Tsarmitunturi 2004
Vuoksijärven kämppä Suorsajärvi - Hanhijärvi Akalauttapää Pahakuru - Karhumorosto Sarmitunturi - Kyörtisjärvi Ulkuselkä - Taimenjärvet Pois maastosta ja Ivaloon Kohti etelää Loppukommentteja

Viikon mittainen tutustuminen Tsarmitunturin erämaahan ja sen lähiympäristöön. .		Yhden päivän kuvat aukeavat kerralla joten siihen saattaa mennä hiukan aikaa.
Vuoksijärven kämppä   24.6.2004 Torstai 1 (15) vaelluspäivä   Harvoinpa sitä lähtee vaellukselle niin että ajaa bussilla pari sataa kilometriä etelään. Nyt lähtö tapahtui Utsjoelta jonne juuri olin päättänyt moni-ilmeisen 2 viikkoisen Kevon kiertämisen. Ruoat hankin pääosin eilen ja tänään ne mitä eilen unohdin. Katso Paistunturi 2004    Bussikyydillä siis etelään eli Ivaloon jossa pikainen alkossa käynti, olihan Juhannus. Sekä pankkiautomaatilta rahan haku. Muurmanskin bussi on pienentynyt pikkubussiksi eikä kuski osannut ollenkaan suomea. Taisi mennä taksa Raja-Jooseppiin asti, vaan väliäkö hällä. Pois hyppääminen oikealla kohdalla jäi siis täysin minun kontolle. Yksi pariskunta oli kyydissä Raja-Jooseppiin ja yksi venäläinen pimu vissiin pidemmälle.    Onneksi olin oman tupakarttani piirtänyt niin hyvin että sen ja topoleikkeen avulla arvasin oikean kohdan ennen Kattajärveä Uusijoen kohdalla.    Heti Uusijoelta lähtevän tukkitien alussa oli jonkinlainen leirikeskus jonka kaksi rakennusta näyttivät vanhoilta. Toisen seinässä luki "Uusijoki", kartassa lukee Par. Tarkoittaa parakkia vai Partiolaisia, heh.    Talon pihamaan takaa lähti tieura joka näytti minun valitsemaltani. Maastoautolla ajettava väylä vanhahkon taimikon keskellä. Kaikilla kantoja, harmaita kelon tyviosia ja oksia sekä latvuksia. Ei mitään lohdutonta aukkohakkuuta.    Kuuma oli kuin ... mutta itikoiden takia takki päällä. En laittanut takin alle edes verkkopaitaa.    Mukavan oloinen taival pari kilometriä ja sitten tien mutkan oikaisu. Riekkojärvellä taasen tukevampi metsätie. Komeita olis seudut kulkea jos olisivat ennallaan. Nytkin voisi hyvin suunnitella jonkinlaisen vaelluskäytävän Puustoa on ja maa auraamatta. 200m leveä luonnontilainen suikale maata lammelta toiselle sopivasti maaston mukaan ja saataisiin retkeilyreitti Tsarmille.    Kolmosjärville menevällä tiellä oli valtava hiekanottoalue. Riekkovaaran eteläpäästä on viety santaa todella paljon. Menin kipin kapin ohi. Kolmosjoen yli teräsrunkoinen silta (oisko pioneerien siirrettävä). Sillan jälkeen kapea suo jonka laidassa joku pitänyt tulia. Miksi en minäkin. Soppatauoksi tervaksia savuttamaan jotta saa rauhassa syödä.    Polkuvaaran lounaispuolella on sahattu puutavaraa aika tavalla. Useita rimaläjiä, purukasoja ja tukkipinojen aluspuita ym. Tupia ei näkynyt mutta yksi kellarikuoppa ja pari parakille sopivaa tasaista paikkaa. Yhdellä paikalla jäljellä pahoin hapertunut saapas. Tie juuri maastoauton kuljettavissa.    Polkuvaaran eteläpuolen pitkulaisen lammen rannalla selkeä rakennusjäänne. Lautaseinät kaatuneet läjään ja katon tai lattian eristeet niiden seassa. Tuntumassa myös vessan jäännökset.    Vuoksiselän kohdalla poistuin tieltä ja aloin puuskuttamaan yli 100m nousua. Metsää oli harvennettu aikoinaan ja oli siellä motokin käynyt mutta siemenpuuta sen verran, että vielä metsäksi kutsua. Isoja on aikoinaan puut olleet kannoista ja tyviosista katsottuna. Vuoksiselän laelta juhannusterkkuja itselle ja etelään.    Vuoksijärven laitaan tulin hivenen summamutikassa. Ei se niin tarkkaa tartte olla mihin tulee kunhan sitten tietää mihin lähteä. Muutamia satoja metrejä rantaa koilliseen ja olin Vuoksijärven kämpällä.    Vuoksijärven kämppä tai kalamökki on hirsinen takalla, parilla ikkunalla, pöydällä ja lavereilla varustettu tupavanhus joka ikävä kyllä on käytännöllisesti katsottuna entinen. Sääsuojaa se tarjoaa jos ei ole kovin kamala sää. Ovi on irti, lattia pettänyt, osa kattoa ilman huopia. Pihalla on parempi kuntoinen aitta, aivan hyvin kunnostettavissa mihin vaan. Sääli nähdä näiden tuhoutuvan. Ei taida olla ketään joka laittais kuntoon.    Teltta pihamaalle ja sapuskan tekoon. Itikkahuppu päässä poronlihaa muusilla. Söin toki teltassa ilman huppua. Mukava aloitus tälle reissulle. Huomiseksi saattaapi sateet etelästä jo saapua. Saas nähdä.
Suorsajärvi - Hanhijärvi   25.6.2004 Perjantai 2 (16) vaelluspäivä   Nukutti hyvin. Ei millään ois viittiny nousta. Meni eilen yli puolenyön kun pääsi matkaan vasta neljän kieppeillä tien varresta. No yöllä oli selkeää ja kaunis usva järvellä. Hyppelehdin tossusiltaan "yöpuvussa" kuvaamassa. Saas nähdä mitä tulee. Aamulla siis vettä teltan kattoon. Ei paljoa eikä pitkään. Nousin yheksän jälkeen ja laittelin aamupalaa. Taivaalle viilletti harmaita pilviä kaakon suunnalta. Hyvästelin yöpaikan ja läksin kiertämään järveä pohjoispäästä. Siellä jälleen yksi tukkien sahauspaikka ja tukkitie. Tietä myöten järven itäreunaan ja pistäytyminen katsomaan mikä se kartan tupamerkintä oikein oli.   Tupa löytyi, tai ensin vissiin sauna tai ranta-uunin paikka. Sen vierestä matalan majan jäänteet. Sellainen 2x3m muutama hirsikerta. Varsinainen tupa 3-4x4-5 m oli seuraava. Siinä kuutisen hirsikertaa jäljellä, katto romahtanut. Oikein kunnon kämppä. Rakennusten kuvaileminen sanallisesti on aika vaikeaa ja turhaakin. Otin jokaisesta kuvan tai muutaman, niistä selviää paremmin minkälaisesta rakennelmasta oli kyse. Tuosta matkapäiväkirjasta jäi uupumaan se ensimmäinen rakennelma ennen "saunaa". Se oli kevyempi nurkkatolppien varaan rakennettu rakennelma, ei siis hirsinen. Vielä oli taaempana yhden kammin/kömmänän/aitan jäänteet ja sitten vielä läjä hirsiä joiden käyttötarkoitus jäi epäselväksi (wc ?).   Tekee aina pahaa kun näkee näitä hylättyjä asumuksia. Joku on joskus tosissaan, hiki hatussa rakentanut kesäpaikkaa kalaisalle järvelle ja nyt se saa lahota kenenkään välittämättä.   Matka jatkui takaisin tukkitielle ja sen päätyttyä metsään. Hakattu aluekin loppui. Komeata metsää ja hulppeita keloja. Harmittavasti vain tihutti. Muuten olis ollut mukava pitää vaikka kahvitauko tervavesijärven eteläpäässä. Vielä tervaveden itäpuolinen mäki säästynyt sahalta.   Tulin Nahkimaojan varteen Torkoselän pohjoispäässä ja siihen jokeen loppui metsä. Torkoselän pää oli aukkohakattu. Pieni pätkä tukkitietä ja suunta metsänsä säilyttäneelle Iso Suorsajärven länsipuolelle.   Iso Suorsajärven laskuoja on niin pieni etten sitä noteerannut vaan hyppäsin korjaan astuin yli (mikä lie liru). Tästä syystä pieni harharetki koilliseen josta odotin joen löytyvän. Kompassisuunnan tarkistus ja olin hetimmiten järvellä.   Iso Suorsajärven tupa (rajamiesten, oletan) on viety pois. Siististi on jätteet kerätty. Ei hirsiä ei jätekasoja vain perustusten nurkkakivet. Paikalla on ollut ainakin kaksi rakennusta mahdollisesti 3. Kaksi melkein yhdessä näyttävät saunalta ja joku muu. Päärakennuksesta nurkkakivet. Rannalla muutama hirsi mahdollisesta venevajasta, verkkotelineestä yms. Pihapiirissä jäljellä vain 3 linnunpönttöä ja suureen mäntyyn jätetty lämpömittari. Tihkua, itikoita ja tuulta riitti. Olin jopa yllättävän väsähtänyt, Mutta takana oli noin 8km polutonta metsää ilman taukoja. Pistin teltan pystyyn sääsuojaksi. Soppa porisemaan ja itse vaakatasoon lepuuttamaan jalkoja. Turhankin tiukka suunnitelma tällaiseen hitaaseen ja raskaaseen maastoon. Suorsapää tuossa järven toisella puolen on komia tunturi 100-200m muita rajan tällä puolen olevia korkeampi. Valtakunnan raja menee sen huipun yli ja siellä onkin vartiotorni. Omien vai naapurien ? Rajavyöhyke alkaa tuolta vastarannalta. Läksin suuntana pohjoinen hieman ennen viittä. Kilometrin päässä tuli vastaan poroaita ja sitä seuraava mönkijänura. Muuten metsä upeaa männikköä. Ei ole saha käynyt. Piekanamoroston länsipuolella kaunis lampi jonka niemellä tauko ennen nousua Ristinmorostolle. Nousu Ristinmorostolle olikin sitten puuskutusta mättäiden ja alamittaisten märkien tunturikoivujen välissä. Tihuttikin niskaan ja itikka inisi. Pääsin kuitenkin huipulle katselemaan mukavasti aaltoilevaa vaaramaisemaa ja lähestyvää saderintamaa. Huipulla ei kauaa viitsinyt olla kun sade vain jatkui. Onneksi on lämmin. Laskeutuminen olikin mukavampaa ja maastokin hiekkaisen tasaista. Kauniissa laaksossa ensin Ristinmorostonjärvelle ja loppusuora Hanhijärvelle. Sade mokoma pilasi nautintoa koskemattomasta erämaasta. Hanhijärven kammi löytyi Ristinmorostolta laskevan puron länsirannalta noin 100m järvestä. Jäljellä vain kiviuuni ja toinen kivikasa sekä pätkä ruostunutta putkea ja kattila. Rakennuksen malli tai muoto hitusen epäselvä. Teltta pystyyn tihkusateessa Hanhijärven rannan tuntumaan. Tavarat sisään ja itse kans. Märkää rytkyä oli. Pistin kuivaa ylle ja alle ennen sopan laittoa. Itikoita piisaa joten homma teltan ovesta kurkottelua ihan kuin sateella. Sade loppui ja pilvet väistyi Ilta-auringon tieltä. Pistin pyykkinarun täyteen kuivattavaa. Jos näin illalla enään kuivaavat. Päivä oli pienen ja toisenkin ryypyn arvoinen.
Akalauttapää   26.6.2004 Lauantai 3 (17) vaelluspäivä   Juhannuskin sitten tuli ja meni. Ei sitä täällä muusta tiedä kuin kännykän tekstiviesteistä.   Aamulla oli reipas tuuli ja taivaalla isoja poutapilviä. Pääliteltan ja sisäteltan välissä vissiin sata sääskeä. Ryhdyin joukkomurhaajaksi. Ulkona sai laitella aamupalaa itikoilta rauhassa. Hmm aamupalaa . . . Nukuin hyvin ja pitkään. Nyt on hoppu jätettävä näistä hommista. Alkaa jaloissa tuntua. Vaellusmaastot täällä on rasittavampia. En yritä tänään tuonne Ahvenjärven tuvalle. Maasto liian kivinen ja kumpareinen jotta noita harjanteita viitsisi poikittain kulkea.   Suoristan reittiä Pahakurulle ja pidän huomenna luppopäivää. Jos silloin sitten kiertelis ilman rinkkaa.   Nyt oli kuitenkin lähdettävä Hanhijärveltä kohti hakkuita ja metsäteitä. Heti Hanhijärven koillisnurkasta alkaa aukkohakkuualue. Vieressä vielä kaistale komeaa mettää suurine puineen ja keloineen. Sinnekin meni moton ura. Tulin Kippisjärven metsätielle. Puolin ja toisin avohakkuita joille jätetty siemenpuita harvakseltaan, kelotkin viety.   En viitsinyt mennä hakkuilta säästyneillä kaistaleilla vaan löntystin kuivia metsäteitä auringon paahteessa 2km Joenyhtymäjärven länsipuolelle. Hakkuiden ulkopuoliset alueet vaikuttaa koskemattomilta. Olisko nämäkin avo-alueet pitänyt hakata harventamalla jolloin metsäisyys olisi säilynyt?   Ylitin Rytiojan ja pienen harjanteisen mäen ja tulin Kivijoelle. Nätti joki ja erittäin kirkas vesi. Taukopaikka löytyi kun ensin pääsin kaatunutta keloa joen yli. Pitkästä aikaa kiva istuskella mättäällä, ottaa saappaat pois ja kuunnella puron solinaa. Sen verran lämmin että sääsket pysyvät koloissaan.   Tästä jokivarresta on 330m ylöspäin Akalauttapään huippu. Matkaa sinne 5-6km. Lepuutin siis ja tankkasin ennen nousua. Otin verkkopaidankin takin alta pois ja läksin matkaan. Hikistä hommaa ja osin hankalaakin kalliota. Muistutti Nuuksion metsää. Yksitoikkoista junnaamista 2k kunnes kuusimetsä valtasi alaa ja maanpinta tasaantui. Olin tullut Sarmikuusikkoon.   Komeita kuusia aivan tunturipaljakalle asti. Ei mitään koivuvyöhykettä vaan suoraan metsän reunasta avomaastoon. Vänkä tunne kun tuo metsän ja puuttoman paljakan ero on noin selvä ja ylinnä kasvaa kuusi.    Kapusin laen reunalle ja pidin ansaitun lepotauon. 0,6l vettä (kenttäpullo) meni samantien. Heitin päällysvaatteet kanervikkoon ja saappaat kans. Vielä muka hengittäviä asuja. Pah. Maisemaa löytyy. Nämä Sarmin tunturit on aika jyrkkäreunaisia. Se ja kuusimetsä tekee paikasta erilaisen muihin näkemiini tunturimaisemiin.   Vielä 2km ja olin Akalauttapään lavealla huipulla. Eipä ole tällä huipulla kivikekoa. Lautakasa kylläkin. Se näytti jonkinlaiselta palovartijan mökin jäänteeltä. Ikkunan aukko löytyi ja kattohuovan kappaleita. Pieni n.3m kanttiinsa pytinki oli aivan maantasalla. Hyvä paikka katsella maisemia ja turhautua. Lasinsiruja ja ammuttu peltitölkki.   Istuin tovin hieman huipulta länteen mistä näki jo alaskin päin. Muutama lampi ja koivun vaalealla kirjavoima kuusimetsä morostojen ympäröimänä. 160m alaspäin jyrkkää rinnettä ja ajattelin vain huomista lepopäivää.   Tulin pahakurun länsipään järvelle. Kivikkoista maastoa jossa telttapaikat vähissä. Pohjoisrannalta valitsin pienen tuulisen niemen jotta itikoilta saisi rauhaa. Teltta mahtui juuri kivikkoon kun ensin sammaleella sitä hieman tasoitteli. Samalla kohtaa järveä, hieman ylempänä olisi parempi telttapaikka. Sitä oli kuitenkin käytetty laavuna johon kerätyt kuusenoksat sain kyllä pois mutta jäljelle jäi neulasmatto.   Istuin hetken ja tuuletin itseäni. Palkitsin tuplapatukalla ja ryypyllä. Soppakin siinä maisemia ihaillessa tuli syötyä. Kalaakin koitin, vaan tuntui kuolleelta vedeltä. Kuitenkin illemmalla päiväkirjaa kirjoitellessa pikkukaloja pomppi keskellä lampea.   Otin kalavehkeet ja kiersin lammen. Itäpään molemmin puolin yhdet leiripaikat, toinen komealla kalliolla. Eteläranta kapea ja kivinen. Itikat kiusasi niin että jätin tuloksettoman heittelyn ja kiersin länsipään pikamarssia teltalle.   Kello on taas riittävästi jotta voi mennä nukkumaan.
Pahakuru - Karhumorosto   27.6.2004 4/18 vaelluspäivä Sunnuntai   Hyvinpä nukuttaa. Se on varmaan tämä ylämaan ilma. Yöllä oli satanut pitkään ja heitteli se muutamia tippoja aamutoimienkin aikaan. Lammella tuikki yhtenään. ja kävin koittamassa jospa nappais. Ei tärppiäkään.   Luppopäivän päätin viettää Pahakuruun tutustumalla ja sitten iltapäivällä huomista urakkaa lyhentämällä.   Pahakuru alkaa aivan leirilammen itäpäästä. Alussa louhikkoa, puron yli hyppelyä, vehreitä puita ja outoja puronvarsikasveja. Välillä pohjalla olevat lohkareet pieneni kuution kokoisiksi mutta jyrkimmällä kohtaa sai harrastaa vuorikiipeilyä talon kokoisten kalliopalasten keskellä. Puro lorisi näkymättömissä jossain lohkareiden alla. Vaarallista kävellä. Askel harhaan ja olisi pudonnut pari kolme metriä kivien väleihin. Tänne ei ole mitään asiaa rinkan kanssa. Kuvia otin, vaan niistä tahtoo tuo kolmiulotteisuus kadota.   Kun kuru alkoi laskeutua ja vaisuuntua niin kiipesin kohdalle osuneesta sopivasta kohtaa kurun pohjoispuolelle. Siellä kulki polku jonka varrelta kurua näki mukavasti. Olipa polulle pudonnut jonkun muovinen kuksa keltaisine perineen. Otin sen iloiten talteen. Oman kuksan katoamisesta on kaksi viikkoa ja se on haitannut kokkailua.   Polkua pitkin palailin teltalle keittelemään soppaa. Säät on lämmennyt sen verran, että näillä kalvoasuilla tulee väkisin hiki ja niistä tahtoo eroon. Vielä kerran kokeilin lammen kaloja. Nyt sentään joku seuraili niin että näin niiden olevan ison silakan kokoisia. Taimenia vai rautuja?   Pilvet meni hieman ristiin, ylemmät kiiruulla tuonne ja alemmat hopulla eri suuntaan. Läksin kuitenkin kohti Karhumoroston tuparauniota. Kuruja täällä riittää. Yhden pienen läpi Pahaskurâláádusin rantaan. Saisivat silti suomentaa nämä karttojen nimet. Saavuin siis järven rantaan. Komeitten kuusien ja aihkimäntyjen keskellä on tämäkin. Useamman huipun välisessä laaksossa. Katselin järveä eilen Akalauttapäältä ja näkymä on komea toiseenkin suuntaan. Lounaiskulmassa näyttävä leiripaikka.   Samaisesta järven kulmasta jatkoin seuraavalle kurulle. En mennyt pohjaa myöten vaan nousin reunalle helpompaan kulkumaastoon ja sainkin mukavat maisemat kurun ylälaidalta. Seuraava kilometrin metsätaival oli taas mättäillä ja kallioilla koikkelehtimista. Tasamaata ei täällä taideta tuntea.   Osuin oikeaan paikkaan Karhumoroston tuvan jängän laitaan ja pian olin tuvalla. Jängän laitaan oli kartalle merkitty kallio. Kun sitä ei siinä kohtaa ollut niin hetken epäröin sijaintiani. Vessa paljasti ensin tuvan sijainnin sillä itse tuvasta vain kasa tiiliä ja joitakin rojuja.   Hienoille paikoille nämä tuvat on aikanaan laitettu. Tämäkin komealla kumpuilevalla mäntykankaalla ja hiekkatörmän alla useampi lähde pursuaa vesiä pieniksi puroiksi.   Istuin ja lepuutin varpaita tovin. Käväisin katsomassa viereistä lampea yöpaikaksi mutta se ei miellyttänyt jo itikkamäärän takia joten palasin tuvan tuntumaan.   Törmän laitaan näköalapaikalle teltta ja teevesi kiehumaan. Kummasti tuo aurinkoinen, sateeton sää piristää mielialaa.   Istuin siinä sitten teltan edustalla aurinkoista iltaa, syöden, juoden ja alhaalla jängällä lounastavaa porotokkaa katsellen. Valkoisten vasojen joukossa yksi auringossa aivan kullanruskea. Taisivat sitten havaita romminhöyryisen leirini ja jutasivat muualle.
Sarmitunturi - Kyörtisjärvi   28.6.2004 Maanantai 5/19 vaelluspäivä   Yölläpä tihutti teltan märäksi. Aamu viileä ja taivas tyystin pilvessä, eipä tullut kuitenkaan vettä. Pilvet oli aluksi niin matalalla ettei Jäkälämoroston huippua näkynyt. Harkitsin reitin suoristamista suoraan Kyörtisjärvelle. Aamutoimien aikana kuitenkin pilvetkin nousi joten suuntasin leirin pakkaamisen jälkeen itse Sarmitunturille.   Maasto on täällä mäntymetsässä huomattavasti mukavampaa kulkea. Nousin keinokurulammelle jossa heittelin virveliä. Eihän sitä koskaan tiedä missä vesissä kala ui. Lammen rannalla vanha leiripaikka jossa jäljellä telttasaunan kiuas ja puurunko. Vieressä oikein kelonuotio. Puita ei ole sahattu pätkiksi vaan kelon runkoja on laitettu vierekkäin ja tuli kylkeen. Keloista on nuotin kivikehän ulkopuolella muutama metri. Muka erämaajärvi, vaikka rannat joi rakennettu. Ikävän näköisiä leiriytymisen merkkejä näin poluttomassa erämaassa. Rommipullokin tökätty puun oksaan.   Nousin Sarmitunturin laen itäpäähän. Laki on epätasainen ja harvakseltaan mäntyä kasvava. Lintuja pesii paljon rinteellä koska kokoajan joku oli piipittämässä varoitusääniä.   Kolmatta kilometriä kylmässä tuulessa tunturin laella teki tehtävänsä. Nokka alkoi vuotaa. Sarmitunturin pohjoispäässä on kolmionmittaustorni vielä paikallaan mutta tikkaat sinne on niin lahot etten uskaltanut kiivetä. Vieressä palovartijan kojun jäänteet eli neliön muotoinen multa/kivi sokkeli. Nurkassa kiviä hiukan enempi, takkako varten. Jotakin rojua ja puhelinpylvään palasia ympäristössä. Ja tietenkin lasinsiruja. Tupa ollut noin 4x4m. Viimeisiä tekstiviestejä tältä reissulta etelään ja sitten alas. Kylmä siellä oli.   Laskeuduin lännenpuolen lammelle mutta sielläkin oli tuulista joten pieni matka purovartta alas. Nyt mielummin itikoita kuin kylmää. Mäntyjen ja kelojen kupeessa laittelin muonaa ja keittelin kahvit. Oli oikeen reippaasti itikoita. Ei taida tästä kesästä tulla sääsketöntä kuten kolmesta edellisestä.   Komeaa hongikkoa ja helppokulkuista kangasta alas Joukhaisenmunalammen ohi Kyörtisjärven rantaan. Ei ollut ihan hiekkaranta mutta muuten mainio leiripaikka.   Laskin rinkan ja kokeilin järven kaloja. Terhakka hauki nappasi kiinni ja jopa puri siiman poikki. Uusi viehe kiinni ja samaan paikkaan heittämään. Arvasin että hauki on ahne. Sama kala tuli nyt ylös ja sain taas vieheeni pelastettua.   Telttaa en vielä pystyttänyt vaan läksin katsomaan lampea Kyörttiksen kaakkois- puolella. Kalaton lampi. Tulin puroa pitkin takaisin järvelle ja purokin kalaton. Kiva oli kuitenkin kuljeskella ilman kantamuksia.   Joen laskukohta Kyörtisjärveen tuo tullessaan hiekkaa ja onkin kasannut pienen niemen jonka läpi joki puskee. Heittelin vielä niemeltä ja haukipa taas kyydissä. Päästin pois. Ei taida tässä järvessä muuta kalaa ollakaan. Hylkäsin myös aiemmin saadun hauen. Laiskuuttani ja suolan sekä voin puutteen takia. Söin loput eilisestä sikanautapurkista pata-ainesten kera.   Hyvä päivä vaikkakin kylmä, pilvinen ja tuulinen. Vasta illalla telttaan mennessä alkoi sataa. Lopun makuahan tässä reissussa alkaa olemaan. Katotaan nyt sitten aamulla päätöksiä jatkosta.
Ulkuselkä - Taimenjärvet   29.6.2004 Tiistai 6/20 vaelluspäivä   Satoi vissiin koko yön. Ei rajusti mutta niin kuin vain kiduttamalla sataa. Kaikkialla märkää ja vielä niin kylmä ettei edes kuivu. Aamulla kääntelin kylkeä pitkään odotellessa mahdollista sateen loppua.   Hieman ennen yhdeksää oli jäljellä vain kylmyys (alle 10°C) ja tuuli. Nousin aamupalalle. Nousin on kyllä väärä sana tässä teltassa. Laitoin aamumyslit makuultani niin kuin useasti tämän reissun aikana. Sääsketkin onneksi kärsii kylmästä.   Taivas on tasaisen harmaa jo toista päivää. Ei tässä todellakaan tietäisi missä ajassa mennään ellei olisi kelloa. Yö ja päivä yhtä valoisaa.   Suuntasin Vanhapään kylkeä kohti ja siellä hieman ylös alas harhailua ennen kuin pääsin kohteeseeni Puhallusjärven päähän. Paikoin komeaa haapametsää.   Järven päädystä kuvittelin olevan komean maiseman Vanhapään länsijyrkänteelle mutta näkymä oli vaisumpi. Laskin rinkan ja kaivoin kalavehkeet esiin taukoviihteeksi. Yllättäin järven päädystä mukaan tuli pullea ahven. Paistettavaa illaksi.   Oikeastaan jo eilen päätin jättää nuo vaaramaisemat väliin maaston rankkuuden ja oman laiskuuden sekä sään takia. Suuntasin siis muutamia mutkia tehden Ulkuselän järville. Matkalla talviteitä, jyrkänteitä, komeita kallioita ja kantoja.   Isompi Ulkuselkäjärvistä oli tässä säässä hivenen synkän oloinen joten keitin vain soppaa sen sijaan että olisin tehnyt tulet ahventa varten.   Ulkuselkäjärviä reunustava talvitie on niin kivinen ja epätasainen, että siinä kulkeminen ei ole mukavaa. Päätin oikaista Ulkuselän yli paksummalla viivalla piirretylle tielle.   Parempi tukkitie tulikin vastaan. Samoin myös tuoreet kannot. Vast´ikään on mettätöitä tehty. Komeaa kivikkoa tai pikemminkin lohkareikkoa. Pienen matkan päässä, tietä kuljettuani, oli moto pysäköitynä parakin viereen. En nähnyt henkilöautoa joten uskalsin mennä. Luulevat vielä hakkuita vastustavaksi aktivistiksi. Tukkejakin näkyi tienposkessa muutamia pinoja. "Metsässä" on pystyssä siemenpuut ja kelo sekä vikaantuneet. Hyvä etteivät kaada kaikkia tarpeettomiakin maahan lahoamaan.   Laskeuduin jyrkin ja korkein rannoin varustetulle Taimenjärvelle. Löytyi kapea ja pieni niemi jossa nätti paikka leirille. Nuotiopohja on ja puuta löytyy. Teltallekin joku sopiva kohta.   Aloitin illan kalaonnea kokeilemalla. Muutamien heittojen jälkeen yksi taimen koukussa. Paremminkin koukut taimenessa. Alamittainen mutta uistinta ei millään saanut pois. Paistan illalla ahvenen kanssa jos tuo kova tuuli vaan tyyntyy.   Laittelin teltalla pataa kaikesta mitä rinkasta löytyi. Tuli tukevaa tavaraa. Samalla alkoi sataa. Harmittelin tuon nuotion takia. Täysin eilisen kaltainen sää. Sade ei kuitenkaan jatkunut pitkään. Taisi pilvet pudota alas. On näet usvamainen maisema. Märkää ulkona on vaan ei pisaroita. Taas lämpö alle 10°C.   Kalat piti paistaa joten päälle kaikki mitä löytyi ja nuotiopaikalle. Sytytys sinolilla kun sitä vielä jäljellä. Tikun nokassa taimen ja sitten ahven. Pahoja tuulenpuuskia jotka lennätti kipunoita. teltta ei ole kovin kaukana muttei tainut kuitenkaan saada osumia. Kalat tuli paistettua. En jättänyt nuotioon hiillosta tuulen takia. Ympäristö on kyllä märkää. Sammutin tulet ja painuin telttaan mutustelemaan kalaa. Taimen olisi kaivannut suolansa. Ahvenessa sopivasti. Vattassa on ylensyönnin tuntua.   Jaaha mikäs sitten on huomisen sää. Tuossa olis oikopolku tukki- ja talvitietä Paloselkäjärvien eteläpuolitse maantielle noin 6-7km. Saisko jo pilvetöntä säätä.
Pois maastosta ja Ivaloon 30.6.2004 keskiviikko 7/21 vaelluspäivä   Yllätys aamulla ei satanutkaan, pilviverhossa oli jopa kirkkaampia kohtia.   Jätin järveni kohtuu myöhään hyvin nukutun aamuyön takia. Palasin tukkitielle jota löntystelin eteenpäin. Olin juuri mettän puolella kuvaamassa yhtä isoa kivikekoa kun lavetilla varustettu rekka ajoi ohi. Oliskohan matkalla hakemaan moton pois mettästä.   Mettäteitä jatkui muutamia kilometrejä jonka jälkeen pieni metsätaival ennen seuraavaa hakkuualaa ja talvitietä. Soppatauon olin ajatellut Kuiva Paloselkäjärven rantaan mutta herkkusienikeitto tai suurustettu kanakeitto ei nyt tuntunut houkuttelevalta. Istuin hetken kelolla järveltä tulevan tuulen karkoittaessa itikat ja viilentäessä kulkijaa.   Vielä Paloselkäjärven eteläpäästä löytyi kämpän rauniot. Ei ollutkaan mikään pikkutorppa vaan monihuoneinen 7-8m kanttiinsa keloista tehty rakennus. 2-4 hirsikertaa oli vielä päällekkäin. Tuvan kyljessä oli vissiin ollut lato, aitta, talli, vaja tai muu sellainen kevyempi osa. Ihan vieressä en muita rakennusjäänteitä nähnyt.   Vielä kilometri ja olin pikitien varressa. Viesti etelään erämaan taakse jäämisestä. kipusin hieman ylemmäs tiepenkalle jotta kuuluvuus Ivalon taksiin olisi parempi.   Ehdin kävellä kilometrin kun taksi jo tuli ja pääsin pehmustetulle penkille. Nuori naiskuski ei niin kovin puhelias ollut eikä oikein osannut vastata kysymyksiinkään. No pääsin Ivalon linja-autoasemalle.   Iltajunaankin tuosta olis ehtinyt vaan silloin olis menny sinne niissä tamineissa ja hajuissa. Halusin suihkuun ja kunnolla katsella tuliaisia sekä käydä syömässä.   Linja-autoasemalta ensin kunnon kahvia ja yksi olut. Siitä matkamuistomyymälään josta tällä erää vain puhtaat kalsarit ja t-paita illaksi. Lisää rahaa automaatista ja urheiluliikkeeseen. Mukaan lähti pari vararemmiä, narun pidikkeitä ja teippiä. Siis reissulla kuluneet varaosat tuli heti korvattua. Vielä kameraliikkeestä muistikortti kameraan, ne kun lopu yllättäen ihan viime metreillä. Tämän päälle paikallinen savuporo pizza.   Lömpsöttelin helteiseksi muuttuneessa säässä Näverniemen leirintäalueelle n.2km. Iso alue ja paljon mökkejä. 2-hengen mökki 17eur (Utsjoki 4-henk 30eur). Puutteena oli kioskin ja kahvilan puuttuminen. Palaneet 2v sitten ja uusi ehkä ensi vuonna. Iltapalaa siis haettava kyliltä.   Suihku teki terää ja puhtaat vaatteet kanssa. Katselin paikkoja eikä kummoisia pisteitä voi antaa. Ei opasteita (kunnollisia), lasia maassa (pullonpaloja), alueen rajalla outo kivi/maavalli, WC.n hanan kylmä ja lämmin vesi väärinpäin, synkkä grillikatos ja kaikkialla puskat rehottaa.   Pistin saappaat jalkaan ja takin niskaan. Pilvetön taivas ja ainakin +20. Läksin kylälle. Kaikki kiinni paitsi grillit. Menin Shellin huoltsikalle kahville. Mukaan limu ja makeisia. Kyllä niillä yhden illan pärjää. Aamusta en tiedä.
Kohti etelää 1.7.2004 Torstai   Nukuin aika pitkään kun sain viimein unen päästä kiinni. Kun on tottunut kylmempään ei lämpimässä uni tule. Aamupalaa oli vielä repussa kiisselin ja myslin verran ja tietysti kahvi. Laittelin pöpperöt mökkikylän keittiössä ja samalla pesasin keitintä hieman siedettävämpään kuntoon. Sää oli tietysti pilvetön ja kamalan helteinen kun läksin taapertamaan saappaissani Ivalon kylälle. Poikkesin Metsähallituksen opastuspisteessä josta mukaan tarttui Lemmenjokea käsittelevä uusi kirja. Kahvin, pullan ja limun jälkeen linja-auto asemalle jossa selvis Eskelisen lähtevän puol kaksi eli oli tunti aikaa. Sopivasti minulle. Paikallisessa lelu- yms myymälässä oli halvempia kuksia joten sieltä tarttu mukaan yksi iso ja lisäksi Sinille tuliaisia.   Eskelisen kyydissä pikkuhiljaa pilvistyvään etelään. Juna lähti parikymmentä minuuttia bussin tulon jälkeen joten Rovaniemeen tutustuminen olis vaatinut iltajunaan jättäytymistä joka ei huvittanut. Sain paikan kolmen hengen hytistä joka tuli täyteen. Hytin lämpötila Rovaniemellä oli 29ºC. Se niistä mukavista pitkistä unista. Toisen hyttikaverin kanssa tulikin jupistua pitempään, toinen oli ulkomailta. 2.7.2004 Perjantai   Herätys kuuden jälkeen. Pikaisesti kahville ja sitten rensselit kassaan ja junasta Pasilassa. Kotona olin jo hieman seittemän jälkeen. Että tämmönen reissu tuli tehtyä. .
Toteutunut reitti Hieman tilastotietoa matkasta päiv. = Vaelluspäivä. km = kuljettu päivämatka. matka = yhteenlaskettu matka. k.arv. = päivämatkat keskimäärin päiv. km matka k.arv. Ivalo-Kattajärvi-Vuoksijärvi to 24. kesä 2004 1 10,5 10,5 10,5 Vuoksijärvi-Iso Suorsajärvi-Hanhijärvi pe 25. kesä 2004 2 14,0 24,5 12,2 Hanhijärvi-Akalauttapää-Pahakurun länsilampi la 26. kesä 2004 3 11,5 36,0 12,0 Pahakurun lampi-Pahakuru-Karhumorosto su 27. kesä 2004 4 8,0 44,0 11,0 Karhumorosto-Sarmitunturi-Kyörtisjärvi ma 28. kesä 2004 5 7,0 51,0 10,2 Kyörtisjärvi-Puhallusjärvi-Ulkuselkä-Taimenjärvet ti 29. kesä 2004 6 8,5 59,5 9,9 Taimenjärvet-Kuiva Paloselkäjärvi-Maantie-Ivalo-leir. ke 30. kesä 2004 7 9,5 69,0 9,9 Ivalo-Rovaniemi to 1. heinä 2004 69,0 Helsinki pe 2. heinä 2004
Loppukommentteja   Piskuinen erämaan palanen suuren Saariselän pohjoispuolella. Silloin tällöin tätä aluetta olen katsellut. Kokonsa puolesta se on kuitenkin saanut jäädä. Nyt päätin samalla pohjoisen reissulla käydä ensin pari viikkoa Paistuntureilla ja heti perään vilkaisemassa tätä aluetta.   Into oli mainiosti menneen Paistunturin reissun jälkeen hakusessa. Alueen erilaisuus ja se etten siellä ennen ole ollut teki matkasta löytöretken. Hakkuualueita oli rajoitetusti ja niiden välillä koskemattomia alueita. Eli talousmetsät ei häirinnyt olemista ja kulkemista. Maaston rankkuus oli yllätys, siksi lyhensin reittiä suunnitellusta. Myös jo kaksi tehtyä vaellusviikkoa väsytti. Komeita on nuo kuusikot ja tunturitkin vaaramaisen jyrkkiä. Kivan poikkeava tunturialue. Väkeäkään ei ole tungokseen asti. Polut oli olemattomia, oikeastaan vain pahakurulla ja Karhumorostolla niitä näkyi.   Varusteiden osalta ei yllätyksiä eikä suurempia muutostarpeita. Kesän lämmöillä kalvoasut on liian lämpimiä. Vanha rinkka saa nyt jäädä eläkkeelle, kantolaitteen ompeleita petti turhan monta.   Ruokaa oli riittävästi ja viikon reissulle voi hyvin kantaa säilykkeitä ja ylimääräistä. Kalojen suola vain pääsi loppumaan. ti 24. elo 2004 Mikko
		PATIKOINTI