 ESIPUHE
Talven aikana suunnittelin kalastuspainotteista vaellusta Ropin
taakse. Loma-aikojen sovittaminen ja epäilys vaeltajien kunnosta
sai muuttamaan suunnitelmia. Löytyi hyvä vaihtoehto.
Suunniteltiin autolla tehtävä kierros kohteisiin joissa “pitää
käydä” ja ei ole käyty. Lisäksi tarjoutui oiva mahdollisuus
mökin lainaamiseen Pallaksen kupeesta.
Ennen matkaa
Kahden ihmisen lomasuunnitelmat, toiveet ja aikataulut
tarkentuu kesän lähestyessä. Olimme viettäneet juhannusviikon
Saimaan Joutenvedellä vuokramökillä. Sitten pienen työrupeaman
jälkeen viikko perheen mökillä, jonne oli vapautunut aika
heinäkuun puolivälissä. Lapin matka siis voitiin aloittaa
heinäkuun loppupuolella.
Mökkeilyn jälkeen selvittiin pyykki, sukuloimis- ym.
puuhastelusta sen verran ripeästi, että päätimme lähteä
ajelemaan kohti pohjoista päivää aikaisemmin. Eipä tarvitsisi
urakoida ja voitaisiin poiketa matkalla muutamaan
mielenkiintoiseen paikkaa. Uusi automme lähti aamun pakkaamisen
jälkeen liikkelle tiistaina 24.7.2017. Ensimmäinen etappi oli
Kuopio.
|
|
|
Liikkeelle
Tiistai 24.7.2017
Rauhallinen herätys. Tukeva aamupala. Ei kiirettä.
Edellispäivinä koottuja varusteita autoon ja rauhallisin mielin
liikkeelle ennen puolta päivää. Säätieteilijät olivat luvanneet
pohjoiseen lämminta, jopa hellettä. Tässä välillä vain on
sateinen ja kylmä Etelä- ja Keski-Suomi.
Auto hyrrää mukavasti ja moottoritietä päästään jouhevasti,
Lahti, Heinola ja Lusi. Hartolassa oli aika pitää tauko
SEO-huoltamolla. Syötiin.
Oikaistiin Toivakan kautta. Hankasalmen jälkeen Nälkämäen
risteyksessä tauko paikallisessa huoltamossa. Suonenjoki ohi ja
kohta oltiin Kuopiossa.
Yöpaikka oltiin varattu aseman hostelliin eli huoneistomajoitus
asemaa vastapäätä olevassa rakennuksessa. Hyvin käypänen ja
edullinen.
Iltaa oli vielä pitkälti joten kävelykierros kaupungilla, tori,
matkustajasatama jossa illallinen. Vielä kaupunkikävelyä ja
Kauppakadulle, kirkon viereen, yhdelle oluselle.
|
|
|
Halki
Suomen
Keskiviikko 25.7.2017
Kellot oli soimassa jotta päästään ajoissa liikkeelle. Vähäiset
yöpymistarpeet kassiin ja kadun yli asemalle. Aamupala
asemaravintolassa. Se näissä hotelli ym. majoituksissa on hyvää,
että saa tukevan aamupalan ja liikkeellelähtö on vaivatonta.
Ennen yhdeksää oltiin jo tien päällä. Satoi ja lämpötila eiliseen
tapaan siellä +13 kieppeillä. Siilinjärvi ja Iisalmi ohitettiin.
Ennen Kajaania pidettiin pieni kahvipaussi. Kontiomäki, Paltamo.
Sää alkaa kirkastua ja lämpötila nousta.
Hepoköngäs oltiin katsottu matkan varren kohteeksi ja kannattihan
sinne poiketa. Edelliset käyntini 1991 ja 2006. Palveluvarustusta
parannettu, mutta köngäs on entisensä. Kannattaa poiketa myös
tienvarren kahvilassa.
Kohteenamme oli Ranua ja eläinpuisto, mutta ennen sitä olisi hyvä
syödä jotain. Varsin mainio ruokapaikka “TuliTauko” löytyi hieman
ennen Pudasjärveä. Ranualla tankkaus ja kaupassakäynti ennen
leirintäalueen mökiin majoittumista.
Kun Ranualla ollaan, niin eläintarhassa pitää käydä ja katsomassa
niitä jäänalleja. Muutama tunti siinä vierähti kierrellessä ja
kuvatessa. Mikä meidän oli ollessa kun lämpötilakin noussut yli
+25°C. Jääkarhut ja muutkin eläimet oli toki hieman
vetämättömissä.
Illalla vielä sauna, uinti ja hieman iltapalaa.
|
  
|
|
Pohjoiseen
Torstai 26.7.2017
Aamiainen leirintäalueella ja sitten kohti pohjoista. Rovaniemi
ohitettiin pysähtymättä, pukin pajakylääkin vilkaistiin vain auton
ikkunasta.
Sodankylässä tauko. Linja-autoaseman kahvilasta ei saanukaan enää
tuoretta leipää, joten palattiin keskustan suuntaan.
Kahvila-konditoriassa pientä naposteltavaa, paikallisesta
marketista evästä, pihalla LUU-5 ja vielä toiselle puolen katua
vaatetusta katsomaan.
Vuotson kohdalla poikettiin sivuun päätieltä ja suunnattiin
Nattasille. Tien huonokuntoisuudesta oli varoitettu, mutta en sitä
ihan näin huonoksi luullut. Välillä kävelyvauhtia edettiin
Pyhä-Nattasen juurella olevalle parkkipaikalle. Autosta
poistuessamme oli vastassa sankka paarmaparvi. Enpä muista moista
olleen.
Itikkamyrkkyä pintaan. Lämpötila +25°C. Lähdimme nousemaan kohti
Pyhä-Nattasen palovartijan majaa. On taasen mukavaa olla maastossa
vaikkakin näin päiväkävelyllä pienen repun kanssa. Lämmin oli ja
puuskutti. Reitillä oli muutama muukin kulkija. Kävin täällä
edellisen kerran vuonna 2000. Silloin en muista muita nähneeni.
Ilmeisesti matkailu on vilkastunut ja tietoisuus kohteista
lisääntynyt.
Puuttoman huipun tuntumassa kävi sen verran tuulenvire, että
isoimmilta paarmalaumoilta sai olla rauhassa. Kivisella huipulla
tönöttää harmaa palovartijan maja. Kunto on hyvä. Eteisessä jonkin
verran klapeja. Sisällä siistiä. Mutta nythän on kesä ja lämmin
joten istuttiin ulkona, laakeilla kivillä eväistä ja maisemista
nauttien. Nattaset on komea nähtävyys erikoisine kivikekoineen.
Kannattaa poiketa.
Yöpaikaksi olin ajatellut Sompiojärven rantaa. Siellä on laavu,
kota ja pari tulipaikkaa. Toki myös kalasatama. Laskeuduttiin
huipulta autolle ja pieni rupeama järven rantaa. Retkeilypalvelut
on nähneet aikaa. Paikka heinittynyt, mutta on siellä kuitenkin
kävijöitä kalastajien lisäksi. Jotensakin nuhjuinen ja haisi,
millekä muulle kuin kalalle. Teltta laitettiin rannan aukion
laitaan missä nurmikko jo peitti sepeliä. Loppupäivä kului pientä
iltapalaa laitellessa ja laavulla makkaroita paistellen.
Viereisellä lintutornilla ei taida muut käydä kuin linnut.
Muutama auto pistäytyi rannalla ja myöhemmin tuli yksi pariskunta
telttailemaankin. Me varattiin huomiseksi yöpaikka Kiilopäältä.
|
|
|
Kiilopää
Perjantai 27.7.2017
Aamupala pilvipoutaisella säällä Sompiojärven rannalla.
Parkkialueen laidalla oli pirttipöytäryhmä, jossa mukava laitella
aamuateriaa. Kun tämä on kalasatama niin paikalle kuuluu tietysti
lokit. Niitä istuskeli aallonmurtajan kaiteella vaihteleva määrä.
Paluumatka alkoi taasen hissukseen ja kuoppia varoen. Noin 15km
matkaan Vuotsolle kului liki tunti. Paikalliset toki kaahasivat
sen minkä ehti. Meillä hieman pienempi maavara.
Tankavaaran kohdilla tuli hieman vettä, mutta muuten luvattiin
poutaa. Mitä nyt ukkonen saattaa ilmaantua. Kirjauduttiin
Kiilopäälle. Pakattiin pikkureppuihin eväät, keittimet, vedet,
sadevarusteet ym ja lähdettiin nousemaan kohti Kiilopää tunturin
huippua.
Tämä oli minulle tietynlainen pyhiinvaellusmatka. Siitä on kulunut
40-vuotta, kun ensimmäisellä Lapin vaelluksella lähdettiin
nousemaan samaa rinnettä ylös. Tuon jälkeen en ole huipulla
käynytkään.
Ukkosen uhka oli hieman muokannut suunnitelmiani. Piti alunperin
kiertää Sivakkaojan ja kaarreojan kautta Niilanpään tuvalle ja
sieltä lakimaita Kiilopään päälle. Nyt katson paremmaksi nousta
suoraan huipulle ja sitten sään mukaan.
Huipulle nousee hyvät portaat. Alhaalta olisi saanut repullisen
hiekkaakin kannettavaksi mutta ei tiedetty paluureittiä, joten
tämän tekosyynturvin jätettiin hiekat alas. Huipulla on
huipun maisemat.
Paluumatka suuntautui pohjoisen kautta. Paljakan reunaa Ahopään
suuntaan. Lännessä liikkuvat ukkospilvet huoletti ja vei
kulkemisesta rennon otteen. Päästiin Kiilo-ojan latville
poroaitojen kupeeseen kun ukkoskuuro näytti vääjäämättömälta.
Päätettiin keskeyttää tämän kertainen retki ja suunnata kiireesti
Kiilopään keskukseen.
Joutui siinä sadeasun laittamaan ylle ennen kuin oltiin perillä.
No, ei haittaa, laitoimme ruokaa yhteiskeittiössä jonka jälkeen
oluselle.
Asettauduttiin majoitukseen ja pidettiin pieni lepotauko, jonka
jälkeen nautinmme paikallisessa kammissa tarjottuja lettuja. Itse
sai paistaa ja myös syödä. Hyvin maittoi.
Myöhempään illalla poikesin vielä pikamarssia Sivakkaojan
laavulla. Upea usvainen maisema.
Uni maittoi.
|
   
|
|
Kirkkomaalle
Lauantai 28.7.2017
Puoli kymmenen maissa automme kipuaa Kaunispään rinteellä, kohti
Ivaloa. Pysähdys pankki-automaatilla ja pian välkkyi Ukonjärvi
oikealla puolen. Koitin jälleen kuvata maisemia liikkuvan auton
ikkunasta. En onnistunut hyvin. Maisema kuitenkin suomen
maanteiden kauneimpia.?Lähes pilvettömässä säässä Inariin.
Kaupasta pientä täydennystä ruokavaroihin ja sitten Pielpajärven
kirkolle johtavan polun alkupäähän.
Lämpöä riittää, kiviä myös. Ei tänne peltoa raivaisi. Mukavaan
männikköä ja kauniita järven rantoja seuraava polku. Nyt oli
rinkat selässä, koska oli tarkoitus yöpyä Pielpajärven kirkon
luona. Sää oli helteinen. Puntsijärven laavupaikalla oltiin
ajateltu laitta pientä evästä. Laavupaikka oli kuitenkin raivattu
tyhjäksi, vain nuotiokehä ja pari pölliä. Laavun katon tiesin
romahtaneen, mutta sitä en että, kaikki rakenteet, laavun kehää,
vessaa ja puuvajaa myöten oli viety pois. Paikalla istuskeli pari
henkilöä taukoa pitämässä, me jatkettiin matkaa.
Ja mentiinkin harhaan. Laavupaikan kohdalla merkitty polku kääntyi
jyrkästi pois rannasta. Tuotahan ei huomattu, kun laavun jäänteitä
katseltiin. Jatkettiin rantaa seuraavaa polkua. No eipä hätiä,
tuolla kahden järven välissä ei pitkälle harhaudu. Oikealle
polulle päästyämmi pidettiin soppatauko ja juotiin termarikahvit.
Jonkin verran muutakin väkeä oli menossa jatulossa. Mikäpä
mennessä, kun sää oli lämmin ja päivä aurinkoinen.
Pielpajärven kirkko on todellakin erämaakirkko. Ei vie tietä
perille. Kirkkomaan laaja, heinittynyt kenttä on kukkia ja
paarmoja täynnä. Kentän laidalta löytyy paivätupa, nuotiopaikka
pöytineen, vanha keittiöparakki ja huonoon kuntoon päässyt sauna.
Hieman sivummalla on seurakunnan lukittu kämppä ja keskellä
niittyä pari latoa. Itse kirkko on aukion takana, mäellä metsän
reunassa.
Kaunis paikka tällä kirkolla. Monesti olen paikkaa kartoilta
katsellut, mutta ilman autoa ei koukkaaminen polun päähän ole
yksinkertaista.
Paikalla kävi muutama pariskunta, joiden kanssa oli mukava
rupatella. Käytiin kirkkoonkin tutustumassa. Pistettiin teltta
pystyyn ja istuskeltiin pörriäisiä karkoittavan tulen äärellä.
Kävin vielä rauhassa kuvaamassa alueen rakennukset.
Illemmalla tuli vielä yksi nuorempi kulkija, joka oli
metsähallituksella inventointihommissa. Siinä sitä istuttiin tulen
ääressä syömässä, juomassa ja turinoimassa. Jossain jyrisi
ukkonen, mutta ei tullut kohdille. Huomiseksi luvattiin jo
sadekuuroja.
|
 
|
|
Ylläkselle
Sunnuntai 29.7.2017
Aamu aukesi aurinkoisena ja lämpimänä. Teltassa oli hyvä nukkua.
Kirkkomaalla oli hiljaista.
Laitettiin pienet tulet karkoittamaan pienet lentävät
aamiaisvieraat. Hissukseen teltta kasaan ja muutkin tavarat
rinkkoihin. Pian yhdeksän jälkeen oltiin liikkeellä. Sään oli
ennustettu heikkenevän ja ukkosia lupailtin jo klo 11:00
tuntumaan, siksipä ei ollut syytä viivytellä.
Reitti Pielpajärven kirkolle on kaunis, tähänkin suuntaan. Oli
lähes tyyni. Jokunen pilven hattara lipui taivaalla. Pysähdyttiin
hetkeksi siinä entisellä laavupaikalla jotta sain valokuvia ilman
ihmisiä. Termarikahvit juotiin polun vierelle kaatuneen puun
rungolla istuskellen ennen viimeistä metäistä polun osuuta.
Parkkipaikalle tullessa oli jo jossain jyrähtänyt ja isompia
pilviä noussut taivaalle. Joitakin retkeilijoitä ja ryhmiä lähti
kirkon suuntaan.
Matkalla Inarin kaupalle tuli jo muutama sadepisara. Suuntanamme
oli Ylläs joten jatkettiin Inari-Kittilä tielle. Kuunnon sadekuuro
tulikin sitten pian Inarilta lähdettyä. Solojärvi, Menesjärvi,
Lemmenjoen tiehaara jne. Tuttu Sallivaaran parkkipaikkakin
ohitettiin, kuten Lisman tiehaara ja Ivalojoen silta. Mitään
erityistä ei tällä tiepätkällä ole, hieman koloja asvaltissa.
Pokan kylän baariin poikettiin kahville ja pientä taukoa pitämään.
Hieman paikallisia leivonnaisia tarttui matkaan tuliaisiksi.
Tie muuttui sorapintaiseksi ja kuoppaiseksi. Hanhimaa, Rautuskylä,
Köngäs. Hiljainen paluu “sivistykseen”. Tällä kertaa ei jääty tien
varren vanhoja kämppäpaikkoja katselemaan, vaan suunnattiin Levin
kaupoille. Hieman ruokaa ja Alkossa käynti.
Suunta kohti Yllästä. Taivaalla tummeni. Säätiedoituksissa luvattu
ukkosrintama vyöryi länsipuolella. Ennen Ylläsjärveä tuli jo
vettä. Maisematieltä olisi voinut nähdä maisemia mutta ei.
Laskeuduttiin kohti Äkäslompoloa ja etsittiin kyläpaikkaa. Puhelin
on keksitty.
Päästiin perille ja asettauduttiin vieraiksi.?Syömisen jälkeen
lähdettiin kylille. Katseltiin paikkoja ja kauppoja sekä
karaokebaarin tarjontaa, en laulanut, muut kyllä.
|
|
|
Mökille
Maanantai 30.7.2017
Aamulla pätettiin käydä isäntäväen kanssa ja opastuksella
piipahtamassa Varkaankurulla. Mikäpäs siinä, kun täällä kerran
ollaan.
Siirryttiin autolla Kellokkaan luontokeskuksen pihaan jossa
jalkauduttiin. Komeathan täälläkin on maisemat. Tuolla Ylläksen
toisella puolella olen kerran talvella työporukan kanssa
piipahtanut ja tällä Äkäslompolon puolella illan pimeässä
ravintolareissulla. Muuten on Ylläksen maisemat minulle uusia.
Kellostapuli seisoi ylväänä ja kivikkoisena edessä kun
laskeuduttiin Varkaankuruun. Hyvä polku ja kurun pohjalla
pitkokset rehevässä lehtomaisessa jokivarressa. Kavuttiin
hissukseen ylöspäin. Koitin olla jäämättä kovasti jälkeen muista
vaikka pysähtelin useasti valokuvaamaan.
Kurun varrella ollut vanha laavupaikka oli poistettu ja “tasattu”.
Hirsiä oli vielä pino taaempana. Hieman ylempänä oli pienen lammen
ja putouksen kohdalla uusi taukokota tulipaikkoineen,
Varkaanlampi. Jäätiin ulkotulille makkaran paistoon ja kuukkeleita
ruokkimaan. Aurinko paistoi ja makkara maistui.
Takaisin palailtiin laskettelurinteiden alapuolitse
hiihtokeskiúksen parkkipaikan laitaan ja sieltä takaisin
Kellokkaalle. Mukava lenkki kauniissa maisemissa. Tänne voisi
tulla toistekin ja silloin pidemmälle lenkille rinkan kanssa.
Hyvästeltiin isäntäväki ja ajettiin kylille kauppaan ennen jatkoa.
Suunta pohjoiseen. Pienen ajomatkan jälkeen poikettiin
Äkäsmyllylle. Sesonkiaikoina täällä on kahvila ja jonkinlainen
latomyymälä. Näin kesällä sai katsella rakennuksia vain ulkoa.
Myllyä remonteerattiin, laavu oli huikan synkkä, mutta koski
komia. Muutamia ihmisiä kulki joen ja suvannon rannoilla. Joku
kalasti. Otin valokuvia ja jatkettiin matkaa. Paikka oli pieni
pettymys, mutta tulipa nähtyä. Kartoilta olen paikkaa usein
vilkuillut.
Matka jatkui ja edessä alkoi vilahtelemaan Keimiötunturi ja sen
takana muita Pallaksen keroja. Kierrettiin Jerisjärvi itäpuolelta
Rauhalan kautta. Keimiön juurelta Jerishotellin jälkeen ylös
Pallasta kohden. Ei kuitenkaan Pallaksen hotellille, vaan alas
järvelle ja kohti Raattamaa. Maisemat on komeat ja sää suosii.
Pidettiin pieni tauko Mieliövaaran kupeessa tien levähdyspaikalla.
Maisemat on hienot. Koko Pallaksen selänne on edessä jylhänä
tunturijonona.
Raattaman jälkeen jokea seuraten kunnan rajan yli Enontekiön
puolelle. Pian pitikin tihrustella mökkitienhaaraa. Ohi mentiin.
“Tie” jolle piti kääntyä oli niin vaatimaton, ettei heti sitä
noteerattu. Onneksi autossa on kääntyvät etupyörät joten päästiin
palaamaan ja sitten oikeaan suuntaan.
Lainamökkimme oli siinä missä piti ja silla lailla kuin sovittu.
Tälle päivälle ei sitten ollut enempiä suunnitelmia kuin
majoittuminen, ympäristöön tutustuminen, syömistä ja saunomista.
|
      
|
|
Keimiö ja
Pallasjärvi
Tiistai 31.7.2017
Varsinaisia ennakkosuunnitelmia ei ollut, joten viikko oli
tarkoitus mennä sään mukaan. Tänään oli pilvet sen verran
alhaalla, että korkeimmille huipuille oli turha lähetä. Pilviä oli
myös enempi pohjoisen suunnalla. Lähdettiin pistäytymään
Muoniossa.
Raattama, Pallas, Kutuniva, Särkijärvi ja Olos ohitettiin.
Muoniossa tankkaus niin autolle kuin itselle. Paluumatkalla näytti
Keimiötunturin huippu olevan pilvien rajalla. Päätettiin käydä
katsomassa josko huipulta jotain näkisi.
“Tunturikeimiö” tai “Keimiön maja” näitä nimiä opasteissa. Sieltä
lähtisi polku. Jätettiin auto kuitenkin mäen alle kun ei tiedetty
mitä päällä on. Hiljaisia rakennuksia, mutta muutama auto ja
bussikin siellä oli. No me mentiin pihojen läpi polun alkuun
ja sitten metsän puolella.
Selkeä ja paljon tallattu polku kulki ensin rinnettä itään kunnes
pienen matkan päästä kääntyi suotaan rinnettä ylös. Olipa jyrkkä
nousu. Alas tuleminen jo mietitytti, kuinkas polvet jaksaa.
Ihailtiin maisemia jotka komistuivat sitä mukaa kun päästiin
ylemmäksi.
Välitasanteen jälkeen puurajalla pieni tauko ennen viimeistä
rypistystä huipulle. Korkein laki näytti hipovan pilviä. Välillä
alla välillä pilvessä. Täältä näkee hyvin Vuontisjärven yli
taivaanrannassa sinertävälle Ylläkselle asti. Komea maisema.
Viimeinen rutistus huipulle helppoa avotunturia. Pilvet saapuivat
samaan aikaan, joten näkymät rajoittuivat tunturin alarinteeeseen
ja jähimaastoon. Etsin katseellani Keimiöjärven rannan
rakennuksia. Vuokrakämppä näkyi, mutta autiotupa jäi metsän ja
pilven taakse. Oli aika lähteä alaspäin. Välitasanteella
pysähdyttiin termarikahville.
Alamäki oli odotetun jyrkkä ja otti jalkoihin. Hyvin kuitenkin
päästiin. Päivää oli vielä jäljellä, joten päätettiin mennä
Pallasjärven rannalle laittamaan sapuskaa. Katsottaisiin samalla
rannan retkeilyrakenteita.
Pallaslompolan rannalla on taukokota siinä venerannan vieressä.
Pistäydyttiin katsomassa, mutta paikan synkkyys häiritsi niin että
jatkettiin matkaa. Kota on aivan tien jo venerannan vieressä ja
hieman synkän oloisessa pusikossa. Ei edes kunnollista näkymää
järvelle.
Seuraava kohde oli Punaisen hiekan autiotupa. Tien laidalta
puuttuu kunnolliset parkkipaikat. Tuvalle on tehty sorastettu
väylä tieltä. Paikalle pääsee siis esteettömasti, eli hieno homma.
Ei nämä Pallasjärven autiotuvat mitään eräretkeilijä eräkämppiä
ole. Siksi on mukava kun laitetaan kaikkien tavoitettaviksi.
Punaisenhiekan tupa on kauniilla paikalla, pitkän hiekkarannan
vieressä rantapenkalla. Vieressä on uudehko tulipaikka, wc ja
puuvaja. Laitettiin tuvan kuistilla evästä, katseltiin ympärille
ja tutkittiin tupaa.
Paluumatkalla mökille kuvasin vielä järven länsirannalla olevaa
vanhaa rakennusta sekä venerannan taukokotaa.
Ilta menikin sitten mökillä rentoutuessa.
|
|
|
Hietajärvi
Keskiviikko 1.8.2017
Huipuilla pilviä. Tälle päivälle piti valita kohde alempaa.
Onneksi täällä ei ole puutetta kohteista. Majapaikan lähellä on
Hietajärvi jonne on matkaa tien vierestä vajaat 3km. Siis sopiva
päiväretken kohde.
Eväitä ja termoskahvit mukaan. Pieni matka autolla pohjoisen
suuntaan. Ennen Ounasjoen ylittävää siltaa, tien länsipuolella
olevalla parkkipaikalle. Paikalla oli muutama auto mutta tilaa oli
vielä hyvin. ?Tuossa pohjoispuolella on Pippovuoman jänkä. Siellä
on pitkospuilla, lintutornilla ym. varustettua luontopolku.
Pippovuoman luontopolulla on ainakin aikaisemmin ollut myös laavu
tai kota. Nykyään sellaista ei ole kartoilla. Vastaavasti
Kartoille oli samoihin aikoihin ilmestynyt kodan merkintä
Hietajärven kohdalle. Muutenkin Hietajärvi vaikutti kartalta
katsottuna mukavammalta paikalta kuin Pippovuoman suoalue. Siksipä
suuntasimme Hietajärvelle.
Alkumatka maastoauton ajettavaa uraa poroerotuspaikalle.
Erotusaitaus tuli päälisin puolin katsottua. Yksi parakki ja parit
kotapuut. Ketään ei ollut paikalla. Jatkoimme helppokulkuista
kangasmaastoa seuraillen mönkijän uraa. Kaunisrantainen Pitkäjärvi
ohitettiin ja vielä kilometri tasaista kangasmaata.
Saavuimme Hietajärvelle. Paikka on hyvä, hieno maisema,mukava
hiekkaranta, kauniit harjut nousee järven molemmin puolin. Vahinko
että pilvet oli niin matalalla ettei kaukomaisemista saanut
kokemusta.
Hietajärven kota on sita uutta, avointa mallia jossa yksi syrjä on
avoin maiseman suuntaan. Kota on suuri ja kahdeksan kulmainen.
Seseinustalla on leveät laverit ja keskellä kotaa tulipaikka.
Päiväkäyttöön taukopaikaksi, voi toki kesällä yöpyäkin. Kodan
vieressä on pieni vaja hakoja varten. Kodan takana on vanha
turpeella vuorattu vessa ja hieman ylempänä uudemmat vessat ja
huoltovaja.
Paikalla oli muitakin, pokkesivat ja lähtivät omia aikojaan.
Syötiin evästä ja hörpitiin kahvit. Kiersin vielä pohjoisrannalla
kameran kanssa. Järven pohjoispuolen rinteen päällä kulkee
merkitty polku syvemmälle puistoon. Hannukurulle noin 6km ja
Pahakurun tuvalle hieman vähemmän. Oivallinen reitti jos ei koko
Hetta-Pallas väliä halua taapertaa.
Paluumatka sujui mukavasti tuttua reittiä. Mökillä syötiin
paremmin, käytiin vielä pienellä kävelylenkillä mökin lähellä
sitten saunaan ja illan lepoon.
|
|
|
Jyppyrä ja Himmelriiki
Torsta 2.8.2017
Säätiedoitukset lupailivat iltapäivälle kirkastuvaa tuonne
etelämmäs Pallaksen suunnalle. Aamupäivä taasen olisi hyvää säätä
pohjoisen puolella. Päivän ohjelma muokkautui siis sään mukaan.
Lähdettiin hyvissä ajoin ajelemaan kohti Hettaa. Ounasjoen yli
Ketomellan puolelle ja Peltovuoman kautta kauniille Vuontisjärven
kylälle.
Hettaan päästyämme ajoimme ensin Luontokeskukslle ja lähdettiin
nousemaan Jyppyrälle. Polku nousee ylös laskettelurinne kiertäen.
Huipulla ei enään ole sitä näköalamökkiä kuin 2002 viimeksi täällä
ollessani, vaan nyt on komea kotamallinen laavu.
Kahdeksankulmainen ja etelän suuntaan avoin taukolaavu on komealla
maisemapaikalla. Laavun terassilta avautuu maisema Ounasjärven yli
kohti Pyhäkeroa. Pilvet roikkui harmaana etelän tunturien yllä.
Pyhäkeron huippu sentäs näkyi. Saateen uhka leijui yllä.
Nautittiin hieman evästä, katseltiin maisemia ja ympäristöä.
Huomasin huipulle tullessa tiilikasan ja sen ympäriltä
suorakaiteen muotoisen alueen. Eli jokin rakennus on ollut
laavulta parisenkymmentä metriä itään. Tiilistä voi päätellä että
rakennus on ollut lämmitettävä. Vanhoissa kartoissa Jyppyrälle on
merkitty palovartio, Tämä rakennuspaikka sopisi siihen vallan
mainiosti.
Taisi pari pisaraakin tipahtaa kun lähdimme laskeutumaan
alaspäin. Ennen luontokeskusta oli sadevarusteetkin käyneet
tarpeellisiksi. Luontokeskukseen tutustumisen ja kirjaostoksen
jälkeen vielä kuppikahvia lisukkeineen.
Hetassa oli tarve poiketa kaupassa hankkimassa pientä täydennystä
ruokatarpeisiin ja poikettiin myös paikalliseen koruliikkeeseen
kuitenkaan mistään innostumatta.
Paluumatka samaa reittiä kuin tultiin, Vuontisjärvi, Peltovuoma
... Lyhyt pysähdys Ounasjoen sillalla, Ketomellan kohdalla.
Parin tunnin tauko mökillä. Syötiin ja huilattiin. Kun säätiedotus
lupaili yhä selkenevää Pallaksen suunnille niin lähdettiin
katsomaan minne päästäisiin ja mitä jaksettaisiin. Palkaskeron
pienempi lenkki oli mielessä mutta päätettiin kuitenkin mennä
Taivaskerolle kun sää näytti suosivan ja päivää on vielä pitkälti.
Pallaksen hotellin pihalla reput selkään ja suunta Vatikuruun.
Edellisellä kerralla oltiin katsottu paikan rakennukset, silloin
usva esti matkan ylemmäs. Nyt voitiin mennä enempiä pysähtelemättä
rinnettä ylös. Joitakin retkeilijöitä tuli vastaan isompien ja
pienempien kantamusten kanssa.
Hetken tauko pidettiin Taivaskeron satulassa josta haarautuu polku
Taivaskeron huipulle. Edellisen kerran olin täällä 1984, Silloin
pilvet roikkui niin alhaalla ettei huipulle ollut asiaa. Nyt siis
kohti ennen käymätöntä huippua. Tänne asti polku oli todella hyvä.
Muutama kivisempi kohta mutta ei ongelmia.
Taivaskero on kokonaan kivirakan peitossa mutta helppo
sielläkin oli kulkea. Oltiinkin pian korkeimmalla huipulla.
Maisemat on huikeat joka suuntaan. Näkyvyys oli hyvä eikä sade
uhannut. Huipun kivikeon päällä on muistolaatta Helsingin
Olympialaisten tulen sytyttämisestä.
Laskeuduttiin alemmas Laukukeron suuntaan pitämään evästaukoa
hiukan suojaisempaan paikkaan.
Vielä oli viimeinen rutistus Laukukeron kylkeä ja hiihtohissien
ali kohti hotellille laskevaa rinnettä. Reitin ikävin osuus, eli
jyrkähkö alamäki. Paikoin hyvinkin kivinen rinne otti polviin.
Määränpään näkeminen helpotti ja pianhan oltiinkin alhaalla metsän
puolella, kukkien keskellä.
Ilta oli aurinkoinen ja valoisa. Mieli reipas ja kroppa tiesi
jotain tehneensä. Paluu mökille iltapalalle ja saunaa. Hieno
päivä.
|
|
|
Varkaanjärvi
Perjantai 3.8.2017
Tälle päivälle ei ajateltu suurempia. Eilen tehtiin pitkät lenkit.
Rauhallisten aamutoimien jälkeen päätettiin kävellä
Varkaanjärvelle ja käydä katsomassa Varkaanjärven kota.
Eväitä reppuun ja köpöttelemään. Ensin pieni pätkä isolla tiellä
ja sitten Varkaanjärventielle. Kangasmaastoon tehtyä tietä ja
hieman jängällekin tehtyä soratienpenkkaa. Mukavaa tasamaata
pilvipoutaisessa säässä.
Varkaanjärven pohjoispuolelle pääsisi hieman paremman maavaran
omaavalla autolla. Me poikettiin järven itäpään polulle.
Ohitettiin pieni, lukittu parakkimainen eräkämppä. Metsämaata
Telaojan latvalle ja puiston reunaan.
Telaoja oli sen verran märkä rannoiltaan että hyppelehdi yksin
mättäitä pitkin toiselle puolen. Saappaila tuosta olisi kävellyt
suoraan yli. Varkaanjärven hiihtokota on siinä puron toisella
puolella kangasmaalla. Talvilatu kulkee puiston rajalinjaa pitkin.
Kota on iso taukopaikka seiniä kiertävine penkkeineen ja muutamine
pöytineen. Keskellä kotaa on kamiina. Hyvä taukopaikka
hiihtoreissuille. Kesäkäyttöön hiukan syrjässä mutta saisipa yöpyä
rauhassa. Kodan seiniä kiertäville penkeille mahuu hyvin
nukkumaan.
Palailin valokuvaamisen jälkeen takaisin Telaojan yli. Jatkettiin
siitä jokea seuraillen itään. Mukavaa kangasmaata tosin vanhaa
hakkuualuetta ja muutama sahanpaikka puru- ja lautakasoineen
sekäruostuneine tynnyreineen. Metsäteitä seuraillen tuloreitille
ja takaisin ison tien varteen.
Ilta menikin mökkeilemisen merkeissä ja kuukkeleita ruokkiessa.
Pientä iltakävelyä mökin tuntumassa. Mukava, hieman leppoisampi
päivä.
|
|
|
Monttellinmaja ja Nammalakuru
Lauantai 4.8.20176
Viimeiselle mökkipäivälle oltiin säästetty pistäytyminen
Vuontisjärveltä Pallaksen reitin hienoimmille paikoille
Monttellinmajan ja Nammalakurun tienoille.
Sää oli vielä aamulla pilvinen mutta lupailivat ennustuksissa
selkenevää. Pakattiin reppuun hieman enemmän evästä ja keitinkin.
Varauduttiin myös vaihtelevampaan säähän, olihan koko päivän retki
tiedossa.
Ennen puoltapäivää oltiin Vuontisjärven hotellin viereisellä
Parkkipaikalla valmiina päivän retkelle. Köpöteltiin puistoa
kohden kokoajan paranevissa maisemissa. Välijoen jängän kohdilla
kaunis maisema edessä nousevalle Saivokerolle, lato, purovarsi,
jänkämaata.
Vanhemmilla kartoilla oli merkitty kota/laavu heti puiston
puolelle metsän reunaa. Jotain siinä on tosiaan joskus ollut,
mutta nyt vain aukio, opastaulu ja reittiviittojen tolppa. Onko
ollut liian lähellä sisivistystä.
Läksimme nousemaan hyvää, sorastettua polkua kohti tuntureita.
Maisemat takanamme Vuontisjärven suuntaan paranivat sitä mukaa kun
puusto harveni edessämme. Pian paljakalle tulon jälkeen olikin
Monttellinmaja edessä. ?Tuvalla oli muutamia ihmisiä. Joitakin
saapui ja toisia lähti. Olemme tulleet Pallakselta Hettaan
johtavalle, suositulle reitille. Otin kuvia Montellin majasta,
sisältä, ulkoa ja hieman ympäristöstä. Tulipaikalla olleen
pariskunnan kanssa vaihdettiin muutama sana reitistä. Hannukurulla
oli kuulemma ollut kymmeniä ihmisiä. Muista kuulleeni puhuttavan
130 hengestä jotka metsähallituksen kaverit olisi laskeneet. En
ihmettele. Patikointireitti on sorastettu Montellilta molempiin
suuntiin. Senkin ymmärtää kun kulkijamäärrät on näinkin suuret.
Kun eväät oli nautittu nii lähdimme kohti Nammalakurua.
Mitään erityistä suunnitelmaa meillä ei kulkemisen suhteen ollut
joten joudimme hieman kiertelemäänkin. Halusin käydä ihailemassa
maisemia siinä vanhan Nammalan tuvan yläpuolella. Vanha polku meni
sitä kautta. Kannatti poiketa. Pallaksen komeimpia maisemia. Uusi
Nammalakurun tupakin näkyy alhaalla hyvin.
Laskeuduttiin vanhaa polkua Nammalakurun entisen tuvan kohdalle.
Maastosta näkee jotta tässä on ollut rakennuksia, useampiakin,
mutta ei enään kunnolla pysty hahmottamaan mikä rakennus on ollut
missäkin. Muistorikas paikka.
Laskeuduimme alas, ylitimme puron ja kipusimme uudelle tuvalle.
Komea uusi hirsitupa avaotunturin laidalla viimeisten koivujen
vierellä. Kookas puuvaja ja tilava Autio/varaustupa
kuivaushuoneineen. WC.n sijainti hieman ihmetytty. Se on suuri ja
tönöttää parhaassa maisemasuunnassa tuvalta, suoraan
Taivaskeron suunnalla. Olisko tuon saanut rakennettua vaikka tuvan
taakse.
Pidimme hetken taukoa ja otin rakennuksista kuvia. Sää oli
pilvipoutaa ja päivääkin paljon jäljellä. Lähdettiin siitä kohti
Rihmakurun kotaa joka on 2,5km etelään.
Polku Rihmakurulle ei ollut enää sorastettu vaan se oli
kivikkoinen ja kulki puskien keskellä. Vajaan kilometrin
kulkemisen jälkeen katsoin paremmaksi jättää Rihmakurulla käynti
väliin. Kivikkoista pusikkoa olisi odotettavissa sinne ja vielä
takaisin. Mieluummin kuljen helpompikulkuista tunturinummea ja
katselen maisemia.
Nammalakurulla eväitten nauttimista ja sitten Saivokeron suuntaan.
Ei sentään huipulle mutta sen länsipuolen harjanteen yli
maisemia ja kukkia ihaillen. Monttellin maja jäi vasemman käden
puolelle kun laskeuduimmen takaisin Vuontisjärvelle vievälle
polulle. Tuttu reitti ja nyt kevyemmin alaspäin.
Paluu autolle ja mökille onnistuneen retken jälkeen. Vielä kerran
saunomaan, hieman iltapalaa ja ansaituille unille.
|
|
|
Etelää kohti
Sunnuntai 5.8.2017
Rauhallinen herätys. Juna lähtee vasta illalla Rovaniemeltä joten
ei ole kiirettä. Aamupalan jälkeen siivottiin mökki ja kerättiin
omat rojut matkaan. Olipa mukava paikka. Voisi tulla vaikka
uudestaan.
Paluumatka päätettiin mennä Kolarin ja Pellon kautta. Ensin
kuitenkin Raattama, Jerisjärvi, Sirkka ja Kittilää ennen
Ylläsjärven suuntaan ja Kolariin. Muonion reitti oli tietyön alla
ja muut lyhyemmät reitit sen verran pientä teitä että jätettiin
väliin.
Kolari oli pettymys. Päätieltä keskustaan ja kun se loppui
oikeastaan ennen kuin alkoi niin käännyttiin takaisin. Päätien
nurkan hultamon kahvilassa ostoksia ja sumppi. Suunta etelään.
Pellossa tuli ensimmäisenä vastaan Pentikin ja muutaman muun
liikkeen “Vihreä Pysäkki”. Poikettiin katselemaan myymälöiden
tarjontaa ja ostettiin tuliaisia ja joku joululahjakin.
Alakerrassa oli ruokapaikka meillä sopivasti nälkä.
Raanujärvi, Sonka, Sinettä ja Rovaniemi. Torinlaidalla vielä
hiukan kävelyä ja marketista matkaevästä. Junan lähtöön oli vielä
pitkälti ja meillä meni oleminen ajantappamisen puolelle. Auto
seisoi autojunan lastausjonossa kunnes lähdön aika vihdoin koitti.
Noustiin junan kyytiin hakeuduttiin hytin kautta ravintolavaunun
puolelle.
Hyvissä ajoin unten maille. |
 |
|
Kotiin
Maanantai 6.8.2017
Hyvin nukutun yön jälkeen junan aamukahville ja odottelemaan
perille pääsyä. Pasilassa kyydistä ja hakemaan autoa.
Eipä siinä sen enempää. Parin viikon reissu onnellisesti ohi.
|
|
Liikkeelle 
