Kämppä
|
Kiilo-ojan
varrella noin 50m ojasta itään ja 70m kunnanrajasta
etelään. Noin 1,4km Kiilopään keskuksesta
länsilounaaseen.
|
PRIVAT
Kiilopirtti: Tiivistelmä aikalaiskuvauksesta
vuodelta 1959
(Omin sanoin kerrottuna).
Uutuuttaan hohtava kämppä punaisine huopakattoineen saa
ylistystä paikalle saapuneelta nuorelta mieheltä. Kehuja
saa myös hirret, niiden oikeaoppinen tiivistäminen, kämpän
valoisuus ja lämpimyys. Tuvan puolella kiiltää uusi kamina
jonka päälle mahtuu suurikin pata. Pienemmässä tuvassa on
pikkuhella. Lavereille mahtuu sopuisasti 10-15 henkeä
vielä pikkutuvan puolelle 2. Piipun viereen ylisille sopii
kesäisin 3 henkeä.
Kämpässä on ensin katettu kuisti josta päästään
pieneen eteiseen. Oikealle puolelle jää ”Pikkutupa” jossa
ikkunan vierellä pöytä, peräseinällä 2-kerroksinen laveri
ja piippua vasten hella. Eteisestä suoraan jatkettuna
tullaan tupaan jonka peräseinällä koko tuvan leveydeltä on
2-kerroksiset laverit. Molemmilla sivuseinillä on ikkuna.
Ovesta oikealle on piipun kyljessä iso kamiina ja sen
takana ikkunan ääressä pöytä penkkeineen. Lääkekaappi on
pikkutuvan vastaisella seinällä. Koko pirtin sisämitaksi
on laitettu pituussuuntaan 7,5m ja leveydeksi 6m.
Kämpän varustuksiin on tuolloin kuulunut kaksi pöytää
penkkeineen, puulaatikko ja lääkekaappi. Lisäksi
ämpäreitä, ruoka-aineita, lääketarpeita, saha, kirves,
luuta ym.
Koska pirtti on ollut uusi niin sen läheltä on vielä
löytynyt keloja polttopuuksi niiden muutaman pihalle
jätetyn nähtävyyden lisäksi.
Kiilopirtti on tuolloin 1959 ollut tiettömän taipaleen
takana. Tänne on tultu päivän postiautolla josta jääty
tien varteen. Viimeiset 3km vaellettu mäntykankaita pitkin
ja päästy illan tunteina tuvalle. Ollaan vasta Saariselän
”etuvartioiden” tuntumassa.
(Kiilopään koulutuskeskus perustettiin 1964 ja sen jälkeen
alkoi rakentaminen. Kovin pitkää ei siis Kiilopirtti
saanut olla yksi erämaan keskellä).
|
"Paikalle
rakennetaan uutta rakennusta, vanha
Kiilopirtti vetelee viimeisiään ja palvelee vielä
rakentajien taukotupana. Uusi tulee vain
yksityiskäyttöön." (06/2021 Peurakorva)
"Kansalliset nuoret rakensivat Kiilopäälle ns.
Kiilopirtin 1950-luvun lopulla."
Rakennuksen merkintä löytyy kartoistani Autoilijan
tiekartasta 1965 alkaen. Vanha autiotupa ajalta ennen
Kiilopään keskusta. 1975 se on ollut jo pois
autiotupakäytöstä.
Nykyään varaustupana jota hoitaa Sodankylän latu. Petipaikan
voi varata kuka tahansa. Avain haettava Sodankylästä
Sodankylän ladun yhdyshenkilöltä. (Tieto vuodelta 2012)
Muutama kirjallinen viite kämpän suuntaan löytyy. Tässä
yksi: Raimo O. Kojo "Lapin retkeilyopas 1967 (toinen
painos 1977)" sivu 155: "Suurin
osa Saariselän vaeltajista lähtee matkaan Kaunispään ja
Laanilan paikkeilta, kulkee ensimmäiseksi yöksi vain
Rumakuruun tai Kiilopirtille, koska linja-autot saapuvat
etelästä yleensä illansuussa".
2004 kävelin kunnanrajaa pitkin kulkevaa polkua ja näin
kyltin Kiilopirtille. Eipä tuollon ollut tietoa mikä ko.
"pirtti" oikein on. Kiilo- alkuisia rakennuksia on seutu
pullollaan.
"Kämpässä on sähköt ja varustesiin kuuluu jääkaappi ja
sähköhella (2 levyä) ja valot. Lämmitys puilla. Ei ole
talvella kovin lämmin. Pihalla on myös sauna, saunavesi
kaivosta ja Kiilo-ojaan on kaivettu jonkinlainen
pulahduspoterokin. Pihaan ei pääse autolla, mutta
kävelymatka Kiilopään tien varresta Ruijan Polun
parkkipaikalta ei ole pitkä." (Peurakorva 2011) |