Lähtö Rávdijávri Stuorrageadggejávri Cuodjaroggi Fállejohka Luppopäivä Aadolfin kammi Vuopme-Gálddojávri Gálddasjohka Ylämaan kautta Tapaaminen Sadepäivä Njuohkarjávrrin Vuoknoljohka Vetsijoki Vaisjoki Huoltopäivä Vidgaveadji Utsjoki Kotimatka Toteutunut reitti Loppukommentteja

ESIPUHE Kaldon seutu, kuten niin moni muukin alue, on houkutellut pidemmän aikaa. Eikä pidä väheksyä kaverin kertomuksien ja kalajuttujen vaikutusta. Talvella kun suunnittelin kesän ohjelmaa, varasin elokuun alun Kaldolle ja se piti vaikka muut kesän suunnitelmat vaihtui. Ajatus oli myös tehdä yli kahden viikon vaellus siten, että valmista ruokaa tulisi matkaan vain kahdelle viikolle. Olisin sitten maastossa pidempään sikäli kun kalasta saisi lisää syötävää. Reitti muuttui suunnitelmissa paitsi lopetuspaikan osalta joka kokoajan oli Utsjoki. Lähtöpaikat vaihteli Sevetin, Petsikon ja Nuorgamin välillä. Lopullinen lähtöpaikka oli kuitenkin Kenestuvan kohdilta. Etelän soiset maastot hieman rupesivat arveluttamaan sateisen kesän seurauksena joten otin varmanpäälle. Koko kesä tuli reissattua tiiviisti eikä Heinäkuisesta Ivalojoen matkasta ehtinyt kulua kuin kaksi viikkoa. VR:n lomalippu saneli lähdön viimeistään 3.8. eli kuukausi Ivalojoelle lähdön jälkeen. Varusteet ja ruoka tuli pakattua hyvissä ajoin mutta lähtöfiiliksiä en saanut kuntoon. Ei jaksa enää "näin vanhana". Pitäisi olla reissujen välissä pidempi huolto ja lepotauko. No! joka tapauksessa pääsin matkaan. Turhankävelijä 28.8.2008.		Kaldon kukkasia
Lähtö 3.8.2008 Sunnuntai Koska Utsjoelle ei mene suoraa yhteyttä aamujunalta vaan odotusta tulisi tuntitolkulla niin en mennyt aikaisempaan yö-junaan vaan siihen joka on Rovaniemellä 10:40. Olipa hyvä vuoro. Sai aamulla nukkua. Viikonloppujuna on vain se juoppojuna. Hetkeksi löytyi juttuseuraa tai olishan tuota pitkäksikin aikaa mutta ei huvittanut. makuupaikka oli 2 hengen hytissä. Alapedille vanhempi kaveri joka on kulkenut mettällä Sodankylän kairoissa 50-60 luvuilla. Kalasta ja kalapaikoista oli juttua. Pihtijoki ja muita itäkairan paikkoja vilahteli keskustelussa.
Rávdojávri 4.8. Ma Yöllä tuli nukutta mutta väsy kuitenkin jäi. Linja-autoasemalla venttatauko. Hedelmäpeli ei ottanut kolikoitani pois painamasta vaan lykkäsi niitä lisää. Kele! Eskelinen hyrräsi Sodankylään jossa muuten nykyään hyvät pitäjät siinä linja-autoaseman kahvilassa. Kannattaa poiketa. Sielläkin hedelmäpeli tunki lisää painoa lompakkooni. Pohjoisen pelit on salaliitossa kevytretkeilijöitä vastaan. Ivalon linja-autoasemallakin lompsa pullistu. Olin päättänyt hurauttaa kerralla Kaamasen kievariin ja sieltä taksilla lähtöpaikalle. Kaamasessa viimeinen ehtoollinen eli tukeva ateria ennen maastoon menoa. Kehvelin hedelmmäpelit! Täälläkin liitossa minua vastaan. Taksikuskille onneksi kelpasi kourallinen kolikoita ettei turhaa metallia tarvinnut maastoon raahata. Pilvipoutaa. Joku sadekuuro oli kastellut maastoa. Kapusin Leppälän kohdalta tietä ja sitten polkua ylös. Kohtuullinen reitti Tammukkajärven ohi mutta sitten polku katoili kivikkoisessa ja mättäisessä maastossa. Ravdojavrin pohjoisrannalla ei leiripaikkoja mutta auringon jo laskiessa löytyi mukava paikka järven koilliskulmalta. Teltta pian pystyyn itikoiden vielä häiritessä. Vettä kiehumaan. Ei enää soppaa, vain teetä ja kaamasesta ostettuja leipiä. Eiköhän tuo Nukkumatti ole aika likellä. Voipi tulla viileä yö.
Stuorrageadggejávri 5.8. Ti Hyvin nukuttu yö ja tarkeni mainiosti. Aamu 7 piti heittää kaikki ylimääräinen pois kun aurinko porotti kylkeen. Jatkoin unia koska taas tämä matkustaminen on jättänyt pientä univajetta. Uusi herätys ja teltta tuulettumaan. Lämmin. Aamupalan ja rinkan pakkaamisen jälkeen koitin järven kalakannan ruokahaluja. Matalahan tuo järven ranta mutta oli siellä jotain kun pintomassa kokoajan käytiin. Ei vain kiiltävät metallinpalat kelvannu. siirryin seuraavalle järvelle Kiviä täällä maastossa kuin Vätsärissä. Jalat kovilla. Tämä ylempi rautujärvi oli vielä matalampi. Nyt tuikkiminen oli aivan keskellä järveä. Kokeilin kuitenkin. Kaunis järvi ja kyllä siellä kalaakin. Sen verran runsaasti vanhoja nuotiopaikkoja. Kalassa täällä käydään, ei retkellä! Tosissaan on kivikkomerkinnät otettava. Jalat kovilla tämän kuorman alla tässä maastossa. Vadaidnjunnille mennessä hetki helpompaa maastoa. Etsin sitä etelärinteen lampea hieman liian aikaisin. Tottumaton vielä etäisyyksiin. Täällä on ollut jokunen vuosi sitten laaja kuivuus. Neliökilometreittäin kuollutta koivikkoa ja kanervatkin ruskeita. Ruskeita rinteitä, vain kataja ja joku heinä vihertää. (Jälkeenpäin kuulin hallamittarista joka olisi muutamana vuotena käynyt syömässä kaiken varvikonkin?) Lammella ansaittu tauko ja sen verran tuulenvirettä, että itikoilta sai olla rauhassa. Junnilta alas mennessä vaellussauvan pään kumitutti jäi johonkin maahan. Harmitti. Se piti kivikossa paljon paremmin. Ottaapa alamäki polviin. Vanhan erotuspaikan kämppiä poikkesin katsomaan. Jängän takana romahtanut turvekammi. Olin yllättynyt että kammi! Odotin lautamökkiä löytyvän. Toista merkintää katsomaan mennessä löytyi vielä kaksi kammia joista toinen on ollut iso ja siinä oikein kivijalka, miten tuo on aikanaan ollut, koristeenako kivet? Neljäs (Karttaan merkitty) oli rauniona oleva hirsirakennus. Vielä olisi sen ajouran vieressä pitänyt yksi mökki olla vaan jäi löytymäti. (Tuo tien vieressä oleva merkintä osuu paikalla olleen ison, yksinäisen männyn kohdalle. Näkyy hyvin Maanmittauslaitoksen karttapaikan ilmakuvasta. Kartoittajan virhe siis.) Vanha kaunis erotusaita löytyi kylläkin. Aikaa tuohon vierähti ja janokin on kova. Tieuran vieressä piti olla lampi vaan eipä ollut. kieli kuivana Stuorrageaggejavrille. Kiva hiekkamaa siinä alemman lammen eteläpään länsipuolella, ranta kyllä soinen. Join vissiin litran alkajaisiksi. Vilkaisin jokivarren ja vastarannan mutta ei parempaa leiripaikkaa. Teltta pystyyn ja soppa tulille, kahvikin maittaa. Illemmalla pariin otteeseen kalaa koittamassa. Joen luusuassa päivystää silakan kokoisia tammukoita. Päästin kasvamaan. Iltatee, itikoita ja iltarusko.
Cuodjaroggi 6.8. Ke Lämmin yö. Aurinko herätti taas turhan aikaisin. Onneksi on hyvät unenlahjat. Vaatekerran kuorimisen ja pääliteltan oven aukaisun jälkeen jatkoin unia. Eilinen painoi jaloissa joten tämän päivän päätin ottaa kevyemmin ja maaston kannalta varmanpäälle. Nousu Ruossavárrille helppoa. Koivut on täälläkin kuolleet. lakialueella runsaasti poroja. Tulin tieuralle jota 500m ja Vudnevárrilta oikaisu Vudnejärven rantaan. Helppoahan tuo maasto joten olis sen suorempaankin voinut mennä. Vilkaisin järven rannan rakennusta. Jalasmökki ja lautaeteinen. Lukittu. Jäljistä päätellen ei käydä kovin usein tai mökki on tuotu tänne äskettäin. Pidin rannalla soppataukoa. Aurinko paistaa mutta ilma ja tuuli pitää kylmänä. En lähtenyt etsimään kammia Goalssejávrilta vaan kiersin Vudnejávrin eteläpuolitse. Järven päädyssä pieni hiekkaranta. Hyvää ja helppokulkuista kangasmaata myös pätkä tieuraa myöden. Lasku alas Cuodjaroggiin jonka pohjalla pienempiä lampia ja isompia järviä. Hiukan huonokulkuista maastoa. 284,2 järvellä, tai pikemminkin monimuotoisella lammella oli maasto jo sorapohjaista ja kumpuilevaa. Hyviä telttapaikkoja tarjolla enemmänkin. Järvi ei tunnu kalaisalta kun näyttää kovin matalalta. Pienen tauon ja ympärille vilkuilun jälkeen löytyi itselle telttapaikka kahden pikkulammen väliseltä harjulta. Kaunis paikka joskin hiukan tuulinen. Eipä itikat häiritse. Auringon lämmittäessä oli mukava laitella sapuskaa kun kerrankin oli itikat poissa. Iltalenkki kameran kanssa.
Fállejohka 7.8. To Menin nukkumaan liian aikaisin. Heräsin sitten puoliltaöin. Pyörimistä teltan pohjalla 2-3 tuntia. Ainoana hupina pään raapiminen. Taivas on vetäytynyt pilveen. Aamulla kolea ja vetämätön olo. Jätin kerraston alle ja paidan päälle kun läksin liikkeelle. Hyvästelin hienot harjut ja lammet. Kapusin vielä tien suuntaan. Aavemaista tämä koivikko, mallia "Petsamon Nikkeli". Puut mustia runkoja ja varvikko ruskeaa kuivaa risua. Jäkälä ja kirkkaan vihreä heinä vuorottelee. Helppo kulkea. Pari kämppäkohdetta matkalla, ne piti kiertää katsomassa. Ensin oli pieni parakkimainen kämppä. Seuraava olikin vain jätekatos!! Täysi jäteastia ja haisevia mustia jätesäkkejä verkkokopissa. Rannassa sentään kunnon lautakämppä. Kookas, kaikenlaista tarpeistoa ympärillä ja useita veneitä. Oli sen kämpän vieressä tasaista nurmea sen verta jotta voisi olettaa ennenkin tällä kohtaa kämpän olleen. Vielä oli lahden pohjukkaan laskevan puron varressa kammi etsittäväksi. Taas on itikat paikalla. Hyvin paikallista tämä itikoiden esiintyminen ja sitten kun niitä on niin niitä on. Kammikin löytyi, mutta pienen hakemisen jälkeen. Puronvarsi ei ihan niitä tyypillisimpiä kamin paikkoja ole. Aika kostean oloinen paikka. Kaunis heinikkoinen koivikko. Kammi oli noin 100m etelämpänä ja niin hyvin heinien peitossa, että ohi olisi helposti mennyt. Se vain on tuo pihaheinikkö mikä paljastaa. Oli siinä vieressä puuta vasten lapionjämä vakuudeksi. Kammi ollut hyvin pieni. Soppatauko piti ottaakkin sitten ylemmäs tuuliselle mäelle jotta saisi huidottua jotain suuhunkin. Kylmä vain. Pahus. Vielä nelisen kilometriä hiukan puuduttavaa marssia. Lahden itäranta (en kulkenut aivan rantaviivalla vaan kauempana missä tasaisempaa ja runsaasti poropolkuja) kyllä helppo kulkea mutta hiukan mitäänsanomaton ja tylsä. Ennen Fallejohkan suuta kiva pieni harju ja sen kupeessa komea hiekkaranta ja hyvä leiripaikka vain 200m jokisuusta länteen. Vaha talo tuli näkyviin joen suussa, sen vastarannalla upealla paikalla. Joki vain näyttää aika isolta. Koski onneksi leveä. Menin pienen matkaa saappailla mutta palasin, varmuuden vuoksi. Kivet todella liukkaita. Tossut jalkaan ja jokeen. Tuvan pihakenttä on laaja, avoin ja ruohikkoinen, täynnä kukkia. Jalkineiden vaihdon jälkeen tutustuminen tupaan ja runsas valokuvasaalis mukaan. tupa käy vielä hyvin hätämajoitukseen. Piisi näyttää ehjältä, pari laveria, pöytä ja penkit. Eteistilan katto on jo lähes kokonaan ilman lautaa. Jotain rojua eteisen nurkassa ja eteisen ovi makaa maassa. Pihakentän laidalla on lato. Uudempaa tekoa mutta ei senkään katto pidä vettä. Sisällä sekalaista tavaraa arkusta viikatteeseen ja peltikaton levyihin. Eristevillaakin nurkassa. Jollain on joskus ollut aikomus laitella paikkoja kuntoon. Pihakentän pohjoislaidalla vielä vanhan kammin jäänteet. Jätin romppeeni pihakivelle ja lähdin koittamaan kalaonnea. Tuon tuvan koski ja suvanto ei taida kuulua lupa-alueeseen joten kohti seuraavaa. Viehelaatikko jäi rinkkaan joten tultava toimeen yhdellä pikkulipalla. Heti ensiheitto ja joku seurasi. Sitten tyhjenpää. Siirryin seuraavalle koskelle/nivalle. Toinen heitto ja 30cm harjus. Neljäs heitto ja pohjakiviin. Ainokainen viehe oli lähdettävä hakemaan. Saappat jalasta ja kahluu koskeen. 2/3 joesta pääsin yli kunnes hellitti. Liukkaita kehvelin kivet. Kuudes, kahdeksas ja 11-heitto ja iltapala koossa. Vielä tarkistusmittaus A4 karttapalaan (297mm). Saalis 29, 31,31 ja 32 cm. Iltapalan paisto tuvan halstarilla jokirannassa hieman tuvalta järvelle. Ai että on hyvää. Kahvin päätin laitella tuvalla samalla kun kirjoittelen tätä. Viestejäkin lähti ja saapui tuosta vierestä kumpareelta. 3 Palkkia.
Luppopäivä 080808 Hyvää 48v. päivää. Aurinko lämmittää mukavasti teltan edustaa. Aamukiisseli ompunpaloilla ja pari leipää. Päivä on pitkällä. Koski kohisee yhä. Vanha talo tuossa vasemmalla ja lato kukkameren takana. Ei hassumpi paikka. Talon ympärillä on jälkiä aikaisemmasta asumisesta. Keskellä pihakenttää on nurmessa ympyrä kuin muinoin jo tasaantunut kammi. Ladosta joelle on kulmikas painanne kuin kellari. Torpan takana pieni kumpare kuin aiemman rakennuksen paikka. Tällä kentällä on asuttu. Mitä rakennuksia ja koska paikalla on ollut? Ken tietää? Lähdin kiertämään saarta, ensin Vetsijärvelle ja toista jokiuomaa ylös. Siitä toisesta suvannosta tarttui mukaan ensimmäinen harjus. En jäänyt enempiä yrittämään. Tässä uomassa enemmän koskea ja vain kaksi pientä suvantoa. Vettä niin vähän, että saappailla, miksei kengilläkin kiviä pitkin yli. Ylempi suvanto antoi toisen harrin. Täällä olisi jonkun vanhan kartan mukaan pitänyt olla rakennus. Ei jälkeäkään. Pohjoisesta tulee Reatkajohka ja Njargajavrin jälkeen haarautuu muodostaen saaren jolla oleskelen ja tupa sijaitsee. Katselin huomista reittiä joka on suunnattava täältä jokihaarojen kohdilta. Fallen ja Reatkan yhtymäkohta on järvimäinen suvanto. Saavuin eiliselle kala-apajalle Fallejohkan varteen. Se olikin ylin ylin koskipaikka. Ei pettänyt tälläkään kertaa. Ensimmäisellä heitolla tuli pienehkö joka pääsi kasvamaan. Toisella heitolla päivän kolmas harri. Mutkan koski ei taaskaan antanut kalaa, kaksi karkulaista kyllä. Paistelin taas kalat eiliseen tapaan. Päälle kafe + juhlajuomapullon korkkaus. Viereiseltä kukkulalta taas viestintää sekä etelään, että pohjoiseen Kiitos muistamisesta. Pikkuisen sateen pitelyä ja loikoilua teltassa. Sitten kokeilemaan josko illaksi soppakalaa. Tuvan kohdalla pientä. onneksi pääsi itse vapaaksi. Mutkakoski antoi vihdoin kalaa, hauki. Pääsi rannalle. Varma kalapaikka antoi yhden karkuutuksen. No jospa tuo toinen jokisuu! Sielläkin kaksi karkuutusta. Jokos ne on ruvenneet syömään varovaisemmin. Fallen suussa sitten ensimmäinen vieheen menetys. Harmi. Noita pikkukoukkuisia, pitkälle lentäviä ei ole enempää. Tyydyttävä kohtaloon ja laitettava jauhelihamuusi. Mukavasti se menee aika näinkin vaikka minnekään ei kulje. Istuskellessa, kuvaillessa, kalastellessa ja syntyjä syviä miettiessä.
Aadolfin kammi 9.8. La Matkaan lähtö on luppopäivän jälkeen näköjään yhtä vaikea kuin koko reissulle. Sää jatkuu viileänä ja pilvipoutaisena. Auringon osuessa kohdalle on mukavan lämmintä mutta muuten on hanskat laitettava. Hyvästelin autiotalon kauniin pihakentän ja suuntasin idän suuntaan ajatuksena "josko matkanteko maittaa niin Aadolfille". Joenylitykset ok. Ja Njargajärveen kaakosta laskevan joenkin pääsee helposti. Se on yhtä koskea alaosasta. Laskeepa järven pieneen lahteen siten, ettei kalamies voi mennä ohi pysähtymättä. Heitin kolmasti ja ylhäällä oli liki kiloinen harri. Riitti soppakalaksi joten kalavehkeet kasaan. Reitti suuntasi näiden nimettömien lampien ja järvien välistä hyvin helppokulkuista maastoa Reatkevarrin länsilaen lammelle. Kala kappaleiksi ja kattilaan. Pää ja pala pyrstöä oli jätettävä rannalle muiden ihmeteltäväksi. Ei mahtuneet kattilaan. Hyvää se on harri keitettynäkin. Reatkan rinne on menettänyt kuivuuden takia puunsa. Kaldo selvästi autioituu ja muuttuu paljaaksi. Nyt vielä saisi paljon polttopuuta. reatkávárrin yli Baljahasjärven kauniiseen laaksoon ja kipuaminen reissun ensimmäisen paljakkatunturin eli Báljahasin laelle. Maisemat alkaa olla mukavia viiden alempana vietetyn koivikkopäivän jälkeen. Sääkin suosii. Viestit kulkee 4 palkin voimin. Mika on jossain Vuognoljohkalla. Saatamme kohdata ellei valu tänne alas samalla kun minä siirryn sinne päin. Seuraavassa laaksossa oleva kämppä tuli katsottua. Ei ovea, ikkuna rikki, lattia laho, kaminasta puuttuu kylki, katosta pilkottaa päivä läpi. Pahimpaan myräkkään antaa vielä sääsuojaa muuten entinen. Päätin jatkaa Aatulle. Klo puol 5, matkaa 8km ja näyttää helpolta. Laakson pohjoisrinteellä tosi helppoa maastoa. 3km meni ripeästi. Akso"jotain" järvellä pieni istumatauko itikkahuppu päässä. Hyvin on paikallista tämä räkkä. Jatko vaihtelevaa ja kohtuullisen hyvää kulkumaata ellei läpitunkemattomaan vaivaiskoivikkoon erehdy. Adolfin putouskin tuli vastaan ajallaan. Kuvailin yläpuolelta ja kiersin alas ottamaan lisää kuvia. Aadolfin kammi enemmän sivussa kuin kartasta voisi kuvitella. Oli hiukan pettynyt oli kun oven avaamisen jälkeen lattian tukki vanerilaatikko ja joku lautaovikin oli kyljellään laveria vasten. Muutenkin rojua ja roskaa, ikävä kyllä. No, raivaus ja lakaisu tekee paljon. Vielä kun sai märät puut syttymään kaminassa ja tupaa lämpiämään niin alkoi kelvata. Mietin vielä telttaa mutta sapuskan jälkeen siirsin yhden pehmeämmän patjan ja täkin ylälaverille ja levitin pussini sinne. Vielä kuivia sytykkeitä aamuksi ja kuvaamaan putousta pidemmällä valotuksella. OK. Jätän kynttiläni tänne. Oletan eniten hyötyä olevan täällä. Kammi on pitkähkö ja pimeä. Vain 1 maanrajassa oleva ikkuna. Taivaalla oli päivällä jalaspilviä. Se tietää yleensä sään muuttumista. Katotaan kuis käy.
Vuopme-Gálddojávri 10.8. Su Aamulla aikaisin pilvetöntä. Ylösnousemuksen tienoilla taivas täynnä pieniä kumpupilviä. Mukavasti kuitenkin aurinko lämmitteli jotta aamupöpperö oli hyvä syödä ulkosalla. Hyvin se kammikin piti lämpöä vaikka illalla jo viileni kamiinan sammuttua. Enkä tippunut kapealta ja matalalta ylävuoteelta. Siivosin ja keräsin roskia jotka kävin hautaamassa. Saha kourassa ravasin rinteessä tekemässä puita kuolleista koivuista. Täällä Aadolfilla puut on selvinneet siitä ylempien metsien täystuholta joka muutama vuosi sitten on tappanut koivumetsät. Poikkesin vielä järven rantoja katselemaan ja putousta auringon valossa ihailemassa. Tupa vain pakettiin ja luukut kiinni. Ilman tarkempaa reittiä kohti Duottar-Galddojärveä. Geresrohtu on nätti pieni purolaakso jossa pieni nätti puro ja paljon pieniä nättejä tammukoita. Meillä silakatkin on suurempia. Kaikissa putamissa sama koko. Kapusin ja kiertelin kunnes olin Porokämpällä Duottar-Gálddojávrin koillisrannalla. Lautamökki ja varastorakennus punaisine kattoineen näkyy pitkälle. Paikalle johtavat mönkijänurat on todella vaatimattomat joten eiköhän tänne lennetä tai pikemminkin tulla vain talvella kelkkaillen. Vessassa oli kaksi kuollutta sopulia. Ei nekään mitä tahansa kestä. Ne vain kertoo ettei kyseistä laitosta ole viime aikoina käytetty. (Sopulien reikiä ja pipanoita on tunturien rinteet ihan täynnä). Söin sopan tuvan portailla auringon mukavasti lämmitellessä. Jatkosuunnitelma oli hieman auki. Mutta kun sää näytti suosivan ja tunturilakia on kiva kuljeksia niin yöpaikaksi valikoitui Vuopme-Gálddojávrin pohjoispää. Siellä kun pitäisi olla yksi kammin jämä. Hyvää vaikkakin kylmää säätä riittää. Mukava tarpoa ylhäällä kun näkymiä riittää moneen suuntaan. Pulmankijoen laaksokin auringon läikyttämänä. Komeat maisemat Vuopme-Gálddojávrille pohjoiseen. Hyvä kangasmaa jatkuu kaartaen alas järvelle. Poikkesin siellä katsomassa yksityistä lukittua kammia ja viereisen niemen tasaista aluetta jolle ajattelin Taloudellisen kartan laittaneen kämpän. Taloudellinen valehteli. (Kotona kun katsoin vanhoja karttoja uudestaan niin tuo kämppä oli kauempana rannasta. Ei siis siinä niemellä missä paikkoja katselin.) Erehdyin kulkemaan järven rantaa. Risukkoista ryyseikköä ja raskaskulkuista mättäikköä. Puolikuolleena, jalat apua huutaen olin järven pohjoispäässä. Siellä muutama tulipaikkaa, tasamaata teltalle ja pitkä hiekkaranta. Rantavalli oli erottanut taakseen pikkuisen lammen. Löysin etsimäni kammin paikan hieman itäpuolelta kolmen koivun välistä. Pyöreä turveympyrä Ø3-4m. Juuri siinä missä pitikin. Teltta siihen kammin tuntumaan ja nälkäiselle pikaruuaksi muusi ja tonnikalaa (ei tarvitse turvotella). Ilta olikin pitkällä joten Öitä!
Gálddasjohka 11.8 Ma 8. Vaelluspäivä Yöllä satoi pariin otteeseen. Ei mitään suuria määriä. Aamulla sain katsella järven yli näkyviä Kaldon huippuja aurinkoisessa säässä. Pilvet kuitenkin tapansa mukaan vyöryi jostain taivasta peittämään. Tuuli kovasti järveltä joten pikainen aamupala teltan suojassa. Vesitasokin ilmestyi järven ylle. Teki pari kierrosta. Nähtävästi tarkistivat minut. Laskeutui sitten järven eteläpäätyyn. Joku tai jotkut jäivät kyydistä. Eipä se paljoa tarvite kiitorataa noustakseen. Säätila vaihtui nopeasti kun tuuli pyyhki taivaan puhtaaksi. Olin jo matkalla pohjoiseen. Njargajärveä mietin kiertää idän puolelta mutta suora reitti Anotvarrille näytti mukavalta. Joten laiskasti suoraan. Joku pikkulinnun poikanen tuli koivun oksalle minua ihmettelemään, kun ottelin maisemakuvia. Pääsipä itsekin kuvaan. Kohtapa kettukin näkyi, mutta tuo oli turhan vikkelä kuvattavaksi. Ketun pesä kyllä löytyi pian Njargajavrin länsipuolen hiekkadyyneiltä. Anotvarrin tuntumaan olin yhden kammimerkin laittanut. Niitä metsähallituksen julkaisun epätarkkoja. Järven pohjoisrantaa tuon paikaksi ajattelin joten taukopaikkaa myös sinne katselin. Anotjavrin länsipään jängällä tarpoessa näkyi rinteessä kasa puurunkoja joka ei ollut luonnon aikaansaama. Kun tuon kävin lähempää katsomassa niin pieni kammin jäännehän siinä. Yksi tai kaksi on kammiin joskus mahtunut. Koivurunko kasaan painuneena, turpeet kokonaan päältä kadonneena. Arvelisin jotta 100m järven länsipään luoteispuolella. Kalaakin päätin koittaa järvestä. Kun sitten rinkan laskin maahan niin siinäpä taimenen ruoto lihansa menettäneenä mättäällä vieressäni. Joku on siis tältä paikalta kalan joskus napannut. Koitinpa minäkin. Kovaan vastaiseen tuuleen ei montaa vieheistäni kannata viskoa ja niitäkin turhaan heittelin. Tyydyin pureskelemaan jerkkiä. Soppa sai jäädä Galddasjohkalle. Anotvarri ja Anotjeaggi yli ja Galddasjokivarteen. Joki on jokseenkin 20 kertaa ylisuuressa jokilaaksossa. Laakso näyttää upealta. Näinkin syvä ura tunturin rinteellä. Teltan paikkaa katselin isolta mutkalta etelään, joen länsipuolen terassille. Joki vain oli ikävä ylittää kun se on isoista kivistä ja jokivarsi kovin mättäinen. Teltan pystytys sai vielä sopan jälkeen odotella. Jokihan piti ensin katsastaa kalavehkeiden kanssa. Läksin alavirtaan. Ei kannata tätä jokea kalastusmielessä ajatella. Katsella vain laaksoa sen reunoilta. Jokivarsi on todella pahakulkuinen, koloja, mättäitä, pajukkoa ym. Ei löydy paikkaa johon paikkaa johon lippaa pudottelisi. Perhoa voisi uitella pinnalla 5m kerralla. Kalaa kyllä on. Sellaista silakan kokoista tammukkaa joka mutkassa. Kun oli rämpinyt noin 2km alavirtaan taittamatta nilkkojani ja katkomatta vapaa, päätin palata rinkalle ja laittaa iltapalaksi kuivatusta jauhelihasta jotain mössöä. Ruoka maittoi, itikoita vain niin perkeleesti. Teltta siis siihen mihin rinkan olin jättänyt. Aurinko laski pilvettömältä taivaalta kanjonin reunojen taakse. Vielä sain kuitenkin nähdä harvinaista herkkua. 30 vuotta olen lapissa kulkenut näkemättä hirveä. Nyt sekin tuli nähtyä. Laakson pohjalle laskeutui ylävirran puolella tumma möykky jota seurasin kameran kanssa. Se tuli joen vastapuolta alas ja lähimmillään noin 50m päästä telttaa. On sillä kokoa ja painoakin mutta ääntäkään ei pääse. Risukaan ei rasahda kun tuolla pöpelikössä menee. Toisin kuin eräs tyhjäntallaaja.
Ylämaan kautta 12.8 Ti 9. vaelluspäivä Lämmittihän se aurinko taas teltan niin ettei puolille päivin pystynyt nukkumaan. Pilvet kyllä tulossa ja erilaiset kuin edellispäivinä. Navakasti puhaltelee etelän puolelta. Jo liikkeelle lähtiessä oli taivas täyttynyt harmaalla. Läksin ylöspäin jokivartta koska se on kaunis. Nyt toki kanjonin reunalla. Huvä kulkea ja joka mutkan jälkeen uusi upeampi maisema. Vajaa kilometri leiripaikastani näkyi alhaalla joen länsiterassilla rakennelma. Kodan jäänteet. Pitihän sitä laskeutua katsomaan. Turvekota, ei siis kammi. Puolet rungosta vielä pystyssä. Oven paikkakin. Ovi toki maassa, pilkisti sammaleen alta. Toinen puoli romahtanut sisäänpäin. Polttopuutkin vielä sisällä ovenpielessä. Yllättävä löytö sillä tätä kotaa ei ole ollut missään kartalla tai kirjassa. No nyt on. Palasin takaisin kanjonin harjanteelle ja jatkoin ylemmäs. Kanjonin tai mikä tällainen purouoma sitten nimeltään ? Kuru! ei. Kaakosta työnsi pilviä ja tihkua. Välillä oli vaikea kuvata kun linssi oli heti pieniä pisaroita täys. Oli laitettava sadetta pitävää päälle. Sivummalla näkyi kunnon sadetta mutta ilmeisesti kohdallani oli sateet jääneet Kaldon huippujen tuulen puoleisille rinteille. Suuntasin länteen ja tavoitin kaakosta Alla-Galddoaivilta tulevan ajouran joka muistutti lähinnä rinnakkaisia poropolkuja. Tarkoitus oli laskeutua purovarsia alemmas samalla kalastellen matkalla olevia pikkulampia. Eipä oikein onnistunut kun purotkin välillä hävisivät kivikkoihin. Matkalla pikkukurussa soppatauko. Sadeasu oli tähän asti saanut toimia lähinnä tuulta pitävänä kerroksena ja hiostajana. Alempana purovarressa on pari kukkulaa jotka muistuttaa pyramideja. Niiden yläpuolella jo sellaisia lampia johon viitsi heitellä. Muutama tärppikin mutta ei tulosta. Oletin pikkutammukoiksi. Lampi "pyramidien" länsipuolella on matala ja heinikkoinen. Jokisuun kohdille vaivauduin "pitää kai kokeilla vaikka eihän täällä". Oli kuitenkin, vaja kiloinen n.50cm tammukka. Kehveli vaan veti ittensä puron takana olevan heinikkoisen niemen taakse. Ei ollut pokeria nykiä kalaa siimasta niemen yli vaan tuonne oli kierrettävä. Heinikkoinen niemi oli hiukan upottava mutta pään ulkopuolelta kahteen koukkuun tarttunut taimen tuli mukaan. Iltapala hankittu. Siis javrille nuotiopaikan etsintään. Järvi on rannoiltaan mukavan kuiva. Ylitin jokisuun ja löysin pienen tulipaikan itärannan niemeltä. Iltapalana foliokalaa vatsan täydeltä. Leiripaikalle näkyy Kaldon halkaiseva voimalinja. Ei häiritse vaikka maisemaan ei kuulukkaan. Istuskelin pientä tulta ja tyyntyvää järveä katsellen. Pilvet peittää taivaan. On täysin hiljaista paitsi nuo korvan juuressa välillä inisevät.
Tapaaminen 13.8. Ke 10 vaelluspäivä Tuhruinen ja sumuinen aamu. Kostean tihkuista säätä pienellä tuulella. Aamupalan laitto teltan liepeen alta. Mikan kanssa on viestitelty matkan aikana ja sovittu jospa näkisimme tänään. Siispä ryysyt reppuun ja punainen rinkansuoja päälle näkyvyyden parantamiseksi. Laskeuduin jokivartta sen verta lievässä tihkusateessa ettei sadeasua kannattanut päälle laitella. Maisemat mukavan utuisia ja katoavaisia. Kuvia piti ottaa mutta varoa linssin kastumista. Muuten ei liika pysähtely miellyttänyt. Nelisen kilometriä kohtuullisen ripeästi ja sitten rinkka sivuun ja koittelemaan suvannon antia. Hauen nostin heinikkoon. Jatkoin alavirtaan rannan tuntumassa harjanteen reunoilla katsellen kokoajan näkyykö jossain liikettä. Pian takaa kuului tuttu ääni. Olin juuri aikeissa ylittää jokea mutta suunnattiin sitten Mikan leiriin. Mukavalla paikallahan tuo leiri oli. Höpötystä riitti. En ollut nähnyt ihmisiä 9 päivään. Vaihdettiin kuulumisia ja kokemuksia. Mikan porukasta oli muut lähteneet maantietä kohti pari päivää aikaisemmin. Sen jälkeen hän oli katsellut seutuja ja kalastellut. Itsellä ei luppopäiviä ole ollut kuin se Vetsijärvellä ollut joten telttaa pystyttäessä päätin jotta saa olla nyt paikallaan pari yötä. Tehtiin tulet. Tulipuita täälläkin riittää. Vastikään kuolleista puista saa parin vuoden päästä oikein hyviä nuotiopuita. Mutta sen jälkeen poltettavaa on taas harvemmassa. Koko päivä jatkunut tihutus laimensi nuotiolla istumisen riemua joten lähdettiin vielä iltakalaan. Yksi alamittainen taimen pääsi kasvamaan ja muuten olikin haukien kanssa teutaroimista. Minulle vieheen menetys. Mika sai omansa talteen kun kahlasi korteikkoon siimaa selvittämään ja haukea rantaan väsyttelemään. Vielä iltatee ja sitten teltoille. Samalla taivas repesi ja satoikin kunnolla. Ennen unien saantia piti muutaman kertaa tarkistaa valuiko ympäristön vedet teltan alle ja vuotako jo monet kokenut telttani joltain nurkalta. Ei ongelmia jollei oviaukon edessä oleva lammikko rupea kovasti kasvamaan.
Sadepäivä 14.8. To 11. vaelluspäivä Satoi koko yön. Yöjuoksut piti tehdä ripeästi. Tähän asti oli riittänyt alkumatkan sapuskat. Nyt avasin loppumatkan ruokapussin. (Jaan ruokani tasan kahteen osaan, teepusseja ja suklaapatukoita myöden. Toisen puoliskon pakaan säkkiin ja avaan vasta kun kaikki muu on syöty.) Sade hellitti vasta puolilta päivin jolloin viitsi pistää nokkaansa ulos. Järven pinta oli noussut 10-15cm ja jänkien kuopat täyttyneet, mukissakin 5cm vettä. Luppopäiväksihän tämä oli suunniteltu. "Aamu" sapuska vielä teltastakäsin mutta sitten jo sateessa taukoa sen verran jotta hieman pääsi jaloittelemaan. Kalaonneakin kokeiltiin. Teltalle taas taukoa ja sadetta pitelemään. Siinä se piti kalasoppakin tehdä, teltan oviraosta. Soppa kyllä maistui mutta teltassa makoilu alkoi puuduttaa. Illalla päästiin taas hetkeksi jalkeille ja kokeilemaan kalojen syöntiä. Eipä tärpännyt ja haukiahan ei lasketa. Luppopäivä meni tosiaankin lepäillessä.
Njuohkarjávrri 15.8 pe 12. Vaelluspäivä Säätiedotukset lupaili hiukan parempaa. Aamusta ei ainakaan satanut. Tuulee vain ikävän kovaa ja on kylmä. Päätän pitää teltan vielä kolmannen yön paikallaan. Laitettiin päiväreppuihin eväät ja keitin. Vapa kouraan ja lähiseutuja katselemaan. Ensimmäinen etappi oli leiripaikaltakin näkyvä huippu. Tuuli ja hieman tihuttikin. (Matkalla löytyi koivikosta tasaiselta alueelta aukio jolla on pidelty leiriä pidemmän aikaa joskus muinoin. Tulisijan pohjia, kotapuiden jäänteitä, heinikkoa ym. Kiinteiden rakennusten jäänteitä ei ollut havaittavissa. Tässä on ollut joku paikallisten poro- tai riekko tukikohta.) Alkukivikon jälkeen olikin mukavaa kulkumaata. Pienen puuskutuksen jälkeen huipulla. Kylmä. Tuuli oli kova ja paita hiestä kostea. Maisemien katselu ja kuvaaminen jäi lyhyeen. Njuohkarjärville mennessä koitettiin pari pienempää lampea ja puroa jospa kalaa saataisi kannettavaksi. Eipä tärpännyt. Njuohkarjávrrin koillispäässä kannaksella on taloryhmä, joku poromerkintä-, erotuspaikka. Järven kalat ei olleet syönnillä. Järven lounaispään kämpän jälkeen katseltiin hiukan suojaisampaa paikkaa soppataukoa varten ja sellainen löytyi sopivasti suuren kiven takaa. Aurinkokin jo välillä lämmitteli. Johkalta taas kokeiltiin kalan saamista. Mika veti rannalle tukevan hauen ja minä saman mittaisen uppotukin. Leirille palatessa ei kalaonni parantunut mutta kuvia tuli napsittua. Illemmalla istuskeltiin nuotion äärellä, tuulenkin vihdoin tyynnyttyä. Kuun nousu oli komea. Mukava päiväkeikka vaikka taimenta ei saatukaan.
Vuoknoljohka 16.8 La 13. vaelluspäivä Oli aika jatkaa matkaa. Minä länteen ja Mika etelän puoleisia tunturimaita katsomaan. Hyviä reitti- ja paikkavinkkejä mukanani kohti Vuogulia. Koitin kalastellakin matkalla mutta rinkan kanssa kulkiessa tuo on hiukan vaivalloista. Pari kammirauniotakin siinä tuli matkalla tarkistettua. Ensimmäinen oli isompi neliön mallinen joka on tuhoutunut jo aikaa sitten, vain turpeet ja jotain rojua. Lähempänä rantaa olevasta kammista on vasta hiljattain tullut katto osittain alas. Seinät vielä pystyssä ja osa turpeistakin. Piisi ja piippukin ihan kunnossa. Harmillisen katoavaa tämä kammikulttuuri. Kolmaskin raunio oli ja jotain siitä näkyikin mutta joen väärällä puolella. Alempaa jokivarresta sinnekin olisi voinut koukata mutta jäi nyt. Kalasteluun meinasi mennä hermot. Siimasotkujen, pohjaan jääntien, ja siiman katkeamisen jälkeen sain kuitenkin iltapalaa. Pienempi pääsi kyllä kasvamaan. Ennen järviä komeaa kivikkoa. Komeaa vain katselumielessä. Alkaa tämä jokivarsirytäköissä könyäminen harmittaa. Kalatkin vain silakan kokoisia. Kolmannen ja Neljännen Vuoknoljärven välistä kuulemma pääsee joten yritettävä oli. Pieni turha lenkki jänkiä hyppiessä mutta viimein hiekkarantaista kannasta järvien väliselle joelle. Siinä housut pois ja sukkasiltaan järven puolelta kiertäen joen ohi vastarannalle. Vettä polven tasalle ja hiukan yli. (Järvien välinen joki on leveä ja syvä joten siitä ei pääse. Järvi taas matala ja hiekkapohjainen. Sitä kautta pääsee säällä kuin säällä eikä sellaista tulvaakaan taida tulla etteikö järven kautta pääsisi.) Tavoitteena Vuogulin kammi. Rantaa pitkin ei kannata kulkea joten koivikon puolella rinteessä. Välillä hyvää, välillä hankalampaa reittiä. Tällekin rinteelle on kartoissani pari vanhaa kammin merkintää, mutta ne on sen verran epätarkkoja, että on turha etsiä. Jos tulevat sattumalta vastaan niin sitten tulevat. Vuogulin kammi on hiukkasen mitäänsanomattomassa paikassa retkeilijän kannalta. Iso järvi, mättäinen ja kostea ranta sekä puolikuollut koivumetsä rinteen puolella. Paikka on kalatukikohta. Useita veneitä rannalla, muutama lukittu varastokoppi ja maastoautoura perille. Kammi itsessään siisti ja hyvässä kunnossa. Pari laveria, pöytä ikkunan alla ja kamiina. tarpeisto hyvälaatuista. Pihamaalla jotain vanhempaa rojua, kamiinaa, kattilaa ym. Paikalla on oltu pitkään. Joku epäili vieraskirjassa jotta "onko luvallisesti tehty ?". Tähän oli vastattu jotenkin siihen tyyliin, että "lupa on saatu kruunulta". Joten vanha lie paikan historia. Vieraskirja (huonokuntoinen ja lasten piirtämä) on vuodelta 1999. Olisko tuolla vuosiluvulla jotakin tekemistä nykyisen kammin kanssa? Rantavarastojen jatkeena oli katostaan sortunut kellari tai puoliksi maahan kaivettu kammi. Laittelin Vuogulin kammilla vain sopan. Illaksi ja yöksi oli löydettävä mukavampi leiripaikka. Siirryin Vuognoljohkan alkupäähän. Mukava kuiva kangasmaa ja vinkin perusteella löydetty nuotiopaikka. Kiitos puuhuollosta sille jolle kiitos kuuluu! Käytin vain pienen osan. Koitin vielä kalaonneakin mutta selkä sanoo jo, että nyt riittää. Oli kuitenkin jotain mitä kääriä folioon ja laittaa tulille. Iltarusko ja iltakuu näyttäytyivät.
Vetsijoki 17.8. Su 14. vaelluspäivä Reittiratkaisu tuli tehtyä jo illalla. Vaikka tuosta joesta (Vuognoljohka) pääsee yli joen alkupään leveän kosken kohdalta niin Vetsijoen ylitystä Vaisjoen kammin kohdalta epäilen suuresti. Parin päivän takainen kaatosade on nostanut vesien korkeuksia eikä etukäteen tullut tiedusteltua parasta ylityspaikkaa. Siis teen koukkauksen pohjoisen kautta. Kalavehkeet pakkasin rinkkaan ajatuksella, jotta vasta Vaisjoella jos silloinkaan. Nyt vaelletaan. Bavvaluoppalin laskuojalla olikin heti sellainen suvanto johon olisi viehettä pitänyt tarjota, mutta pysyin lujana. Yläselkä ei oikein tykkää pitkistä kalastusrupeamista. Yhden kammin kevyttä etsintää Ednovarrin pohjoispuolelta ja sitten kivikkoinen nousu Bársin kaakkoispuolen vaaran laelle. Olipa mukava taas vaihteeksi katsella maisemia. Vetsijoen laakson vihreät koivikot erottui hyvin muuten ruskeasta ympäristöstä. Pilvet, pahukset on vain paksuuntumaanpäin. Lasku Bársejohkán laaksoon, pari kukkakuvaa, vesipulloon hiukan täytettä ja kapuamaan taas ylös. Pääsin lähes Barsin huipulle kun oli jo hakeuduttava kallion taakse suojaan. Reipas tihkusade alkoi. Kirjoittelin tekstiviestit valmiiksi sateen taukoamista odotellessa. Huipullekin pääsin tihkuamisen tauottua. Tuulen kanssa nämä kuurot tulee ja menee mutta ei taivas ihan lohduton ole. Hyvät on maisemat Barsilta, varsinkin pohjoiseen Vetsin laaksoon ja kauempana näkyvälle Tenolle. Sieltä se seuraavakin tihkukuuro oli tulossa joten kiirettä piteli viestityksen ja kuvaamisen kanssa. Lasku Vetsi laaksoon olisi voinut sujua helpomminkin. Nyt tuli valittua vissiin jyrkin kohta. Kivikkoa ja ryyseikköä jokivarteen asti. Eikä siellä sen helompaa. Löytyi kuitenkin mukava rantakivi jolle istahtaa soppatauon ajaksi. Tästä kohdin ei Vetsijokea ylitä milään. Iso ja kivinen ja voimakas on virta. Olin noin 2,5km sillalta. Siitä tauolta lähdettyä näkyi heti rantatöyräällä punainen mökki. Mökiltä lähtevää polkua seuraillen seuraavan mökin ohi. Luulin jo olevani "kylillä". Pusikkopolkua kulkemaan kyllästyneenä palailin joelle. Virhe! Sen rannat oli vieläkin surkeammat ja kiviset. Jotenkin kuitenkin keinottelin itseni tielle. Pian sillan yli katsomatta liikaa tien toisella puolella olevaa lomakylän kylttiä. Heti sillan jälkeen takaisin puskan puolelle. Väärä polku!. Valitsemani ei ollut se karttaan merkitty. Polkuni loppui pian ryyseikköön. Löytyi kuitenkin ikivanha kulkuväylä, polku jota ei ole kuljettu vuosiin. Hyvin erottui ja kohtuullinen kulkea. Noin 1km jälkeen oikea länsirannan polku tavoitti jokirannan ja minä sen. Siitä alkoi helppo taival polkua seuraillen ja välillä jokea ihaillen. Päivän soppataukopaikkaa vastapäätä oli rantatöyrään päällä useita vanhoja tulipaikkoja ja mainioita telttapaikkoja. Katselin karttaa. Huomiseksi jäisi 10km Vaisjon kammille. Siispä tänään jään tähän. Komia koskiakin kuohuaa tuossa vieressä. Pitihän se kuvata. Salakalustuskin väliin hiipi mielessä kun joki tarjoaa noin komeita paikkoja. Illemmalla ei sen erityisempää. Matkanteko taas maistui ja sää, pienistä tihkukuuroista huolimatta oikein mukava.
Vaisjoki 18.8. Ma 15. vaelluspäivä   Aurinko paistoi lähes pilvettömältä, kun aamulla läksin jokitöyräältä ylävirtaan. Polku on hyvä mutta välillä kannattaa valita se pienempi joka menee lähempänä rantaa. Njalanjargan kohdalla joki levenee laajaksi kivikkoiseksi virraksi. Tästä varmaan pääsee ylikin jos vain 100m leveä joki ei kylmetä jalkoja matkalla. Jokivarsi on komeimmillaan ja nähtävästi myös kalaisa. Nuotiopaikkoja on turhankin tiuhassa. Kas kun ei entinen kelpaa vaan pitää tehdä viereen oma ! Pilvet häipyi pikkuhiljaa kokonaan taivaalta ja ensikerran oli todellakin lämmin. Otin kuvia jokivarren kukkasista ja niissä vierailevista siivekkäistä. Barsin länsipuolella on myös pari joen levenemää jotka voisivat päästää kulkijan yli. Vuoknoljohkan suu näkyi vastarannalla. vastaisen varalle kuvasin senkin, jotta näkee minkälaisesta ylityspaiksta on kyse jos itärantaa kulkee. Melkein "kiveltä toiselle hypittävä". Kahlaamaan joutuneen mutta ei ole ongelma. Vuollitluoppalilla on kolme rakennusryhmää joista yksi tällä länsirannalla. Siisti pieni lautamökki. Yksityinen ja tietysti lukossa. Itärannan rakennuksista vaikea saada kuvaa mutta käytössä ja hyvässä kunnossa lienevät. Bajitluobbalvarrin kohdalla vastaan tulikin sitten oikein huvilatasoista rakentamista. Mökki kuin Saimaan rannoilta. Tänne tuleekin maastoauton ura lännen suunnalta. Vieressä hieman hillitymmän kokoinen loma-asumus. Lisää ollaan rakentamassa seuraavaan mutkaan siellä jo olevien parin lomamökin lisäksi. Kun kumpareen takaa kuului moottorisahan ääni niin jo kiipesin rannalta riittävän ylös etten häiritse rakennuspuuhia. (Mietinpä vain miten jatkossa näiden mökkitonttien kohdalla kulkeminen tapahtuu. Näihin päiviin asti on kai kuljettu rantaa seuraavaa polkua. On siinä vieressä ollut jonkun kalamaja tai ei. Siitä se polku kulkee, on kulkenut aina, mistäs muualta. Näillekin mökeille taitaa jo omistaja löytyä jostain etelämpää. Tullaan sitten kesän viettoon huvilalle, niin kuin etelässä. Omaksutaan etelän käytäntö omasta reviiristä. Kuinka siihen sopii jokivartta kulkeva retkeilijä tai uudelle kalapaikalle siirtyvä kalastaja. Koska ruvetaan edellyttämään jotta mökit kierretään takakautta rinteen ryyseikössä ja kivikoissa?? ) Siinä yksityismaan eteläpäässä joki haarautuu neljään osaan ja taas tarjoutuu kulkijalle ylityspaikka. Tai siis näyttää potenttiaaliselta ylityskohdalta. Enhän minä tuosta mennyt. Istuskelin hetken kiireettömän siinä siinä rannan kivellä ja katselin vastapäistä soramellaa. Aika-ajoin tuolta vierähtää muutaman kuution kivi joenrantaan. Ei voi puhua soraharjun lajittuneisuudesta vaan toistakymmentä metriä korkea penkka on pohjalta asti samaa hiekan ja lohkareiden sekamelskaa.
Vielä yksi rajumpi koski siinä suvantolammen alla ennen kammia. Lammen yläpuolella taasen ylityspaikalta vaikuttava kohta. Koski leviää lampeen tullessaan leveäksi ja on kasannut alapäähän kivivallia. Oma joenylitykseni Vaisjoen kohdalla olikin helppo. Siis Vaisjoen ylitys. Parikymmentä metriä Vetsijoelta on kivivikkoinen paikka jossa ei veteen tarvinnut astua kuin pari kertaa. Vaisjoen kammi onkin hiukan piilossa ylempänä kumpareen kupeessa. Varsinainen metsämörrin kolo tai Röllipeikon luola. Heinä ja mesimarja viihtyy seinällä. Vanha rajamiesten kammi on siirtynyt Mettähallitukselle ilmeisesti -90 luvulla. Kalusteet lienee tuolta ajalta. Kamiina oven pielessä. Toisella puolella hylly ja ämpäritaso.Makkaratikut ja niiden teline lienee uudempaa. Ovea vastapäätä ikkuna ja sen alla kunnon pöytä. Pöydän molemmin puolin kiinteät laverit . Seinällä jatkolaverin pala joka on tarkoitettu pöydän paikalle jolloin makuusijoja saadaan yhteensä 4. Seinälaudat ja katon laudoitus on jo aikaa sitten tummunut. Seinien ylälaitaa kiertää hyllyt. Hyvä on kammin sisäkunto. Seinän turpeet vain on painuneet paikoin aika paljon joten lämpöä hukkaantuu eikä pelkkä muovi enää kauan pysy ehjänä hapertumatta. Pihalle on tuotu mettähallituksen toimesta lautainen puuvaja jossa myös vessa ja ekopiste. Pihamaa on saanut myös hirsisen pöytä/penkki kalusteen ja nuotiopaikka ympärilleen istuinkehän. Oikein viihtyisä paikka jolle vilpittömästi toivon pitkää ikää. Heti tultuani pistin kamiinaan tulet ja kattilat päälle. On vihdoin pesupäivä. Puukki ja pää. Siinä vesien lämpenemistä odotellessa oli hyvä lueskennella vieraskirjaa joka alkaa vuodelta 1989. Kovasti kalapainotteisia ovat nämä tänne suuntautuvat reissut eikä ihme. Tuo vetsijoki on sen näköinen jotta isoakin kalaa on liikkeellä. Kovasti vain taitaa olla luvattomia kalastajia ja härskisti myös vieraskirjaan kalasaaliit laittavat. Mikä lie nykyään lupakäytäntö tälle joelle. Pyykki ja pää tuli aikanaan pestyä, soppakin syötyä. Olo oli kuin uudesti syntyneellä. Vieraskirjan mukaan jotkut on käyneet putouksella !? Hämmästelin suuresti. En moisesta ole kuullutkaan. Sen täytyi olla hieman ylävirtaan. Illalla läksin Kameran kanssa jokivarteen ja vain parin sadan metrin päässä näkyi komea köngäs. Tai tarkemmin muutama iso porras. Ylimmän töppyrän kohdalla joki tippuu pari metriä. Kamera oli kovasti käytössä ja kuvia tuli otettua parin "filmirullan" verran. Hyvillä mielin röllintupaan iltateelle ja päiväkirjaa kirjoittelemaan. Laahaa nämä muistiinpanot pari päivää jäljessä kun tuolla aiemmin Mikan kanssa ollessa oli illalla mukavampi istua tulilla tai käydä kalalla.
Huoltopäivä 19.8. Ti 16. vaelluspäivä Nukuttipa hyvin. "Aamu" lämpimiksi kamiinaan pienet tulet ja puurovesi lämpiämään. Päivä näytti pilvettömältä. Hyvä vaelluspäivä siis. Tosin oli ajatus tehdä päiväreissu ja olla vielä toinen yö. Kirjalliset puuhat olisi hyvä saattaa ajantasalle pöydän ääressä. Siivosin kuitenkin kammin ja nostin rinkan ulos seinustalle lähtiessäni kokeilemaan kalaonnea Vaisjoen yläjuoksulle. Vaisjoki on alempana kaunis pienten koskien ja suvantojen jaksottama virta. Hyviä kalapaikkoja mutta vain yksi pieni hauki. Ennen voimalinjaa joki muuttuu pensaikkoisemmaksi ja paikoin rannaltaan viheliäiseksi kulkea. Kertaalleen käärmepajukossa rähmälleni lennettyä alkoi kalastusinto laskea. Niinpä sitten jätin kalahommat aika lyhyeen ja palailin voimalinjaa myöten Vetsikkojoelle. Poikkesin vielä katsomassa sen tuvan joka on Kilometri Kammilta ylävirtaan. Kämppä on joissain kartoissa virheellisesti merkitty autiotuvaksi. Siksi sen ovenpielessä on opaskartta Vaisjoen kammille. Kämppä on vanhahko hirsinen. Siinä on pieni lautaeteinen. Kämpän vierellä on sortunut vanha rakennus heinikon keskellä. Ilmeisesti turvekammi tai ainakin osin turpeella eristetty. Näistä rakennuksista alavirran suuntaan pihan laidalla on kaksi suorakaiteen muotoista painannetta joissa turvetta reunoilla. Onko talousrakennuksia, turvekammien paikkoja vai joitain kellareita. Kovin suurella käytöllä ei kämppä näytä olevan. Palailin hissukseen kohti kammia ja matkalla otin muutamia päiväkuvia putoukselta. Laitoin aurinkoisen ja lämpimän sään johdosta päiväsapuskan pihan pirttipöydällä. Itikoista ei ole haittaa. Sitten päiväkirjan kimppuun. Tosin sekin jäi lyhyeen kun nukkumatti vaati päivätorkuille. Päivä olikin jo pitkällä kun taas olin tajuissani. Varautuminen kammiyöpymiseen ja päivän pääruokaan. Päiväkirja vihdoin ajantasalla, vatsa täynnä ja pieni iltakävely tehtynä.		QuickTime Player
Vidgaveadji 20.8. Ke 17. vaelluspäivä Taivas oli pilvessä. Viileämpi ja tuulisempi kuin eilen. Loppumatka alkaa. Utsjoki olisi periaatteessa päivän kävelymatkan päässä mutta hosua ei viitsi eikä kiireilykään enää innosta. Katsotaan mistä illalla itsensä löytää. Pääsin matkaan (kiitos kammiyöpymisen) jo aamu 9 jäljistä. Yksi epämääräinen kammimerkintä oli siinä Vaisjoen kammin länsipuolella. Jonkun kartan tuhru tai mikä lie mutta Bolesajan mutkasta ei kammin jämiä löytynyt pienen kiertelyn jälkeenkään. Ihailin sitten hetken purovartta. Pari kosteikkoa yli ja mönkijätie löytyi. Läksin seuraamaan mönkijänuraa joka pian oli maastoauton ajettavissa. Etelän suunnasta vyöryi pilvet matalalla ja välillä tihkuna niskaan. Eipä siis syytä poiketa tieltä vaan junnata tasaisesti eteenpäin. Vaisjohnjunisin kohdalla pieni istumataukolammen laidalla. Viileää mutta ei onneksi kovaa tuulta. Maisemia on mutta vain eri harmaan sävyisinä. Oikaisin tieltä parin järven eteläpuolitse kohti Palopäätä. Sen itäpuolen pikkukurusta löytyi suojaisa paikka. Istahdin tauolle. Oikeastaan oikein kivan näköinen maisema. Soppaa syödessä mietin jatkaako vai ei. Utsjoelle ehtisi mutta suht myöhään ja aika väsyksissä. Jos tänne jäisi niin huomenna ei olisi hoppua. Vaan mitä täällä enää tekisi? Päätin jäädä. Huiputin ilman rinkkaa erittäin hyväkulkuisen Palopään jonka laki on aivan tasainen kilometrin mitalta. 432,2 metrinen Palopää on Kaldon korkeimpia ja reissuni korkein. Palailin rinkalle ja päätin lyhentää huomista vielä parilla kilometrillä. Yöpaikkaa lähdin etsimään Ailegagsen itäpuolen purolaakson tietämiltä. Hieman keinotekoista tämä tällainen reissun pitkittäminen. Pienellä hakemisella teltalle löytyi paikka puron viereltä kumpareen takaa. Ei kummoinen mutta kelpaa viimeiseksi yöksi. Linkkitorni on tuossa näköetäisyydellä. Kumma vain, että täytyy tulla näin 3km päähän jotta sai soneran ennen norjalaisia. Söin iltapalan ohella herkut pois. Eihän sitä sentään suklaata ruveta takaisin tienvarteen kantamaan. Huomiseen.
Utsjoki 21.8. To 18. vaelluspäivä Pitihän se arvata. Aamulla tietenkin sataa. Sen siitä saa kun keinotekoisesti reissua pidentää. Ensimmäinen aamu kun pitää lähtiessä pakata teltta märkänä. Sade sentään hellitti tihkuksi mutta pilvet roikkui niin matalalla ettei Ailigaksen ylitys tullut mieleenkään. Pilvessähän se. No sama kai se mitä reittiä tämän lopun kulkee, joten tie oli hyvin kelpo vaihtoehto. Maastoauton ajettavaa soratietä ja alhaalla asvaltti. Utsjoella hiukan vajaa 13. Opastuskeskuksesta linja-auto aikataulut ym. tarpeellinen. Luossa ravintola on lopettanut pari vuotta sitten joten haaveiltu pitza vaihtui grillin antimiin. Uulan valinnasta puhdasta alle ja pari tölkkiä pahimpaan janoon. Leirintä-alueelta mökki yöksi ja suihkuun. Vielä illemmalla kierros kylillä kahvin, kebabin ja matkamuistojen tiimoilta. Leirialueen respassa pitäjän kanssa juttua parin kahvikupin verran. Mökissä sipsejä ja olutta. Ahh .....
Kotimatka 22.8. Pe Linja-auto etelään lähti 12:05. Siinä ehti ennen vielä istuskella respassa ja höpotellä niitä näitä. Grillilläkin jouti käymään. Pitkä kotimatka meni istuen, jutelle, lukien ja maisemia kattselle. Ivalon tauolla sai sitten sen reissupitzan. Mukaan rattui kirja Ivalojolta. Junasta sain tuurilla makuupaikan kun edelläni jonossa ollut perui omansa. Ravintelivaunussa hiukan juttus muutaman retkeilijän kanssa kunnes nukkumatti kutsui. 23.8. La On tämä Suomi pitkä maa. Pasilassa pos kyydistä. Alkaa todella rassaamaan tämä matkan teko. Perillä on mukava olla mutta sinne pääsy. Vielä paikallisjuna ja metsän läpi kotiin. Nyt ei enää tälle kesälle muuta. Tämä heppu käy talviunille.
Toteutunut reitti Helsinki-Roi Su 3.8 km matka k.arv. Rovaniemi-Rávdojávri Ma 4.8 6,5 6,5 6,5 Stuorrageadggejávri Ti 5.8 10,5 17,0 8,5 Cuodjaroggi Ke 6.8 10,5 27,5 9,2 Fállejohka To 7.8 8,5 36,0 9,0 Luppopäivä Pe 8.8 0,0 36,0 7,2 Aadolfin kammi La 9.8 17,0 53,0 8,8 Vuopme-Gálddojávri Su 10.8 16,0 69,0 9,9 Gálddasjohka Ma 11.8 7,0 76,0 9,5 Áitejávri Ti 12.8 10,5 86,5 9,6 Bavvlalsjohka Ke 13.8 6,5 93,0 9,3 Luppopäivä To 14.8 0,0 93,0 8,5 Bavvlalsjohka Pe 15.8 12,5 105,5 8,8 Vuoknoljohka La 16.8 6,0 111,5 8,6 Vetsijoki Su 17.8 13,0 124,5 8,9 Vaisjoki Ma 18.8 10,0 134,5 9,0 Luppopäivä Ti 19.8 0,0 134,5 8,4 Vidgaveadji Ke 20.8 20,0 154,5 9,1 Utsjoki To 21.8 6,0 160,5 8,9 Rovaniemi Pe 22.8 Helsinki La 23.8 YHT 160,5km
Loppukommentteja Matkakuumeen tilalla oli hiukkasen matkaväsymystä. Koko kesä on mennyt aika tiuhaan reissatessa. Alkumatka tuntui rankalta ja olihan se. Rinkka painoi ja maa kivinen. Vasta Fallejohkalla alkoi rentoutua. Tutun tapaaminen (sovittu juttu) tunturissa oli mukava piristys ja vaihtelua. Minulle sopisi vastaava järjestely jatkossakin. Omia reittejä ja aikoja tunturiin, jonkun kanssa muutamia päiviä ja sitten omaan tahtiin kotiapäin. Ei vastuuta toisesta mutta sais kuitenkin hetkeksi seuraa. Yli kahden viikon reissu onnistuu mutta alkuun tulee rinkalle painoa liikaa. Ei meillä myöskään ole sellaisia erämaita joissa pidempään voisi kulkea menemättä jo keinotekoisesti mutkitellen. Kunnon luppopäivät oli ok. Kaldo on mainiota vaellusseutua vaikka suuret luonnonmuodot puuttuu. Metsääkin kaipaa välillä. Kauheen kaukana se on.   Ryysyt ja Romppeet Tarvittavan kaasun määrässä on vielä totuttelemista. Nyt oli 850g ja kotiin tuli noin150g. Eli kulutus jäi jopa alle 40g päivää kohden. Hiukan kaminan ja nuotion käyttöä ja muuten aivan turhaa pihtailua. Aromipesä on verraton kapine ja vesipullosysteemi toimi kunhan ensin tottu sen täyttämiseen. Lusikka ja veitsi on vielä hakusesaa. Muuten ruokailuvälineet ok. A4 muovitetut karttapalat riitti hyvin, A3 olis parempi mutta ei välttämätön. Kompassia en käyttänyt muistaakseni kertaakaan. Gepsi pitäisi hankkia kämppien merkkaamiseksi. Rosellin puukko ruostuu, mutta se on vain esteettinen haitta. Idealsiteet oli pitkään polvissa. Pysyivät hyvin ja todennäköisesti olivat hyödyllisiä. Muuten ensiapulaukusta käytössä vain kynsileikkurit. Itikkamyrkkyä tarvitsi mutta toinen purkki oli jo liiottelua. Miljoonapussista kynttilät, naru, neula ja lanka, puukon terotin, sytkäri ja ilmastointiteippi käytössä eli tarpeellista roinaa. Rinkka ok. Rínkan sadesuojaan reikä, turhan heikkoa tavaraa. Makuupussivalinta oli ok. joutsen 1000 kanssa ei tarvinnu palella missään vaiheessa. Teltta ok. pitkällä sateella vain tuttu oven niputusnarun vettyminen ja pisarointi. Teltan lattia täynnä pieniä nirhaumareikiä. Ei häiritse. Istuma-alustaa ei voi liikaa ylistää. Vaellussauvan kumitutti jäi jonnekkin maahan. Kameran akut kesti oletettua pidempään joten yksi akkusatsi ja paristosatsi liikaa. Salaman kannan suojus katosi. Kamera muuten hyvä mutta kuvan laatu jättää paljon toivomisenvaraa. Taksi on kätevä mutta hieman tyyris. Känny ok. odotan laskua. Kalavehkeet hyvässä mallissa. Siima ehkä hiukan jäykkää. Varasiimaa ei tarvinnu. Vaatepuolesta ei voi tinkiä juurikaan. 3-kalsarista ehkä kahteen kun oli ulkoilukerraston pökät mukana. Kauluri on virttynyt eikä enää suojaa kunnolla kaulaa. Nahkahanskat ei sovi kalastukseen, ehkä kynsikkäät. Fliis ok. mutta saisi pitää paremmin myös tuulen. Kuoriasu käytössä iltaisin viimaa ja itikoita vastaan, hyvä siinä. Saappaat ok. uudet sukat pelas mallikkaasti. Vaellushousut ja takki voisivat pitää hieman enempi tuulta mutta hengittävyydestä ei saa tinkiä. Seuraavalle reissulle mukaan pari vieraskirjaksi sopivaa tukevaa vihkoa ja muutama hyvä kuulakynä. Ne on aina loppu.   Ruoka Ruokaa oli riittävästi. Hiukan pienempikin määrä olis riittäny. Kalaa saa kun pyytää ja jos hauen laskee kalaksi niin saattaa jopa lihota. Murukahvi loppui kesken. (vaihdoin Aadolfin kammilla kaksi kynttilää kouralliseen murukahvia). Näkkärin valinnassa muista murenemista sietävää laatua. Voi riitti loppuun asti (ikävää pihistellä) sulatejuustoa tuli jopa kotiin! Öljylle ei ollut käyttöä kun en paistanut mitään. Aamupalatarjonta kohdallaan. Sitä ei vain ollut "jatkopäiville" mutta kiisseli ym riitti muutamina aamuina. Kiisseliä tuli hiukan kotiin mutta sitä olikin varalle jos olisin viipynyt pidempään. Kuivattuja kasviksia oli hiukan ylimääräistä, tuli kotiin ja laitoin tukevasti ruokiin. Jerkki on mainio ruokapala ihan lämpimässä ateriassa ja kylmiltäänkin jos ei viiti keitellä. Mausteet ja urheilujuoma turhia. Suolaa oli puolet ylimääräistä. Kaakaotakin tuli kotiin lähes puolet, kahvikissa kun olen. Kolmas 2dl vodka olis voinut olla mukana kun reissukin oli pidempi. Makaroonia ja yksi reitteri palasi kotiin. Kaikkiaan kotiin tuli 1100g ruokatarpeita. Tuntuu paljolta mutta olin asennoitunut lähtiessä vielä 3 päivää pidempään reissuun. Kaikkiaan ruokalista oli riittävän monipuolinen. Siinä ei ole muutostarpeita.   Reitti Retken tarkoitukseen liian lyhyt reitti. Sittenkin olisi pitänyt lähteä Petsikosta tai pikemminkin olisi pitänyt koukkasta kauempaa pohjoisesta. Nyt olin tehnyt aiotusta matkasta 3/4 kun aikaa oli kulunut vasta 1/2. Loppumatka hiukan turhaakin vitkuttelua ja pyörimistä. Pieni kiire pohjoiseen myös vaivasi. Aatun kammilla ja Vuopme-galddojavrilla olisi voinut pitää luppopäivää lähiseutuun tutustumalla. Reitti oli kuiva ja pääosin hyväkulkuista maastoa. Oikeastaan vain ensimmäinen päivä oli kurjaa kivikkoa. Samoin myös jokivarret silloin kun kalasteli rinkka mukana. Kosteikot pysty kiertämään niin ettei niitä juuri edes nähnyt. Vetsijoen ylityspaikat ja ylitysmahdollisuudet olisi pitänyt selvittää mutta vastineeksi sain komean Vetsijoen laakson. Vetsijoen alajuoksu 2km tieltä on ehdottomasti kierrettävä. Vetsijoen itäpuoli mönkijä ja maastoauto uria täynnä, fiilis kärsii. Hienoja paikkoja löytyi ja vielä jäi kierrettävää. Kalaakin voi laskea saavansa.   Varusteet katso myös kommentit varusteiden yhteydestä
Turhankävelijä 7.9.2008	PATIKOINTI