Inarijärvi 2003
Lauantai 26.7 Sunnuntai 27.7 Maanantai 28.7 Tiistai 29.7 Keskiviikko 30.7 Torstai 31.7 Perjantai 1.8 Lauantai 2.8 Toteutunut reitti Loppukommentteja

Esipuhe Oli synkkä ja myrskyinen syyskuun ilta... Kesän 2002 melontareissun osottauduttua mukavaksi päätin tehdä uuden matkan myös kesällä 2003. Inarijärvi tuli tietenkin mieleen ja rupesin katselemaan kahden viikon reissulle sopivaa reittiä. Asia tuli vissiin puheeksi joskus kuukausitapaamisessa koska Riitta innostui asiasta. Muitakin kiinnostuneita ilmeni kevään aikana. Toukokuussa kyselyyn lähtijöistä vastasi myöntävästi Mika, Riitta ja Pia. Loma-aikoja vertailemalla reissun pituudeksi muotoutui viikko heinä-elokuun vaihteessa. Toukokuun lopussa kutsuin porukan koolle yhden illan mittaiseen aloituspalaveriin. Mietittiin reittiä, varusteita ym. Ruokalista päätettiin tehdä myöhemmin. Kappelin terassilla oltiin sitten kesäkuun alkupuolella ennen kuin porukka katosi lomilleen ympäri maata. Saatiinhan sitä ruokalistakin tehtyä... ainakin riittävällä tarkkuudella. Kyselyt ja selvitykset Toukokuun alussa aloin kysellä kajakkien perään netistä. Yllättävän vaikea oli löytää kajakkeja. Inkkareita olisi kyllä ollut tarjolla lähempääkin Inarijärveä. Kuun loppupuolella oli reissuun lähtijät ja muukin aikataulu siinä määrin selvä että kajakkien vuokraaminen kävi päinsä. Kesäkuun puolella kajakit oli sitten varattu. Sitten vain heinäkuun loppua odottelemaan. "Hei! Olemme varanneet teille omamme 2 seayakia 26.7. -1.8.2003 + yhden seayakin + saatte valita 1 seayakin tai sitten kodiakin, joka on sopiva henkilölle kokoa XL.. Ilmoitatko kumman otatte. Seayakeissa on noin 155-160cm pituisille arviolta jalkatuet laitettavissa sopiviksi.Ilmoitatko meille perjantaihin mennessä, kumman otatte toiseksi vaihtoehdoksi. Hinta 150 eur /kayakki + kuljetuskilometrit päälle eli Ukonjärvelle vienti 50 eur ja Inarista haku 80 eur Yhteistyöterveisin: LuontoLoma Pro-Safaris" Varustehankinnat ja valmisteluja Uusia varusteita ei juuri tarvinnut hankkia. Jotain kuitenkin tuli ostettua eli: pilli-kompassi-lämpömittari yhdistelmä, neopreenitossut (koekäytössä jo Muotkalla), narullinen karttapussi kajakin kannelle ja lisämuistia kameraan. Siinäpä sitten kesän aikana iltaisin jotain ruoka-aineksia keräili ja kuivatteli. Omenaa, jauhelihaa, paprikoita, tomaatteja ym. Pussimuonaa, kiisseleitä, pari säilykettä kaapista. Pakkaamista riitti kun koitti tunkea kaiken pienempään reppuun. Mukaan tuli kaksi telttaani (Pialle pienempi ja mulle ja Mikalle isompi), saha ja kirves (ensikertaa mukana), ym. Mietin kyllä miten saisin kaiken mahtumaan kajakkiin kun vielä Inarista ostettaisiin lisää ruokatarpeita.
La 26.7 Lähtö Helsingistä Rinkka oli onneksi pakattu jo illalla joten aamulla sai rauhassa valmistautua lähtöön. Malttamattomana taas turhan aikaisin kentällä vaan enpä olisi kotonakaan mitään osannut tehdä. Muutkin ilmaantui paikalle eikä minun pakkaukseni enään tuntunut mitenkään suurelta. Rinkat hihnalle ja itse käytäviä pitkin koneeseen. Saapuminen Ivaloon Lentämisessä tykkään erityisesti nousun kiihdytyksestä ja alla näkyvän maan karttamaisuudesta. Muuten lentäminen on kentällä odottamisineen ja tarkastuksineen vähemmän miellyttävä. Enkä myöskään pidä siitä että Ivalo tuntuu olevan vain Helsingin lähiö johon tupsahdetaan kuin bussin päätepysäkille työpäivän jälkeen. Ivalossa Kamala määrä tavaraa nostettiin linja-autoaseman seinustalle. Tuolla tarpeistolla viettäisi vaikka kuukauden näissä maisemissa. Ja ei kun lisää hakemaan. Riitta jäi vahtimaan tavaroita kun me muut painuimme ruokakauppaan. Takaisin tuotiin pari kassillista tuoretavaraa ja polttoaineet keittimiin. Vielä ehdittiin syömään Pitzat ja ottamaan lapinkullat. Kajakkien vuokraaja tuli ajallaan ja sitten mentiin. Ukonjärvellä Aurinko porotti ja tuuli oli leppoisaa. Hyvä alku reissulle eipä tarttenu kylmässä märkänä pakata kajakkia. Meni nimittäin rannassa varmaan 1,5 tuntia kajakkeja pakatessa. Kajakkien vuokraajakin palasi vielä tuoden puuttuvan aukkopeitteen. Kun viimein istuin kajakkiin ja vedin ensimmäiset vedot melalla, tuntui tämäkin reissu todelliselta. Niin nopeasti tänne tulee että tuntee olevansa vain jossain kaupungilla kahvilla ja joku pian sanoo "jaaha minä taidan nyt jo lähteä kotiin kun niin väsyttää". Enään ei ole riippuvainen ulkopuolisista, se sama tunne kun patikalle lähdettäessä heittää rinkan selkään ja astuu ensi askeleen pois tieltä. Porukalla totuttelua kajakkiin. Heti havaittavissa peräsimen tai kölin puute. Edessä sinitaivasta ilman pilviä ja takana muhkea pilvirintama. Alkumatka kauniilla Ukonjärvellä kivisiä rantoja ihaille. Ukonjärven salmessa isojen järkäleiden välissä pientä virtausta. Kylläpä vesi on kirkasta. Ilta Kulpposaarella Taukopaikaksi aiottu saari muuttui leiripaikaksi kun hoksattiin katsoa kelloa. On niin valoisaa ettei illan tulemista huomaa. Siinä mihin taukoa oltiin jääty pitämään oli vanhastaan runsaasti nuotiopaikkoja ja muutenkin hivenen sottaista. Viereiseltä niemeltä löytyi muutama tasainen telttapaikka ja hyvä ranta kajakeille. Illemmalla käytiin virvelöimässä. Ensimmäinen tärppi oli niin pieni ahven ettei siitä paistettuna saisi mitään syötävää. Otin vain kuvan todisteeksi. Seuraavat kolme olikin jo sen kokoisia että ne viitsi perata ja paistettavaksi laittaa. Mika toi tammukan joten iltanuotiolla oli ruuan päälle pikkusen maistiaisia.
Su 27.7 Aamu Kulpposaarella Ei malta nukkua. Nousin Mikan kanssa seitsemän aikoihin. Lähdettiin kiertämään saaren rantoja toiveena jonkinlainen kalansaalis. Kauniita rantamaisemia, rauhallista tyyntä aamuista järveä. Isoilta rantakiviltä oli mukava heitellä uistinta vaikka ei edes yhtään tärppiä tullut. Yksi laiska hauen poikanen (n.30cm) lekotteli rantakivien välissä. Matka Jääluolalle Melomaan lähdettäessä pistin lipan siimanpäähän ja virvelin kansinarujen alle. Kömpelö viritys mutta saihan siinä uistimen uimaan melottaessa. Lippa oli kyllä paha virhetikki. Oltiin päästy tuskin Kulpposaaren ohi kun siima alkoi mennä sellaiselle kierteelle ettei siitä enää mitään selkoa saanut. Kelalle sitä oli turha yrittää kelata. Pysähdyin ja rupesin pelastamaan uistinta vetämällä siimaa käsipelillä. Siiman päästä löytyi alamittainen lopen uupunut taimen. Otettiin talteen. Siima oli niin sotkussa että se oli katkaistava ja vapa laitettava kasaan. Muut jo odotteli jonkun matkan päässä joten kiiruhdin perään. Istumasaaren pienellä hiekkarannalla pidetyn tauon jälkeen Maulojen väliseen salmeen ja Jääluolan rantaan. Jääluola Nälkäkin alkoi painaa. Jääluolan rannalla olevan nuotiopaikan pirttikalustolle kasatuista eväistä laitettiin keitot johon lisukkeeksi pilkottiin alkumatkasta saatu pieni taimen. Viileässä jääluolassa käväistiin ihmettelemässä paikkoja. Vettä oli tällä kertaa jään päällä noin 10cm. Minulla ja Riitalla oli pienet lamput joten näimme mukavasti luolan koloja, halkeamia ja jäälattiaa. Matka Hillasaarille Tässä vaiheessa alkoi näyttää siltä ettei ajattelemani reitti Kettuniemen tuntumaan asti tule toteutumaan. Porukalla kuljettaessa aika vierähtää joutuisasti jokaisella pysähtymisellä joita myös on yksin kulkijaa enemmän. Suuntasimme Jääsaaren länsipuolelle etsimään sopivaa leiripaikkaa. Jääsaaren ranta täällä Kasariselän puolella ei antanut suojaisan tuntuista paikkaa mutta Hillasaarilla näytti olevan hiekkarantaa. Siispä sinne. Ilta Hillasaarilla Saaren eteläpäässä olevan hiekkaisen niemen tyvessä oli nätti joskin suojaton paikka. Rantauduimme sitten länsilaidalle missä näytti olevan leiripaikaksi sopivaa maata. Kajakissa istuja katsoo saaria sen verran alhaalta ettei sopivista telttapaikoista voi tehdä kuin arvailuja. Hillasaarilla oli kartan mukaan rakennus (tulkinta kartan mustasta pisteestä). Sitä ei kuitenkaan näkynyt vaikka kiersin lähes koko saaren. Saatoimme siis tehdä tulet länsirannan vanhalle nuotiopaikalle. Poltettavaa maapuuta näiltä saarilta löytyy vaikka paikalla olisi ennenkin pidetty tulia. Sahalle löytyi käyttöä (koe mielessä) tukevien oksien pätkimisessä. Uimassakin tuli käytyä ja pää pestyä. Vesi on noin 20° mikä täällä taitaa olla kovin harvinaista. Olin kai vedessä liian pitkään kun nokka rupesi vuotamaan ikävästi. Ilta nuotion ääressä syöden, makkaraa paistaen ja eväs olutta siemaillen. Mukava leiripaikka rantatöyräällä ja kauniilla maisemalla.
Ma 28.7 Aamu Hillasaarilla Aamu aukesi aurinkoisena. Kiertelin kameran kanssa rantoja ennen aamupalaa. Tuuli alkoi nousta samalla pilvien kanssa etelän suunnalta. Matka Hillasaarilta Punaiselletuvalle Lähdön ajoitus osui nappiin. Sade alkoi pian sen jälkeen kun olimme päässeet Iso Jääsaaren tuntumaan. Kelasin perässäni vetämäni vaapun ylös ja laitoin sadetakin päälle. Vesillä kulkiessa näkee mainiosti saderintaman saapumisen ja etenemisen. Jääsaarten salmessa saimme tuntuman millaista täällä on tuulella meloa. Inkkarilla olisi ollut siinä sivutuulella tekemistä ja ehkä olisi kannattanut jättää salmen ylitys kokonaan. Kajakit kelluu mukavasti eikä pärskeistä tarvitse välittää. Sadekuuron mentyä sää pikkuhiljaa selkeni samalla kuin etenimme kivisiä ja matalia rantoja kohti Kaikunuoraa ja Punaistatupaa. Punaisellatuvalla Vesi on niin alhaalla että Punaisentuvan ranta on karannut pitkälle kivikon taakse. Laiturin tuntumaan ei kannattanut yrittää mutta tuvan edustalle saimme kajakit muutamien pohjakosketusten jälkeen. Tupa on nätillä paikalla pienellä niemellä aivan Kaikunuoran pitkän vuonon suulla. Tuvalla kävi myös yksinäinen meloja jonka näimme jo eilen Jääluolalla. Vaikka kuljen mielelläni "tiettömillä taipaleilla" niin ruokailu on suuri nautinto tehdä pöydän ääressä. Hyödynsimme tuvan kaasuliettä kevyen välipalan valmistukseen. Punaiseltatuvalta Kärppäsaaren tuvalle Ylitimme Kaikunuoran Käydäksemme katsomassa Täyssinän rauhan rajapyykkiä vuodelta kauan sitten. Kartan mukaan se on merkitty väärään paikkaan. Ainakin laituri ja suuren siirtolohkareen päällä oleva valkoinen kivikeko on vallan eri saarella. Navakassa sivutuulessa siirryimme Kuossaperään johtavalle salmelle. Kapea ja kivinen salmi selvitettiin muutamalla pohjakosketuksella vilkkaasta pujottelusta huolimatta. Lahdesta selvittyämme laskin vaapun siiman päässä taakseni. Seuraava matalikko tuli yllättäen vastaan enkä ehtinyt vetää viehettä ylös. Pohjassa oli. Yllättävän hankala oli kääntää vastatuuleen nykimään ja hakemaan viehettä. Sain sen kuitenkin ylös. Pistin onkivehkeen kasaan ja kajakin pohjalle. En viitsinyt enää omalta osaltani viivyttää porukan matkaa. Ennen Hirvinuoraa kapeita ja nättejä salmia sekä kivisiä rantoja. Hyviä leiripaikkoja. Palkissaaren kupeessa ehdotin että jätämme kahvitauon väliin emmekä ylitä kannasta mennäksemme Koutukinsaaren länsipuolelle. Ehdotus sai kannatusta ja jatkoimme Sammakkoselän laitaa voimistuvassa sivutuulessa ja kohtalaisessa aallokossa. Kajakit tuppaa kääntymään vastatuuleen joten saimme meloa viimeiset kolmisen kilometriä lähes pelkästään oikealla kädellä. Kärppäsaaren tuvan laiturilla oli kaksi venettä. Poikkesimme kuitenkin rantaan. Paikalla pari kalastajaa ja yksi pariskunta. Kalastajat oli majoittuneet autiotupaan pysyvän näköisesti, tavarat oli siihen malliin levällään. Eipä huvittanut jäädä paikalle. Suovannuoran rannalta noin kilometri tuvalta löytyi sopiva ranta ja kiva paikka iltanuotiolle. Olin katsellut leiripaikkaa myös Varttasaaren puolelta mutta tasamaata ei pienen kävelylenkin jälkeen löytynyt. Meloin Kärppäsaaren puolellakin pienen lenkin muiden ohi leiripaikkaa etsien. Eipä sitten parempaa paikkaa löytynyt joten vedin kajakin rantaan siellä mihin muutkin oli omansa jättäneet. Ilta Kärppäsaarella Iltapala avohässäkällä nälkäisiin suihin. Vielä nuotiolle tulet ja Mikan saamat kalat paistumaan. Ilma on niin lämmin ettei nuotion antama lämpö tuo sellaista mukavuuden lisää kuin viileillä säillä. Tulipa siinä klapeja tehdessä kokeiltua retkikirveen käyttöä. Ei sillä kovin isoja klapeja hakata mutta pienempiä sytyke puita kyllä. Eipä taaskaan päästy nukkumaan kuin vasta huomisen puolella.
Ti 29.7 Aamu Kärppäsaarella Herättiin Mikan kanssa jälleen seitsemän jälkeen. Kuunneltiin Mikan radiosta säätietoja ja mietittiin päivän "strategiaa". Siihen kuului kävelylenkki Kärppäsaaren ympäri. Kivat on rantamaisemat ja muutama mukava leiripaikkakin osui kohdalle. Lounaisrannalla oli rantaviivalla kiuas telttasaunaa varten. Päivän etapiksi ajateltiin Kasariselän ylitys ja Kahkusaaren autiotupa. Matka ei olisi pitkä joten ei ollut kiirettä. Kärppäsaarelta Kasarinselälle Aamulla tuuli oli ollut puuskittaista ja pilviäkin tuli ja meni vaihtelevia määriä. Lännestä nousi tummia pilviä ja saderintama kiirehti Suovannuoraa meitä kohti. Pääsimme juuri liikkeelle sateen saavuttua. Pitkään ei satanut ja taivaanrannassa oli lupaavasti selkeää. Kasariselän laitaa matkusti 4 kajakin ryhmä pohjoiseen. Heillä oli tavaraa niin paljon että osa oli sidottu kajakkien kannelle. Hirvassaarten pienten kivisten saarien ja luotojen luona Kasariselältä saapuneet aallot heiluttivat meitä. Tuulikin oli kääntynyt niin että odotimme selän ylitykseen ikävää sivutuulta. Viimeisellä pikkusaarella pidettiin taukoa. Termarista lämmintä ja taivaalta myös. Auringon paisteessa suojan puolella oli ihan mukava olla. Kasariselän ylitys Tuuli tyyntyi sopivasti kun ylitettiin Kasariselkä. Ei ole mitenkään itsestään selvää että selkä ylitetään tästä kapeimmastakaan kohdasta vaikka matkaa on vain kaksi kilometriä. Pohjoisesta tuleva tuuli saa puhaltaa parikymmentä kilometriä vapaasti ja etelässäkin 10km selkä antaa aallokolle halutessaan kokoa. Ruokatauko Siltasaarilla Ensimmäisenä vastaan tulleella Siltasaarella on kartan mukaan kapea salmi mutta se oli veden mataluuden takia tukossa. Kantamaan ei kivisyyden takia ryhdytty. Eipä kiertäminenkään mikään suuri työ ollut. Taivaalle kasautui tummempaa pilveä ja odoteltiin sadetta. Ruokatauolle löydettiin paikka pienen lohkareisen lahden rannalle. Erikoinen rantautumispaikka isojen kivien välisessä sokkelossa. Laitettiin erätoverista tuulensuoja ja katos mutta sade jäi pariksi irtopisaraksi. Ilta Kahkusaaren tuvalla Kahkusaaren autiotuvalle ei ollu enään pitkä matka. Kun tupa oli tyhjillään niin päätettiin jäädä yöksi tuvan tuntumaan teltoille. Laitoin itselleni tuvassa riisiä ja kalkkunaa kurnivan vatsan hiljentämiseksi. Uinnin, lettujen paiston, ym. jälkeen oli ilta jo pitkällä. Lähdettiin Mikan kanssa kuitenkin vielä viskomaan virveliä. Ei niinkään suurien saaliiden toivossa vaan kokeilemaan yömelontaa. Pikku Kahkusaaren ympärillä pyörittiin. Virvelin heittely on yllättävän helppoa kajakista käsin. Tuuli ja aallokko pitää kajakin poikittain mikä tietysti keikutti jonkun verran. Vaikka oli lämmin ja hyvin päällä niin yön "pimeys" ja aallokko teki olon hieman epämiellyttäväksi. Tuulensuojaisella puolella oli mukavampi istuskella ja ja nauttia yön tunnelmasta. Kalaa ei saatu, ei edes tärppiä.
Ke 30.7 Aamu Kahkusaaren tuvalla Aurinkohan se taasen paistoi. Kahkusaarelta Hiekkarannalle Jätettiin Viimasaaren kiertäminen ja valittiin suorempi reitti Viimasaarennuoraa lounaaseen. Heikko tuuli ei aiheuttaisi Kasariselän suunnalta ongelmia ja kun vielä saataisiin myötäinen vire matkaa helpottamaan ei reitinvalintaa kahta kertaa harkittu. Viimassaaren eteläkärjen paikkeilla Mikan uistimeen tarttui harjus jonka piti nostaa kyytiin. Kun kala näytti väsähtäneeltä ja asettui sopivasti hollille nappasin sitä niskasta. Nosto kajakin kyytiin päättyi kalan potkaisuun juuri istuma-aukon yllä. Huonolla tuurilla se tipahti kajakin yli ja pääsi karkuun siiman mentyä poikki. Kyllä harmitti. Mykkänä meloin Hopiakivisaarten lomassa. Matalia ja heikosti hahmotettavia saaria. Piti katsoa moneen kertaan karttaan ja ympäristöön että pysyi kartalla. Mantereen suunnalla näkyi hiekkarantaa ja sinne oli suunta. Tauko Kotkataipaleen hiekkarannalla Uskomaton maisema avautui Kotkataipaleella. Mikä lie päähänpisto tulla tänne. Aina ei itsekkään tiedä miksi reittejä valitsee mutta yleensä ne on onnistunut. Kotkataival on kapea kannas joka erottaa kaksi pitkää kaarevaa hiekkarantaa toisistaan. Hiekka on peräisin viereisestä harjusta joka seurailee katkeilevana Inarijärven luoteisrantaa. Vedettiin kajakit hiekalle ja vilkaistiin paikkaa mistä saadaan parhaiten kannettua ne yli. Lämmintä hiekkarantaa kymmenen metrin leveydeltä ja pituutta riittää useampi sata metriä. Hiekalla vain poron jälkiä. Istumme mättäälle hiekan reunalle laittamaan soppaa. Oli ihan pakko istahtaa rannalle ja peittää jalat hiekalla. Jotain etuja matalasta vedestä sillä nämä rannat on normaaliveden korkeudella pinnan alla. Matka Hietasaarelle Etelän suunnalla on pilviä. Pistivät vilkuilemaan taivaalle pienen hetken välein. Paikoillaan tuntuvat pysyvän vaikka uhkaavan näköisiä ovat. Kotkalahti oli tyyni. Meloimme hissukseen eteenpäin. Mantereen puolella oli vesi syönyt rantapenkkaa niin että puita oli kaatunut järvelle. Kotkavuonon vanha tila rakennuksineen on vielä käytössä. Muutama uudempi rakennus Varankiniemen tyvessä. Niemen jälkeen tuuli pääsi keikuttamaan. Kohteemme Hietasaari tuli näkyviin. Saaren tuntumassa kaarsi moottorivene Riitan luokse, joka oli menossa ensimmäisenä. Oli saaren omistaja tullut kysymään aiommeko majoittua saareen ja sitten ilmoitti ettei salli tulia. Hieman ihmetytti se että koko Hietasaariko on jonkun omistuksessa. Täällä on kaikki niin suurpiirteistä. Mökkitontitkin hieman suurempia. Ilta Hietasaarella Komeaa rantaa. Kajakit jätettiin tuulensuojaan, länsirannan lahden pohjukkaan pikkukivien peittämälle rannalle. Ennen leirin pystytystä lähdimme pienelle kävelylenkille tutustumaan saaren sisäosiin. Hietasaari on päältä tasainen harjusaari, sen keskellä on suppalampi. Kiersimme saaren koillispäähän katselemaan maisemia. Saaren omistajan mökkikin näkyi kauniilla paikalla etelän puolen pienen niemen tyvessä. Poikkesimme palatessamme pohjoisrannan kapealla niemellä missä aallokko hiekkaa kuljettamalla kasaa matalaa särkkää pitkälle järven suuntaan. Maiseman kuvailemisessa ei kannata kilpailla valokuvien kanssa, katselkaa niitä. Valitsimme leiripaikaksemme tasaisen rantapenkan ilta-aurinkoon. Maisemat kerrassaan upeat ja Ukonsaarikin löytyi kiikareilla matalamman luodon takaa. Makasin kyljelläni ruokapaikalla ja nautin hyvästä ruuasta, juomasta, pehmeästä loikoilupaikasta ja maisemista. Pari tuntia siinä taisi vierähtää. Saaren isäntä oli verkkoja kokemassa ja ajoi sitten rantaan leirimme kohdalle. Rupateltiin siinä hetki ja saatiin tietää että hänen isänsä oli ollut aikoinaan viisas, vaikka olikin poliisi, kun oli ostanut saaren. Kun olimme uskaltaneet tulla hänen saarelleen niin piti hän meistä pitää hyvää huolta. Hän tarjosi kahta siikaa mutta ne hän suostui antamaan vain naisväelle. Riitta kävi hakemassa meille huomisen soppakalan ja suolasta leivän päälle. Illan jo hämärtyessä lähdettiin Mikan kanssa katsomaan saaren kapeaa harjumaista lounaiskärkeä. Taivas on saanut väriä matalalla paistavasta ilta-auringosta. Suuri järvi on lähes peilityyni. Joku kalastaja vielä prutkuttaa veneellään kotia kohti. Pistäydymme aivan niemen kärjessä missä sorainen harju jo muuttuu isojen kivien rykelmäksi. Järven pinnan vaihtelu syö pikkuhiljaa tätä kapeaa niemeä tasoittaen sen jossain tulevaisuudessa pinnan alle jääväksi matalaksi särkäksi. Niemen päällä tukeva turvematto oli jo muutamasta kohden katkennut ja huuhtoutunut pois. Korkeamman veden aikana niemi on jonkun verran lyhyempi. Palailtiin teltoille saaren päälitasannetta pitkin. Komeita leiripaikkoja saari täynnä mutta hiekkainen maaperä, jäkälä ja sammaleet ei siedä suuria kulkijajoukkoja. Toivotaan saarelle pitkää ja rauhallista tulevaisuutta.
To 31.7 Aamu Hietasaarella Aamu aukesi tyynenä ja aurinkoisena. Olisi pitänyt lähteä liikkeelle jo varhain aamuyöstä. Melonta Suovasaarille Meloimme hissukseen Hietasaaren ohi ja suuntasimme etelään. Mika sai kalan koukkuun Hietasaaren kärjen jälkeen. Lilluimme täysin tyynellä järven selällä. Pääsaarten kohdilla pidettiin pieni tauko tuulen jo noustua. Yllättävän nopeasti tuuli tosiaan kohoaa ja nostaa aallokkoa. Liekovuopajasaarten ohi Suovasaarten sokkeloihin. Ruokatauko Suovasaarilla Veden mataluuden takia tuli reissumme toinen umpikuja vastaan siellä mihin soppataukoa suunniteltiin. Olisi siitä päässyt kivien välissä kajakkia vetämällä mutta kajakista olisi noustava. Kiertäminenkään ei ollut suuri vaiva. Pidimme kuitenkin ruokatauon rantakallioilla. Minä kävin kokeilemassa kalaonnea kannaksen toisella puolella mutta turhaa oli työni. Melonta Kuusisaarelle Tuuli oli noussut jo navakaksi. Matka Ukon suunnalle oli sitten pujottelua saarten lomassa niistä suojaa hakien. Yllättävän hyvin kajakilla pärjää hyvässäkin tuulessa. Poikittain aallokkoon ei kuitenkaan ole mukava kulkea. Taivaanrannalle oli kohoamassa ukkosen näköistä harmaata pilveä. kävimme ensin katsomassa Kuusisaaren pohjoispuolista lahtea leiripaikaksi mutta ranta ei siellä oikeen miellyttänyt. Saaren vastapuolen lahden tuntumassa näytti olevan parempia telttapaikkoja. Tummat pilvet uhkasi heittää vedet niskaan millä hetkellä hyvänsä ja tuulikin oli yltynyt kovaksi. Ilta Kuusisaarella Kiersimme saaren pikaisesti ja heti rantautumisen jälkeen ripeästi telttojen pystytykseen. Vaikka saari hiukan vaimensi niin tuuli kuitenkin vaikeutti telttojen pystytystä. Paksuihin mättäisiin ei meinannut saada telttatikkuja tukevasti joten hain vielä pari kiveä tuulen puolen tikkujen päälle. Mika oli auttamassa Piiaa. Riitta oli jo niin pitkällä teltan pystytyksessä ettei minusta ollut enää apua. Sitten rupesi satamaan. Ei mitenkään rajusti mutta pienellä tihkulla. Teltassa maattiin ja harmittelin ettei Ukonsaarelle ollut asiaa tällä säällä. Toivoin illaksi parempaa säätä tai sitten aamulla. Kun sade ei yltynyt tihkua kummemmaksi ruvettiin värkkäämään erätoverista sääsuojaa jossa sapuskan laitto olisi mukavampaa. Rannalta löytyi tukki istuimeksi ja saaren sisäosasta sopivan runsaspuinen paikka mihin "keittokatoksen" sai mukavasti pystyyn. Ruoka maistui. Siikasoppaa. Käynti Ukonsaarella Ilta tyyntyi ja ukkosrintamakin haihtui. Päätettiin käydä Ukonsaarella. Riitta ei lähtenyt kipeän kätensä takia. Tyyntynyt järvi kylpi luonnottomassa iltaruskon valaistuksessa. Ukonsaaren venelaiturin tuntumasta kuvittelin löytyvän jonkinlaisen rantautumispaikan. Olihan se aika näky kun kolme kajakkia nostettiin rantakiville. Ei ollut toivoakaan että olisi astunut pohjaan kajakista poistuessa. Rantakivien vieressä oli pari metriä syvää. Tänne on rakennettu oikeen portaat jotka johtaa saaren huipulle. Sinäänsä ok. sillä rinne on suorastaan vaarallisen louhikkoinen varsinkin sateen kastelemana. Maisemia komisti upea öinen taivas punaisen sävyisine pilvineen. Teltoilla vielä iltateet ja pienet upealle illalle. Aamurusko jo värjäsi taivasta kun menimme viimein nukkumaan.
Pe 1.8 Aamu Kuusisaaressa Viimeiselle päivälle oli jäljellä matkaa kymmenisen kilometriä. Pyrittiin pääsemään varhain liikkeelle jotta oltaisiin perillä Uruniemessä sovittuun aikaan. Ripeästi aamupala massuun ja leiri kasaan. Melonta Mutustelemaniemelle Tuuli oli lounaan eli mantereen suunnilta joten päätettiin hakeutua pikimmiten mantereen suojaan tyvenempiä melontareittejä hakemaan. Tuuli oli navakampi kuin eilen muuten taivas jo tutun aurinkoinen. Täydellistä tuulensuojaa ei rannan tuntumastakaan saatu. Korkiasaaren eteläpuolella on karttaan merkitty kammi pienen lahden pohjukkaan. Poikkesin katsomaan sitä nousematta kuitenkaan kajakista. Meloin pian muut kiinni. Lännestä puhaltamaan kääntynyt tuuli nostatti jo arveluttavia aaltoja. Kun Inarin suunnassa ei ollut suojaavia saaria niin seurasimme kivikkoista rantaa. Tiinasaaren kohdilla soitin Kajakkien vuokraajille että emme ehkä ehdi viiteen mennessä perille. Sovittiin uudeksi ajaksi ilta seitsemän. Ukkospilven alkumuotoja alkoi kasautua etelän puolelle. Siskelivuonon suulla jälleen kovassa sivuaallokossa ja vielä vuonon ylitys. Ruokatauko Mutustelemaniemellä Ruokaakin oli hyvä saada ettei aivan sippaa loppumatkalla. Mutustelemaniemen kärjessä oli sopiva paikka hernesopan laittoon. Kovin kivinen ranta näillä veden korkeuksilla mutta kajakeilla pääsee mukavasti kivien välistä. Hernerokka maistui. Pilvet kasvoi ja näytti varmalta että saamme vettä niskaan ennen perille pääsyä. Turhia viivyttelemättä jatkettiin matkaa. Loppumatka Uruniemeen Sadeasu päälle kun ensimmäiset pisarat ropisi. Siihen se sade sitten hyytyikin. Tuulikin helpotti huomattavasti ja pääsimme mantereen hiekkarantoja seuraillen mukavasti Uruniemen rantaan. Olisimme myöhästyneet alkuperäisestä ajasta loppuviimeksi vain viitisen minuuttia. Leirintäalueen rantaan kun tultiin niin hetipä saapui henkilökunta kysymään aikeitamme. Ilta Uruniemellä Pia kävi hoitamassa mökkivarauksemme. Kajakkien tyhjennys ja varusteet "mökkiin". Ukkosesta ja sateesta selvittiin muutamalla pisaralla mutta nyt Inari-järvellä näytti synkältä ja sateiselta. Leirintäalueen kanttiinista onnistuneen melonnan kunniaksi jo muutaman päivän odotetut oluet. Kajakitkin tultiin sitten noutamaan. Ilta meni tuvassa varusteita ja syötävää laitellessa sekä tietysti saunoen. Kovin vaan oli kuuma ja pieni tuo pesuhuone. Tällä kertaa ei ollut mitään mahdollisuutta valvoa. Sen verran oli edellisinä öinä jäänyt lyhyiksi nuo unet. Kipusin parvelle kuorsaamaan jotta muilla olisi tuvassa rauhaisampaa.
La 2.8 Aamu Uruniemellä Levällään olevat tavarat muodostaa sellaisen kasan ettei sen usko mahtuvan millään rinkkaan ja reppuun. Ruoka puuttuu kuormasta joten pitää sen pakkaamisen onnistua, onnistuihan se tullessakin. Jätettiin rinkat leirintäalueen vastaanoton kuistille ja kohti Inaria. Inarissa Suunnattiin "keskustan" läpi Siidaan. Näyttelyä jaksaa katsoa aikansa. Minulla tekee tunnin jälkeen tenän vaikka olis kuinka mielenkiintoista tahansa. Ulkomuseon puolella en edellisellä kerralla käynyt joten nyt sitä tuli vilkaistua. Viinerikahvit ja kaupunkilaisittain kolajuoma. Vilkaisin vielä alakerran myymälää josta tarttui Inarin historiasta kertova kirja ja puhdas t-paita. Vilkaistiin vielä pari matkamuistomyymälää jotta etelän ihmisiä saa lepyteltyä kissan hoidosta. Rantamarissa söimme viimeisen ehtoollisen ennen tilatun taksin saapumista. Kotimatka Taksi poikkesi Uruniemeen josta kopattiin rinkkamme kyytiin. Haikea olo. Vilkaisu ohimennen Ukonjärvelle. Rupattelin kuskin kanssa matkalla lentokentälle. Olimme hyvissä ajoin kentällä odottamassa lähtöä. Pia pysäytettiin läpivalaisussa kun sillä oli jäänyt puukko pikkureppuun. Kävi viemässä koko repun rahtitavaroihin. Koneessa sain (vänkäsin) ikkunapaikan. Ja taas mentiin. Pilvissä on kaunista. Helsingissä kuumaa. Hajaannuimme pian kentälle pääsyn jälkeen. Taksilla kotiin ja heti hakemaan kissa pois päivähoidosta. Oli pärjännyt hyvin. Kaikki loppuu aikanaan.
Toteutunut reitti Päivä km matka k.arvo Ukonjärvi - Kulpposaari 26,7 1 7,5 7,5 Kulpposaari - Jääluola - Hillasaaret 27,7 2 17 24,5 Hillasaaret - Punainetupa - Kärppäsaari 28,7 3 20 44,5 Kärppäsaari - Kasariselkä - Kahkusaaren tupa 29,7 4 12 56,5 Kahkusaaren tupa - Kotkataival - Hietasaari 30,7 5 11,5 68,0 Hietasaari - Suovasaaret - Kuusisaari 31,7 6 11,5 79,5 Kuusisaari - Mutustelemaniemi - Uruniemi 1,8 7 11,5 81,0 81km 11,6	Reittikartta
Loppukommentteja Säät oli upeat ja niissä riitti vaihteluakin. Suuremmilta sateilta selvittiin ja lämmintä piisasi. Kun vielä itikatkin loisti poissaolollaan ei Ihanteellisempaa retkeilysäätä voi juurikaan kaivata. Suunnittelu meni pitkäksi. Ehti tehdä turhan paljon mielikuvamatkailua ennen lähtöä (ei ollut eka kerta). Viikon reissu jäi lyhyeksi niin ajallisesti kuin matkallisesti. Tahtoo lyhyt reissu mennä väkisin sellaiseksi nähtävyyksien bongailuksi ettei kunnolla ehdi rauhoittua. Aamulähtöjä voisi aikaistaa muutamalla tunnilla ellei vartavasten olisi tarkoitus tutustua leirisaareen ennen liikkeelle lähtöä. Aamusta säät oli suosiollisempia melontaan. Ruokapuolesta voisi todeta että runsaasti oli ruokaa. Kun kalansaannista ei ollut etukäteen varmuutta ja ruokasuunnittelu jäi hieman hataraksi taisivat kaikki ottaa ylimääräistä ihan varmuuden vuoksi. Eipä se toisaalta haitannut olihan valinnanvaraa. Joitakin herkkuja jäi laittamatta, mutta kaikkeahan ei aina ehdi. Kalastukselle pitäisi varata erillistä aikaa. Meni mulla siimojen selvittelyyn ja pohjakosketuksiin. Muutenkin olis voinu kävästä enemmän illalla tai aamulla meloen pikkulenkeillä lähivesillä, kalassa tai muuten vaan paikkoja katselemassa. Varustelista on vielä hieman hakusessa. Kajakit olis voinu olla paremmassa kunnossa. Vain minulla peräsin jota en kylläkään muistanut edes kokeilla. Pieni kamera oli mukavasti aina käsillä (turhan kallis retkikäyttöön). Neopreenitossut oli mukavat ja korvasi hyvin lenkkarit rantakäytössä (entä jos oli ollu kylmät säät ?). Vaatepuolta ei näillä säillä päässyt testaamaan, t-paitoja ainakin olis voinu olla enemmän. Mikalla oli radio, se pitää muistaa jatkossa ottaa säätietoja ajatellen ja vaikka huvikseen jos on yksin matkalla. Retkisaha ja kirves on Inarilla turhia kun maapuuta riittää kaikkialla. Puukko täytyy olla pienempi (linkkari) jonka voi ripustaa vyölle tai tarvikelaukkuun paremmin saataville. Rannalla löhöilyyn voisi varata isomman patjan kuin vain istuinpehmikkeenä olleen kappaleen. Pientä viilailua siis. Kustannukset pääs nousemaan. 150eur viikko/kajakki + kuljetukset 50+80eur + lennot + ruoat + muut. Eihän mikään tosin ilmaista ole mutta viikon lomasta erämaassa voisi kuvitella selvittävän hyvinkin pienellä summalla. Siirretään Inarijärvi tuohon Nuuksion taakse ;-). Porukalla kulkemiseen minun täytyy vielä totutella. Erilaiset unirytmit, kulkunopeudet, ruokavaliot ym. mieltymykset. Vaikka näin loppukommentteina tulee kirjattua enempi noita negatiivisia asioita niin kokonaisuus oli reilusti plussan puolella. Ens vuonna uudestaan jonnekin Kellastuvia syksyn lehtiä haikeasti katsellessa 4.10.2003 Mikko	MELONTAREISSUT