tupa

Pääsivu Lapin kämpät Hammaskaira Pahaoja

HAMMASKAIRA PAHAOJA

LAPIN KÄMPÄT KORTISTO KARTTA

Kohteen tyyppi:

Kohteen sijainti:

067

Edellinen

Seuraava

Kultakämppä / autiotupa / Museokämppä

Sotajoen varrella noin 6,5km Ivalojoesta etelään vastapäätä lännestä laskevaa Pahaojaa.

Kohteen kunto:

Paikalla käynti:

Tietoja muutettu

Hyvässä kunnossa

1990, 2004, 2008

07.01.2020

Rakennusvuosi:

Koord. X(P)

Koord. Y(I)

7596040

3494450

Huom:

LISÄKUVIA

luotoon.fi: ”Tupa on poistunut käytöstä 1.11.2019 alkaen ja jatkossa kämppä on museokohde.”
Marraskuun alusta 2019 siis koko rakennus museoitu. Onko lukittu ?
Pahajoen kultala. Autolla pääsee pienen matkan päähän. Siksi vilkasta. Kultalan polku lähtee täältä.
Vanha kultakämppä joka omistaa pitkän historian. Alkuperäisestä jäljellä kunnostettuina: Päärakennus, aitta ja sauna. Pajarakennuksesta jäljellä vain rauniot.
Pahaojan kultalassa oli iso varauspuoli ja pienempi autiotupapuoli. Autiotuvassa neljä vuodepaikkaa kerrossängyissä joissa lapsimitoitus. Autiotuvan nurkassa oleva takka ei lämmittänyt tupaa. Päärakennuksen joenpuoleinen pääty on ollut aiemmin kilometrin pohjoisempana Vuijeminhaaran suulla josta se on uitettu nykyiselle paikalle 1920-luvulla. Aitta toimii puuliiterinä. Sauna on lukittu. Rannassa on vielä katoksen alla vanha höyrykone ja joidenkin uudempien kaivajien jäljiltä vino laavu.
Ivalojoen kultakämpistä (Kultala, Ritakoski, Pahaoja ja Moberg) on hyvin tietoa kirjoissa ja netissä joten ei tässä tämän edempää.

Päiväkirjamerkintöjä:

Sunnuntai 5.8.1990 "Myöhäinen herätys. Etelästä nousemassa synkkiä pilviä. Nopea lähtö Pahaojan vartta Pahaojankämpälle Sotajokivarteen. Pahaojan pohjalla on tosi paha kulkea. Sotajoki on mukavan tuntuinen, leveä ja matala, vaan porukkaa oli taas ihan riittävästi tuvan tuntumassa. Tupa kuuluu Ivalojoen historiaan mutta niin kuin muukin historia tämäkin tupa kärsii siitä, että melkein pihalle pääsee autolla. Merimiespihvit naamariin ja matkan jatkoon. Mobergin ojaa ylös ja tielle."

15.9.2004 "Kolme ja puoli tuntia noin ja 12km oli voitettu. Helppo mennä kunhan polulla pysyy. Tunsin lievää ylpeyttä, jalat oli eri mieltä. Sotajoen eli Pajaojan kämppä on yksi Ivalojoen kultakeskuksista. Iso torppa jonka parempi pää on vuokrapuolena ja pienempi autiotupana. 4 henkilöä mahtuu kerrossänkyihin joissa lappalaismitoitus. Kyseenalaista olisiko pituus riittänyt minulle kummassakaan. Tuvan nurkassa avotakka ja ovensuussa pöytäryhmä. Pistin takkaan tulet mutta se ei lämmitä ollenkaan, taitaa päinvastoin imeä kylmät ulkoilmat ovien ja ikkunan raoista sisään ja vie piipusta mennessään kaiken lämpimän. Ei ihme että vanhoissa tuvissa on purettu avotakkoja ja laitettu paikalle kaminat. Tämä Pahaojan kämppä on museo ja siksi takkakin on säilynyt. Avasin lihapurkin ja tein kunnon pöpperön. Illan tuvan keittomahdollisuuksista ei tiedä ja jaksaako sitten enään raskasta syödä. Pihalla turistiryhmä josta yksi kysyi "Mitä teet jos karhu tulee vastaan?" Vastasin "Vaikka en mikään kokki ole niin eiköhän tuosta jotain tekisi". Parin tunnin tauon jälkeen jatkoin Sotajokea alas."

8.7.2008 "... Loppumatka Pahaojalle pientä pikamarssia. Kello oli jo kohtuullisen paljon. Tuvassa oli pari reppua ja pöydällä tavaroita. Rannasta tuli savun hajua. Kuvaamisen jälkeen ulos nuotiokehälle sapuskan laittoon. Rannassa oli ulkolainen nuoripari joista kundi puhui kohtuullisesti Suomea. Parkkipaikalta valui 4 turistia.
Lähdin kipuamaan mäelle jospa tekstiviestiyhteys aukeaisi. Mäen päällä noin 300m päässä 1-2 tolppaa, se riitti. Etelässä kaikki hyvin. Alas tullessa näin hyvän leiripaikan tuvan eteläpuolen rinteellä. Päätin jäädä.
Tuvasta litran limupullo vettä varten ja rannan kautta varusteiden hakuun. Joen yllä komea itikoiden tanssi. Satoja/tunhansia pikkusiivekkäitä iltavalossa. Rinteellä teltta pystyyn ja päiväkirjan kimppuun unohtamatta yömyssyjä. ..."

Kohteen tyyppi:	Kohteen sijainti:		067	Edellinen	Seuraava
Kultakämppä / autiotupa / Museokämppä	Sotajoen varrella noin 6,5km Ivalojoesta etelään vastapäätä lännestä laskevaa Pahaojaa.
Kohteen kunto:	Paikalla käynti:	Tietoja muutettu
Hyvässä kunnossa	1990, 2004, 2008	07.01.2020
Rakennusvuosi:	Koord. X(P)	Koord. Y(I)
	7596040	3494450
Huom:	LISÄKUVIA
luotoon.fi: ”Tupa on poistunut käytöstä 1.11.2019 alkaen ja jatkossa kämppä on museokohde.” Marraskuun alusta 2019 siis koko rakennus museoitu. Onko lukittu ? Pahajoen kultala. Autolla pääsee pienen matkan päähän. Siksi vilkasta. Kultalan polku lähtee täältä. Vanha kultakämppä joka omistaa pitkän historian. Alkuperäisestä jäljellä kunnostettuina: Päärakennus, aitta ja sauna. Pajarakennuksesta jäljellä vain rauniot. Pahaojan kultalassa oli iso varauspuoli ja pienempi autiotupapuoli. Autiotuvassa neljä vuodepaikkaa kerrossängyissä joissa lapsimitoitus. Autiotuvan nurkassa oleva takka ei lämmittänyt tupaa. Päärakennuksen joenpuoleinen pääty on ollut aiemmin kilometrin pohjoisempana Vuijeminhaaran suulla josta se on uitettu nykyiselle paikalle 1920-luvulla. Aitta toimii puuliiterinä. Sauna on lukittu. Rannassa on vielä katoksen alla vanha höyrykone ja joidenkin uudempien kaivajien jäljiltä vino laavu. Ivalojoen kultakämpistä (Kultala, Ritakoski, Pahaoja ja Moberg) on hyvin tietoa kirjoissa ja netissä joten ei tässä tämän edempää.
Päiväkirjamerkintöjä:
Sunnuntai 5.8.1990 "Myöhäinen herätys. Etelästä nousemassa synkkiä pilviä. Nopea lähtö Pahaojan vartta Pahaojankämpälle Sotajokivarteen. Pahaojan pohjalla on tosi paha kulkea. Sotajoki on mukavan tuntuinen, leveä ja matala, vaan porukkaa oli taas ihan riittävästi tuvan tuntumassa. Tupa kuuluu Ivalojoen historiaan mutta niin kuin muukin historia tämäkin tupa kärsii siitä, että melkein pihalle pääsee autolla. Merimiespihvit naamariin ja matkan jatkoon. Mobergin ojaa ylös ja tielle." 15.9.2004 "Kolme ja puoli tuntia noin ja 12km oli voitettu. Helppo mennä kunhan polulla pysyy. Tunsin lievää ylpeyttä, jalat oli eri mieltä. Sotajoen eli Pajaojan kämppä on yksi Ivalojoen kultakeskuksista. Iso torppa jonka parempi pää on vuokrapuolena ja pienempi autiotupana. 4 henkilöä mahtuu kerrossänkyihin joissa lappalaismitoitus. Kyseenalaista olisiko pituus riittänyt minulle kummassakaan. Tuvan nurkassa avotakka ja ovensuussa pöytäryhmä. Pistin takkaan tulet mutta se ei lämmitä ollenkaan, taitaa päinvastoin imeä kylmät ulkoilmat ovien ja ikkunan raoista sisään ja vie piipusta mennessään kaiken lämpimän. Ei ihme että vanhoissa tuvissa on purettu avotakkoja ja laitettu paikalle kaminat. Tämä Pahaojan kämppä on museo ja siksi takkakin on säilynyt. Avasin lihapurkin ja tein kunnon pöpperön. Illan tuvan keittomahdollisuuksista ei tiedä ja jaksaako sitten enään raskasta syödä. Pihalla turistiryhmä josta yksi kysyi "Mitä teet jos karhu tulee vastaan?" Vastasin "Vaikka en mikään kokki ole niin eiköhän tuosta jotain tekisi". Parin tunnin tauon jälkeen jatkoin Sotajokea alas." 8.7.2008 "... Loppumatka Pahaojalle pientä pikamarssia. Kello oli jo kohtuullisen paljon. Tuvassa oli pari reppua ja pöydällä tavaroita. Rannasta tuli savun hajua. Kuvaamisen jälkeen ulos nuotiokehälle sapuskan laittoon. Rannassa oli ulkolainen nuoripari joista kundi puhui kohtuullisesti Suomea. Parkkipaikalta valui 4 turistia. Lähdin kipuamaan mäelle jospa tekstiviestiyhteys aukeaisi. Mäen päällä noin 300m päässä 1-2 tolppaa, se riitti. Etelässä kaikki hyvin. Alas tullessa näin hyvän leiripaikan tuvan eteläpuolen rinteellä. Päätin jäädä. Tuvasta litran limupullo vettä varten ja rannan kautta varusteiden hakuun. Joen yllä komea itikoiden tanssi. Satoja/tunhansia pikkusiivekkäitä iltavalossa. Rinteellä teltta pystyyn ja päiväkirjan kimppuun unohtamatta yömyssyjä. ..."