Säynämö - Pitkäsaari Lapinniemi - Kampukkalahti - Vaaja Ukonkanta - Käränkö - Pyylin laavu Vetokanta - Säynämö Jälkiviisautta

Esipuhe

Olen jatkamassa 1991 Kemijärveltä alkanutta pyörävaellusta etelään. Kaksi aikaisempaa osuutta vuosina 1991 ja 1995 on tuonut minut Joensuuhun. Nyt olen jatkamassa Joensuusta etelään. Ari ilmoitti olevansa Heinäveden suunnilla samaan aikaan ja kysäisi kiinnostaisiko Kolovedellä melonta. Mikäs siinä. Siispä kesken pyöräreissun Heinäveden suunnalle, siirsin pyörän sisävesilaivaan, hypättiin kyydistä Säynämön laiturilla ja lähdettiin melomaan muutamaksi päiväksi Koloveden maisemiin.

PYÖRÄREISSUN MATKAKERTOMUKSEEN


  Säynämö - Pitkäsaari

Tiistai 23.6.98.

(Sisävesilaiva Kuopio oli juuri jättänyt meidät Säynämön rantaan)

Kahviteltiin, pakattiin tavaroita, odotettiin tuulen tyyntymistä ja syötiin vielä kanakeitotkin. Pyörä vietiin varastoon. Tältä päivältä mittariin kertyi vain 7km. Tuuli niin navakasti vastaiseen, että harkittiin koko melontareissulle lähtöä tältä päivältä. Kun vaahtopäät laantuivat niin me työnnettiin kanootti vesille ja aloitettiin urakka vastatuuleen. Ensin Kujarin kylkeen, ja maantiesillan ali. Sitten Vaalunvirran kautta loikanniemeen jossa tauko. Hieman otti voimille ja viileäkin oli. Loikansalmessa tuuli jäi saarten taa ja Koukunpolvessa vastavirtaan käännös kohti Kinkoselkää ja pian (n. 01.30) oltiin sallitulla telttailusaarella. Eipä juuri muuta kuin tavarat maihin, teltta pystyyn ja nukkumaan. Melottua tuli noin 9.5km.





Lapinniemi - Kampukkalahti - Vaaja

Keskiviikko 24.6

Nousin hieman Aria aiemmin kun siltä oli jääny tuota univelkaa leirin takia. Tuli siinä hieman puita hakattua ja saarta kierrettyä ennenkuin melontakumppani kömpi pystyyn ja aloitettiin syöminen. Nuotiopaikalle viritettiin laavukankaasta tuulensuoja puita vasten.

Kesken aterioitsemisen paikalle prutkutti puistonvartija uuden kesävahdin kanssa. Olivat opastus/opetus kierroksella. Juteltiin tovi ja saatiin vahvistukset muutamiin puistoa koskeviin tulkintoihin. Vesialueet ei kuulu puistoon vaan kaikkialla vesillä on luvallista kulkea vaikkakin suotavaa olisi välttää rannoilta kulkukiellossa olevien alueiden lähivesiä.

Päivä oli ehtinyt jo kahden kieppeille kun tyrkättiin kanootti myötätuuliosuudelle. Pikkuhiljaa maisemat muuttui erämaamaisemmiksi jos ei antanut itärannan hakkuiden häiritä. Mäntysalon itäpuolta melottiin aina "Lapinniemen" nuotiopaikalle johon viritettiin tuulensuojainen nuotio/ruokailutauko. Parempiakin paikkoja olisi ollut vaan kävihän tämäkin. Puusto oli vaan niin nuorta ettei oikeen koskemattoman jylhän erämaan tunnelmaan päässyt.

Pienen miettimisen jälkeen päätettiin olla "lainkuuliaisia" ja jättää kampukkalahti melomatta, katsottiin vain lahden erottavaa kannasta sen itärannalta. Edessä oli upea Ukonvuori ja sen viereiset lahdet. Upeaa seutua. Kamerakin reistaili vaihteeksi. Etsittiin Arin tietämää venäläisten vankien työleirin jäänteitä jotka viimein löydettiin Pienen kampukkalahden perukoilta. Paikalla oli kivisokkeleita päärakennusta, piharakennusta ja saunaa varten, kamina ja joitakin rauta-osia sekä piippujen tiilijäänteitä.

Loppumatkalla vastaan tuli 3 melojaa kajakeissa, vissiin vastarannan tukinlaskupaikalta lähteneitä. Muutama mutkainen ja matala salmi niin oltiin Vaajan nuotiopaikalla (epävirallisesti sallittu myös yöpyminen). Paikalla oli 2 pariskuntaa, lapsi ja koira. Saatiin teltta hyvin pystyyn ja taas syömään. Muutaman kerran oli loppumatkasta meinannut ripauttaa vettä. Melottua tuli noin 19km. Sää kylmää, lähes täysin pilvistä ja puuskittaista kohtalaista koillistuulta joka yöksi tyyntyi.








  Ukonkanta - Käränkö - Pyylin laavu

Torstai 25.6.97

Yöllä tyyntä. Aamu valkeni pilvipoutaisena. Muu nuotiopaikalla yöpynyt väki teki lähtöä kun me, kiitosta vaan, raahauduimme valmiille nuotiolle. Jälleen tuli puistonvartija paikalle (nuori kesäharjoittelija yksin) kun meillä oli aamupala kesken. Päästiin lähtemään puolenpäivän tietämissä.

Kierrettiin ensin murtosaari vaikka Ari kummeksui haluani tehdä ylimääräisen mutkan. Melottiin vastatuulessa komeaa vaajasalon lounaisrantaa. On siinä muinaisilla erämiehillä ollut paljon hyvää graffitiseinää maalattavaksi. Pari kajakkia tuli vastaan mennessämme kohti Ukonlahden kanavaa. Itse kanava eli Ukonkanta oli kuiva. Vesi oli siis ainaskin puoli metriä alempana kuin Arin edellisellä reissulla jolloin ne olivat tästä meloneet. Ei siis voinut muuta kuin jatkaa matkaa.

Eipä se haitannut, kyllä maisemat on komiat tälläkin puolella. Haarakallion lahdessa oli Arin tietämä hyvä taukopaikka jossa laittelimme sapuskaa ja ihmettelimme taivaalla välillä näkyvää outoa valoilmiötä. Seuraava kohde oli Joutenniemen ja Valkeisniemen välinen kapea lahti. Jyrkkien rinteiden väliin jäi kapeimmillaan vain noin 10m josta päästiin oudon vihreävetiselle Valkeislammelle. Hyvölän talon ohi melottiin Kärängönlahdelle. Tila on ainoita saaren puolella olevia paikkoja jotka ei kuulu puistoon. Voisivat ruveta myymään palveluksia retkeilijöille. Kärängössä majavan pesän jälkiä ja ennen sitä luodolle pesinyt lokki tahi tiira rupesi hyökkäilemään sillä seurauksella, että Ari sai tiputettua lakkinsa. Taisi lokillekin nauru maittaa. Kärängön kohdalla virtausta kapeassa avatussa purossa.

Tultiin pienen koloveden puolelle. Yhä sivuvastaista tuulta. Ruokosalmen suuta ennen oli jotkut telttailemassa ja nuotiota pitämässä. Viimeöiset porukat näyttivät olevan Loikansaaren puolella kun me käännyimme kohti Heinäveden kunnan laavua. Parempiakin paikkoja on varmasti olemassa. Vedettiin venonen kuiville ja lähdettiin katsomaan kunnan autiotupaa ja saunaa. Matkalla ollut näkötorni näytti lähinnä mäntyjen latvustoja. Iso-Pyyli lammelle oli tuotu jostain pari vanhaa aitta. Isomman aitan toinen pää oli sahattu poikki jolloin saatu aikaiseksi näyttämön näköinen tila jonka eteen oli kärrätty iso betonirengas nuotiopaikan virkaa täyttämään. Toiseen päähän oli tehty autiotupa metallijalkaisin koulukalustein varustettuna. Pienempään rakennukseen oli varustettu sauna ja "saunakamari". Talot oli väärin sijoitettu, väärin päin, väärin... . Ainoa hyvä oli vanhojen rakennusten hyväksikäyttö.

Pettyneinä palasimme takaisin laavulle jonne sitten päätimme jäädä yöksi. Teltta tosin pistettiin pystyyn mutta laavulla laitettiin iltapalaa ja pidettiin nuotiota. Nukkumaan päästiin taasen puolen yön jälkeen. Melottua tuli noin 18.5km.










 Vetokanta - Säynämö

Perjantai 26.6.

Viimeinen melontapäivä koska Arin piti olla lauantaina n. klo14.00 asemalla. Olis tullu turhaa hoppua lauantai aamuksi. Laitettiin laavulla aamupalaa kun pieni sadekuuron uhka pisti vauhtia teltan purkuun. Ei kuitenkaan satanut joten saimme rauhassa jatkaa nuotion ja laavun välissä kulkevan muurahaispolun paimentamista. Päätettiin yrittää Vetokannasta läpi vaikka Ari ei ollut löytänyt uomaa aiemmin riparilaisten kanssa. Väylä löytyi kuivana erään pihan vierestä. Vedettiin kuitenkin kanootti lasteineen vierestä metsän poikki. Loikan saaren kiertäminen olisi ollut n. 6km pitempi reissu.

Kerivirran vanhan puusillan ali Purnuselälle ja takaisin laivaväylälle. Oikaistiin vielä katsomaan olisiko entinen Kangasniemen kirkkoherra (tai joku vastaava) Arin Kangasniemen ajoilta ollut mökillään Säynämön pohjoispuolella. Ei ollut. Viimeiset vedot Säynämöön tultiin mukavassa myötä aallokossa. Kokka kapsahti Säynämön laiturin viereen ja reissu oli tehty.

Morjestettiin henkilökuntaa vuokrattiin mökki "Sompapirtti" ja haettiin varastosta pyörä ja muu roina. Roinan lajittelu ja pakkauksen ohessa syötiin tuore leipä. Ah niin hyvää. Saunakin varattiin ja tekipä se eetvarttia. Paikalla olleen rippikoululeirin yksi vetäjistä oli Arin tuttu ja hän pistäytyi saunassa. Poikettiin vielä kahvillakin. Tuvallakin vielä mutusteltiin viimeisiä eväitä ja laitettiin varusteet kuntoon. Melontaa päivälle kertyi 9.5km.

Yö Säynämössä ja aamulla jatkoin pyöräilyä kohti Varkautta.


   Jälkiviisautta

Hyvin sopii tällainen pieni melontareissu pidemmän pyöräreissun keskelle. Kolovesi on ollut aiemminkin suunnitelmissa mutta jäänyt katsastamatta. Mukavan tuntuista seutua mutta jäin kuitenkin kaipaamaan jotain. Oliko se lahtien ja salmien tarkempi koluaminen vai saariin tutustuminen. Puiston ulkopuolisten maiden hakkuut näkyi ikävästi ja eämaisuudeltakin olin odotanut enemmän. Hiukan ylimainostettu paikka. Puutteista huolimatta Koloveteen kannattaa ehdottomasti tutustua ajan kanssa. Norppiakin olisi kiva nähdä.

MELONTAREISSUT