästyy aika.

··· Taksi

Paikoitellen ainoa vaihtoehto. Joskus ei mikään kulkuneuvo kulje tai kaikesta huolimatta on bussiaikatauluja tullut katsottua väärin (kokemusta on). Taksia ottaessa kysy könttä hintaa määränpäähän. 2001 Inarista Näätämöön tarjousten ero oli 600-850mk. Taksien puhelinnumerot tulee selvittää etukäteen, erämaasta tien laitaan tultaessa ei puhelinluetteloa helpolla löydä. Lentokentillä on lapin kuntien yritysesitteitä joista löytyy mm. taksien puhelinnumerot. Välimatkat pohjoisessa on suuria joten taksikin maksaa aika mukavasti.

··· Kimppakyyti

Intternetin keskustelusivuilla olen tavannut kimppakyytitarjouksia ja kyselyjä. Asiaa voi harkita matkakustannusten keventämiseen.

• Tarkista, keskustele, lue

••• Tarkista omat muistiinpanot

On hölmöä kantaa samoja turhia tavaroita vuodesta toiseen vain sen takia ettei muistanut mitkä tavarat olivat edellisellä reissulla turhia. Tee muistiinpanoja vaelluksilla tai heti sen jälkeen. Merkitse muistiin turhat ja tarpeelliset varusteet. Hyvät kohteet ja surkeat maastot kannattaa myös tallentaa muistiin vaikka ei kävisikään samoilla alueilla uudestaan. Aina voi kertoa kokemuksistaan muiden kanssa. Muista lukea omat muistiinpanot.

••• Keskustele kokemuksista muiden kanssa

Aiemmin vaelluksilla olleet keskustelevat mielellään omista kokemuksistaan. Kartoista ja kirjoista ei saa kaikkea tietoa. Jos tunnet jonkun joka on käynyt valitsemallasi alueella niin voit saada paljon hyödyllistä tietoa mm. tupien kunnosta, jokien ylitettävyydestä, soiden vaikeudesta, kauniista näköalapaikoista ym.

Internetin keskustelusivulta voi kysellä kaikenlaista. Olen saanut tietoa mm: onko syrjäinen metsätie ajettavassa kunnossa ja mihin asti, mistä kannattaa ylittää kartalla oleva iso joki, joidenkin tupien olemassaolo tai tuhoutuminen on myös selvinnyt. Netin keskustelusivuilla valitettavasti käydään paljon turhanpäiväistä kinastelua varusteista. Sieltä voi kuitenkin poimia vinkkejä vaatteiden ja varusteiden osalta. Älä panttaa omia tietojasi mutta vältä osallistumista turhiin makuasioista käytäviin väittelyihin.

••• Tarkista vakuutukset

Vakuutukset on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta muista ettei kopteri hae ilmaiseksi maastosta. Asuntolainan lyhentämiseen tulee taatusti murheita ellei vakuutukset ole kunnossa. Eipä ne varusteetkaan nykyään ole halpoja. Tarkista mitä vakuutuksesi sanoo jos koko teltallinen varusteita kärähtää.

••• Matkakertomukset, retkeilyoppaat ja julkaisut

Tutustu alueeseen etukäteen. Karttoihin ja aluetta käsittelevään kirjallisuuteen etukäteen tutustumalla saa matkasta enemmän irti. Erilaisia retkeilyoppaita on julkaistu aika paljon ja niistä löytyy hyviäkin kuvauksia eri erämaa-alueista. Kipi kapi kirjastoon.

Intternetin kotisivut on täynnä erilaisia kertomuksia varsinkin yleisimmiltä vaellusalueilta. Hakuohjelmien hakusanaksi alueen nimi, tuvan nimi, keskeinen järvi tai tunturi, niin jopa löytyy tarinaa ja kuvia. Monella sivulla on myös varuste ja ruokalistoja. Hakuohjelmissa kannattaa seuloa myös ulkolaisten kertomuksia. Saksalaisella järjestelmällisyydellä on tallennettu runsaasti valokuvia nettiin muiden katseltavaksi.

Erämaalaki on velvoittanut Metsähallitusta laatimaan erämaa-alueille hoito- ja käyttösuunnitelmat. Lakisääteisien suunnitelmien lisäksi ja niitä varten on myös selvityksiä erämaa-alueiden vesistöistä, kallioperästä ym. Näitä julkaisuja saa metsähallituksen toimipisteistä tai postitse tilaamalla. Kyseiset julkaisut antavat hyvää tietoa metsien laadusta ja määrästä, kalakannasta, alueen historiasta ja nykyisestä rakennuskannasta, porotalouteen liittyvistä rakennuksista ja mönkijäurista, kiinnostavista luontokohteista, kullanhuuhdonta-alueista, tukkiteistä, hakkuista, vanhoista metsäpaloista, kasvillisuudesta, maaperästä ym.

Erilaiset mieleen jäävät kohteet kuten: kosket, vanhat metsät, rauniot ja hienot kurut kannattaa merkitä karttaan. Reitin etukäteissuunnitteluun tulisi käyttää hieman aikaa ennen lähtöä maastoon. Matkasta ei kuitenkaan saa tehdä pakollisten rastien läpijuoksua vaan kohteet voi sijoittaa osaksi reittiä. Tietynlainen seikkailuhenki ja yllätyksellisyys voivat myös kärsiä liiasta "tiedosta". Ensimmäisiä kertoja vaeltamassa olevalle riittää kyllä elämyksiä vaikka joku kohde menisi sivusuun. On kuitenkin harmi jos jonkun tuvan ohi kuljettuaan saa tietää vastaantulijoilta, että siellä olisi ollut sauna. Tai vaivalloisen joen ylityksen jälkeen näkee muutaman sadan metrin päässä joen ylittävän sillan joka oli kuin olikin merkitty karttaan.

• Nettilinkkejä

Internetin tulo jokaisen lähettyville avaa helpon tiedonhankinta väylän myös vaeltajalle. Linkit tuppaavat vain muuttumaan aika nopeasti. Tässä kuitenkin muutamia jotka testasin ja toimivat helmikuussa 2006. Jos mikään muu ei auta niin kannatta hakea Googlella http://www.google.fi/

• ··· Aikatauluja
  • Bussi aikatauluja http://www.matka.fi/fi/
  • Juna aikataulut ja hinnat http://www.vr.fi/heo/index.html
  • Finnair http://www.finnair.fi
• ··· Kalastus
  • Maa- ja metsätalousministeriö. Luvat, Maksut, Maksaminen http://www.mmm.fi/kalastus/luvat/
• ··· Metsähallitus
  • Luontoon.fi http://www.luontoon.fi/default.asp?Section=80
  • Villi Pohjola http://www.villipohjola.com/default.asp?Section=3
  • Julkaisut http://194.89.0.87/julkaisut/
  • Pohjois-Lapin tuvat http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1331
• ··· Sekalaista
  • Autiotuvat on-line www.iki.fi/jel/at
• ··· Sää
  • Foreca http://www.foreca.com/fin/saa/
  • Ilmatieteenlaitos http://www.fmi.fi/saa/paikalli.html
  • Vedenkorkeudet http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/93/qrkartta/index.html#marker
  • Lapin kelikamerat http://www.tiehallinto.fi/alk/frames/kelikamerat-frame.html
• ··· Linkkisivuja
  • Retkiruudun linkit http://www.saunalahti.fi/rance/rruutu/retkilink.htm
  • Makupalat Retkeily ja Vaellus http://www.makupalat.fi/ulkoilu.htm
  • VaellusNet http://www.vaellusnet.com/
• ··· Keskustelusivuja
  • Google-ryhmät retkeily http://groups.google.com/group/sfnet.harrastus.retkeily?hl=fi
  • VaellusNet http://www.vaellusnet.com/turinat/
  • Relaa http://www.relaa.com/
• ··· Kartat
  • Metsähallitus Reittikartta.fi http://www.retkikartta.fi/
  • Maanmittauslaitos Karttapaikka http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?lang=FI

1.2. Luvat, lait ja järjestyssäännöt

··· Rajoitukset

Lisätietoja ja tarkennuksia lupaehtoihin (mm. alamitat ja saalismäärät) voi käydä etsimässä Villi Pohjolan nettisivuilta (katso linkit). Itse menin kuitenkin sekaisin termistöissä ja nettisivuilla joten onnea surffaukseen.

• Saalismäärät ja alamitat

Eri vesialueilla on omat rajoituksensa kalojen alamittoihin ja saalismääriin.

Yleisiä alamittoja ovat seuraavat: merilohi 60 cm (paitsi Oulun ja Lapin läänien sisäisillä aluevesillä 50 cm), meritaimen 40 cm, järvilohi 40 cm, järvitaimen 40 cm, nieriä 40 cm (Vuoksen vesistöalueella ja Inarinjärvessä), kuha 37 cm ja harjus 30 cm.

Villin Pohjolan tarjonnassa on lähes sata virkistyskalastuskohdetta. Useimmilla virkistyskalastusalueilla on voimassa seuraavat saaliskiintiöt:

- 3 tunnin luvalla saa ottaa yhden (1) lohikalan

- Vuorokausiluvalla saa ottaa kolme (3) lohikalaa

- Viikko- ym. pitkillä luvilla saa ottaa kolme (3) lohikalaa vuorokaudessa.

- Lohikaloiksi luetaan taimen, lohi, kirjolohi, nieriä ja harjus.

• Lupa-alueen kierto

Esimerkiksi Saariselän alue on jaettu kolmeen osaan joilla kalastuslupa vuorottelee. Vaellusta suunnitellessa on siis huomioitava millä osalla tänä vuonna saa kalastaa.

• Metsästysluvat

Tavallinen vaeltaja ei joudu metsästyksen kanssa tekemisiin. Jos kuitenkin alaan löytyy harrastusta niin miksipä ei nauttisi riekkoa iltanuotiolla. Kun en alaa tunne niin enpä rupea ketään neuvomaankaan.

• Maastoliikenne

··· Moottoriajoneuvot

Maastoliikennelain mukaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua maastossa ilman maanomistajan tai haltijan lupaa. Vaeltajaa tämä koskee lähinnä siinä kuinka kauas mastoon sen autonsa ajaa. Joillakin alueilla on muodostunut ajouria maastoon vaikka paikalle ei ole koskaan tehty "metsäautotietä". Paikallisilla asukkailla ja joillakin viranomaisilla on yleensä luvat tai muita erityisoikeuksia tietyille sovitulle maastourille tiettyä tarkoitusta varten.

• Kalastusluvat

Vaeltajan osalla kysymykseen tulee lähinnä viehekalastus joka on luvanvaraista. Kalastuksenhoitomaksun lisäksi tarvitaan käytännössä lapin alueella Villi Pohjolan (Metsähallitus) myymä kalastusalue kohtainen kalastuslupa. Lupa-asiat voi hoitaa netin kautta mutta asioimalla Metsähallituksen opastuspisteissä (Helsingissä Tikankontti etelä Esplanadilla) saa maksamisen ohella tietoa lupa-alueesta kartan muodossa. Kartta on hyvä apu mm vaellusreitin suunnittelussa. Muista pitää maksamistasi luvista kuitit mukana kalastaessasi.

··· Luvat, maksut, maksaminen

(lainaus maa ja metsätalousministeriön nettisivuilta)
Yksinkertaiset lupaohjeet, vuosi 2002:.

··· Polkupyörät

Lainaus ympäristöministeriön jokamiehenoikeudet -esitteestä:

"Jalan, hiihtäen, pyöräillen ja ratsain liikkuminen on yleensä sallittua luonnontilaisilla tai siihen verrattavilla alueilla, jos siitä ei aiheudu vahinkoa. Liikkumisoikeutta on rajoitettu pihamailla, pelloilla ja istutuksilla. Liikkumista on usein rajoitettu luonnonsuojelualueilla."

"Jokaisen muuta kalastusta kuin onkimista tai pilkkimistä harjoittavan 18-64-vuotiaan on suoritettava kalastuksenhoitomaksu. Kalastuksenhoitomaksut (15 euroa/vuosi tai 5 euroa/7 vrk). Viehekalastusta harjoittava 18-64-vuotias tarvitsee kalastuksenhoitomaksun lisäksi joko kalastusoikeuden haltijan luvan tai hänen on suoritettava läänikohtainen viehekalastusmaksu. Läänikohtainen viehekalastusmaksu (27 euroa/vuosi tai 6 euroa/7 vrk).
Kalastusmaksut voi suorittaa pankeissa, maksuautomaatilla, pankkien verkkomaksusovelluksilla, läänin kassoihin sekä muille asiamiehille, jotka myyvät kalastusmaksuja joko internetin välityksellä tai suoraan kuittia vastaan. Elokuun alusta 2001 tehdyn asiamiessopimuksen ansioista kalastajat voivat jälleen suorittaa kalastusmaksut myös Postin toimipisteissä, mukaan lukien asiamiespostit."

Kansallispuistoille on olemassa järjestyssäännöt jotka kannattaa käydä tarkistamassa metsähallituksen nettisivuilta tai opastuskeskuksista. Esim: UKK.puiston osalta mainitaan että polkupyörällä saa kulkea mutta Lemmenjoen alueella ei järjestyssääntöjen mukaan pyöräily kuulu sallittuihin kulkumuotoihin. Erämaa-alueilla on yleisesti käytössä jokamiehenoikeudet.

• Seuramatkat

Järjestettyihin retkiin tarvittaviin lupiin perehtyy retken järjestäjä.

• Lait ja järjestyssäännöt

Suomessa on onneksi laajat jokamiehenoikeudet. Lupia liikkumiseen ei yleensä tarvita kuin rajavyöhykkeelle ja luonnonpuistoihin. Rajoituksia liikkumiseen, leiriytymiseen ja tulentekoon on alue kohtaisesti enemmän. Kansallispuistoille on olemassa järjestyssäännöt jotka kannattaa käydä tarkistamassa Metsähallituksen nettisivuilta tai retkeily- ja opastuskeskuksista saatavista opasvihkosista.

··· Rajavyöhyke

··· Kirjoittamattomat lait

··· Luonnonpuistot

• Rauhoitettuja lähinnä tutkimusta varten eikä saa liikkua lumettomana aikana ilman lupaa kuin merkityillä poluilla.

··· Kansallispuistot

• Puistot on perustettu lailla valtion maalle. Niillä kaikilla on luonnonsuojelulakiin perustuva käyttäytymisohje eli järjestyssääntö, jota laadittaessa on otettu huomioon kunkin puiston erityisolot. Järjestyssääntöihin on hyvä tutustua ennen vaellusta.

• » Saat telttailla ja tehdä tulen vain merkityillä telttailualueilla ja keittopaikoilla. Suurimmissa lapin kansallispuistoissa on erämaaosa, jossa telttailu on vapaampaa.

• » Voit poimia marjoja ja sieniä.

• » Useimmissa puistoissa voi kalastaa viranomaisten kirjallisella luvalla, mutta metsästys on kielletty.

• » Saat liikkua kansallispuistoissa omin voimin vapaasti. Maastoajoneuvojen käyttö on kielletty. Polkupyöräily on joissakin puistoissa sallittu vain erikseen osoitetuilla reiteillä.

• » Puistoissa olevia rajoitusosia koskevat omat kulkurajoitukset.

• » Kaikenlainen luonnon häiritseminen ja vahingoittaminen on kielletty.

··· Esim. Saariselän rajoitukset

Kansallispuisto on jaettu hoitoa ja käyttöä varten eri vyöhykkeisiin, joiden rajat on merkitty joihinkin karttoihin. Vyöhykkeissä on erilaiset tulenteko- ja leiriytymissäännökset. Järjestelyllä pyritään suojaamaan vilkkaimmin käytettyjä alueita kulumiselta ja takaamaan mahdollisuudet vaativaankin eräretkeilyyn.

• » Perusosa

Käsittää Tankavaaran, Kiilopään ja Kaunispään alueet sekä Suomu- ja Luttojokien varret. Kulku ja reitinvalinta on vapaata kuten muuallakin puiston alueella. Vilkkaimmilla alueilla on käytettävä merkittyjä polkuja maaston laajemman kulumisen estämiseksi. Leiriytyminen ja tulenteko sitä vastoin on sallittu vain niille varatuilla paikoilla. Perusosan säännökset koskevat myös autiotupien ympäristöjä kilometrin säteellä tuvasta.

• » Saariselän ja Nuortin erämaaosat

Leiripaikan valinta on vapaa lukuunottamatta Paratiisikurun, Lumikurun ja puuttoman avotunturin aluetta. Luirojärven rannassa on osoitetut leiripaikat. Tulenteko on sallittu vain merkityillä, huolletuilla paikoilla.

• » Kemin-Sompion erämaaosa

Leiripaikan voi valita vapaasti. Avotulen teko on sallittu kuivia oksia, kantoja ja juurakoita käyttäen. Sen sijaan puiden runkojen käyttö on kielletty.

• » Hyvä muistaa

Pajuaavalla, Repoaavalla ja Lumiaavalla on liikkuminen kielletty 15.5.-15.7. lintujen pesimärauhan takaamiseksi.

Rajavyöhykkeellä liikkuminen edellyttää aina lupaa.

Retkikeittimen käyttö on kansallispuistossa sallittu.

Leiriytyminen on kielletty koko puiston alueella vanhojen rakennelmien ympäristössä.

··· Erämaa-alueet

• » Metsähallituksen ohjeet tulenteosta omilla maillaan:

• » Autiotupa koskevat "Kulkijan käskyt"

1. Astuessasi kämppään tarkista, että tulisija on kunnossa ja vaaraton ennenkuin sytytät tulen. Jos vikaa on etkä voi sitä korjata, jätä ilmoitus havainnostasi, jotta omistaja huomaa vian korjata.

2. Käytä kämpälle varattuja polttopuita säästäen, ellet heti ole tilaisuudessa käyttämiesi tilalle niitä hankkimaan, sillä seuraavalle kulkijalle voi kuiva puu olla kipeämpään tarpeeseen. Sanomattakin on selvä että syttypuun veistäminen lavitsalaudoista on törkeä loukkaus erämaan lakeja vastaan.

3. Käytä kämpällä olevaa ruoka- tai muuta hätävarastoa vain pakottavassa tilanteessa. Kenties lähdettyäsi tulee kämpälle nääntynyt kulkija, joka ilman niitä sortuu. (suosituimmilla alueilla metsähallitus tyhjentää tuvat sinne jätetyistä tavaroista koska niitä muuten kertyy sinne kasapäin, uusimpiin tupiin ei enään rakenneta hyllyjä vastaavasta syystä. kirj. huom.)

4. Noudata siisteyttä kämpällä majaillessasi ja pidä myöskin sen ympäristö vedenottopaikkoineen siistinä ja puhtaana. Jätä rauhaan puut kämpän lähiympäristöstä.

5. Lähtiessäsi kämpältä puhdista se roskista ja varaa sinne polttopuita vähintään se määrä, minkä olet entisiä polttanut. Kunnon kulkija lisää varastoa, jos se on pieni.

6. Jos kämpässä on vieraskirja, niin merkitse siihen nimesi, päivämäärä sekä muutama sana retkestäsi.

Vaikka kämppä ei olisikaan ollut kunnossa sinun saapuessasi, älä silti kirjoita reunahuomautuksia aikaisempien kävijöiden merkintöihin. Velvollisuuksien laiminlyöjä ei varmaankaan ole kirjoittanut nimeään vieraskirjaan.

Älä piirtele nimikirjaimia kämpän seiniin. se on ruma ja hylättävä tapa.

7. Jos voit, niin jätä erämaan kämpälle lähtiessäsi ainakin tulitikkuja laatikollinen sekä leipää ja suolaa tai muuta säilyvää ruokatavaraa vaikka katosta roikkumaan hiiriltä suojaan.

8. Ennenkuin painat kämpän oven kiinni, varmistaudu siitä, että tuli on todella sammutettu ja mahdolliset kekäleet poistettu, että mitään tulen syttymisvaaraa ei ole.

9. Jokaisen on muistettava, että kämpälle viimeisimmäksi saapunut on väsynein, joten hänellä on suurin oikeus kämppään. Sopu sijaa antaa.

Kun tähän tapaan kämpällä elelet, niin säilyy se viihtyisänä turvapaikkana metsän kulkijalle, sinulle itsellesi ja kanssaihmisillesi.

• Jokamiehenoikeus

Jokamiehenoikeudet liittyvät oleellisesti vaellukseen jonka takia hain netistä tekstin yrittämättä itse selostaa asiaa. Teksti on kopioitu ympäristöministeriön jokamiehenoikeudet -esitteestä vuodelta 1999. Linkki on tuoreenpaan PDF versioon. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=25601&lan=fi

HUOM!
Erilaiset luvat ja järjestyssäännöt muuttuvat tiuhaan joten ne kannattaa tarkistaa toisaalta.

• » Esipuhe

• » Liikkuminen luonnossa

• » Luonnossa oleskelu

• » Luonnontuotteiden ottaminen

• » Tulenteko

• » Liikkuminen ja oleskelu vesialueilla

• » Virkistyskalastus

• » Roskaaminen

• » Koiran ja Kissan pitäminen

• » Ajaminen yleisten teiden ulkopuolella

• » Jokamies ja maanomistaja

• » Metsästys

1.3. Vaelluksen turvallisuus

Älä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä neuvon ;-)

• Auta auttajaa

··· Puhelimet

GSM. Nykyaikainen ja kätevä yhteydenpitoväline. Kuuluvuus vaan asettaa rajoituksia. Puhumiseen riittää kuuluvuutta noin 20km maanteistä, jos sattuu seisomaan tunturin huipulla. Tekstiviestit lähtee tuplasti kauempaa. Soneran verkko on kuulemma kattavampi lapissa (Inarin ympäristö testattu). Kuuluvuuksia voi tietysti käydä kyselemässä liikkeissä ennen lähtöä tai nettisivuilta. Yksi akku riitti hyvin 2 viikon vaelluksella jolla joka päivä noin yksi puhelu ja muutama tekstiviestin kirjoitus ja lähettäminen. Vara-akku tietenkin kannattaa pitää mukana. Kaksi kännykkää sallii jonkinlaisen yhteydenpidon jos ryhmä jakautuu. Muistettava kuitenkin ettei tekstiviestinkään lähetys ja vastaanotto onnistu kuin avoimilla ja korkeilla paikoilla. Erämaapuhelimet poistettiin, ARP ja NMT-900 mykistyivät vuosituhannen vaihteessa.

··· Reitti-ilmoitus ja aikataulu

Älä sovi ehdottomia yhteydenpitoaikoja ja päiviä. Tämä sen vuoksi, että kännykkäsi saattaa mennä mykäksi pudotessaan jokeen tiskauksen yhteydessä tai kuuluvuutta ei ole useaan päivään. Huolestuneen omaisen on turha lähettää etsintäpartiota liikkeelle saapumattoman kontrollisoiton takia. Samoin sinun on turha kiirehtiä maantien varteen vain ilmoittaaksesi ettei ole hätää, kännykästä vain loppui akku. Riittää kun teet karkean reitti-ilmoituksen kotiväelle ja/tai lähtöpaikan retkeilykeskukseen. Maastosta palaamisen suunniteltu ajankohta on sitten se tärkein asia ilmoittaa jollekin. Muista ilmoittautua retken loputtua niille joille olet reitti-ilmoituksen ja aikataulusikin jättänyt. Tekstiviestejä lähettämällä voit jättää jollekin lyhyen tilannetiedoituksen päivän tai kahden välein jos yhteys onnistuu. Tietävätpä missä liikut ja minne olet menossa.

··· Vieraskirjamerkinnät

Kun puhelinta käytettäessä ihminen on paikallaan ja viesti kulkee ripeästi toiselle ihmiselle. Vieraskirjojen osalla asia on päinvastoin. Viestit pysyy paikallaan ja ihmiset kulkee niiden välillä. Tästä johtuen tiedonvälitys on hieman hitaanlaista. Kannattaa kuitenkin merkitä itsensä vieraskirjaan, samoin: mistä tuli, koska tuli ja minne on menossa. Etsintäpartiot tarvitsevat jonkinlaista infoa jos on päässyt sattumaan jotain ikävyyksiä. Tämä ei kyllä taida itse vaeltajaa suuremmalti auttaa, ellei ole sopinut jonkun kanssa etsinnän aloittamisesta jo muutaman päivän jälkeen viimeisestä yhteydenpidosta. Vieraskirjat on hyviä vinkkien ja nähtävyyksien ynnämuun informaation välittäjiä. Syrjäisimmillä seuduilla vieraskirjoihin mahtuu muutamien vuosien tarinat. Tuvilla säilytettyjä vanhoja vieraskirjoja (ei metsähallituksen tuvissa) voi selata parhaimmillaan jopa 15 vuotta taaksepäin. Saariselän alueen vieraskirjat kattaa tuskin vuottakaan ja ne on piirrelty ja kirjoiteltu mauttomuuksia täyteen mikäli sivut on säästyneet sytykkeiksi joutumasta. (huom kyyninen suhtautuminen "turisteihin").

• "Älä lähde yksin"

Varmin viestintäväline ja turva on toinen retkeläinen. Se antaa ensiavun, laittaa tarvittaessa sapuskat, teltat ja rauhoittaa ennenkuin lähtee hakemaan apua. Varsinkin yksin maastoon lähtevän on syytä valita reittinsä siten, että nilkka nyrjähtäneenäkin pystyy tavoittamaan paikan josta apua voi hälyyttää tai johon toisia retkeläisiä saapuu varmuudella muutamassa päivässä. Kesäaikaan tuvilla ja niiden välisillä reiteillä kulkee muita. Yksin vaeltajan olisi syytä kulkea tuvilla tai niin lähellä yleisiä reittejä, että voi päästä ihmisten ilmoille vaikka konttaamalla. Jos et voi liikkua on tehtävä itsensä havaittavaksi. Kunnon savuttava nuotio ja värikkäiden varusteiden asettaminen näkyville. Mukana tulisi olla joku iso ja värikäs tai muuten helposti ilmasta havaittava kangas. Punainen sadeviitta tai hopeanhohtoinen teltan päälikankaan sisäpuoli on hyviä. Erilaisia hätäraketteja ym on myös olemassa. Yksin liikkuvan varustesalkku tuppaa tosin kasvamaan muutenkin joten eniten apuvälineitä tarvitseva pystyy niitä vähiten mukanaan raahaamaan.

• Tolkku mukana

Nokkelan ja viisaan ero on siinä, että nokkela selviää helposti ongelmista joihin viisas ei joudu. Ole lapissa viisas!

Vaelluksella ei saa koskaan olla niin kiire ettei turvallisempaa reittiä ehtisi etsiä. Muista pitää taukoja ennen väsähtämistä, sillä väsyneenä tuppaa tekemään huonoja päätöksiä. Uhkarohkeus kuuluu jonnekin muualle kuin kauas erämaahan. Yksin kulkijan ei tule ottaa kirvestä mukaan ja tuvillakin sitä käyttää vain jos muita on paikalla.

• Ensiapu

Ei ole minun parasta alaa. . . Mukana kuljetan kuitenkin pientä ensiapupakkausta joka sisältää: sideharsorullaa, laastaria, ideal-sidettä, särkylääkettä, ilmastointiteippiä, vararemmejä, puukkoa ym. joilla kuvittelen voivani itseni sitoa pienemmissä ongelmissa. Isommissa ongelmissa ei voi kuvitella vaan pitää toimia soveltaen. Katso varusteluettelo.

Silmätulehduksiin olisi syytä varautua jollain apteekista saatavalla aineella. Taannoin Haltin reitillä eräs kalastaja tuli tuvalle soittamaan kopteria kun hänen kaverinsa silmät oli tulehtuneet umpeen. Siinä tilanteessa ei oikein uskaltaisi tarpeillekaan lähteä ilman että pitää rinkasta tai teltan narusta kiinni. Henkilökohtaisia lääkkeitä ei tule unohtaa. Allergia, kuume ja vatsataudit voi yllättää. Jos niihin tietää lääkkeet niin mukaan vaan. Palovammoihin jotain salvaa. Hoidata hampaat kuntoon ennen vaellusta ettei matkan aikana tarvitse kärsiä jomottavasta ja juurihoitoa kaipaavasta hampaasta. (nimim. kokemusta on).

Käy ihmeessä ensiapukurssi. Itsesi lisäksi saattaa muut tarvita apuasi.

• Villieläimet

Kyyn esiintymisen pohjoisraja kulkee jossain Sodankylän tienoilla vaikkakin yksittäisiä eläimiä on tavattu Saariselältäkin. Siis ei ole pelättävä kuin suurpedot tai itikat. Ahma ja Ilves on erittäin harvinaisia eikä susia ja karhujakaan tapaa edes kaikki ne jotka niitä etsii. Yleisimmillä retkeilyalueilla on suurpedoille liian ruuhkaisaa ja rauhatonta, tosin vaelluksilla nekin kulkevat Saariselän "turistialueilla". Petojen kohtaaminen on todennäköisempää itärajan tuntumassa. Itikoita vastaan on myrkyt. Karhujen ja susien sattumalta tapahtuvaa kohtaamista voi välttää kulkemalla äänekkäästi tai laittamalla rinkan kylkeen ns. "karhun kulkusia" kilisemään. Eläimet kyllä yleensä väistävät ihmisiä jo ennen kuin ihminen niitä havaitsee.

• Asianmukaiset varusteet

··· Rinkan liika keventäminen

Keveyttä kannattaa harrastaa varusteiden laadulla ei niiden määrällä. Samalla kevenee kätevästi myös lompakko. Kokemattoman on parempi hieman ylivarustautua. Varusteiden liika vähentäminen vähentää myös mukavuutta matkalla. Kevyempi matkalla = tylsempää leirillä. Mukavaa illalla = raskaampaa kävellä.

··· Reitin mukaiset varusteet

Älä aloita kiipeilyharrastusta kesken Haltin vaellusta, eli pitäydy tekemisissäsi varusteittesi luomissa puitteissa. Suomen lapissa ei ole erityisen vaativia alueita joten normaaleilla varusteilla pärjää lähes kaikkialla. Käsivarren alueella maasto on kovin kivikkoista joten siellä kannattaa panostaa tukeviin jalkineisiin. Pohjoislapin puuttomilla tunturialueilla ei huonon sään aikana pysty hakeutumaan kunnolla suojaan. Silloin on sadetta ja tuulta vastaan suojauduttava hyvin sekä varattava enemmän lämmintä mukaan.

··· Itselle sopivat varusteet

Mukavat varusteet vaikuttavat mielialaan joka taas päätösten järkevyyteen ja taas turvallisuuteen. Viihtymäänhän sinne lappiin mennään.

··· Vara varusteet

Kompassistani on kerran neula pudonnut paikoiltaan. Nykyään on rinkassa varalla pieni yhdistetty kompassi-lämpömittari. Kartta voi pudota jokeen tai palaa nuotiolla. Varakartta rinkkaan, vaikka vain suurpiirteinen. Mikä tahansa vaate tai varuste saattaa tuhoutua tai hävitä. Mieti kaikkien varusteiden osalta, mitkä voit matkalla korjata, mitä ilman tarvittaessa pärjäät. Lopuille tavaroista varaa korvaava kappale tai varaudu retken keskeyttämiseen. On selvää että varavarusteet koskee lähinnä pieniä tavaroita, kahta telttaa ei kukaan kanna mukana. Vara varusteisiin kuuluu sellaisiakin tavaroita joita ei normaalisti tarvitse kuten vararemmit ja naru.

··· Tarkista varusteet

Käy kaikkien varusteiden kunto läpi kotona ettei se kellarista otettu telttarulla osoittaudu ensimmäisenä iltana homeiseksi ja paristot/akku tyhjene jo alkumatkasta. Rinkan kantolaitteessa on runsaasti kohtia jotka voivat pettää. Tarkista remmien ja narujen kiinnitykset ja soljet. Tarkista ilmapatjan tiiviys ja saappaiden vedenpitävyys. Ompele varusteisiin puuttuvat napit ja tikkaa rispaantuneet saumat. Varusteet on helpompi huoltaa kotona kuin maastossa.

1.4. Suunnistus

• Yleiset suunnistustaidot

Jokaisen tulisi osata suunnistaa jonkin verran jotta edes auttavasti tietää missä ollaan ja mihin mennään. Tärkeintä suunnistuksessa on tietää koko ajan oma sijaintinsa, ei nyt sentään metrilleen. Valitse reittisi siten että pystyt varmuudella toteamaan sijaintisi vähintään kilometrin välein. Parin kilometrin metsässä kulkeminen pistää epäilemään suuntaa ja kuljettua matkaa. En yritä kertoa mistään napapohjoisista ja neulaluvun korjauksista. Lapissa liikkumiseen ei välttämättä kilpasuunnistuksen hienouksia tarvita, maasto on suurpiirteisempää kuin etelässä.

 ··· Kartta

Kartanlukutaito kehittyy vain karttaa lukemalla. Pidä se kokoajan esillä ja seuraa missä mennään ja missä mikin nyppylä ja joenmutka sijaitsee.

Jokaisen porukan kannattaa hankkia mukaan ainakin yksi uusinta painosta oleva kartta. Tunturit ja joet ei siirry mutta kartat tarkentuu jatkuvasti. Uudet metsäautotiet ja hakkuut merkitään kartoille. Myös tupien, nuotiopaikkojen ja poroaitojen paikat muuttuu. Uusiin karttoihin merkitään myös polkuja joita voi käyttää hyväksi maastossa reittiä valittaessa.

Vanhoista kartoista voi vastaavasti kopioida tupien, kammien ja poroaitojen paikat uudelle kartalle, vaikka ne on poistuneet tai tuhoutuneet niin jäljet on kuitenkin olemassa.

Karttamerkkejä ei ole kovin monia joten ne on helppoa opetella tuntemaan. Tuvat, nuotiopaikat, rauniot ja muut vastaavat ovat hyviä suunnistuksen tukipisteitä. Poroerotuspaikat ja aidat on merkitty karttoihin. Uusia tosin rakennetaan ja vanhoja siirretään tiheämpään kuin karttoja uusitaan. Poroaitojen portit on merkitty karttoihin mutta muualtakin pääsee aitojen toiselle puolelle kunhan hiukan malttaa katsella alituspaikkoja. Iso kivi merkitään kolmikulmiolla tai pisteellä karttatyypistä riippuen mutta rakennus on aina neliö, älä sekoita niitä. Jokien koskipaikat merkitään topokarttoihin aaltoviivalla, mäntymetsä yhdellä väkäsellä ja kuusimetsä kahdella väkäsellä, hiekkamaat pisterasterilla ym. Kartta kertoo paljon maastosta.

Selvitä eri maastotyyppien merkintä kartalla. Missä on kivikkoa, missä avokalliota, missä soistuvaa metsää ja ylipääsemätön suo ym. Männikkö on helppokulkuisempaa kuin koivikko. Kuusikossa ei näe eteenpäin niin kuin mäntymetsässä. Omenapuitten kokoinen tunturikoivikko estää näkymät. Avokallioilla on aina muutaman metrin kallioseinämiä ja pykäliä joita joutuu kiertämään mutta puusto on taasen harvempaa ja maaperä sentään kova. Kivikoissa on ikävä kulkea. Kulkemisen kannalta avomaan ja metsän raja on tärkeimpiä kartalta etsittäviä asioita. Avomaalla suunnistaminen on huomattavasti mukavampaa.

Suot ovat hyvin poikkeavia kuljettavuuden perusteella. Jotkut karttoihin merkityt aukeat suot upottavat ja toiset taas ovat niin kuivia että vain maalitolpat pystyyn, pallo repusta ja pelaamaan. Vedenjakajalla olevat laakeat suot on todennäköisesti kuivempia kuin rinteiden välissä olevat kapeat suot. Rinteillä olevat suot on aina kuljettavissa vaikka hieman kierrellen, tasamaan soilla saattaa tulla eteen ylipääsemättömiä paikkoja vaikkei niitä ole karttaan sellaisiksi merkitty. Kartalle merkityt vaikeakulkuiset ja ylipääsemättömät suot kannattaa kiertää, muuten suot on korkeintaan hidasteita ja raskaita kävellä. Tunturialueilla ei kunnollisia soita löydy.

Jos on tarkoitus siirtyä hieman pidempi matka paikasta toiseen niin kannattaa katsoa seuraavanlaista maastoa: ei kosteikkoja, korkeuskäyriä muutama ja nekin suht suoria, mäntymetsä tai paljakka. Tällöin on todennäköisesti helpolla kulkureitillä.

Kartalta on pystyttävä lukemaan etäisyyksiä ja hahmotettava sitten se maastoon. Etäisyyksien arviointi näköalapaikoilla kannattaa. Ulkoilukarttojen pohjalle on piirretty 10km ruudukko joka auttaa päivätaipaleen pituuden arvioinnissa. Topokarttojen 1km ruudukko auttaa jo paljon soiden ja metsien koon arvioinnissa. Monien kompassien kyljessä olevalla mitalla voi kartasta ottaa etäisyyksiä. Varsinkin kotona voi lankaa sijoitella suunnittelulle reitille ja sitten verrata suoraksi vedettyä lankaa kartan ruutuihin ja näin saada aika tarkka reitin pituus. Ulkoiluliikkeistä on saatavissa karttamittareita joiden rullaa kartalla työntämällä saa näppärästi mitattua mutkikkaitakin matkoja.

Varsinkin alussa on vaikea hahmottaa kartan mäkiä maastoon. Ei saa luulla parin korkeuskäyrän rinkulaa isoksi tunturiksi eikä tiheää viivoitusta pikkuiseksi rinteeksi. Ryppyiset korkeuskäyrät on rinteellä olevia poikkiharjanteita joita tulee välttää. On muistettava että yksi korkeuskäyrien väli on 10m eli ihan riittävästi kiivettävää. Jyrkänteitä merkitään joko "kammalla" tai rivillä kolmioita. Käytännössä jyrkänteet on kierrettävä mutta niitä kannattaa käydä katsomassa.

··· Karttojen mittakaavat

- 1:200 000 sopii koko vaellusalueen silmäilyyn. Näitä karttoja ovat lähinnä autoilijoille tarkoitetut GT-kartat ja Matkailukartat. Niitä ei voi käyttää suunnistukseen maastossa mutta mukaan voi ottaa A4 kokoisen kopion yleistä alueen silmäilyä varten. Kotona tapahtuvassa retken suunnittelussa kartta on hyvä koska siinä näkee yhdellä silmäyksellä koko erämaa alueen.

- 1:100 000 mittakaavaan on pohjois-Suomen erämaista ja kansallispuistoista julkaistu ulkoilu- ja virkistyskarttoja. Kartat on juuri maastossa liikkujia varten tehty. Niissä on merkittynä autiotuvat, kansallispuistojen eri osien rajat ja muu vaeltajaa kiinnostava tieto. Yksi tällainen kartta tulee olla matkassa mukana. Suunnistus 1:100 000 kartalla onnistuu jo hyvin. Karttaan on pystytty painamaan kaikki järvet ja lammet sekä joet ja purot. Ihan pienimmät lirut jotka saattaa kesällä kuivua, ei välttämättä ole mukana. Poluista mukana on suurimmat.

- 1:50 000 ulkoilukartat on painettu vilkkaammilta lapin alueilta (Saariselkä) ja pienemmiltä eteläisemmän Suomen retkeilyalueilta. Tähän tarkkuuteen on jo saatu painettua kaikki se tieto mikä on tiedossa tai mikä ylipäänsä on järkevä karttaan painaa. Pienemmät kansallispuistot ja retkeilyalueet voidaan painaa tarkempaankin mittakaavaan kuten 1:40 000, 1:30 000. Niistä onkin sitten vaikeampi mitata matkoja.

- 1:50 000 mittakaavaiset topografiset kartat kattaa koko Suomen, joten kaikki tunturialueet ja syrjäisemmätkin seudut pystyy kulkemaan tarkkojen karttojen avulla. Topokarttoihin ei ole painettu retkeilijälle tarkoitettuja rakenteita kuten nuotiopaikat ym. mutta tuvat kyllä ovat kohdallaan. Topokarttoja uusitaan verrattain harvoin joten kartan tiedot voi olla 20v. vanhojakin. Maastohan ei mihinkään muutu mutta tiet lisääntyy, poroaidat siirtyy, autiotuvat palaa ...

- 1:20 000 Peruskartat on kaikkien karttojen äitejä. Kartat on ennen ATK aikaa piirretty tähän kokoon. Topokartat ovat siis olleet itseasiassa peruskarttojen pienennöksiä. 1:20 000 mittakaava on lapissa turhan tarkka. Viikon vaellukselle saisi ottaa kassillisen karttoja ja päivän aikana ehtii hyvin kulkea kolmen kartan alueella.

- Olen suunnistanut 1:50 000 kartalla ja pidän repussa mukana kakkos- karttana 1:100 000. Kaikki kartat kannattaa päälystää kontaktimuovilla.

··· Vesistöt

Jokien virtaamaa voi koittaa arvioida kartalta sen pituuden ja viivapaksuuden avulla. Jos jokea riittää 10km aiotulta ylityspaikalta ylävirtaan niin ylityspaikkaa joutuu jo mahdollisesti hetken katselemaan mutta saappaat jalassa pitäisi vielä päästä yli. 20km tai pitempi joki vaatii jo normaalisti saappaiden riisumisen. Mahdollisia joen ylityspaikkojakin voi opetella löytämään kartalta. Etsi kartalta virtapaikoista mahdollisimman leveä sillä siinä on matalaa, jos leveässä paikassa ei ole virtausta on kyseessä järvi. Jos joen rannat on soisia niin jokikin todennäköisesti virtaa vähemmän ja on syvä. Kun joki haarautuu niin että siihen jää saari on ylitettävänä yhden ison joen sijasta 2 puolet pienempää joista on helpompaa päästä yli.

Veden pinnan vaihtelu lapissa on joskus rajua ja nopeaa. Tunturialueilta missä on vähän soita ja järviä, tulee sadevedet nopeasti jokiin. Silloin illan ukkoskuuro voi nostaa aamuksi joen pintaa 20cm ja estää ylityksen siitä mistä ennen sadetta tultiin. Normaalivedenpinnan korkeutta voi arvioida jokien rannalla siitä millä korkeudella alimmat heinät ym. kasvit kasvaa. Vaskojoella 1997 rajun ukkossateisen yön jälkeen vietin luppopäivää tuvalla. Aamulla rantaan vesirajaan laittamani tikku oli illalla 25cm veden pinnan yläpuolella ja silti kuivanmaan heinää kasvoi vielä pinnan alla.

Pienimmät kartalle merkityt lammikot saattaa olla loppukesästä kuivia varsinkin ylempänä rinteillä, älä etsi niitä turhaan. Toisaalta eteen sattunut pieni lampi saattaa puuttua kokonaan kartalta. Pitkien järvenselänteiden ja lahtien päässä on usein hiekkarantoja mikäli maasto ei ole rannassa jyrkkää.

··· Nimistö kertoo maastosta tai paikoista

Lapin alueen kartat on pääosin "suomennettuja" mutta muutamat sanat on sielläkin vieraita: ruoktu = koti, muorra = tarvepuu, mukka = joen mutka, kammi = tavallisesti turpeesta tehty pieni tupa, kaarre = poroaitaus, muotka = kapea vedenjakaja, rova = harvametsäinen vaara usein kivinen, kero = paljas pyöreä tunturi, kuru = jyrkkä laakso, kaltio = lähde, pulju = hiekkakumpu, rakka = kivikko, keino = tie / talvitie, lompolo = joen laajentuma / pieni lampi, kuolpuna = hietapohjainen jäkäläkangas.

Hietajärvellä voisi olettaa olevan hiekkarantoja, Harri- ja Rautujärvellä kannattaa kaivaa onkivehkeet esiin.

Kaikki nimethän on annettu joko maaston muodon, laadun tai jonkun tapahtuman, henkilön mukaan. Tietääköhän niistä kaikkia kukaan? Mitä on esim tapahtunut Sihvelinlakopäällä, Joulu-Viinavaaralla tai Apujoukkojen vaaralla? Saamenkielessä on runsaasti sanoja kuvaamaan erilaisia maaston muotoja ja paikkoja jotka valitettavasti on suomennettu yleisnimityksillä -pää, -joki, -lampi.

··· Kompassi

Tunturivaellus ei ole kilpasuunnistusta. Pääsääntöisesti riittää kun osaa ottaa kompassilla kartalta suunnan ja kulkea tähän suuntaan. Katso suunnan ottamisen jälkeen mistä aurinko paistaa kulkusuuntaasi nähden. Voit sitten kulkea kompassiin katsomatta, kunhan pidät auringon samassa suunnassa itseesi nähden. Uusi aurinkosuunta 1/2 tunnin välein. Paina kompassin suuntaluku mieleen sillä maastossa kompassin kehä saattaa vahingossa kääntyä. Lapin pitkillä etäisyyksillä ei kannata aina liian tarkkaan sitä karttaa vilkuilla. Tulee vaan tiheään pysähdeltyä muutettua suuntaa. Opettele kävelemään maastossa suoraan. Kyllä se kohde sieltä edestä löytyy jos välillä tarkastaa suunta kompassista.

Olen rikkonut kerran kompassin, neula putosi paikoiltaan. Tämä tapahtui onneksi kotona. Sen jälkeen olen matkoilla kantanut varakompassina pientä kompassin ja lämpömittarin yhdistelmää.

Satelliittisuuntimet (GPS) ovat jo nykyaikaa mutta en omaa niistä juurikaan kokemuksia. Onhan se näppärää kun kone antaa suunnan ja etäisyyden, vaan tarvitaan kai suunnistuksessa muutakin. Huonolla näkyvyydellä varmaan oiva kapine jos kaikki asetukset on kohdallaan.

··· Kuljettu matka

Suunnan lisäksi on hyvä seurata kulkemansa matkan pituutta kuluneeseen aikaan nähden. Kellon vilkuilu maastossa ei siis välttämättä ole stressaantuneen kaupunkilaisen kiireestä johtuvaa pakkoliikettä vaan suunnistukseen liittyvä hyödyllinen tapa. Kun tietää normaalin kulkunopeutensa esim: 2,km/h niin voi hyvin arvioida kauanko metsän läpi kulkemiseen menee tai joko sen järven pitäisi tulla näkyviin. Samoin kun nälkä alkaa kurnia suolessa niin voi päätellä jaksaako mennä kolmen kilometrin päässä olevalle lammelle ruokataukoa pitämään.

• Reitinvalinta

.

.

Vaellusreitin valinnan voi jakaa kolmeen osaan:

1. Ensin valitaan päivän karkea suunta: Tuo kuru ja tuo tunturi katsotaan, tuon järven rannalla laitetaan sapuska ja tuota jokea pitkin tuvalle. Tämä karkea reitinvalinta jakaa päivän etappeihin joita ovat nähtävyyksien ja ruokapaikkojen väliset taipaleet.

2. Toinen vaihe on kartalla tapahtuva maastosuunnistus: Valitaan reitit etapilta toiselle. Mennäänkö jokivartta vai oikaistaanko suon yli. Kuljetaanko tunturiharjannetta vai laaksoa. Tässä vaiheessa on kokemuksesta etua.

3. Kolmas vaihe on lähisuunnistus: Tämä tapahtuu näköhavaintoihin perustuen maastossa kulkiessa.

• 1. Karkea suunta (päivätaival) yli 5km

Pääpiirteittäinen päivän ohjelma. Lähtöpiste, tärkeimmät nähtävyydet ja suunniteltu loppupiste. Hyvän reitin voi kulkea aiottua lyhyempänä tai pidempänä millä päällä nyt sattuu olemaan. Liian tiukaksi sovitettu reitti alkaa maistua pakkopullalta eikä silloin matkasta nauti. Liian pienet matkat taasen saattavat jättää illaksi pitkästyttäviä hetkiä varsinkin yksin kulkijoille.