.
Naarajärvi - Niskanivu Porsaskoski - Nykälä Luusniemi Läsänkoski Kangasniemi Jälkiviisautta

Esipuhe Alkukesän Saariselän reissun opettamana osasin suhtautua tähän reissuun hieman leppoisammin. Tämä on siis kesän toinen keikka jolla olen vetämässä Arin kanssa Malmin nuoria. Osin samaa porukkaa kuin lapissa. En siis ottanut paineita järjestelyn suhteen. Nuorisoa oli Malmilta matkassa 7 ja meitä "vetäjiä" siis kaksi. Itsellenikin tämä olisi uusi kokemus. Kanootissa en ole muistaakseni ennen istunut. No nythän se nähdään kuinka jätkän käy. (Kotona tehdyt lisäykset punaisella.)
Naarajärvi - Niskanivu Perjantai. 22.7 Onni Vilkkaan bussi haki meidät klo 9.00 Malmilta. Iso 45 hengen bussi piti sisällään 9 retkeläistä ja mukavan kuskin. Se bussi oli hieman oudon iso näin pienelle porukalle mutta eipä se meitä haitannut. Retkeläiset saivat olla rauhassa takaosan puolipyöreellä "sohvalla" ja me "vetäjät" taasen saatiin rauhassa jutustella kuskin kanssa jolla olikin runsaasti juttua itänaapurin kalustosta ja kuskeista sekä onnettomuuksista joihin oli itsekin joutunut. Yksi tauko Vihantasalmella. Kahvi tuli juotua. Naarajärven leirintä alueella oli kanootit paikalla ja Mika Laurikainen (Mikan kanootti- ja melontapalvelu KY). Pakkausta ja lastausta ja pian oltiin menossa järvellä. Jo Alussa osoittautui Essillä ja Miialla suunnassa pysymis vaikeuksia. Noin 1km järveä ja sitten joki osuudelle. Tosi kaunista ja rehevää. Kukkia rannoilla ja lumpeita vedessä. Lumpeita oli kahta sorttia. Aiemmin en ole tavannut "pikkulummetta" joka on kooltaan alle puolet normaalista ja sen lehdetkin on huomattavasti pienempiä ja malliltaan hivenen terävämpiä. Pahasti kaislottunut pikkujärvi kavensi reitin paikoin vain metrin levyiseksi. Suorantainen alkumatka, verkkaan virtaava vesi ja nälkä. Suotaipale on paikoin yksitoikkoisen mutkikasta mutta kaunista. Kuumuuden takia ei hyttysten määrä melottaessa ollut kovin suuri (pysähdyttäessä kylläkin) mutta paarmojen huitominen sotki melontarytmiä aika-ajoin. Nälkä vaivasi sillä lähtö oli ollut klo 9 eikä pieni välipala matkan varrella enää auttanut. Rantautumispaikkoja ei löytynyt kuin vasta Kortemäen jälkeen noin 8 km melottua. Miia ja Essi poukkoilivat rannalta toiselle kun ohjaaminen ei vielä tahtonut sujua. Kalastajien katoksella suon jälkeen laitettiin naudanlihat riisipedillä satojen hyttysten pitäessä konserttia. Katos on kaksiosainen laavua muistuttava nuotiopaikka jokirannassa jossa myös veneelle tehty "satama", ja riuku wc. "Laavut" 2 kpl eivät olleet syviä vaan yhden-kahden ihmisen poikittain nukuttavia ja pressulla edestä suljettavia katoksia. Kalastajien paikaksi tätä taukopaikkaa päättelimme toisen katoksen takaseinään kiinnitetyistä kalastusaiheisista kuvista. Joki parani ja virtaus lisääntyi. Pienen Niskanivun kosken selvitettyämme oli yöpymispaikka laavun ympärillä. Minä ja Ari nukuttiin laavussa sisäteltassa. Laavussa nukkuminen olisi onnistunut muuten hyvin mutta itikoita oli runsaasti joten laitoimme sen sisään pystyyn vain telttamme sisäosan. Laavun edessä kamina jossa iltakahvit ja muutama leipä. Nyt nukuttaa.
Porsaskoski - Nykälä Lauantai 23.7 Retkeläiset piti Älämölöä vielä neljän jälkeen yöllä. Makuualustassa oli reikiä. Kisssan kynnenjälkiä. Paikkaus onnistui kumiliimalla, sisäkumipaikalla ja ilmas tointiteipillä. Usvan nousu aamuisesta joesta oli kaunis. Heräsin hieman ennen seitsemää ja kiertelin ympäristöä. Keitin kahvit ja laittelin leipiä ennen muiden heräämistä. Vaikka retkeläiset oli valvoneet pitkään, päästiin lähtemään kymmenen tietämissä. Alkumatka suon keskellä, hiljalleen lipuvaa rauhallista jokiuomaa. Laitettiin aamusta kanoottimiehistöt uuteen uskoon, eli joka kanoottiin poika perää pitämään ja tytöt vuorotteli kajakissa. Matkanteosta katosi odottelu ja venttailu. Ensimmäinen järvi (Niskajärvi) vain koukattiin rantoja seuraillen ja laskettiin lyhyt joki Vehvaan järveen. Niskajärvellä olisi ollut hyviä yöpymispaikkoja siinä kaakkoisreunan niemessä joka kierrettiin. Järvellä oli mukava pitää taukoa kun ei itikat häirinneet. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja kädet alkoi saada punotusta. Seuraavaan jokeen eli Rantojokeen oli merkitty koski. Se löytyikin ja oli helppo vaan hieman ennen Pyhäluoman järveä oli toinen koski. Kolmesta jokihaarasta vasen oli kuiva, keskimmäinen virtaavin ja oikea helpoimman näköinen. Lähdettiin arin kanssa laskemaan oikean puoleista vaan sen alaosassa olikin kiviä poikittain oikein rivinä. Siinä oltiin kyljellään ja kanootti haukkasi muutaman ämpärillisen vettä. Kanootin irrottamiseksi kiviltä meidän tuli nousta seisomaan matalaan koskeen. Vesipulloni karkasi samassa hötäkässä mutta sen saimme kiinni alapuolisessa suvannossa. Opetus: sido kaikki tavarat kiinni kanoottiin. Muiden tulemista odotellessa Ari tarkisti omat "menetykset" kastunut reppu jossa likomärkä anorakki ja vettynyt vessapaperi. Minulta ei kastunut muut kuin sukat joilla koskessa seisoin. Seuraavatkin tuli samaan kasaan. Loppu väki ohjattiinkin sitten keskimmäisestä jokihaarasta. Pyhäluoman ylityksen jälkeen oltiin Porsaskoskella jossa pato esti kulkemisen. Rantauduttiin ja kannettiin varusteet n.50m ja jälleen vesille. Tämä rupeama oli lyhyt sillä ruokapaikka leirikeskuksen rannassa. Kunnan rannalla oli pitkä laituri ja kanooteille rantaa johon ne on helppo vetää. Paikalla oli pallokenttä ja liiterin päässä vessat. Keittokatos oli kookas mutta kehnosti suunniteltu, ei pöytätilaa, eikä lieden piippuakaan oltu saatu osumaan katon keskellä olevaan reikään. Täältä saa vuokrattua saunan ja hyvin varustetun saunatuvan ennakkotilauksella erittäin edullisesti. Huvenneet vesivarastot saatiin täytettyä talon nurkalta. Sapuska maistui ja kävivätpä nuo jopa uimassa. Levättyämme oli aika jatkaa matkaa. Nykälän joessa oli leppoisa edetä. Maantiesillan alla reipas koski ja sen jälkeen joukko pienempiä virtapaikkoja. Muutamien kivikosketusten lisäksi ei sen erikoisempaa. Vain maantiesillan alla ollutta koskea käytiin katsomassa etukäteen mutta sen lasku "oli kuin Särkänniemessä vaan paljon lyhempi" niin kuin joku sanoi. Itse en erityisesti mieltynyt näihin virtapaikkoihin (säälin kai kanoottien pohjia) vaan retkeläiset tahtoivat lisää. Itse Nykälän kylän kohdalle odotettiin voimakkaampaa koskea vaan se osoittautui kesyksi. Reittiselostuksessa mainittiin Nykälän kylä ja maantiesilta vaan sepä taisikin tarkoittaa aikaisempaa maantiesiltaa. Oltiin päästy isolle järvelle ja alettiin katselemaan yöpymispaikkaa. Aiottu Tuhkaan niemi oli ryteikköinen ja loput mökitetty. Pitkäniemestä löytyi toisella rantautumisella kallioinen niemi jonka päälle pistimme leirin. Iltapala ja nukkumaan. Väsytti vietävästi ja hikikin oli tullut pintaan. Kaunis paikka. Niemi johon leiri tehtiin on jyrkkä ja kallioinen noin 5-8m korkea, ehkä siksi mökittämättä. Lähin mökki oli noin 300m päässä kaakon puolella. Niemen itärannalla on hyvä tasanne kanooteille aivan rannassa mutta teltoille ei kovin monia tasanteita kallion laelta löydy. Ilta-auringon ihailijalle unelmapaikka. Nyt on kauniit ja rehevät jokirannat jääneet taakse ja alkaa järven selkien ja rantojen melominen. Soisen alueen niin kuin metsäisenkin, keskellä virtaava joki on todella kaunis. Ympäröivästä karusta ja osin yksitoikkoisesta maastosta on suuri ero rehevään ja runsaskukkaiseen jokivarteen. Jokivartta melottaessa ei näe suuria maisemia ja siksi välillä tuntuu kuin kulkisi letkussa.
Luusniemi Sunnuntai 24.7 Yö meni hyvin vaikka Ari hieman kuorsailikin. Illan täysikuu oli vaihtunut pilvipoudaksi. Lämmintä on ja itikoita myös. Retkeläisten telttoja sai käydä useamman kerran tönimässä vaikka taisivatkin nukkua lähes koko yön. Teltan oven aukaiseminen sadoille hyttysille tehosi. Pitkäniemeltä suunta etelään pienessä pilvipoudassa. Paikoin vastatuulta ja osin tyvenempää. Kyyveden Jänisselän itälaitaa saarien suojassa. Retkeläiset saivat "hyvän" idean laittaa kolme kanoottia vierekkäin jolloin vain reunimmaiset 4 meloi ja kaksi huilasi. Kivaahan se varmaan oli ja siltä se kuulostikin mutta matkanteko hidastui, ei tosin retkeläisten mielestä. Miehistön vaihtelu kanootista toiseen ja tällaiset kimppamelonnat kuuluu lähinnä leirintä-alueitten rantaan eikä kanoottivaellukselle. Saattaapi olla, että me vetäjät ollaan hiukan tiukkapipoja, vaan kun ei tiedä loppupäivän säistä eikä muutenkaan voi olla varma miten seuraavaan suunniteltuun yöpymispaikkaan ehditään. Mielummin jättäisi tällaiset kokeilut loppumatkaan kun tiedetään ehdittävän perille. Ruokapaikaksi löydettiin siisti kallioinen pikkusaari. Pohjoisella taivaalla kasaantui hieman pilviä ja siellä jyrähtikin muutamaan otteeseen. Meille paistoi aurinko ja käytiinpä uimassa ja pesemässä päitä. Päivä oli edennyt hyvin ja tuulikin vaihteli tyynen ja heikon vireen välillä. Tähtiniemen kiertämisen jälkeen Mäkiselän n.2km ylitys ja oltiin Luusniemen etapissa. Paikalla on laavu, hieman klapeja ja jostain vanteesta tehty tulisija sekä puucee. Hivenen ankea paikka laavulle vaan parempi sekin kuin ei mitään. Rantaan on laitettu laituri mutta kanooteille voisi olla parempikin rantaan veto paikka. Teltoille ei oikein kunnon paikkaa löytynyt kuin rantakallion takaa metsikön risujen seasta. Noin 100m etelään oli vissiin kunnan venesatama (pieni) ja laavun toisella puolella oli vielä lähempänä jonkun venelaituri. Niemi jolle minä ja Ari pystytettiin teltta olisi ollut hieman parempi, tosin huolto olisi ollut vaikeampi. Laavun pohja on omituisesti laitettu maata vasten eikä nostettu istumakorkeudelle. Me otettiin Arin kanssa teltalle paikka kapean lahden vastarannalta. Mulla särki päätä ja väsytti joten hakeuduin pitkäkseni heti iltapalan jälkeen n.19,30. Päänsäryn saattoi aiheuttaa jatkuva kirkas auringonvalo joka paistoi suoraan ja heijastui vedestä silmiin. Parin tunnin päästä kuului vastarannalta kolinaa ja älämölöä kun kanoottia laskettiin vesille. Nousin ylös kun kokka kolahti meidän rantaan. Epäonnistuneen jäynän yrityksen (Hannun ja Vilinän tarkoituksena oli ottaa meidän melat vastarannalle) jälkeen meloivat takaisin ja meinasivat ruveta temppuilemaan kanoottien kanssa vesillä. Luopuivat pyynnöstä ja tyytyivät kävelylenkkiin maitse. Menin uudelleen hyvin ansaituille unille.
Läsänkoski Maanantai 25.7 Lähtö Luusniemeltä pieneen myötäiseen. Miia ja Essi halusivat mennä keskenään joten menkööt. Pitäisi ottaa lisähintaa koska he muuten saavat samaan hintaan pitemmän matkan. Mutkista johtuen tulivat hiukan perässä. Luusniemen kaupalle mentäessä hyvä vastatuuli. Kaupasta täydennystä muoniin ja vesiin sekä virvokkeita. Paikalla kahvila jossa halpa kahvi ja hyvin edulliset sämpylät. Kauppa ei ollut enää siinä mihin se topokartalle oli merkitty vaan muutaman sataa metriä kauempana. Vielä jäätelöt ja jugurtit naamariin ja menoks. Kaupalta päästiinkin sitten palaamaan myötätuulessa reitin varteen samantien loput Kyyjärven osuudesta. Pieni jokitaipale ja oltiin Rauhajärvellä puoli metriä alempana. Joessa oli muutama helppo virtapaikka. Järven selkää hieman matkaa ja alkaa todella komea Läsänkosken kanavauoma. Rauhajärvessä olevalla Pohjanniemellä hiekkarantaa ja muutenkin mukavan näköistä rantautumispaikkaa kanooteille. Pienen keskustelun jälkeen jätettiin ranta käymättä ja ruokailu päätettiin "suorittaa" Läsänkoskella. Hiljalleen virtaava vesi ja nätit rannat. Maantiesiltaa ennen paussi ja paikkojen katselua. Kauppaan ei kenelläkään ollut asiaa ja maantien taukopaikalle ei viititty mennä syömään joten jatkettiin kohti patoa. Padon edessä suvanto jossa porukka odotti minua ja Aria kun katsottiin kanootin vetoreittiä ja ruokapaikkaa. Läsänkosken virta jakautuu padon edellä kolmeen haaraan joista oikean puoleinen oli pienin ja kivinen eikä siitä olisi päässyt millään laskemaan. Vasemman puoleista olisi kenties päässyt mutta reittiselostuksessa ja Mikan neuvoissa kannatettiin sen välttämistä. Se mitä reitin alkupäästä ja lopusta näkyi, oli aikamoista kivikkoa. Keskimmäisessä jokihaarassa olevan padon alta olisi voinut lähteä vaan siinäkin olisi saanut väistellä kiviä. Valittu reitti oli ehdottomasti paras. Myllypadon vieressä hyvä ruokapaikka ja kanootitkin sai samaa reittiä hyvin vedettyä kosken alapäähän. Ruoka Maistui. Kitinää kuului kanootteja vedettäessä eikä se ääni tullut kanooteista. Loppuosuudella ennen Vuojaselkää oli reitin vuolain virta ja kanootilla erittäin mukava laskea. Alaspäin oltiin tultu koko läsänkosken osuudella yli 5m. Lievässä vastatuulessa kohti Likoniemen laavu- ja nuotiopaikkaa. Siisti ja tasainen laavupaikka jossa runsaasti tilaa myös teltoille. Rantapusikkoa voisi harventaa jotta maisemat näkyisi laavulle ja paikka olisi valoisampi. Hyviä rantautumispaikkoja ja muutama mukava iso rantakivi välipalan nauttimispaikoiksi. Roskis ja siisti WC. Laavu voisi aueta järvelle mutta näyttää täällä olevan tapana avata laavut aamuaurinkoon. Koska päivä oli kaunis ja iltaa kohti tyyntymässä päätettiin jatkaa matkaa pienen ruokatauon jälkeen kun tytötkin jaksoivat pysyä perässä. Lähdettiin liikkeelle klo 20.00 jälkeen peilityyntä järvenselkää pitkin. Aikomuksena oli katsoa yöpymispaikka Kotkasen selän keskellä olevasta kapeasta saaresta. Upea auringonlasku ja hiljaisuus. Ajateltu yöpymispaikka oli yhtä pirunpeltoa. Lähiseudun muutkin rannat oli pelkkää kiveä, luokse pääsemättömiä tai mökitettyjä. Jouduttiin tulemaan salmen läpi Pilkanselän puolelle. Aurinko oli laskenut mutta yö oli lämmin. Pojat löysivät verkkoon sukeltaneen sorsalinnun joka oli vielä hengissä. Ensimmäisen irtipäästön jälkeen se sukelsi takaisin verkkoon joten pojat kuljettivat sen toisella kerralla huomattavasti kauemmas. Osa porukasta olisi ollut valmiita jatkamaan Kangasniemelle asti. Löydettiin kuitenkin pieni asumaton saari johon mahtui koko porukka. Myös itärannalla olisi ollut tyhjää tilaa telttoja varten. Mentiin pikaisesti nukkumaan. Vaan naapuriteltan älämölö, eli tyttöjen ja poikien välinen kisailu ja kiusoittelu piti hereillä kello kolmeen. Mahtavan upeaa meloa tyynessä illassa ja yössä. Hyvin voisi ajatella yöllistä melontaetappia. Keskiyöllä voi olla turhan pimeetä mutta heti aamun sarastaessa olisi mahtava lähteä liikkeelle. Yöpymissaari oli noin 30m pitkä ja 15 leveä. Sille saa muutamia telttoja mutta yksi paikka on todella mahtavan paksun sammaleen peittämä. Retkeläiset omivat sen tietenkin.
Kangasniemi Tiistai 26.7 Herättiin myöhään n.10.30 ja sitten tuli "kiire". Bussi saapuisi Kangasniemelle klo 15.00. Matkaa oli noin 8km ja vielä varusteiden huolto, purku, ja pakkaus. Tuuli lievästi sieltä ja täältä. Kitinän ja narinan jälkeen lähdettiin viimeiselle etapille. Alkumatkan reippaan menon jälkeen todettiin ehdittävän perille hyvissä ajoin. Voimakas sivutuuli roiskutti vettä viimeisellä selällä Kangasniemen itäpuolella. Kangasniemen tuntumassa on saarilla mukavia vanhoja pieniä mökkejä. Rantautuminen Kiviniemen leirintäalueen viereen uimarannalle. Kanoottien pesu tapahtui poikien osalta järvellä pelleillen. Teltat ja keittimet kerättiin niin kuin tynnyritkin. Vilkkaan bussi tuli kolmelta kuin myös Mika Laurikainen hakemaan kanoottejaan. Viiden päivän aurinkoinen vaellus oli takana noin 110km. Takastulomatka oli kuuma varsinkin kuskilla joka joutui istumaan koko matkan auringonpaisteessa. Tauko pidettiin Heinolan uuden sillan kahviossa jonka hinnat oli sikamaisen korkeat. Malmilla oltiin ennen seitsemää ja sieltä viimeinen taipale taksilla ajatellen.
Jälkiviisautta Mukava reitti. Alkumatkan jokiosuus ja lopun järvitaipaleet poikkeavat mukavasti toisistaan. Sään suosiessa niin auringonpaisteen ja tyynen sään osalta ei varsinaisia ongelmia ollut vaan kaikki sujui "liiankin mukavasti". Melominen on kevyttä ja kun ei tarvitse pihistellä tavaroitten määrässä voi mukana olla ylellisyyttä ja herkkuja. Reitillä olevat saunat ei oikein osuneet päivämatkojen päätteiksi ja ne olisikin pitänyt varata etukäteen. Lapinmatkaan verrattuna retkeläisistä ei ollut niin paljon "haittaa" kun kanootit kulkevat etäämmällä (meteli ja kitinä) ja taukojen määrä on huomattavasti pienempi. On otettava ehdottomasti uusiksi ensi kesänä, tosin ilman "holhottavia".
		MELONTAREISSUT