Alkumatka Toinen päivä Kanjonissa ja pökkelömetsässä Fiellu Luomusjärvi Teno Toteutunut reitti Loppukommentteja

Ennen vaellusta Vaellus oli Pitäjänmäen seurakuntanuorten järjestämä. Reissun valmisteluja en juurikaan muista enkä sitä mikä oli tarkka ajankohta. Kuvien perusteella kesä oli parhaimmillaan eli ollaan heinäkuun puolella tai elokuun alussa. Vetäjänämme oli Leena eli Lepa joka taisi olla nuoriso-ohjaajan sijaisena. Ryhmämme koko oli vain 5 nuorta. Suski, Ulla, Jukka, Ari ja Mikko. Edellisen vaelluksen (1977) jälkeen oli porukka hajaantunut. Alkumatka Vaellus aloitettiin Kenestuvan puoleisesta päästä Kevon reittiä. Heti Balddotjärvien jälkeen laskeuduimme kanjoniin koska karttamme olivat topokarttoja eikä niissä muita polkuja ollut. Ylhäällä Balddotjärvillä oli kyllä opasteita viralliselle Kevon reitille mutta me päätimme pysytellä kartalla. Vietimme yön siellä puistonvartijan tuvan takamaastossa. Tuolloin ei tuvan alkuperä ollut tiedossa. Toinen vaelluspäivä alkoikin sitten rinteiden kapuamisella ja maisemien katselulla. Reitti oli mielestäni hiukan hankala joten en ihmettele ettei se kuulu viralliseen kevon vaellusreittiin.
Toinen päivä Ennen ensinmäistä joen ylitystä oli kanjonin pohjalla mäntymetsää. Sitä en hämmästellyt mutta oli ihmeissäni että horsmia kasvoi näin pohjoisessa. Varsinainen kasvitieteilijä. Kahlaamosta selvittiin hyvin. Nykyään paikalla taitaa olla vaijeri ylitystä helpottamassa. Sitten alkoi hiostava ylös-alas marssiminen. Toista yöpymispaikkaa en muista mutta ennen Fiellua telttailtiin kertaalleen.
Kanjonissa ja pökkelömetsässä Kevon reittiä on tuon jälkeen muutettu muutamasta kohdin helpommaksia. Ja pitää kai sanoa tylsemmäksi. Ainakin Gamajohkan kieppeillä olevien kahlaamojen jälkeen polku kulki toista kilometriä pidempään kanjonin pohjalla. Siellä oli myös yksi valvontatupa Gahpermaraksen pohjoispuolella, joen länsilaidalla olleiden lampien kohdilla. Vasta tuon tuvan jälkeen polku nousi ylös tunturimittarin syömään pökkelömetsään. Aavemainen maisema. Pystyyn kuollutta koivua silmän kantamattomiin.
Fiellu Fiellulla oltiin kolmas yö. En muista oliko tuolloin paikalla kammia joka siellä nyttemmin on. Katseltiin putousta, otettiin aurinkoa, istuttiin iltanuotiolla ja palelin seuraavan yön. Hirveä horkka vaikka kaikki mahdolliset vaattet olpäällä. Anttilan halpispussi ei riittänyt kun yö meni nollan tuntumaan. Kaveri koisasi untuvapussissa ja vinoili hikoilleensa. Kotiin päästyäni kävin ostamassa ensinmäisen puoliuntuva pussini. Maisemat on komeita Fiellun kohdilla ja se paras oli vielä edessä. Kevon kanjonin pääty. Kuvatuksi tuli ja taidettiin siinä hetki istua ja ihastella maisemia. Ristinäsjärvien telttapaikalla oltiin seuraava yö. Siellä muistan nähneeni komeita uudenmallisia vaellusharjatelttoja. Sellainen tulikin myöhemmin hankittua mutta tämän ja vielä seuraavan kuljin veljeltä lainaamalla teltalla jossa ei ollut apsideja. Suskin isällä oli Tenon tuntumassa osakkuus mökkiin. Päätettiin rutistaa seuraavana päivänä sinne saunomaan. Suski sanoi tuntevansa reitinkin Luomusjärviltä.
Luomusjärvi Teno Luomusjärvien välinen harju jäi siis kulkematta. Ohitettiin Ruktajärven tupa jonka pihassa oli pari mopoa. Luomusjärveä katseltiin Luobmosvarrilta ja sitten marssittiin pitkään polkua seuraillen kohti tenoa. Varma en ole mutta olettaisin kämpän olleen Piesjoen varrella pienen matkaa Tenolta. Kämpällä oli muitakin mutta lähtivät meidän tultua. Oltiin väsyneitä mutta onnellisia. Sauna ja sisätilat kelpasi. Aamulla varhainen herätys ja pikainen kävely komeaa Tenon vartta Rovisuvantoon josta bussi etelään lähti (jälleen muistaakseni).
Toteutunut reitti Kevon perusreitti alkaen Kenestuvan päästä pohjoisesta. Kulkemamme reitti poikkesi alussa hieman virallisesta väylästä ja silloinen virallinenkin poikkeaa muutamisa kohdissa nykyisestä. Ruktajärven tuvan kohdalla poistuttiin reitiltä ja suunnattiin Tenon varteen , todennäköisesti Piesjoelle.
Loppukommentteja Aurinkoisia ja iloisia oli nämä ensinmäiset vaellukset. Suurta seikkailua kaupunkilaiselle. Valokuvien järjestyksestä en ole täysin 100% varma. Omat diakuvani ovat kopioita Jukan ottamista diakuvista. En raatsi avata kuoria katsoakseni filmistä numerojärjestystä, jos sekään pitäisi paikkaansa kun kyseessä on kopiot. Kiitoksia kaikille mukana olleille ja jos Jukka sattuisi näille sivulle niin otappa yhteyttä.
POSTIA MINULLE	PATIKOINTI