Pääsivu Lapin kämpät Vätsäri - Kessi Luolikkopuro
Kohteen tyyppi: Kohteen sijainti: 145 Kivikämppä Tuulijärven
koillispäästä runsaat 800m koilliseen. Joen
luoteispuolella olevan vanhan uoman mutkan kohdalla,
joesta noin 100m. Katkelma
Laura Lehtolan kirjasta Viimeinen katekeetta. Kirjan
kertomus vuodelta 1945. Sivu 165: "Sain Pannen
Aslakan kyytimieheksi Kapperijoelta Järvenpäähän ja
Pakanajoelle. Aluksi matka näytti helpolta.
Tsuolisvuonon rannat olivat jäätyneet aikaisin, joten
siellä oli sopsa ja hyvä ajaa. Pääsimme sinä päivänä
vaikeuksitta Järvenpäähän. Kohteen kunto: Paikalla käynti: Tietoja muutettu Raunio 16.11.2023 Rakennusvuosi: Koord. X(P) Koord. Y(I) 7715530 3578060 Huom: Museoviraston kokoelmissa on kuva kivikämpästä. https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:SUK602:32 Vielä vuonna 1969 kämppä on ollut ”Asuttavassa” kunnossa
eli katto päällä. EW.n lähettämä kuva on hänen isänsä
ottama. Ovea ei tuossa liene koskaan ollut vaan se on
tukittu tarpeen tulle viltillä, taljoilla ym. Seinissäkään
ei näy tilkkeitä joten mikään erityisen lämmin yösija tuo
ei ole ollut. Sisällä nurkassa kuitenkin kivinen piisi ja
takaseinällä laveri. Allu olikin sitten ottanut 2023 tehtäväkseen etsiä
kämppä. Vinkkien avustamana kämppä olikin löytynyt (Katso
lisäkuvat). Katto on pudonnut aikaa sitten alas ja
ilmeisesti sen mukana muutama seinän ylin kivi. Muutten
seinät paikoillaan. Nyt koordinaatitkin kohdallaan. Päiväkirjamerkintöjä:
LAPIN
KÄMPÄT KORTISTO KARTTA
Toinen päivä oli vaikeampi. Järvi oli niin kaljamalla,
ettemme kyenneet sitä ajamaan. Talutimme poroja yli
kivien ja louhikoiden. Se päivä loppui ennen aikojaan.
Tuulisjärven tienoilla alkoi hämärtää. Aslak puhuskeli
jostain kivikämpästä, jossa voisimme yöpyä. Juttu
tuntui merkilliseltä; en ollut kuullut puhuttavan
mistään kivikämpästä. – Äijä on alkanut hourailla,
ajattelin.
Tulimme luolikosta laskevalle purolle. Se oli
sulattanut rantaan pienoisen lammen. Aslak lähti
kiertämään, mutta virta oli pehmittänyt jään niin
etäälle, että hän putosi kainaloita myöten. Nopeasti
hän könysi sieltä jälleen jaloilleen. Oma ajokkaani
rynnisti läheltä rantaa suoraan sulan yli. Siinä oli
niin matalaa, etten kastunut ollenkaan.
Kuljimme vielä vähän matkaa pitkin rantaa. Sitten
Aslak pysähtyi ja nousi maalle. Kivikämppä oli
sittenkin totta; siinä se kyyristeli kallionkoloon
kasattuna laakakivisin etuseinin keskellään musta
oviaukko.
Kurkistin sisään. Pitkällä seinällä oli lavitsa, jossa
saattoi kaksi ihmistä nukkua peräkanaa tai jalkapohjat
vastakkain. Nurkassa taurotti liuskekivinen piisi.
Aslak ei näyttänyt välittäneen uinnistaan mitään, vaan
lähti enempiä viivyttelemättä viemään poroja
kaivokselle. Tuskinpa hän oli ehtinyt pahasti kastua,
olihan hänellä säpäkkeet, säätsikät ja sisnakat.
Ripustin toisen vilteistäni oveksi. Ulkona ja piisin
edessä oli valmiita polttopuita..."
Kuvan seliteteksti: ”Kivistä ladottu asumus
Tuulisjärven pohjoispäästä n. 1 km pohjoiseen. Kuvaaja
Näkkäläjärvi Oula, 1958. Antti Aikio Pakanajoelta
kertoi, että poromiehet ovat rakentaneet n. 50 v. sitten
asumukseen puukaton. Asumuksen ikää hän ei tiennyt.
Asumus on rakennettu kallion kupeelle niin, että
takaseinänä on kallio. Takaseinällä on puinen lavitsa.
Takka on muurattu kivistä.”