tupa

Pääsivu Lapin kämpät Koilliskaira Taajostupa

KOILLISKAIRA TAAJOSTUPA

LAPIN KÄMPÄT KORTISTO KARTTA

Kohteen tyyppi:

Kohteen sijainti:

009

Edellinen

Seuraava

Autiotupa

Kulasjoen etelärannalla, noin 3,5km itä-koilliseen Luulammelta.

Taajostupa. Tiivistelmä aikalaiskuvauksesta vuodelta 1959:
Uutta tupaa on arvosteltu, tai ainakin on kiinnitetty huomiota sen hirsien vaihtelevaan paksuuteen, sementtiputkiseen piippuun ja kamiinan takana olevaan aaltolevyyn. Kämppä on kunnossa koska on melko uusi. Kamiinan päällä saa kahvit kiehumaan mutta ei siinä keittotiloja ole. Laveritilaa on tuolloisen arvion mukaan 8-10 henkilölle, muu tila on ollut niukkaa. Kalusteina pöytä 4 puupölliä ja puulaatikko. Varsinainen kämppäosa on yhdistyksen käytössä ja lukittu. Ikkunat suljettu luukuilla. Onneksi pieni tupa on yleisessä käytössä.
Ulkorakennuksia ei 1959 ole ollut vain mitätön riuku pienen matkan päässä. (Ei mainintaa niliaitasta tai saunasta joten ne on rakennettu vuoden 1959 jälkeen. Taajostupa lienee alkuperäinen nimitys koska se mainitaan jo 1959.)

Kohteen kunto:

Paikalla käynti:

Tietoja muutettu

Palanut

1977, 1981, 1983, 1992, 1993, 1994, 2009, 2024

08.09.2024

Rakennusvuosi:

Koord. X(P)

Koord. Y(I)

1954-57

7587050

3526020

Huom:

LISÄKUVIA

Tupa ja sauna joen rannassa. Tupaan tutustuin jo 1977 ensimmäisellä reissulla samoin saunaan. Sauna paloi joskus 1980 luvun lopulla ja itse tupa 1999.
Tupa oli Kemin Taajojien rakentama. Valmistumisvuosien arviot vaihtelee vuodesta 1954 aina 60-luvulle. 1954 lienee kuitenkin se oikea. Tupa mainitaan 1958 painetussa "Pohjois-Suomen Autiomajat" kirjasessa.
1977 tuvasta oli avoinna vain tuulikaapin jälkeinen pikkutupa jossa tilaa ala- ja ylälavereilla 10 hengelle hegelle (vuoden 1976 kartan mukaan). Myöhemmin myös iso tupa oli autiotupakäytössä ja metsähallitus hoiti puut. Vuoden 1988 ulkoilukartassa tupa on merkitty päivätuvaksi. Loppuaikoina pikkutuvassa olikin vain seiniä kiertävät penkit.
LAPINKÄVIJÄ lehti 2/1990 ?UKK-puiston tuvista: Taajostupa: Tuvan lukollinen puoli on avattu retkeilijöiden käyttöön. Pihalle valmistuu uusi puuliiteri-käymälä kevään -90 mittaan.?
Avotakka muurattiin luukulliseksi (takkasydän) 1992 ja 1993 vaellusteni välillä.

1992 ihmetytti sisälle keittopisteen viereen rakennettu jätepiste jossa oli kompostijätteille oma astia. Jätteet haisee tietenkin tuvassa kun jotkut ei käy sitä tyhjentämässä lähtiessään.
Muistorikas tupa. Vietin täällä 17v synttärit ensimmäisellä lapin vaelluksella ja sen jälkeen useampi kerta reissun viimeinen yöpaikka. Taajostuvan niliaitta on vielä paikallaan 2024.

Mukavat muistot pienestä joskin jo tuolloin hiukan hatarasta saunasta. Tämä sauna on osasyyllinen siihen, että lapinhulluus iski minuun. Sauna lämpeni nopeasti jos vain jostain löysi poltettavaa puuta. Hatara sauna myös jäähtyi nopeasti. Puuhuoltoa ei tuohon aikaan ollut olemassa. Haettiin porukalla jostain kauempaa joku runko. Lähiseuduta on siis vaikea löytää maapuuta. Polttivat jotkut sen tuvan edessä seisseen pihakelonkin. Kulasjokea oli saunan edustalta padottu joten uiminenkin onnistui jos kylmässä vedessä tarkeni pulikoida.

Paikalle rakennettiin tuvan palon jälkeen laavu ja Kulasjokeen silta. Laavu kuitenkin siirrettiin joen pohjoispuolelle kesällä 2007 ja samalla siltakin purettiin.

Päiväkirjamerkintöjä:

27.8.1992 ". . .Tuvalle tultuamme tavanomaisesti ruuan laittoon. Sauna on palanut muutama vuosi sitten joten päänahan kutinasta päästäneen vasta Kiilopäällä. Teltan päälikangasta kuivuman ripustaessamme saapui päiväkävelijöitä joen toiselta puolen värikkäissä vaatteissaan ja valittelivat sillan puuttumista Kulasjoesta. Söivät mokomat tuoretta leipää ja kananmunia."
28.8.92 "Huonosti nukuttu yö lämpimässä ja jokseenkin kuorsaavassa tuvassa. . ."

29.6.1993 ". . .Taajosnokka on päältä tasainen hiekkatunturi mutta kalliorinne mikä ylettyy aivan tuvan yläpuolelle saa jäädä vastaisuudessa kulkemisesta vapaaksi. Rinne on pahasti kivikkoinen ja kalliokielekkeinen. Tyhjällä tuvalla olin jo noin klo 14.00. Söin, keittelin kahvit ja kirjoittelin edellispäivän rästejä. 16.30 katsoin ulos ja siellä satoi ensikerran viikkoon. On onni olla kuivana lämpimässä tuvassa. . ."

29.8.2009 ". . .Entisen Taajostuvan suuntaan johtaa mönkijän mentävä ura poroaidasta läpi. Olihan laavu ollut aiemmin sielläpäin ja tarvinnut huoltoa. Pienen köpöttelyn jälkeen oltiin Kulasjoen rannassa, siinä muinaisen saunan kohdilla. Joessa oli kivivalli, mutta katsoin sen niin hankalaksi ja epävarmaksi kulkea, että otin itsekin saappaat jalasta. Annelle joen ylitys oli ensimmäinen ja kengät piti joka tapauksessa ottaa pois. Kahlasin siis jokeen katselemaan reittiä ja syvyyttä. Helpostihan siitä pääsi. Jalat tuli pestyä ja viilennettyä.
Taajostupa on palanut 1999. En ole ennen paikalla käynyt raunioita katselemassa. Paikka ja seutu on muuten kyllä tuttu, onhan täällä tullut oltua useasti aiemmin. Laavunkin aikaisempi kohta näkyi vielä siinä jokitörmän päällä. Saunasta ei viitteitä saanut kuin parin tiilen ja rantaviivaan aikanaan laitetun tasaisen uintikiven muodossa. Hyvin peittää heinikko, joka sekin alkaa muistuttaa tavallista rantaheinää. Sauna paloi tai poltettiin noin 20 vuotta sitten.
Sään tuhruisuuden ja tuulien takia olin jo aiemmin hylännyt ajatuksen nousta tunturiin heti Taajostuvan takaa. Läksimme siis Kulasjokea alavirtaan, muistini mukaan helpompaa, eli sitä ylempää polkua pitkin. . ."

22.8.2024 ?. . .Tauko oli tarkoitus pitää. Päätin kuitenkin mennä Taajostuvan raunioille joille olisi matkaa vain muutama sata metriä.
Taajostuvan rauniot oli tutun näköisellä paikalla. Nili-aittakin vielä pystyssä. Tuvan kivijalan keskellä kasvoi 20v männikkö ja muutenkin vesakko vallannut tilaa. Saunan paikalle johti uurtunut polku. Saunan jäänteitä ei näkynyt heinikon seasta.
Hain vettä ja siirryin nilin edustalle syömään. Joku oli käyttänyt niliä roskiksena. Katselin ympärilleni ja mietin sen paikalla tiettävästi olleen laavun paikkaa. Yksi kulunut tasanne oli siinä päälitasanteella, tuvalta rantaan johtavan polun länsipuolella.
Joki piti ylittää paljain jaloin ja lahkeet käärittynä. Nykyiselle laavupaikalle ei sitten ollutkaan enää kuin pieni rupeama. . . ?

Kohteen tyyppi:	Kohteen sijainti:		009	Edellinen	Seuraava
Autiotupa	Kulasjoen etelärannalla, noin 3,5km itä-koilliseen Luulammelta.		Taajostupa. Tiivistelmä aikalaiskuvauksesta vuodelta 1959: Uutta tupaa on arvosteltu, tai ainakin on kiinnitetty huomiota sen hirsien vaihtelevaan paksuuteen, sementtiputkiseen piippuun ja kamiinan takana olevaan aaltolevyyn. Kämppä on kunnossa koska on melko uusi. Kamiinan päällä saa kahvit kiehumaan mutta ei siinä keittotiloja ole. Laveritilaa on tuolloisen arvion mukaan 8-10 henkilölle, muu tila on ollut niukkaa. Kalusteina pöytä 4 puupölliä ja puulaatikko. Varsinainen kämppäosa on yhdistyksen käytössä ja lukittu. Ikkunat suljettu luukuilla. Onneksi pieni tupa on yleisessä käytössä. Ulkorakennuksia ei 1959 ole ollut vain mitätön riuku pienen matkan päässä. (Ei mainintaa niliaitasta tai saunasta joten ne on rakennettu vuoden 1959 jälkeen. Taajostupa lienee alkuperäinen nimitys koska se mainitaan jo 1959.)
Kohteen kunto:	Paikalla käynti:	Tietoja muutettu
Palanut	1977, 1981, 1983, 1992, 1993, 1994, 2009, 2024	08.09.2024
Rakennusvuosi:	Koord. X(P)	Koord. Y(I)
1954-57	7587050	3526020
Huom:	LISÄKUVIA
Tupa ja sauna joen rannassa. Tupaan tutustuin jo 1977 ensimmäisellä reissulla samoin saunaan. Sauna paloi joskus 1980 luvun lopulla ja itse tupa 1999. Tupa oli Kemin Taajojien rakentama. Valmistumisvuosien arviot vaihtelee vuodesta 1954 aina 60-luvulle. 1954 lienee kuitenkin se oikea. Tupa mainitaan 1958 painetussa "Pohjois-Suomen Autiomajat" kirjasessa. 1977 tuvasta oli avoinna vain tuulikaapin jälkeinen pikkutupa jossa tilaa ala- ja ylälavereilla 10 hengelle hegelle (vuoden 1976 kartan mukaan). Myöhemmin myös iso tupa oli autiotupakäytössä ja metsähallitus hoiti puut. Vuoden 1988 ulkoilukartassa tupa on merkitty päivätuvaksi. Loppuaikoina pikkutuvassa olikin vain seiniä kiertävät penkit. LAPINKÄVIJÄ lehti 2/1990 ?UKK-puiston tuvista: Taajostupa: Tuvan lukollinen puoli on avattu retkeilijöiden käyttöön. Pihalle valmistuu uusi puuliiteri-käymälä kevään -90 mittaan.? Avotakka muurattiin luukulliseksi (takkasydän) 1992 ja 1993 vaellusteni välillä. 1992 ihmetytti sisälle keittopisteen viereen rakennettu jätepiste jossa oli kompostijätteille oma astia. Jätteet haisee tietenkin tuvassa kun jotkut ei käy sitä tyhjentämässä lähtiessään. Muistorikas tupa. Vietin täällä 17v synttärit ensimmäisellä lapin vaelluksella ja sen jälkeen useampi kerta reissun viimeinen yöpaikka. Taajostuvan niliaitta on vielä paikallaan 2024. Mukavat muistot pienestä joskin jo tuolloin hiukan hatarasta saunasta. Tämä sauna on osasyyllinen siihen, että lapinhulluus iski minuun. Sauna lämpeni nopeasti jos vain jostain löysi poltettavaa puuta. Hatara sauna myös jäähtyi nopeasti. Puuhuoltoa ei tuohon aikaan ollut olemassa. Haettiin porukalla jostain kauempaa joku runko. Lähiseuduta on siis vaikea löytää maapuuta. Polttivat jotkut sen tuvan edessä seisseen pihakelonkin. Kulasjokea oli saunan edustalta padottu joten uiminenkin onnistui jos kylmässä vedessä tarkeni pulikoida. Paikalle rakennettiin tuvan palon jälkeen laavu ja Kulasjokeen silta. Laavu kuitenkin siirrettiin joen pohjoispuolelle kesällä 2007 ja samalla siltakin purettiin.
Päiväkirjamerkintöjä:
27.8.1992 ". . .Tuvalle tultuamme tavanomaisesti ruuan laittoon. Sauna on palanut muutama vuosi sitten joten päänahan kutinasta päästäneen vasta Kiilopäällä. Teltan päälikangasta kuivuman ripustaessamme saapui päiväkävelijöitä joen toiselta puolen värikkäissä vaatteissaan ja valittelivat sillan puuttumista Kulasjoesta. Söivät mokomat tuoretta leipää ja kananmunia." 28.8.92 "Huonosti nukuttu yö lämpimässä ja jokseenkin kuorsaavassa tuvassa. . ." 29.6.1993 ". . .Taajosnokka on päältä tasainen hiekkatunturi mutta kalliorinne mikä ylettyy aivan tuvan yläpuolelle saa jäädä vastaisuudessa kulkemisesta vapaaksi. Rinne on pahasti kivikkoinen ja kalliokielekkeinen. Tyhjällä tuvalla olin jo noin klo 14.00. Söin, keittelin kahvit ja kirjoittelin edellispäivän rästejä. 16.30 katsoin ulos ja siellä satoi ensikerran viikkoon. On onni olla kuivana lämpimässä tuvassa. . ." 29.8.2009 ". . .Entisen Taajostuvan suuntaan johtaa mönkijän mentävä ura poroaidasta läpi. Olihan laavu ollut aiemmin sielläpäin ja tarvinnut huoltoa. Pienen köpöttelyn jälkeen oltiin Kulasjoen rannassa, siinä muinaisen saunan kohdilla. Joessa oli kivivalli, mutta katsoin sen niin hankalaksi ja epävarmaksi kulkea, että otin itsekin saappaat jalasta. Annelle joen ylitys oli ensimmäinen ja kengät piti joka tapauksessa ottaa pois. Kahlasin siis jokeen katselemaan reittiä ja syvyyttä. Helpostihan siitä pääsi. Jalat tuli pestyä ja viilennettyä. Taajostupa on palanut 1999. En ole ennen paikalla käynyt raunioita katselemassa. Paikka ja seutu on muuten kyllä tuttu, onhan täällä tullut oltua useasti aiemmin. Laavunkin aikaisempi kohta näkyi vielä siinä jokitörmän päällä. Saunasta ei viitteitä saanut kuin parin tiilen ja rantaviivaan aikanaan laitetun tasaisen uintikiven muodossa. Hyvin peittää heinikko, joka sekin alkaa muistuttaa tavallista rantaheinää. Sauna paloi tai poltettiin noin 20 vuotta sitten. Sään tuhruisuuden ja tuulien takia olin jo aiemmin hylännyt ajatuksen nousta tunturiin heti Taajostuvan takaa. Läksimme siis Kulasjokea alavirtaan, muistini mukaan helpompaa, eli sitä ylempää polkua pitkin. . ." 22.8.2024 ?. . .Tauko oli tarkoitus pitää. Päätin kuitenkin mennä Taajostuvan raunioille joille olisi matkaa vain muutama sata metriä. Taajostuvan rauniot oli tutun näköisellä paikalla. Nili-aittakin vielä pystyssä. Tuvan kivijalan keskellä kasvoi 20v männikkö ja muutenkin vesakko vallannut tilaa. Saunan paikalle johti uurtunut polku. Saunan jäänteitä ei näkynyt heinikon seasta. Hain vettä ja siirryin nilin edustalle syömään. Joku oli käyttänyt niliä roskiksena. Katselin ympärilleni ja mietin sen paikalla tiettävästi olleen laavun paikkaa. Yksi kulunut tasanne oli siinä päälitasanteella, tuvalta rantaan johtavan polun länsipuolella. Joki piti ylittää paljain jaloin ja lahkeet käärittynä. Nykyiselle laavupaikalle ei sitten ollutkaan enää kuin pieni rupeama. . . ?