tupa

Pääsivu Lapin kämpät Lemmenjoki Sallivaara

LEMMENJOKI SALLIVAARA

LAPIN KÄMPÄT KORTISTO KARTTA

Kohteen tyyppi:

Kohteen sijainti:

080

Edellinen

Seuraava

Rakennusryhmä Poroerotus

Inari-Kittilätien luoteispuolella noin 5km tiestä Sallivaaran etelälaidalla.

Eri inventoinneissa ja opaskartoissa rakennukset on numeroitu eri tavoin. Myös kämppien nimissä on vaihtelua. Katsoin parhaimmaksi olla käyttämättä mitään noista numeroinneista ja merkitsin kämpät kirjain tunnuksilla.
A Iisko Näkkäläjärvi
B Aslak Aikio
C Jouni Maggan kämppä, Saunakämppä
D Poliisien kämppä, Autiotupa
E Länsmanin kämppä
F Antti Näkkäläjärven kämppä eli Jussan Antti
G Kirsti Pokka ja Jouni Jomppanen eli Hilponen
H Kaapo Aikion ja Teuvo Lehtolan kämppä eli Pirula
I Mikko Takalon kämppä, Päivätupa
J Antti Maggan ja Pentti Jomppasen kämppä
K Lapin paliskunnan kämppä, Huoltotupa
L Hannu Kitin ja Niila Maggan kämppä
M Matti Jomppasen kämppä
N Benjamin Kurun kämppä
O Jouni Piera Jomppasen keilakota
P Aslak Jomppasen harjakota
Q Aslak Jomppasen kämppä
R Pokka Mikko

Niistä kohteista joista on kuva, on tehty tupakortti johon linkki suoraan kohteen nimessä. Muiden kohteiden tiedot löytyy luettelosta.

Näiden kohteiden lisäksi on varmasti raunioita ja viitteitä muistakin rekennuksista ja rakennelmista. Kaikkia kota ja laavu asumuksia tuskin saadaan kartoitettua. Laitetaan kortistoon mukaan jos lisätietoa ilmenee.

Kohteen kunto:

Paikalla käynti:

Tietoja muutettuw

Hyvässä kunnossa
2015

18.08.2015

Rakennusvuosi:

Koord. X(P)

Koord. Y(I)

7601000

3454600

Huom:

LISÄKUVIA

Sallivaaran on vanha, museoviraston entisöimä poroerotuspaikka. Se sijaitsee Lemmenjoen kansallispuiston alueella ja sinne johtaa viitoitettu reitti Repojoen paikoitusalueelta, Inari-Kittilän tien varrelta.
Erotuspaikka on alunperin poropaimentolaisten vuonna 1896 rakennettu perkka-aita. Aitaa laajennettiin ja kunnostettiin 1933 tolppa-aita tekniikalla. Erotukset Sallivaarassa alkoivat hiipua 1962 Inari-Kittilän tien rakentamisen myötä. Viimeinen erotus oli talvella 1963/64. Sallivaaran jäätyä tiestä syrjään siirtyi erotus uuteen paikkaan Hirvassalmelle.
Erotuksen väki asui aluksi yleensä laavuissa. Vanhin hirsikämppä on vuodelta 1897. 1930-luvulla kämppiä oli kolme. Kesän 1976 inventoinnissa paikallistettiin 17-18 kämppää tai muuta tilapäisasumiseen tarkoitettua suojaa.
Sallivaaraa ei käytetty kesäisin sillä varottiin polkemasta jäkälämaita.
1970-luvun puolivälissä oli paikalla vielä 11 kämppää, ja kaksi kotaa. Joitakin, varsinkin uudempia, on siirretty erotusten loputtua toisaalle.
Sallivaaran erotusaidan säilyttämistä kulttuurihistoriallisena muistomerkkinä ehdotti Lapin sivistysseura vuonna 1974. Asiaa selviteltiin ja kustannuksia laskettiin. Kunnostus otettiin uudelleen esiin museovirastossa 1983. Työt aloitettiin aidalla 1985 raivauksella ja huonoimmassa kunnossa olevien kämppien kunnostuksella. Kunnostamiskohteita ja -tapaa mietittiin. Varsinaiseen kunnostukseen päästiin 1987. Toiden viivästyminen oli lopetta koko kunnostuksen. Huonon kunnon vuoksi osa kämpistä jouduttiin uusimaan lähes kokonaan. Työt saatiin kuitenkin valmiiksi 1991.
Rakennukset rakennettiin pääosin erilleen toisistaan jäkälämaiden ja polttopuiden turvaamiseksi. Ajohärät ja koirat oli myös helpompi hallita kun majapaikat oli erillään. Aidan länsipuolella oli Enontekiöläiset ja itäpuolella Menesjärven ja Hammastunturin väki. (Lähteenä käytetty pääosin Teppo Korhosen kirjaa "Poroerotus" 2008.)
luontoon.fi "Lemmenjoen kansallispuistossa järjestettiin kesällä (2011) WWF:n talkooleiri, jossa vapaaehtoiset korjasivat vanhan ja arvokkaan Sallivaaran poroerotuspaikan kämppien kattoja".
Eri inventoinneissa ja opaskartoissa rakennukset on numeroitu eri tavoin. Katsoin parhaimmaksi olla käyttämättä mitää noista vanhoista numeroinneista ja merkitsin kämpät kirjain tunnuksilla.
Kämpät on pääosin niillä paikoilla kun uusissa kartoissa. Kirjojen tai opastaulujen kaaviot on epäluotettavampia.
Alueella on paljon viitteitä vanhoista kämpän paikoista ja tulisijoista. Niitä on kymmeniä. Erotusten aikaan ollut paikalla väkeä ”sadoittan” ja nuotiopaikkoja sekä laavu- ja kotapaikkoja sen mukaan. Ei ole mielekästä ruveta näitä tilapäismajoituksia erikseen kartoittamaan. Eri ikäisiä laavu- ja kotasijoja on varmaan päällekkäin. Paikalla näin useita nuotiokiveyksiä ym.

Päiväkirjamerkintöjä:

Kohteen tyyppi:	Kohteen sijainti:		080	Edellinen	Seuraava
Rakennusryhmä Poroerotus	Inari-Kittilätien luoteispuolella noin 5km tiestä Sallivaaran etelälaidalla.		Eri inventoinneissa ja opaskartoissa rakennukset on numeroitu eri tavoin. Myös kämppien nimissä on vaihtelua. Katsoin parhaimmaksi olla käyttämättä mitään noista numeroinneista ja merkitsin kämpät kirjain tunnuksilla. A Iisko Näkkäläjärvi B Aslak Aikio C Jouni Maggan kämppä, Saunakämppä D Poliisien kämppä, Autiotupa E Länsmanin kämppä F Antti Näkkäläjärven kämppä eli Jussan Antti G Kirsti Pokka ja Jouni Jomppanen eli Hilponen H Kaapo Aikion ja Teuvo Lehtolan kämppä eli Pirula I Mikko Takalon kämppä, Päivätupa J Antti Maggan ja Pentti Jomppasen kämppä K Lapin paliskunnan kämppä, Huoltotupa L Hannu Kitin ja Niila Maggan kämppä M Matti Jomppasen kämppä N Benjamin Kurun kämppä O Jouni Piera Jomppasen keilakota P Aslak Jomppasen harjakota Q Aslak Jomppasen kämppä R Pokka Mikko Niistä kohteista joista on kuva, on tehty tupakortti johon linkki suoraan kohteen nimessä. Muiden kohteiden tiedot löytyy luettelosta. Näiden kohteiden lisäksi on varmasti raunioita ja viitteitä muistakin rekennuksista ja rakennelmista. Kaikkia kota ja laavu asumuksia tuskin saadaan kartoitettua. Laitetaan kortistoon mukaan jos lisätietoa ilmenee.
Kohteen kunto:	Paikalla käynti:	Tietoja muutettuw
Hyvässä kunnossa	2015	18.08.2015
Rakennusvuosi:	Koord. X(P)	Koord. Y(I)
	7601000	3454600
Huom:	LISÄKUVIA
Sallivaaran on vanha, museoviraston entisöimä poroerotuspaikka. Se sijaitsee Lemmenjoen kansallispuiston alueella ja sinne johtaa viitoitettu reitti Repojoen paikoitusalueelta, Inari-Kittilän tien varrelta. Erotuspaikka on alunperin poropaimentolaisten vuonna 1896 rakennettu perkka-aita. Aitaa laajennettiin ja kunnostettiin 1933 tolppa-aita tekniikalla. Erotukset Sallivaarassa alkoivat hiipua 1962 Inari-Kittilän tien rakentamisen myötä. Viimeinen erotus oli talvella 1963/64. Sallivaaran jäätyä tiestä syrjään siirtyi erotus uuteen paikkaan Hirvassalmelle. Erotuksen väki asui aluksi yleensä laavuissa. Vanhin hirsikämppä on vuodelta 1897. 1930-luvulla kämppiä oli kolme. Kesän 1976 inventoinnissa paikallistettiin 17-18 kämppää tai muuta tilapäisasumiseen tarkoitettua suojaa. Sallivaaraa ei käytetty kesäisin sillä varottiin polkemasta jäkälämaita. 1970-luvun puolivälissä oli paikalla vielä 11 kämppää, ja kaksi kotaa. Joitakin, varsinkin uudempia, on siirretty erotusten loputtua toisaalle. Sallivaaran erotusaidan säilyttämistä kulttuurihistoriallisena muistomerkkinä ehdotti Lapin sivistysseura vuonna 1974. Asiaa selviteltiin ja kustannuksia laskettiin. Kunnostus otettiin uudelleen esiin museovirastossa 1983. Työt aloitettiin aidalla 1985 raivauksella ja huonoimmassa kunnossa olevien kämppien kunnostuksella. Kunnostamiskohteita ja -tapaa mietittiin. Varsinaiseen kunnostukseen päästiin 1987. Toiden viivästyminen oli lopetta koko kunnostuksen. Huonon kunnon vuoksi osa kämpistä jouduttiin uusimaan lähes kokonaan. Työt saatiin kuitenkin valmiiksi 1991. Rakennukset rakennettiin pääosin erilleen toisistaan jäkälämaiden ja polttopuiden turvaamiseksi. Ajohärät ja koirat oli myös helpompi hallita kun majapaikat oli erillään. Aidan länsipuolella oli Enontekiöläiset ja itäpuolella Menesjärven ja Hammastunturin väki. (Lähteenä käytetty pääosin Teppo Korhosen kirjaa "Poroerotus" 2008.) luontoon.fi "Lemmenjoen kansallispuistossa järjestettiin kesällä (2011) WWF:n talkooleiri, jossa vapaaehtoiset korjasivat vanhan ja arvokkaan Sallivaaran poroerotuspaikan kämppien kattoja". Eri inventoinneissa ja opaskartoissa rakennukset on numeroitu eri tavoin. Katsoin parhaimmaksi olla käyttämättä mitää noista vanhoista numeroinneista ja merkitsin kämpät kirjain tunnuksilla. Kämpät on pääosin niillä paikoilla kun uusissa kartoissa. Kirjojen tai opastaulujen kaaviot on epäluotettavampia. Alueella on paljon viitteitä vanhoista kämpän paikoista ja tulisijoista. Niitä on kymmeniä. Erotusten aikaan ollut paikalla väkeä ”sadoittan” ja nuotiopaikkoja sekä laavu- ja kotapaikkoja sen mukaan. Ei ole mielekästä ruveta näitä tilapäismajoituksia erikseen kartoittamaan. Eri ikäisiä laavu- ja kotasijoja on varmaan päällekkäin. Paikalla näin useita nuotiokiveyksiä ym.
Päiväkirjamerkintöjä: