1. • Yleistietoa

1.1. Vaelluksen suunnittelu

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Älä kuitenkaan jätä suunnittelematta sen takia että pelkäät puolen huvista menneen jo ennen matkan alkua. Olen huomannut nauttivani retkestä jo talvella kun mietin reittiä kartan ääressä ja kerään tietoa valitsemastani vaelluskohteesta. Eli hyvin suunniteltu on kaksinkertainen ilo.

• Reitin valinta

On useampi tekijä joka vaikuttaa vaellusmaaston valintaan. Kokemus, kunto, käytettävissä oleva aika, harrastukset ja mieltymykset.

··· Kuinka kauan aikoo vaelluksella olla ?

Vaellus vai retkeily? Retkeilyksi katson muutamien päivien luonnossa kulkemisen. Retkeiltäessä ei vielä varusteille kunnolle ja kokemukselle aseteta juurikaan vaatimuksia. Jos aikaa on rajatusti niin suuremmat lapin erämaat kannattaa jättää myöhempiä aikoja varten. Menee homma muuten hosumiseksi. Itse pidän noin 10 päivän reissua miniminä mutta jo viikon patikan aikana ehtii kierrellä mukavia maisemia ja rentoutua luonnon rauhassa. Pienempiä erämaita löytyy Itäsuomen ja Kuusamon kautta etelälappiin aina Pallastuntureille asti. Niitä kannattaa kokeneemmankin käydä katsastamassa. Korouoma, Rokua, Syöte, Riisitunturi, Hossa ym kohteet ovat jääneet minulta väliin mutta kesän 2001 Karhunkierros osoitti että nautinnollisia hetkiä voi saavuttaa muuallakin kuin aukeilla tunturipaljakoilla. Toki pohjoisilla tunturialueillakin voi piipahtaa mutta matkoihin menee aikaa ja rahaa sen verran että kannattaa samantien olla paikalla hieman pidempään.

··· Päivämatkat

Vaellukselle varattujen päivien määrän kun kertoo omien kykyjen mukaisella päivämatkan pituudella saa tulokseksi koko vaelluksen pituuden. Sen jälkeen kartta kouraan ja etsimään sopivaa aluetta tai tutkimaan valitsemaltaan alueelta sopivaa reittiä. Omat päivämatkani eivät ole useampien vuosien aikana ylittäneet keskimääräistä 12km/päivä vauhtia. Tämä siis keskimäärin. Joinakin päivinä olen pitänyt "luppopäivää" eli ollut paikallani ja toisina päivinä on matkaa kertynyt yli 20km. Hyväkuntoinen voi pistää muutaman kilometrin lisää. Lyhyemmillä vaelluksilla, kun rinkka painaa vähemmän, voi keskimääräinen päivätaival myöskin olla pitempi. Omia kykyjään ei kannata yliarvioida. Kaupungissa kuljettu lenkki ei anna oikeaa kuvaa siitä minkälaisia päivämatkoja voi vaelluksella pitää. Aamutoimet, leirin purkaminen ja kokoaminen, kalastus, ruokailut, valokuvaus, vaikea maasto, maisemien katselu, uiminen, joen ylitys ja suon kiertäminen ym. vievät aikaa. Ei ole mielestäni rentouttavaa taapertaa joka päivä aamusta iltaan liian tiukan matkaohjelman takia.

On järkevämpää suunnitella vaellus hieman väljäksi ja sitten tehdä paikanpäällä sään ja kunnon mukaan poikkeamia aiotulta reitiltä. Leiri pystyyn ja parempikuntoiset sekä menohaluiset seurueen jäsenet kiipeämään vielä yksi tunturin huippu muiden makaillessa teltalla. Päivämatkaan vaikuttaa myös vaellusporukka. Jos joukossa on kalastajia niin jokivarsia tulee enemmän tarvottua. Kilometrejäkään ei kartu samassa määrin kuin puhtaalla vaelluksella. Porukan kanssa kuljettaessa taukojen määrä kasvaa ja pitenee. Aina jollakin on jotain korjattavaa tai asiaa tunturikoivikkoon. Yksin kulkija ei joudu odottamaan ketään. Ehkä "nopein" seurueen koko on kaksi. Aamutoimet voi jakaa samoin matkalla voi toinen ottaa kuvia kun toinen keittelee päiväkahveja. Porukalla kulkiessa on mukavaa viettää aikaa myös paikallaan. Iltapuuhiin kannattaa varata enemmän aikaa joten kulkemiseen käytetty aika pienenee.

··· Minkälaista reittiä kulkea ?

Helppo ja turvallinen, haastava rajojen koettelu, muuten vaan omia polkuja poissa ihmisten ilmoilta. Kukin mieltymyksen mukaan. Aloittelevan vaeltajan kannattaa tutustua monipuolisesti alueisiin ja löytää sieltä omat suosikkinsa. Turhan vaativa reitti jättää epämiellyttävän jälkimaun ja saattaa lopettaa harrastuksen alkuunsa. Myöskään liian lepsulta reissulta saatu vaisu kokemus ei kannusta uusille vaelluksille. Jotkut kiintyy tiettyyn alueeseen muutaman eripuolille suuntautuneen reissun jälkeen. Kulkevat sitten samoja kairoja kymmeniä kertoja. Minä kuulun taas toiseen tyyppiin joka pyrkii aina löytämään uuden erämaan.

··· Minne siis mennä

Minne vaan kunhan menee ;-) . On paljolti luonnekysymys minne vaellusreittinsä johdattaa. Aloittelevalle vaeltajalle on riittävästi elämyksiä, haasteita jo Saariselän perusosan tupien välisillä poluilla tai Kuusamon karhunkierroksella. Kokemuksen karttuessa ja maisemien tultua tutuiksi voi sitten hakeutua vähemmän kuljetuille ja vaativimmillekkin seuduille.

• Retkeilyalueet, Eteläsuomen kansallispuistot
Lyhytaikaisille vaelluksille ja retkeilyyn sekä perheen kanssa luonnossa liikkumiseen. Myös kokeneille välipaloina odotellessa sen suuren vaelluksen alkua. Komeaa luontoa mutta turhan pieninä palasina. Opastettuja reittejä mukavan etäisyyden päässä kotoa.

• Etelälapin ja Itäsuomen kohteet
Jo erämaan tunnelmaa ja hiljaisia seutuja. Metsäisiä maisemia ja jo aukeita paljakoita. Tunturilapista et tällaisia metsiä löydä. Jo viikon mittainen vaellus onnistuu, varsinkin jos sallii jonkun tien ylityksen ja pätkän matkaa metsätietä. Huollettuja sekä merkittyjä reittejä nuotiopaikkoineen.

• Pohjoislapin erämaat
Vaeltajan paratiisi. Seudut karumpia mutta puitakin on vielä. Tunturikoivikot ja laajat tunturipaljakat löytyy vain täältä. Mahdollista tehdä yli viikon vaelluksia törmäämättä yhteenkään tiehen. Autiotupiin tukeutuvia vaelluksia tai täysin "koskematonta" maastoa.

• Avara maailma
Seikkailua, vaativampaa maastoa ja huikeita vuoristomaisemia. Ympäri maailmaa voi hakea kokemuksia joilla saa muut vihreäksi kateudesta.

• Liikenneyhteydet

··· Aikataulut

Juna-aikataulut on selkeitä ja vuodesta toiseen lähes muuttumattomia niihin voi luottaa. Myös lentoaikataulut on selkeitä ja ainakin Ivalon kentältä lähtee lennon jälkeen bussi joka vie Ivaloon tai Saariselälle ja Kiilopäälle. Lennoilta ei välttämättä ole yhteyttä eteenpäin vieviin linja-autoihin. Junalla ja lentokoneella ei kuitenkaan pääse erämaan laitaan joten linja-autoa tarvitaan. Pohjoisen harvassa bussiliikenteessä on aukkoja joista johtuen joka paikkaan ei joka päivä kulje bussia. Paluumatkalla jatkoyhteydet yleensä toimii kunhan ensimmäiseen julkiseen pääsee sisälle. Lue huolella etukäteen ainakin GOLD LINE (postiautot) ja Eskelisen Lapin Linjat Oy:n aikataulut. Huhujen ja kuulopuheiden mukaan joihinkin pikkupaikkoihin kulkisi vielä joitakin postitakseja ja joitakin linjoja hoitaa koulukyydin tila-auto.

Internet on tuonut aikataulujen seuraamisen helpommaksi. Vielä ei tosin kaikki bussilinjat ole mukana. Netistä löytyy syrjäistenkin retkeily- ja matkailupalvelujen tarjoajien puhelinnumerot. Soittamalla saa selville mahdolliset kulkuyhteydet kyseisille alueille.

··· Oma-auto

Monta hyvää puolta: -Vaelluksen aloituspaikan voi vapaasti valita. -Ei ole kiinni bussiaikatauluista. -Matkavaatteet voi jättää autoon. -Reissun lopuksi voi valita sauna ja ruokapaikan. Mutta myös ne haitat. -Lappi on pirun kaukana ajettavaksi. -Uskaltaako jättää auton vartioimatta pariksi viikoksi jonnekin metsätien päähän. -Paluu on järjestettävä samaan paikkaan tai jonkun on taksilla haettava auto. Harkitse auton laittamista junaan ja ajamisen alkamista vasta Rovaniemeltä.

··· Bussit

Helppoa matkantekoa vaikka maksaa hiukan. Aikataulut ja reitit asettaa rajoituksia. Bussien etuna on mukavan matkaseuran löytyminen helposti.

Koko suomen halki bussilla on "eksoottinen" kokemus. Auringon nousu jossain keskisuomen hiljaisilla maanteillä kauniissa maisemisaa, ahh! Sitten paahtunut kuuma sumppi ja kuiva pulla hätäisesti jonkun huoltamon baarissa. Jos et pysty tai mahdu nukkumaan pussin penkillä. Älä lähde tällä kulkuvälineellä.

··· Junat

Makuupaikka (60mk) ehdoton juttu eikä hinnallakaan pilattu kun vertaa pelkkään matkalippuun (624mk menopaluu) hinnat 1999. Junassa rento matkustaa, voi ottaa oluset kahvit ym. ja on virkeänä Rovaniemellä. Bussit lähtee rautatieasemalta junan saavuttua. Tavaroiden kuskaaminen Hesassa asemalle ilman autokyytiä oma hässäkkänsä. Jos mahdollista kannattaa välttää perjantai ja lauantai iltojen juoppojunia. Varaa paluumatkan makuupaikka etukäteen jos vain tiedät päivän. Bussin tullessa Rovaniemen asemalle lipputoimisto voi jo olla kiinni tai paikat on menneet.

··· Lentokone

Nopea tapa mennä lappiin. Sillä säästää yhden päivän. Tosin silloin putkahtaa metsään ilman sopeuttavaa siirtymisaikaa. Kesäisin myös hyviä alennuksia, joten hintakin kilpailukykyinen.

Milloin Pienkoneella tunturiin? Tai pikemmin jollekin erämaajärvelle: -Joskus voi joutua kävelemään toistakin päivää talousmetsissä ennekuin metsäautotiet tai hakkuut loppuu. -Jotkin alueet teiden läheisyydessä on jo ennestään niin tuttuja että pari ensimmäistä ja viimeistä päivää mene vain pikakävelyn merkeissä. -Kalastaja pääsee apajilleen ilman "turhaa 20km" vaellusta. Ja jälleen säästyy aika.

··· Taksi

Paikoitellen ainoa vaihtoehto. Joskus ei mikään kulkuneuvo kulje tai kaikesta huolimatta on bussiaikatauluja tullut katsottua väärin (kokemusta on). Taksia ottaessa kysy könttä hintaa määränpäähän. 2001 Inarista Näätämöön tarjousten ero oli 600-850mk. Taksien puhelinnumerot tulee selvittää etukäteen, erämaasta tien laitaan tultaessa ei puhelinluetteloa helpolla löydä. Lentokentillä on lapin kuntien yritysesitteitä joista löytyy mm. taksien puhelinnumerot. Välimatkat pohjoisessa on suuria joten taksikin maksaa aika mukavasti.

··· Kimppakyyti

Intternetin keskustelusivuilla olen tavannut kimppakyytitarjouksia ja kyselyjä. Asiaa voi harkita matkakustannusten keventämiseen.

• Tarkista, keskustele, lue

••• Tarkista omat muistiinpanot

On hölmöä kantaa samoja turhia tavaroita vuodesta toiseen vain sen takia ettei muistanut mitkä tavarat olivat edellisellä reissulla turhia. Tee muistiinpanoja vaelluksilla tai heti sen jälkeen. Merkitse muistiin turhat ja tarpeelliset varusteet. Hyvät kohteet ja surkeat maastot kannattaa myös tallentaa muistiin vaikka ei kävisikään samoilla alueilla uudestaan. Aina voi kertoa kokemuksistaan muiden kanssa. Muista lukea omat muistiinpanot.

••• Keskustele kokemuksista muiden kanssa

Aiemmin vaelluksilla olleet keskustelevat mielellään omista kokemuksistaan. Kartoista ja kirjoista ei saa kaikkea tietoa. Jos tunnet jonkun joka on käynyt valitsemallasi alueella niin voit saada paljon hyödyllistä tietoa mm. tupien kunnosta, jokien ylitettävyydestä, soiden vaikeudesta, kauniista näköalapaikoista ym.

Internetin keskustelusivulta voi kysellä kaikenlaista. Olen saanut tietoa mm: onko syrjäinen metsätie ajettavassa kunnossa ja mihin asti, mistä kannattaa ylittää kartalla oleva iso joki, joidenkin tupien olemassaolo tai tuhoutuminen on myös selvinnyt. Netin keskustelusivuilla valitettavasti käydään paljon turhanpäiväistä kinastelua varusteista. Sieltä voi kuitenkin poimia vinkkejä vaatteiden ja varusteiden osalta. Älä panttaa omia tietojasi mutta vältä osallistumista turhiin makuasioista käytäviin väittelyihin.

••• Tarkista vakuutukset

Vakuutukset on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta muista ettei kopteri hae ilmaiseksi maastosta. Asuntolainan lyhentämiseen tulee taatusti murheita ellei vakuutukset ole kunnossa. Eipä ne varusteetkaan nykyään ole halpoja. Tarkista mitä vakuutuksesi sanoo jos koko teltallinen varusteita kärähtää.

••• Matkakertomukset, retkeilyoppaat ja julkaisut

Tutustu alueeseen etukäteen. Karttoihin ja aluetta käsittelevään kirjallisuuteen etukäteen tutustumalla saa matkasta enemmän irti. Erilaisia retkeilyoppaita on julkaistu aika paljon ja niistä löytyy hyviäkin kuvauksia eri erämaa-alueista. Kipi kapi kirjastoon.

Intternetin kotisivut on täynnä erilaisia kertomuksia varsinkin yleisimmiltä vaellusalueilta. Hakuohjelmien hakusanaksi alueen nimi, tuvan nimi, keskeinen järvi tai tunturi, niin jopa löytyy tarinaa ja kuvia. Monella sivulla on myös varuste ja ruokalistoja. Hakuohjelmissa kannattaa seuloa myös ulkolaisten kertomuksia. Saksalaisella järjestelmällisyydellä on tallennettu runsaasti valokuvia nettiin muiden katseltavaksi.

Erämaalaki on velvoittanut Metsähallitusta laatimaan erämaa-alueille hoito- ja käyttösuunnitelmat. Lakisääteisien suunnitelmien lisäksi ja niitä varten on myös selvityksiä erämaa-alueiden vesistöistä, kallioperästä ym. Näitä julkaisuja saa metsähallituksen toimipisteistä tai postitse tilaamalla. Kyseiset julkaisut antavat hyvää tietoa metsien laadusta ja määrästä, kalakannasta, alueen historiasta ja nykyisestä rakennuskannasta, porotalouteen liittyvistä rakennuksista ja mönkijäurista, kiinnostavista luontokohteista, kullanhuuhdonta-alueista, tukkiteistä, hakkuista, vanhoista metsäpaloista, kasvillisuudesta, maaperästä ym.

Erilaiset mieleen jäävät kohteet kuten: kosket, vanhat metsät, rauniot ja hienot kurut kannattaa merkitä karttaan. Reitin etukäteissuunnitteluun tulisi käyttää hieman aikaa ennen lähtöä maastoon. Matkasta ei kuitenkaan saa tehdä pakollisten rastien läpijuoksua vaan kohteet voi sijoittaa osaksi reittiä. Tietynlainen seikkailuhenki ja yllätyksellisyys voivat myös kärsiä liiasta "tiedosta". Ensimmäisiä kertoja vaeltamassa olevalle riittää kyllä elämyksiä vaikka joku kohde menisi sivusuun. On kuitenkin harmi jos jonkun tuvan ohi kuljettuaan saa tietää vastaantulijoilta, että siellä olisi ollut sauna. Tai vaivalloisen joen ylityksen jälkeen näkee muutaman sadan metrin päässä joen ylittävän sillan joka oli kuin olikin merkitty karttaan.

• Nettilinkkejä

Internetin tulo jokaisen lähettyville avaa helpon tiedonhankinta väylän myös vaeltajalle. Linkit tuppaavat vain muuttumaan aika nopeasti. Tässä kuitenkin muutamia jotka testasin ja toimivat helmikuussa 2006. Jos mikään muu ei auta niin kannatta hakea Googlella http://www.google.fi/

• ··· Aikatauluja
  • Bussi aikatauluja http://www.matka.fi/fi/
  • Juna aikataulut ja hinnat http://www.vr.fi/heo/index.html
  • Finnair http://www.finnair.fi
• ··· Kalastus
  • Maa- ja metsätalousministeriö. Luvat, Maksut, Maksaminen http://www.mmm.fi/kalastus/luvat/
• ··· Metsähallitus
  • Luontoon.fi http://www.luontoon.fi/default.asp?Section=80
  • Villi Pohjola http://www.villipohjola.com/default.asp?Section=3
  • Pohjois-Lapin tuvat http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1331
• ··· Sekalaista
  • Autiotuvat on-line www.iki.fi/jel/at
• ··· Sää
  • Foreca http://www.foreca.com/fin/saa/
  • Ilmatieteenlaitos http://www.fmi.fi/saa/paikalli.html
  • Vedenkorkeudet http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/93/qrkartta/index.html#marker
  • Lapin kelikamerat http://www.tiehallinto.fi/alk/frames/kelikamerat-frame.html
• ··· Linkkisivuja
  • Retkiruudun linkit http://www.saunalahti.fi/rance/rruutu/retkilink.htm
  • Makupalat Retkeily ja Vaellus http://www.makupalat.fi/ulkoilu.htm
  • VaellusNet http://www.vaellusnet.com/
• ··· Keskustelusivuja
  • Google-ryhmät retkeily http://groups.google.com/group/sfnet.harrastus.retkeily?hl=fi
  • VaellusNet http://www.vaellusnet.com/turinat/
  • Relaa http://www.relaa.com/
• ··· Kartat
  • Metsähallitus Reittikartta.fi http://www.retkikartta.fi/
  • Maanmittauslaitos Karttapaikka http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?lang=FI

1.2. Luvat, lait ja järjestyssäännöt

··· Rajoitukset

Lisätietoja ja tarkennuksia lupaehtoihin (mm. alamitat ja saalismäärät) voi käydä etsimässä Villi Pohjolan nettisivuilta (katso linkit). Itse menin kuitenkin sekaisin termistöissä ja nettisivuilla joten onnea surffaukseen.

• Saalismäärät ja alamitat

Eri vesialueilla on omat rajoituksensa kalojen alamittoihin ja saalismääriin.

Yleisiä alamittoja ovat seuraavat: merilohi 60 cm (paitsi Oulun ja Lapin läänien sisäisillä aluevesillä 50 cm), meritaimen 40 cm, järvilohi 40 cm, järvitaimen 40 cm, nieriä 40 cm (Vuoksen vesistöalueella ja Inarinjärvessä), kuha 37 cm ja harjus 30 cm.

Villin Pohjolan tarjonnassa on lähes sata virkistyskalastuskohdetta. Useimmilla virkistyskalastusalueilla on voimassa seuraavat saaliskiintiöt:

- 3 tunnin luvalla saa ottaa yhden (1) lohikalan

- Vuorokausiluvalla saa ottaa kolme (3) lohikalaa

- Viikko- ym. pitkillä luvilla saa ottaa kolme (3) lohikalaa vuorokaudessa.

- Lohikaloiksi luetaan taimen, lohi, kirjolohi, nieriä ja harjus.

• Lupa-alueen kierto

Esimerkiksi Saariselän alue on jaettu kolmeen osaan joilla kalastuslupa vuorottelee. Vaellusta suunnitellessa on siis huomioitava millä osalla tänä vuonna saa kalastaa.

• Metsästysluvat

Tavallinen vaeltaja ei joudu metsästyksen kanssa tekemisiin. Jos kuitenkin alaan löytyy harrastusta niin miksipä ei nauttisi riekkoa iltanuotiolla. Kun en alaa tunne niin enpä rupea ketään neuvomaankaan.

• Maastoliikenne

··· Moottoriajoneuvot

Maastoliikennelain mukaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua maastossa ilman maanomistajan tai haltijan lupaa. Vaeltajaa tämä koskee lähinnä siinä kuinka kauas mastoon sen autonsa ajaa. Joillakin alueilla on muodostunut ajouria maastoon vaikka paikalle ei ole koskaan tehty "metsäautotietä". Paikallisilla asukkailla ja joillakin viranomaisilla on yleensä luvat tai muita erityisoikeuksia tietyille sovitulle maastourille tiettyä tarkoitusta varten.

• Kalastusluvat

Vaeltajan osalla kysymykseen tulee lähinnä viehekalastus joka on luvanvaraista. Kalastuksenhoitomaksun lisäksi tarvitaan käytännössä lapin alueella Villi Pohjolan (Metsähallitus) myymä kalastusalue kohtainen kalastuslupa. Lupa-asiat voi hoitaa netin kautta mutta asioimalla Metsähallituksen opastuspisteissä (Helsingissä Tikankontti etelä Esplanadilla) saa maksamisen ohella tietoa lupa-alueesta kartan muodossa. Kartta on hyvä apu mm vaellusreitin suunnittelussa. Muista pitää maksamistasi luvista kuitit mukana kalastaessasi.

··· Luvat, maksut, maksaminen

(lainaus maa ja metsätalousministeriön nettisivuilta)
Yksinkertaiset lupaohjeet, vuosi 2002:.

··· Polkupyörät

Lainaus ympäristöministeriön jokamiehenoikeudet -esitteestä:

"Jalan, hiihtäen, pyöräillen ja ratsain liikkuminen on yleensä sallittua luonnontilaisilla tai siihen verrattavilla alueilla, jos siitä ei aiheudu vahinkoa. Liikkumisoikeutta on rajoitettu pihamailla, pelloilla ja istutuksilla. Liikkumista on usein rajoitettu luonnonsuojelualueilla."

"Jokaisen muuta kalastusta kuin onkimista tai pilkkimistä harjoittavan 18-64-vuotiaan on suoritettava kalastuksenhoitomaksu. Kalastuksenhoitomaksut (15 euroa/vuosi tai 5 euroa/7 vrk). Viehekalastusta harjoittava 18-64-vuotias tarvitsee kalastuksenhoitomaksun lisäksi joko kalastusoikeuden haltijan luvan tai hänen on suoritettava läänikohtainen viehekalastusmaksu. Läänikohtainen viehekalastusmaksu (27 euroa/vuosi tai 6 euroa/7 vrk).
Kalastusmaksut voi suorittaa pankeissa, maksuautomaatilla, pankkien verkkomaksusovelluksilla, läänin kassoihin sekä muille asiamiehille, jotka myyvät kalastusmaksuja joko internetin välityksellä tai suoraan kuittia vastaan. Elokuun alusta 2001 tehdyn asiamiessopimuksen ansioista kalastajat voivat jälleen suorittaa kalastusmaksut myös Postin toimipisteissä, mukaan lukien asiamiespostit."

Kansallispuistoille on olemassa järjestyssäännöt jotka kannattaa käydä tarkistamassa metsähallituksen nettisivuilta tai opastuskeskuksista. Esim: UKK.puiston osalta mainitaan että polkupyörällä saa kulkea mutta Lemmenjoen alueella ei järjestyssääntöjen mukaan pyöräily kuulu sallittuihin kulkumuotoihin. Erämaa-alueilla on yleisesti käytössä jokamiehenoikeudet.

• Seuramatkat

Järjestettyihin retkiin tarvittaviin lupiin perehtyy retken järjestäjä.

• Lait ja järjestyssäännöt

Suomessa on onneksi laajat jokamiehenoikeudet. Lupia liikkumiseen ei yleensä tarvita kuin rajavyöhykkeelle ja luonnonpuistoihin. Rajoituksia liikkumiseen, leiriytymiseen ja tulentekoon on alue kohtaisesti enemmän. Kansallispuistoille on olemassa järjestyssäännöt jotka kannattaa käydä tarkistamassa Metsähallituksen nettisivuilta tai retkeily- ja opastuskeskuksista saatavista opasvihkosista.

··· Rajavyöhyke

··· Kirjoittamattomat lait

··· Luonnonpuistot

• Rauhoitettuja lähinnä tutkimusta varten eikä saa liikkua lumettomana aikana ilman lupaa kuin merkityillä poluilla.

··· Kansallispuistot

• Puistot on perustettu lailla valtion maalle. Niillä kaikilla on luonnonsuojelulakiin perustuva käyttäytymisohje eli järjestyssääntö, jota laadittaessa on otettu huomioon kunkin puiston erityisolot. Järjestyssääntöihin on hyvä tutustua ennen vaellusta.

• » Saat telttailla ja tehdä tulen vain merkityillä telttailualueilla ja keittopaikoilla. Suurimmissa lapin kansallispuistoissa on erämaaosa, jossa telttailu on vapaampaa.

• » Voit poimia marjoja ja sieniä.

• » Useimmissa puistoissa voi kalastaa viranomaisten kirjallisella luvalla, mutta metsästys on kielletty.

• » Saat liikkua kansallispuistoissa omin voimin vapaasti. Maastoajoneuvojen käyttö on kielletty. Polkupyöräily on joissakin puistoissa sallittu vain erikseen osoitetuilla reiteillä.

• » Puistoissa olevia rajoitusosia koskevat omat kulkurajoitukset.

• » Kaikenlainen luonnon häiritseminen ja vahingoittaminen on kielletty.

··· Esim. Saariselän rajoitukset

Kansallispuisto on jaettu hoitoa ja käyttöä varten eri vyöhykkeisiin, joiden rajat on merkitty joihinkin karttoihin. Vyöhykkeissä on erilaiset tulenteko- ja leiriytymissäännökset. Järjestelyllä pyritään suojaamaan vilkkaimmin käytettyjä alueita kulumiselta ja takaamaan mahdollisuudet vaativaankin eräretkeilyyn.

• » Perusosa

Käsittää Tankavaaran, Kiilopään ja Kaunispään alueet sekä Suomu- ja Luttojokien varret. Kulku ja reitinvalinta on vapaata kuten muuallakin puiston alueella. Vilkkaimmilla alueilla on käytettävä merkittyjä polkuja maaston laajemman kulumisen estämiseksi. Leiriytyminen ja tulenteko sitä vastoin on sallittu vain niille varatuilla paikoilla. Perusosan säännökset koskevat myös autiotupien ympäristöjä kilometrin säteellä tuvasta.

• » Saariselän ja Nuortin erämaaosat

Leiripaikan valinta on vapaa lukuunottamatta Paratiisikurun, Lumikurun ja puuttoman avotunturin aluetta. Luirojärven rannassa on osoitetut leiripaikat. Tulenteko on sallittu vain merkityillä, huolletuilla paikoilla.

• » Kemin-Sompion erämaaosa

Leiripaikan voi valita vapaasti. Avotulen teko on sallittu kuivia oksia, kantoja ja juurakoita käyttäen. Sen sijaan puiden runkojen käyttö on kielletty.

• » Hyvä muistaa

Pajuaavalla, Repoaavalla ja Lumiaavalla on liikkuminen kielletty 15.5.-15.7. lintujen pesimärauhan takaamiseksi.

Rajavyöhykkeellä liikkuminen edellyttää aina lupaa.

Retkikeittimen käyttö on kansallispuistossa sallittu.

Leiriytyminen on kielletty koko puiston alueella vanhojen rakennelmien ympäristössä.

··· Erämaa-alueet

• » Metsähallituksen ohjeet tulenteosta omilla maillaan:

• » Autiotupa koskevat "Kulkijan käskyt"

1. Astuessasi kämppään tarkista, että tulisija on kunnossa ja vaaraton ennenkuin sytytät tulen. Jos vikaa on etkä voi sitä korjata, jätä ilmoitus havainnostasi, jotta omistaja huomaa vian korjata.

2. Käytä kämpälle varattuja polttopuita säästäen, ellet heti ole tilaisuudessa käyttämiesi tilalle niitä hankkimaan, sillä seuraavalle kulkijalle voi kuiva puu olla kipeämpään tarpeeseen. Sanomattakin on selvä että syttypuun veistäminen lavitsalaudoista on törkeä loukkaus erämaan lakeja vastaan.

3. Käytä kämpällä olevaa ruoka- tai muuta hätävarastoa vain pakottavassa tilanteessa. Kenties lähdettyäsi tulee kämpälle nääntynyt kulkija, joka ilman niitä sortuu. (suosituimmilla alueilla metsähallitus tyhjentää tuvat sinne jätetyistä tavaroista koska niitä muuten kertyy sinne kasapäin, uusimpiin tupiin ei enään rakenneta hyllyjä vastaavasta syystä. kirj. huom.)

4. Noudata siisteyttä kämpällä majaillessasi ja pidä myöskin sen ympäristö vedenottopaikkoineen siistinä ja puhtaana. Jätä rauhaan puut kämpän lähiympäristöstä.

5. Lähtiessäsi kämpältä puhdista se roskista ja varaa sinne polttopuita vähintään se määrä, minkä olet entisiä polttanut. Kunnon kulkija lisää varastoa, jos se on pieni.

6. Jos kämpässä on vieraskirja, niin merkitse siihen nimesi, päivämäärä sekä muutama sana retkestäsi.

Vaikka kämppä ei olisikaan ollut kunnossa sinun saapuessasi, älä silti kirjoita reunahuomautuksia aikaisempien kävijöiden merkintöihin. Velvollisuuksien laiminlyöjä ei varmaankaan ole kirjoittanut nimeään vieraskirjaan.

Älä piirtele nimikirjaimia kämpän seiniin. se on ruma ja hylättävä tapa.

7. Jos voit, niin jätä erämaan kämpälle lähtiessäsi ainakin tulitikkuja laatikollinen sekä leipää ja suolaa tai muuta säilyvää ruokatavaraa vaikka katosta roikkumaan hiiriltä suojaan.

8. Ennenkuin painat kämpän oven kiinni, varmistaudu siitä, että tuli on todella sammutettu ja mahdolliset kekäleet poistettu, että mitään tulen syttymisvaaraa ei ole.

9. Jokaisen on muistettava, että kämpälle viimeisimmäksi saapunut on väsynein, joten hänellä on suurin oikeus kämppään. Sopu sijaa antaa.

Kun tähän tapaan kämpällä elelet, niin säilyy se viihtyisänä turvapaikkana metsän kulkijalle, sinulle itsellesi ja kanssaihmisillesi.

• Jokamiehenoikeus

Jokamiehenoikeudet liittyvät oleellisesti vaellukseen jonka takia hain netistä tekstin yrittämättä itse selostaa asiaa. Teksti on kopioitu ympäristöministeriön jokamiehenoikeudet -esitteestä vuodelta 1999. Linkki on tuoreenpaan PDF versioon. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=25601&lan=fi

HUOM!
Erilaiset luvat ja järjestyssäännöt muuttuvat tiuhaan joten ne kannattaa tarkistaa toisaalta.

• » Esipuhe

• » Liikkuminen luonnossa

• » Luonnossa oleskelu

• » Luonnontuotteiden ottaminen

• » Tulenteko

• » Liikkuminen ja oleskelu vesialueilla

• » Virkistyskalastus

• » Roskaaminen

• » Koiran ja Kissan pitäminen

• » Ajaminen yleisten teiden ulkopuolella

• » Jokamies ja maanomistaja

• » Metsästys

1.3. Vaelluksen turvallisuus

Älä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä neuvon ;-)

• Auta auttajaa

··· Puhelimet

GSM. Nykyaikainen ja kätevä yhteydenpitoväline. Kuuluvuus vaan asettaa rajoituksia. Puhumiseen riittää kuuluvuutta noin 20km maanteistä, jos sattuu seisomaan tunturin huipulla. Tekstiviestit lähtee tuplasti kauempaa. Soneran verkko on kuulemma kattavampi lapissa (Inarin ympäristö testattu). Kuuluvuuksia voi tietysti käydä kyselemässä liikkeissä ennen lähtöä tai nettisivuilta. Yksi akku riitti hyvin 2 viikon vaelluksella jolla joka päivä noin yksi puhelu ja muutama tekstiviestin kirjoitus ja lähettäminen. Vara-akku tietenkin kannattaa pitää mukana. Kaksi kännykkää sallii jonkinlaisen yhteydenpidon jos ryhmä jakautuu. Muistettava kuitenkin ettei tekstiviestinkään lähetys ja vastaanotto onnistu kuin avoimilla ja korkeilla paikoilla. Erämaapuhelimet poistettiin, ARP ja NMT-900 mykistyivät vuosituhannen vaihteessa.

··· Reitti-ilmoitus ja aikataulu

Älä sovi ehdottomia yhteydenpitoaikoja ja päiviä. Tämä sen vuoksi, että kännykkäsi saattaa mennä mykäksi pudotessaan jokeen tiskauksen yhteydessä tai kuuluvuutta ei ole useaan päivään. Huolestuneen omaisen on turha lähettää etsintäpartiota liikkeelle saapumattoman kontrollisoiton takia. Samoin sinun on turha kiirehtiä maantien varteen vain ilmoittaaksesi ettei ole hätää, kännykästä vain loppui akku. Riittää kun teet karkean reitti-ilmoituksen kotiväelle ja/tai lähtöpaikan retkeilykeskukseen. Maastosta palaamisen suunniteltu ajankohta on sitten se tärkein asia ilmoittaa jollekin. Muista ilmoittautua retken loputtua niille joille olet reitti-ilmoituksen ja aikataulusikin jättänyt. Tekstiviestejä lähettämällä voit jättää jollekin lyhyen tilannetiedoituksen päivän tai kahden välein jos yhteys onnistuu. Tietävätpä missä liikut ja minne olet menossa.

··· Vieraskirjamerkinnät

Kun puhelinta käytettäessä ihminen on paikallaan ja viesti kulkee ripeästi toiselle ihmiselle. Vieraskirjojen osalla asia on päinvastoin. Viestit pysyy paikallaan ja ihmiset kulkee niiden välillä. Tästä johtuen tiedonvälitys on hieman hitaanlaista. Kannattaa kuitenkin merkitä itsensä vieraskirjaan, samoin: mistä tuli, koska tuli ja minne on menossa. Etsintäpartiot tarvitsevat jonkinlaista infoa jos on päässyt sattumaan jotain ikävyyksiä. Tämä ei kyllä taida itse vaeltajaa suuremmalti auttaa, ellei ole sopinut jonkun kanssa etsinnän aloittamisesta jo muutaman päivän jälkeen viimeisestä yhteydenpidosta. Vieraskirjat on hyviä vinkkien ja nähtävyyksien ynnämuun informaation välittäjiä. Syrjäisimmillä seuduilla vieraskirjoihin mahtuu muutamien vuosien tarinat. Tuvilla säilytettyjä vanhoja vieraskirjoja (ei metsähallituksen tuvissa) voi selata parhaimmillaan jopa 15 vuotta taaksepäin. Saariselän alueen vieraskirjat kattaa tuskin vuottakaan ja ne on piirrelty ja kirjoiteltu mauttomuuksia täyteen mikäli sivut on säästyneet sytykkeiksi joutumasta. (huom kyyninen suhtautuminen "turisteihin").

• "Älä lähde yksin"

Varmin viestintäväline ja turva on toinen retkeläinen. Se antaa ensiavun, laittaa tarvittaessa sapuskat, teltat ja rauhoittaa ennenkuin lähtee hakemaan apua. Varsinkin yksin maastoon lähtevän on syytä valita reittinsä siten, että nilkka nyrjähtäneenäkin pystyy tavoittamaan paikan josta apua voi hälyyttää tai johon toisia retkeläisiä saapuu varmuudella muutamassa päivässä. Kesäaikaan tuvilla ja niiden välisillä reiteillä kulkee muita. Yksin vaeltajan olisi syytä kulkea tuvilla tai niin lähellä yleisiä reittejä, että voi päästä ihmisten ilmoille vaikka konttaamalla. Jos et voi liikkua on tehtävä itsensä havaittavaksi. Kunnon savuttava nuotio ja värikkäiden varusteiden asettaminen näkyville. Mukana tulisi olla joku iso ja värikäs tai muuten helposti ilmasta havaittava kangas. Punainen sadeviitta tai hopeanhohtoinen teltan päälikankaan sisäpuoli on hyviä. Erilaisia hätäraketteja ym on myös olemassa. Yksin liikkuvan varustesalkku tuppaa tosin kasvamaan muutenkin joten eniten apuvälineitä tarvitseva pystyy niitä vähiten mukanaan raahaamaan.

• Tolkku mukana

Nokkelan ja viisaan ero on siinä, että nokkela selviää helposti ongelmista joihin viisas ei joudu. Ole lapissa viisas!

Vaelluksella ei saa koskaan olla niin kiire ettei turvallisempaa reittiä ehtisi etsiä. Muista pitää taukoja ennen väsähtämistä, sillä väsyneenä tuppaa tekemään huonoja päätöksiä. Uhkarohkeus kuuluu jonnekin muualle kuin kauas erämaahan. Yksin kulkijan ei tule ottaa kirvestä mukaan ja tuvillakin sitä käyttää vain jos muita on paikalla.

• Ensiapu

Ei ole minun parasta alaa. . . Mukana kuljetan kuitenkin pientä ensiapupakkausta joka sisältää: sideharsorullaa, laastaria, ideal-sidettä, särkylääkettä, ilmastointiteippiä, vararemmejä, puukkoa ym. joilla kuvittelen voivani itseni sitoa pienemmissä ongelmissa. Isommissa ongelmissa ei voi kuvitella vaan pitää toimia soveltaen. Katso varusteluettelo.

Silmätulehduksiin olisi syytä varautua jollain apteekista saatavalla aineella. Taannoin Haltin reitillä eräs kalastaja tuli tuvalle soittamaan kopteria kun hänen kaverinsa silmät oli tulehtuneet umpeen. Siinä tilanteessa ei oikein uskaltaisi tarpeillekaan lähteä ilman että pitää rinkasta tai teltan narusta kiinni. Henkilökohtaisia lääkkeitä ei tule unohtaa. Allergia, kuume ja vatsataudit voi yllättää. Jos niihin tietää lääkkeet niin mukaan vaan. Palovammoihin jotain salvaa. Hoidata hampaat kuntoon ennen vaellusta ettei matkan aikana tarvitse kärsiä jomottavasta ja juurihoitoa kaipaavasta hampaasta. (nimim. kokemusta on).

Käy ihmeessä ensiapukurssi. Itsesi lisäksi saattaa muut tarvita apuasi.

• Villieläimet

Kyyn esiintymisen pohjoisraja kulkee jossain Sodankylän tienoilla vaikkakin yksittäisiä eläimiä on tavattu Saariselältäkin. Siis ei ole pelättävä kuin suurpedot tai itikat. Ahma ja Ilves on erittäin harvinaisia eikä susia ja karhujakaan tapaa edes kaikki ne jotka niitä etsii. Yleisimmillä retkeilyalueilla on suurpedoille liian ruuhkaisaa ja rauhatonta, tosin vaelluksilla nekin kulkevat Saariselän "turistialueilla". Petojen kohtaaminen on todennäköisempää itärajan tuntumassa. Itikoita vastaan on myrkyt. Karhujen ja susien sattumalta tapahtuvaa kohtaamista voi välttää kulkemalla äänekkäästi tai laittamalla rinkan kylkeen ns. "karhun kulkusia" kilisemään. Eläimet kyllä yleensä väistävät ihmisiä jo ennen kuin ihminen niitä havaitsee.

• Asianmukaiset varusteet

··· Rinkan liika keventäminen

Keveyttä kannattaa harrastaa varusteiden laadulla ei niiden määrällä. Samalla kevenee kätevästi myös lompakko. Kokemattoman on parempi hieman ylivarustautua. Varusteiden liika vähentäminen vähentää myös mukavuutta matkalla. Kevyempi matkalla = tylsempää leirillä. Mukavaa illalla = raskaampaa kävellä.

··· Reitin mukaiset varusteet

Älä aloita kiipeilyharrastusta kesken Haltin vaellusta, eli pitäydy tekemisissäsi varusteittesi luomissa puitteissa. Suomen lapissa ei ole erityisen vaativia alueita joten normaaleilla varusteilla pärjää lähes kaikkialla. Käsivarren alueella maasto on kovin kivikkoista joten siellä kannattaa panostaa tukeviin jalkineisiin. Pohjoislapin puuttomilla tunturialueilla ei huonon sään aikana pysty hakeutumaan kunnolla suojaan. Silloin on sadetta ja tuulta vastaan suojauduttava hyvin sekä varattava enemmän lämmintä mukaan.

··· Itselle sopivat varusteet

Mukavat varusteet vaikuttavat mielialaan joka taas päätösten järkevyyteen ja taas turvallisuuteen. Viihtymäänhän sinne lappiin mennään.

··· Vara varusteet

Kompassistani on kerran neula pudonnut paikoiltaan. Nykyään on rinkassa varalla pieni yhdistetty kompassi-lämpömittari. Kartta voi pudota jokeen tai palaa nuotiolla. Varakartta rinkkaan, vaikka vain suurpiirteinen. Mikä tahansa vaate tai varuste saattaa tuhoutua tai hävitä. Mieti kaikkien varusteiden osalta, mitkä voit matkalla korjata, mitä ilman tarvittaessa pärjäät. Lopuille tavaroista varaa korvaava kappale tai varaudu retken keskeyttämiseen. On selvää että varavarusteet koskee lähinnä pieniä tavaroita, kahta telttaa ei kukaan kanna mukana. Vara varusteisiin kuuluu sellaisiakin tavaroita joita ei normaalisti tarvitse kuten vararemmit ja naru.

··· Tarkista varusteet

Käy kaikkien varusteiden kunto läpi kotona ettei se kellarista otettu telttarulla osoittaudu ensimmäisenä iltana homeiseksi ja paristot/akku tyhjene jo alkumatkasta. Rinkan kantolaitteessa on runsaasti kohtia jotka voivat pettää. Tarkista remmien ja narujen kiinnitykset ja soljet. Tarkista ilmapatjan tiiviys ja saappaiden vedenpitävyys. Ompele varusteisiin puuttuvat napit ja tikkaa rispaantuneet saumat. Varusteet on helpompi huoltaa kotona kuin maastossa.

1.4. Suunnistus

• Yleiset suunnistustaidot

Jokaisen tulisi osata suunnistaa jonkin verran jotta edes auttavasti tietää missä ollaan ja mihin mennään. Tärkeintä suunnistuksessa on tietää koko ajan oma sijaintinsa, ei nyt sentään metrilleen. Valitse reittisi siten että pystyt varmuudella toteamaan sijaintisi vähintään kilometrin välein. Parin kilometrin metsässä kulkeminen pistää epäilemään suuntaa ja kuljettua matkaa. En yritä kertoa mistään napapohjoisista ja neulaluvun korjauksista. Lapissa liikkumiseen ei välttämättä kilpasuunnistuksen hienouksia tarvita, maasto on suurpiirteisempää kuin etelässä.

 ··· Kartta

Kartanlukutaito kehittyy vain karttaa lukemalla. Pidä se kokoajan esillä ja seuraa missä mennään ja missä mikin nyppylä ja joenmutka sijaitsee.

Jokaisen porukan kannattaa hankkia mukaan ainakin yksi uusinta painosta oleva kartta. Tunturit ja joet ei siirry mutta kartat tarkentuu jatkuvasti. Uudet metsäautotiet ja hakkuut merkitään kartoille. Myös tupien, nuotiopaikkojen ja poroaitojen paikat muuttuu. Uusiin karttoihin merkitään myös polkuja joita voi käyttää hyväksi maastossa reittiä valittaessa.

Vanhoista kartoista voi vastaavasti kopioida tupien, kammien ja poroaitojen paikat uudelle kartalle, vaikka ne on poistuneet tai tuhoutuneet niin jäljet on kuitenkin olemassa.

Karttamerkkejä ei ole kovin monia joten ne on helppoa opetella tuntemaan. Tuvat, nuotiopaikat, rauniot ja muut vastaavat ovat hyviä suunnistuksen tukipisteitä. Poroerotuspaikat ja aidat on merkitty karttoihin. Uusia tosin rakennetaan ja vanhoja siirretään tiheämpään kuin karttoja uusitaan. Poroaitojen portit on merkitty karttoihin mutta muualtakin pääsee aitojen toiselle puolelle kunhan hiukan malttaa katsella alituspaikkoja. Iso kivi merkitään kolmikulmiolla tai pisteellä karttatyypistä riippuen mutta rakennus on aina neliö, älä sekoita niitä. Jokien koskipaikat merkitään topokarttoihin aaltoviivalla, mäntymetsä yhdellä väkäsellä ja kuusimetsä kahdella väkäsellä, hiekkamaat pisterasterilla ym. Kartta kertoo paljon maastosta.

Selvitä eri maastotyyppien merkintä kartalla. Missä on kivikkoa, missä avokalliota, missä soistuvaa metsää ja ylipääsemätön suo ym. Männikkö on helppokulkuisempaa kuin koivikko. Kuusikossa ei näe eteenpäin niin kuin mäntymetsässä. Omenapuitten kokoinen tunturikoivikko estää näkymät. Avokallioilla on aina muutaman metrin kallioseinämiä ja pykäliä joita joutuu kiertämään mutta puusto on taasen harvempaa ja maaperä sentään kova. Kivikoissa on ikävä kulkea. Kulkemisen kannalta avomaan ja metsän raja on tärkeimpiä kartalta etsittäviä asioita. Avomaalla suunnistaminen on huomattavasti mukavampaa.

Suot ovat hyvin poikkeavia kuljettavuuden perusteella. Jotkut karttoihin merkityt aukeat suot upottavat ja toiset taas ovat niin kuivia että vain maalitolpat pystyyn, pallo repusta ja pelaamaan. Vedenjakajalla olevat laakeat suot on todennäköisesti kuivempia kuin rinteiden välissä olevat kapeat suot. Rinteillä olevat suot on aina kuljettavissa vaikka hieman kierrellen, tasamaan soilla saattaa tulla eteen ylipääsemättömiä paikkoja vaikkei niitä ole karttaan sellaisiksi merkitty. Kartalle merkityt vaikeakulkuiset ja ylipääsemättömät suot kannattaa kiertää, muuten suot on korkeintaan hidasteita ja raskaita kävellä. Tunturialueilla ei kunnollisia soita löydy.

Jos on tarkoitus siirtyä hieman pidempi matka paikasta toiseen niin kannattaa katsoa seuraavanlaista maastoa: ei kosteikkoja, korkeuskäyriä muutama ja nekin suht suoria, mäntymetsä tai paljakka. Tällöin on todennäköisesti helpolla kulkureitillä.

Kartalta on pystyttävä lukemaan etäisyyksiä ja hahmotettava sitten se maastoon. Etäisyyksien arviointi näköalapaikoilla kannattaa. Ulkoilukarttojen pohjalle on piirretty 10km ruudukko joka auttaa päivätaipaleen pituuden arvioinnissa. Topokarttojen 1km ruudukko auttaa jo paljon soiden ja metsien koon arvioinnissa. Monien kompassien kyljessä olevalla mitalla voi kartasta ottaa etäisyyksiä. Varsinkin kotona voi lankaa sijoitella suunnittelulle reitille ja sitten verrata suoraksi vedettyä lankaa kartan ruutuihin ja näin saada aika tarkka reitin pituus. Ulkoiluliikkeistä on saatavissa karttamittareita joiden rullaa kartalla työntämällä saa näppärästi mitattua mutkikkaitakin matkoja.

Varsinkin alussa on vaikea hahmottaa kartan mäkiä maastoon. Ei saa luulla parin korkeuskäyrän rinkulaa isoksi tunturiksi eikä tiheää viivoitusta pikkuiseksi rinteeksi. Ryppyiset korkeuskäyrät on rinteellä olevia poikkiharjanteita joita tulee välttää. On muistettava että yksi korkeuskäyrien väli on 10m eli ihan riittävästi kiivettävää. Jyrkänteitä merkitään joko "kammalla" tai rivillä kolmioita. Käytännössä jyrkänteet on kierrettävä mutta niitä kannattaa käydä katsomassa.

··· Karttojen mittakaavat

- 1:200 000 sopii koko vaellusalueen silmäilyyn. Näitä karttoja ovat lähinnä autoilijoille tarkoitetut GT-kartat ja Matkailukartat. Niitä ei voi käyttää suunnistukseen maastossa mutta mukaan voi ottaa A4 kokoisen kopion yleistä alueen silmäilyä varten. Kotona tapahtuvassa retken suunnittelussa kartta on hyvä koska siinä näkee yhdellä silmäyksellä koko erämaa alueen.

- 1:100 000 mittakaavaan on pohjois-Suomen erämaista ja kansallispuistoista julkaistu ulkoilu- ja virkistyskarttoja. Kartat on juuri maastossa liikkujia varten tehty. Niissä on merkittynä autiotuvat, kansallispuistojen eri osien rajat ja muu vaeltajaa kiinnostava tieto. Yksi tällainen kartta tulee olla matkassa mukana. Suunnistus 1:100 000 kartalla onnistuu jo hyvin. Karttaan on pystytty painamaan kaikki järvet ja lammet sekä joet ja purot. Ihan pienimmät lirut jotka saattaa kesällä kuivua, ei välttämättä ole mukana. Poluista mukana on suurimmat.

- 1:50 000 ulkoilukartat on painettu vilkkaammilta lapin alueilta (Saariselkä) ja pienemmiltä eteläisemmän Suomen retkeilyalueilta. Tähän tarkkuuteen on jo saatu painettua kaikki se tieto mikä on tiedossa tai mikä ylipäänsä on järkevä karttaan painaa. Pienemmät kansallispuistot ja retkeilyalueet voidaan painaa tarkempaankin mittakaavaan kuten 1:40 000, 1:30 000. Niistä onkin sitten vaikeampi mitata matkoja.

- 1:50 000 mittakaavaiset topografiset kartat kattaa koko Suomen, joten kaikki tunturialueet ja syrjäisemmätkin seudut pystyy kulkemaan tarkkojen karttojen avulla. Topokarttoihin ei ole painettu retkeilijälle tarkoitettuja rakenteita kuten nuotiopaikat ym. mutta tuvat kyllä ovat kohdallaan. Topokarttoja uusitaan verrattain harvoin joten kartan tiedot voi olla 20v. vanhojakin. Maastohan ei mihinkään muutu mutta tiet lisääntyy, poroaidat siirtyy, autiotuvat palaa ...

- 1:20 000 Peruskartat on kaikkien karttojen äitejä. Kartat on ennen ATK aikaa piirretty tähän kokoon. Topokartat ovat siis olleet itseasiassa peruskarttojen pienennöksiä. 1:20 000 mittakaava on lapissa turhan tarkka. Viikon vaellukselle saisi ottaa kassillisen karttoja ja päivän aikana ehtii hyvin kulkea kolmen kartan alueella.

- Olen suunnistanut 1:50 000 kartalla ja pidän repussa mukana kakkos- karttana 1:100 000. Kaikki kartat kannattaa päälystää kontaktimuovilla.

··· Vesistöt

Jokien virtaamaa voi koittaa arvioida kartalta sen pituuden ja viivapaksuuden avulla. Jos jokea riittää 10km aiotulta ylityspaikalta ylävirtaan niin ylityspaikkaa joutuu jo mahdollisesti hetken katselemaan mutta saappaat jalassa pitäisi vielä päästä yli. 20km tai pitempi joki vaatii jo normaalisti saappaiden riisumisen. Mahdollisia joen ylityspaikkojakin voi opetella löytämään kartalta. Etsi kartalta virtapaikoista mahdollisimman leveä sillä siinä on matalaa, jos leveässä paikassa ei ole virtausta on kyseessä järvi. Jos joen rannat on soisia niin jokikin todennäköisesti virtaa vähemmän ja on syvä. Kun joki haarautuu niin että siihen jää saari on ylitettävänä yhden ison joen sijasta 2 puolet pienempää joista on helpompaa päästä yli.

Veden pinnan vaihtelu lapissa on joskus rajua ja nopeaa. Tunturialueilta missä on vähän soita ja järviä, tulee sadevedet nopeasti jokiin. Silloin illan ukkoskuuro voi nostaa aamuksi joen pintaa 20cm ja estää ylityksen siitä mistä ennen sadetta tultiin. Normaalivedenpinnan korkeutta voi arvioida jokien rannalla siitä millä korkeudella alimmat heinät ym. kasvit kasvaa. Vaskojoella 1997 rajun ukkossateisen yön jälkeen vietin luppopäivää tuvalla. Aamulla rantaan vesirajaan laittamani tikku oli illalla 25cm veden pinnan yläpuolella ja silti kuivanmaan heinää kasvoi vielä pinnan alla.

Pienimmät kartalle merkityt lammikot saattaa olla loppukesästä kuivia varsinkin ylempänä rinteillä, älä etsi niitä turhaan. Toisaalta eteen sattunut pieni lampi saattaa puuttua kokonaan kartalta. Pitkien järvenselänteiden ja lahtien päässä on usein hiekkarantoja mikäli maasto ei ole rannassa jyrkkää.

··· Nimistö kertoo maastosta tai paikoista

Lapin alueen kartat on pääosin "suomennettuja" mutta muutamat sanat on sielläkin vieraita: ruoktu = koti, muorra = tarvepuu, mukka = joen mutka, kammi = tavallisesti turpeesta tehty pieni tupa, kaarre = poroaitaus, muotka = kapea vedenjakaja, rova = harvametsäinen vaara usein kivinen, kero = paljas pyöreä tunturi, kuru = jyrkkä laakso, kaltio = lähde, pulju = hiekkakumpu, rakka = kivikko, keino = tie / talvitie, lompolo = joen laajentuma / pieni lampi, kuolpuna = hietapohjainen jäkäläkangas.

Hietajärvellä voisi olettaa olevan hiekkarantoja, Harri- ja Rautujärvellä kannattaa kaivaa onkivehkeet esiin.

Kaikki nimethän on annettu joko maaston muodon, laadun tai jonkun tapahtuman, henkilön mukaan. Tietääköhän niistä kaikkia kukaan? Mitä on esim tapahtunut Sihvelinlakopäällä, Joulu-Viinavaaralla tai Apujoukkojen vaaralla? Saamenkielessä on runsaasti sanoja kuvaamaan erilaisia maaston muotoja ja paikkoja jotka valitettavasti on suomennettu yleisnimityksillä -pää, -joki, -lampi.

··· Kompassi

Tunturivaellus ei ole kilpasuunnistusta. Pääsääntöisesti riittää kun osaa ottaa kompassilla kartalta suunnan ja kulkea tähän suuntaan. Katso suunnan ottamisen jälkeen mistä aurinko paistaa kulkusuuntaasi nähden. Voit sitten kulkea kompassiin katsomatta, kunhan pidät auringon samassa suunnassa itseesi nähden. Uusi aurinkosuunta 1/2 tunnin välein. Paina kompassin suuntaluku mieleen sillä maastossa kompassin kehä saattaa vahingossa kääntyä. Lapin pitkillä etäisyyksillä ei kannata aina liian tarkkaan sitä karttaa vilkuilla. Tulee vaan tiheään pysähdeltyä muutettua suuntaa. Opettele kävelemään maastossa suoraan. Kyllä se kohde sieltä edestä löytyy jos välillä tarkastaa suunta kompassista.

Olen rikkonut kerran kompassin, neula putosi paikoiltaan. Tämä tapahtui onneksi kotona. Sen jälkeen olen matkoilla kantanut varakompassina pientä kompassin ja lämpömittarin yhdistelmää.

Satelliittisuuntimet (GPS) ovat jo nykyaikaa mutta en omaa niistä juurikaan kokemuksia. Onhan se näppärää kun kone antaa suunnan ja etäisyyden, vaan tarvitaan kai suunnistuksessa muutakin. Huonolla näkyvyydellä varmaan oiva kapine jos kaikki asetukset on kohdallaan.

··· Kuljettu matka

Suunnan lisäksi on hyvä seurata kulkemansa matkan pituutta kuluneeseen aikaan nähden. Kellon vilkuilu maastossa ei siis välttämättä ole stressaantuneen kaupunkilaisen kiireestä johtuvaa pakkoliikettä vaan suunnistukseen liittyvä hyödyllinen tapa. Kun tietää normaalin kulkunopeutensa esim: 2,km/h niin voi hyvin arvioida kauanko metsän läpi kulkemiseen menee tai joko sen järven pitäisi tulla näkyviin. Samoin kun nälkä alkaa kurnia suolessa niin voi päätellä jaksaako mennä kolmen kilometrin päässä olevalle lammelle ruokataukoa pitämään.

• Reitinvalinta

.

.

Vaellusreitin valinnan voi jakaa kolmeen osaan:

1. Ensin valitaan päivän karkea suunta: Tuo kuru ja tuo tunturi katsotaan, tuon järven rannalla laitetaan sapuska ja tuota jokea pitkin tuvalle. Tämä karkea reitinvalinta jakaa päivän etappeihin joita ovat nähtävyyksien ja ruokapaikkojen väliset taipaleet.

2. Toinen vaihe on kartalla tapahtuva maastosuunnistus: Valitaan reitit etapilta toiselle. Mennäänkö jokivartta vai oikaistaanko suon yli. Kuljetaanko tunturiharjannetta vai laaksoa. Tässä vaiheessa on kokemuksesta etua.

3. Kolmas vaihe on lähisuunnistus: Tämä tapahtuu näköhavaintoihin perustuen maastossa kulkiessa.

• 1. Karkea suunta (päivätaival) yli 5km

Pääpiirteittäinen päivän ohjelma. Lähtöpiste, tärkeimmät nähtävyydet ja suunniteltu loppupiste. Hyvän reitin voi kulkea aiottua lyhyempänä tai pidempänä millä päällä nyt sattuu olemaan. Liian tiukaksi sovitettu reitti alkaa maistua pakkopullalta eikä silloin matkasta nauti. Liian pienet matkat taasen saattavat jättää illaksi pitkästyttäviä hetkiä varsinkin yksin kulkijoille.

Ihmisillä on erilaisia tapoja kulkea eikä voi sanoa mikä on oikea tai väärä. Luppopäivät mukaanlukien päivämatkan pituus on minulla keskimäärin noin 12km. Matka jakautuu ruoka-ja kahvitaukojen välisiksi etapeiksi. Karkeasti ottaen: aamupala - 3-4km -kahvitauko -3-4km - kevytateria -3-4km -kahvitauko -3-4km -perillä pääruoka.

Päivän matkan voi jakaa myös monella muulla tapaa. Voi lähteä aamulla aikaisin ja laitella aamupalasta lähtien ruokansa matkan varrella ja saapua määränpäähän myöhään vain mennäkseen nukkumaan. Tällöin vauhti voi olla verkkaisaa jolloin ehtii pitämään runsaasti taukoja aina kun maisemat niin vaativat. Matkaa kertyy helposti suuretkin määrät. Etappeja kertyy runsaasti.

Yösijalta toiselle voi myös tehdä ripeän siirtymisen vain pienillä ja vähillä tauoilla. Silloin voi aamulla ja illalla poiketa tutustumassa joihinkin lähikohteisiin tai poiketa kalaan. Sopii suppeille erämaa-alueille joissa muuten tulee reunat vastaan tai joutuu kulkemaan ristiin-rastiin oman reittinsä kanssa. Päivää kohti tulee vain pari etappia.

1.1 Karkea reitinvalinta

Päivän reitin rankkuus tai helppous päätetään aamulla kun katsotaan reitti kartalta. Alkumatkasta olo on reippaampi ja parin kilometrin metsäkään ei tunnu loputtomalta sekä rankempikin nousu onnistuu. Loppumatkassa matka tuntuu etenevän hitaammin ja rupeaa helposti epäilemään suuntaa ja suunnistustaitoja. Loppumatkalla on hyvä olla tiuhempaan paikkoja joissa voi varmistaa sijaintinsa.

Taukopaikat ja kulkureitti valitaan nähtävyyksien, sään ja jaksamisen perusteella. Suorin reitti ei ole välttämättä mielekkäin. Maisemia ja luontoahan tänne on tultu katsomaan. Huonolla säällä ei maisemiakaan paljoa ihailla joten on osattava jättää väliin paikkoja jotka aamulla tai eilen oli ajatellut kokea. Hyvävoimaisena voi valita laajempia reittejä. Pelkät kuljetut kilometrit ei anna paljoa muisteltavaa eikä kerrottavaa. Toisaalta Helsingistä ei kannata Lappiin asti lähteä jos haluaa vain istua nuotion äärellä.

Hyvällä päivätaipaleella on monenlaista maastoa, tuntureita, metsiä, soita ja jokivarsia. Koko päivän metsässä tarpominen on tylsää eikä 15km jokivartta anna niin paljon kuin vaihteleva maasto.

Metsä suojaa tuulella ja tuiskulla mutta myös maisemilta. Tunturilla komeata kulkea ja joutuisaa eikä suunnistuksessa vaikeuksia mutta ne nousut ja laskut !! Älä kuitenkaan jätä tunturin valloitusta päivän viimeiseksi etapiksi.

Tasainen metsä tai tunturi ovat hienoja ja siellä silmä lepää mutta jyrkänteet, hiekkakankaat, kosket, lähteet ja lammet ovat pieniä matkan helmiä ja niitä kannattaa käydä katsomassa. Karttamerkkien bongaaminen kannattaa.

2.2 Vesistöt apuna ja haittana

Säät ja vuodenajat on huomioitava reitin valinnassa sillä sateet tuovat nopeasti vedet jokiin joiden syvyys vaihtelee huomattavasti. Sieltä mistä kuivana kautena pääse joen yli saappaat jalassa ei välttämättä sadekauden jälkeen kannata ylityspaikkaa ollenkaan katsoa. Pienemmät purot on tulviessaan vain hidasteita mutta metrin levyinenkin suopuro saattaa olla toista metriä syvä ja pehmeärantainen. Katso karttaan merkittyjen suopurojen ylityspaikoiksi soiden kapeikot ja paikat joissa on virtausta. Siellä missä kuuluu puron solinaa on myös virtausta ja matalaa. Tarkkaile myös rantaan meneviä polkuja sekä rannoille jätettyjä ylitykseen käytettyjä keppejä, ne paljastaa paikkoja joista muutkin ovat menneet joen yli. Vesistöjen lähellä polut kulkevat rantaa seuraten mutta jokien mutkia voi oikoa jos tietää missä kohtaa jokivartta kulkee. Seuraa karttaa jokivarsillakin niin voit lyhentää matkaa sadoilla metreillä oikaisemalla mutkia.

Jos tähtää suoraan jokivarressa olevalle tuvalle tai nuotiopaikalle niin ei voi sanoa metsästä jokivarteen tullessaan pitääkö lähteä ylä- vai alavirtaan mikäli kohdetta ei näy. On siis joissakin tapauksissa helpompi suunnistaa esim. hieman oikealta ohi jotta joen varrelle tultua tietää lähteä vasempaan. Jokia seuraamalla suunnistus helpottuu mutta kulkureitit on monesti hankalampia.

2.3 Suot

Soille voi sateen jälkeen olla turha yrittää vaikka kuivana kautena siellä turve pölisisi. Soiden ylityksessä kannattaa katsella kartan korkeuskäyriä. Vesi seisoo tasamaalla mutta maan taitekohdissa on yleensä kulkukelpoisempi reitti. Rinnesuot on vain ikäväkulkuisia muttei ylipääsemättömiä. Tunturialueilla vain vähän ja pieniä soita joten ne voi helposti välttää reitinvalinnalla. Jos kulkusuuntaan johtaa poroaita niin kannattaa seurailla sitä ainakin metsissä ja soilla sekä huonommalla säällä. Poroaitojen rakentajat on ihmisiä eivätkä ne aitojaan aivan mahdottomiin paikkoihin rakenna eivätkä niihin turhia mutkiakaan tee. Poroaitaan voi myös tukeutua jos maa käy alla kovin vetiseksi. Aitojen vierillä kulkee nykyään usein ikävät mönkijänurat.

2.3 Tunturit

Tunturit ja muut näköalapaikat on retken kohokohtia ja tunturipaljakkaa on helppo ja mukava kulkea. Ylös ei kuitenkaan ole mukava mennä sateella, tuulella ja sumussa. Muuten nousut ja huipulla kulkeminen on suunnistuksen kannalta helppoja. Tuntureille noustessa ja laskeutuessa kannattaa valita kohta jossa avointa paljakkaa on mahdollisimman paljon. Koivikossa kulkiessa ei tahdo nähdä minnekkään. Alas laskeutuessa kannattaa ottaa kompassisuunta vielä kun seuraava kohde näkyy. Metsävyöhyke tulee nopeasti vastaan ja ylhäältä näkynyt kohde: joki, lampi tai autiotupa, katoaa yllättävän täydellisesti. Alas tuleminen on yllättävän rankkaa, vältä kovin jyrkkiä kohtia ja pitkään rinteellä vinoon kulkemista.

• 3. Lähisuunnistus etäisyyksille 50-500m

Lähisuunnistus on jatkuvaa kulkiessa tapahtuvaa "polun" valinta joka perustuu näköhavaintoihin, apuna kokemus ja maastotyypin tunteminen.

3.1 Maaperä

Erilainen kasvillisuus viihtyy erilaisessa maaperässä ja kasvillisuuden värit vaihtelee. Ajan mittaan voi oppia tuntemaan kuivan kangasmaan ja märän rinteen jo kauempaa. Vaivaispaju antaa maalle hopeahoitoisen sävyn. Pajukossa on vaikea kulkea ja on yleensä märkää maata. Tuore heinikko on vaaleampaa vihreää ja kasvaa märemmässä kuin kuivat varvut. Harmaa tunturirinne on kivisempää kuin ruskea ym.

Saman tunturin eri rinteet poikkeavat toisistaan. Itä- ja pohjoisrinteet on monesti kosteampia ja koivikkoisempia kuin lämpimämmät länsi- ja etelärinteet. Harjanteet kuivempia kun painanteet. Loivienkin (liki tasamaata) rinteiden ulkokurvi kuiva ja sisäkurvi kostea. Jyrkät alamäet rassaa polvia. Rinteen suuntainen kulkeminen käy nilkkoihin. Kulje pohjalla tai harjanteella.

Aukeilla paikoilla näkee pitemmälle joten matkanteko on miellyttävämpää. Suunnistaminen metsässä epävarmempaa joten harkitse kierrätkö vai menetkö läpi. Tunturien rinteillä oleva vaivaiskoivujen vyöhyke on hankala kulkea pienen näkyvyyden, alhaalla olevien oksien ja maan kumpareisuuden takia. Koivikon läpäisyyn kannattaa katsoa kapein kohta. Jos kiikareilla havaitset koivikossa harmaata kalliota niin maaperä on kuivempaa ja siksi koivikkokin harvempaa ja helppokulkuisempaa. Sateen jälkeen koivikko on märkä ja kastelee väkisinkin siellä kulkijan kun rinkan yläkaari ravistaa oksista vedet niskaan.

Suolla puut ei kasva pehmeimmillä ja vetisimmillä paikoin. Porotkin kulkevat suon yli helpoimmista kohdin joten jos löydät jälkiä niin seuraa niitä.

3.2 Mieliala

Jos mieliala on alhaalla niin paras valita helppo reitti polkua pitkin vaikka se olisikin hieman pitempi. Polulla on yleensä joutuisaa mennä eikä tarvitse vaivata itseänsä suunnistuksella. Hyvällä tuulella oleva kulkija tuskin huomaakaan vaikeakulkuista maastoa eikä kivikot tai jatkuvat nousut ja laskut häiritse. Toisaalta mielialan kohottamiseen parasta lääkettä on upea maisema juuri valloitetun tunturin laelta.

Varo laiskajalkaa. Ihminen kulkee kai luonnostaan helpomman kautta. Varsinkin väsyneenä. Kivien, puiden ym väistäminen aina alarinteen puolelta pudottaa kulkureittiä pikkuhiljaa tahattomasti alaspäin jolloin helpompikulkuinen tunturirinne tai jokipenkka muuttuu mättäiseksi koivikoksi tai risukkoiseksi jokivarreksi. Laiskajalka ei myöskään malta nähdä pientä vaivaa kiipeämiseen tai sivulle siirtymiseen saavuttaakseen paremmat kulkumaat vaan puskee laiskuuttaan suoraa linjaa vaikka maasto olisi minkälainen.

3.3 Polut

Polut kulkee yleensä jokivarsilla, järvien rannoilla ja tupien välillä. Metsärajan yläpuolella ei ole polkuja mutta näköalat huikeita. Suurimmat nähtävyydet on polkujen varsilla: järvet, kurut, tuvat. Pienet putoukset, nätit purovarret, komiat kalliot, rehevät jäkälämaat ym. ovat poissa polkujen varsilta. Maastossa ja rinteillä vastaan tulevia polkuja ovat olleet usein tekemässä porot. Poropolut johtavat helposti pois suunnasta kun niillä elukoilla on hieman toisenlaiset motiivit reittiensä valinnoissa. Toisaalta porotkin ylittää hankalat maastokohdat (suot, joet, kivikot) niiden helpoimmista paikoista. Maasto jokivarsilla saattaa olla hankalakulkuinen. 20-50m sivummalla joen rantapenkalla voi olla tasasta ja helppokulkuista maastoa.

3.4 Kiikari

Jokainen osaa tehdä valintoja kun este tulee eteen. Koita suunnitella reitti niin pitkälle ettei tarvitse tehdä valintoja. Erinomainen suunnistuksen apuväline on kiikari. Maaston tarkkailu kauemmaksi antaa vinkkejä paremmista kulkureiteistä. Vastakkaisen rinteen kivikot voi kiertää jos ne näkee etukäteen. Aukeammat ja tasaisemmat maastot löytää helpommin kiikarilla. Tupien ohi ei kulje niin helposti jos kiikaroi sivusuunnalle niitä lähestyttäessä.

Kaikkialle ei tarvitse mennä rinkka selässä. Tunturin ohi kulkevalta polulta voi tehdä vähemmissä varusteissa poikkeaman huipulle. Tällöin on syytä katsoa hyvin paikka johon varusteet jättää: Jokivarsi, pienempi kukkula, suuri puu. Varusteista eksyminen ei ole mukava juttu. Hyvä tapa on jättää tavarat harjanteelle "särmä". Nouseminen ja laskeutuminen tapahtuu sitten tätä harjannetta pitkin. Jos mitään selkeää maastomuotoa ei ole niin varusteet olisi raahattava ainakin puurajan yläpuolelle jotta ne havaitsee kaukaa. Aina kannattaa jättää varusteiden päälle tai viereiseen oksaan jotain värikästä. Sää saattaa muuttua tunturia huiputettaessa joten varusteita voi joutua etsimään sumussa tai pilvessä. Ole erityisen varovainen huonolla säällä.

1.2 Ruokatauot

Ruokatauot vaikuttavat reitin valintaan. Kun soppaa rupeaa laittamaan jää myös aikaa maiseman tarkkailuun. Niinpä sapuskapaikaksi on hyvä ennakkoon valita reitiltä joitain hienoiksi päättelemiä paikkoja: Järvet, joet, lammet. Pienemmät välipalat saattaapi laittaa myös kannetun veden turvin tunturissa. Myös varsinaisia ruokataukoja voi hyvällä säällä pitää suojaisessa paikassa tunturissa.

• 2. Maastosuunnistus etäisyyksille 0,5-5km

Päivämatkat jakaantuu etappeihin. Maastosuunnistus on etappien välistä reitinvalintaa joka tapahtuu kartalla. Valitaan reitti ottaen huomioon mäet, joet, suot, säätila, kunto, mieliala ym. Kelloa katsomalla oppii pian arvioimaan kuljetun matkan. Mieliala vaikuttaa siihen kuinka pitkältä matka tuntuu mutta kelloon ei mieliala vaikuta.

2.1 Tarkistuspisteet

Valitse reitti siten että matkalla on vesistöjä ja selkeitä maaston muotoja sekä aukeita paikkoja joista voi selvittää tarkan olinpaikkansa. Tällä tavoin minimoit eksymisriskin. Pelkkä joen löytyminen ei vielä anna tarkkaa sijaintia vaan täytyy saada selville missä kohtaa jokea oleskelee. Hyviä paikkoja tarkistaa sijaintinsa on jokihaarukat ja muut vesistöjen muodot sekä jyrkänteet ja kurut. Jokien mutkat, kauempana olevat rinteet ja pienet suot ovat maastossa hyvin toistensa kaltaisia joten ole tarkkana määritellessäsi sijaintiasi. Varman jatkosuunnan ottamiseksi pitää tietää tarkalleen olinpaikkansa. Kompassilla kannattaa aina varmistaa uusi suunta seuraavalle tarkistuspisteelle.

1.5. Lappi eri vuodenaikoina

Talvesta kun en mitään tiedä niin keskityn sulan maan vaelluskauteen.

• Kesäkuu

Valoisaa koko vuorokauden. Pilvisinä öinä hämärää mutta se ei välttämättä estä vaeltamista. Alkukuusta voi saada vielä lumisateita. Viimeiset järvet vapautuvat jäistä alkukuusta pohjoisimmassa lapissa. Viipymälumia suojaisissa paikoissa ja tuntureilla vielä juhannuksen jälkeenkin. Joet tulvivat ja jängät vetisiä, kaikkialla märkää. Lapin kevät kaikkine kukkineen. Erämaassa tilaa ja rauhallista. Juhannuksena ensimmäiset merkit itikoista ja laajemmista retkeilijämääristä. Päivälämpötilat miellyttäviä vaeltamiseen mutta illat vielä kylmiä ja alkukuusta yöpakkasia.

• Elokuu

Yöllä muutaman tunnin pimeämpi aika. Lämpimiä hellepäiviä varsinkin alkukuusta. Räkkä helpottaa. Kesän kuivin kuukausi. Joet matalia ja maasto kuivaa. Loppukuusta yöpakkasia ja ruskan ensimmäiset merkit. Muuttolinnut lähtee. Kalastuskausi parhaimmillaan. Paras vaellusaika josta syystä tunturissa tungosta. Marjat kypsyy. Loppukuusta ennen ruskakauden alkua erämaassa hiljaisempi aika koulujen jo alettua.

• Syyskuu

Valoisaa 18-10 tuntia. Kesä loppuu alkukuusta. Ruska parhaimmillaan. Alkukuu hyvää retkeilyaikaa vaikka yöpakkasia jopa -10° tuvat täynnä. Erämaa hiljenee kuun loppupuolella jolloin rauhallisuutta kaipaavalle tilaa kulkea.

• Lokakuu

Ensilumet jo kuun alussa ellei jo syyskuun puolella. Pysyvämpää lumipeitettä loppukuusta. Erämaassa hiljaista mikä antaa rauhaa rakastaville mahdollisuuden kuljeskella muuten vilkkailla seuduilla. Alkukuusta vielä 8 tuntia valoisaa. Illat pitkiä ja pimeitä eikä pilvisellä säälläkään tahdo valo riittää valokuvaamiseen. Varauduttava koviinkin yöpakkasiin.

• Heinäkuu

Valoisaa ympäri vuorokauden. Aurinko laskee Ivalossa ensimmäisen kerran 20.7. Vuoden lämpimin, sateisin ja itikkaisin kuukausi. Loppukuusta alkaa kuivua ja räkkäkin helpottaa mutta kaikki paikat täynnä retkeilijöitä.

1.6. Vaeltaminen

• Vaellustavat

Henkilökohtaisen mieltymyksen ja kunnon mukaan voi erämaahan tutustua eri tavoin joista seuraavaksi muutama.

• Vinkkejä

··· Lenkkeile

Alkumatkan rasitukset kipeyttää paikat jos ne on yleensä kipeytyäkseen. Pieni lenkkeily ja kuntoilu ennen reissua totuttaa jalat rasitukselle. Samalla poistuu vyötäröltä pari kiloa kannettavaa. Suomen lapissa ei tarvitse olla mitenkään huippukunnossa mutta ei siitä haittaakaan ole.

··· Rennosti

Ota alussa rennosti sillä Innostus ja touhottaminen on suurimmillaan alkumatkasta. Suunnistusvirheitä sattuu tottumattomuudesta. Alussa pyrkii käyttämään kaikkia mukanaan olevia varusteita. Niitä ei kuitenkaan löydä rinkasta. Muutenkin toiminta on hieman sekavaa: lenkkarit vaihtaa jalkaan juuri ennen suota, ei ole vielä oppinut että kattila ei pysy pyöreällä hirrellä, kävelee innostuksissaan itsensä näännyksiin. ym. ym. Varaa siis aikaa (tarpeeksi lyhyt päivämatka) ja mielellään helpohko reitti (polku, joenvarsi ym) alkumatkalle. Etäisyydet, kuljetun matkan pituuden, mäkien koon, oman kunnon ym oppii arvioimaan muutamassa päivässä.

··· Piipahduksia

Muutaman päivän lenkkejä maastoon ja sitten autolla seuraavaan paikkaan ja taas parin päivän reissu. Ei vaadi varusteilta eikä kokemukselta paljoa. Hyvä tapa tutustua pieniin kohteisiin joihin ei voi sijoittaa viikon vaellusta. Samalla lomamatkalla voi tutustua pintapuolisesti vaikka koko lapin erilaisiin maisemiin. Varsinaiseen erätunnelmaan ei pääse sisälle. Mainio lapsiperheiden retkeilymuoto joka sopii myös kalastajille

··· Läpivaellus

Kapeisiin ja pitkiin alueisiin tutustuminen, jolloin lähtö- ja loppupiste eri paikoissa. Ongelmana mm: matkavaatteet, toiselle puolen erämaata jätetty auto, tarpeeksi suuren erämaan löytäminen, reitin lyhentäminen vaikeaa. Hyviä puolia mm: ei edestakaista vaellusta.

··· Rengasmatka

Laajempiin alueisiin tutustuminen. Lähtöpaikka ja retken loppupiste sama. Kierretään retkialue isona kaarroksena. Ongelmana mm: Helposti joutuu palaamaan lopussa samaa reittiä alkumatkan kanssa. Muutaman vaelluskerran jälkeen tutun lähtöpisteen ympäristö liian tuttu muutaman päivämatkan säteellä. Vaatii laajan erämaan. Hyviä puolia mm: Matkavarusteet voi hyvin jättää lähtöpisteeseen säilytykseen. Reittiä voi tarpeen mukaan lyhentää koska vaan.

··· Tukikohta ja rusettimatkat

Pienempiin alueisiin soveltuva tarkempi tutustuminen ja ajallisesti pitkät vaellukset. Vaelletaan ripeästi erämaan keskelle ja pistetään leiri pystyyn useammaksi päiväksi. Tehdään siitä sitten päivämatkoja ympäristöön kunnes taas vaelletaan muutama päivä reippaasti uuteen leiriin. Ongelmana mm: "kunnon vaeltaja tarvitsee kilometrejä", ei ehdi kaukaisiin kohteisiin. Hyviä puolia mm: Raskaita rinkkavaelluspäiviä vähemmän. Kaikkien ei ole pakko käydä päivämatkoilla, vaan voivat jäädä vaikka kalaan.

··· Kevytvaellus

Kevyillä varustuksilla voi hyväkuntoiset vaeltajat tehdä pitkiäkin vaelluksia lyhyellä ajalla. Rinkan (reppu) paino painuu 10kg tietämille. Päivämatkat 30km tietämille. Etuna on kulkemisen helppous ja se ettei kaukaistenkin alueiden kokemiseen tarvitse uhrata lomistaan paria viikkoa. Vaatii kunnon lisäksi kokemusta vaeltamisen ja varusteiden suhteen sekä hieman enemmän varaa niiden hankkimiseen.

··· Syötävä on

Useimmat eivät tunne alkupäivinä ruokahalua rasituksen muuttuessa normaalista. Tällöin on kuitenkin pyrittävä syömään vaikka väkisin koska väsymys tavoittaa helposti huonosti syövän ihmisen. Laihdutuskuuria ei kannata pitää retkeillessä ainakaan ruokailuja supistamalla. Normaalia suurempienkin aterioinen nauttiminen ei tahdo estää painon putoamista retken aikana.

··· Juotava on

Ihminen haihduttaa useamman litran vettä päivässä joten on syytä juoda paljon. Onneksi hyvää vettä ei tarvitse kauaa hakea. Raikas tunturivesi on kylmää ja sitä tulisi nauttia mieluummin vähän kerrallaan mutta useasti.

··· Muista tauot

Matkalla ei saa unohtaa taukoja. Väsyneenä tekee suunnistusvirheitä ja rupeaa helposti kränäämään. Olet väsynyt jos valintojen ja päätösten tekeminen on vaikeaa ja ailahtelevaa. Lyhytkin pysähdys virkistää. Tarkkailkaa toisianne.

• Yhdistelmät

Vaelluksen ei tarvitse olla pelkkää kävelyä aamusta iltaan. Joskus kannattaa kokeilla muiden harrastusten sekoittamista perinteiseen maastossa kulkemiseen.

··· Kalastusvaellus

Varsinkin pitemmän vaelluskokemuksen jälkeen kalastus tuo mukavaa vaihtelua ja uusia maisemia totuttuun matkantekoon. Kalastusvaelluksen voi oikeastaan jakaa kolmeen eri tapaan:

• Tehokalastus
Vaelletaan pikaisesti kalapaikalle tai lennetään sinne. Eletään kalastuksen ehdoilla. Ei ole tarkoituskaan mennä jostain jonnekin. Nautitaan jokivarsien ja lampien tarjoamista maisemista ja kalastuksen tuomasta nautinnosta. Kalan lisäksi on ruokaa vain muutamalle matkapäivälle ja aamupalaksi.

• Eväspussin täyttö
Vaelluksella on selvä reitti mutta sen valintaan on vaikuttanut kalan saanti. Pidetään mahdollisesti jokunen kalastuspäivä. Osa kannettavasta ruuasta korvataan kalalla.

• Makupaloja
Kevyimmällä kalastusreissulla kalastus ei vaikuta matkantekoon. Porukalla vaellettaessa yksi ottaa onkivehkeet mukaan ja sitten kalastetaan kun jää ylimääräistä aikaa. Ruokaa ei korvata kalalla vaan siitä saadaan maukasta lisä naposteltavaa iltanuotiolle.

··· Patikka ja melonta

Suomessa on runsaasti vesistöjä jotka vain odottavat melomista. Pohjois- ja itäsuomen melontareitit ei itsellään aina tarjoa yli viikon vaellusta. Jos sijoittaa melonnan alkuun tai loppuun useamman patikkapäivän saa samalla kertaa tutustuttua johonkin pienempään erämaahan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Patikka osuudella ei ole mahdottoman painavaa rinkkaa ja kanootissa (kajakissa) kulkee hieman painavampaakin muonaa. Esimerkkinä voisi olla: Inarijärven yli melominen ennen tai jälkeen järven itä tai pohjoispuolen patikoinnin, Rajajoosepilta suoraan kemihaaraan ja sitten meloen Kemijokea Savukoskelle tai viikko patikoiden Pöyrisjärven erämaassa ja lopuksi 3 päivää meloen Pöyrisjokea Vuontisjärvelle.

··· Älä hyppää

Kotipihalla voi hyppiä ja pomppia miten sattuu. Jos jalka niksahtaa voi olla kotona muutaman päivän ja jättää sählymatsin väliin, töihinkin pääsee bussilla vaikka hieman nilkuttaisi. 30km lähimmästä tiestä nyrjäytetty nilkka, venäytetty käsi tai niksahtanut selkä pitää itse raahata takaisin sivistykseen. Pidä kulkiessasi aina toinen jalka maassa. Hyppääminen vaikka pienenkin esteen yli voi olla kohtalokas. Mättäät, sammaleet ja varsinkin jokien ja purojen kivet on liukkaita. Muista että kaikki kivet, isotkin, voivat keinahtaa jolloin tasapaino järkkyy.

··· Heikoimman vauhtia

Kävelynopeus tulee valita ryhmän "hitaimman" mukaan, jotta jokainen ehtisi nauttia maisemista ja matkasta. Hyvä tapa on antaa tarvittaessa hitaimman kulkea edellä määräämässä tahtia. Kiukuttelijat ja laiskurit tulee jättää kotiin. Huonolla säällä tai aikataulun jostain syystä petettyä tulee tarve ripeämpään kulkemiseen. Tällöin kantamuksia jakamalla voidaan tasata porukan "vauhtia" koska perillä ollaan vasta kun viimeinen on perillä. Tavaroiden jakaminen on itsestään selvää jos joku on kipeyttänyt jalkansa tai on kuumeen ym. syyn takia huonommassa kunnossa. Toisia odottamaan joutuvalla on yhtä tylsää kuin sillä joka joutuu ponnistelemaan pysyäkseen mukana.

··· Tarkkaile

Tarkkaile porukan koossapysymistä koska kaikki eivät osaa tai kehtaa sanoa väsähtämistään ennenkuin uupumus iskee. Kokenutkin kulkija saattaa "sipata" energiavarojen huvettua. Kaikkien on yhdessä huolehdittava miellyttävä matka jokaiselle. Isomman porukan voi jakaa nopeammin ja hitaammin eteneviin. Ketään ei saa jättää kulkemaan yksin edes parin kymmenen metrin päähän. Koivikossa näkyvyys on yllättävän lyhyt, tunturissa sumu saattaa tihentyä nopeasti. Vaikka ei eksyisi, niin jatkuva huoli siitä tai jälkeen jäämisestä tekee matkan epämiellyttäväksi.

··· Ilmoita aikeistasi

Ilmoita aikeistasi muille. Varsinkin jos kuljet joukon viimeisenä, tulee sinun ilmoittaa muille pysähtymisestäsi marjanpoimintaan tai tarpeille. Muu porukka saattaa kulkea pitkällekin katsomatta taakseen. Ensimmäisenä porukassa kulkeva keskittyy yleensä niin intensiivisesti edessä olevan maaston ja kävelyreitin tarkkailuun ettei huomaa mitä takana tapahtuu. Siksi taempana tulevien on syytä pitää välillä ääntä itsestään. Leiripaikoilla kannattaa kertoa muille jos lähtee hieman pidemmälle ja mihin suuntaan on menossa.

··· Kokeile yövaellusta

Eri vuorokaudenajat on lapissakin erilaisia. Virkistävää vaihtelua saa kun iltanuotion jälkeen ei menekään nukkumaan vaan lähtee vielä seuraavalle järvelle ja nauttii aamupalan ennen nukkumaanmenoa. Tai aamuyöstä herättyä lähtee kulkemaan klo 03.00. Auringon nousut on upeita ja yöllä luonto on vieläkin hiljaisempaa kuin päivällä.

··· Mäet varovasti

Jyrkät alamäet on jaloille pahimpia paikkoja ja jyrkät ylämäet taasen uuvuttavimpia. Mäet kannattaa kulkea mutkitellen ja käyttämällä lyhyttä askelta. Reitinvalinnalla voi välttää pahimmat paikat vaikka toisaalta kohtisuora kulkeminen pienille harjanteille voi olla parempi kuin pitkä viistosti tapahtuva nousu.

··· Saappaat kuiviksi

Jalkineet on patikoitsijan tärkeimpiä varusteita ja ah! kuinka mukavaa on pistää aamulla kuivat saappaat jalkaan. Jos et ole tuvan lämmössä mutta edessäsi on nuotio voit kokeilla keitettyjä kiviä. Kattila täyteen golfpallon kokoisia kiviä ja ne nuotiolle kiehumaan. Kun vesi kiehuu on kivet 100° ja voidaan ne kuivaamisen jälkeen laitaa kumisaappaaseen joka kestää vielä tämän lämpötilan. Varret ylöspäin ja saappaat alkaa kuivumaan. Älä heitä kiehuvaa vettä pois vaan laita toinen vaihtokivisarja lämpiämään. Jotkut laittavat kostuneiden vaelluskenkien pohjalle tuikkukynttilän palamaan ja sanovat sen toimivan ?

··· Pyöräily ja patikointi

Eteläisen suomen erämaat ja kansallispuistot ovat hieman pieniä pitemmälle vaellukselle. Mitä jos ketjuttaisi kohteita siten että siirtymätaipaleen suorittaisi pyöräillen. Pyörä junaan ja pari päivää polkemista kansallispuiston laitaan, pyörä opastuskeskuksen kupeeseen ja reppu selkään, parin päivän tutustuminen paikallisiin maisemiin, siirtyminen polkemalla seuraavaan kohteeseen jne.

··· Vaellus ja kullanhuuhdonta

Ivalojoen ja Lemmenjoen maisemissa huuhdotaan vielä kultaa. Jotkut huuhdontapaikat tarjoavat mahdollisuuden "turistihuuhdontaan". Eipä olisi hassumpi ajatus pysähtyä muutamaksi päiväksi kokeilemaan kullankaivajan arkea tai juhlaa.

··· Vaellus ja harrastukset

Luontokuvaus, Perhosten keräily, Lintujen bongaaminen, kasvien tutkiminen ja muut harrastukset kannattaa sekoittaa vaelluksille mukaan. Vaeltaa päivän tai kaksi ja pysähtyy sitten muutamaksi päiväksi ja keskittyy harrastukseensa. Sitten taas eteenpäin. Mielikuvitusta matkan suunnitteluun.

1.7. Leirielämää

• Autiotuvat

Autiotuvat on tarkoitettu korkeintaan parin vuorokauden tilapäiseen oleskeluun. Ei siis pidä ottaa tupaa viikon mittaiseksi tukikohdaksi josta tekee päivämatkoja. Metsähallituksen tuvat on huollettuja. Paliskuntien ja rajavartioston avoimet tuvat saattavat olla puutteellisempia varustukseltaan. Vanhat retkeilijöiden, kullankaivajien, kalastajien ym. tupavanhukset ja kammit ovat varusteiden ja huollon osalta kulkijoiden harteilla.

Huollettujen tupien varusteisiin kuuluu kamina tai takka, ruuanlaittopiste (kaasuliesi tai kamina), pöytä penkkeineen ja laverit nukkumista varten. Yleensä on vieraskirja, muutamia ruuanlaittovälineitä, vesiämpäri, saha ja kirves sekä katoksessa puita, WC. Tupiin on yleensä jätetty tulitikkuja, kynttilöitä ym pikkutavaraa muuta ei kannata luottaa siihen että vessassa olisi paperia. Tuvilla on myös jätehuoltoa varten roskasäkkejä mutta niistä ollaan kustannussyistä luopumassa. Omat roskat tulisi polttaa tai viedä takaisin tienvarsille. Kirjoita aina nimesi vieraskirjaan ja mainitse myös minne olet aikeissa jatkaa. Rinkat on kohteliasta jättää ulos jotta tuvassa mahtuu paremmin oleilemaan. Nestemäisten polttoaineiden käyttö tulen sytyttämiseen on kielletty, samoin niiden säilyttäminen sisällä. Tupien vesiastia tulee tyhjentää lähtiessä.

··· Selvitä tuvat etukäteen

Metsähallituksen infopisteistä tai puhelimitse saa tietoa autiotupien kunnosta. Viimekäden tietoa saa myös puistojen opastuskeskuksista. Valitettavasti tupia palaa tai poltetaan silloin tällöin eikä kartat ja opaskirjat pysy mukana. Samoin saattaa joku tupa muuttua varaustuvaksi tai rajamiesten lukittu tupa avautua. Maastossa on ikävä saapua päivän rämpimisen jälkeen 5v. aiemmin palaneelle tuvalle. Maastossa on myös joukko vanhoja karttoihin ja oppaisiin merkitsemättömiä tupia joiden kunto ei välttämättä ole kehuttava. Ne tarjoavat kuitenkin mainion sääsuojan yöksi tai vaikka vain ruokailuajaksi. Näistä tupavanhuksista saa tietoa muilta matkalaisilta, vieraskirjoista ja vanhoista kartoista. Tällä hetkellä paras tietolähde autiotupien osalta on internetin sivu: Autiotuvat on-line http://koti.kainuu.com/joula/at/

··· Aamuhässäkkä

Aamuisin autiotuvilla on lievää hässäkkää kaikkien yrittäessä tehdä ripeää lähtöä omille teilleen. Kattilat, kuivumassa olevat vaatteet ja muut varusteet tuppaavat sekaantumaan. Joutuu odottamaan vuoroaan ym. Toisaalta tämä on vain tunnelmaa ja tulee siinä samalla tutustuttua ja rupateltua muiden matkalaisten kanssa. Samalla saa pari hyvää vinkkiä päivän varalta ym. Jos kuitenkin on tarkoitus lähteä ajoissa matkaan niin nukkumaan kannattaa siirtyä telttaan, tai pitää ponnistaa ensimmäisenä ylös. Aamutoimia nopeuttaakseen kannattaa myös kerätä tavaransa kokoon jo illalla. Vaikka illalla tuvassa olisi ollut tilaa niin nukkumaan menon jälkeen voi vapaat paikat täyttyä.

··· Täynnä vai tyhjä

Autiotuvat on kaikkien käytössä joten koskaan ei tupaa lähestyttäessä tiedä kuinka paljon siellä on väkeä. Muutama mukava vaeltaja piristää reissua. Omat matkakumppanitkin voi jättää hetkeksi rauhaan ja jututtaa muita kulkijoita. Varusteita vertailemalla ja toisten ruokia "vakoilemalla" saa lisää vinkkejä oman reppunsa täyttämiseen seuraavalle kerralle. Vaikka isompien ryhmien tulisi hakeutua varaustupien puolelle saattaa myöhäänkin illalla putkahtaa tupaan toistakymmentä nuorta sadekuuron kastelemaa rinkan raahaajaa. Rauha katoaa silloin ja tupa muuttuu kosteaksi, ahtaaksi ja hälyisäksi paikaksi josta toivoo pois.

··· Saunat

Matkan aikana kertynyt lika lähtee parhaiten saunassa. Tuvilla joissa on ämpäreitä tai vateja voi lämmittää kätevästi vettä ja hoitaa peseytymistä ulkosalla. Puronvarsilla tai järvissä on kylmä pestä päätään eikä retkikeittimen kattiloihin paljoa lämmintä vettä mahdu. Saunojen sijainti kannattaa selvittää ja valita matkalle muutama kunnon löylyilta. Osa saunoista on varaussaunoja joihin on hankittava avain etukäteen. Saunojen määrä vähenee kokoajan tulipalojen takia. Niitä poistetaan myös käytöstä suuren puunkulutuksen vuoksi.

··· Säätilat

Tupa on huonolla säällä aivan lyömätön paikka. Tuvissa voi liikkua, tehdä ruokia, lukea vieraskirjaa, rupatella muiden kanssa ja kuivata varusteet ulkoilmoista riippumatta. Kun taas useamman tunnin makaaminen teltassa on tylsää.