Lähtö Taatsi Lalvajärvi Raijankiselkä Raijankiselkä - Ulvomajärvi - Pyhävasa Nimetönselkä Kapsakero - Kätkätunturi - Housuselkä Ivalojoki Jolkkavaarat - Huuvajärvi Huuvajärvellä Kivikämppä - Avisuorrajoki Kultakuru - Korsajärvi Sauna Vietkabuolzza - Narkimaa Kapperapalo Toteutunut reitti Loppukommentteja

ESIPUHE

Pitkään suunniteltu ja kauan kartalta katsottu seutu. Jo 2004 olin kysellyt alueen tuvista ja tilaillut metsähallituksen julkaisuja sekä kartat. Tuolloin venähti selkä ja kolmiviikkoiseksi suunniteltu Lemmenjoen puiston kierto jäi. Nyt sitten päätin vihdoinkin toteuttaa näiden metsäseutujen läpikävelyn. Pokka, Taatsin seita, Korsajärvi ja Huuvajärvi on osunut kartalta silmiin useammin kuin kerran. Raijankiselkä ja muut metsät olisi uutta.

Kevään ja alkukesän aikana painoa olin saanut pudotettua viitisen kiloa. Pettymys sinänsä ettei ollut alle sadan päässyt. Toisaalta takana on koko talven työmatkapyöräily. Jalat siis tuntuu hyviltä mutta yleiskunto voisi olla parempi. Kesän lomasta olin käyttänyt melontareissuun jo kaksi viikkoa. Jäljellä siis kaksi viikkoa eli tiukkaa tekee jotta 14 maastopäivää saa aikaiseksi. Rinkan pakkaus oli sujunut viikolla ja lähtöä edellisenä päivänä vielä joitain asioita kaupungilta. Hankin yhden muistikortin lisää ja kännykkäkin tuli ostettua. Hiukan turvallisempi tunne kämppien kuvaamisen suhteen kun on edes 1,3Mpix kännykamera millä varmistaa jonkinlainen kuva.

Turhankävelijä 18.8.2007.

   Lähtö

3.8.2007

Työpäivä oli onneksi suht leppoisa. Kotiin ehti ajoissa, jäi jopa liian paljon aikaa. Odottavan aika on pitkä.
Hyvissä ajoin taas kaupungille ja asemalle. Perjantai iltana saappat jalassa Helsingin keskustaan samalla junalla kun muu väki hakeutuu viikonlopun juhlintaan ! !
Kahden hengen hytti, yläpeti. Alapedille tuli tikkurilasta vanhempi rinkankantaja. Matkalla isomman porukan kanssa Kemihaaraan josta muistaakseni Aittajärvelle.
Vaelsin 10 vaunua taakseppäin ravintolavaunuun. Täys, mutta tuopin ajan sain istuttua ja katseltua kun muut etsi paikkaa laseilleen. Väsytti. Untenmaille jo kymmeneltä.

   Taatsi

4.8

Toivottavasti kuorsaamiseni ja korahtelu ei häirinnyt hyttikaveria. Itse heräilin vissiin tunnin välein.
Rovaniemellä tihkusadetta. Jätin rinkan aseman säilöön ja kävelin katsomaan tulevan työmaan tonttia. Eipä paljoa katsomista, kuvasin kyllä.
Leipäostosten jälkeen linja-autoasemalle venttaamaan 11:30 Levin suuntaan lähtevää kuljetusta.
Torkuin bussissa joten matka meni nopeasti. Rovaniemen linja-autoasemalla hedelmäpelissä voittamani metallitavara piti törsätä ennen maastoa joten kävin syömässä.
Taksitolpalta kyyti. Joitakin kyliä tuli ohitettua ja aikanaan Pokkakin jäi taakse. (On siellä yksi baarikin ja majoitustakin)
Kyydistä (n.90eur) hyppäsin Kaalimaan kohdalla. Eihän sentään autiotuvan pihaan sovi pirssillä hurauttaa. Tepastelin soratietä n. 5km. Liikkumiseen ja kuormaan totuttautumista ilman mättäiden ja kivikoiden tuomaa lisäkuormitusta.
Taatsin pihalta lähti juuri yksi paku. Otin pakolliset tupakuvat ja meinasin vilkaista lähimaastoa kun paikalle tuli auto. Mies tulossa kalaan ja yöksi. Oli tarkoituksena jatkaa huomenissa. Poistui kalaan.
Kahvia keitellessä pihaan tuli kaksi autollista paikallisia. Makkaran paistoon ja myös kalaan. Läksin katsomaan rantoja. Muutama sata metriä tuvalta on mainio leiripaikka. Päätin siirtyä pois autoilijoiden tuvalta. Itse tupa on vanhan oloinen, pääty (ovi) järvelle, ikkuna toisessa päässä, verhot, pöytä, takka, leveät laverit molemmilla seinillä. Muuten kai ihan jees mutta ympäristö ei. Pihalla autojen kääntöpaikan laidalla on nuotiokehä ja toisella laidalla puuvaja, vessa kauempana. Rantaan johtaa polku. Talvi varmaan autuaasti peittää ympäristön sottaisuutta ja estää autoliikenteenkin.
Tuvan vieressä n. 100m, on ollut joitakin rakennelmia. Kivipolku rantaan ja muutama nurmikenttä. Joku rak. lienee poltettu koska pystyssä on runsaasti hiiltyneitä kuolleita puita. Muuten siististi poistettu, ei raunioita.
Teltta on nyt pystyssä Taatsijärven rannassa ja vatsa täynnä.

  Lalvajärvi - Raijankiselkä

5.8 su

Yöllä alkoi satamaan.
Heräsin ensimmäisen kerran noin 5.00 olisi ollut pirteä olo lähteä. Vaan ajattelin kuitenkin huilia matkaväsymystä. Klo 7. satoi klo 8 satoi klo 9 vain pientä tihkua, rupesin aamupuuhiin.

Rutiinilla liikkeelle. Suhruinen sää mutta ei paha. Taatsijärven pohjoisrannalla (rinteen päällä) upea polku ja komeita maisemia. Itse seita oli lievä pettymys. Se on pieni. Pyhä palvospaikka mutta mielikuvissani ja odotuksissani huomattavasti suurempi. Otin kuvia, kapusin portaat alas ja otin kuvia. Seidalta länteen olevat kalliopahdat on mielestäni komeampia.

Taatsijärven pohjoispäässä pieni putous jota ei kuulemma Porttipahdan altaalta nouseva "roskakala" ylitä. Yläpuolen vedet siis taimenta ja harjusta.

Joen ylittää hyvä silta. Koska sataa tihutti niin en lähtenyt jokivarren kivikkoon könyämään. Siirryin metsätietä Syvä Aittalompolon rantaan. Tie toki loppui jo aiemmin mutta jatko mönkijänurana. Oli jo nälkä.

Paikallisilla on näillä rannoilla veneet ja vakipaikat pulloineen. Pysähdyin yhdelle kun sain pöllin alleni istuimeksi. Vedet tulelle. Uusi kaasukeitin puhisee ja tussahtelee. Kokosin kalavehkeet kahvia odotellessa. Viskoin siinä istualtani ja joku kala seurasikin. Ei siis ihan tyhjä vaikka verkonpainoja ja muuta rekvisiittaa kaloja varten on rannalla.

Sapuskan jälkeen sain yhden hyvänkokoisen tammukan joten kalaluville heti katetta, toisin kuin viime kesänä Vätsärissä jossa ensikala vasta 10 päivänä.

Taakka selkään ja etiäppäin Lalvajärven laskuojassa pikkutammukkaa joka ei käynyt kiinni. Lalvajärvellä taas muutama leiripaikka. Hieman sottaisia näin kesäaikaan mutta talvella lumi armeliaasti peittää. Lalvajärven länsipäässä komeita kallioita. Pidin kahvitauon ja kokeilin kalaonnea. Illalla vain yksi kala käärittäväksi folioon.

Suora suuntaus Raijankiselän tuvalle. Ensin mäki yli, sitten jängän poikki ja loppumatka kokoajan komistuvassa metsikössä. Tiesin jotta tuvan vesipaikka on kaukana joten poikkesin mennessä sammuttamaan pahimman janon ja täytin vesipullon. Tupa löytyi ylempää valoisalta mäntykankaalta. Pieni tölli. Avotakka, ikkuna, pieni pöytä ja takaseinällä saamelaismitoituksella oleva laveri. Voin nukkua poikittain sillä tuskin muita tulee. Edellinen käynyt liki 2kk sitten. Viime kesänä ei kesä- , heinä- elokuun aikana kukaan kuitannut vieraskirjaa. Katto on matala, jo useampi kuhmu, pitäisi kai olla nöyrempi. Veden haku, kahvin keitto + plöröt, soppa tulelle, kala foliossa takan loimuun, puita tupaan. Siinäpä sitä iltapuuhaa.

  Raijankiselkä - Ulvomajärvi - Pyhävasa

6.8 ma

Aamulla metsä oli utuinen. Aurinko paistoi. Otin muutaman kuvan ja painuin takaisin pehkuihin. Uusi herätys kahdeksan aikoihin. Aurinko paistaa yhä. Sääennusteet osu kohdilleen.

Tuvassa on mukava hoitaa aamuaskareet, varsinkin kun on tilaa. Oikein mukava ja siisti tupa. Kävijöitä vain syksyn metsästysaikaan ja keväthangilla kelkalla. Pulloja ikävä kyllä kertyy.

Jätin taakseni upean hiekkakankaan komeine honkineen. Puulaji vaihtui kuuseen mutta mahtavuus oli sama. Upeita metsiä. Vanhaa koskematonta, kai. Rinneterassilla yllättävän hyvä kulkumaa. Pari istumataukoa piti pitää. Sen verran puuskuttaa ja janokin tällä helteellä. Raijankiselän selvitin juuri niin kuin olin suunnitellut. Saukkiojoki tuli vastaan. Oli vain pahus niin vuolas ettei yli hypätäkkään miten sattuu. Löytyi kuitenkin sopiva kahlauskohta. Viimeinen askel tosin niin pitkä ja kurotettava jotta tuli housujen parsimishommia.

Saukkiojoen vastarannalla hyvä, kuiva tasanne tauolle. Mietin jopa yöpaikaksi. Olin vain niin hyvissä ajoin ettei tekemistä illaksi olisi riittänyt. Itikoita riittää mutta silti housut pois ja parsimaan. Samalla valmistui soppa ja kahvit. Kokeilin vielä puron tammukkapitoisuutta mutta risuiset rannat ja sopivien suvantojen puute ei innostanut.

Seuraava etappi Piessakuruun piti olla vain pala kakkua. Olin nähtävästi ollut ylempänä jokivarressa kuin luulin. Siispä törmäsin kurun koillispuolen jänkään enkä kurun itäpuoliseen jolle luulin saapuneeni. Suunta jängän laitaa oikealle... Joku mättää!! Aurinko yli 90° väärässä suunnassa. Heti kyllä tiesin missä olin. Kurulle mennessä kuitenkin turha lisämutka. Pitäisiköhän katsella kompassia.

Piessakurun itäpää mättäinen ja märkä. Ei siis yöpaikkaa eikä edes taukoa. Päätin jatkaa Ulvomajärvelle. Kurun reunat on komeita kallioita. Eteläisen rinteen päällä oli pidetty leiriä, itsellekin tuli mieleen mutta vesi on hankalan kaukana.

Ulvomajärvelle mennessä jälleen komeaa ja hyväkulkuista metsää. Karuvaaranojan kohdalla runsaasti isoja jätöksiä ja myllättyä maata. Tuli sellainen tunne etten näissä kuusikoissa halua vahingossa törmätä jätöksien tekijään. Siirryin pikaisesti jängän laitaan ja pian sen yli metsäsaarekkeita pitkin. Taas jäi kompassin vilkuilu vähiin eikä pilvessä ollut aurinkokaan jelpannut. Ylitin Pahasojan ja olin noin 5min päästä taas sen rannalla. Ulvomajärvelle matkaa 300m mutta siinä välillä ehdin tehdä 180° mutkan. Hävettää. On vissiin ruvennut suhtautumaan kulkemiseen hälläväliä asenteella eli niin kuin pitää.

Ulvomajärvi oli lievä pettymys. Järven viereinen harju on kivinen eikä teltalle oikein kunnollista paikkaa, ranta matala ym, ym. Sopivasti rupesi satamaan. Siispä Pyhävasan tuvalle. Runttasin suorasuuntauksella Kapsajoelle ja sitä sitten 100m ylävirtaan.

Pyhävasan tupa myös tyhjillään, täällä sentään kävijöitä. Kalastajia, melojia ja muuten vaan mönkijällä saapuneita 4-5 ryhmää kuukaudessa (kesäaikaan). Kämppä on 3,5m leveä ja 4,5m pitkä. Ovi joelle ja sisään tultaessa takka oikealla puolella. Takka on uusi ja tehty tiilestä. Hormi ilman peltiä mutta ei sentään niin horo kuin Raijankiselällä, siellä oli joulupukkimitoitus. Täällä on laveri niin syvä jotta siinä mahtuu nukkumaan. Ikkunan uloin lasi puuttuu. Pieni pöytä ikkunan edessä, penkki ja vielä puulaatikko. Siistihän tämäkin. Ympäristö vain pusikkoinen.

Normaalit iltatoimet. Kaasun riittävyys askarruttaa kun ei ole kokemusta. Tuvista ei juuri keittoapua saa. On tuossa takan edessä kolmijalka, vaan en viitsi kattiloita sotkea nokeen kun kaasu on niin siisti.

Jalat on hiertyneet nivusista niin että kulku on kuin ... Toivottavasti tokenee.

Joen yli tulee tuosta vierestä silta. Kävin koittamassa kalaonnea mutta sain hauen. En ottanut.

Ei taida muita tulla joten uskallan jättää tavarat levälleen.

  Nimetönselkä

7.8 ti

Nukutti hyvin, tuvan patjoja kaksin kappalein alla. Nousin varhain kun kerran menin nukkumaankin ajoissa. Päivän ohjelma hieman avoin.

Päätin käydä katsastamassa jokivartta alajuoksuun kalan toivossa. Vieraskirjan mukaan kalaa on saatu. Mutta oli se joki vaan niin risukkoinen ettei paljon heittopaikkoja ollut. Pohjakin leväinen joten ei kovin suurta kalastusnautintoa. Katsoin vielä ylävirtaan ja viereiset lammet heittämättä kertaakaan. Ovat muut kalastaneet kauempana tai kanootista.

Tuvalle ei huvittanut jäädä koko päiväksi lorvimaan joten läksin lyhentämään huomista urakkaa. Tuvalle tuli juuri lähtiessäni mies tien kautta. Vaihdoin pari sanaa. Oli kävellyt noin 5km autolta kun lähemmäs ei päässyt tierikon takia.

Kelkkauraa, polkua ja metsää Ulvomajärven länsipuolitse. Siellä Ulvoman länsirannalla jonkun leiripaikka. Riukurakenteinen katos ja telttasaunan kehikko, vain pressut puuttuu.

Lännestä Ulvomalle laskevan puron varressa, jänkien välillä hyvä taukopaikka, tasaista ja kuivaa puron vieressä. Heittäydyin selälleni auringon paahteeseen. Sopankin söin ja hoitelin nestetankkausta sillä edessä oli Nimettömänselän kuiva ja kuuma ylitys.

Suunta pohjoiseen. Aurinko suoraan selän takana, onneksi, olipa kuuma. Hyväkulkuista, loivasti nousevaa, järeää kuusikkoa. Muutama upea mänty. Nimetönselkä on 3km pitkä tasainen selänne. Harvakseltaan kookasta kuusta, hyvä kulkea mutta kuiva.

Pidin pari istumataukoa. Vesipulloni olisi voinut olla vaikka 2l. Nimetönselän päässä vilkaisin laajalle Pahasvuomalle.

Laskeuduin Kapsajoenlalvalle. Mielenkiintoinen uoma. 20-30m leveä ja useamman metrin syvä jokiuoma jossa jänkäheinän keskellä vain 0,5m leveä puro. Puro oli niin pieni etten usko sen alkavan kovin korkealta Kapsakeron ja Sompiomaraston väliltä. Päätin siis jäädä teltalle heti kun sopiva paikka leirille löytyisi.

Leiripaikka löytyi ikikuusien katveesta, purouoman länsipenkan päältä. Hyvä tasainen paikka ja purovesi tuossa alla.

Helteinen päivä. Tulipa lyhennettyä huomista urakkaa 8km. Hyvät täällä on kulkumaat mutta puuston takia näkyvyys on lyhyt. Auringon avulla pysyy suunnassa.

  Kapsakero - Kätkätunturi - Housuselkä

8.8 Ke

Hyvää huomenta ja hyvää syntymäpäivää itselleni. Kuinka ihminen voikaan nukkua näin pitkään. Ei 10 tuntia riitä. "Onneksi" aurinko tuli kuusen takaa kahdeksan jälkeen ja pakotti hereille. Taivaalla ei pilven hattaraakaan. Tiedossa siis kuiva ja hikinen urakka Kätkätuntureille ja Housuselkään.

Suora reitti Kapsakerolle ei innostanut juuri vedettömyyden takia ja taisi olla myös 3km pelkkää omenapuupusikkoa. Läksin seuraamaan Kapsajoen(oja)lalvaa ylävirtaan. Rantapenkan päällä kohtuulista kulkumaata ja poropolkuja. Muutama vedentankkaustauko purouomalla ja olin joen latvalla jossa kaksi lampea. Ylemmän itäpuolella komeaa katajanummea. Lammet vain aika onnettomia plutakoita, enpä joisi niistä.

Heti lampien jälkeen aukeaa laajat maisemat pohjoiseen, katajia ja hiekkapohjaista nummea. En kuitenkaan mennyt sinne vaan läksin seuraamaan lemmenjoen puiston rajalinjaa. Eipä mikään "hurraa" maisemareitti mutta välttipä suunnistamisen seuraamalla katkottujen koivujen runkoja ja harvakseltaan olevia pieniä sinisiä kylttejä. Hetken herpaantuminen seurannassa olisi aiheuttanut linjan katoamisen ja takaisin oli ollut vaikea löytää. Puiston rajalinja ei tosiaankaan ollut selkeästi näkyvissä. Tuskin käyty puiston laajennuksen ja silloisen rajanmerkinnän jälkeen paikalla kertaakaan. Linjalla olleita koivujakin oli katkottu aikanaan noin metrin korkeudelta eli oletettavasti talvella kelkalla liikkuen. Koko Kapsakero kasvaa tiiviisti omenapuun kokoista koivua. Ei mitään kesävaellusmaastoa ellei tunturimittari käy kylässä.

Kapsakeron ja Kätkien välisessä kurussa tauko. Ensin oli vain veikattava kumpaan suuntaan kannattaa laskeutua jotta vesi tulee ensin vastaan. Pohjoispuolella vesi tuli esiin noin 300 päässä harjalta. keittelin kahvit ja laittelin sopat. Näpyttelin samalla viestejä etelään jotka sitten lähettäisin Kätkältä. Yllätyksekseni viestejä tuli ja lähti sieltä kurun pohjalta. Näin merkkipäivänä sallittakoon kännyviestintä. Uusi kännyni on 7 päivän ikäinen ja niistäkin 5 tällä reissulla. Meni siis hiukan räpläämiseksi kuva- ja multimediapläjäysten kanssa.

Nousu Kätkälle "sokkona" omenapuukoivikossa. Hyvä kulkea mutta suunta. No sitähän voi korjata ;-). Kohtuullisen puuskutuksen jälkeen olin huipulla. Puuraja tulee aika ylös joten huiputus kävi yllättävän nopeaan. Nousin siis keskilaelle. VIHDOINKIN MAISEMIA. Tuolla Pallas, Ounas, vissiin Levi ja Ylläs. Pohjoisessa Maaresta lemmenjoella, mutta missä on Korsatunturi. Löytyihän se. On vain niin matala ja metsäinen ettei meinannut erottua. Hyviä nimiä muuten täälläpäin, niin kuin Housuselkä ja sen alapuolella Persevuoma (sen laidalla sitten Paskaoja). Istuinpa hetken ja katselin maisemia. Pistin loput viestit etelään.

Keskilaen koillispuolella on ylhäällä pikkulampia. Komeita kuin korut. Mainioita leiripaikkoja jos avotunturi ei pelota. Meinasin jäädä kahvitauolle mutta laskeuduin alas Ylilaen kuruun, tylsä ja kuiva mesta. Ylilaen rinteen puolivälissä oli maisemapaikalla lähde josta sai kuksalla desin kerralla kahvivettä. Istuin ja ihastelin maisemia. Ei pilven hattaraa. Huomasin palaneet käsivarret vasta myöhemmin.

Ylilaen huipulla harmikseni pulloja. Keräilin niitä kymmenkunta huipulla olleen puukyhäelmän ympäriltä. On se perkule ettei pulloja saada vietyä pois. Törkyperseet kulkee konevoimin!! Sanon mä.

Suunta Housuselän porokämpälle. Lasku alas jängän laitaan juuri kohdalleen josta komeassa männikössä jängän päähän. Puron yli ja pieni matka niin olin kämpällä. Ompa komia mökki poromiehillä. Luksusta koko huvila. Hirsien päistä voisivat numerolaput poistaa. Kurkistin saunaan. Kurkistin tupaan. Yhtä siistejä kuin pihamaa. ;-)

Vanha tupa on hieman sivummalla. Mieli meni mustaksi kun kurkistin sisään. Viimeisiä vetelee. Törkyinen, kostean tunkkainen ja sotkuinen. Laverille vielä raahattu vene. Yöpymishalut meni. Olipa vielä joku sahannut moottorisahalla tuvan päädyn auki. Palat pinottu toki paikalleen (ei kaikkia). Tupa on ollut isohko. Päädyn ovesta oikealla iso takka, vasemmalla koko pitkän seinän mittainen laveri, takapäädyssä ikkuna ja hyvän kokoinen pöytä. Oikealla nurkassa vielä pieni laveri parivuode. Tuvan oikealla seinällä oli vielä jäljellä vanha erämaapuhelin akkuineen ja tykötarpeineen. Pihalla seistä tönötti pitkä teräksinen antennimasto. Vieraskirja oli 80-luvulta, joku pistänyt viestin 200-luvun alussa ja sitten minä. Saa saatana saunatkin jäädä, minä menen muualle.

Ilta oli jo pitkällä joten valuin mukavaa männikköä ja harjua pitkin Ivalojoen suuntaan. Jäkäläojan toiselta puolen löytyi hyvä kumpare teltalle.

Tonnikalaa muusilla ja iltatee.

  Ivalojoki

9.8 To

Itikkainen leiripaikka. Lämmin yö ja aurinko näkyy aamulla. Jotain harsopilviä kuin sateita ennustaen.

Aamutoimien jälkeen palasin Jäkäläojan länsipuolelle ja suuntasin pohjoiseen poroaidalle ja kolmen aidan risteykseen. Siellä oli odotetusti portti. Karhakkamaan upea männikkö jäi taakse kun suuntasin kunnan rajaa myötäilevää aitaa länteen. Housuselänojan kohdalla joutui hiukan kuljeskelemaan jänkiä mutta mönkijänura paljasti ylityspaikan ojasta.

Yksi rakennuskohde oli siinä Ivalojoen Veturisuvannon länsipuolisen kumpareen lounaislaidalla jängän reunassa (koordinaatit olisi helpompi). 3542390 7586500. Testasin koordinaattien ottamista kartasta. Kotona sain sitten sellaiset koordinaatit kuin 3424090 ja 7589660 eli metsään meni ja rankasti. Pitäis kai tutustua aiheeseen. Karttapaikan EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) mukaan 423953 ja 7586491 eli aika hyvin kunhan jättää 35 pois alusta.

Rämmin risukkoa ja pompin jänkää sekä seurailin rimpiä. Pääsin kohteeseeni.

Kuivan mäntykankaan laidalla ei selvää rakennuspaikkaa. Yhdessä kohtaa oli 7-8 hirttä joiden pituus n.3m levällään jängän laidalla. Hirret oli sahaamalla katkaistuja mutta salvoksia ei näkynyt. Selkeästi rakennuspuita mutta paikka tai tarkoitus ei selvinnyt. Koko viereinen loiva rinne oli täynnä pyöreähköjä tasaisia jäkäläkenttiä joihin hyvällä mielikuvituksella saattoi sijoittaa kammin tai kotapaikan.

Ivalovuoman oja tuli seuraavana vastaan kauniissa uomassaan mutta odottamani Ivalojoki oli tällä kohdin risuinen ja vaikeakulkuinen. Seurasin rämpien Ivalojokea hetken kunnes löysin pienen taukopaikan. Rannat kulkukelvottomia ja h......sti itikoita. Jätin sopat tuonnemmaksi ja palasin rantapenkan päälle suuntana Kattilakoski

1,5km myöhemmin palasin jokivarteen jota seurailin kohtuullisella ja osin kauniilla rantapolulla Kattilakosken alimman koskiosan kohdalle (Ylemmistä en tiedä onko edes niitä olemassa).

Koski laskee kahdessa osassa suvantoon. Tässä vaiheessa jo kalan kiilto silmissä. Laskin rinkan kosken alapäässä olevalle heinäiselle paikalle. ja keittelin kaffet. Hieno paikka. Kosken alta ensiheitolla "pieni" ahven ja pian perään kiloinen hauki. Suvanto siis tavallisten kalojen hallussa. Siirryin kosken saareen katselemaan koko joen ylitysmahdollisuutta, joka löytyikin aivan kosken yläpäästä. Saappaat jalassa kävin 1,5m päässä vastarannasta. Loppumatkalla löisi pärskeet varresta sisään. Selviää siis ilman saappaita housun lahkeet kerien.

Samalla kun katselin ylityspaikkaa niin kokeilin kosken kalaisuutta. Olihan siellä yksi kyrmyniska ahven. Minulle kyllä ennätys.Pidempi kuin 46 numeron saapas. Hurja otus. Soppakalat sis hankittu.

Teltan pistin pystyyn siihen rinkanlaskupaikkaan. Ei syytä hoppuilla eteenpäin kun on hieman edellä "aikataulua", paikka on kaunis ja seuraavana olisi pidempi etappi jonnekin Jolkkavaarojen väliselle lammelle. Teltalla laitoin kuitenkin ensin pussimuonan , kalat iltaa varten suolaan. Onpa ison ahvenen suomut piukassa. Välillä satoi välillä paistoi. Otin kuvia ja pienet nokkaunet.

Illemmalla vaihdoin vieheen tummaan ja sain pari harjusta. Keitin ahvenista sopan. hauki joutui haaskuuseen. Vielä illalla kuvauslenkki jokivarteen.

  Jolkkavaarat - Huuvajärvi

10.8 Pe

Aamulla kattilaan harjukset ja niiden jälkeen puuro ja kahvi. Pitäisi pärjätä.

Eilen katsotusta ylityspaikasta Ivalojoen yli. Olisi siitä saappailla, paitsi viimeinen kivi vastarannalla muljahti. Siinä olisi voinut varsi hörpätä. Löysin vielä rantakivien raosta sinne eilen juuttuneen vieheen, joten sekin sarake on nolla.

Nousin Lismanlatvakuolpunoille jossa hyvä kulkea. Tauko siinä kuolpunoiden laidan lammella. Umpilampi eli ei ojia mutta riittävän kokoinen jotta uskalsin vesipullon ottaa.

Sen lammen pohjoislaidalla oli yllättäen hirsiä. Noin 3m pitkiä parisenkymmentä sekaisin kankaalla. Osa hirsistä oli kirveellä karkeasti piiluttuja joten rakennuspuista oli kyse. Mitään rakennuspohjaa ei näkynyt ja hirretkin oli vanhoja. Onko joskus ollut tarkoitus tehdä tähän joku kömmänä. Vai tarkoitus viedä puut pois. Salvoksia ei puissa ollut. Ympäristöstä on joskus kaadettu puuta enemmän kuin nuo tarvepuut.

Otin suunnan pohjoiseen. Jalka taitaa viedä oikealle tai pitäisi ottaa "Nek ja Nak" huomioon kompassin käytössä. Eipä hätiä.Helppoja suunnistusosuuksia. Ensin vain mäen laelle ja sitten alas. Mänty-Jolkka tuli ylitettyä. Sen pohjoispään lammella soppatauko aika navakassa tuulessa. 336g kaasu loppui tässä.

Seuraavana Jolkkavaara joka meni pelkällä kompassilla. Kolmatta kilometriä koivikkoa. Laella muutama lammikko joten tauon olisi voinut pitää sielläkin.

Risu-Jolkkaa ennen poikkesin vilkaisemaan pientä kurun alkua vettä etsiessäni. Nätti.

Risu-Jolkka olikin Jolkista mukavin ylittää. Koivua harvemmassa ja pienempiäkin olivat. Istuin hetken laella. Ei näiltä pyöreiltä lakimailta maisemia näy. Risu-Jolkan pohjoisharjanteen laidalla todella todella kaunis kanervarinne. Kuin suoraan jostain kartanon tai golfkentän alueelta.

Suora suunta Huuvautsille. Tasamaata, pieni kuru ja aukeaa nummea. Loppumatka tuntuu aina pitkältä.

Huuvalle tullessa olin jo aika väsy ja kantapäitä pakotti. Rotkojärven reunalla vilkaisu alas ja ite perässä. Komea paikka. Enpä vain ajatellut että, onko alhaalla leiripaikkoja. Eikä ollut. Isoa louhikkoa ja kiviä. Istahdin siihen niemeen joka erottaa Huuvajärven sen eteläpuolen pikkujärvestä. Pöljähän minä kun tänne suinpäin repun kanssa. (Salmesta päässee kahlaamalla yli).

Takaisin ylös puuskuttaen ja jalat "apua" huutaen. Vaellussauva on ehdoton toveri. Koitin hakea silmillä Huuvan kivikämppää samalla kun laahustin pohjoisen rotkon laen polulla. Telttapaikkoja olisi mutta vesi puuttuu. Pienen jahkailun jälkeen leirille löytyi paikka Huuvajärven eteläisen osan pulivälin tietämiltä, rantapenkan päältä. Näköala alas järvelle ja kulku sinne tasaista rinnettä.

Väsyneenä ei sais tehdä mitään. Teltan paikkaa valitsin ja valitsin, pystytin ja käänsin. Ei hyvä. Teltta ihan vinkurallaan pystyssä. Kamat ulos ja tikut irti. Pienen tasauksen, kivien ja juuren poiston jälkeen teltta uudestaan pystyyn. Vielä kivet kaarien alle niin sisätilakin parani.

Nälän tyydytin vain parilla leivällä ja sitten untenmaille.

  Huuvajärvellä

11.8 la

Huuvajärvellä nukuttiin pitkään ja hyvin. Eilinen kävely ja sitten kiipeily tuntui jaloissa. Aloitin kivikämpän etsimisen.Leirini oli Huuvajärven eteläosan puolivälissä joten vinkkien mukaan kämppä olisi minusta etelään. Päätin kuitenkin lähteä ensin pohjoiseen. (Olihan järvellä mutakin tekemistä kuin pelkkä kämpän etsintä).

Oli mukava loikkia rinteillä ilman kantamuksia. Idästä laskeva puro tulee kauniiseen laaksoon. On niin vihreää että ! Jokivarressa loikki joku kärppä tai vastaava. Näin kivenkolon johon meni joten jäin kameran kanssa kytikselle. Sain kuvia uteliaasta, kolostaan kurkistelevasta elukasta. Jatkoin rannan tuntumassa ja katselin kallioita ja maisemia.

Huuvajärven puolivälissä vastakkaisten rantojen kalliot melkein kohtaavat katkaistakseen järven. Noin 5m jää väliin ja näytti uintisyvyydeltä. Salmella komea tulistelupaikka mutta ei tilaa teltalle. Kokeilin siinä piruuttani myös kalaonnea. 1kpl kilon hauki. Päästin takaisin.

Jatkoin kämpän etsimistä laukkaamalla rinteellä kuin alppikauris. En kuitenkaan odottanut täältä löytyvän kivikämppää sillä maasto muuttui metsäiseksi eikä kallioita ollut enään pohjoiseen. Käännyin melkein pohjoispäässä ja palailin yläkautta takaisin leirin tuntumaan.jossa taas laskeuduin rannan tuntumaan kalaa koittamaan. Noin 100m ennen leiriä alkoi nousta ahvenia. Sellaisia kattilaan sopivia. Lymysivät rantapenkereen alla. leirirantaan mennessä oli riittävät 5 affenta varvussa roikkumassa. Ilta ateria kerätty.

Pidin soppa ja kahvitaukoa teltalla. Paikkailin hapertuvia saappaita jotka jo kostuttaa sukat. Nokian Trek Plussat on viimeisellä matkalla.

Iltapäivän ohjelmassa oli järven eteläpään katsominen. Kalavehkeet jätin teltalle. Mukaan vain kamera ja korvaamattomaksi kiipeilyssä osoittautunut vaellussauva.

Kiipesin, kapusin, kuvasin, katselin jne. Ei löydy kämppää, ei ylhäältä, ei alhaalta. Kävin jopa kiertämässä Huuvajärven eteläpuolista lampea siihen laskevaan jokeen asti. Maisemat kauniita joten ei ihan hukkaan mennyt vaikka kämppää ei löytynyt. Muistelin ohjeita tuvan löytymisestä ja mietin jo joutuneeni suuren huijauksen kohteeksi.

Palasin teltalle ja tein tulet kivikehään teltan taakse. Kalat folioon ja soppa keittimeen. Kaasua ei ole liikaa mutta riittänee 336g kesti 6 päivää, jäljellä 2x220g on 4+4 päivää + vielä 100g pikkupullo. Kameran akut on hupaa tavaraa. Tuntuu jotta kerran päivässä saa uuden laittaa.

Nuotion äärellä pitkään iltaan. Kalat on hyviä. Ahvenet voi paistaa suomuineen, nahka pysyy hyvin kasassa ja lihat irtoaa syötäväksi. Suola ja mausteet ei vain mene suomujen läpi.

  Kivikämppä - Avisuorrajoki

12.8 su

Yöllä satoi. Aamulla satoi. Vitkuttelin ylösnousua ja se kannatti. Kymmenen kieppeillä pilvet harveni. Sain eilen kosteiksi jääneitä paitoja teltan päälle. Teltassa muuten haisee jo aika hirveälle. Kohta ympärillä pörräävät hyönteiset vaihtuvat sääskistä raatokärpäsiin.

Hyvästelin Huuvajärven pahoillani ettei tupaa löytynyt. (Katsoin kuitenkin lähteissäni pari paikkaa).Huuvajärven eteläpuolisen lammen ohitin ylhäältä ja seuraavakin meinasi mennä ohi mutta vastarannan kalliot oli niin komiat jotta päätin vielä mennä jyrkänteen reunalle kuvaamaan.

A´vot mikäs se siinä. Kivinen savupiippu, kiviset seinät ja notkollaan oleva katto. Onnetarten ottolasta lykästi taas. Tupa löytyi sittenkin. Pari lampea etelämpänä kuin annetuissa ohjeissa. Vaan nyttenpä tiedän.

Komealla paikalla kämppä, mahtavat maisemat. Seinät ladottu litteistä kivistä, päivä tosin paistaa rotkon puolen läpi (hyvin tilkittävissä. Kattohirsi on pettänyt muttei vielä kokonaan, vain taittunut. Kattoa on paikkailtu vanerein ja pressulla. Ovi on pois paikoiltaan ja lasiton. Sisällä on keskikäytävän vierellä kiviset laverit ja perällä takka. Sisätilat kokonaisuudessaan noin 1,5mx2,5m. Perällä laverien päissä, takan molemmin puolin pienet puupenkit. Mantereen puolen seinällä pieni kivinen syvennys (hylly). Oven päällä oli tavaraa. Peräseinällä öljylyhty ja nurkassa pellistä värkätty vaskooli.

Tuvan ovi oli pohjoiseen maisemien suuntaan. Ovelle johti kulkureitti jonka reunakaide oli vain osin jäljellä. Hyvin persoonallinen kämppä ja kunnostettavissa. Ovi vain uusiksi ja seinän kivikolot voi tilkitä. Kattohirren voisi vaihtaa ja kattovasat uusiksi, samoin pressu ja sitten turvetta katteeksi.

Meni siinä tovi pyöriessä ja katsellessa. Nykykunnossa vaarallinen koska katto voi sortua koska vain.

Mieli sekavana jatkoin matkaa suuntana Avisuorran kammi. Muutama minuutti ja sainkin laittaa sadeasun ylle. Heikkoa sadetta mutta juuri sen verran, että kastelee. Huuvaäytsi tulikin sitten loppuosaltaan ohitettua ylhäällä poropolkuja seuraten. Komean näköisiä paikkoja. Hyvällä säällä kannattaa varata aikaa ja pysähdellä maisemia ihaillen. (ainakin itäreuna on hyväkulkuinen).

Äytsi päättyi aikanaan jonka jälkeen "sotkuisempaa" maastoa. Suopuron kierto, kivikon väistö, kangasmaan taaperrus. Sade vain jatkui mutta oli pakko istua hetki pienen kaarevan lammen tuntumassa, poronraadon naapurissa. Lihat on jäänyt lapin mieheltä saamati.

Hyvää kulkumaata isomman lammen rannalle. Puusto jo harvempaa ja taivas kirkkaampi. Päätin pitää soppatauon. Sade oli tauonnut ja juuri kun kaikki tavarani oli levällään, se alkoi uudestaan. Alokasmaista simputusta. Eli, kun tavarat taas sateensuojassa pakattuna ja itse sadeasuun sonnustautuneena niin tietenkin sade lakkasi.

Katson taivaan merkit ja odotin hiukan. Sain sitten rauhassa laittaa ruokapuolen ja kuivatella hikisiä vaatteita. Kuulosti siltä kuin jotkut lapin noidat olisi hihittäneet matkamiehelle.

Tauko piristi. Maasto muuttui paremmaksi kulkea. Mutta pohjoisesta tulevan joen yli ei mentykkään ihan hyppäämällä. 5m leveä ja syvä suopuro. No mutkien kohdalla sentäs pieni niva josta saappailla.

Loppumatka Avisuorrajoen kammille ensin uutukaista (kunnostettu) poroaitaa seuraten. Korkea aita ja huolellisesti alhaalta ummessa. Ei mennä ryömien ali eikä kiiveten yli. Löytyi kuitenkin "porsaanreikä" josta kovin maanläheisesti pääsi ali. Ja kun tuon olin tehnyt niin 50m päästä löytyi portti. Tottakai kämpän oletetun kulkureitin kohdalle laitetaan portti. Viimeiset muutama sadat metrit kammille.

Polttopuuta oli tuotu pinoon takapihalle. (Koivunrungonpätkiä lähistöltä). Turvekatto ja hirsiseinät penkan kyljessä. Olin perillä. Ketään ei ole paikalla. Ei tietenkään, kuka hullu täällä kulkisi metsästysajan ulkopuolella itikoiden syötävänä.

Tuvan sisämitat on noin 3,5m x2,5m. Ovi etelään, sen toisella puolen kamina ja toisella puolen pieni taso ja ikkuna. Perällä laveri jonka keskiosa seinää vasten ja siinä kohdalla pöytä. Pientä rekvisiittaa hyllyllä. Siisti ja hyväkuntoinen.

Ensitöiksi kaminaan tuli ja vedenhaku joka olikin hieman pidempi suossa talssimis operaatio. Kahvit tulelle, soppa turpoamaan ja varusteet kuivumaan. Vielä kun kävin tekemässä sylillisen puita niin sopi istahtaa kuksa kourassa vieraskirjan ääreen.

  Kultakuru - Korsajärvi

13.8 Ma

Yöllä oli lämmin. Unenpäästä sain vasta pikkutunneilla. Tiivis tupa. Jouduin tuulettamaan ovesta. Siksi aamulla oli inisevää seuraa. Kävi lämmityspuuhissa vanhanaikaisesti. No, eipä hoppua. Viivyttelin nousua.

Liikkeelle pääsin kuitenkin 11 aikoihin. Läksin poroaitaa kohden mutta tulin toisiin aatoksiin ja käänsin kulun Sileävaaran suuntaan. Kotona kartalta katsoen se näytti kovin vetiseltä ja risukkoiselta. Nyt täällä paikanpäällä näitä uusia karttoja maastoon vertaamalla se näyttikin varsin varteenotettavalta vaihtoehdolta, poroaidan seuraamisen ja suossa kävelyn sijaan.

Hyvinhän tuolle Sileävaaralle nousi. Aika kuiva reitti ja mikä mielestäni tärkein. Näkymät. Kulkiessa täytyy nähdä minne menee ja missä on. Tällä reissulla alkaa metsikkökiintiö olla täys. Istuin vaaran kyljellä suklaapatukkatauolla ja katselin maisemia. Korsa, Kätkät, Jolkat ja Ivalojoen laakso jolla suunnalla kauniit pilvet.

Pikkurisuvaara olikin taas mitä sattui. Risuja eksyttävää nyppylää ja metsikköä. Kompassi näytti outoja siinä Pikkurisuvaaran luoteispuolen harjanteella. Ei täsmännyt auringon kanssa. Kellon mukaan aurinko olisi etelälounaassa mutta kompassin mukaan idässä. Pistin kompassin taskuun ja talsin Pikku Risuvaaran yli. Laskeuduin Kultakuruun hieman hieman Kultajärven yläpuolelle. Tosi hankalaa maastoa. Väsyneenä ja jalkoja jomottaen kampesin, kipusin, kurotin, ja melkein konttasin Kultajärven rannalle.

Pidin soppataukoa. Aurinko välillä paisteli, kusiaiset puri, siirryin pesän päältä hieman ylemmäs. Jaloille alkaa olla jo riittävästi. Järven lumpeiden välissä molski. Haukipa hyvin. Kokeilin yhtä ruohikkoperäistä lippaa. Ei tarttunut ruohikkoon, mutta ei jäänyt haukikaan kiinni vaikka useasti yritti. Hyvä lelu. Eipä hauki olisi kuitenkaan lähtenyt mukaan.

Kultalammen koillispäässä on komeiden vanhojen petäjien keskellä vanha erotuspaikka. Kirnu ja karsinoita.Räpsin kuvia ja katselin jospa olisi pysyvämpää rakennusta. Eipä kai aidan ympärillä. Jos on joku kämppä ollut niin hiukan syrjässä. En kierrellyt kovin kaukana. Yksi karsina oli tehty suht tiiviiksi ja salvoksin, mutta ei sentäs asuttavaksi. Nämä vanhat aitapaikatkin voisi joku luetteloida.

Kultakurun kämpälle mennessä maasto on laajaa tasaista hiekkakuolpunaa. Itse kämppä tuli hiukan yllättäin vastaan vaikka polku oli muuttunut siistiksi puistokäytäväksi jo hieman aiemmin. Tervan tuoksu. Jotain siinä joen etelärannan "saunan" vieressä tervattiin. Paikka siis ainakin asuttu. Itse tupa on puron toisella puolella viivotinsuorien halkopinojen keskellä. En mennyt lähemmäksi. Olen vain kuullut jotain epämääräistä huhua erakosta joten antaa olla. Olen itsekin hiukan erakko vaikka mielelläni ihmisten kanssa puhelen jos vastaan tulevat.

Voisihan tuonne järvelle mennä yöksi ja vasta huomisella Korsatuvalle saunomaan mutta tupa vetää puoleensa. Saunon sitten vaikka kahtena iltana. Korsajärven rantaan menevän polun hylkäsin. (On noita rotkonpohjien kivikoita jo koluttu). Rinteeltä otaksuin polun löytyvän. Oli pieni ja se katosi kamalaan viidakkoon. Rämmin ja kompuroin mättäillä ja hivuttauduin ylemmäs rinteelle. Pitkulaisen lammen länsirannalla oli männikköä ja pian sieltä löytyi hyvä polku. Porojen tekemä ja kai ihmisten auttama. Sitä saikin sitten jolkuttaa 2km kunnes Korsalupon kohdilla jänkä katkaisi polun. Jängän jälkeen pienempi polku ja sitten sekin katosi.

Korsajärven eteläpään länsirannalla jängän kohdilla kamalaa maastoa kunnes pääsin sille kolmion mallisella kankaalle jonka länsinurkassa on tupa. Mönkijänura perille.

Tupa on vanha, sauna uusi ja siisti. Tuvassa lautaeteinen jossa vain viinapullokokoelma. Itse tupa on tilava, vasemmalla avotakka, seinähylly ja yksi vuodepaikka. Toisella seinällä leveä alalaveri ja yläsängyt siis viisi vuodepaikkaa hyvillä patjoilla. Jalkoja kuumotti. Hikiset vaatteet nauloihin ja vedenhakuun. Ahh Kahvia

Ilta meni sapuskan kanssa ja saunapuita sekä vesiä rahdatessa. En kuitenkaan laittanut saunaa lämpiämään koska oli sen verta myöhä, onpa valmiina huomiseksi. Jospa ensin poikkeaisi Korsajärvellä.

Yllättävän paljon aikaa kuluu kun yksin puuhaa kaiken, samalla vaivalla söisi, saunoisi ym ym 2 tai 3 muutakin.

Kynttilän valossa tuli tämäkin kirjoitettua. Olis hyvin ehtinyt saunaan.

  Sauna

14.8 Ti

Aamuyöstä itikat valtaa tuvan. Nämä pienet tupahyttyset on sitkeämpiä ja hitaampia toimissaan kuin ulkona olevat sääsket. Juuri kun on saamassa unenpäästä kiinni niin jostain kuuluu lähestyvää iiiiiiiiiii . . . iiiiiiiiiiiiiii.

Luppopäivää olin pitämässä joten ei hoppua. Ensimmäinen vilkaisu ulos tuotti näkymän usvaiselle jänkämaalle. Toisen heräämisen ja ylösnousun aikaan ilma oli kirkas mutta taivas harmaa.

Läksin kuitenkin Korsajärvelle kameran ja kalavehkeiden kanssa. Eihän sitä kehtaa sanoa täällä käyneensä jos ei järvellä ole ollut ja kalaa koittanut. Korsalompolon suunnalla kurjaa kulkumaata eikä se parantunut järvelle mennessä. Kulki sitten alhaalla tai ylhäällä. Tuohon kun lisää tihkusateen niin . . . Otin kuitenkin pari kuvaa järvestä ja koitin muodon vuoksi muutamia vieheitä.

Palasin eilistä mönkijänuraa Korsan tuvalle.

Päivä meni kahvitellen, housun läppien tarranauhoja ommellen, popkornia paistellen ja syöden. Luin pitkät pätkät pätkät tuvalle jätettyä kirjaa "Hankia, sosetta, tulistelua".

Alkuillasta sitten sauna lämpiämään. Keräsin pyykit ja kävin pesaisemassa ne kun vesi oli hiukan lämmennyt. Tein lisää puita ja kannoin vesiä. Pitäis riittää.

Ja riittihän ne. Olipa makoisat löylyt ja mukava saada itsestään 10 päivän pinttymät irti. Sauna on tilava, lauteille mahtuu hyvin 5 henkeä ja pesutilaakin jää. Sama porukka mahtuu hiukan tiiviimmästi pukuhuoneeseen Ahh...

Saunomisen ajan oli pata ollut hautumassa joten kerrankin riittävästi (ei tulella vaan jätin keitoksen hautumaan kiehuvaan veteen). Sitten vain lämmitys ja syömään

Tässä sitä taas istun ikkunan ääressä. Siemailen kuksasta. Takka lämmittää selkää.

  Vietkabuolzza - Narkimaa

15.8 Ke

Aamu nousemiset tulee kokoajan vaikeammiksi. Pääsin kuitenkin liikkeelle ennen klo 11. Poikkesin "suunnitelmasta" enkä kiertänytkään Vietkajärveä pohjoisesta vaan suunnistin suorempaan Vietkabuolzzalle. Vietkavaara on hyvää kulkumaata. Tiedä sitten mitkä hiekkarannat Vietkajärvellä olisi ollut?

Vietkabuolzzat on komeita harjuja, suppia, jäkälää ja jyhkeitä puita. Saman tyylistä kuin Rokualla mutta puut upeampia.

Buolzzan lounaislaidalla tiesin olevan kämppäraunion. Se löytyikin pienen mutkan jälkeen. Kovasti hiiltynyttä puuta. Olisiko terveet osat viety ja loput poltettu. Vanha porokämppä. Takka ollut nurkassa ja kämpän koko noin 4mx4m ulkomitoin. Myöhästyin tämän kämpän osalta muutamalla vuodella. Miksi porokämpät on niin kaukana vedestä. Hyvää hongikkoa on kyllä polttopuuksi.

Toinen reittimuutos oli se etten tästä suunnannut suoraan palontaustanlammelle. vaan päätin katsastaa koko harjun etelään Narkipuoltsalle. Onneksi. Oli koko reissun komein metsäpätkä. (Ehkä Raijankiselkä ?). Valtavan hienoa jäkäläpeitteistä maata, harjuja, komeita puita Ahh...

Soppatauolle löytyi kaunis paikka paikka lammen itärannalta harjun puolivälin tienoilta. Sopivasti aurinkokin välillä lämmitti. (Porokämpällä oli alkanut sataa). Elämä hymyilee matkaajalle. Reppu on kevyt, maisemat hyviä, lämmintä ja kattilallinen kanapataa. ... Mietin jopa yöpaikan jättämistä tähän, Mutta huomisesta olisi tullut turhan rankka.

Pyyntikuoppia ja poropolkuja. Narkipuoltsa oli yllättävän rehevä. Aluskasvillisuus oli runsas vaikka harju muuten kuin muut. Puoltsaojan yli hyppäsin harjun pään luoteislaidalla ja lampsin suon yli aika vaivattomasti Narkimaan puolelle.

Uuvuttavaa loivaa nousua pääosin kohtuullisesti kuljettavassa Narkimaassa. Sen jälkeen Narkivaaran pohjoispuoliselle 391,1 lammelle. Ei ollut telttapaikkaa joten vielä rupeama Alkuperäisen suunnitelman mukaiselle Palontaustalammelle.

Aurinko paistoi loppumatkan mutta tunnelmaa latisti se, että sääskihuppu oli pidettävä päässä. Teltta järven koillislaidan koivikkoon. Tasaisempikin pohja voisi olla vaan onpa maisema järvelle ja auringonlaskuun.

Tonnikalaa muusilla ja pari kuppia kaakaota. Sitten teltan suojiin. Vielä pitäis auringonlasku kuvata ja vettä hakea mutta ulkona odottaa armeija verenhimoisia saalistajia.

...

Tähän asti kirjoitin matkan aikana.

  Kapperapalo

16.8 To

Illalla olin huomannut pienen pullistuman makuualustassa. Päälikangas irti sellaiselta kananmunan kokoiselta alueelta. Tein samanlaisen leikkauksen kuin kesäkuun melontareissulla. Puukolla reikä kankaaseen patin kohdalle, liimaa tikulla reiästä kankaan ja täytteen väliin. Vielä paikka päälle. Hyvin toimi. Patja vain on jo aika iäkäs. keskitaitoksen kohdalla on muitakin pullistuman alkuja.. Aamulla sitten testasin patjan kestoa eli puhalsin sen piukeaksi. kesti sen aikaa kunnes istun päälle. Silloin pullahti jalkapallon kokoinen patti patjan alle (ei pakkausten kohdalle). No olihan tuo jo 14 vuotta nähnyt ja noin vuoden verran yhteensä yövytty.

Aamu oli tyypillinen. Pilviä ja sateenuhka. Läksin viimeiselle etapille kohti maantietä. Koivikkoa ja mättäitä. Pientä tihkua. Ahvenvaaran kupeessa alkoi maantien äänet kuulumaan. Vielä kipuaminen Palovaaralle.

Palovaaran laella katsoin suunnan maantien laitaan kohtaan josta kartan mukaan erkanee polku Kapperapalon tuvalle. Pistin kartan ja kompassin taskuun. Päätin katsastaa kuinka tarkkaan tämän 500m metsäistä rinnettä pystyy kulkemaa. Olin tielle tullessa törmätä Kapperapalon tienviittaan.

Maantien jälkeen alkoi polku Kapperapalon tuvalle. Kovin kostea polku joten pikkukengillä ei tuvalle viitsisi autolta mennä. Hyvä niin. Etelään Puljutunturille mukava maisema jängän yli. Tupa on aika hyvin piilossa pusikossa ja tulee näkyviin vasta muutaman kymmenen metrin päästä. Malliltaan tupa on tyypillinen. Ovi päädyssä, takka ovesta oikealle ja ikkuna peräseinällä. Laverien tilalla on kolme sänkyä. Tupa on sisältä levytetty ja maalattu. Oven päällä on räystästä hiukan jatkettu.

Vesisade alkoi juuri ennen tupaa ja pidinkin sitten taukoa ja mietin jatkoa. Laittelin syötävää ja luin vieraskirjaa. Takkaan tulet ja vaatteet kuivumaan. Kun kännykällä otetut säätiedotukset lupasivat sateen jatkuvan ja huomiseksi samaa niin päätin lopettaa reissun tähän. Puljutunturille ei viitsi lähteä sateessa ja vaikka sade taukoisikin niin maa on likomärkä runsaiden sateiden takia. Soitin taksin. Ehdin hyvin pakata ja siivota ym. Odottelin ovella räystään suojassa. Taksikuski pirautti sopimuksen mukaan kun oli paikalla. Hyvästelin tuvan ja kiiruhdin tielle.

Kotimatka alkoi.

 

17.8 Pe

Väsytti mutta heräilin kuitenkin useasti. Koiranunta jotta ei vahingossa menisi junalla Helsingin ohi, heh. Jäin Pasilassa ja koukkasin kaupan kautta ostamassa jotain jääkaappiin. Perkele... laki kieltää kaljan myynnin ennen yhdeksää. Täytyy muuttaa yöjunien saapuminen Helsinkiin vasta yhdeksän jälkeen jotta janoinen ja kaljansa ansainnut reissumies saa heti aloittaa nestetankkauksen. Jouduin siis menemään kuivin suin kotiin.

  Toteutunut reitti

Helsinki Roi

pe 3. 8

km

matka

k.arv.

Rovaniemi-Levi-Pokka-Taatsi

la 4. 8

7,0

7,0

7,0

Syvä Aittalompolo-Lalvajärvi-Raijankiselkä Tupa

su 5. 8

11,0

18,0

9,0

Raijankiselkä-Saukkijoki-Ulvomajärvi-Pyhävasa

ma 6. 8

15,0

33,0

11,0

Ulvomajärvi-Nimetönselkä-Kapsajoenlalva

ti 7. 8

8,0

41,0

10,2

Kapsakero-Kätkätunturi-Ylilaki-Housuselän tupa-Jäkäläoja

ke 8. 8

14,0

55,0

11,0

Ivalovuomanoja-Kattilakoski

to 9. 8

5,5

60,5

10,1

Mänty Jolkka-Risu Jolkka-Huuvajärvi

pe 10. 8

16,5

77,0

11,0

Huuvajärvi-Huuvautsi-Huuvajärvi (luppopäivä)

la 11. 8

0

77,0

9,6

Skárrevada Muorravárás-Avisuoran kammi

su 12. 8

11,0

88,0

9,8

Sileävaara-Kultakuru-Korsatupa

ma 13. 8

15,0

103,0

10,3

Korsajärvi-Korsatupa (luppopäivä)

ti 14. 8

0

103,0

9,4

Vietkabuolzza-Narkibuolza-Narkimaa-Palontaustanlampi

ke 15. 8

14,5

117,5

9,8

Ahvenvaara-Kapperapalon tupa-Levi-Rovaniemi

to 16. 8

5,0

122,5

9,4

Helsinki

pe 17. 8

YHT. 122,5km

  Loppukommentteja

Tulihan tämäkin maailmankolkka nyt nähdyksi. Komeita metsiä ja ullättävän hyvää kulkumaata vaikka näkyvyys oli välilläpuuston takia lyhyt. Sen verran on nyt kuiteskin metsäseutuja nähnyt jotta seuraava reissu täytyy katsoa puuttomalle ;-). Hiljaista seutua. Jos paikalliset karhut lasketaan mukaan niin kulkijamäärä taitaa kaksinkertaistua. Tupien avotakat on kesäkäytössä mukavampia kuin kaminat, tunnelmallista. Lyhyen loman takia pikkuisen ahtaaseen paikkaan täytyi reissu asettaa. Ei tahdo työasiat ja muu hoppu tipahtaa kyydistä kuin vasta puolivälin tuntumassa. Paluumatkalla taksikuski sanoi minun osuneen kesän parhaaseen kaksiviikkoiseen noiden säiden osalta. Kalastettua tuli tarvittava määrä mutta marjanpoimintaa ei oikei tahdo riittää intoa. Runsas sienisatokin jäi hyödyntämättä.

 

Ryysyt, Romppeet, Ruoka

Katso kommentit varusteluettelon yhteydestä.

 

Reitti

Kuljettua reittiä on vaikea ja turhakin jälkeenpäin kritisoida. Joitakin reitin lähellä olleita paikkoja olisi voinut käydä katselemassa. Tuo on helppo sanoa nyt täältä kotoa käsin kun ei tarvitse muistella silloista väsymyksen tasoa. Vaikea keksiä miten oisi kuljettua reittiä pitänyt muuttaa.
Matkalle osui monenlaista maastoa metsien ollessa vallitsevina. Maasto ei tuottanut suunnistamisen kannalta ei mitään ongelmi, ellei lasketa niitä muutamaa omituista harhalenkkiä.
Tupatietojen keruun kannalta reitti oli onnistunut, vain Ivalon Erkin talomaalla oleva pihakenttä jäi harmittavan lähelle ja käymättä. Huuvan kämpän löytyminen oli upea kokemus.

 

Turhankävelijä 8.9.2007.

PATIKOINTI