Matkalla Ruijan polku Kopsusjärvi ja Tammakkolampi Suomujoen laavut Raututunturi Lankojärvi  Rautulammelle  Kutturapäät Taajoslaavu Viimeinen vaelluspäivä  Kotimatkalle Toteutunut reitti Loppukommentteja

Ennen vaellusta Kaipaus vaellusreissulle alkoi olemaan ylitsepääsemätön. Edellisestä vaelluksesta on kulunut muutama vuosi, joten en nyt erämaiden takalaitoja tavoitellut. Päätin siis suunnitella reitin kiertämään paikkoja, joissa olen joskus käynyt, mutta sittemmin ohittanut matkalla kauemmaksi. Näkeehän siinä samalla jotain uuttakin. Luonnollisena paikkana oli ensimmäisen vaelluksen seudut Kiilopäältä alkaen. Mukaan otin ennen kulkemattoman Ruijan polun. Sitten Kopsusjärven kohteet ja Suomujoen varret. Paluu Rautulammen, Taajostuvan ja Luulammen kautta.
15.8.2024 POHJOISEEN 23:42 Pasilan auto-aseman kohdalla. VIHDOINKIN. Olen junassa ja se on lähtenyt liikkeelle. Pitkän tauon jälkeen on alkamassa vaellus. Edellinen oli Ropin seudulla 2018. Nyt suuntaan vanhoja muistelemaan Kiilopäältä lähtien. Vaellustauko venyi sen verran että, pitää lähteä varoen. Anne ei ole nyt matkassa joten, yksin teen matkaa. Matkan alkamisen odottelu on raskasta mutta, nyt junassa ja pakollisen ravintolavaunussa käynnin jälkeen, hytissä odottelemassa Nukku-Mattia. Viime talvi oli raskas ja siksi päätinkin lähteä vaellukselle, tuli mitä tuli. Nostalgiamatka ilman suuria tavoitteita, eikä mitään kaukaisia erämaita. Kun ei tuosta omasta kunnosta voi 100-varmasti sanoa mitään. Varusteita on katseltu ja kerätty kesän ajan. Reittiä sekä sen varrella olevia kohteita on tarkasteltu ja tutkittu. Suunta siis Kiilopäälle ja sieltä kierros MAX 2-päivämatkan etäisyydellä. Juna lähti vasta 23:13 joten Rovaniemi ja sitten Kiilopää saavutetaan hieman myöhemmin kuin aikaisemmilla kerroilla. 16.8.2024 MATKALLA Aamupala syöty junassa. Nukutti hyvin. Kolme puutetta on jo havaittu. 1 mukaan tuli vain kännykän laturin USB-piuha ja akku. Ei tepselipäätä jotta junassa voisi ladata. 2 iltalukeminen junaan puuttuu. Kännyä ei voi plärätä akkujen kulutuksen takia. 3 kampa puuttuu. Junassa on hyvin aikaa. Mieluummin olisin kuitenkin aamulla aikaisemmin Rovaniemellä. No ! Tällä aikataululla mennään. Rovaniemellä Eskelisen bussiin. Etupenkillä istunut kaveri tunnisti minut. No, saatiin juttua ja tarinaa aikaiseksi. Viereen tuli vielä nais immeinen jonka sukujuuret juontaa Sevettijärvelle. Matka sujui siis mukavasti jutellen. Sodankylässä 20min tauko. Juoksin sittariin, josta ostin kännylaturin. Sitten pystyin hyvin mielin somettamaan ja pällistelemään sääennusteita. Sadetta lupasi ja sitähän tuli. Perillä kolmen jälkeen. Menin Kiilopäälle kahville ja miettimään. Tuli ajatus jäädä sinne yöksi. En kuitenkaan jäänyt kun sadetutka lupasi sateeseen taukoa. Sade taukosi 18:00 aikoihin. Pikamarssia Sivakkaojan laavulle. Noin 35min ja 2,5km. Soppa keittimeen. Ympäristön pällistelyä ja muutama kuva. Viestintää kotipuoleen. Istuskelua. Kyllä tämä tästä. Lupaavat useamman kauniin päivän. Päivämatkaa kertyi noin 2,5km.
17.8.2024 RUIJAN POLKU Lauantai. Hyvin nukuttu yö. Muutamia aamuvirkkuja ulkoilijoita meni ohi. Myös yksi utelias poro pyrki laavun tuntumaan, melkein piti työntää kauemmas. Aamupuuro ja repun pakkaus. Alku aina hankala kunnes tavaroiden paikat tulee tutuiksi. Mukava ja siisti paikka. Liikkeelle pääsin ennen puolta kymmentä. Palasin Ruijan polulle. Hyvä kävellä mönkijän ajettavaa polkua. Kaunista maastoa ja hyvä aurinkoinen sää. Niilanpäälle johtava ura tuli vastaan ja sen jälkeen polku hieman kapeni. Edelleen hyvä kulkea ja kaunista metsämaastoa. Pieni istuskelutauko Palkispän luoteispuolella. Kello oli sen verran vähän että, jatko Kaptukaisille varmistui mielessäni. Poikkesin vielä vilkaisemaan Orposenkurua. Itärinne on kivikkoa. Kuruhan se on tuokin. Laskeuduin kohti Kopsusjärventietä. Noin 150m ennen tietä oli metsässä kuoppa ja sen vieressä puinen viitta, ihan kuin reittimerkki Ruijan polulla. Muita merkkejä ei lähettyvillä näkynyt. Tielle päästyäni jatkoinkin sitä pitkin loppumatkan laavulle. Kopsusjärventien laavu ei kummoisessa paikassa ole. Sinänsä kaunista kangasmaastoa laavun toisella puolella ja jänkää toisella puolella. Laavu on kolmen istuttava ja hirrestä. Vieressä puuvaja joka on täynnä klapisäkkejä. WC on taempana. Laitoin keittoa ja kahvit. Pidin pienen tauon jonka jälkeen kohti Kaptukaislampia. Laavun viereisen suon kohdalla Kopsusjärventie oli veden vallassa. Piti hyppelehtiä tien penkalla. Palasin Ruijan polulle joka jatkui hyväkuntoisena Kopsusvanganpäiden länsipuolella. Jalat alkoi sanoa jotta, ethän mene enää pitkää matkaa. Polun vieressä oli muutama tien merkkiä muistuttava kivi yksi selkeästi sellainen. Pieni juomatauko ennen Peurapäälle nousemista. Mustikoita pari kourallista. Peurapäille noustessa tuli kuusiraja vastaan. Olipa selkeä raja. Yht äkkiä valtapuu oli kuusta. Laskeuduttaessa tuli poroaita vastaan ja samalla kuului moottorin ääntä. Kaksi mönkijää tuli samalle portille vastakkaisesta suuntaa. Kiitin paikallisesta portinavaus palvelusta. Enää pieni rupeama alamäkeen ja olin Sompio-seuran kammilla ja sen edessä vaivoin hahmotettavalla vanhalla tuvalla. Otin kuvat ja jatkoin laavulle. Mukavan näköinen laavupaikka. Hieman sottaisempi kuin edelliset. Keittelin kahvit ja päätin pystyttää teltan. Paikalla oli polttiaisia. Telttaa pystyttäessä paikalle tuli Norjalainen mies Nattasten suunnasta. Siinä sitten iltaa viittoiltiin ja koitettiin sönkätä molemmat huonoa Englantia. Kävin välillä etsimässä ja kuvaamassa vuosien 1981 ja 2000 telttapaikkoja lammen vastarannalta. Puhelimen kenttä oli huono joten netistä ei saanut apua juttuihin ja asioiden selittämiseen. Meni se ilta noinkin. Päivämatkaa kertyi noin 13,5km.
18.8.2024 KOPSUSJÄRVELLE JA TAMMAKKOLAMMELLE Sunnuntai. Usvainen ja viileä yö. Tarkenin teltassa hyvin. Nousin ylös noin klo 7. Norjalainen laavulta samoihin aikoihin. Valitteli hieman viileää yötä. Juteltiin vielä. Hänen iso- iso- iso- . . . isänsä oli lähtöisin Kemijärveltä. Tämä norjalainen oli käynyt katselemassa tuota paikkaa ja päättänyt kävellä Ruijan polkua kuten “esi-isänsä” aikoinaan. Jäin vielä siistimään paikkoja ja pakkaamaan. Tein laavulle vielä kiehiset ja lakaisin vessan. Lähtö Kopsusjärven suuntaan klo 9:00. Alkumatka tulosuuntaan. Kaptukaisen kammin vieressä vanhan paikka ja tulisija hiukan huonosti hahmotettavissa. Kammin yläpuolella oli myös pienemmän rakennuspaikan hahmo. Nelikulmio ilman tulisijan paikkaa. Jatkoin pienen matkaa ylös polkua pitkin. Sitten ensimmäinen kompassisuunta tällä reissulla. Suunta lähes suoraan itään. Tarkoitus oli oikaista poroaidalle. Vaihtelevaa maastoa. Oikaisun pituus oli kuitenkin yllätys. Suunnistuksen pari perussääntöä on alkumatkasta hiukan epävarmalla pohjalla. Suunnan pitäminen ja etäisyyden arvioiminen. Poroaidalle päästyäni ei heti ollut selvää missä kohdin sitä olin. Ei hätää. Asia selviää kun seuraa aitaa jonkin matkaa, olin juuri siinä mihin pyrin. Vielä pieni matka aitaa seuraten, sen alitus ja uusi suunta koilliseen. Hyvää ja kaunista maastoa komealle näköalapaikalle. Puolimatkan tauko. Laskeuduin alas jokilaaksoon. Kopsusjärvikin välillä vilahti. Pari puron ylitystä, harjanne ja komia “ketun” pesä tuli kuvattua. Tuoreista jätöksistä päätellen, pesä on käytössä. Saavuin Kopsusjärven rantaan, jota seurasin niemelle etsimään Ison-Ponkun kenttää. Koko niemi ristiin rastiin ja pakko todeta jotta ei jäänteitä. Paitsi yhden aukean laidalla neliötä muistuttava poikkeava sammalpeite. Epäilin patsas aitan aluseksi. Ja olihan siellä niemen kärjessä yksi hylätty puuvene kuusen alla kumollaan. Ei ehkä Ponkun aikainen. (Kotona tarkensin Ison-Ponkun kentän paikkaa ja se olisi ollut enempi sisämaassa niemen kohdalla, ei niemellä.) Seuraavana tuli yllättävän nopeasti vastaan Kopsusluolan paikka. Se oli lievä pettymys. Paljolti kaiken piilottavaa vesakkoa eikä tulipaikkakaan ole ollut viime vuosina käytössä. Rakennuksen eli Kopsusluolan paikka kuitenkin vielä hahmotettavissa vaikkakin kuvaaminen ei risujen takia oikein onnistu. Karttoihin merkittyä, luolalle saapuvaa pokua en nähnyt joten, suunta maaston kautta Kopsusjärventien päähän. Koitin katsella sen netissä näkemäni kämpän paikkaa. Ei ole alarinteellä mutta, sitten sattumavilkaisu mäen päällä, päälitasanteen lounaislaitaan. Siinähän se. Selvästi sama paikka kuin nettikuvassa. Paikka taitaa olla se mikä ulkoilukarttoihin 70-90 luvuilla merkitty kämppä. (Oli se). Kuvasin tuon paikan usealta suunnalta jotta voin kotona verrata. Alkoi jo askel painamaan joten suuntasin kohtuullisen suoraan Tammakkolammen tuvalle jonka olin vuokrannut. Tuttu paikka muutta, puusto kasvanut ja olihan se muistikuvakin hiukan “romantisoitunut”. Ei mittään, tuvan ovi auki ja sapuskavesi kiehumaan. Tupa on erinomaisessa kunnossa ja siisti. Ens yö patjalla!! Sapuskan jälkeen lähdin katselemaan paikkoja. Kiersin Tammukkalammen ja menin Kopsusjärven päätyyn, jossa olen joskus telttaillut. Sama hiekkapenkka alas järveen ja näkymät Nattasille. Tulipaikka ja puuvaja löytyy sekä lukuisa joukko telttapaikkoja. Missä kohdin lie kota ja laavu olleet. Palailin takaisin Kopsusjärventien päätyyn ja kurkistin myös sen museoviraston merkitsemän muinaismuistopaikan. Vielä lenkki tien päädyn tasanteella ja paluu tuvalle. Ilta ateria valmistumaan ja muutenkin lepuuttelemaan jalkoja. Poluttomassa maastossa kävely on raskaampaa ja ennen kaikkea hitaampaa. Puhelinyhteys on tuvalla olematon. Hieman mittari värähtää tuvan takaisella mäellä. Tekstari sentään lähtee. Tein kamiinaan puut ja kohta sytyttämään ne. Kyllä tuvassa tarkenee mutta lämmitetään kun kerran mahdollista. Reissun tärkeimmät tupakohteet on nyt käyty läpi. Kaptukaisen kolme kohdetta ja Kopsuksentien laavukin nähty. Sitten nämä Kopsusjärven kuusi kohdetta. Huomiselle ei muuta kuin Meanteisen nili, josta ei tietenkään tullut mukaan karttamerkintää ja nettihän ei täällä toimi. (Kävelin huomenna suosiolla tuon nilin seudun ohi yrittämättäkään sitä sokkona etsiä). Päivämatkaa kertyi noin 6,0km.
19.8.2024 SUOMUJOEN LAAVUT Olipa pitkä päivä. Lähtö Tammukalta verkkaisa. Tavarat pihalle. Kattila hellalle ja kämpän laittoa. Aamupuurona mokkapala valmispuuro. Älkää ikinä ostako! Kahvit päälle. Tuhkat pois kamiinasta ja lakaisu. Sain illalla huonosti unen päästä kun kämppä oli niin lämmin. Nyt tiedän miten sauna on keksitty. Lähtö noin 9:30. Nousu Kopsusnokille. Lasku Suomun-Ruoktulle komeassa männikössä. Tupa tallella mutta kaikki hieman repsottaa. Pähkäilyä jatkon suunnasta. Huomenna täytyy olla puhelimen tavoitettavissa. Päätin pysyä suunnitelmassa ja jatkoin Suomua alavirtaan. Ensin toki sen yli Ruoktun kohdalta. Kengät jalasta. Hyvää mönkijän kuljettavaa tietä Aitaojan sillalle. Tulipaikalla vain pikainen valokuvaus ja vesihörppy. Olin tänään ajatellut mennä jopa Kotakönkäältä eteenpäin, joten hieman hoppuilin. En katsonut karttaa vaan seurasin mönkijän uraa. Väärä tie. Huomasin sen kuitenkin pian ja oikaisin joen varrella kulkevalle polulle. Polkuja on kyllä ripeä kulkea. Ei tarvitse kuin pistää jalkaa toisen eteen. Yksinään kulkiessa tulee höpöteltyä itsekseen, en huomannut vastaantulijaa. Hymyilin. . . . Jokivarressa kauniita paikkoja ja tulihan se Salonlammen laavukin vastaan. Säikytin siellä pakkaus puuhissa olleen ulkolaisen neitokaisen. Salonlammella jo klo 13:00. Ruokailua ja valokuvausta. Tuli siihen sitten yksi naishenkilö, ohi meni nuori mies ja paikalle tuli vielä pariskunta. Ei näillä poluilla pitkään tarvitse yksin kulkea. Toisaalta näin ajattelinkin kun reittiä suunnittelin. Jos jotain olisi sattunut niin ei polunvarressa apua tarvitse viikkoa odottaa. Jatko Kotakönkäälle helpomman kautta eli ylempää rinteessä. Hyvää kangasmaata männikössä. Ei tosin polkua, mutta sitä en kaivannutkaan. Jokivarteen palasin vasta kun se tulee kartallakin näkyviin. (Nyt nukkumaan, kello melkein 22:00, teltassa Hikiojalla. Jatkan päiväkirjan kirjoittelua huome....) Jokivarressa olisi ollut yksi köngäs ja varmaan muitakin kauniita paikkoja muutta, nyt halusin helpomman ja nopeamman reitin. Tuiskukankaan kohdalla oli jo hyvä polku ja on se kangas komia. Sadepilviä vyöryy päälle Tuiskujoen kohdilla. Kengät pois ylityksessä ja sen jälkeen sade varusteetkin päälle. Pieni rupeama Kotakönkään laavulle. Könkäällä olin ripeästi jo 16:00, eikä edellisestä sapuskasta ollut kulunut kuin pari tuntia. Laiton vain lämminkupin ja leipiä. Laavun paikka hiukan kulunut. Vanhoja telttapaikkoja ja tulipaikkoja runsaasti. Polkuja paljon. Laavu kuitenkin ehjä, siisti vessa ja täysi puuvaja. Vieraskirjakin löytyi. Pari ihmistä tuli teltoille ja minä lähdin sään seljettyä Hikiojan suuntaan. Muutama pakollinen kuva könkäästä ja sitten Hikiojan polunpään etsimistä. “Suljun muljun” laavurauniota en käynyt etsimään kun tarkempaa sijaintitietoa en ollut ottanut mukaan. Yksi virallisen näköinen tulipaikka oli ja joku hieman epävirallisempikin. No polkuhan löytyi kun taas hoksasi katsoa karttaa. Sitäpä sitten tarpomaan ylöspäin. Hyvää polkua ja kaunis puronvarsijänkä. Edestäpäin vyöryi tumma pilvi ja katsoin parhaaksi laitta teltan pystyyn. Sopiva leiripaikkakin oli siinä polun vieressä. Sade tuli ja meni, sää kirkastui. Purin teltan ja jatkoin matkaa. Hyvän rupeaman jälkeen uusi pilvi. Nyt puronvarteen vesipaikkaa etsimään, päätin lopettaa etenemisen. Olin tullut Kotakönkäältäkin jo runsaat 4km. Olikin palattava takaisinpäin kun puron uoma oli kuiva. Puolisen km ennen kuin vesi tuli puroon. Teltta pystyyn ja vettä hakemaan. Tuli se sadekin siinä. Ei kaksinen telttapaikka kello jo liki 21:00. Hieman pöpperöä poskeen ja leipiä ja päiväkirjaa ja teltassa unta odottelemaan. Päivämatkaa kertyi noin 16,5km.
20.8.2024 RAUTUTUNTURIT KÄYRÄSELKÄ LANKOJÄRVI Aurinko paistoi mukavasti telttaan. Vaikka tuli nukuttua pätkittäin niin olipa hyvä herätä lämpimään. Eilen kastuneet vaatteet ym. puiden oksille aurinkoon roikkumaan ja kuivumaan. Teltan pyyhintä ja loput auringon kuivattavaksi. Tukeva aamiainen ja rauhallinen liikkeelle lähtö. Olipa mukava. Kiipesin Pitkänselän rinteelle ja sitä kautta Raututuntureita kohden. Maisemat alkoi avartumaan ja mukavia näkymiä moneen suuntaan. Hikiojan ja Sihtikurun latvat täysin kuivia. Raututunturille nousu.  Onpa mukava olla taas avotunturissa. Nattaset tuolla etelässä. Soitto kotipuoleen. Päiväkirjan kirjoittelua, sopan laittoa ja valokuvausta. Lankojärvelle kuitenkin haluan joten reitti Käyräselkä - Rautupää - Rautuoja - Lankojärvi. Kaunis pilvetön sää ja maisemia riittää. Kuivuuden takia varvikko punainen ja koivuissa keltaisia lehtiä. Tunturikoivikossa kulku hitaampaa ja ylä-alamäkiä, kivien kiertämistä ym. Rautupäällä pieni tauko ennen laskeutumista metsikköön. Poluttomassa maastossa kulkemisessa on oma viehätyksensä. Maastoa katselee ihan eri tavoin kuin polulla. Suunnassa pysymisessä ja kuljetun matkan arvioinnissa oma työnsä. Rautupäältä kolmisen kilometriä Rautuojalle kumpuilevassa metsämaassa. Mukavaa seutua mutta, Rautuojalle tullessa ei tarkkaa havaintoa mihin kohdalle jokea osuin. Joen ohi ei toki pääse vaan väkisin jokeen törmää. Joen ylitys krokseilla ja housutkin pois. Pieni tauko ja sijainnin selvittelyä. Olin tullut enemmän oikealle kuin oli tarkoitus. Laiskajalka vie alaspäin. Piti siis kiertää hieman polkuja kun suora reitti lankojärvelle olisi ollut ylempää jokivarresta. No, eipä täällä kiirettä. Lankojärvellä oli yksi mies nuotiopaikalla ruokailemassa. Juttu alkoi heti ennen kuin sain rinkan laskettua maahan. Siihen tulipaikalle jäin minäkin ruokaa laittamaan, olikin jo nälkä. Joitakin ihmisiä tuli ja meni. Autiotupaan tuli perhe ja yksi nuorimies sekä varauspuolelle pariskunta. Lankojärven tupa on entisensä. Tuntuu vain jotta puustoa on kaikkialla enemmän. Tuvan taustan puuvaja taisi olla jo edellisellä käynnillä mutta, mahtava vessakompleksi näytti uudelta. Nuotiopaikalla tuli sitten istuttua juttuseuran kanssa kunnes teltalle piti löytää paikka. Pitkä ja henkisesti raskas päivä. Kauniita maisemia ja mukavaa juttuseuraa. Päivämatkaa kertyi noin 14,0km.
21.8.2024 RAUTULAMMELLE Keskiviikko. Ei kiirusta. Vain matka Rautulammelle. Yö oli lämmin ja nukuin hyvin. Eilinen juttukaveri oli jo nuotiopaikalla joten sinne aamupalalle. Nuotiokehälle saapui myös tuvasta nuorempi mies. Puhetta riitti reiteistä, kokemuksista, varusteista ym. Oikein mielenkiintoista ja mukavaa. Otin vielä muutamia kuvia. Se nuorempi kaveri otti minusta kuvan kun hyppään tuvan rappusilta. Sama kuvakulma kuin eka reissulla 1977. Kaveri näytti vielä näkemänsä,palaneen rakennelman hieman tuvan takamaastossa. Aluksi epäilin laavua mutta tuhkan seasta löytyi kahdet saranaraudat. Kyseessä siis ovellinen rakennus. Kun ympäristö ei ollut kulunut ja palojäänteiden seassa ei vielä ollut paljoakaan kasvillisuutta niin, epäilen kyseessä olleen lyhyt ikäinen varasto. Koska puoliksi palaneita katon osia oli runsaasti niin, en usko olleen tarkoituksellinen poltto. Olisihan paikka siivottu ja puuosat poltettu loppuun. Kymmenen aikoihin tienoo tyhjeni. Lähdin tuvalta viimeisenä jotta sain sen kuvattua myös sisältä. Noin 10:15. Reitti Rautuojalle kulkee Rautuojan vieressä mönkijän uraa. Helppo ja nopea reitti. Pidin pari istuskelutaukoa sopivan kelon osuessa kohdalle. Kartan mukaan joen toisella puolen kulki myös polku. Kun näin siitä vilauksen niin, laskeuduin jängälle ja etsin joesta ylityspaikan. Vastarannan polku oli pienempi ja kivisempi. Mutta olipa kuin oma polku. Taas vaikeampi arvioida mihin asti olin tullut. Matka sujui ympäristöä katsellen. Takaa saapui nuori mies ja kysyi “pitkäkö matka vielä”. Enpä osannut sanoa. Jatkettiin ja parin sadan metrin päästä tulikin Rautulammen tupa näkyviin. Kyllä se kohde sieltä vastaan tulee vaikka ei joka hetki tiedä etäisyyttä 100m tarkkuudella. Näin varsinkin tupien välisillä poluilla. Autiotuvassa oli pöytä täynnä väkeä joten, siirryin päivätuvan puolelle. Siellä oli Lankojärven perhe (Tsekkiläisiä) syömässä. Keittelin kahvit ja laitoin leipiä sekä jauhelihan turpoamaan. Ennen ruokaa kävin vielä hakemassa puhelinyhteyksiä Kutturapään rinteillä. Vain 100m Rautuojan sillalta ylös niin, viestit tuli ja lähti. Pienen matkan päästä nettiyhteydetkin löytyi. Viestittelyä ja sään selvittelyä. Lupaavat perjantaiksi aurinkoista vaikka eilen vielä sadetta koko päiväksi. Sopii siis suunnata huomenna Taajoslaavulle. Palailin tuvalle Rautulammen laitoja pitkin. Yksi kuoppa kiinnitti huomion. Selkeä muoto ja laidat. Kuopan koko kuitenkin vain 1x2m. Olisko joku kellari tai vain kullankaivajien koemonttu. Kuoppa kuitenkin samalla tienoolla kuin tiedossa ollut Rautulammen kömmänä. (Kotona tarkistin. Saman kuopan olen kuvannut 2005 ja 2016). Hain rinkan päivätuvalta ja menin autiotuvan puolelle. Siellä ollut pariskunta oli vain syömässä mutta muuten teltalla. Tupa oli siis tyhjä. Ajattelin jäädä yöksi. Sopan jälkeen tein kuitenkin lenkin ja katsoin itselleni teltanpaikkaa, jos tupaan tulisi tungosta. Iltalääkitys (konjakki) ja pari pilleriä. Päiväkirjan rästien kirjoittelua. Kahdeksan kieppeissä sain yöseuraa. Mukava taas vaihtaa kommentteja. Saatiin vielä ylälaverille yksi nuori nainen. Molemmat oli tulleet Kiilopäältä suoraan tänne. Pian käytiinkin nukkumaan mutta uni ei tullut. Alalaverin kundi “hengitti raskaasti”. Puoli 1 yöllä siirsin makuupussin ja -alustan kuivaushuoneeseen lakaistuani sen ensin. Päivämatkaa kertyi noin 7,5km.
22.8.2024 KUTTURAPÄÄT TAAJOSLAAVU Tuvassa alkoi olemaan liikettä klo 7 jälkeen. Kannoin kamppeeni sille puolelle. Aamutoimien yhteydessä oli keskustelua tuvasta. Saman suuntaisia ajatuksia kuin aiemmillakin juttukavereilla. Toiminallisuus OK, ulkoasu ei niinkään. Mietin, miksi tuvat on niin isoja. Kun 10-12 hengen kämpässä on jo kolme henkeä niin, se on monelle liikaa ja laitetaan teltta. Pitäisi nykyään olla mieluummin 2x6 henkeä tai jopa 3x4 henkeä omat sopet yhteisellä keittiöllä. No. Tuvat oli kuvattu ja sitten suunta Taajoslaavua kohti. Kipusin Kutturapäiden huipulle. Hyvät maisemat, helppo maasto ja säät suosi. Puhelinkontaktiin oli vielä hyvin aikaa joten, päätin laskeutua Kaivoslaakson suuntaan. Pidin kivikkoisen laakson laidalla pienen tauon ja sitten nousu Taajosnokalle. Hyvä kuuluvuus ja nettiyhteys. Huipun koillisnurkalla oli pari komeaa kvartsikaliota. Isot valkoiset kalliot joiden kyljissä teräviä kvartsi säleitä. Kallioiden välissä suojaisaa ja kuuluvuutta. Testisoitot kotiin ja takaisin. Sitten kahvi kiehumaan. Puhelian asiatkin sitten hoitui. Tämän reissua häirinneen asian sai nyt siirtää sivuun. Alkoi rento lasku kohti Kulasjokea. Metsäinen maasto oli harjanteinen ja painanteinen. Mukava kuitenkin kulkea ja arvuutella mihin kohdin Kulasjokea seuraavaa polkua osun. Siinä oli isohko lampi kunnanrajan kohdilla. Tauko oli tarkoitus pitää. Päätin kuitenkin mennä Taajostuvan raunioille joille olisi matkaa vain muutama sata metriä. Taajostuvan rauniot oli tutun näköisellä paikalla. Nili-aittakin vielä pystyssä. Tuvan kivijalan keskellä kasvoi 20v männikkö ja muutenkin vesakko vallannut tilaa. Saunan paikalle johti uurtunut polku. Saunan jäänteitä ei näkynyt heinikon seasta. Alkuosa kirjoitettu matkalla vihkoon. Tästä eteenpäin kotona. Hain vettä ja siirryin nilin edustalle syömään. Joku oli käyttänyt niliä roskiksena. Katselin ympärilleni ja mietin sen paikalla tiettävästi olleen laavun paikkaa. Yksi kulunut tasanne oli siinä päälitasanteella, tuvalta rantaan johtavan polun länsipuolella. Joki piti ylittää paljain jaloin ja lahkeet käärittynä. Nykyiselle laavupaikalle ei sitten ollutkaan enää kuin pieni rupeama. Paikalla ei ollut ketään, joten sain asettautua rauhassa laavulle. Paikalla on isohko laavu, hyvän kokoinen puuvaja täynnä klapisäkkejä ja puucee. Kaikki rakennelmat oli siistejä. Laavun pohjaa toki piti hiukan lakaista ja olisi ne pari paperitolloa siinä nuotiolla voinut polttaa samantien. Laavun ympäristö sen sijaan on kulunut hieman ikävän näköiseksi. Vai häiritseekö vain minua. Maasto on täällä ollut alun perin tasaista vihreää varvikkoa. Nyt hiekkainen ja kivinen maa on tullut näkyviin polkujen ja telttapaikkojen kohdilta. Ikävältä näyttää myös kaikkialla esiin tulleet irtokivet jotka loistaa vaaleina “syylinä” varvikossa. Huollon tarpeen ja lisääntyneen käytön ymmärrän ja paikkahan on niiden kannalta hyvin sopiva. Keittelin kahvit ja laittelin iltapalaa. Kiertelin hieman lähistöllä kuvaamassa. Porojen lisäksi ei paikalla muita näkynyt joten levitin patjan ja makuupussin laavun perälle. Sitten nukkumaan hyvin ansaituille unille. Päivämatkaa kertyi noin 9,0km.
23.8.2024 VIIMEINEN VAELLUSPÄIVÄ Yöllä oli ripeksinyt hiukan. Lähimmät marjapuskat oli poimittu puhtaaksi joten aamupuuroon ei juurikaan tuullut marjoja. Sää oli pilvinen mutta lupaili parempaa. Pohdin paluureittiä Luulammelle. Helppo pyörätie olisi tuossa vieressä. Se on tylsää tallattavaa eikä kiirekään ole. Tuossa kartassanikin (Tyvek vedenpitävä. Toukokuu 2023) on outo kodan merkintä Kulasjoen varrella, Luuvaaran kaakkoispuolella olevan kanjonin koillispäässä. Huono paikka millekään rakenteelle. Ajattelin etten ikinä anna itselleni anteeksi, jos en tuota paikkaa käy tarkistamassa. Lähtö yhdeksän aikaan poroaidan portin kautta jokirantaan. Joesta löytyi helppo ylityspaikka ilman kenkiä. Vanha Taajostuvan polku löytyi pian ja sitten suunta ylävirtaan. Mukavia maisemia jokivarren vierellä olevalta harjanteelta. Rotkon alkupäässä aloin tarkkailemaan maastoa kodan löytymistä ajatellen. Juurikin siinä mihin kota oli merkitty, seisoi suuri siirtolohkare. Kokoa lohkareella on sen kodan verran ja muotokin samaa tyyliä. Mitään tuulipaikan ym. aiheuttamaa kulumista ei maastossa ollut havaittavissa. Siis puhdas virhemerkintä kartan tekijöillä. Ei saisi olla näin lähellä vilkasta retkeilyseutua. Kulasjoen rotko on komea ja reitti yllättävän helppo. Kannattaa kulkea. Rotkon loppupäässä, poroaidan läheltä, pääsi kengät jalassa kiviä pitkin joesta yli. Kiitos jälleen kuivuudelle. Luulammen tupa olikin sitten vain pienen matkan päässä. Muutaman valokuvan jälkeen kahvilaan. Siellä kahvilan pitäjä oli paikalla ja sain “oikeata” kahvia lohileivän kera. Kylläpä maistui. Juttelin tuokion kahvilan pitäjän kanssa menneistä ja nykyisistä. Paikalla oli muutama muukin ihminen. Enään viimeinen rypistys Kiilopään pohjoispuolen harjanteella olevan kurun reunamaitten kautta. Hain kuitenkin ensin vettä luulammen laidalta lähteestä, ja sitten polkua ylös. Kurun reunoilta sitten viimeiset kuvat tunturimaan suuntaan ja jokunen viesti eteläänkin. Loppumatka alamäkeä maastopyöräilijöitä väistellen. Sen verran navakka tuuli ettei pyörien kellon soittoa kuullut. Kiilopää tavoitettu ennen kahta. Vielä ehtisi noutopäytään mutta, kahvit riitti ja sitten majoitusta katselemaan. Syömään vasta saunan jälkeen. Lounaspöydässä tapasin Lankojärvellä olleen kaverin ja juttua riitti. Ahopään yhteismajoituksessa meitä oli vain kaksi, joten hiljaa ei tarvinnut illallakaan olla. Pieni kävelylenkki ennen unten maille siirtymistä. Päivämatkaa kertyi noin 8,0km. Kokonaismatka rinkka selässä noin 77km.
24.8.2024 KOTIMATKALLE Heräämisen jälkeen hissukseen tavaroiden tarkistus ja roskien pois vieminen. Rinkka mukana aamupalalle ja huone lukkoon. Aamupalalla näin yllättäin serkkuni Jonnen perheineen. Siihen sitten jämähdettiin kahvia nauttimaan ja höpötystä riitti reilut pari tuntia. Olipa mukava yllätys. Ennen Eskelisen tuloa ehti vielä nauttimaan keittolounaan. Kahden aikoihin kapusin täyteen bussiin ja suunta Rovaniemelle. Matka meni osin päiväkirjaa kirjoitellessa ja paljolti kännykän räpläyksen merkeissä. Rovaniemellä oli vielä useampi tunti junan lähdön odottelua. Kahvi ja pulla, pitza, ja tietenkin kulkurin iltakalja. Juna lähti ilta yhdeksältä. Eipä siinä paljon muuta kuin sudoku iltalehdestä ja pää tyynyyn. 25.8.2024 KOTIIN Aamulla ehdin vielä kahville ravintolavaunuun ja sitten tavarat kasaan. Pasilassa jäin pois. Myöhästyin edellisestä A-junasta 3min, no seuraava lähti puolen tunnin päästä. Kotona olin sitten jo kymmenen aikoihin. Oli niin kevyt olo jotta, teki mieli juosta loppumatka. Hyvä reissu vaikka se puhelu hässäkkä aiheutti hiukan harmitusta. Kaikkinensa kuitenkin hyvä suunnitelma. Lähes kaikki ajatellut kohteet tuuli käytyä. Säät suosi ja matkalta löytyi erittäin mukavaa juttuseuraa. Kämppä muistiinpanoja olisi saanut olla paremmin mukana. Kauas ei tarvitse mennä päästäkseen vaellus tunnelmaan, ellei maaston kuluneisuus ja muut ihmiset häiritse. Kun kulki polkujen ulkopuolella niin ei tarvinnut nähdä ketään. Paino putosi minulta noin 4kg, mikä on aika paljon mutta, minkään laista vaivaa ei ollut ja jalatkin kesti hyvin. Olen siis valmis lähtemään ens vuonna uudestaan.
Toteutunut reitti Helsinki - Rovaniemi - Kiilopä - Sivakkaoja - Kopsujärventien laavu - Kaptukaislammit - Kopsusjärvi - Tammakkolammi - Salonlampi - Kotaköngäs - Raututunturit - Lankojärvi - Rautulampi - Taajoslaavu - Luulampi - Kiilopää - Kotiin.
Loppukommentteja Pitkään odotettu ja hartaudella suunniteltu. Täytyy myöntää jotta jännitti lähteä. Edellinen vaellus oli 2018. Omasta kunnosta ei ollut varmuutta eikä varusteiden kasaaminen ollut enää mikään rutiinijuttu. Reissun suunnitelma oli varovainen. - Ei kauas erämaahan. - Polkuihin tukeutumista. - Kohtuulliset päivämatkat. Vaeltamiseen liittyviä ongelmia ei ollut joten uskallan suunnitella myös ensi vuodelle reissua. Jalat kesti suunniteltua pidemmät päivämatkat, jotka tosin oli paljolti helppojen polkujen ansiota. Polkujen määrä, tutut seudut tai muiden kulkijoiden määrä ei häirinnyt. Pikemmin antoi turvallisuutta ja saihan sitä hyvää juttuseuraa useammassakin paikassa. Ei muuta kuin uutta reissua suunnittelemaan.
POSTIA MINULLE	PATIKOINTI