NUUKSIO
26-28.4.2006
26.4.
Perinteinen
kevätkauden avaus siirtyi tänä vuonna
viikolla. Eipä säät olleet vakio-aikaan
sellaiset jotta olisi kannattanut
jääräpäisesti tuonne Nuuksioon
mennä. Kuntoilumielessä otin pyörän alle
ja polkaisin tuon 30km Haukkalammelle ja siitä
jalkaisin metsän puolelle. Tuntuu taas
hyvältä kun pääsee liikkumaan tuon
valkoisen ja kylmän aineen rajoittamatta
matkantekoa.
Tällä kertaa palailin nuuksion
ydinmaille ja paljolti samoille reiteille ja lammille kuin
1995 jolloin "löysin" Nuuksion. Seutu on tuttua joten
sai pitää kartankin taskussa ja kulkea vain
kameran ja nenän viitoittamaa suuntaa.
Mustalammen vakipaikan ohi ja Kolmoislampien
välistä Soidinsuon laidalle. Ei olleet suon
turpeet enään niin jäisiä jotta yli
olisi mennyt joten pientä kiertelyä. Laittelin
soppaa siinä tutulla niemellä auringon paistaessa.
Muurahaiset ei ole vielä täysin heränneet
mutta perhosia oli runsaammin tuolla tienposkessa tullessa.
Linnut karjuu puissa ja sorsat kailottaa järvien
sulilla reunoilla.
Mukana oli testausmielessä uusi
vaellussauvani. Hyvähän tuo mutta vaatii
vielä hiukan totuttelua. Testauksessa oli myös
kuivalihan laitto ruokiin. Jauhelihan korvikkeeksi
kuivaamani lihasuikaleet on vallan mainioita, nyt jopa
tuntee syövänsä lihaa.
Kun ei uusia virallisia tulenteko- ja
leiriytymispaikkoja ole näille kulmille tehty niin
palailin Holma-Saarijärvelle. Olihan mukana makkaraakin
joten iltanuotiolle piti päästä. Saaressa oli
yksi päiväkäynnillä oleva nuoripari ja
viereisellä laavulla pari "talvilomaa"
viettävää miestä. Teltta pystyyn ja
tulille makkaran ja mukana raahatun oluen kanssa.
Yöllä oli pakkasta mutta uneen se ei
vaikuttanut. Mukana oli myös ensikertaa viime
syksynä käyttämättömäksi
jäänyt makuupussilakana. Silkissä, villassa
ja untuvassa on taivaallista nukkua. Siksi untakin tuli liki
12 tuntia. Ne pari olutta ja kahvit vain pisti useamman
kerran hyppäämään teltan
ulkopuolella.
27.4.
Aamulla
(jo päivä) nuotiokehällä istuskellessa
paikalle saapui joku luonto/ensiapu kurssi/ryhmä
kantaen pressuvirityksellä yhtä
ryhmäläistä. Koulutusmielessä vain.
Olishan se hyvä käväistä jollain
tuollaisellakin kurssilla saamassa jotain oppia ja
vinkkejä. Eihän sitä koskaan tiedä.
Kun ei sen kummempaa suunnitelmaa ollut niin
suuntasin länteen ja kiertelin kallioita ja polkuja
kohti Tikankoloa. Saipa siinä vaellussauvaakin
testattua ja sen päähän kameraa varten
laittamaani kuulapäätä. Hyvin toimii. Sauvan
kumituttijalka on mukavampi kuin kovametallipiikki joka
pitää turhaa meteliä varsinkin kallioisella
alustalla.
Ennen Tikankoloa pieni mukava metsäsuikale
jossa hiukan talousmetsää
iäkkäämpää puuta. Itse Tikankolo on
kunnostettu ja piharakennukseen valmistunut sauna. Se
rannalla ollut sauna jonka 1995 käynnilläni
näin on purettu. (Haukkalammen opastuskeskuksen kaveri
ei ollut moisesta saunasta edes kuullut). Tikankolo on siis
varauskämppä jonka pihalle uskalsin mennä
näin keskellä viikkoa ja varhain
päivällä.
Saarilammen varausnuotiopaikalle johti pitkokset
ja polku. Pidin siellä pidemmän soppa ja
lepotauon. Kohtuullisen siisti paikka tämäkin.
Seuraavana oli jälleen vakiopaikka eli
Liukoin korkea ja jyrkkä rantakallio. Nyt vain pienen
istuskelun ajan. Synkkää sammaleista
kuusimetsää, saappaan alla rapisevaa
jäkälää kuivalla kalliolla ja tulvivia
kevätpuroja. Pysähdyin kahville
Vähä-Holman rantakalliolle. Joku kala mulahti
rannan avoimessa vedessä. Joutsenet
töräytteli Iso-Holman suunnalla ja tekivätkin
sitten ohilennon Liukoin suuntaan. Miksi vain
perässä lentävä joutsen pitää
meteliä ja kumpi siinä jäljempänä
lentelee, emäntä vai isäntä?
Iso-Holman nuotiopaikalla ei ollut
ketään. Pistin teltan kalliolle ja istahdin
nuotiokehän ääreen. Täällä
piti hiukan siivota talven aikana ympäristöön
levinneitä klapeja, halkoja, lautoja ym.
28.4.
Pitkäänpä
nukuin taas. Hiukan edellisyötä levottomammin. Ei
ollut yöpakkasta eilisen tapaan. Taasen ehti
päivän muut kulkijat nuotiolle ennen kuin sain
teltan kasaan. Poistuin toisaalle laittamatta aamupalaa.
Kiersin siinä yhden pienen lammen ja
istahdin sen taakse kalliolle laittamaan aamupuuroa. On niin
rauhallista. Jos noita yli lentäviä koneita ei
oteta huomioon. Pidemmäksikin aikaa voisi
jäädä mutta viikonloppu ja vappu tulossa ja
silloin täältäkin rauha kaikkoaa.
Poikkesin vielä lähtiessä
Mustalammen kautta jossa on uusittu keittokatos. Vielä
hetki opastuskeskuksen väkeä
häiritsemässä kaikenlaisilla
kysymyksillä. On Kansallispuistokin taas laajentunut
isolla palasella suurien järvien seutuja. Hyvä
niin ja toisaalta huono. Tuleepahan alueelle
järjestystä ja sääntöjä mutta
vapaus menetetään.
Vielä
polkeminen kotiin. On ne Solvallan mäet aika rankkoja
poljettavia. Heti Nupurintielle päästyä oli
pakko poiketa kahville.
|
