Pöyrisjärvi 2002
Kohti pohjoista Hetta - Sissankijärvi Näkkäläjoki - Ragatoaivi Olkovaara - Ellanjärvi Jierstivaara - Pöyrisjärvi Pöyrisjärven kierto ja Maaterlompolo Maaterjärvi - Salttijärvi Suomavaaran kautta Kalkuvaaran kupeeseen Tsuukisautsi Rautujärvi Stallojärvi Suukisjoki - Korteoja Lenkihaka Naltijärvi - Hietaharjut Kalmakaltio Kotimatka Toteutunut reitti Loppukommentteja

Kohti pohjoista   Pitkään suunniteltu ja kauan odotettu. Varsinaista ruskavaellusta ei ole tullut tehtyä paitsi 89 Lemmenjoelle viikon poikkeama syyskuun alussa. Nyt jouduin koko kesän odottelemaan ja lähipiirikin taisi kyllästymiseen asti kuunnella suunnitelmia, pakkaamista ja karttojen kopiointia. Uusia varusteita ei tullut hankittua yhtä kerrastoa lukuunottamatta. Mutta kauppoja on kärsimättömästi kierretty. Vaatteet on olleet jo kuukauden olohuoneessa TV:n vieressä valmiina, ruoka tuoretavaraa lukuunottamatta lähes saman ajan. Silti tuli pieni hoppu pakkaamisessa.   Tulin eilen illalla mökiltä ja tänään aamulla käväisin keskustassa ostamassa junaliput. Poikkesin myös Lassilla ja Partioaitassa kyselemässä uusien valjaiden hintoja tuohon rinkkaan. Taitaa rinkka kuitenkin jo vedellä viimeisiä. Vetoketjut takkuilee, saumat aukee ym.   Junassa ei ole suurempaa tungosta vielä Hämeenlinnassa. Saan pitää yksin koko 3-hengen makuuhyttiä. Kävinpä siinä vielä iltakaljalla. Juttuseuraa löytyi yhdestä jokapaikanhöylästä jolla oli valtaus jossain lapissa, turistihuuhtomo Angelin tienoilla ym ym. Ei tahtonut saada suunvuoroa. Läksin nukkumaan. .
Hetta - Sissankijärvi 30.8.2002 Perjantai 1. Vaelluspäivä   Junassa nukkuu niinkuin nukkuu. Klo 7,00 aamukahville ja sitten odottelemaan Rovaniemelle saapumista. Juna seisoi jonkun ratatyön takia ja oli perillä 1/2 tuntia myöhässä. Bussit sentään odotti. Olisivat kai saaneet muuten ajaa tyhjillään. Yksi örvelö tietenkin mahtui bussiin ja Kittilään asti sitten kuunneltiin hänen viimeaikaisia tapahtumia kun hän tankkasi niitä kännykkään.   Muoniossa satoi kun sinne päästiin. Ruskasta, eikä varsinkaan ennenaikaisesta ole merkkejä sen enempää kuin etelässä. 3 tuntia meni odotellessa. Kahvia pari kuppia, viineri ja grillipihvi. Ulkolaiset täälläkin pitää ravintolaa. Tulihan se Eskelinen viimein ja päästiin hakemaan koululaiset ja sitten kohti Kilpisjärveä. Minä toki vaihdoin Palojoensuussa bussia ja tovin päästä jäin pois Hetan matkailuhotellin pihalla. Kysäisin hotellin respasta taksien numeroita takaisin tuloa varten.   Kartan mukaan reittini lähtisi luontokeskuksen takaa joten poikkesin sinne tutustumaan. Mukava näyttely ja palveleva henkilökunta. Vaan kun oli jo kiire ja hinku päästä tunturiin. Nousin Jyppyrän laelle josta mukavat maisemat. Laen tupa on lukittu, avaimen saa luontokeskuksesta niin kuin Sissangin kodankin jonne seuraavaksi suuntasin.   Merkitty polku kulkee vanhaa Näkkälän postipolkua ohi yhden tuulimyllyn ja jonkun armeijan tukikohdan. "Kulkukielletty" kyltti merkitty polun laidassa pistää hetkeksi miettimään. Aurinko porotti lämpimästi pilvien välistä. Olin Sissangin kodan luona kahdeksan kieppeissä. Aiemmin rinteeltä näkyi Sissankijärvi jonne suuntasin kodan edustalla syömäni sopan jälkeen illan jo pimentyessä. Järven pohjoisrannalla olin nähnyt ruskan värittämän haapametsikön jonne rahnustin. Puut ja varvikko on vielä märkää joten kastuin aika lailla.   Kovin hyviä leiripaikkoja on vähän joten teltta pystyyn yhden vanhan nuotiopaikan kohdalle. Oli siinä telkänpönttökin. Ruskahaavoille olisi ollut vielä pieni matka. Olin uupunut ja väsynyt joten vain iltatee ja muutama leipä teltan kaltevalla liukkaalla alustalla. Kalastus ja päiväkirja saa jäädä tuonnemmas. .
Näkkäläjoki - Ragatoaivi 31.8.2002 Lauantai   2. Vaelluspäivä   Yöllä oli ripsauttanut vettä ja aamulla herätessäni ensimmäisen kerran oli sakeaa sumua ympäröivillä mäillä. Lisää unta kaaliin. Noin klo 8.00 nousin laittamaan aamupalaa. Kaikkialla märkää. Pilvet nousseet ylemmäksi eikä satanut. Jätin kalastuksen väliin kun rantakin näytti vaikeasti kalastettavalta puiden ja pensaiden takia. Läksin liikkeelle ja tällä kertaa hoksasin laittaa sadehousut jalkaan ja rinkkaan sadesuojan märän varvikon ja puiden takia. Empä päässyt kuin hieman toistasataa metriä kun löysin avonaisen kammin. Pääs pari kirosanaa. Olishan se ollut märkänä mukavampi olla sisätiloissa. No ens kerralla sitten. Suuntasin Näkkäläjoelle hieman ylempänä rinteellä missä olikin aika mukava kulkea. Ruskan värejä kosteimmilla paikoilla, oranssia ja punaista. Alueella polttopuun hakkuutta. Siististi ja hienovaraisesti hoidettu. Kun pienet puupinot viedään pois ei mikään kerro koivujen katoamisesta.   Tulin Näkkäläjoelle hieman alajuoksuun aiotusta ja kartalla parhaimmaksi katsomaltani paikalta joen mutkassa. Onneksi sillä siellä mutkassa joki oli hidasjuoksuinen ja syvä. Vaikka jokivarsi oli tässä huonokulkuinen niin joki sentään koskinen ja ylitettävissä. Pienen katselun jälkeen saappaat ja housut pois. Sauva koivikosta ja kahlaamaan. Viitseliäisyydellä olis voinut löytyä saappaat jalassa kahlattava kohta. Eipä tässä vaiheessa viitsi riskeerata saappaiden kastumisella kun reppukin 30kg toi epävakautta. Ylitys onnistui ja suuntasin ylävirtaan vieläkin kehnommassa koivikossa kunnes kova männikkökangas mutkan kohdalla tavoitteli jokea.   Nälkä kurni joten rinkka maahan. Aurinko oli alkanut paistella ja lämmittää niin että maastokin on kuivunut. Sain heittää sadeasun reppuun. Viritin onkivehkeet ja poikkesin joelle heittämään uistinta koivujen oksille. Olishan siellä voinut olla kalaa mutta kun on pahuksen hankala heitellä. Laitoin herkkusienikeiton ja söin ympäriltäni puolukoita. Niitä saa täällä 2 kourallista joka istumalta. Taukopaikan takana rinteen päällä männikköä tasaisella maalla. Muutama vanha leiripaikka ja kotapuutkin pystyssä. Hyvä leiripaikka siis jos vaikka joelle haluaisi tulla kalaan .   Ensin taivas kirkastui mutta sitten rupesi kyhäämään ukkospilvien alkuja. Jatkoin helppokulkuista kangasmaata Juhanjärven alapuolista lampea kohden. Neitojärvikin näkyi kauniisti ja sen takana Ounastunturin rinteitä. Yhytin mönkijänuran ja läksin sitä seuraamaan kun suuntakin oli sama. "Alemman Juhanjärven" kohdilla mönkijänura haarautui. Valitsin reitin niiden väliltä.   Jänkien laitaa pohjoiseen kunnes Juhanjärven itäpuolinen suo tuli vastaan. Siellähän sitten taas mönkijän reitille. Aloin jo epäillä mönkijäreitin vievän samaan laaksoon jonne aioin mennä eli Ragatoaivin seutuville. Mönkijänurista on se etu että ne menevät suon yli helpoimmasta kohdin vaikka kuraavat ja möyhivätkin suota. Suon ylityksen pahimpaan paikkaan oli viskattu koivun runkoja joten onnistuin pääsemään tämän ryteikön yli. Olis muuten ollut yllättävän vaikea suo.   Lännessä kohosi tummia (ukkos) pilviä vaikka minulle paistoi vielä aurinko. Vettä ei (juomakelpoista) suon laidasta saanut joten jätin keittelyt väliin. Päätin kokeilla kuinka kauas pääsen ennen sateen saapumista. Mönkijän ura mutkitteli mutta kuitenkin oli menossa samaan suuntaan kanssani. Pääsin aika ylös rinteeseen kun alkoi tiputtaa. Onneksi olin vielä mäntyvyöhykkeellä ja sain sateensuojaa ison ikihongan suojassa. Sadevarusteet päälle. Pienen odottelun jälkeen läksin sateeseen. Tällä säällä mönkijän tekemä polku on mukava.   Ylempänä suo- ja koivikkotasanteella sade taukosi alkaakseen uudestaan hieman ennen määränpäätäni Ragatoaivin länsipuolelle tehtyä karttamerkintää jota epäilin joksikin rakennelmaksi. Avoin turvekammi sieltä löytyi. Hieman Sissangin kammia huonommassa kunnossa. Piippu romahtanut, oven saranointi puuttuu ja toiselle lavitsalle tippuu vettä. Mutta minähän tarvitsen vain yhden makuupaikan. Asettauduin taloksi ja nautin Blåpandit.   Kun sää ei näyttänyt paranemisen merkkejä vaan jatkoi sadekuuroja, päätin jäädä yöksi. Poikkesin vain illalla viereisellä lammella heittelemässä matalaan veteen uistinta, turhaan. Täällä n.400m korkeudessa ruska on jo lähes täysillä värein. Olis vaan aurinkoista jotta voisi istuskella ihailemaan. Iltapala, kahvi ja parin päivän päiväkirja ennen nukkumaanmenoa. .
Olkovaara - Ellanjärvi 1.9.2002 Sunnuntai   3. Vaelluspäivä   Anteeksi päiväkirja, olen hieman myöhässä. Tämän kirjoitan vasta tiistaina.   Hyvinpä tuli nukuttua turvekammin laverilla. Tuvan ympäristössä oli oksilla ja orsilla haarakeppejä riekonpyyntiä varten. Tuvan vessa oli palanut ja nuotiopaikalla poltettu ja sulatettu suuri määrä lasipulloja. Puupino oli levällään tuvan edustalla sateessa. Kaunis koivikko ja mukava kammi kärsi siis hieman ympäristön sottaisuudesta jota tehosti sateinen ilma. "Vekkuli kammi" teksti oli taiteiltu tuohesta takaseinälle levyn päälle. Tavarat (vaatteet) ei sisällä kuivuneet lämmityksen puuttumisen takia, mutta olihan noita vielä rinkassa. Pilvet roikkui alhaalla eikä viereisen Ragatoaivin rinteitä näkynyt kokonaan. Aamumurkina kiireettä.   Lähdettyäni liikkeelle päätin aluksi seurailla mönkijänuraa jospa suunta olisi sopiva. Siinä sääkin kirkastui kun ura nousi Ragatoaivin rinnettä. Lännen suunnalla oli näkyvissä jopa sinitaivasta. Mieli koheni kummasti kun puuraja jäi taakse ja pääsi kulkemaan tunturinummea. Kuivuus elokuussa on vissiin sekoittanut ruskaa kun osa varvuista on vielä aivan vihreitä ja tunturikoivun pensaat on paikoin lehdettömiä. Huippu 545m on laaja mutta hämmästelin ettei missään ollut kivikekoa. Aloitin siis keon laittamalla 3 kiveä päällekkäin. Autio ja koskematon huippu ei suinkaan ollut, sillä kivikeoltani näkyi kolme kaljapulloa. Piilotin ne etteivät häiritsisi muita satunnaisia matkaajia. Kotipuoleenkin sain tekstiviestejä lähtemään.   Huipulla menee muutama mönkijänura ja yhdellä oli kanssani sama suunta Olkovaaraa kohti. Olkovaaran alla on jäkäläjärvet joista isomman rannassa on suojaisa lahti. Pistin tauoksi. Soppaa ennen virittelin vaatteita kuivumaan yli 20°C auringonpaisteeseen. Kasasin myös virvelin. Hetken heittämisen jälkeen oli koukussa n.1/2kg hauki. Perkuun jälkeen sai kala jäädä suolaan sopan ajaksi. Jälkiruokana sitten paistettu hauki.   Pilvet kasvoi taukoni aikana ja jossain etelämpänä tuli jo sadetta. Läksin ylittämään Olkovaaraa, seuraillen samalla lännestä lähestyviä sadekuuroja. Enpä päässyt Olkon huipulle ennenkuin pieni kuuro saavutti ja jouduin pukemaan sadeasun. Maisemien ihailu menee toissijaiseksi kun seurailee lähestyviä kuuroja. Selvisin suurimpien kuurojen alta Olkon pohjoisrinteelle jossa suuret kivet täplittävät vaaleina tunturikoivujen värittämää punertavaa rinnettä.   Tuuli sen verran navakasti että katsoin Ellanjärvien seudun suojattomaksi. Kartan mukaan seuraava Ellalta itään oleva lampi saattaisi antaa hieman paremman suojan. Lammen rantaharjanne ja tuuhea tunturikoivu antoivat hieman suojaa. Teltan pistin sitten kiireellä pystyyn sateen jo alettua. Pidin taukoa teltassa ja melkein nukahdin. Sade lakkasi mutta tuuli jäi. Kasasin virvelin ja koitin leirilampea ja vielä Ellanjärven rantaa. Pohjoisen kautta meni vielä sadekuurorintama ohi muuten kirkastuvassa illassa. Kalaa ei tullut mutta kaunis iltarusko. Pöpperö naamaan ja päiväkirjan kirjoittamisen päätin siirtää Pöyrisjärven tuvalle. .
Jierstivaara - Pöyrisjärvi 2.9.2002 Maanantai   4. Vaelluspäivä   Pilvinen taivas. Aamuaskareissa ei erityisempää. Liikkeelle kymmenen tienoissa. Ellanjärvien välisellä kannaksella on muutama mukava leiripaikka. Alemmalta lammelta läksi laulujoutsenpari lentämään. Komeita lintuja.   Jierstivaaralle nousu alkoi Ellanharjun ylityksellä. Sen takana tokka komeita sarvipäitä ja yksi hidas kamerankäyttäjä. Tuuli on kylmä ja navakka mutta onneksi takaapäin. Jierstivaara on pitkä, huipun harjannekin n.2km. Korkein nyppylä aivan pohjoispäässä. Sain sateen niskaani hieman ennen korkeimman paikan kolmiomittaustornia. Maisemien ihailu jäi taasen vähemmälle kun sateen seassa oli rakeitakin. Huipun komean kivikeon takana sai sentään pari minuuttia vilkuilla tulevia vaellusmaastoja mikäli sateen seasta jotain erotti. Tornin kunto on aika heikko. Tikkaat oli otettu alas, ilmeisesti turvallisuussyistä. Kivikeko on poikkeuksellisen komea. Se on siistin pyöreä noin 1,5m halkaisijaltaan ja yli 2m korkea. Keko on täytynyt tehdä kerralla jotta se olisi niin säännöllinen. Sen koko viittaa taas siihen ettei mikään retkeilijäporukka moiseen ryhdy.   Lasku oli nopea ja pian olin alhaalla hiekkakankaalla taapertamassa Pöyrisjärveä kohti. Vasemmalla komeat harjumuodostumat jotka nyt sai jäädä. Tien tavoitin n.4km ennen tupaa ja sitä pikamarssia sateen jo lakattua. Tiellä näkyneet tuoreet jäljet kuului ryhmälle joka piti taukoa tienposkessa. Lähes pysähtymättä olin tullut tämän n.12km (tarkista kotona) Pöyrisjärvelle. Kotona terkistettu matkaaoli noin 13.5km.   Tupa on rannan tuntumassa, autolla ajettavan tien päässä. Ensitöiksi tupaan ja kuivaa ylle ja kaminaan tuli. Tien vieressä ollut porukkakin saapui. Olivat saman eräopaskurssin porukkaa ja osan lapsia. Vielä tuli yksi yksinäinen mieskin joten tuvassa hääräsi kymmenen henkeä ruokien ja kuivattavien tavaroiden kimpussa. Tupa on uusi kaksiosainen. Toisessa päässä autiotupa toisessa varauspuoli. Keskellä eteinen ja nerokas kuivaushuone. Kuivaushuoneen lämmitys hoidettu tuomalla autiotuvan puolelta kaminan hormi kuivaushuoneen puolelle. Siellä se nousee suojattuna katolle.   Kun sain syötyä läksin tutustumaan ympäristöön virveli kourassa. Ranta on hiekkaa niin pitkälle kun näkee. Vasemmalla lappalaisten rakennuksia joten läksin oikealle. Tuvan viereisen joen tekemä hiekkasärkkä järven puolella oli reittinä eteenpäin. Pöyrisjärvi on rannalta matala. Virvelin viskaaminen tuntui turhalta. Kävelin hiekkarantaa itään Kenttälompoloiden laskuojalle jossa järkevämpiä virvelöintipaikkoja. Maiseman ihailuksi jäi. Laskuojan kohdalta ei pääse yli mutta kaksi mönkijää tuli vastarantaa ja yllättäin kääntyivät järvelle. Ajoivat laskuojan ohi järven puolelta noin 30-40m päästä. Syvyyttä näytti olevan hieman reilu 1/2 metriä. Niin se homma hoituu kun tuntee tienoot. Komeita hiekkadyynejä Kenttälompolon ja Tupalompolon kannakselle jossa näin lautan. Piti kokeilla ja hyväksi totesin huomista ajatellen. Palailin mönkijänuraa tuvalle.   Ilta menikin rupatellen ja teetä keitellen ja paikallisen isännän uloslähtöä odotellen. Oli ukko aika tinassa ja pari matkassa ollutta lähtikin jo jalkaisin. Viimein isäntä otti mönkijän alleen ja järven hiekkasärkän kautta eteenpäin. Eräopasryhmä hakeutui iltanuotiolle. Minä ja keskisuomen mies nukkumaan. Kun en heti saanut unta ehti naapuri aloittamaan kuorsauksen. Kuuntelin sitä aikani. Nuotioltakin oli tullut osa porukasta sisälle kun minä keräsin omat varusteeni pimeässä ja siirryin pihalle teltan pystytykseen. Pimeässä ja kovassa tuulessa se olikin aika suoritus. Mitään ei voinut laskea käsistään, tuuli olisi vienyt sen heti. Viimein olin omassa "tuvassa" vaan unen saanti oli yhä vaikeaa teltan lepattaessa tuulessa. Jossain vaiheessa sitten kai uskoin sen pysyvän pystyssä ja nukahdin. .
Pöyrisjärven kierto ja Maaterlompolo 3.9.2002 Tiistai  5. Vaelluspäivä   Pätkissä tuli nukuttua. Aamulla iltaakin navakampi tuuli. Tavarat kasaan ja rinkka tuvan seinälle ja aamupalan laittoon. Koko muu porukka olikin hereillä ja miltei syöneet. Eräopasporukka jakautui eri suuntiin ja keskisuomalainen mies teki lähtöä harjun suuntaan kameroineen.   Läksin kiertämään pöyristä itäkautta vaikka myrskyävän tuulen oletin nostavan vedenpintaa juuri Pöyrisjokisuulla josta pitäisi yli kahlata. Tupalompolon lautta oli paikallaan joten yli vaan. Kaksi viimeistä kilometriä pöyriksen rantaa on mielenkiintoinen kokemus. Matala hiekkavalli, jonka päällä turvetta ym, eristää kulkukelvottoman suon ja järven. Vain rantaviivalla hieman hiekkaa. Puolet tästä matkasta tuli lampsittua vedessä. Pöyrisjoki lähtee hiekkavallin päätyttyä hissukseen luikertelemaan suolle. Aivan jokisuussa on syvää mutta oppaissa ja kartassa neuvottiin kahlaamaan järven puolelta. Katsoin n.40m leveää ylityspaikkaa jossa aallot oli liki vaahtopäisiä. Ei auta itku markkinoilla, kokeiltava ainakin on. Ylityspaikan reitillä näkyviä kiviä seuraten pääsin toiselle puolelle eikä vettä loppujen lopuksi ollut yli polvien. Ylitykselle piti ottaa pienet rommit.   Tuuli hieman helpotti kun etäännyin järvestä. Puolukkaa on täälläkin ja isoja. Helppoa kangasmaata kohti Tammukkapuroa ja sitä seurailevaa hiekkaharjua. Ensin tuli vastaan puolikaaren muotoinen hiekkadyyni jolla tuulen takia hiekka pöllysi. Harjun luona sain tuulensuojaa ja pidin tauon pienen lammen rannassa. Harjut on täällä erikoisen näköisiä koska puusto puuttuu ja ne näkyvät paljaina täysin poikkeavana muusta tasaisesta jänkämaasta. Sopan jälkeen kiipesin harjulle jonka laella tuuli niin että se horjutti miestä. Tammukkaoja kulkee aivan harjun kuvetta. Yhdessä ne muodostavat kauniin maiseman. Kameramies vain heilui tuulessa niin ettei tiedä tuleeko tärähtäneitä kuvia. Hain rinkan ja läksin harjua pitkin kohti Maaterlompoloa. Onneksi ilma oli yllättävän lämmin muuten harjun viimassa ei olisi voinut olla. Matkalla teltta putosi remmeistään mutta onneksi osui pudotessaan jalkaani. Kiristin remeleitä. Ois voinu suunnitelmat muuttua. Lakkikin lensi kertaalleen mutta onnella tuuli ei vienyt sitä alas. Komea harju kaikkineen.   Maaterlompolon eteläpäässä laajempi korkeiden hiekkavallien sokkelo. Telttapaikkaa katselin järven eteläpäästä hieno tasanne mutta tuulelle altis ja roskainen. Mönkijällä käyty mutta taitaa kalastajillakin olla osuutta. Heittelin virveliä järven päädyssä mutta turhaan. Hiekkaranta on hyvä. Kalastelin Maaterjokeakin hieman alavirtaan vaikka homma meni lähinnä maisemien ihailuksi. Maaterjokivarsi täytyy joskus kulkea. Yksi pieni harjus ja taimenenpoikanen pääsivät takaisin jokeen kasvamaan. Teltan laitoin järven päätyyn tuulenkin tyynnyttyä. Siinä muusia syödessä näkyi järven pinnassa tuiketta jonka tulkitsin kaloiksi. Vielä auringon jo laskettua menin viskaamaan. Sainkin tärpin ja toisella kerran näin jonkun ison seuraavan mutta teltalle ei ollut mitään vietävää. Siispä iltateelle ja rommihuikalle, sekä untenmaille. .
Maaterjärvi - Salttijärvi 4.9.2002 Keskiviikko   6. Vaelluspäivä Vihdoinkin katto pään päällä ja lämmintä. Olen Tsuukisautsilla. Mutta palataanpa Keskiviikkoon. Aamu yöllä mukava rusko kun poikkesin pihalla. Teltan liepeet oli huurteessa joten oli ollut pakkasyö. Teltallani pärjää hyvin jos tuuli ei paina päälitelttaa sisätelttaan kiinni. Pieni sisätila lämpiää omasta lämmöstä varmaan n.5°C ulkoilmaa lämpimämmäksi. Koitin vielä aamulla kalastaa sitä eilistä vonkaletta mutta ei tärppiäkään.   Läksin Maaterlompolon päästä Auringon kurkkiessa yläpilvien lomasta ja muutaman alapilven seilatessa ohi. Lähtö oli hieman viivästynyt kun nukuin sisään edellisyön vajautta. Harkitsin pitkään koko Maaterjärven kiertämistä ja painumista suoraa Salttijärven itäpuolelle. Sää ei kuitenkaan näyttänyt pahalta ja reitti Maaterlommolin länsipuolella näytti helpolta joten Maaterille. Myötätuulessa mukavaa maastoa lommolin yläpuoliselle joelle josta päätin kokeilla kalaonnea. Osuin parahiksi suolta tulevan mutkan jälkeiseen suvantoon. Varma harripaikka, ajattelin. Säästelin joen suuta ja nakkelin mepsiä ensin suvannon laidoille. Lopuksi joen suun kupeesta sitten nostin ne kaksi harria. Soppakalat tienattu. Kokeilin vielä pätkän puroa mutta saaliina vain heinää. Perkasin ja suolasin kalat. Maaterlommolin puolessavälissä olevaa hiekkasärkkää pääsee kuulemma lammen yli. En käynyt paikalla mutta sinne suuntaan meni mönkijänura ja vastarinteellä näkyi toinen joten kai ne siitä on yli menneet.   Maaterjärven puolivälin jälkeen ranta (kuljin rinteessä) muuttui vaikeampikulkuiseksi ja järven suuntainen tuuli viilensi. Ylitse lensi komeasti joutsenpariskunta. Entisellä rajamiesten tuvan paikalla oli vain tuhkaa, tiiliä ym sekä paljon nauloja. Paikalla on ollut myös sauna. Kunnollista tuulensuojaa piti hakea hieman pohjoisempaa. Sielläkin vain metrin kivitöyräs mutta se riitti. Ensin istumapaikan tyhjennys puolukoista ja sitten harrit kattilaan makaronilla ja maitojauheella kyyditettynä. Tuli syötyä tukeva soppa. Maaterjärvi tuli siis kierrettyä. Ei kovin kummoinen paikka ellei sitten kalaisa. En kokeillut. Maaterjärvessä pitäisi olla rautua ja muutenkin mainitaan hyväksi kalapaikaksi. Nyt oli niin voimakas järven suuntainen tuuli ettei viitsinyt jäädä suojattomalle järvelle. Rannat ei ole helpoimpia noin kulkemisen kannalta ja varsinkin länsiranta on jyrkähkö. Illaksi katselin telttapaikkaa Salttijärven kaakkoispuolelta olevien järvien väliselle harjulle. Itse Salttijärvi vaikuttaa täysin suojattomalta paikalta. Aika ylänköä on tämä alue 2,5km pitkän Maaterin pinta on 466,3m ja Salttijärvenkin 502,2.   Kuljin ensin rajalle jota seuraavaa poroaitaa itään. Poroaidalla huomaan hyvin Suomen puolen liikalaiduntamisen. Norjan puolella maa on vaaleaa jäkälästä ja koivujakin näytti olevan runsaammin. Norjalaiset pitävät poronsa kesäajat meren rannikolla tai saarissa ja laiduntavat tunturimaata vain talvisin. Tuuli yltyi ja pilviäkin tuli runsaammin kun saavuin Saltin itäpuolisille lammille. Kolme isohkoa järveä vain kapeiden kannasten toisistaan erottamina. Karua seutua, ei sitten minkäänlaista puuta tai pensasta muutamia katajapensaita lukuunottamatta. Erään katajaryhmän keskellä olikin mainio suojaisa leiripaikka. Valmis kivikehä ja kattajan alle työnnetyt kotapuut kertoivat aiemmasta käytöstä. (Mukava juoda kunnon kahvia ja katsella ikkunasta ruskaista maisemaa, Suukisautsilla tätä kirjoitellessa). Suojaisat telttapaikat on harvassa. Kokeilimpa heti kalaonnea kun ei noista sateista koskaan tiedä. Ei tiennyt kalastakaan ja alkoihan se tihuttaa. Hakeuduin teltalle ruuan laittoon ja sateen pitoon. Eipä siinä enempiä. Kirjoittelin ledin valossa päiväkirjaa ja kuuntelin sateen ropinaa. Kesäretkeilyseutua. .
Suomavaaran kautta Kalkuvaaran kupeeseen 5.9.2002 Torstai "Luppopäivä"    7. Vaelluspäivä   Yläpilviä. Norjan puolella aurinkoisempaa, tietenkin, poutaa. Tuuli vaan ei ole lakannut. Kokeilin alemman lammen rannalta virvelöimistä mutta turha oli homma. No aamusella on mukava käydä pienellä lenkillä maisemia katselemassa. Suunnitelmien mukainen luppopäivä, vaan kun alkuviikosta faijalta saama tekstiviesti kertoi huomisen olevan lapissa sadepäivä, niin päätinpä keventää sitä lähtemällä eteenpäin. Eihän näissä järvissä ole kalojakaan.   Leiri kasaan ja selkään. Virvelin pidin onkivalmiina kädessä. Järviltä alas laskevalla purolla olisi voinut tammukkaakin olla vaan ei napannut. Joet kulkee useimmin vaeltamisen kannalta kepulimmassa maastossa. Näin ollen kalastamisen kannalta jäi paljon hyviä paikkoja käymättä. Harjumaisemaa on täälläkin ja lampia joista osa yltää Norjan puolelle. Poroaita kulkee täällä pitkän matkaa Norjan puolella joten rajalinja on vaikeampi havaita.   Muutaman suon kierto, hiekkaharju ja pätkä kellanpunaista tunturinummea ennen Aalettajärveä. Tuuli oli hieman hellittänyt ja rannalla sai sen verran suojaa, että loppukin tuuli katosi. Kovin on matala tämäkin järvi. Taustalla Aalettavaara ja korkeampi (585,6m) Muottahasoaivi. Sen kohdalla raja tekee erikoisen mutkan tuoden Muottahason lounaispuolen maat suomen puolelle. Viskoin virveliä järveen ja menihän se siima solmuun. Sitä setviessä uistin pohjaan eikä enään suostunut tulemaan ylös. Ensimmäinen menetys. Pistin mokoman onkivehkeen kasaan ja laitoin soppaa.   Päivällä ei varsinaista tavoitetta ja sääkin suosi niinpä päätin poiketa etelässä houkuttelevasti kohoavalle Suomavaaralle jospa saisin lähetettyä viestejä etelään. Mukavaa maastoa kävellä ja lännempänä metkan näköisiä hiekkadyynejä. Suomavaaran koillispuolen pyöreälle lammelle jätin rinkan ja kipusin huipulle. Noustessa kirjoittelin tekstiviestin valmiiksi vaan eipä saanut huipulta yhteyttä. Pettyneenä harmittelin asiaa. En ole etelään viestejä lähettänyt useampaan päivään, eikä jatkossakaan parempia paikkoja taida tulla kuin vasta Kalmakaltion lankapuhelimesta. Katselin maisemia ja kiikaroin Kalkujärven vanhaa lapinkylää jossa talot tönöttivät paljaalla tunturinummella järvien välissä. Oma tuleva kulkusuuntani Kalkuvaaran suunnalla näytti kiviseltä, harjuilta, lammilta ja suolaikuilta.   Rinkalle palattua jätin ruuanlaittoajatukset sillä eteläinen taivas oli synkkenemässä. Halusin saada teltan pystyyn ja päästä virvelöimään Muottahasoaivilta laskevaa puroa, jospa tammukoita vihdoinkin. Mukavia lampia harjujen välissä vaan kovin muhkurainen maasto ja halusin myös tuulilta suojatun paikan. Mieleinen löytyi ja siellä oli vanha nuotiopaikkakin. Aivan tasamaata ei teltan alle saanut tämän Kalkuvaaran länsipuolella olevan järven pohjoispäästä. Katajaa täälläkin mukavasti vaan ei niin tuuheita suojaksi kuin eilen.   Sopan valmistumista odotellessa leiri pystyyn ja onkivehkeet valmiiksi. Vatsa täynnä on mukava lähteä kävelemään. Kalastelussa on se hyvä puoli että teltan ympäristöä tulee katseltua aivan toisella laajuudella kuin pelkästään patikoidessa. Läksin purovartta ylävirtaan ajatuksena heitellä alas tullessa suvantopaikkoihin. En malttanut kuitenkaan ohittaa yhtä Maaterjoen Harrisuvannon kaltaista paikkaa. Taas jätin joen suun viimeiseksi ja sielläpä oli tällä kertaa hauki. Ei tainut olla ihan niin iso kuin aiempi. Jatkoin vielä seuraavalle lammelle ennenkuin aloin "perkaamaan" jokea. Heitin sinne mihin lippa sopi uimaan, kelaus ja seuraavaan suvantoon. Eipä tullut tammukkaa. No haukikin on kala.   Teltalle ja perkuu puuhiin. Rupesipa mokoma satamaan. Hauki vain peratuksi ja puoliksi ja telttaan. Eipä ole telttani mikään gurmée kokin keittopaikka. Suolasin hauen ja lisäsin mausteet. Sitten kala pussiin odottamaan huomista. Laittelin pienempää iltapalaa. Pikkuhiljaa tuulikin oli yltynyt ja tietenkin siltä ainoalta suunnalta josta se telttani pystyi saavuttamaan. Siispä kuuntelin teltan läpätystä tuulessa sateen säestäessä. Taaspa pikkulampun valossa yksi päivä kirjoitetuksi kirjoihin ja kansiin. Ajoissa untenmaille. Paitsi että kuuntelin kestääkö teltta kasassa. .
Tsuukisautsi 6.9.2002 Perjantai    8. Vaelluspäivä Rimpiä rämpien matalalla miellä. Hetken jo empien jatkaakko viellä. Jänkien lampien ruskaisella tiellä.   Hip Hei ja runoporo jutaa. Sainpa paperille jotain niistä tuhansista ajatuksen pätkistä joita tuolla tunturissa kävellessä päähän pälkähtää. Ja lisää. Harkitsin mönkijän uraa kulkiessani kuraista mönkijänuraa.   No niin ja päivän aiheisiin, vaikka nuo edelliset kuvaavat alkanutta päivää kohtuullisen osuvasti. Yö siis satoi ja tuuli. Nukuin huonosti ja oli hieman viileä kun pääliteltta painui kiinni sisätelttaan tuulen takia ja muutenkin ilmasointi pelasi. Tukeva aamupuuro, taskuun pähkinöitä, kiiviä ja suklaata sekä juomapulloon energiajuomaa. Oli nääs nähtävissä tauoton etappi Tsuukisäytsille n. 10km. Ulkona tuuli ja satoi. Vaarat ympärillä pilvien peitossa eikä tähän voinut jäädä. Vanhasta lapinkylästä toki olisi voinut saada suojaa. Haaveissa oli sateen taukoaminen ja Rajan pinnassa olevan Rautujärven koekalastaminen.   Topattuna vaatteisiin, päälimmäisenä sadeasu lähdin jutaamaan vastatuuleen Kalkuvaaran rinnettä noin klo 1/2 10. Tasaista taaperrusta pari kilometriä sateen hissukseen hellittäessä. Tasaisen harmaata säätä edessä ja Valkamapäästäkin katosi huippu pilviin pienin väliajoin. Söin kiivejä (kuivattuja). Uusi kompassisuunta Rautukorsan lounaispuolelle purolaaksoon jossa kartan mukaan vähiten kosteikkoja. Ruska on täälläpäin näyttävämpää kuin Pöyrisjärven suunnalla. Ainoa päivän pysähdys taisi olla kuvaushetki yhden vaivaiskoivun ympärillä. Kamera parka, ei se ole suunniteltu tällaiseen, elektroniikka jo temppuilee. Puron pääsin hyvin yli ja rupesin nousemaan Valkamapään rinnettä. Huipulle ei tehnyt mieli ... tällä säällä, vaan tarkoitus oli kiertää Rautujärven eteläpuolen jängät. Rautujärvellä on kuulemma poromiesten tupa. Kartallakin olin havainnut yhden neliön siinä missä on myös monta kivikon merkiksi piirrettyä kolmiota. Myös Valkamapäältä laskeutuva mönkijänura suuntasi juuri siihen suuntaan. Sateessa en jäänyt asiaa kiikaroimaan joten varmuutta tuvasta ei ole.   Sittenpä rupesi satamaan. Söin pähkinät. Tauotonta kylmän veden kasvoille heittoa loppu 4km. Ihanaa tämä lapin lumo ! Valkamapään yli tulevan mönkijänuran tavoitin runsaat 2km ennen Tsuukista ja annoin itselleni luvan syödä suklaan. Hieman jo vilutti sillä arvasin ainoan päällä olevan lämmittävän paitani olevan hiestä ja muusta märkänä. Hanskoistakin sai vääntää vettä. Oli vielä arvoitus missä kunnossa Tsuukisäytsin tupa on. Se (tämä) ei ole kenenkään huollossa. Vanha rajamiesten taukotupa kun on. Aiemmin urkkimani tiedon mukaan ikkunalasi olisi halki ja kamina entinen. Jos talo ei olisi pystyssä olisin märkänä hieman lirissä. Oikaisin lopussa vielä mönkijänuran tekemää mutkaa. (hyöty +-0)   Tuvan kentälle tullessa huokaisin, talo ainakin pystyssä. Katto näytti kunnolliselta. Seinähirret ok, ikkuna halki mutta teipattu. Eteisessä poltettavaa puuta ja sisällä ehjä, nähtävästi toisaalta siirretty kamina ja vielä hieman edellisten lämpöäkin tuvassa. Vai kuvittelinko. 11km pikamarssi tuli tehtyä. Perillä ennen kahta. Kuivaa päälle, kaminaan tuli ja märät kuivumaan. Purin rinkankin laverille jotta sain sen kattoon roikkumaan. Mahoton määrä märkää tavaraa mahtuukin yhden ihmisen kyytiin.   Sää jatkui ulkona välillä sataen välillä vain tuullen. Sisällä lämpimässä tuvassa paistoin hauen, kirjoitin tätä vihkoa, keitin kahvit, kirjoitin, kävin valokuvaus lenkillä, keräilin poltettavaa halkovajaan, ym. Aika vierähti. Kahdeksan kieppeissä vielä poikkesin viereisellä rajapyykillä ja kusin kuningaskunnan puolelle. Matkaa n.400m tuvalta. Iltapalaksi pussimuonaa ja kaakao. Tavarat on kuivuneet joten pakkasin ne tehdäkseni tilaa mahdollisille yöllä tuleville. Kynttilän valossa sitten tämä päivä tapahtumineen paperille. Sainpas kiinni rästikirjoitukset. .
Rautujärvi 7.9.2002 Lauantai   9. Vaelluspäivä   (Tuvan kamina vaihdettu 19.4.2002 Hetan rajamiesten toimesta. Luin vieraskirjasta. Kiitos heille). Aamulla tupa oli kylmä ja taivas pilvessä. Tihutti, kuinkas muuten. Oli siinä hieman sinistäkin näkyvissä. Pakkasin verkalleen ja söin aamupalaa. Tuvan siivous ja vieraskirjan kuittaus. Sadekin oli lakannut mutta taivas pysyi sitkeän harmaana. Ruskan värit paranee ja täälläpäin enemmän punaista.   Nousin eilistä mönkijänuraa hieman takaisin. Sitten tunturiharjannetta etelään, kohti Máttoaivia. Varvikko on vielä hiukan märkä joten lahkeet kastuu. Idästä tuulee ja on hieman kylmä. Kulkureitin itäpuolella avautuu Suukisjoen laakso. Joki virtaa uurtamassaan vuomassa koivikon keskellä. Kaunis maisema. Máttoaiville noustessa pistän kännykän tavan mukaan päälle ja kirjoitan viestiä jospa onnistuis. Kone piippas ja toi Ollin tiedustelun sijainnista ja aikataulusta. Huipulla metka, särmällään seisova parin metrin kuutio. Kuvaan sen kun sain taustalle porojakin. Koitin lähetellä viestejä etelään. Pitkä reittiselvitykseni ei mennyt mutta pari lyhyttä tais livahtaa eetteriin. Kylmän takia pian alas ylemmän rautulammen päähän.   Mietin hetken jatkaakko matkaa rinkka selässä kalastellen vai pitäisinkö tauon. Tauko voitti. Laskin kantamukseni koivua vasten ja vaihdoin kuivaa ja lämmintä ylle. Täällä on jo koivuakin harvakseen rannalla mutta muuten samaa karua maisemaa. Kalastajien nuotiokehiä ja yllättävän paljon tyhjiä pulloja. Sottaista väkeä. Niin näkyipä tuolla vastarannan puolella mäessä asuntovaunukin. Viskelin kaiken sorttisia uistimia tähänkin järveen ja tuloksetta. Palasin rinkalle ja söin katkarapukeiton. Eipä näistä tauoistakaan tahdo nauttia näin kylmällä.   Releet reppuun ja onki kädessä alemmalle Rautujärvelle. Katselin taas hylättyjä nuotiopaikkoja pulloineen ja tölkkeineen. On kai täällä joskus kalaakin saatu kun näin hyvin on viihdytty. Siistikin paikka löytyi. Rinkka maahan. Kun juuri olin syönyt niin läksinpä länsirantaa virvelöimään. Saaliiksi mukavia ruskan värejä. Pistin teltan pystyyn ja aloin sopan laittoon ja tietenkin tihkusade alkoi. Nuotiokehällekin ehdin kerätä risuja. Eipä tosiaan ole tulta tehty tällä reissulla nuotioon. Teltasta käsin käyttelin keitintä jo tottuneesti. Syödessä kuulin vissiin laukausten ääniä. Oisko riekon metsästystä. Mönkijäkin poikkesi järven päädyn takana rinteellä.   Syötyäni päätin laittaa sadevehkeet niskaan ja mennä kalaan. Sitä vartenhan tänne lammelle on tultu. Tällä kertaa läksin vastarannalle. Mennessä heittelin lusikkaa pidemmälle ja tullessa lippaa. Kyllä on pöljää hommaa. Tulla nyt tänne asti kylmään ja sateeseen kalastelemaan tyhjää järveä. Huomenna en kalasta ellei säät suosi. Teltalla harmittelin kastuneita varusteita. Mitäpä sitten muuta kuin päiväkirjan kimppuun. Onpa Led-valo ollut tarpeeseen. Sadekin muuttui tihkuksi ja ulos katsoessani näyttää siltä kuin pilvet olisi laskeneet näin alas. Sitten unta etsimään. .
Stallojärvi 8.9.2002 Sunnuntai  10. Vaelluspäivä   Olipa kylmä yö. Lonkkaparat, makuualusta on lonkan kohdalla painunut ohuimmilleen ja kylmä tulee. Samoin makuupussi on lonkasta painunein joten kylmä silläkin puolin. Jos osais nukkua selällään vois olla paras. Onneksi ei yöllä tuullut. Aamulla kun kurkistin ulos oli Máttoaivin huippu huomattavan vaalea. Siis lunta. Kattilassa olleella vedelläkin oli jääkansi. Nyt sentään paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Ei kuitenkaan minulle kun telttapaikkani niin olen valinnut. Pääasia että paistaa. Eilen kastuneet tavarat ripeästi koivujen oksille kuivumaan ja sitten aamupalan laittoon. Tälläkin säällä mielummin makaa teltassa lämpimässä pussissa kuin istuskelee ulkona kivellä aamupalaa nauttimassa. Oletin ruskan tulevan auringossa paremmin esiin vaan valopa latistaa värejä. Hämärässä ja sateella ne näkyy kirkkaammin. Katselen nyt mielelläni latteita värejä. Valokuvien osalta asia oli päinvastoin. Auringonvaloa olis tarvinnut jotta värit olisi saanut hyvin erottumaan. Tämä tuli todettua kun sain kehitettyä kuvat. 9 päivää mennyt josta vain yhtenä ei ole satanut, silloin oli sitten kovin tuuli koko aikana.   Suht tyynessä ja lämpimässä säässä läksin nousemaan kohti Palolaelle vievää rinnettä. Pian alkoi näkyä mättäiden välissä varjopaikoissa ohuelti lunta. Palolaen koillis- ja itäpuolella on tasainen pienten lampien pirstoma alue jonka läpi kulkee matala, paikoin katoava, kivinen harju. Tunturikoivuakin on pitkästä aikaa reitilläni mutta vain harvakseltaan. Ennen palolakea joutuu ylittämään suon josta näkee että viimepäivinä on tullut vettä. Pistää heti mietityttämään tuo Suukisjoen ylitys huomenna. Eiköhän onnistu jos vain virtapaikka löytyy.   Puuskuttaen ylös tunturiin kerrankin auringon pitäessä huolen riittävästä hikoilusta. Palolaen huipulla oli sitten kivikeko, mönkijänura ja pullokeko. Pääsi pieni perkele. Käsittämätöntä kaljakansaa tänne konepelillä kulkee. Kiipeä tässä sitten keskellä erämaata, kaukana kaikesta, hikipäissä jollekin huipulle niin kaljapulloja. Voi perkele. Oli noita pulloja/tölkkejä tuolla Rautujärvienkin rannoilla lähes Hesalaisen kioskintakaisen metsän lailla. Enpä ole ennen nähnyt. Tämä onkin Paikkakuntalaisten jatkuvassa käytössä oleva erämaa, hieman toisin kuin Saariselkä, Hammastunturi, Lemmenjoki ja muut alueet. Opettelisivat paikalliset uudestaan kävelemään niin jäis kaljapullokeot pienemmiksi. Saarnata vois enemmänkin mutta... Palolaelta sain vihdoin pitkätkin viestit kulkemaan joten piipitystä oli hetken. Vanhemmilta ei vain ole viestiä. Pitäiskö huolestua.   Laskeuduin hieman tyhjin mielin seuraavalle rautulammelle. Rannassa rinkka maahan ja ylimääräinen vaatetus päältä. Mukava taukopaikka punertavien tunturien kupeessa, joskin kovin suojaton jos tuulisi, vaan nytpä ei. Laittelin Reitterin valmismuonaa ja pidin pintani. Ei kalastusta tänään ennen Stallon tupaa. Hyvän sään vuoksi mukava kun ei ole kiire minnekkään.   Seuraava suunta onkin sitten Stallokuru. 6km ylänkömaata, hyvää kangasta, kosteita mättäikköjä, pari suon ylitystä ja muutama lammen kierto. Pari mönkijää täälläkin matasi kohti pohjoista. Stallokuru alkaa aika yllättäen ja osottautui kuvitelmiani komeammaksi. Eipä näitä tässä erämaassa taida muita ollakkaan. Syvä kalliohalkeama pohjalla kosteikkoa. Länsirinteen päällä hyvä polku. Itäpuoli näytti kivisemmältä. Kurun alapäässä puron ylitys ja sitten kepulia rantamaastoa kohti tupaa.   Stallon tuvan sijaintia ei minulla ihan tarkasti ollut kun uusi topokarttani loppuu muutama sata metriä pohjoisemmaksi ja vanha netistä kopioima ei tupaa tunne. Meinasin lopuksi kävellä tuvan ohi mutta huomasin sen rannasta nousevan mäen päällä. Kannattaa hakea kulkureitti ylempää rinteestä. Tuvalta ei tule kunnon polkua rantaa joten sen ohi voi todellakin kävellä rannan puolelta ellei välillä katsele ylöspäin. Tumma hirsitupa oli ympäristöstään lähes kulumaton. Vieraskirjan perusteella sulan maan aikaan täällä käy noin 10 ryhmää ja nekin pieniä. Huhtikuulla kyllä on merkintöjä. Tuvan ikkunasta maisema järvelle ja näkyypä horisontissa Pallas-Ounastunturien korkeimmat huiputkin. Tuvan ympäristön maisema muistuttaa jotenkin eteläsuomalaista hakkuu-aukiota jossa kivet on kynnetty ylös ja vasta parimetrinen koivutaimikko kasvanut tilalle.   Tuvassa puita joten kaminaan tuli ja vettä kiehumaan. Hain ja tein samantien hieman lisää klapeja. Hyvä puuvaja. Huomenna täytyy testata ulko-wc. Vieläköhän osaa kun on 10 päivää mättäiden välissä kyykkinyt. Hörppäsin teen ja läksin lenkkareissa katsomaan hieman tulevaa kulkusuuntaa. Kuivaa maata ja hyvä poropolku viereisten lampien ohi. Tulin rannan kautta takaisin ja päätin poiketa pienellä niemellä virvelöimässä.   Tuvasta välineet ja saappaat. Ei ole kovin paljoa heittopaikkoja ihan lähettyvillä. Täytyy etsiä seuraavalle reissulle joitain ruovikkosuojattuja uistimia jotta saisi kalastusaluetta laajennettua. Siellä kaislikoissa ne kalatkin on. Olipa mukava taasen katsella maisemaa auringon jo alkaessa laskeutua. Tuvalla sain tyytyä sopparuokaan kuivatulla kalkkunalla. Vieraskirjasta löytyi tekstiviesti sääpalvelun numero. Enontekio 16161 ja kokeilin. Yhteys toimi ja paluuviestinä huomiseksi +10 heikkoa sadetta yöstä alkaen. No johan tämä olikin toinen sateeton päivä. Sopan syönti meni hieman myöhäseen ja nyt täytyy vissiin vielä pakata tuo teltta tuolta ylälaverilta kuivumasta ja sitten nukkumaan. .
Suukisjoki - Korteoja 9.9.2002 Maanantai   11. Vaelluspäivä   Yöllä oli hieman satanut. Mutta aamu oli vain harmaa. Toiveikkaasti valoa pilkisti jossain itäisessä taivaanrannassa muuten pilvisellä taivaalla. Tupa on hiljainen ja rauhallisella paikalla. Saa nähdä käykö kukaan ennen talvea. Mitäs siinä muuta kuin murua rinnan alle, tupa siistiksi, tavarat rinkkaan ja matkaan.   Suinamaraston koivikon ylitys tuottikin pienen kepposen. Netistä kopioimani karttapalanen, jota käytin, ei sisältänytkään punaista ristikkoa johon kompassisuunta otetaan. Minä laitoin kompassin karttapohjoisen mukaan. Seurauksena n.10° oikealle. No Suinamaraston ylitys menikin sitten hieman vinoon. Kun asian huomasin otin reilusti sivulle päästäkseni haluamalleni järvelle. Hetken mietittyäni ja Suukisvaaran huipulle suuntaa ottamalla sain tuon 10° korjauksen ja jatkoin matkaa. Seuraava pari kilometriä koivikossa Suinajoelle osuikin ihan nappiin.   Matkalla näin sellaiset jätökset ettei poro niihin pysty vaikka viikon pidättelisi. Lehmän läjän kokoa oli, joten oiskohan mesikämmen seutuvilla.   Suinajoki tulvi. Hieman hirvitti ajatus Suukisjoesta, miten yli pääsis. Kalamiehet näissä rantaryteiköissä varmaankin viihtyy mutta raskaita on vaeltajalle. Suukisjoki tuli vastaan leveänä ja vuolaana. Koski oli siinä missä kartan mukaan sen päättelin olevankin. Muualta olisi ylitystä saanut yrittää uimalla. Känny ja kamera minigrip pussiin, housut ja saappaat pois. Kaksi sauvaa varvikosta. Näillä eväillä ylitys siitä mistä paikan olin katsonut. Kosken alapäässä joki hieman levenee ja keskelle on jäänyt pieni saari. Rannalta olin kepillä todennut ettei siinä ainakaan ollut liian syvää. Laskeuduin jokeen ja etenin vakaasti harkiten. Vettä polviin asti mutta kylmää kuin ryssän helvetissä. Kahden kepin systeemi on vakaa, aina kolme tukipistettä joen pohjassa. Saarelle pääsin hyvin eikä toisen puolen ylityksessäkään ollut ongelmia. Onnellisen ylityksen jälkeen koitin saada nopeasti varpaisiin lämpöä.   Ylityspaikalla hyvä taukopaikka, joten samalla tomaattilihamakarooni tulelle ja virveliä kasaamaan. Kaldoaivilla tällaisesta kosken alasuvannosta olisi viime vuonna tullut varmasti jotain. Nyt sain heittää turhaan. Sapuskan jälkeen kokeilin uudestaan. Ei mitään.   Läksin katsomaan alavirtaan Lappalaisenmelloiksi nimettyä jyrkännettä. Komea hiekkainen jyrkänne joen sitä kokoajan alhaalta syömä. Uitin sielläkin uistinta. Ja sitten oli aika lähteä ylävirtaan. Kapusin mellan päälle maisemia tiiraamaan ja sieltä poropolkua pohjoiseen. Suukisvaaralta laskevaan ojaan asti oli hyvää kulkumaastoa mutta siitä 3km kumpuilevaa koivumetsikköä jossa sai varoa kokoajan oksia, mättäitä ja ei minnekkään johtavia poropolkuja. Väsähtäneenä sain raivattua itseni Patavaaran länsipuolella olevan lammen ja Suukisjoen väliselle kannakselle.   Hetken paussi puolukoita syöden ja vettä juoden. Vielä olisi 1 1/2km tuvalle. Pieni matka jokivartta ja päätin nousta joelta ylös tunturimaahan. Oli mukava taas nähdä eteensä. Hieman kosteaa maa oli ja koitti tihuttaakin. Pääsin kuitenkin tuvan alapuolisille harjanteille joilla pari turhaa mutkaa.   Viimein Korteojan tupa löytyi. Ovat piilottaneet nämä kämpät niin että meinaa ohi mennä. Polkujakin on turha etsiä sillä ovat sulan maan aikaan minimaalisella käytöllä. Polut loppuu ovelta tuvan nurkalle. Ei edes selvää reittiä vesipaikalle. Tupa on vanha rajamiesten tupa ja malliltaan Tsuukisäytsin kaltainen hirsineliö. Takaseinällä laveri 4-6 henkeä. Nurkassa kamina ja oven vieressä pieni pöytä ja samaa kokoa ikkuna. Eteinen on kylmä lautarakenteinen ja sen sivulla on puuliiteri. Täällä on hallitsijana tällä hetkellä metsähallitus ja siksi myös liiteri täynnä puuta. Olin aika poikki ja jalat huusi lepoa. Vaivasin niitä kuitenkin veden hakuun ja valokuvaukseen.   Söin suklaata, lämmitin tuvan ja pidin taukoa. Seitsemän maissa olin sen verran levännyt että päätin lähteä koittamaan Suukisjoen kaloja. Eihän sitä kehtaa kotiin mennä ellei ole edes yrittänyt. Korteojassakin oli muutama kaloista tyhjä suvanto. Suukisjoelle tullessa ilmestyi ylle kotka tai iso haukka katselemaan kulkijaa. Hienossa jokivarressa heittelin ja selvittelin siiman sotkija kunnes alkoi hämärtää. Palasin oikoreittiä tuvalle. Tukeva makarooni ateria Spagettikastikkeella. Niinpä se vierähti tämäkin päivä. Pistin vielä tulta pesään. Ulkona tähtikirkas yö. Siis odotettavissa pakkasta. Yömyssyt kuksaan ja sitten untenmaille. .
Lenkihaka 10.9.2002 Tiistai  12. Vaelluspäivä   Kirkkain mielin uuteen päivään. Päätin pestä pään. Aamusta heti kamina täysille ja kaikki mahdolliset kattilat sen päälle. Eteisessä kun oli pesuvateja. Onpa tuosta päänpesusta kulunut aikaa. Koskas olin kotona ?... Kyllähän se hieman kömpelöä on ulkona mättäällä, vaan tulipa homma hoidettua. Mukava herätä tuvassa kun saa oikeen istualtaan laitella sapuskaa.   Pilvinen sää, mutta ei mikään paha. Siispä kohti Suukisvaaraa. Alkumatka mättäistä ja kosteaa. Risuvaaran laen jälkeen kaunis laakso jonka päästä näkyi Pallaksen jyrkkärinteiset huiput. Nousin Suukisvaaran pitkälle pohjoisharjanteelle jossa jo kunnon rakkaakin. Rinkan jätin pienelle kohoumalle punainen sadesuoja päällä ja hilpaisin 1/2km huipulle. Tasainen laki hyvää tunturinummea ja mukavan kokoinen kivikeko. Tällä kertaa ilman pullopinoa, ei siis myöskään mönkijän uraa. Yllättäen oli vaikea saada tekstiviestejä lähtemään. Täytyy ajatella uusiks tuo viestien lähettely. Nyt se on alkanut ottaa pääosan tunturin huipulla olemisesta. 20 kertaa pitää yrittää jotta 2 viestiä lähtee. Osoita kännyä sinne, osoita tuonne, paina lähetä, kuuntele piip, "viestin lähetys epäonnistunut", uusi yritys, jne. Ennen vain istui ja nautti maisemista. Turvallisuus syistä en kuitenkaan taida kännystä luopua. Ja onhan se näppärä tapa taksin kutsumiseen kun vaelluksen lopettaa tienvarteen. Tarttee pohtia kännykän asemaa ja ainakin pakata se rinkan sisään pois vaellustakin povitaskusta. Hyvä ja keskeinen on tämäkin huippu näin maisemien kannalta. Jo jonkin aikaa on näkynyt koillisessa ja idän puolella korkeita huippuja. Siellä on Kietsimätunturit Norjan rajalla ja Lemmenjoen tunturialueen huiput. Varteenotettava reittisuunta joko täältä sinne tai sieltä tänne. Sitten suuntana Lenkihaan tupa. Suorin reitti näytti kartalla kosteahkolta. Siispä kiertämään pohjoisen kautta. Suunta kohti Cearpmatoaivin eteläpään harmaita kallioita. Näitä paikannimiä saattaa olla vaikea tulevaisuudessa kartalta hakea tai sitten ne on ihan eri paikassa kuin nykyään. Vanhempiin karttoihin on kuulemma nimet mennyt ihan vääriin paikkoihin. Paikalliset poromiehet eivät olleet karttoja ennen nähneetkään kun heiltä kyseltiin lampien ja tuntureiden nimiä ja paikkoja. Nykyisissäkin kartoissa on Metsähallituksen Pöyrisjärven luonto ja käyttö julkaisun mukaan nimetty tuntureita ja järviä väärin. Paikannimien kirjoitusasussakin on vaihtelua. Tsuukisautsin tuvan seinässä lukee Tshuukisautsi, joissain kartoissa Tsuugisautsi ja toisissa kartoissa Suukisautsi.   Pilviä lillui taivaalla mutta paistoi se aurinkokin välillä niin että paita on hiestä likomärkä. Kivikkoa ja tunturinummea. Olihan täälläkin paikallinen kotka/haukka. Pidin tauon Saarijärven rannassa. Oli syötävä taukopaikka tyhjäksi mustikoista ennenkuin pystyi istumaan. Rinkan sadesuoja on tauollakin hyvä. Sen voi laittaa alleen hieman kosteaan maastoon. Saarijärven laidalla kulkee matala kivinen harju, muuten ranta tuttua matalaa tyyppiä. Mikä lie täällä järvien keskisyvyys ? Veikkaan alle metriä. Uistinta saa ruveta kelaamaan takas jo ennen sen pääsemistä veteen. Muuten se ennättää painua pohjakivikkoon.   Aamulla lähtiessä oli jo sellaista "lopun makua" mutta nyt matka sujui mukavasti. Cearpmatoaivin eteläpuolella olikin yllättävän syvä kuru. 2 käyrää kartalla on 20m eli liki 7 kerroksinen talo. Aina ei näitä käyriä niin noteeraa. Laskeuduin alas. Pohjalla oleva puro pakotti ottamaan virvelin esiin, jospa sais tammukoita. Eipä ollut niissä suvannoissa. Vaihteeksi kalliota jalkojen alla. Mitkä lie jääkauden loppuvaiheen jääjärvet ja virrat kuluttaneet irtomaan pois näiltä rinteiltä. Ylempänä tunturissa kyllä on moreeni paikallaan. Hyväpä tässäkin on kulkea. Kallion jälkeen tulee kivikko ja sitten tietenkin hiekkavalli. Tyypillisen kaareva. Lenkihaan tupa näkyy jo Aiteenjoen latvajärven takana.   Lenkihaan ohi kulkevaa mönkijänuraa ei aivan osunut kohdalle. Silloin kun niitä etsii ne on kadoksissa. On näemmä kartanpiirtäjät olleet hieman suurpiirteisiä. Polku löytyi hieman ylempää ja sitä sitten seurasin tuvalle asti. Tupa on komealla paikalla järven rantatöyräällä ja kerrankin kunnon maisemat ikkunasta. Sama on malli kuin Stallojärvellä. Pihan kuluneisuus vieressä kulkevan Mönkijäuran takia aavistuksen runsaampi. Tarkoittaa että Porraslautojen välistä kasvavat horsmat on tallottu.   Aurinko paistoi lämmittävästi tuvan edustalle. Oli nautinto ottaa saappaat jalasta ja märkä paita päältä ja vain istua. Ensi kerran tällä reissulla oli ulkona lämmin . . . kunnes pilvi meni eteen. Ei ihan eka. Kolmantena päivänä Jäkäläjärvillä oli lämmin. Siitä oli vain niin kauan että jo unohtui. Tuvan laitoin lämpeämään ja kahvit samalla. Luin vieraskirjasta toisten kulkureiteistä ja kalansaannista. "Saatiin vain taloustaimenta. Pari laskuojasta ja pari järvestä".   Vilkaisin ikkunasta järvelle. Täytyypä koittaa. Taloustaimen eli harjus eli harri. Onpa nimitys keksitty. Tämä järvi on samaa matalaa tyyppiä joten heittelin harvakseltaan ja kuljin jokisuuta kohden. Kartalle on merkitty vaikeakulkuista/ylitsepääsemätöntä suota tähän jokisuun alapuolelle. Järven rannan tuntumassa yli pääsi kuitenkin saappaissa ja jokikin oli paikoin yli loikittavissa. Toisinpäin reittiä kulkiessani olisin varmaan oikaissut tätä kautta Suukisvaaralle. Heittelin jokeen kun siellä selvästi jokin/jotkin ui. Ensi saalis oli 10cm hauki. Pääsi kuvauksen jälkeen takaisin. "taloustammukka". Ilta alkoi hämärtää ja auringonlaskusta näytti tulevan komea. Palailin jokivarresta järvelle taivaan ollessa oranssin värinen. Järvestä tuli sitten 15cm hauki. En enään viitsinyt edes kuvata.   Hulppean värinen iltarusko pisti hyppimään kameran kanssa. Tarvittavat kuvat otettua palasin järvelle tuvan pohjoispuolelle. Mättäinen niemi ja vielä tuosta yksi heitto ja sitten pois. Taas pohjassa, eikun nyt on isompaa. Toivoin jo taimenta, oletin harjusta sain kilon hauen. Paistettua kalaa tillikastikkeessa, riisipedillä. Oli jo sen verran pimeää että perkuun jälkeen meni ruoan laitto tuvalla kynttilän valossa räpeltämiseksi. Tuli tukeva ateria. Puolet kalasta laitoin suolassa ulos portaille ja tuvan tukevin kattila nurin päin sen päälle. Kotitekoinen "jääkaappini" säilyttänee aamun soppakalat hyvässä kunnossa. Ulkona on nimittäin tähtikirkas yö ja revontulia. Niitä en ole muistaakseni koskaan vaelluksella nähnyt. Kerran yö-bussissa kyllä. Luojan lykky että alkumatkasta oli telttamajoitus ja päiväkirjan kirjoitus hankalaa. Muuten tästä tulisi jatkoromaani. Hieman pitkäksi meni tämä ilta. Yli puolen yön reippaasti. .
Naltijärvi - Hietaharjut 11.9.2002 Keskiviikko   13. Vaelluspäivä   Ensimmäisen aamuherätyksen aikaan soi järveltä joutsenten trumpetti. Toinen herätys myöhemmin. Aamupalana laitoin leipää ja paistoin loppu puoliskon Hauesta. Muuten ei erityistä. Tupa kuntoon ja jo huomattavasti keventynyt reppu selkään. Päätin kulkea mönkijän uraa vaikka se hieman kiersi. Sää oli jotain pilvipoudan tapaista vienolla tuulella. Aika lämmin. Ajattelin jatkoa Naltijärveltä vielä tänään niin huomenna on paremmissa ajoin Kalmakaltiolla. Lenkihaan Ylitys tapahtui hyvää polkua (tie) ripeästi. Ensimmäiset ihmiset 3+koira tuli vastaan hieman ennen Käkkälöjoen ylitystä. Joki on Suukisjokea pienempi ja 3 poutapäivää näkyy veden korkeudessa. Saappaat ja housut piti kuitenkin ottaa pois. Mönkijän ura kiertää pienen lenkin ennen Naltijärven tupaa. Komeita hiekkaharjanteita. Kataja ja vaivaiskoivu läikyttää mukavan näköiseksi muuten harmaanvihreää maata. Vielä yksi puro jonka selvisi niukasti saappailla.   Tupa tuli pian näkyviin. Pihan nuotiolla oli 4 henkeä. Samaa porukkaa kuin ne kolme jotka näin. Nyt loppu valo enkä kaiva lamppua. Jatkan kirjoittamista myöhemmin. Kalmakaltion autiotupa 1 1/2km raja-asemasta, sadetta pitelemässä. Jatkan eilisestä. Istahdin hetkeksi nuotiolle. Eipä niitä ole tällä reissulla tullut tehtyä. Mukavasti lämmitti ja savutti. Juttelin paikalla olleitten kanssa ja rupesin keittelemään soppaa. Naltijärven tupa on myös hieman piilossa järveltä katsottuna. Koivikko sen verran korkeaa. Tulipa siihen paikalle vielä yksi pariskunta. Tupa samaa metsähallituksen tyyppiä.   Kun matka Lenkihaasta on mennyt joutuisasti niin suuntasin eteenpäin. Kartan mukaan tuvalta lähtee jokea lähempänä kulkeva polku joka muutaman kilometrin kuljettuaan tulee tien lähelle. Sitäpä etsimään. Tuvalta 100m niin polku katos. Polun oletettua reittiä jatkaen se tuli kapeana ja vaatimattomana vastaan koivupöpelikössä. Matkalla olleen lammen jälkeen siirryin kauniille hiekkakankaalle ja annoin polun olla. Maastoliikenne ohjaa näillä kairoilla kulkijat uusille urille ja vanha polkuverkosto hiljalleen umpeutuu tai jää porojen hoidettavaksi.   Pari poikkisuota ja yksi lampi niin saavuin tielle. Maisema muuttui täysin kun saavuin Hietaharjuille. Loivasti kumpuilevaa jäkälämaata, pensasmaisin katajin ja koivuin koristeltuna. Kuin jossain linnan puutarhassa tai golf kentällä. Hiekkabunkkeritkin valmiina. Kaunista seutua. Tie on kyllä leveä (maastoauto) mutta eipä tässä enään viitsi muuallakaan kulkea. Säästyypä suunnistuksen vaivoilta. Tuli siinä postikorttimaisemassa kuljettua viitisen kilometriä. Jatkuu irtolehdillä. Vihosta loppu vapaa tila ja piti jatkaa irtopapereille joita sain yhden tuvan hyllylle jätetystä repäisylehtiöstä. Ja alkoi jaloissa hieman puuduttaa. Tietä pitkin kulkiessa ei tule seurattua karttaa joten tarkka paikka ei ollut kokoajan tiedossa. Kun alkaa väsyttää niin luulee helposti olevansa pitemmällä kuin on. Tästä syystä kävin pari keraa tien vieren kumpareella katsomassa näkyisikö järviä tai lampia joista saisin itseni paikallistettua. Yhdellä kumpareella oli vanhan reen jalakset vaalean harmaina vihreällä kanervikolla.   Viimein kohdalla oli Hietajärvet. Valitsin leiripaikaksi läntisemmän. Kun sen viereen oli piirretty vähemmän polkuja (rauhallisempi/siistimpi) ja siellä saatoin saada auringonlaskun näkyviin järven taakse. Erittäin hyvä leiripaikka löytyi heti järvelle tultua. Tasainen jäkälä kanervikko heti järvestä nousevan töyrään päällä. Kaunis maisema ja leppoisa sateeton ilta. Teltta pystyyn ja sinne pitkäkseen jalkoja lepuuttamaan.   Keittelin siinä kaakaot ja tongin repun pohjalta kaikki herkun jämät esiin. Eipä tartte enää säästellä. Huomenna 6-7km tietä myöten ja homma hoidettu. Laitoin vielä tukevan pastaillallisen johon kaikki loput kuivamuonat. Iltalenkki paljasti että komeita leiripaikkoja omastani länteen vaikka isommankin partioleirin tarpeisiin. Maaperä ei tosin kestä suurta kulutusta. Sainpa sen iltaruskonkin joskin eilistä vaatimattomampana. Teltassa kirjoittelin päiväkirjaakin kunnes tuli pimeä. Yöllä jälleen revontulia. .
Kalmakaltio 12.9.2002 Torstai   14. Vaelluspäivä   Aamuyöstä tais hieman tiputtaa vettä. Muuten aamutoimet kuivassa säässä jo hyväksi havaittuun tapaan teltassa kyljellään maaten, jalat makuupussissa. Yöllä oli hetken ollut viileää mutta nyt jo yli 10°C. Viimeiset myslit. Sain teltan kasaan ennen tihkusadetta. Märäksihän se yön jäljiltä jäi. Sadeasun pistin päälle ja läksin liikkeelle. Tihku oli kuitenkin väliaikainen ja riisuin ylimääräisen sadeasun. Päätin mennä Kalmakaltion autiotuvalle pitämään taukoa ja syömään viimeisen retkiruuan. Hyvä hiekkakankaalla oleva polkutie laski alemmas ja muuttui lätäkköisemmäksi ja alkoipa uudelleen tihuttaa. Matkaa tuvalle oli vain 1 1/2km joten en pistänyt enään sadeasua. Ripeä kävely ja kevyt kostuminen.   Kalmakaltion tupa on jo autolla saavutettavissa. Tie päättyy mäelle 150m tuvan yläpuolelle. Tupa jokivarressa hieman mitäänsanomattomassa paikassa. Eipä haittaa. Tein tulet kaminaan ja ripustin jo eilen kastuneet varusteet kuivumaan. Vettä kaminan päälle lämpiämään ja rauhaisaa taukoa pitämään. Tuvalla poikkesi yksi kaveri joka meinasi lähteä polkemaan yöksi Lenkihakaan. Toivotin lykkyä tykö. Nyt sopan kimppuun. Vierähti siinä pari tuntia ja sadekin loppui siltä erää. Tämä tupa on selvästikin ajateltu päiväkäyttöön. Iso ikkuna peräseinällä. Toisella sivulla koko tuvan mittainen laveri 2+2 henkeä. Toinen puoli kaminalle ja 2-hengen laverille. Kunnon pöytä välissä ikkunan edessä. Hirsituvan edessä lautakuisti ja puuvaja.   Viimeinen etappi edessä. Nousin mäelle parkkipaikalle jossa törmäsin osaan eilistä Naltijärven porukkaa. Kalmakaltion entisellä rajamiesten tukikohdalla olin aika pikaisesti. Maisemia ei enää matkalla ollut. Muutamia mäntyjä ja korkeaa koivikkoa.   Nykyistä Kalmakaltion lomaa isännöi ilmeisesti paikkakunnalta oleva pariskunta. Mukavia ihmisiä. Pitävät siellä kahvilaa ja majoitusta entisissä rajamiesten asunnoissa. Saunakin lämpiää pyydettäessä. Ensinpä otin tietysti lapinkultaa pullollisen ja sitten kahvin ja omenapiirakakkaa. Naltijärven porukka tuli samaan pöytään ja isäntä myös. Oli mukava rupatella.   Soittelin kotiinkin kun sieltä sai yhteyden. Sain yöpaikan talon päädystä ja sitten saunaan. Ostin puhtaan t-paidan paikallisella mainoksella. Kyllä sauna teki hyvää. Vielä illaksi istumaan kahvilan puolelle. Muutama olut. Tuli siihen yksi paikallinenkin ja juteltiin niitä näitä. Kalapaikoista, tuvista, historiasta, poromiehistä ym. "Lappalainen ei syö omaa poroa kuin naapurissa kyläillessään" ja sitärataa. Sitten oikeen patjan päälle nukkumaan. En viitsinyt kääriytyä lakanoihin vaan olin omassa pussissa. .
Kotimatka 13.9.2002 Perjantai   16. Matkapäivä   Jos tosiaan lähtöilta lasketaan mukaan niin mennään 16.sta päivää. Hyvinpä nukutti vaikka aamuyöstä hieman pätkien. Ulkona satoi. Laittelin "huoneistoni" keittiössä rinkasta vielä löytyneet puurot, kuivatut omenat, pari näkkäripalaa, loput keksipaketista ja kahvia. Soitin taksin joka lupasi tulla n.tunnin päästä. Jäin kahvilan puolelle odottelemaan. Ehti siinä vielä jotain asioita puhella. Taksin tultua kiitin paikan pitäjiä ja matka "sivistykseen" alkoi. Sama oli taksin hinta kuin juna Roi-Hki, mutta ei se niin kauheasti haittaa.   Hetassa jäi hyvin 2 1/2-tuntia aikaa katsella kylää. Jussan baarissa kahvi ja pulla. Kadun toiselta puolen seinästä rahaa. Kirkon ohi yhteen matkamuistomyymälään ja sitten seuraavaan. Kylä loppui joten kadun toista puolta takas. Myymälä ja sitten grillille hampurilaiselle ja kokikselle. Sielläpä oli paikalla mies joka kartoitti reittejä lähiympäristöön. Höpötettiin tietenkin tovi. Sitten piti jo pistää varmuuden vuoksi ripeästi Hotellille josta bussi lähtisi.   Hotellin eteen kaarsikin ajallaan Eskelisen lapinlinjat. Bussin vaihto Palojoensuulla ja kohti Rovaniemeä. Ruska on täällä parantunut ja oli paikoin upea. Levillä on väkeä ihan älyttömästi. Bussimatka meni nyt reippaammin kun ei ollut turhia taukoja. Muoniossa ja Kittilässä oli lyhyet tauot mutta ei enään tuntien jatkoyhteyden odottelua. Junalippu Rovaniemeltä ja makuupaikka junasta. Aseman kahvilassakin ennätin sämpylän syödä. Soitin junasta Ellulle että olen aamulla jo kissaa kattelemassa ettei tartte enään silloin käydä. Junassa sitten tämä kirjoitusurakka pisteeseen. 14.9.2002 Lauantai   17. Matka-aamu Juna oli aamu seittemältä Hesassa. Piti viedä aseman valokuvalabraan kuvat samantien mutta sepä aukeaa lauantaisin vasta 9.00. Poikkesin sämpylälle ja kahville. Vilkas mutta jotenkin unisen rauhallinen tämä asema tähän aikaan. A-juna Espooseen 07:23. Pois Pitäjänmäellä. Kotona kissa ovella vastassa. Sitten varusteiden purku ym... Tällainen reisu tällä erää. .
Toteutunut reitti Hieman tilastotietoa matkasta päiv. = Vaelluspäivä. km = kuljettu päivämatka. matka = yhteenlaskettu matka. k.arv. = päivämatkat keskimäärin päiv. km matka k.arv. HELSINKI-Rovaniemi to 29. elo Rovaniemi-Hetta-Sissankijärvi pe 30. elo 1 8,0 8,0 8,0 Juhanjoki-Ragatoaivin kammi la 31. elo 2 10,5 18,5 9,3 Ragatoaivi-Olkovaara-Ellanjärven itälampi su 1. syys 3 12,0 30,5 10,1 Ellanjärvi-Jierstivaara-Pöyrisjärvi ma 2. syys 4 14,0 44,5 11,1 Pöyrisjoensuu-Tammukkaoja-Maaterlompolo ti 3. syys 5 12,5 57,0 11,4 Maaterjärvi-Salttijärven kaakkoisjärvet ke 4. syys 6 12,0 69,0 11,5 Aalettajärvi-Suomavaara-Kalkuvaaran länsilampi to 5. syys 7 9,0 78,0 11,1 Kalkuvaara-Suukisautsi pe 6. syys 8 12,0 90,0 11,3 Mattoaivi-Rautujärvet la 7. syys 9 8,0 98,0 10,9 Palolaki-Rautujärvi-Stallokuru-Stallojärven tupa su 8. syys 10 13,5 111,5 11,2 Suinamarasto-Orjanpuoldsa-Korteojan tupa ma 9. syys 11 12,0 123,5 11,2 Suuksivaara-Saarijärvi-Lenkihaan tupa ti 10. syys 12 12,0 135,5 11,4 Lenkihaka-Naltijärvi-Hietajärvet ke 11. syys 13 16,5 152,0 11,7 Kalmakaltion autiotupa-Kalmakaltion loma to 12. syys 14 7,0 159,0 11,4 Hetta-Rovaniemi pe 13. syys Rovaniemi-Helsinki la 14. syys
Loppukommentteja   Tulipa täytettyä yksi aukko Suomen kartalta. Vaelluspainotteinen reissu ja ensimmäinen kunnon ruskavaellus. Ruska oli värikäs, ei kai kuitenkaan parasta mahdollista. Mutta . . . ei se niin mahottomasti sykähdyttänyt. Väreihin turtuu pian. Pöyrisjärvi on mielestäni enemmän kesävaellusaluetta. Aukea ja suojaton alue on sääherkkä. Syksyllä kylmä, sateinen ja tuulinen sää vie osan nautinnosta. Nyt jäi tauot päivämatkan aikana monesti väliin ja loputkin aika lyhyiksi. Tulia en tehnyt kuin tupien kaminoihin. Ruskareissut voisi olla näyttävämpiä ja mukavampia metsäisemmillä alueilla. Pöyrisjärven erämaa on muuten erittäin komea ja muusta lapista poikkeava. Harjut ja hiekkakankaat sekä hiekkarannat ahh! Täytyy mennä uudestaan elokuussa ja ottaa samalla tuo kalastus enemmän vakavasti.   Ruokapuoli oli kunnossa. Ei puutetta eikä ylimääräistä. Jos jotain pitää kaivaa niin joidenkin annosten kokoja vois hivenen viilata pienemmiksi. Kaloja varten varatut savustuspussit jäi käyttämättä. Paino putosi 4-5kg mikä on paljon kun ottaa huomioon että söin normaalisti ja kalaakin sain hieman. Vatsa toimii hieman huonosti joten ruuan hyötysuhde jää heikoksi. Enpä kuitenkaan kärsinyt nälkää.   Varustepuolella kalvotakki sai pysyvän paikan varusteluettelossa koska ei kastu vaikka hikoilisikin. Uusi kerrasto myös mukava, ainakin näin viileällä säällä. Isompaa telttaa kaipasi koska joutui sateiden takia viettämään paljon teltan suojassa. Kännykän käytölle täytyy tehdä jotain jotta tunturien huipulla voi nauttia maisemista. Nyt oli huonolla päällä kun viestit ei lähteny. Aivan dorkaa.   Kunto kohdallaan eikä mitään kipeytymisiä ollut. Kulkuyhteyksissä ja aikatauluissa viilaamista. Lentokentiltä lähtee tilaustakseja halpaan hintaan. Yksi lisäpiste koneen puolelle junaa vastaan. to 26. syyskuu 2002 Mikko
	PATIKOINTI