Kajaani Paltaniemi - Vuokatti Vuokatissa Sotkamo - Kuhmo Nurmes Bombaa ja muuta Nurmesta Lieksa - Koli Vuonislahti - Koitereenhelmi Kohti Joensuuta Joensuu Kotiin Joensuu Jälkiviisautta

Esipuhe

Kemijärveltä 1991 alkanut Suomen läpi pyöräily saa nyt jatkoa. Edellisellä kerralla päästiin siis Kuusamon, Suomussalmen ja Puolangan kautta Kajaaniin. Hiukan ajateltua pidempi oli tämä väli ennen kuin päästiin jatkamaan. Nyt määränpää on Joensuussa ja tarkoitus kiertää Kuhmo, Nurmes, Lieksa, Ilomantsi reittiä.

Edellinen osuus 1991 Kemijärvi-Kajaani ja seuraava 1998 Joensuusta eteläisen Suomen halki Tammelaan Forssan lähelle.

  Kajaani

4.7 tiistai

Lupasivat eilen iltauutisissa sadetta. Sen takia yön nukkuminen pätkittäistä sateen ropinan kuuntelua. Herätys aamulla klo 6.00. Pientä tihkua. Pyöräiltiin asemalle. Pyörät konnarin vaunuun á40mk ja itse nyyttien kanssa varatuille paikoille. Junassa rauhallista vaikka täyttä. Haettiin kahvit ja ratkottiin ristikoita. "Käymälää saa käyttää vain junan ...ki.ssa" kyltti nauratti.

Junamatka 8.02-15.08 meni yllättävän ripeästi. Kajaanissa satoi tihkua. Harkittiin hetken retkeilymajaa (200mk 2 hengen huone aamupalalla) mutta tultiin kuitenkin Onnelan leirintäalueen mökkiin 140mk. Tavaroiden purkua ja pieni kaffee välipala. Viime kerralla ei ehditty tutustua Kajaaniin joten päätettiin tällä kertaa tehdä se ja lähteä maantielle vasta aamulla.

Kaupunkikierros aloitettiin infopisteestä joka juuri suljettiin nenämme edestä. Seuraavana luterilainen kirkko (kaunis) jossa opastus. Sitten UKK:n "suuri aika" veistos ja kipittelyä kohti linnan raunioita ja tervasoutu kanavaa. Käväisy Kaukametsän "kulttuurikeskuksessa" joka oli tylsä mesta. City-marketista pientä evästäydennystä ja syömään. Joku Cantiina & Bar se oli mutta siellä oli hyvä ruoka. Pohjalle lämmin sienikeitto ja sitten kinkulla täytetty lehtipihvi. Täyttävää. Ripeä kävely mökille ja heti tutumaan vaikka ilta ei ollutkaan ehtinyt pitkälle. Miia on hivenen kipeän sorttinen ja viluinen. Jos huomenna sataa tihuuttaa kuten on luvattu, niin mennään suorinta tietä Vuokatin suuntaan. Vino mökki n:o 10 hiljeni osin heti 21.00 jälkeen ja lopullisesti hieman ennen 22.00.


Paltaniemi - Vuokatti

5.7 keskiviikko

Yöllä satoi ja niin maan perusteellisesti. Herätessämme oli sade tauonnut ja aurinkokin pilkisti jostain rakosesta. Oltiin kahden vaiheilla menosta Paltaniemeen. Sää vaikutti kuitenkin sen verran hyvältä ja Miian kunto samoin, että valittiin pitempi reitti. Naapuri aitan mustalaismies ja hänen vaaleaverikkö + 2 koiraa lähtivät ensin haukkuen ja pakettiauton ovet paukkuen. Lähistöltä lähti myös joukko pyöräileviä ulkolaisia n. 6 pyörää + huoltoauto. Mökit hyvin varattuja mutta telttailualueella tilaa. Pakattiin ratsut "Veli hopea" ja "Jaska braun".

Ajettiin keskustan ja linnan yli kohti Paltaniemeä matkalla leveä, lentokentän varalaskuratana toimiva tien osuus. Koukattiin pienelle sivutielle joka johti Oulujärven rantatöyrästä seuraavalle museotielle. Kaunis tie kulki upeiden puiden välissä ja Oulujärvi pilkotteli, ei tosin auringossa vaan sateen sinisenä tien kyljessä.

Saavuimme Paltaniemen vanhalle kuvakirkolle 1700-luvulta. Asteltiin kellotapulin läpi, kun ovet olivat avoinna ja siellä oli paanukaton laittajat pitämässä sadetta. Harmittelivat hekin vetistä keliä, ainoastaan ylimmän tornin paanut oli enää tervaamatta ja nyt sade viivästi työn valmistumista. Jatkettiin kuvakirkkoon. Upea kirkko, jonka katossa kulki raamatun kertomus maailman synnystä Jeesuksen ylösnousemukseen ja pääoven päälle oli muistutukseksi poistuville seurakuntalaisille maalattu suuri visio viimeisestä tuomiosta piruineen ja muine kauhukuvineen. Kirkossa ei ollut urkuja eikä sähköjä eikä muita turisteja kuin me, mutta heti peräämme parkkipaikalle parkkeerasi norjalais bussi täynnä eläkeläisiä. Jumalanpalveluksia pidetään vain kesäisin.

Jatkoimme pyörillä 200 metriä Eino Leinon syntymäkodille. Siellä kahvit kainuulaisen juustoleivän ja vadelmahillon kyydittämänä. Talo on kopio muutamien kilometrien päässä olleesta alkuperäisestä kodista, selvitti tuvan emäntä, joka tunsi hyvin Suomen parhaimman runoilijan vaiheet ja suvun. Sieltä lähdettiin auringon paisteessa polkemaan kohti Vuokattia ja alkoi tuskien taival.

Vähän väliä tulla ropsautti vettä, oli vastatuuli ja sadeasuja puettiin ja riisuttiin. Miian olo ei ollut kaksinen, mutta päätettiin silti lähteä polkemaan Kuluntalahden kautta Vuokattiin. Suonperän risteyksen kohdalla pidettiin taukoa linja-autopysäkin katoksen alla ja odoteltiin sateen loppumista, jotta edessä häämöttävä 150metrin nousun mäki voitaisiin ajaa ilman sadeasuja. Oli raskas nousu, Mikko polki ylös asti, Miia talutti ja oli aivan kuitti, kun pääsi ylös. Rättirumba jatkui niin kuin vain peräti ikävässä Kajaanissa voi sattua, mutta vaihtupa onneksi kunta, saavuimme solei Sotkamoon, mutta saatiinpa vaan täälläkin vettä ennen pitkään.

Uuvuttavat vaaranousut olivat Miialle liikaa, Yhdellä hakkuuaukiolla pysähdyttiin, Miia pitkälleen apilaketoon "ja nyt minä kuolla tahdon". Olo oli huono, mutta hetken huilailun jälkeen jatkettiin. Kova vastatuuli vaikeutti matkantekoa, mutta sitkeästi jatkettiin. Vuokatin rinteet avautuivat kauniissa auringonpaisteessa tielle ja pysähdyttiin valokuvausta varten. Vielä ehdittiin saada kunnon sateet ja pieni harhaanajo sopi kuvioihin, ennen kuin saavuimme Vuokatin rannan kristilliseen loma- ja kurssikeskukseen.

Muutama mökki oli vapaana ja saimme 4-hengen mökin 4A Nuosjärven rannasta 200mk. Kuumemittari saatiin lainaksi ja uupunut, paleleva Miia vaipui horrokseen makuupussin uumeniin. Miialla kuumetta +38° ja Mikon laittaman kirkkaan juureskeiton (parasta ennen 05/93) jota hän jatkoi makkaralla, syönnin jälkeen Buranaa poskeen ja unta pipoon, niin eiköhän se siitä. Lueskeltiin Gideonien Uutta testamenttia ja psalmeja, onhan matkassa mukana entinen seurakuntanuori.




  Vuokatissa

6.7 torstai

Heräsin seitsemältä jolloin ulkona satoi ja tuuli. Menin takaisin nukkumaan. Heräsin yhdeksältä ja nyt oli päivä niin kuin piti. Aurinko paistoi ja taivaalla lipui hiljakseltaan pieniä poutapilviä. Hain resepsuunista litran maitoa ja kuumemittarin Miialle. 36.2°C eli normaalille epänormaali mutta Miialle normaali lämpö. Päätettiin jäädä toiseksikin yöksi paikalle jotta voimat hiukan palais.

Aamukaffeen jälkeen oli päivä ja lähdettiin tutustumaan Vuokatin kylään. Kauppa, kirjasto, posti, löytyi sekä Vuokatinpuun tehtaanmyymälä. "Leipää ne on murusetkin" liina sekä hilavitkutin löytyi. Oli siellä taidokkaita puuesineitä ja kiuluja ym. Katinkultakin piti käväistä katsomassa. Siistillä alueella lukematon määrä samanlaisia mökkejä sekä monipuolinen klubirakennus. Trooppinen uimala, tennis, ym + tietenkin lapsille tietokonepeliluola. Käänsimme takalokasuojat mersuille ja bemareille. Kyläkierrosta jatkettiin asemaan tutustumisella ja Hakalan kadun läpiajolla. Suosittiin paikallista Jojo lähimyymälää joka ei suosinut meitä vaan Miian piti mennä toiseen putiikkiin ostamaan 1kg vehnäjauhoa.

Leirintä-alueelle päästyämme laitettiinkin sitten makkarasoosit. Vuokatti piti vielä vallata joten pyöränselkään ja etsimään urheiluopistoa josta oletin päästävän kapuamaan huipulle. opaskartat valehteli meille ja mentiin vikasuuntaan Vuokatin rinteisiin nähden. Opiston pihalla päätettiin, että Miia vielä hieman lepäilee ja palaa mökille kun taas minä jatkaisi mäen valloitusta tietä myöten. Reitti huipulle löytyi pienen koukkauksen jälkeen. Kun olin taluttanut hikipäissäni pyörän mäen päälle näin joidenkin nousevan sinne tuolihissillä. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Maisemat mitä mainioimmat. Järviä joka puolella. Vauhdikasta alamäkiajoa takaisin mökille jossa laiteltiin kahvit. Miia oli tämän välin vaan nukkunut, (tosin ensin oli laittanut lettutaikinan turpoamaan). Ja heräsi ikkunan koputukseen, kun Vuokatin valloittaja saapui. Kahvit juotiin unelmatortun kera (oli erittäin onnistunutta verrattuna Miian juhannukseksi tekemään "kumirullaan").

Jotta retkellä ei pääsisi laihtumaan, siirryttiin kahvin äärestä letunpaistoon keittokatokseen. Mikko oli taidokkaampi letunkääntäjä kuin Miia ja siksi hän saikin soutajan osan, kun lähdimme nauttimaan lettupicniciä Nuasjärven laineille (veneen vuokra 15mk/h) ilta-auringon loisteessa. Soudettiin Katinkullan rantavesille ja ihailtiin vuokatin rinteitä. Tuuli keikutti lasikuitu venhosta siihen malliin, että vävy Pauli olisi ollut täysin kalkkilaivan kapteeni, mutta matka joutui, kun oli hyvä soutaja ja vielä parempi perämelan pitäjä. Sen jälkeen suihkuun ja iltateet ja Miia pakkasi maan perusteellisesti, koska huomenna jatketaan matkaa kello 5.00.



 Sotkamo - Kuhmo

7.7 perjantai

Miia pääs herättämään ja vinoilemaan puhumastani aikaisesta herätyksestä ja lähdöstä. Hyvien esivalmistelujen ansiosta aamutoimet sujuivat joutuisasti. Ennen lähtöä tulivat naapurituvan naiset hetkeksi juttelemaan. Olivat myös olleet pyöräilemässä menneinä vuosina ja ainakin yksi heistä oli lähdössä itäsuomea polkemaan muutaman päivän kuluttua. Klo 10.00 aikoihin palautettiin tuvan avain, tiedusteltiin säät ja tietyöt. Selvitys molempiin oli aika ympäripyöreä.

Hyvää pyörätietä kauniissa maisemassa Sotkamoon. Kylä on vilkas ja palveluiltaan hyvä. Ostettiin (pankkiautomaatilla käynnin jälkeen) postikortteja, Miian kummipojalle Sotkamon jymyn T-paita, pyörän varaventtiileitä ja öljyä niin ja tietenkin torilta porkkanoita. Kyllä kirkkokin nähtiin (ulkoa päin) ja sitten ripeästi tienpäälle.

Pian oli vastassa Virikemaa. Joku paikallinen taiteilijapersoona oli pistänyt pystyyn kaikenlaisen puisen lahjatavaran näyttelyn. Veisteli itse paikanpäällä suurimman osan. Oli siellä hyviäkin ideoita mutta mielestäni hivenen karkeatekoisia. Matka jatkui hyvää tietä pienten kylien ohi. Ontojoen kyläkaupasta ostettiin pikkuisen täydennystä muonavarastoon ja jäätelöt jotka nautimme kaupan pihalla olleessa keinussa.

Allamme oli upo-uutta asvalttia ja takana myötätuuli. Tervasalmen museosillan kupeessa laittelimme retkimuonasta vatsantäytettä ja nautimme munkkikahvit. Myös muiden taukopaikan käyttäjien tarkkailu tuo huvitusta.

Tervasalmelta jatkettiin suoseutujen läpi Kuhmoon. Kirkonkylään eli kaupunkiin johti hyvä pyörätie ja siellä poikettiin ensin matkailuinfoon. Olipa esitteitä ja palveluhenkinen nuorimies. Laukunkantaja-patsaan vieressä möi Kirsti Wallasvaara vielä porkkanoita, mutta me jatkettiin Kalevalakylän leirintäalueelle.

Lunastettiin 10mk:n kansainvälinen leirintäkortti, joten tästä voidaan jatkaa vaikka mihin. Teltta pikaisesti pystyyn ja kevennetyllä versiolla uudelleen kaupungille. Pikatutustuminen Talvisotanäyttelyyn (aikaa 20min), oli hyvä. Kaupungilla käytiin ihailemassa uutta arkkitehtuuria, Kuhmo-talo, uusi kirjasto, ja vanhempaa tietotaitoa (kirkko todella kauniilla paikalla joen rannalla). Kuhmon vanhalla hautuumaalla kasapäin Huotareita, sekä muistopaasi niille 750 Kuhmolaiselle jotka menehtyivät suurina nälkävuosina. Yleisesti Kuhmon keskustan ilme oli aurinkoisen kevyt, autojen parkkipaikat hyvin ratkaistu.

Majapaikassa iltateet ja K-Heikuran hyvät sämpylät. Vielä sen päälle paistettiin makkarat alhaalla hiekka-rannalla. Ja nukkumaan. Yöllä satoi ja naapuriteltan kaveri vaan kuorsasi.



 Nurmes

8.7 lauantai

Heräiltiin klo 8.00 aikoihin ja naapuri kuorsasi edelleen. Lahtelaismies tuli pummimaan tupakkaa, meni sujuvasti teltalta toiselle tuloksetta. Puuro ja kahvi ja tupakkipummi höpötteli seurana. Teltassa yöpynyt saksalaispariskunta teki maastopyörillään lähtöä, olivat aloittaneet Hesasta, 100mk/päivä ja tavoite Kiiruna. Saksalaista tehokkuutta.

Me jätettiin teltta sikin sokin paikoilleen ja lähdettiin tutustumaan Kalevalakylään. Piletti 50mk/hlö mutta saatiin aimo annos suomalaista kulttuuria. Hieno paikka ja aikaa meni reilusti yli 2 tuntia ja osa loppupäästä jäi katsomatta. Palattiin leirintäalueelle ja kauniissa aurinkoisessa säässä laitettiin kamat kasaan. Lähtö 13.15. Portilla törmättiin vantaalaispariskuntaan joka majoittui kalevalan leirinnän mökkiin. Torin pakollisten porkkanoiden ja nauriin oston jälkeen pätkän verran samaa tietä kuin eilen tultiin ja sitten käännyttiin Nurmekseen johtavalle tielle.

Jyrkänkosken taistelumuistomerkin (venäläisten eteneminen pysäytettiin sille paikalle) kohdalla eläteltiin toiveita munkkikahveista vaan ei ollut kioski auki. Yksinäinen pyöräilijä tuli samalle nähtävyydelle ja pakolliset matkakyselyt. Jatkettiin matkaa ja Miian ketjut putosivat yhden vaaran ylityksessä. Ne paikalleen ja samalla Mikkokin hyppäsi shortseihin. Melkomoisia nousuja vaaralta toiselle ja se em. lonely rider "ratsasti" ohitsemme.

Lauvuskylän kioskilla juotiin kahvit ja Mikko valitteli huonoa oloa. Mukaan ostettiin ruislimppu ja vesipullot vettä täyteen. 13km:n tietyökin alkoi, mutta onneksi se oli jo voitonpuolella. Ruokapaikka otettiin pienen lammen rannalta, ai että lihapullat keitetyillä perunoilla + paprikaa maistui. Tie oli rauhallinen ja upeat vaaramaisemat.

Loppumatka sujui ripeästi uutta tietä yöksi Pielisen rannalle Hyvärilän leirintäalueelle. Saavuttiin n. 20.30. Juotiin kaffeet kahvilassa ja vasta sitten teltan pystytykseen. Missä se sitten ropsautti vähän vettä, mutta me mentiin tyytyväisinä tähän päivään isompaan räystäsvuotoon eli suihkuun. Huomenna katsastetaan Nurmes ja Bomba. (klo 23.55)



 Bombaa ja muuta Nurmesta

9.7 sunnuntai

Voi ei, sataa ja tuulee. Masensi heti aamusta ja vielä enemmän masensi Mikon turha "lypsymatka" kioskille; ei ole maitoa ei, liekö lypsävät täältä loppuneet. Pelkän aamukahvin voimin poljettiin Sotka-hotellin kautta Bombaan, vettä tihutti. Bomba ja Jormankatori oli jonkinlainen pettymys. Miia olisi halunnut ostaa kulinaristisia ostoksia vaan eipä ollut vatruskaa eikä karjalanpiirakkaa kaupan. Munkkikahvit juotiin ja ostettiin Bomba-patakinnas, liittyyhän se edes ruoanlaittoon ja voi sitä tällä retkellä tarvitakkin kun on niin kylmä.

Bombalta jatkettiin Nurmeksen keskustaan ja puu-nurmekseen. Talot korkealla, kapealla harjulla koivukujien reunustamana. Uusin järjestyksessään jo 4. Nurmeksen kirkko tuli katsastettua. Tää on punatiilinen, uusgoottilainen v.1896 valmistunut kirkko, joka ei pala eikä lahoa niin kuin edeltäjänsä. Vanhoista kirkoista oli upeat pienoismallit kirkossa. Kirkkovahti selitti samalla suojärveläisten tarinan. Suojärvi on sijainnut lähellä sortavalaa ja sen asukkaat asutettiin Nurmeksen seudulle. Bomba on rakennettu suojärveläisten aloitteesta karjalaisuuden säilyttämiseksi ja osoitekin on nimetty Suojärvenkaduksi. Bomban ympärille kasvanut mökkikylä oli tehnyt konkan ja kaatunut kunnan syliin, ihmekös tuo, näytti kovin hiljaiselta. Kirkkovahti selvitti myös Nurmeksen pohjoispuolella olevan Porokylän nimen taustan. Se ei liity poroihin, on vaan aikoinaan palanut tai poltettu poroksi.

Päätettiin ennen Lieksaan lähtöä käydä syömässä ja keskustasta ei löytynyt muuta kuin linja-autoaseman kahvila. Syötiin ja palattiin myötätuulessa Hyvärilään. Teltta oli kuin lentoon lähdössä ja pari piskoa sopivalla hetkellä, niin päätettiin jäädä tänne. Ehtiihän Lieksaan huomennakin, ja jos tuulikin tyyntyisi ja aurinko paistaisi. Pelattiin pingistä sisätiloissa, kierrettiin 2.9km:n kuntolenkki ja poljettiin Mikonsalmeen hakemaan sitä hemmetin maitoa. Ja olihan R:llä sitä. Miia osti telen puhelinkortin, yritti yhteyttä Leväsjoelle vaan linjat katkeili.

Leirintäalueella keitettiin taas munkkikahvit ja lämmiteltiin. Mikko vuokrasi kanootin ja uskallettiin tunnin soutelulle. Tuuli oli onneksi hieman tyyntynyt; silti Miialla oli omat ja Mikolta lainatut päällä, eikä yhtään turhan lämmin. Airoja ja pelastusliivejä palautettaessa saatiin heikko ja rätisevä yhteys Leväsjoelle. Sielläkin ollut kovaa tuulta, puut katkoneet linjoja. Miia pakottautui hiuspesulle, saas nähdä, onko hiukset aamulla jäässä, sillä jos aamu oli sateinen ja tuulinen, niin nyt taivas on pilvetön, tuulikin melkein tyyntynyt ja edessä todennäköisesti hallayö. Mikko on kirjoitellut kaikille ystävilleen kortteja, ehkä hän samalla suunnittelee mulle niitä lupaamiaan sähköisiä välihousuja. Tarttis varmaan itsekin sillä niistää tuossa kovin ahkeraan.

 Lieksa - Koli

10.7 maanantai

Toive aamu. Kun vilkaistiin ulos teltan liepeitten alta, ei taivaalla näkynyt pilven hattaraa. Aamupala katoksessa ja reippaasti tavarat kasaan. Liikkeelle päästiin 9.30 tietämissä. Päätietä vältelläksemme lähdimme pienempää kylätietä kohti Lieksaa. Mutkitteleva hyväkuntoinen soratie kulki kauniissa vaaramaisemassa. Lipinlahti, Jurtinvaara, Höljäkkä ym kylät jäivät taakse.

Mätäsvaaran kyläkaupalla pysähdyimme täydentämään huvenneita muonavaroja. Kaupan seinässä oli kyltti "Kaivosnäyttely". Kaupan kellarista löytyi mielenkiintoinen kokoelma esineitä ja esitteitä kylän ja paikalla olleen kaivoksen historiasta. 1949 suljettu kaivos oli aikanaan Suomen 2. suurin sitten Petsamon nikkelin ja väkeä kylällä oli tuhannen kieppeillä.Hieman viisaampina jatkoimme taivalta hyvän myötätuulen auttaessa ylämäissä.

Lieksaan tultaessa oli jo sen verran nälkä, että katselin nakkikioskia avuksi. Miia käväisi pankkiautomaatilla ja meni kadun toiselle puolen kahvilaan nauttimaan paikallisia herkkuja. Kaupunkia ei ehditty sen enempää tiirailemaan sillä Kolin lautta odotti. Suomen ainoa sisävesiautolautta imi kannelleen toistakymmentä (24 mahtuu) autoa ja 6 pyöräilijää. Tunti ja 40 minuuttia seilattiin rivakassa luoteistuulessa pitkin kaunista maisemaa. Kahvit ennätettiin hyvin ryypätä ja tietysti munkit. Kolille on upeata tulla järveltä.

Siistissä järjestyksessä lautalta rantaan ja kohti Loma-Kolin leirintäaluetta. Poikettiin kuitenkin Kolin kylän kauppaan josta mm. munia letun paistoon. Kauppias tarkisti maisemahissin kulkuajat (11.00-18.00) jotka ei meille sopineet. Täysillä varusteilla ei huipulle viitsinyt lähteä joten päätettiin ensin leiriytyä. Edestakaista ajoa tästä muodostuisi n.13km mutta kyllä se siitä.

Leirintäalueella oli runsaanpuoleisesti väkeä mutta oli siellä tilaakin. Paikkamme me otimme mäntyiseltä kankaalta saunojen ja tilapäisen wc:n kuoppien väliltä hiekkarannan välittömästä tuntumasta.Onneksi tuuli järveltä. Syötiin tomaattilihamakaronipata ja sitten kohti Ukko-kolia.

Pielisjärven pinnasta Koli nousee n.250m joten oli siinä pyöräilemistä. Talutettiin tosin koko vaaran rinnettä kapuava tienpätkä huipulle asti. Yltäpäältä hiessä me poikkesimme hotellin maisemakahvilaan limulle. Viimeinen rupeama Ukko-kolin huipulle polkuja ja portaita pitkin. Maisemat mahtavia mutta Miia ei suostunut siirtymään 5m jotta oltais saatu ryhmäkuva kansallismaisemassa. Akka-kolilta näkyi vaaran länsipuolinen metsämaisema. Takaisin teltalle pääsimme huomattavasti joutuisammin, kiitos alamäen. Illalla letun paistoa.






 Vuonislahti - Koitereenhelmi

11.7 tiistai

Hyvin nukuttu yö ja sitten retkiturkin heitto eli uimassa käynti (lue kastautuminen) viileässä Pielisessä. Lautta lähti takaisin Lieksaan vasta 11.30 mutta saimme jotenkin kupeksittua aamuaskareissa niin, että meinas tulla hoppu. Paluumatkan saimme tehdä tyvenessä pilvipoutaisessa säässä. Laivalla saimme nauttia grillimakkaraa ja olutta.

Lieksan puolella vilkaisimme vain Pietilöiden suunnitteleman kirkon ja sitten maantielle kohti Eva Ryynäsen ateljeeta Vuonisjärvellä. Matkalla jouduimme sadekuuron uhreiksi. Ateljeelle on tehty uusi siisti asvalttitie joka kuitenkin jätettiin menemättä kun se "vanhalla" kartalla oli pitempi. Joutuihan se matka hiekkatietäkin kylän kautta. Ateljeella paljon väkeä eikä ihme onhan se upea. Kirkko tehty venäjältä tulleista puista, ovet Kanadalaisesta puusta, alttari suomi kuusen juurakosta. Verstaassa isoja töitä tekeillä ja ateljeessa itse taiteilija, juuri lomalta tulleena selostamassa vireillä olevia veistoksia ja muuta mitä ihmiset sattuivat kysymään. Kahvilassa istuessamme satoi jälleen ja mietittiin hetken loppuillan matkaa.

n.17.00 lähdettiin tavoittelemaan Koitereen helmeä. Ensin takaisin Lieksa-Joensuutielle ja siitä oikotietä Lieksa-Ilomantsitielle. Tämä Emon tie oli alkua sateiselle, kuoppaiselle, mäkiselle ja mutkaiselle taipaleelle läpi "asumattomien" tienoitten. Yli 30km tuntui kaksinkertaiselta. Ollaan vasta Teppanassa. Nyt vasta Jaakonvaara. Vastaantulevat autoilijat (3kpl) Hymyilevät myötätuntoisesti sateessa pyöriään ylämäkeen taluttaville, läpimärille retkeilijöille.

Kaikki loppuu aikanaan, niin meillekkin aukeni asfaltti hieman ilomantsin kunnan rajan jälkeen. Vielä pätkä hiekkatietä Kivilahden kylän ohi ja huonokuntoisten opasteiden mukaan vasemmalle kohti Koitereen Helmeä. Meinas uskonpuute iskeä kun tie leirintäalueelle kapeni mutka mutkan jälkeen.

Perille kuitenkin päästiin. Mökin n:o14 avain, limu, alueen hoitajan äidin tekemät karjalanpiirakat mukana lähdettiin etsimään yösijaa. Ei se heti löytynyt. Rannalla "tanssilavan" ja grillikatoksen vieressä oleva "verkkoaitta" osoittautui hyvin varustetuksi tuvaksi. Lämmitys, pirttikalusto, Kerrossängyt, keittolevy, jääkaappi ja astioita. Tavarat kuivumaan. Oli mökkikin tullut maksettua märillä satasilla. Kuivaa päälle ja lämmintä rinnan alle. Kyllä nukutti.




 Kohti Joensuuta

12.7 keskiviikko

Kyllä nukutti hyvin. Ei pidetty kiirettä aamuaskareissa. Tavarat oli kuivuneet. Koitereen Helmikin näytti aamulla huomattavasti lohdullisemmalta. Pari asuntovaunua ja muutamia mökkiläisiä ilmaantui kun kaunista aluetta hieman kierreltiin. Tänne täytyy tulla joskus ajan kanssa ja vaikka vuokrata kanootti muutamaksi päiväksi Koitereen tutkimista varten. Haettiin resepsuunista pakkasessa olleet karjalanpiirakat ja sitten vanhan isännän savustuspöntölle syömään tuoretta juuri savustettua siikaa. Njamm.

Päätettiin jättää Ilomantsi väliin, eilispäivän kokemusten takia ja suunnata kulku kohti Joensuuta. Aamulla oli noussut äkillinen myrsky pilvipoutaiselle taivaalle. Hetken aikaa tuuli aivan mahottomasti ja vettä lensi vaakasuoraan. Vastarannan lehmätkin laukkasivat suojaisempaan paikkaan.

Lähtiessämme oli taivas jälleen rauhoittunut mutta tuuli yhä kylmästi. Alkumatkan hiekkojen jälkeen päästiin asfaltille. Muutaman laakson ja mäen jälkeen alkoi sellainen alamäki mitä ei mielellään näkisi reitillään ylöspäin poljettavana. Pielisen eteläpää on Uimaharjun kohdalla 50m alempana kuin Koitere. Vielä kun oltiin kavuttu vaarojen päälle niin saatiin lasketella reipasta haipakkaa pitkät matkat.

Uimaharjulla poikettiin kiskalla ja kaupassa. Limua on tällä matkalla tullut juotua varmaan yhtä paljon kuin alkuvuonna yhteensä. Liikenne vilkastui huomattavasti ja isot tukkirekat ilmestyivät kuvaan. Enoon vei hyvä tie ja apuna meillä oli voimakas myötätuuli. Poikkesimme Eno:n taajamaan syömään. Paikallisen ravintelin nimi oli Enonvene. Pannupitza maistui.

Sää oli hyvä ja päivää vielä runsaasti jäljellä, joten ei jääty yöksi minnekkään välille vaan päätettiin mennä Joensuuhun asti. Matkalla olisi ollut joku pieni leirintäalue Kontiolahden puolella museokanavan paikkeilla. Kunnan rajan valokuvaustauolla meidät saavutti yksinäinen pyöräilijä jonka päivämatka oli alkanut Lieksasta.Kontiolahden tien risteyksessä pysähdyimme vielä munkkikahveille.

Loppumatka köröteltiin leveällä pientareella moottoritietä muistuttavan ajoradan kupeessa. Poikettiin perhospuutarhan pihassa mutta se olisi ollut auki enään 15 min joten jätettiin sekin huomiseksi. Keskustan halki kaupungin etelälaidassa olevalle leirintäalueelle. Mukavan tuntuinen kaupunki mataline taloineen ja ruutukortteleineen. Leirintäalueen resepsuunista saatiin kuulla, että viereisellä laululavalla alkaa perjantaina Ilosaarirock. Eipä häiritse meitä kun ollaan vaan 2 yötä ja lähdetään perjantaina. Niin luultiin. Iltapala ja sitten tutimaan.



 Joensuu

13.7 torstai

Herättiin suht hyvin nukkuneina vaikka läheisellä kadulla oli illalla jyristellyt autoja. Päivä oli pyhitetty Joensuun kaupunkiin tutustumiseen. Ensimmäinen kohde oli perhospuutarha jolle ajoimme keskustan kautta vilkaisten ensin luterilainen kirkko ja sitten kirkkokadun toiseen päähän ortodoksisen kirkon luokse (kirkkoja vilkaistiin ohimennen vain ulkoa). Perhospuutarha on hieman keskustasta pohjoiseen. Samassa paikassa on vihermyymälä, kivipuutarha ja Primitiivisen taiteen näyttely. Perhoset katsottiin ensin. Koteloissa indonesiasta tuodut perhoset kuoriutuvat paikanpäällä ja lentelivät toinen toistaan upeampina ympäriinsä. Ne laskeutuivat maahan ja vaatteille joten sai varoa askeleitaan ja liikkeitään. Lapset tykkäsivät paikasta. Huoneen lämpötila ja kosteus oli niin suuri, että kameran linssit meni välittömästi huurteeseen. Ei siis kuvia. Kivipuutarha on japanilaista ym itämaista tyyliä, kaunis. Joimme siellä limpparin.

Keskustaan palattuamme kävimme ensin kanavan sululla ja sen vierellä olevalla kirpparilla. Sitten seurasivat kaupungintalo (Eliel Saarinen) ja tietenkin tori. Karjalatalo löytyi Piellisjoella olevasta Ilosaaresta ja siellä taasen oli näyttely "karjalasta Egyptinkorpeen". Näyttely kertoi karjalan evakoiden uudelleen asuttamisesta ympäri asumatonta kainuuta. Nähtiin mielenkiintoinen filmi kyseisestä aiheesta. Käsityöläispajan jälkeen löysimme itsemme satamakahvilasta nauttimassa köyhistä ritareista.

Miia läksi ostelemaan porkkanoita ym. ym. Minä kiersin kaupungin rantaa caravaanareiden alueen ja kesäteatterin kautta leirintä alueelle. Kirjoittelin hieman rästiin jääneitä päiväkirjan sivuja. Miian tultua syötiin ja sitten pitikin jo kiirehtiä kesäteatteriin katsomaan Kiljusen herrasväkeä. 50mk yhden tunnin näytöksestä tuntui ainakin näin meidän "aikuisten" mielestä hieman suurelta summalta. Näytelmä oli kyllä ihan jees.

Ilta kierrettiin keskustassa. Torilla joku pumppu soitteli rokkia jota kuunteli turistit ja paikalle jo ehtinyt festariväki. Joensuu esitteessä oli nähty ravintoloiden listalla "Pikku Mikko". Miia kysäisi paikallisilta nuorilta neideiltä sen sijaintia ja ohjeitten mukaan se löytyikin. Paikka oli paikallisten urheilufanien kantapaikka ja siellä väiteltiin pelaajista, joukkueista ja sijoituksista. Yksien oluiden jälkeen lähdettiin vielä katsomaan jotain suuhunpantavaa. Viereisellä kadulla oli Pilotti ravintola josta Miia tilasi dippitarjottimem tulista naposteltavaa ja minä Pita-kebapin. Syömingit poltti kidukset. Paikalla oli erikoinen kiekkopeli jota piti tietysti kokeilla.

Teltalle palattuamme oli väki jo hieman vaihtunut ja nuorisoa saapunut. Yö unet häiriintyivät kun naapuriin saapunut nuoriso filosofoi Froidia ja muita ajattelijoita viinin voimalla myöhään yöhön ja kadun liikenne tuntui edellistä iltaa vilkkaammalta.


 Kotiin

14.7 perjantai

Aamusta reippaasti kohti Marjalaa jossa tämänvuotiset asuntomessut n.6km keskustasta länteen. Pyörätiet päättyilee täällä hieman oudosti ja opasteet puuttuu täysin. Kun nähtiin iso mainos niin käännyttiin mutta päädyttiin vain huolto portille. (takaisin joensuuhun mentyämme oli mainos peitetty, vissiin liikaa väkeä mennyt huoltoportille. Löydettiin se pääsisäänkäyntikin. Sadekuuro ajoi meidät ensin kerrostalokämppien kimppuun ja sitten kanavan yli omakotitalojen sekaan. Kolehmaisen veljekset antoi melontanäytöstä samalla kun katsoimme maakellaria pihalla. Väkeä oli jonoksi asti eikä kaikkiin taloihin viitsinyt mennä. Niissä joihin mentiin piti liikkua ihmisvirran mukana. Väkeä oli turhan paljon. Kunnostettuja bunkkereita ei käväisty katsomassa. Mutta marssivista varusmiehistä löytyi vitsailun aihetta muillekkin. Muutaman rivi- ja omakotitalon jälkeen astui erään hirsitalon portaita vastaan minun kurssikaverini. Oli kaveri suunnitellut tämän hirsitalon ja juuri poistumassa ruokatauolle. Vaihdettiin muutamia sanoja kertoiltiin terveisiä.

Roima sadekuuro tunki ihmiset sisälle taloihin ja katoksiin joten tungos lisääntyi entisestään. Me jotka omistimme sadeasut pääsimme karkuun ja löysimme tiemme kahvilatelttaan. Raivasimme tiemme kaffe automaatille. Karjalanpiirakka meni samaan laskuun. Aikaa oli kulunut niin ettei ennättänyt katsomaan kaikkia loppuja kohteita vaan me vilkaistiin enään muutama kerrostalokämppä.

Takaisin leirintäalueelle pääsimme hieman ripeämmin kun reitti oli tuttu. Leirintäalueen portilla meiltä kyseltiin festivaalien takia leirintärannekkeita. Selittämällä ja sen takia ettemme näyttäneet rokkareilta aukesi sisäänpääsy. Teltta meni ripeästi kasaan ja poistuimme alueelta. Ehdimme kuitenkin hyvästellä yhden pyöräilevän pariskunnan jonka tapasimme jo Kolilla. Olivat kysyneet seuraavan yön hintaa johon oli lisätty Festareiden takia turvallisuus lisää 35mk/henki. Pariskunta päätti myös kadota paikalta.

Kaiken karvaisia menninkäisiä olikin noussut luolistaan kun festari oli hieman punk painotteinen. Miia poikkesi torilla ostamassa piirakoita vuokraisännälleen tuliaisiksi, ennen kuin menimme asemalle. Juna oli tuonut paikalle laumoittain örkkejä ja muita kummallisuuksia jotka raahustivat kohti festivaalialuetta. Miia kirjoitteli vielä viimetingassa postikortteja.

Juna lähti kohti Helsinkiä n.klo 16.45. Matka sujui joutuisasti päiväkirjaa kirjoitellen ja eväitä syöden. Jäätiin junasta Pasilassa noin klo 22.00 vaikka minä hieman kiukuttelin. Matkan paineet jotenkin laukesi kotikonnuille päästyämme. Hiljaisia tienoita kohti Paja- ja Pitäjänmäkeä. Reissu tuli tehtyä n.500km. Kissa oli ovella vastassa ja haisteli kaikki tavarat läpi. Parvekekasvit oli myöskin hengissä ja hyvissä voimissa Elinan hoidon jäljiltä. Otin kaiken kunniaksi hivenen Whiskyä.


   Jälkiviisautta

Vaikka onnetar ei kaikin osin ollut matkassa niin kuitenkin mukava reissu. Sateinen sää ja sairastelu lyhensi reittiä. Pyöräilijä onkin aika lailla säiden armoilla joten suunnitelmien tulee olla joustavia. Tulipa kuitenkin nähtyä joukko kohteita joita oli esitteistä ja kartoista pällistellyt jo pidemmän ajan. Ilomantsi jäi tuleville vuosille ja muutama luontokohde ohitettiin.

Pyörillä tavahtuva matka kohti etelää jatkui kolmen vuoden päästä. VUODEN 1998 MATKAKERTOMUS

  

PYÖRÄILY