text

Hammastunturi 1990
Sompion kämppä Irrajärvi - Harrijoki Hammasjärvi - Hammastunturi Kehäpää - Ivalojoen Kultala Ainikkalammet Pahaoja - Palsinoja Siliäselkä Kulmakuru - Tolosjoki Kiilopää Loppukommentteja

Elokuu 90 Suuntana Ivalojoki. Menesjärveltä - Kiilopäälle,  n.95km, 10 päivää.

.

Yhden päivän kuvat aukeavat kerralla joten siihen saattaa mennä hiukan aikaa.

Sompion kämppä

Tiistai 31.7.1990

  Sompion kämpän edustalla pieni nuotio ja penkereen alla nimetön järvi. Matkan alku on tähän asti sujunut oikein mukavasti. Se alkoi maanantaina kun juna lähti klo 7 illalla. Aikaa kului ja matka joutui vaan eipä tahtonut saada nukutuksi. Rovaniemellä aamu klo 7.30 vaihto postiautoon jossa oli runsaasti italialaisia. Ivalossa viimeinen ehtoollinen eli Pizza Gorgonzola ja pakolliset postikortit. 15.10 lähti Lemmenjoen auto josta jäin pois vähän ennen Menesjärveä Vaatimenseisomapään juurelle pienen metsätien risteykseen. Rensselit selkään ja idealsiteet polviin ja menoks. 2.5 kilometriä riitti metsätietä jonka jälkeen kangasmaastoa jossa lievästi louhikkoa ja kiviä. Pieni suontapainen ja pari lätäkköä ja muutama turha suunnanvaihto. Kalat hyppelee lammessa. Niin, eli n.2.5km metsää josta tämän nimettömän järven päähän ja rantaa pitkin kämpälle. Järven päästä useampi kuva on kivat maisemat. Teet on keitetty, Herkkusienikeitto heitetty suuhun ja osa housuille ( alku aina hankala ). Nuotio hiipuu ja maassa ja mielessä täysi rauha. Taivas alkaa seljetä etelästä. Hiljaisuus pistää kuulemaan harhoja. Ryömin kämppään.

.

Irrajärvi - Harrijoki

Keskiviikko 1.8.1990

  Pieni mukava Sompion kämppä tarjosi mukavat yö unet. Aamupuuron jälkeen matka kohti Irrajärveä. Ylitin haukanpesäpään eteläisen nyppylän. Sieltä näkyi pitkälle tulevaan maastoon. Irrajärven koillisnurkassa upea hiekkaranta ja mainio nuotiopaikka. Söinpä purkin sikanautaa, että silleen. Join kahvit ja katselin järven yli avautuvaa maisemaa*. Pienen suon ylityksen jälkeen nousu pökkelönampumapäälle ja lasku Harrijärven rantaan. Oli hyvä vaellussää eikä päivä läheskään täysi. Kun ei Harrijärven rannaltakaan tuntunut kunnon leiripaikkaa löytyvän, päätin Harriniemelle päin. Kartan mukaan leiripaikaksi valitsemani lampi oli lähes tyystin kuivunut. Joten matka jatkui.

Harriniemen ylityksen jälkeen lasku Harrijoen laaksoon. Telttapaikka löytyi upealta jokitöyräältä. Jokirannalla keitto ja iltatee pienellä nuotiolla. Eipä muuta tältä hienolta päivältä. Yömyssy meinas unohtua joten korkataan. Missäköhän ne itikatkin mahtaa olla.

* Vastarannalla häämötti lapin kota ja koiran haukuntakin kuului. Liikettä ei kylläkään näkynyt mutta olihan etäisyyttäkin toista kilometriä.

.

Hammasjärvi - Hammastunturi

Torstai 2.8.1990

  Akulahti hiekkarannat. Istun tässä rantatöyräällä ja edessä avautuu Hammasjärvi jonka vastarannalla Viljaniemen talo.

  Varhaisen herätyksen n.7.00 johdosta olen ehtinyt tarpoa nämä n.5km Harrijoelta. Pilvetkin alkaa rakoilla ja sää seljetä. Harrijoella pilvet hipoi jo puiden latvoja ja näytti siltä, että kohta tulee tihkua. Ripeästi kiisselit lämpiämään ja teltta kasaan. Upeita mäntyjä kasvavan kankaan poikki suoraan itään Hammasjärvelle. Eipä paljon näkynyt noita järven ympärillä olevien tunturien huippuja.

  Tämän Akulahden keskelle on kartassa piirretty hiekkakannaksia jotka ovat kylläkin veden alla. Aiheuttivat tullessa hiukan kartan katselua ja turhia mutkia. Nyt on jo nälkä kun toi aamupala jäi hiukan huteraksi joten keitetäänpä merimiespihvit. Syödyksi tuli ja kaikki pilvetkin häipyi. Suunta etelään kohti Hammastunturia.

  Tosi kuuma ja hikinen vaelluspätkä*. Kulpakkojoen alajuoksulla poroerotuspaikan tietämillä oleva vanha autiotupa oli palanut jo aikoja sitten. Uusi tupa** oli jemmattu noin kilometrin päähän metsikköön niin hyvin etten löytänyt. Olin mennyt yläkautta ohi ja sitten ristiinrastiin siellä missä sitä ei ollut. Päätin kiivetä Hammastunturille, jonka rinteeltä oli karttaan vertaamalla helppo huomata edelliset harhailut. En kuitenkaan palannut koska sääkin oli upea, (joskin liian kuuma kiipeämiseen), ja aikaa riittävästi. Pohjoispään huipulta huimat näkymät Hammasjärvelle. Tunturin koko yllätti. Kolmiossa olevat huiput noin kilometri toisistaan ja välissä kallioita ja järkäleitä. Itäisellä huipulla joka on korkein 530.6m pidin pienen tauon suklaan ja Finlandiavodkan kera. Tosi mahtavat olosuhteet.

  Itikkavoiteen sijasta olisi pitänyt olla aurinkovoidetta. Ei edes tuullut ollenkaan. Näkyvyys noin 30km. Läntisen huipun kautta laskuun kohti Kulpakkojokea. Teltta pystyyn joen tuntumaan juuri ennen outoa tihkusadetta jota riitti vain sen aikaa, että Hammastunturin rinteelle muodostui sateenkaari.

  Nyt täytyy hiukan hillitä näitä päivämatkoja. Eilen 12 tänään 15+1 harhailua***. Itikat ovat täällä vaan minullapa on OFF.

* Reitin upein männikkö sattui tähän välille karhunsammalmättäineen. Taustalla häämöttävä Hammastunturi kruunasi maiseman.

** Tupa ei ollut uusi vaan vanha Hammastunturin nimellä oleva kämppä joka on poistumassä käytöstä katon osittaisen romahtamisen johdosta. Kartalle tupa on metkitty liian ylös tunturiin. Kävin tuvalla elokuussa 1999.

*** Suunnitellut päivämatkat oli noin 10 ja lisäksi oli varattu 2 lepopäivää. Jo tässä vaiheessa oli tullut otettua yksi päivämatka etukäteen. Aiemmilla matkoilla on alkumatkan vauhti kostautunut jalkojen kipeytymisenä.

.

Kehäpää - Ivalojoen Kultala

Perjantai 3.8.90

  Ivalojoen Kultalassa. TÄMÄ ON KAUHEA TURISTIKESKUS. Empä taida olla täällä kuin tämän yön. Aamu Kulpakkojoella* oli tuulinen. Aamupuuron ja teltan kasauksen jälkeen rupesi tihuttamaan. Jätesäkki rinkan päälle ja sadeasu taskuun. Falleluohttemoaivin kuvetta Pietarlautasen suuntaan. Alkaa muuten olla neulomista: anorakin hiha ja taskun vetoketju ja täällä kultalassa huomaamani housun persukset. Niin siellä Pietarlautasen kupeella söin kanarisotot.

  Tihku, joka ei missään vaiheessa yltänyt niin rajuksi, että sadetakkia oliisi tarvinnut päälle laittaa, lakkasi, siis tihku lakkasi. Nousin kehäpäälle josta viimeiset näkymät tunturialueelle. Kultalaan mennessä tuli upeat kuuset vastaan. Niinkuin aina määränpäätä lähestyttäessä matka tuntui pitkältä. Niin nytkin. Viimeinen kilometri joenranta männikössä tuntui ainakin kahdelta. Kultala tuli vastaan aivan varkain. Vilinän aiheutti 22 kanootti ihmistä jotka shortseissa kulkien kantoivat "juoma" lasejaan jokapuolella.

  Joki on upeassa rotkossa, jonka reittiä pystyi mukavasti seuraamaan jo kehäpäältä. Vanha kultalan päärakennus on komiasti punertunut ja muutkin rakennukset aitta, leipomo, sauna väentupa hyvässä kunnossa**. Autiotupa-varaustupa on uusi ja runsaassa käytössä. Autiotuvan puolelle sijoitettu yleisöpuhelin oli 26 ihmisen käytössä joten hieman häiriötä riitti. Illemmalla, kun ukkonen alkoi pauhaa ja vettä lorista taivaalta, lyöttäydyin juttusille yhden sukeltajan kanssa. Kaveri oli hommissa yhdellä valtauksella jonkin matkaa Kultalasta ylävirtaan. Menihän siinä hiukan ai-kaa kun kaverilla oli kossuakin.

* Kulpakkojoen pohjakivissä kiinnitin huomioni vihreään levään jota sitten löytyi muiltakin joilta. Myöhemmin kullanhuuhtojilta kuulin sitä ilmestyneen ensimmäisen kerran noin 5 vuotta sitten.

** Kultala on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka ja päärakennuksessa olevat kuvat kirjoitukset ja esineet mielenkiintoisia. Paikan historiaan tutustuminen kannattaa jo etukäteen kirjallisuuden perusteella esim: Seppo J. Partanen Kullan ja luonnon kutsu. Toivottavasti paikalla ei ole seuraavalla kerralla näin runsaasti väkeä.

.

Ainikkalammet

14.6 Maanantai

  Herätys ja kiisseli naamaan. Edellispäivänä harsitut housut jalkaan ja riippusillan kautta Ivalojoen yli. Kumpupilvistä ja kylmän nihkeää kun kaikkialla oli sateen jälkeen märkää. Hengästyttävän nousun jälkeen Björklundinvaaran yli Sotajoelle johtavaa polkua pataojalle jossa kahvit.

  Seuraavalle nyppylälle noustuani huomasin polun piirretyn kartalle jokseenkin tökerösti eli mäen väärältä puolen. Eipä se oikein näyttänyt jatkossakaan pitävän paikkaansa. Pahaojan vaaroilla suorakulma kulkusuuntaan ja Pahaojalle. Huuhtojien valtauksia ja pieni rotkolampi ennen leiripaikkaa ylemmällä Ainikkalammella. Päivämatka noin 11km.

  Eipä näille lammille tahdo keksiä enää superlatiiveja. Tätäkin lampea ympäröi penkereet joilla kasvaa nättejä kapeita kuusia. Nuotiopaikka* pienellä kankaisella niemellä ja ja ja sitten nukkumaan.

* Nuotiopaikka oli jo valmiiksi mutta polttopuu olikin sitten vähissä. Ympäristössä ei juurikaan kelon oksia näkynynnä ja muukin risu oli palanut aika tarkkaan. Olipa tässä paikassa pidetty laavua ja rakotulia jokunen aika sitten eikä ihme on senverran nättiä.

.

Pahaoja - Palsinoja

Sunnuntai 5.8.90

  Myöhäinen herätys. Etelästä nousemassa synkkiä pilviä. Nopea lähtö Pahaojan vartta Pahaojankämpälle Sotajokivarteen. Pahaojan pohjalla on tosi paha kulkea. Sotajoki on mukavan tuntuinen, leveä ja matala, vaan porukkaa oli taas ihan riittävästi tuvan* tuntumassa. Merimiespihvit naamariin ja matkan jatkoon. Mobergin ojaa ylös ja tielle. Alkaa Tihuttaa. Alkaa sataa. Talsin sateessa noin 6km Palsinojan "Kultalaan". Paikalla oli yksi Ruoppaaja joka tarjosi sissitelttaa kaminalla. Teet keitettyäni ja sateen jatkuessa päätin ottaa tarjouksen vastaan. Tavaroiden kuivatusta ja ympäristön pällistelyä. Valtauksen isäntä saapuu illemmalla ja päästiin sopimukseen 25mk yö sissiteltasta ja kaminasta ja puista. Iltaa istuttiin nuotiolla Ruoppaaja, Kaivaja ja minä. Juttua riitti (minä pääosin kuuntelin) ja pullokin kiersi. Sittenpä kaminan lämmitykseen ja koisimaan.

* Tupa kuuluu Ivalojoen historiaan mutta niin kuin muukin historia tämäkin tupa kärsii siitä, että melkein pihalle pääsee autolla.

.

Siliäselkä

Maanantai 6.8.90

  Pätkittäisesti nukutun yön jälkeen (satoi koko ajan) herätys sateiseen aamuun. Kaivaja pyysi vielä huuhtomaan kultaa* mutta olin jo päättänyt jatkaa matkaa Siliänselän yli.

  Tuiskutti kovasti. Kastuin likomäräksi. Ensikertaa kylmäsi. Oikaisin Siliänselänlammen (Harriojanlampi) eteläpuolella olevalle turvekodalle jossa kaksi paikallista miestä hillanpoiminta retkellään olivat pitämässä kahvipaussia makkaran kera. Mahduin sisään pitelemään sadetta. Miesten lähdettyä kuivailin vaatteita keitin kaakkaot ja laittelin ruokaa. Parin tunnin kuluttua jatkoin Siliänselän lammelle johon pystytin teltan. Otin pienet tirsat kun ei tuolla ulkonaliikkumisesta pienen tihkun takia tahtonut tulla mitään. En tiedä kauanko nukuin mutta kun heräsin paistoi aurinko oli tyyni ja ilta.

  Muutaman valokuvan jälkeen polttelin risuja ja kuivattelin aamuksi nuotiopuita. On iso ja komia mänty, tämä jonka alla teltta nyt on.

* Palsin kultala on matkailuhuuhtomo jossa on muutama pieni "mökki" majoitustiloiksi vuokrattavissa ja paikalla on ollut kahvilan tapainen joka paloi jokunen vuosi sitten. Uudemmat huuhtomot lähempänä nelostietä on vienyt täältä matkailijat vaan harrastustahan tämä taitaa kuitenkin olla.

.

Kulmakuru - Tolosjoki

Tiistai 7.8.90

  Hyvin varhainen herätys. Aamupuuro kirkkaan taivaan alla. Rupesi keräämään kumpupilveä jo alkutaipaleen jälkeen n.2,5 km Siliänselänlammilta kaakkoon on nimeämätön kuru joka 80m korkeine rinteineen ei jättänyt aikaa pilvien katselulle. Haltioituneena "kapusin" kamera silmillä alas. Vaarallista touhua. Pohjalla kulkeminen vaikeaa, niin myös rinnettä. Vaan vastarinnettä nouseminen vasta tuskaista oli.

  Kyllä kannatti ja olo oli hyvä. Etelän puoleiselta mäeltä mahtipontiset maisemat. Harripäät on kauttaaltaan tunturikoivun peittämiä joten näkyvyys heikko ja muutama turha "alas ylös" kurun kohdalla antoi ikävän maun koko harripäille eikä sinäänsä kaunis ja omalaatuinen Kulmakurukaan* oikein jaksanut innostaa. Kulmakurulta polkua Harrijoelle jossa kaksi kaivajaa, toinen oli Palsin Ruoppaajan vävypoika. Tiesivät, että yksi kaveri on tulossa kun olivat eilen käyneet Palsilla. Ennen kaivajiin "törmäämistä" olin ehtinyt muutaman sadan metrin päässä keittää sapuskat ja kahvit. Kuurottaisten tihkusateiden saattelemana Saunaojaa Tolosjoelle. Tolonen on hieman samantyyppinen kuin Sotajoki. Leveä Mutta lähes joka kohdasta saappailla ylitettävä. Teltta kilometri saunaojalta yläjuoksuun Tolosen rantatöyräälle. "Kuivien" puiden ja tuohen keräilyä. Va-lokuvakierros. Takan ja hellan yhdistelmän tekoa ja koekäyttö. Toimii. Vatsa täynnä telttaan ja tietysti parsimaan noita ( ) housuja. Tämän sai kirjoittaa niin ettei ruutuja näkynyt**. Saas nähdä aamulla jolloin herätään hupsis 30v.

* Kurun mutkassa ensimmäinen sivistyksen merkki ja tiedote Saariselän keskuksen läheisyydestä oli liikennemerkki joka varoitti jyrkänteestä.

** Pitkän päivän päätteeksi kirjoittelin vihkoon tätä "päiväkirjaa" auringon ehdittyä jo laskemaan ja porojen jolkuttaessa vierestä ohi. Teksti on vihossa tällä kohtaa hieman suurempaa ja rivillä pysymisessä on ollut pieniä vaikeuksia.

.

Kiilopää

Keskiviikko 8.8.90

  Herätys hupsis 30v. Aurinko paistaa niin että. On muuten syytäkin. Oli yöllä pakkasta ja teltan liepeet jäässä. Vaan aamupa alkoi juhla-aterialla eli sikanautaa ja makaroneja ja tietysti muutama juhlaryyppy. Ei tahtonut enään jalka nousta kun oli vähän sellaista lopunmakua tälle reissulle.

  Vaan talsinpa Tolosta yläjuoksuun ja Kuivakurun kautta Hangasojalle* joka on kaivettu aivan sekaisin. Ylös Kärkelän kaivoksille ja tietä myöten nelostielle ja samantien sen yli.

  Hangasojan latvan mökkikylän läpi Laanila &emdash; Kiilopää polulle. Pieni kilpailu sadepilvien kanssa Ahopäätä ylitettäessä. 200m ennen Kiilopäätä rupesi tippumaan.

  Heti saunaan ja sitten soitto kotiin ja syömään. Tavarat varaustupaan (yhteismajoitus) ja hieman ulkoilemaan. Siinähän se päivän loppu meni rupatellessa tuvan asukkaitten kanssa.

* Hangasojalla toivoin tapaavani miehen jonka kanssa olin jutustellut tulomatkalla postiautossa Rovaniemeltä asti. Ei pussi ollut paljoa liikahtaakkaan kun kaveri oli jo kaupitellut kultavaltaustaan ja siellä olevaa asuntovaunua.

Torstai 9.8.90

  Heräsin noin klo 10.00. Kurkkua kuivasi ja muutenkin. Varaustupaan pitäisi saada ilmankostutin. Kiisseli ja näkkäriä aamiaiseksi ja Eskelisen bussilla Rovaniemelle. Torilta Mansikoita ja puuvillapaita. Sitten Åvuodelta 82 "tutuksi" tulleeseen Pizzeriaan. Juna lähti 18.10 kohti kotia. Kotona 10.8.90 noin klo 8.15 reppu laihtui 7kg minä 2kg.

.

Loppukommentteja

  Eräitä kuluja

juna + paikat 418+12+12
Bussit, ROI-Ivalo, Ivalo-Kortamojärvi, Kiilo-Roi   128, 35, 107
2xPizza 49+42, paita ROI:n torilta 80, kuvien kehitys 70mk, ah.mansikoita n.15

  Upea reissu mukavassa maastossa. Alkumatkan yksinäinen taival ja loppupään "kulttuurimaisemat" täydensivät mukavasti toisiaan. Yhteensuuntaan tehty matka tuntuu mukavalta ratkaisulta kun ei vielä puolenvälin jälkeen ala tuntua paluumatkalta. Haittapuolena tietenkin se ettei matkaa voi tarpeen vaatiessa lyhentää.

  Hammastunturin erämaassa saa olla rauhassa verrattuna Saariselän Lemmenjoen tai Käsivarren autiotupa ja polkuverkostoon vaikka eipä muuallakaan ole pakko kulkea polkuja pitkin tuvalta toiselle. Ivalojoen pohjoispuolella on vain muutama pieni mökki ja isommat tunturitkin jäävät vähäiseksi. Järviä ja lampia kyllä löytyy ja ne metsät !. Itse Ivalojoki kultahistoriansa kanssa on mielenkiintoinen alue siellä yhä jatkuvan huuhdonnan johdosta (kaikki purot joissa vesi kulkee ja vähan muutkin on vallattu). Ivalojoen eteläpuolella oleva kulta-alue on suht helposti autolla saavutettavissa joten väkimääräkin on suuri lähes Saariselän luokkaa. Se on siis hyväksytävä ja siihen on sopeudutava kulkemalla muualla kuin poluilla ja yöpymällä teltoissa sellaisissa paikoissa kuten Ailikkalammet. Sotajoen itäpuolella on sitten nelostien läheisyydestä johtuen metsäautoteitä jotka hiukan tympii kun on taivaltanut alkumatkan ilman minkäänlaista polkua.

  Matkan pituutena 8-10 päivää on sopiva tunnelman saavuttamiseksi ja senkin takia, että ehtii näkemään paikkoja pitämättä suurempaa kiirusta. Tavaroiden paljous ja sapuskan paino rinkassa on ainoa este matka-ajan paljolle pidentämiselle.

PATIKOINTI

Elokuu 90 Suuntana Ivalojoki. Menesjärveltä - Kiilopäälle, n.95km, 10 päivää. .		Yhden päivän kuvat aukeavat kerralla joten siihen saattaa mennä hiukan aikaa.
Sompion kämppä Tiistai 31.7.1990 Sompion kämpän edustalla pieni nuotio ja penkereen alla nimetön järvi. Matkan alku on tähän asti sujunut oikein mukavasti. Se alkoi maanantaina kun juna lähti klo 7 illalla. Aikaa kului ja matka joutui vaan eipä tahtonut saada nukutuksi. Rovaniemellä aamu klo 7.30 vaihto postiautoon jossa oli runsaasti italialaisia. Ivalossa viimeinen ehtoollinen eli Pizza Gorgonzola ja pakolliset postikortit. 15.10 lähti Lemmenjoen auto josta jäin pois vähän ennen Menesjärveä Vaatimenseisomapään juurelle pienen metsätien risteykseen. Rensselit selkään ja idealsiteet polviin ja menoks. 2.5 kilometriä riitti metsätietä jonka jälkeen kangasmaastoa jossa lievästi louhikkoa ja kiviä. Pieni suontapainen ja pari lätäkköä ja muutama turha suunnanvaihto. Kalat hyppelee lammessa. Niin, eli n.2.5km metsää josta tämän nimettömän järven päähän ja rantaa pitkin kämpälle. Järven päästä useampi kuva on kivat maisemat. Teet on keitetty, Herkkusienikeitto heitetty suuhun ja osa housuille ( alku aina hankala ). Nuotio hiipuu ja maassa ja mielessä täysi rauha. Taivas alkaa seljetä etelästä. Hiljaisuus pistää kuulemaan harhoja. Ryömin kämppään. .
Irrajärvi - Harrijoki Keskiviikko 1.8.1990 Pieni mukava Sompion kämppä tarjosi mukavat yö unet. Aamupuuron jälkeen matka kohti Irrajärveä. Ylitin haukanpesäpään eteläisen nyppylän. Sieltä näkyi pitkälle tulevaan maastoon. Irrajärven koillisnurkassa upea hiekkaranta ja mainio nuotiopaikka. Söinpä purkin sikanautaa, että silleen. Join kahvit ja katselin järven yli avautuvaa maisemaa. Pienen suon ylityksen jälkeen nousu pökkelönampumapäälle ja lasku Harrijärven rantaan. Oli hyvä vaellussää eikä päivä läheskään täysi. Kun ei Harrijärven rannaltakaan tuntunut kunnon leiripaikkaa löytyvän, päätin Harriniemelle päin. Kartan mukaan leiripaikaksi valitsemani lampi oli lähes tyystin kuivunut. Joten matka jatkui. Harriniemen ylityksen jälkeen lasku Harrijoen laaksoon. Telttapaikka löytyi upealta jokitöyräältä. Jokirannalla keitto ja iltatee pienellä nuotiolla. Eipä muuta tältä hienolta päivältä. Yömyssy meinas unohtua joten korkataan. Missäköhän ne itikatkin mahtaa olla. Vastarannalla häämötti lapin kota ja koiran haukuntakin kuului. Liikettä ei kylläkään näkynyt mutta olihan etäisyyttäkin toista kilometriä. .
Hammasjärvi - Hammastunturi Torstai 2.8.1990 Akulahti hiekkarannat. Istun tässä rantatöyräällä ja edessä avautuu Hammasjärvi jonka vastarannalla Viljaniemen talo. Varhaisen herätyksen n.7.00 johdosta olen ehtinyt tarpoa nämä n.5km Harrijoelta. Pilvetkin alkaa rakoilla ja sää seljetä. Harrijoella pilvet hipoi jo puiden latvoja ja näytti siltä, että kohta tulee tihkua. Ripeästi kiisselit lämpiämään ja teltta kasaan. Upeita mäntyjä kasvavan kankaan poikki suoraan itään Hammasjärvelle. Eipä paljon näkynyt noita järven ympärillä olevien tunturien huippuja. Tämän Akulahden keskelle on kartassa piirretty hiekkakannaksia jotka ovat kylläkin veden alla. Aiheuttivat tullessa hiukan kartan katselua ja turhia mutkia. Nyt on jo nälkä kun toi aamupala jäi hiukan huteraksi joten keitetäänpä merimiespihvit. Syödyksi tuli ja kaikki pilvetkin häipyi. Suunta etelään kohti Hammastunturia. Tosi kuuma ja hikinen vaelluspätkä. Kulpakkojoen alajuoksulla poroerotuspaikan tietämillä oleva vanha autiotupa oli palanut jo aikoja sitten. Uusi tupa* oli jemmattu noin kilometrin päähän metsikköön niin hyvin etten löytänyt. Olin mennyt yläkautta ohi ja sitten ristiinrastiin siellä missä sitä ei ollut. Päätin kiivetä Hammastunturille, jonka rinteeltä oli karttaan vertaamalla helppo huomata edelliset harhailut. En kuitenkaan palannut koska sääkin oli upea, (joskin liian kuuma kiipeämiseen), ja aikaa riittävästi. Pohjoispään huipulta huimat näkymät Hammasjärvelle. Tunturin koko yllätti. Kolmiossa olevat huiput noin kilometri toisistaan ja välissä kallioita ja järkäleitä. Itäisellä huipulla joka on korkein 530.6m pidin pienen tauon suklaan ja Finlandiavodkan kera. Tosi mahtavat olosuhteet. Itikkavoiteen sijasta olisi pitänyt olla aurinkovoidetta. Ei edes tuullut ollenkaan. Näkyvyys noin 30km. Läntisen huipun kautta laskuun kohti Kulpakkojokea. Teltta pystyyn joen tuntumaan juuri ennen outoa tihkusadetta jota riitti vain sen aikaa, että Hammastunturin rinteelle muodostui sateenkaari. Nyt täytyy hiukan hillitä näitä päivämatkoja. Eilen 12 tänään 15+1 harhailua**. Itikat ovat täällä vaan minullapa on OFF. Reitin upein männikkö sattui tähän välille karhunsammalmättäineen. Taustalla häämöttävä Hammastunturi kruunasi maiseman. Tupa ei ollut uusi vaan vanha Hammastunturin nimellä oleva kämppä joka on poistumassä käytöstä katon osittaisen romahtamisen johdosta. Kartalle tupa on metkitty liian ylös tunturiin. Kävin tuvalla elokuussa 1999. * Suunnitellut päivämatkat oli noin 10 ja lisäksi oli varattu 2 lepopäivää. Jo tässä vaiheessa oli tullut otettua yksi päivämatka etukäteen. Aiemmilla matkoilla on alkumatkan vauhti kostautunut jalkojen kipeytymisenä. .
Kehäpää - Ivalojoen Kultala Perjantai 3.8.90 Ivalojoen Kultalassa. TÄMÄ ON KAUHEA TURISTIKESKUS. Empä taida olla täällä kuin tämän yön. Aamu Kulpakkojoella* oli tuulinen. Aamupuuron ja teltan kasauksen jälkeen rupesi tihuttamaan. Jätesäkki rinkan päälle ja sadeasu taskuun. Falleluohttemoaivin kuvetta Pietarlautasen suuntaan. Alkaa muuten olla neulomista: anorakin hiha ja taskun vetoketju ja täällä kultalassa huomaamani housun persukset. Niin siellä Pietarlautasen kupeella söin kanarisotot. Tihku, joka ei missään vaiheessa yltänyt niin rajuksi, että sadetakkia oliisi tarvinnut päälle laittaa, lakkasi, siis tihku lakkasi. Nousin kehäpäälle josta viimeiset näkymät tunturialueelle. Kultalaan mennessä tuli upeat kuuset vastaan. Niinkuin aina määränpäätä lähestyttäessä matka tuntui pitkältä. Niin nytkin. Viimeinen kilometri joenranta männikössä tuntui ainakin kahdelta. Kultala tuli vastaan aivan varkain. Vilinän aiheutti 22 kanootti ihmistä jotka shortseissa kulkien kantoivat "juoma" lasejaan jokapuolella. Joki on upeassa rotkossa, jonka reittiä pystyi mukavasti seuraamaan jo kehäpäältä. Vanha kultalan päärakennus on komiasti punertunut ja muutkin rakennukset aitta, leipomo, sauna väentupa hyvässä kunnossa*. Autiotupa-varaustupa on uusi ja runsaassa käytössä. Autiotuvan puolelle sijoitettu yleisöpuhelin oli 26 ihmisen käytössä joten hieman häiriötä riitti. Illemmalla, kun ukkonen alkoi pauhaa ja vettä lorista taivaalta, lyöttäydyin juttusille yhden sukeltajan kanssa. Kaveri oli hommissa yhdellä valtauksella jonkin matkaa Kultalasta ylävirtaan. Menihän siinä hiukan ai-kaa kun kaverilla oli kossuakin. Kulpakkojoen pohjakivissä kiinnitin huomioni vihreään levään jota sitten löytyi muiltakin joilta. Myöhemmin kullanhuuhtojilta kuulin sitä ilmestyneen ensimmäisen kerran noin 5 vuotta sitten. ** Kultala on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka ja päärakennuksessa olevat kuvat kirjoitukset ja esineet mielenkiintoisia. Paikan historiaan tutustuminen kannattaa jo etukäteen kirjallisuuden perusteella esim: Seppo J. Partanen Kullan ja luonnon kutsu. Toivottavasti paikalla ei ole seuraavalla kerralla näin runsaasti väkeä. .
Ainikkalammet 14.6 Maanantai Herätys ja kiisseli naamaan. Edellispäivänä harsitut housut jalkaan ja riippusillan kautta Ivalojoen yli. Kumpupilvistä ja kylmän nihkeää kun kaikkialla oli sateen jälkeen märkää. Hengästyttävän nousun jälkeen Björklundinvaaran yli Sotajoelle johtavaa polkua pataojalle jossa kahvit. Seuraavalle nyppylälle noustuani huomasin polun piirretyn kartalle jokseenkin tökerösti eli mäen väärältä puolen. Eipä se oikein näyttänyt jatkossakaan pitävän paikkaansa. Pahaojan vaaroilla suorakulma kulkusuuntaan ja Pahaojalle. Huuhtojien valtauksia ja pieni rotkolampi ennen leiripaikkaa ylemmällä Ainikkalammella. Päivämatka noin 11km. Eipä näille lammille tahdo keksiä enää superlatiiveja. Tätäkin lampea ympäröi penkereet joilla kasvaa nättejä kapeita kuusia. Nuotiopaikka* pienellä kankaisella niemellä ja ja ja sitten nukkumaan. * Nuotiopaikka oli jo valmiiksi mutta polttopuu olikin sitten vähissä. Ympäristössä ei juurikaan kelon oksia näkynynnä ja muukin risu oli palanut aika tarkkaan. Olipa tässä paikassa pidetty laavua ja rakotulia jokunen aika sitten eikä ihme on senverran nättiä. .
Pahaoja - Palsinoja Sunnuntai 5.8.90 Myöhäinen herätys. Etelästä nousemassa synkkiä pilviä. Nopea lähtö Pahaojan vartta Pahaojankämpälle Sotajokivarteen. Pahaojan pohjalla on tosi paha kulkea. Sotajoki on mukavan tuntuinen, leveä ja matala, vaan porukkaa oli taas ihan riittävästi tuvan* tuntumassa. Merimiespihvit naamariin ja matkan jatkoon. Mobergin ojaa ylös ja tielle. Alkaa Tihuttaa. Alkaa sataa. Talsin sateessa noin 6km Palsinojan "Kultalaan". Paikalla oli yksi Ruoppaaja joka tarjosi sissitelttaa kaminalla. Teet keitettyäni ja sateen jatkuessa päätin ottaa tarjouksen vastaan. Tavaroiden kuivatusta ja ympäristön pällistelyä. Valtauksen isäntä saapuu illemmalla ja päästiin sopimukseen 25mk yö sissiteltasta ja kaminasta ja puista. Iltaa istuttiin nuotiolla Ruoppaaja, Kaivaja ja minä. Juttua riitti (minä pääosin kuuntelin) ja pullokin kiersi. Sittenpä kaminan lämmitykseen ja koisimaan. * Tupa kuuluu Ivalojoen historiaan mutta niin kuin muukin historia tämäkin tupa kärsii siitä, että melkein pihalle pääsee autolla. .
Siliäselkä Maanantai 6.8.90 Pätkittäisesti nukutun yön jälkeen (satoi koko ajan) herätys sateiseen aamuun. Kaivaja pyysi vielä huuhtomaan kultaa* mutta olin jo päättänyt jatkaa matkaa Siliänselän yli. Tuiskutti kovasti. Kastuin likomäräksi. Ensikertaa kylmäsi. Oikaisin Siliänselänlammen (Harriojanlampi) eteläpuolella olevalle turvekodalle jossa kaksi paikallista miestä hillanpoiminta retkellään olivat pitämässä kahvipaussia makkaran kera. Mahduin sisään pitelemään sadetta. Miesten lähdettyä kuivailin vaatteita keitin kaakkaot ja laittelin ruokaa. Parin tunnin kuluttua jatkoin Siliänselän lammelle johon pystytin teltan. Otin pienet tirsat kun ei tuolla ulkonaliikkumisesta pienen tihkun takia tahtonut tulla mitään. En tiedä kauanko nukuin mutta kun heräsin paistoi aurinko oli tyyni ja ilta. Muutaman valokuvan jälkeen polttelin risuja ja kuivattelin aamuksi nuotiopuita. On iso ja komia mänty, tämä jonka alla teltta nyt on. * Palsin kultala on matkailuhuuhtomo jossa on muutama pieni "mökki" majoitustiloiksi vuokrattavissa ja paikalla on ollut kahvilan tapainen joka paloi jokunen vuosi sitten. Uudemmat huuhtomot lähempänä nelostietä on vienyt täältä matkailijat vaan harrastustahan tämä taitaa kuitenkin olla. .
Kulmakuru - Tolosjoki Tiistai 7.8.90 Hyvin varhainen herätys. Aamupuuro kirkkaan taivaan alla. Rupesi keräämään kumpupilveä jo alkutaipaleen jälkeen n.2,5 km Siliänselänlammilta kaakkoon on nimeämätön kuru joka 80m korkeine rinteineen ei jättänyt aikaa pilvien katselulle. Haltioituneena "kapusin" kamera silmillä alas. Vaarallista touhua. Pohjalla kulkeminen vaikeaa, niin myös rinnettä. Vaan vastarinnettä nouseminen vasta tuskaista oli. Kyllä kannatti ja olo oli hyvä. Etelän puoleiselta mäeltä mahtipontiset maisemat. Harripäät on kauttaaltaan tunturikoivun peittämiä joten näkyvyys heikko ja muutama turha "alas ylös" kurun kohdalla antoi ikävän maun koko harripäille eikä sinäänsä kaunis ja omalaatuinen Kulmakurukaan* oikein jaksanut innostaa. Kulmakurulta polkua Harrijoelle jossa kaksi kaivajaa, toinen oli Palsin Ruoppaajan vävypoika. Tiesivät, että yksi kaveri on tulossa kun olivat eilen käyneet Palsilla. Ennen kaivajiin "törmäämistä" olin ehtinyt muutaman sadan metrin päässä keittää sapuskat ja kahvit. Kuurottaisten tihkusateiden saattelemana Saunaojaa Tolosjoelle. Tolonen on hieman samantyyppinen kuin Sotajoki. Leveä Mutta lähes joka kohdasta saappailla ylitettävä. Teltta kilometri saunaojalta yläjuoksuun Tolosen rantatöyräälle. "Kuivien" puiden ja tuohen keräilyä. Va-lokuvakierros. Takan ja hellan yhdistelmän tekoa ja koekäyttö. Toimii. Vatsa täynnä telttaan ja tietysti parsimaan noita ( ) housuja. Tämän sai kirjoittaa niin ettei ruutuja näkynyt*. Saas nähdä aamulla jolloin herätään hupsis 30v. Kurun mutkassa ensimmäinen sivistyksen merkki ja tiedote Saariselän keskuksen läheisyydestä oli liikennemerkki joka varoitti jyrkänteestä. ** Pitkän päivän päätteeksi kirjoittelin vihkoon tätä "päiväkirjaa" auringon ehdittyä jo laskemaan ja porojen jolkuttaessa vierestä ohi. Teksti on vihossa tällä kohtaa hieman suurempaa ja rivillä pysymisessä on ollut pieniä vaikeuksia. .
Kiilopää Keskiviikko 8.8.90 Herätys hupsis 30v. Aurinko paistaa niin että. On muuten syytäkin. Oli yöllä pakkasta ja teltan liepeet jäässä. Vaan aamupa alkoi juhla-aterialla eli sikanautaa ja makaroneja ja tietysti muutama juhlaryyppy. Ei tahtonut enään jalka nousta kun oli vähän sellaista lopunmakua tälle reissulle. Vaan talsinpa Tolosta yläjuoksuun ja Kuivakurun kautta Hangasojalle* joka on kaivettu aivan sekaisin. Ylös Kärkelän kaivoksille ja tietä myöten nelostielle ja samantien sen yli. Hangasojan latvan mökkikylän läpi Laanila &emdash; Kiilopää polulle. Pieni kilpailu sadepilvien kanssa Ahopäätä ylitettäessä. 200m ennen Kiilopäätä rupesi tippumaan. Heti saunaan ja sitten soitto kotiin ja syömään. Tavarat varaustupaan (yhteismajoitus) ja hieman ulkoilemaan. Siinähän se päivän loppu meni rupatellessa tuvan asukkaitten kanssa. * Hangasojalla toivoin tapaavani miehen jonka kanssa olin jutustellut tulomatkalla postiautossa Rovaniemeltä asti. Ei pussi ollut paljoa liikahtaakkaan kun kaveri oli jo kaupitellut kultavaltaustaan ja siellä olevaa asuntovaunua. Torstai 9.8.90 Heräsin noin klo 10.00. Kurkkua kuivasi ja muutenkin. Varaustupaan pitäisi saada ilmankostutin. Kiisseli ja näkkäriä aamiaiseksi ja Eskelisen bussilla Rovaniemelle. Torilta Mansikoita ja puuvillapaita. Sitten Åvuodelta 82 "tutuksi" tulleeseen Pizzeriaan. Juna lähti 18.10 kohti kotia. Kotona 10.8.90 noin klo 8.15 reppu laihtui 7kg minä 2kg. .
Loppukommentteja Eräitä kuluja juna + paikat 418+12+12 Bussit, ROI-Ivalo, Ivalo-Kortamojärvi, Kiilo-Roi 128, 35, 107 2xPizza 49+42, paita ROI:n torilta 80, kuvien kehitys 70mk, ah.mansikoita n.15 Upea reissu mukavassa maastossa. Alkumatkan yksinäinen taival ja loppupään "kulttuurimaisemat" täydensivät mukavasti toisiaan. Yhteensuuntaan tehty matka tuntuu mukavalta ratkaisulta kun ei vielä puolenvälin jälkeen ala tuntua paluumatkalta. Haittapuolena tietenkin se ettei matkaa voi tarpeen vaatiessa lyhentää. Hammastunturin erämaassa saa olla rauhassa verrattuna Saariselän Lemmenjoen tai Käsivarren autiotupa ja polkuverkostoon vaikka eipä muuallakaan ole pakko kulkea polkuja pitkin tuvalta toiselle. Ivalojoen pohjoispuolella on vain muutama pieni mökki ja isommat tunturitkin jäävät vähäiseksi. Järviä ja lampia kyllä löytyy ja ne metsät !. Itse Ivalojoki kultahistoriansa kanssa on mielenkiintoinen alue siellä yhä jatkuvan huuhdonnan johdosta (kaikki purot joissa vesi kulkee ja vähan muutkin on vallattu). Ivalojoen eteläpuolella oleva kulta-alue on suht helposti autolla saavutettavissa joten väkimääräkin on suuri lähes Saariselän luokkaa. Se on siis hyväksytävä ja siihen on sopeudutava kulkemalla muualla kuin poluilla ja yöpymällä teltoissa sellaisissa paikoissa kuten Ailikkalammet. Sotajoen itäpuolella on sitten nelostien läheisyydestä johtuen metsäautoteitä jotka hiukan tympii kun on taivaltanut alkumatkan ilman minkäänlaista polkua. Matkan pituutena 8-10 päivää on sopiva tunnelman saavuttamiseksi ja senkin takia, että ehtii näkemään paikkoja pitämättä suurempaa kiirusta. Tavaroiden paljous ja sapuskan paino rinkassa on ainoa este matka-ajan paljolle pidentämiselle.
		PATIKOINTI