Kainuu 2006
 Helsinki-Sukeva-Talaskangas Talaskangas Otanmäki-Manamansalo Säräisniemi - Rokua Rokua Vaala - Saarijärvi Puolanka Hepoköngäs - Ypykänlampi Hyrynsalmi - Saarijärvi Aittokoski Ylä-Tervajärvi Laahtanen Kajaani - Helsinki Mitä tästä opimme

- Ennakkovalmisteluja

Edellisen kesän hyvin onnistuneen reissun kannustamana päätin tehdä saman kaltaisen kierroksen. Turun saaristo pyöri mielessä ja joitakin muita. Kainuusta olin hankkinut niin hyvän opaskirjan luontokohteista, että sen avulla oli helppo tehdä suunnitelmia. Joten kohteeksi muodostui aika nopeasti ja ilman suurempia miettimisiä Oulujärven kiertävä reitti. Talaskangas - Rokua - Hepoköngäs jne.

3.7. Helsinki-Sukeva-Talaskangas

Juna pitää hetken taukoa Pieksamäellä. Lämpötila 30°C. Ollaan myöhässä "hellekäyrien" kiskojen takia, siksi nopeuksia on laskettu. Olen tuulettumassa asemalaiturilla. Saa hiukan verrytellä jalkoja. Höpötän konnarin kanssa, joka noista kiskoista mainitsi. Vielä kun se Tampereen juna ehtii tänne niin päästään jatkamaan.

Tässäpä sitä mennään taas katsomaan seutuja joita ei ole ennen kulkenut. Melontareissusta vasta pari viikkoa, kunto korkealla mutta taas tämä lähtömasennus. Ei oikein ole vire päällä. Helpotti kuitenkin kun juna lähti hesasta. Laaksosen Jounin Kainuun Luontokohdeopasta ja karttaa tuijottamalla oli reittisuunnitelmaksi muodostunut Oulujärven kiertävä reitti jonka varrelle osuu useita luontokohteita ja sopivasti palveluita.

Ennen Sukevaa, jossa oli tarkoitus jäädä kyydistä, ehtii jo hiukan pitkästyä. Katselee ikkunasta ja käväisee toistamiseen Kahvilavaunussa. Siinä pöydän ääressä oli joku nainen, kysyin sopiiko samaan pöytään kun muualla näytti olevan vähemmän tilaa. Ei hassumman näköinen. Tapitin ikkunasta ulos ja hörpi kahviani. Saatin siinä kuitenkin jotain juttuakin aikaiseksi. Pöytäseurani alkoi näyttämään jotenkin tutulta. ! ? !

Ehdin vielä hetken istumaan lipun osoittamallakin paikalla ennen kuin oli aika nostaa pakaasit ja pyörä asemalle. Ihan minua varten se juna siihen Sukevan kohdalle pysähtyi. Ei noussut kukaan kyytiin ei muita junasta poistujia eikä kukaan minua vastassa.

Komea puinen asema, eipä juuri muuta. Jonkinlainen kylänraitti, muutama rakennus ja kirkkokin taisi olla. Silta yli ja toinen ali. Yksi junalle toinen joelle. Joen ylittävä silta oli oikein museoitu, kertoi parkkipaikan kyltti.

Joensuun tiehaaran kohdalla hylkäsin kestopäällysteen ja siirryin soralle. Pikkukiveä on ajettu tielle vahvisteeksi mutta onneksi autojen renkaiden uralla oli tasaisempaa. Lämmin oli ja tietenkin vesipullo täyttämättä eikä limuakaan tullut liikaa. Tienvarrella sentäs yksi autiotalo jonka pihalla pumppukaivo. Aika pitkään pumppasin, noin varmuudeksi. Kun riittävän kauan oli tullut kirkasta eikä missään vaiheessa tuoksahtanut niin uskalsin hörpätä. Hyvää.

Tarkkana sai olla jotta oikeasta tiehaarasta kääntyi. Taisi siinä joku kylttikin olla, en ole varma. Talaskankaan suuntaan kuiteskin lähdin. Pyörän mittarin kanssa siinä söhläsin ja jotenkin sain sen kalibroinnin sekaisin. Kuis tää ny sitten taas viriteltiin. Kele! Jotenkin renkaan pyörähdyksen pituus piti syöttää lukuna. Eihän mulla ole mittaa. A4 on noin 30cm. Äh säädetään sitten asfaltilla paremmin.

Ei sen mittarin näytössä mitään tolkkua ollu. Piti sitten vain arvioida matka ja seurailla tien mutkia jotta osas oikealle uralle kääntyä. Muutama hirvikin tuli säikytettyä ennen Talaskankaan luonnonsuojelualueen kylttiä ja Naimakankaan opastaulua josta puuttui opasteet.

Kotona olin napsinut topokartan palasia jotta tämä lähisuunnistus toimisi. Eli metsätieltä menee Pikku-Talaksen laavulle joku polku. Sen kun löysin niin pyörän talutushommiin. Muutaman puun yli piti nostaa mutta muuten talutus onnistui. Noin 400m josta loppupäässä pitkokset.

Pikku-Talaksen laavu on järven lounaisrannalta pistävässä niemessä. Kaunis paikka. Tilava laavu, pöytäryhmä sivummalla ja puuvaja toisella puolen. Teltan laitoin takavasemmalle ja heti ruokaa tulemaan.

Ilta oli jo yhdeksän kun tulin paikalle joten ei siinä minnekään enää viitsinyt mennä Katselin auringonlaskua ja pidin pientä itikkasavua. Fiilis on heti paljon parempi kun on päässyt "maastoon", saanut kokea lievää fyysistä rasitusta ja tietää olevansa etäisyyden päässä sivistyksestä.

Luonto-opas kirja mainitsee jotta Talaskankaalla seurataan metsätien metsittymistä. Onkohan juuri se mitä pitkin minun pitäisi oikaista Vuolijoen suuntaan. Samaa reittiä en siis aio palata vaan pyörä pitäisi saada talutettua metsän toiselle puolen kurkottavan tien päähän. Huomenna käyn tutkimassa tämä, jo kotona reittisuunnitelmaa tehdessä huolettaneen seikan.

Matkamittarisekoilun takia täytyy poljettu matka arvioida tieviittojen avulla tälle päivälle vajaa 40km.

 

4.7. Talaskangas

Nousinpa ajoissa vaikka illalla meni yli puolenyön ja yölläkin juoksentelin kameran kanssa ikuistamassa tyyneen järveen heijastuvaa taivasta.

Tänään ei ollut tarkoitus mennä eteenpäin vaan katsella Talaskankaan alueella kiertävä luontopolku pikkurepun kanssa. Samalla tulisi katsasteltua pyörän talutusmahdollisuuksia huomista ajatellen. Hyvältä näytti. Mukava polku ja kauniita paikkoja mutta, mutta. Oliko Talaskangas saanut turhan hohdokkaan leiman omassa mielessäni. Odotuksissa oli jotain mahtavampaa ja erämaisempaa. Olisiko polku jättänyt nämä kohdat sivummalle. No hienoa seutua kumminkin.

Ja voi tätä hoppua. Jotenkin on sellainen urakointimalli päällä. Vaan sainpa itseni pysäytettyä Patalammen laavulle.

Pienet tulet, makkaran paistoa ja kahvin keittoa. Mukava taukopaikka. Taivaalla oli harmaata ja jokunen pisarakin putosi. Jatkoin kuitenkin merkittyä reittiä, sateen uhasta huolimatta. Ennen paluuta Pikku-Talakselle oli polun sivussa kasaan painunut korsu. Kuulemma sodan aikaan käpykaartilaisia oli metsissä piilossa ja tämä olisi ollut yksi piilopaikka. Pikku-Talaksen itärannalla oli komealla paikalla puolikota tai laavu miten nyt halutaan nimittää. Istuin pitkään ja keittelin jotain suuhunpantavaa. Koitin hidastaa tahtia. Tuntui turvallisemmalta kun teltta ja pyörä on näköetäisyydellä. Kai se on kaupunkilaisen vika ettei osaa luottaa tavaroiden säilymiseen koskemattomana. Pientä häiritsevää huolestumista kokoajan.

Illalle jäi turhankin paljon aikaa. Uimassa kävin, istuskelin laavulla, aattelin ja ihmettelin.

Telttaan kömmin kun vielä auringon säteet heittivät pyörän varjoa teltan kylkeen.

 

5.7. Otanmäki - Manamansalo

Pyörä on valmis matkaan pian klo 10 jälkeen. Olin kuitenkin herännyt siihen kun laavulle oli tullut väkeä. Joku koitti kalastella ja muut matkalla metsään. Hyvä kun "herättivät" ettei koko päivä mene maatessa.

Pyörä kulki metsässä suht mukavasti. Muutaman rungon yli vain piti nostella. Kokoajan sai kuitenkin varoa ettei polkimet lyö nilkkaan. Jonkun pikkupätkän pysty ajelemaankin. Itikoita piisasi ja hiki virtasi. Sitten räpsähti ja paukkui. Takalaukun alapään kiinnityskoukku oli irronnut ja tarttunut sitten pinnaan. Kiinnikkeen kuminauha kelautui takarattaan ja pinnojen väliin, kiristyi ja räpsähti poikki. Puukolla kaivelin kuminauhan pätkät pois. Pyörä piti kiristää uudelleen paikalleen. Pari pinnaa oli mutkalla, useampi ihan löysä, mutta vanne yllättävän suora. Huh, mutta huoltoa kaipaa.

Kohtuullisen pienellä vaivalla olin sitten sillä metsittyvällä metsätiellä. Pääsi siinä ajamaan mutta vauhdin kanssa sai olla tarkka. Täydessä kuormassa oleva retkipyörä ei ole niitä ketterimpiä kulkupelejä kapealla ja kivisellä uralla. Tie muuttui pian kunnossa pidettäväksi uraksi ja sai pikkukiveä pintaan.

Jyleikönkankaalla oli Luonnonsuojelualueen opastaulu. Siitä olisi jatkunut merkitty reitti Otanmäen suuntaan. Körryyttelin kuitenkin mielelläni soratiellä.

Ryynäsen järven länsipäässä oli hiekkarantaa ja keittokatos. Nälkä ei vielä vaivannut mutta jano. Vilvoitin myös oloani matalaa hiekkarantaa kahlaamalla.

Otanmäki oli edessä. Ruoka-aika. Kaarsin pyöräni huoltamon pihaan. Näytti ruokaakin olevan tarjolla. Ulko-ovella oli tuttuja vastassa. Siihen oli kiinnitetty iso juliste jossa komeili juttuseurani junan kahvilavaunusta. Ihmekös tuo jos tuntui tutulta kun on joku tangokuningatar. No sain limuvaraston täytettyä ja pitzan syötyä ja mitä lie ajateltua omista hoksottimista.

Auringon porottaessa jatkoin hyvää oikotietä Vuolijoen keskustaan. "Kylä nukkui". Ojanperän kohdalla oli kauppa avoinna. Pitihän sitä mennä pienille ostoksille. Limua kuluu ja jätskiä tekee mieli. Illaksi myös makkaraa ja joku leipäkin kyytiin. Mukavaa kun vielä joku kauppa avoinna. Kammottaa ajatus että pitäisi pyöräreissullakin suunnistaa kaupunkien marketilta toiselle.

Manamansalon suuntaan ja pian lauttarannassa odottamassa lossin saapumista. Saaren puolella ryyseikköä ja tasaista maata kunnes maasto muuttui harjumaiseksi männiköksi.

Leirintäaluekin oli mutta katselin ensin huikan jos saaren sisäosien lammilla olisi rauhaisampaa telttailutilaa. Ulkoilijoita ja metsäteitä ja autoja oli kuitenkin niin reippaasti etten viitsinyt kauaa pullikoida vastaan vaan ajoin sovinnolla maksulliselle telttailualueelle. Huh olipa hintava. Telttailukieltokin tuolla maastossa olisi ollut. No saapa edes olutta päivän päätteeksi. Väkeä älyttömästi. Asuntovaunuja ahtaasti, kiireisiä ihmisiä, kiljuvia kakaroita, ja toisilleen räksyttäviä rakkeja lyhyissä naruissaan. Kadutti tuleminen jo ennen kuin teltta oli pystyssä.

Illemmalla kävin ihailemassa komeita maisemia Oulujärven rantatörmällä. Sain kävellä yllättävän rauhassa. Telkkarista oli vissiin alkanut suosikkisarjat ja uutiset. Tälle päivälle mittariin noin 70km.

6.7. Säräisniemi - Rokua

Iltakävelyllä olin todennut maaston pyöräiltäväksi eikä kieltotaulujakaan näkynyt. Siispä aamulla jätin teltalle romppeet ja läksin pyöräilemään rantapenkkaa pohjoiseen. Hyvin poljettavat polut seuraili rantaa ja välillä sisämaankin puolella. Rapsukangas oli joku suojeltu säästömetsä. Hienoa maisemaa mutta ei niin järeää puustoa kuin leirialueen tuntumassa. Niemen kärjen hietikolla oli ryhdyttävä taluttamaan kun rengas upposi. Siellä oli makkaran paistoa ja eväiden nauttimista varten katos. Jäätelökiska olisi ollut parempi. Niemen nokan lokit kävin "hätyyttämässä" ilmaan ennen paluumatkaa.

Rannan pitkoksia, jäkäläkankaita ja harvennushakkuita takaisin leirialueelle. Ja pian karkuun. Huokaisin kumman syvään kun taas pääsin tienpäälle pois ihmisten seasta. Hittojako nuo kaikki änkee tuonne samaan kasaan. Kovin monet lomalaiset siellä tuntuivat riitelevän. Sielläpä tosin minäkin, no tulipa nähtyä.

Ennen paluuta lossirantaan meinasin saada pikkukoiran nilkkariipukseksi. Pelkäsin jotta jää ketjujen väliin. Teki mieli potkaista. Hoksasi kuitenkin piski palata mammansa luo postilaatikolle. Kele!

Illan määränpää oli Rokuan piskuinen kansallispuisto. Matkaa kuitenkin vielä. Säräisniemi oli pienen poikkeaman päässä. Toivorikkaana koukkasin katsomaan kauppoja. Olihan niitä mutta yhtä monta oli lappua luukulla. Kylän kirkko on komea.

Pyöräreittikartan reitti 22 lähtee oikaisemaan Neittävään josta suora reitti Rokualle. Siispä tuolle reitille. Ja kele!!! Tie on niin pettävää hienoa hiekkaa ettei siinä kunnolla pysty pyörää taluttamaan saati ajamaan. Oli siellä autokin jäljistä päätellen uponnut ja kaivettu esiin. Hikisiä ja pölyisiä kilometrejä.

Huokaisin jo Neittävän kylällä, että loppumatka olisi pieni pyrähdys. Ja peeet. Nyt se vasta alkoi. Kylältä Rokuanjärven suuntaan menevälle tielle oli ajettu sepeliä sellainen tasainen kerros ettei ajamisesta tullut mitään. Tien penkka oli upottavaa lentohiekkaa ettei sielläkään voinut polkea. Välistä autot oli heitelleet ajouralta hiukan kiviä jotta uskalsi istahtaa satulaan, pelotti vain renkaiden puolesta. 5km lentohiekkaa ja 7km sepeliä, ilman lämpö sitä mikä helteisenä heinäkuuna vaan voi olla. Talutin varmaan 2/3 matkasta. Kiertäkää tämä reitti !!!!

Rokualla sitten vaivat palkittiin. Kansallispuiston laidalta johtaa liikuntaesteisiä ajatellen tehty reitti jäkälän peittämällä mäntykankaalla. Sitä pitkin pääsee puiston toiselle tulipaikalle Pitkäjärven rannalle. Jalat oli hyytelöä joten niitä piti tukevoittaa vilvoittavalla uinnilla. Komealla paikalla nuotiopaikka. Erikoisuutena mainittakoon inva-WC. Hienoa että muitakin kuin tervejalkaisia ajatellaan.

Pistin teltan rantaan ja nautin olosta. Kumma kyllä. Ihminen kaipaa jonkinlaista fyysistä rasitetta. Tuntui hyvältä. Tällekin päivälle mittariin noin 70km.

 

7.7. Rokua

Teltta sai jäädä tänäänkin paikalleen. Lähden päivärepun, eväsleipien, termospullon ja muutaman vesipullon kanssa kipuamaan Pookinvaaralle. 60m nousua liki 200m korkuteen harjun huipulle. On täällä soraa pistetty yhteen kasaan. Hätäjärven nuotiopaikka oli jotenkin hyljätyn näköinen mutta istuin kuitenkin hetken maisemia katsellen.

Pookinvaaralle nousu oli hikistä hommaa paarmojen ympäröimänä. Mäen laella on isompi lukittu Pookinmaja ja pieni autiotupakäytössä oleva entinen palovartijan kämppä. Huipulla on myös kiipeämiskiellossa oleva palovartijan torni. Hakeuduin palovartijan punaiseen kämppään suojaan paahtavaa aurinkoa ja paarmojen sankkaa parvea. Kahvia pitää saada oli sitten kuinka kuuma tahansa. Huipulla oleva kaivo oli niin epämääräisen näköinen etten sieltä vettä ottaisi.

Pookinkuppi, Kakkoskuppi ja Syvyydenkaivo. Siinä syviä suppakuoppia joita kannattaa käydä katselemassa. Hienojen seutujen tunnelma kärsii kaikkialle raivatuista, tasatuista hiihtoladuista ja runsaasta tieverkosta. Kannattaa kuitenkin käydä katselemassa (Rokuan kansallispuistoa on laajennettu 2007 kooltaan kaksinkertaiseksi, hienoa).

Kännykkä hajosi. Kele!!!. Virtakytkin on sökö. Retkeilijämallia muka. Pahh. Jäykkä tuo kytkin on ollut alusta alkaen joten tukulla on pitänyt tökkiä. nyt meni tikku sisään. Onpa ihminen tekniikan orja ja riippuvainen. Olen tottunut reissuilta viestittelemään aina välillä etelän suuntaan. Nyt kun tuo ei enää onnistu niin tuntee olevansa rampa. No huomenna Vaalaan. Täytyy ehtiä ajoissa kun on lauantai. Voisin ostaa jonkun halpiskännyn.

Palailin hissukseen teltan suunnille kun taivaalle alkoi nousemaan muhkeita pilviä ja jossain kaukana jyrähtelikin. Pari pisaraakin tippui mutta muuten meni ukkoset ohi. Nuotiopaikalla oli pari kaverusta jostain lähitienoolta, tulenteko ei heitä huolettanut vaikka ympäristö oli ruutikuiva. Virvokkeet näytti maistuvan. Istuinkin siinä pidempään jutellen maailman menosta täällä ja muualla. Tarttuu aina jotain paikallishistoriaa ja muuta mielenkiintoista.

Illemmalla vielä pieni lenkki kameran kanssa lähimaastossa. Ajoissa untenmaille.

 

8.7. Vaala - Saarijärvi

Kello ei ollut vielä kahdeksaa kun rupesin taluttamaan pyörää kohti Pookinvaaraa. Kansallispuiston halki menee vanha metsätie jolla pyöräily on kielletty. Eipä siinä ylämäessä olisi voinut polkeakaan. Huipulta sentään pääsi pyörän kyytiin. Osa teistä oli kuitenkin niin pehmeää hiekkaa että oli talutettava alamäkeenkin. Runsaat metsätiet ja latu-urat ei täsmänneet minun karttaleikkeisiin. Suunnistin siis auringon mukaan ja valitsin eteen tulleita polkuja hiukan arpomismenetelmällä. "Kaikki tiet vie hiihtokeskukselle" joten minäkin pääsin sinne. Luontokeskus oli kiinni niin kuin moni muukin palvelu. Hiukan lohduttoman näköistä näin kesäaikaan.

Sitten alkoi unelma osuus. Piiiiiiitkä loivahko alamäki kohti Vaalan keskustaa. Nautintoa rullata reippaalla vauhdilla, ja hyvällä päälysteellä.

Ilmassa oli selvä savun haju ja eikä taivaskaan ollut mielestäni täysin kirkas. Kesän aikana oli ollut runsaasti metsäpaloja joten taisi taas kärytä jossain.

Jylhämän voimalaitoksella Vaalan kupeessa olin jo kymmenen kieppeissä takana liki 20km. Voimaloissa on jotain.... En tiedä mitä.

Vaalan keskustassa etsiskelin kännymyymäläksi sopivaa liikettä. Huoltamolta sain sinolia ja hyvän vinkin kännyliikkeestä. Ensin kuitenkin murkinaa ja muuta tarpeellista pariksi päiväksi. Sain kuulla jotta Oulujärven lounaispuolella (muistaakseni Enonkylä) olisi ollut aika hyvä metsäpalo ja savu olisi ollut Vaalassa jopa häiritsevän voimakas. Vinkin mukainen kännyputiikki kuitenkin piti ovea kiinni lauantaisin. Toinen mahdollinen paikka oli pienen matkan päässä. Eipä ollut sielläkään kuin mahdottoman kalliita värkkejä. Sain kuitenkin soitettua etelään jotta ei tarvitse huolestua jos ei minusta mitään kuulu.

Vielä huoltamolla nestetankkausta ennen siirtymistä valtatielle 800 kohti Puolankaa. Kahvin mittainen tauko Lapinsalmen pysähdyspaikalla. Paikalle tuli autolla parin kajakin ryhmä. Lähtivät siitä järvelle. Järven länsipäässä on autiotupa ja sen vierestä alkavan Kutujoen varressa pari laavua ja tulipaikkoja. Katsoin reissua suunnitellessa jotta täälläpäin olisi pienellä vaivalla saavutettavia yöpaikkoja jos päivämatkat natsaisi kohdalleen. Nyt oli kuitenkin ajatus mennä Saarijärven virkistyskalastusalueelle.

Jatko maantien laitaa myötätuulessa Oterman kylän läpi. Jälleen yksi lopetettu kyläkauppa hiljalleen rapautumassa. Kohtuullisen tasaista ja hyvää tietä Poukioon jossa kertaheitolla siirryttiin vaaramaisemaan. Jaffa maistui kunhan olin ensin puuskuttanut 50m ylöspäin Poukionmäelle. Alas pääsikin sitten hulppealla ja jo hulluutta hipovalla vauhdilla. 56,5km/h näytti mittari. pakko oli jo jarrutella, tuntui aika huteralta kaikkien tavaroiden kanssa.

Loppumatka Saarijärvelle sitten jo rauhallisemmin. Soratie Utavaarasta oli kohtuullisessa kunnossa mutta ylämäissä jyrkkyyttä sen verran, että katsoin paremmaksi talutella muutaman. Perhosia lenteli ja varsinkin isot Haapaperhoset oli runsaina tien pinnasta jotain imemässä. Harmillista, että niitä oli jäänyt renkaiden alle useita.

Saarijärvellä kävin ensin katsomassa Hautalammen laavun. Tyhjä mutta jotenkin synkkä paikka. Honkajärvi oli jo paljon parempi mutta kävin vielä Saarijärven itäpään laavun ja kodan katsastamassa. Molemmat miehitettyjä. Kodalla oli moottoripyöräilijä jolta kysäisin tien kuntoa täältä Puolankaan. Suositteli palaamaan samaa reittiä kuin tulin. Tuo kokonaisuudessa lyhyempi sisälsi kuitenkin pidemmän sotatieosuuden joka oli kuulemma hiukan heikommassa kunnossa. Palasin Honkajärven laavulle.

Saarijärvi näytti mukavalta paikalta ja sen kiertää polku. Toisella rannalla olisi ollut pari nuotiopaikkaakin mutta pyörän talutus ei nyt innostanut. Nyt oli lauantai joten väkeä oli jonkun verran. Viikolla voisi mahdollisesti pitää koko järven itsellään.

Honkajärven laavu on sellaista puolikota mallia. Tulipaikan lisäksi reunahirsien sisään mahtuu pieni pöytä. Jess!!! Ei vissiin ole ensimmäinen kerta kun ilmoitan nauttivani pöydän olemassaolosta tällaisilla pidemmillä reissuilla.

Laavupaikan huonoihin puoliin kuuluu se että se näkyy tielle ja laavun kylkeen pääsee autolla. Lammen laiturikin oli hieman niin ja näin eli pari upottavaa lankkua. Uimapaikkaa ei ollut. Ei myöskään kunnollista telttapaikkaa. Laavu kyllä rakennetaan, parkkipaikka aurataan ja tasataan sekä puuvaja laitetaan mutta ei yhtään paikkaa teltalle. Ei olisi iso vaiva tasata soralla ja maalla muutama sellainen 2mx2m kokoinen läntti hiukan laavusta takavasemmalle. Ei kaikki halua nukkua laavulla itikoiden takia vaikka muuten istuvat siinä nukkumaan menoon asti. Voi myös olla useampi ryhmä, jolloin laavulla mahtuu iltaa viettämään mutta nukkumaan halutaan kuitenkin oman rauhaan.

Huomiseksi oli helppo ja lyhyt siirtyminen Puolangalle joten ei ollut kiire untenmaille. Istuskelin laavulla, katselin tulia ja naukkailin jotain. Pyörän mittari näytti tälle päivälle 76km.

 

9.7. Puolanka

Kiireettömät aamutoimet. Sääkin näytti jälleen suosivan. Poikkesin Laajakankaan kohdalla sivutielle jonka päähän oli merkitty kota ja kirkaslammit. Kauniit on lammet. Niiden rantoja kiertää kalastajille tarkoitetut pitkokset. Kodat tuntuu näin kesäaikaan aika synkiltä paikoilta. Poikkesin vielä katsomassa Saarijärven länsipään vuokrakämpän joka olikin oikein mukavan oloinen.

Turhaa kiirettä pidin. Olisi pitänyt kiertää koko järvi kävelle, vaan minkäs teet kun on tällainen hätähousu jonka pitää koko ajan päästä eteenpäin.

Palasin eilistä tietä asfaltille ja käännös oikeaa. Utavaaran kohdilla oli tien pielessä niin järeä mänty, että oli pakko pysähtyä kuvaamaan. Kylläpäs pyörä näyttää pieneltä.

Hieman ennen Puolankaa, Keskijoen rannalla oli karttaan merkitty laavu. Kaarsin tien sivuun pitämään taukoa. Liian lähellä kylää, liian lähellä tietä. Surkeassa jamassa oli tämä paikka. Laavu muistutti lähinnä hirsiluolaa eli kakaroitten ryyppykoppia. Puuvaja oli poltettu äskettäin. Opastaulu kumottu ja nuotiokehäkin läpi laho. Pöytä ja sen viereiset penkit oli sentään siedettävässä kunnossa sekä uusi wc.

Viereinen joki/koski on merkitty melontareitiksi mutta vetohommiksi taitaisi tuossa kivikossa mennä. Ei taida varat riittää ylläpitoon.

Rakentamiseen saatetaan saada budjettivaroja tai jotain muita avustuksia mutta huoltoon ja ylläpitoon ei riitä varoja ja aikaa. Toisaalta tällaisia mopolla saavutettavia paikkoja ei kuntakeskusten lähelle pitäisi edes tehdä. Käytin pöytää hyväkseni evästauon paikkana.

Puolangalla suuntasin heti leirintäalueelle. Sama paikka kuin 1991 ensimmäisellä pyörävaelluksella. Taisi rakennukset ja muutenkin olla niiltä jäljiltä. No ei kai sentään. Hattua pitää nostaa niille jotka vielä viitsivät pitää tällaisia pieniä leirintäalueita. Ei nämä varmaan ole mitään kultakaivoksia. Sesonki vain kuukauden mittainen ja siihen pari hiljaista kuuta molemmin puolin. Ei sillä kovin kummoisia varustuksia ylläpidetä. Henkilökunta on kuitenkin lähes poikkeuksitta mukavaa. Mitäs minä muuta kuin uudet limupullot mukana teltan pystytykseen.

Läksin kiertämään kylää. Hiljainen on kylä, varsinkin näin sunnuntaina. Yksi ohikulkutien marketti kuitenkin auki jotta sain ruokatäydennystä. Mitään sellaista liikettä en nähnyt joka saattaisi myydä kännyköitä. Kirkkomaa, kirkko, koulukeskus ja kioski. Sitten takaisin leirintäalueelle.

Pesulle, pikkupyykille ja sitten syömään. Respan takana oli pieni baari jossa kävin lukemassa viikon lehtiä ja ottamassa muutaman oluen. Hiljaista. Ilta meni siis ajan tappamiseksi. Malttais vaan aamulla kierrellä maastokohteita eikä suinpäin rynnätä perille turhan aikaisin. Kilometrejä kertyi mittariin noin 35.

 

10.7. Hepoköngäs - Ypykänlampi

Sää suosii tätäkin aamua. On se mukavaa kun ei tarvitse pakata pyörää sateessa. Heinäkuu on hyvä lomakuu.

Leirintäalueen respasta sain neuvon jotta paikallinen kyläkauppias pitää myynnissä muutamia kännyköitä. Aloitin päivän siis kyläkauppiaan kautta. Olihan siellä joku turhan kallis malli (syrjäseutulisää). Ei tullut kauppoja niillä hinnoilla uudesta puhe-elimestä, mutta hyvänä kauppiaana ei halunnut päästää asiakasta tyhjin käsin menemään. Kävelin ulos kauppiaan vanha kännykkä taskussa. Sai hyvän hinnan vanhasta ja minä mielenrauhan loppumatkaksi.

Huojentunein mielin aloin kapuamaan liki 100m ylöspäin Leipivaaralle. Maisemat komistuu. Risteyksestä vasempaan ja taas mäki ylös. Seuraavasta oikeaan ja Hepokönkään kahvilaan. Taka-ajatuksena saada kännykkä lataukseen. Kahvilan pitäjä oli ystävällinen. Poistuin katselemaan putousta ja lupasin palata.

Hepokönkään parkkipaikalle pyörä ja polkua pitkin putoukselle. Täälläkin on reitti laitettu siihen kuntoon jotta pyörätuolilla pääsee katselemaan putousta, alhaaltakin. Kiertelin kallioilla etsien hyviä kuvakulmia ja ihailen putousta. Kuivahkohan se joki oli tällaisen kuivakauden jälkeen mutta komia kuitenkin.

Paluumatkalla täytin siinä parkkipaikalla metsähallituksen kyselijöiden kaavakkeen ja katselin kun motoristit vetivät paksuja nahka-asujaan päälle. Tällä helteellä, huh. Kai ajoviima viilentää. Känny oli saanut vajaan tunnin verran lisää virtaa joten riittänee loppumatkaksi. Haukkasin välipalasämpylän.

Koukkaus päätien kautta seuraavalle metsätielle. Eli tavoitteena UKK-reitin laavut Syvälammella tai Vääränsärkillä. Alunperin piti tulla tänne jo eilisen aikana vaan olin jäänyt Puolangalle. Syvälammen laavulta olisin sitten kävellyt UKK-reittiä Hepokönkäälle ja takaisin. Nyt sitten katsomaan miten metsäteiden kautta pääsisi läpi Ukkohallan ja Hyrynsalmen suuntaan menevälle tielle.

Syvälammen tuntumaan pääsi vielä kohtuullisen hyvin hieman pehmeää tiepohjaa. Ennen laavua olikin sitten avohakkuu joka vei fiilikset. Jätin pyörä Ala-Pussisen tuntumaan ja kävin jalkaisin katsomassa laavun. Syvälammen laavu on pohjoisrinteen takana hieman varjossa mutta muuten ok. Ei siitä laavulta tai UKK-reitin pätkältä kovin helposti näe, että avohakkuu on selän takana, rinteen päällä.

Koitin sitten jatkaa metsätietä Vääränsärkän itäpuolitse. Aivan toivotonta. Tie oli pinnoitettu tennispallon kokoisilla kivillä. Ei pystynyt kunnolla kävelemään tai taluttamaankaan. Vilkaisin vielä jalkaisin UKK-reittiä Vääränsärkän pohjoispäästä. Näytti talutuskelvottomalta.

Pisti miettimään. Linnuntietä Väärälammen laavulle noin 2,5km ja kierto Hoikanvaaran kautta noin 12km ...... Kiertoreitti voitti sisäisen äänestykseni.

Pieni matka takaisin ja sitten toivoen että tie Hoikanvaaralle olisi ajettavissa. Oli. Pääsinkin sitten suht kivuttomasti etelän puolelta Väärälammen tuntumaan. Rinne alas laavulle oli jyrkkä joten pyörää ei alas kannattaisi viedä. Kävin vain katsastamassa paikan. Hiukan pimeä ja sottaisen oloinen tämäkin paikka. Pohjoisrinteen alla. Ei sytyttänyt yöpymishaluja.

Matkalla oli opastetaulu jossa näkyi, minun kartoilta puuttuva, laavu heti Hyrynsalmen puolella kunnanrajaa, Ypykänlammen rannalla. Päätin katsastaa vielä sen.

Takaisin isolle tielle ja muutama kilometri itään. Taas metsän puolelle. Tällä kertaa pääsin ajamalla aivan laavulle. Paikka miellytti heti, sillä lännen suunnalta oli nousemassa tummia pilviä.

Laavu on uudehko. Paikka siisti, maisema järvelle ilta-aurinkoon, laavun vieressä iso kelopöytä, puuvajassa puita. Telttapaikan löytyminen tuotti taas hiukan työtä. Tällä kertaa tasaisen paikan löytämisen lisäksi vaivasi runsas muurahaisten määrä.

Meni päivä hiukan rankaksi. Metsätiet ei ole tehty poljettaviksi vaan tukkirekkoja varten. Tälle osuudelle pitää ehdottomasti tulla kävellen. Pyörän kanssa kulkiessa näkee vain 2m eteensä soratien pintaa. Harjut ja reitti näyttää lupaavalta mutta kuinkas on hakkuut tuolla??

Istuinpa siinä iltaa ja taisi mennä seuraavan päivän puolellekin. Heitti pari pisaraakin mutta laavulla on hyvä olla. Matkaa kertyi mittariin runsas 50km.

 

11.7. Hyrynsalmi - Saarijärvi

Aurinko ehti taasen aika paljon aikaisemmin taivaalle kuin minä taipaleelle. Tälle päivälle onneksi taas maantietä. Reitin kun vielä saisi päätettyä. Suomussalmen ja Hyrynsalmen rajalla olevalle Löytöjoen-Saarijärven alueelle olin menossa. Kiertääkkö Hyrynsalmen keskustan kautta, pujotteleeko suorempaa meneviä sorateitä vai pidempään pohjoista reittiä?

No ensin oli kuitenkin Komulanköngäs jonne tulin ripeästi loivasti kumpuilevaa ja hyväkuntoista tietä. Syväjoen kohdalle on tehty komea puusilta. Täytyyhän sitä kahvin verran istahtaa kun penkkikin on rakennettu.

Komulankönkään päällä olleita myllyrakennuksia tuli vilkaistua ja kuvattua. Itse köngäs on kaksiosainen ja pudottaa vedet jyrkkää luiskaa pitkin alapuolella olevaan lampeen. Kiersin lammen taakse laavulle.

Ukkohallan laskettelukeskus jäi oikealle siinä seuraavaa mäkeä ylös polkiessa. Hyvät on maisemat. Päätin mennä Hyrynsalmen kautta. Saapa jotain täydennystä ruokalaukkuun ja juomapuolikin kaipaa kohennusta. Hyrynsalmelle tullessani näkyi heti pyöräliike. Pysähdyin ja poikkesin sisään. Olin jo Vaalassa kysellyt pinnojen kiristysavainta. Takapyörän pinnat kun on jo kireydeltään mitä sattuu. Pientä natinaa ja kitinää on kuulunut. Taidan ajaa kestosoikealla renkaalla. Kiristysavain löytyi. Jess !!!.

Löytyi myös alko ja sillan takaa huoltamolta pikaruokapaikka. Suklaapatukoiden kylkiäiseksi sain sellainen footbag pallon. Kaupan tyttö ei tiennyt kuuluuko lonkkaleikkaus samaan hintaan jos rupean harrastamaan.

Pieni kylä mutta ei ollenkaan niin aneeminen kuin Vaala ja Puolanka.

Hyrynsalmelta lähtiessä oli siinä junanrataa seuraavalla suoralla tiellä kyltti "Mittarata 1000 m". Haa!! vihdoinkin saan kunnolla kalibroitua matkamittarin. Trippimittari nollille ja tasaista, suoraa ajoa. 1k päässä pientä laskemista ja mittarille uudet avot. Ei sitä heittoa sitten niin mahdottomasti ollut.

Tie seurasi hetken Hyrynjärveä, muuttui soralle ja kääntyi Hallan talon suuntaan, vaaran laelle. wikipedia "Juho Alfred Heikkinen (s. 20. heinäkuuta 1863 Oulu &endash; k. 5. heinäkuuta 1938 Hyrynsalmi) oli kainuulainen itsenäisyysmies, jääkäriliikkeen tukija ja Maalaisliiton kansanedustaja. Hän toimi myös maanviljelijänä, kauppiaana ja poromiehenä. Heikkinen tunnetaan lempinimellä Hallan Ukko asumansa Hallan tilan mukaan." Talolla on vielä käyttäjiä ja tilukset aidattuja. Poroja juoksenteli tiellä värikkäissä kaulapannoissa.

Seuraava tiehaara Saarijärven aarnialueen suuntaan ja Hallan-ukon Tärpättitehtaalle. On ukko tehtaillut tärpättiä tai jotain muuta Löytöjoen varrella. Paikkaa on kunnostettu ja sinne on myös rakennettu laavu sekä taukotupa.

Taluttelin pyörää pitkoksia myöten laavulle. Kävin katsastamassa Tärpättitehtaan jäänteet ja palailin laavulle itikoiden sekaan. Kun ei telttapaikkaakaan löytynyt niin päätin jatkaa Kirkaslammen laavulle.

Tulipa hikinen keikka. Noin 3,5km polkua jolla pyörön taluttaminen oli vaikeaa. Itikoita kiusaksi asti. Jäi aarnimetsä ihailu vähemmälle. Tuli jo mietittyä homman mielekkyyttä. Ei se ikuisuuksia kuitenkaan kestänyt ja vaivannäkö palkittiin.

Kirkaslammen laavu on valoisalla kangasmaalla suon ja lähdepitoisen lammen välillä. Aurinko paistoi taas ja itikatkin poistui jonnekin. Todellisuudessa ei muutosta tapahtunut mutta omassa mielialassa kyllä.

Teltalle löytyi laavun viereiseltä kumpareelta näköalapaikka. Oli aika ottaa lokoisampi asento. Mittariin kertyi matkaa hieman yli 50km.

 

12.7. Aittokoski

Ollakko vai mennäkkö tai vaikka kiertää. Pientä epäröintiä tulevasta suunnasta. Jatkon olin ajatellut Suomussalmen suuntaan jolloin tältä alueelta poistuminen olisi Saarijärven toisesta päästä. Jos kiertäisin jalkaisin koko järven niin pitäisi kuitenkin mennä pyörän kanssa uudestaan puolet reitistä ... ?

Päätinpä siis tutustua Kirkaslamminsärkkään jalkaisin jalkaisin ja jatkaa myöhempää pyörän kanssa eteenpäin.

Kyllä metsään täytyy tutustua jalkaisin. Ehtii nähdä mättäät, kelot ja eläimet. On aikaa taputtaa ikihongan kylkeä, tarkastella palon jälkiä, miettiä jäätikkövirtojen kulkua harjun syntyvaiheissa. Niin ja ehtii huolestua säätilan huononemisesta.

Pilviä tosiaan kokoontui taivaalle joten en kovin pitkää kävelylenkkiä tehnyt. Palailin teltalle, pakkasin tavarani ja aloitin pyörän taluttamisen. 1,5km takaisin eilistä ja sitten suunta pohjoiseen. Taivaalla jyrisi. Joten pisti pieneksi kiireeksi. Koitin ehtiä Saarijärven tulistelutuvalle ennen kuin taivas putoaa niskaan. En ihan ehtinyt. Viimeisillä pitkoksilla, muutama sata metriä enne tupaa alkoi kaatosade.

Tulistelutuvalla oli onneksi puita joten hieman kastuneet varusteet sai kuivumaan ja itselle lämmintä ylle. Yllättävän paljon siinä ilman lämpötila laskee, ja nopeasti, kun ukkonen avaa taivaan hanat ja pudottaa korkeuksista kylmää vettä niskaan.

Tulistelutupa on nimensä mukainen eli vain taukokäyttöön tarkoitettu hirsikämppä. Avoin tulisija on keskellä huonetta ja penkit kiertää ympärillä. Puuvajassa on puita ja rannan venevajassa vene, tosin lukittu. Tuvan kohdilla on järven saaressa se Jääkäripirtti joka toimi etappipaikkana nuorten miesten pyrkiessä Saksaan jääkärikoulutukseen. Sinne pääsee vain opastetusti.

Syömisen ja levähtämisen jälkeen päätin vilkaista fillarini takapyörää. Jospa säätäis pinnat kireiksi. Matkan jatkokaan ei innostanut kun taivaalta vielä harvakseltaa tiputteli. Pyörä siis selälleen siihen rappusten eteen jolloin itse sai istua räystään alla suojassa. Työkalu pussukka esiin ja hommiin. Ensin päätin hieman kiristä kaikkia ja siten . . .   . . . . Ei mennyt ihan, jne. Olkoon yksityiskohdat. Mutta ei pinnat enää kitise tai ole löysiä. Jarrua tosin piti hieman hellittää ettei kovin paljoa jumputa.

Päivä kului siinä kahvitellessa ja syödessä. Pilvetkin harveni siihen malliin jotta sopi harkita matkan jatkoa. Eteenpäin teki mieli. Suomussalmen alapuolella on kartassa pari laavun merkintää joten sinne.

Tulistelutuvalle tulee etelän suunnasta vielä kohtalainen polku mutta pohjoiseen menevä onkin sitten °!"#¤%&?¡"¥¢¶\}¿®Æ&emdash;·„ pyörän talutuksen kannalta. Pitkoksia tarvittais märille paikoille. Pääseehän siitä kuitenkin läpi.

Järven pohjoispään nuotiopaikka hyvin huollettu mutta vähällä käytöllä eikä teltalle tahdo paikkaa löytyä muhkuraisesta maasta. Nuotiokehän kyljessä lähes kehän kokoinen muurahaispesä. Pudonneista Ruuan muruista ei siis tarvitse huolehtia. Siivoojat talon puolelsta.

Tulipaikan jälkeen polku parani ja muutamien pitkoksien jälkeen pääsi jopa pyöräilemällä eteenpäin. Kun taas oli asfalttia alla piti sitä oikein kuvata ja taputella (Luontoretkeilijä?).

Ilta oli edennyt aika pitkälle ennen kuin olin Suomussalmen Aittokosken vieressä laavun kohdalla. Sielläpä vain oli nuorisoa siiderin kanssa kikattamassa. Mukavan näköinen paikka mutta autolla saavutettavissa joten kulunut ja . . . . Toinen laavu oli merkitty runsaan kilometrin päähän, Emäjoen varteen. Siis vielä matkaan.

Huolestuin heti kun näin laavulle johtavan merkityn polun. Risuja polulle kaatuneena siinä määrin ettei tehnyt mieli edes yrittää. Oliko kukaan kulkenut pariin vuoteen? Laavulle toki pääsi metsäteitä pitkin hiukan kiertäen. Tuttua lentohiekkaa ja taluttamista. Laavu löytyi törkyisessä kunnossa yhden louhoskasan takaa. Kuka P..veli tämänkin paikan on joskus keksinyt. Ei ajatustakaan yöpymisestä ilman kahta kossupulloa. Viereinen jokiuoma sentään oli mielenkiintoinen. Siis kuiva uoma, sillä yläpuolen voimalaa varten oli louhittu uusi uoma ja tämä vanha koskiosuus oli kuivilla. Kiertelin katselemassa ja muutamia kuviakin napsin. Täälläkin olisi raivaussahalle käyttöä.

Siis paluu aiemmalle laavulle siinä toivossa että nuorisolla olisi jo nukkumaanmenoaika. Siinäpä takaisin polkiessa napsahti ketju poikki. Säikähdyksen jälkeen totesin jatkoskohdan sokan pettäneen. Hyvinvarustetussa huoltolaukussa oli sentäs uusi jatkopala joten tästä selvisin öljyyntynein, pikimustin käsin.

Nuoriso oli poistunut joten pääsin laavulle jolta mukavat maisemat Emäjoesta muodostuneelle Aittokosken patoaltaalle. Aurinko oli jo laskupuuhissa mutta tein vielä pienet tulet. Taisi olla makkaraakin jäljellä. Teltta hiukan sivummalle ettei aamulla tarvitse autojen seasta heräillä. Aika vierähti aamutunneille. Pyörän mittariin kertyi 30km mutta hikipisaroita kuten pidemmillä päivätaipaleilla.

13.7. Ylä-Tervajärvi

Lopun makua tässä hommassa. Mietinpä jopa pikaista ajoa suoraan päätietä myöten Kajaaniin. Pienen pätkän sitten tuota 5-tietä meninkin ja tulin järkiini. Siinä vilkkaan ja lujaa kulkevan liikenteen seassa en ehkä pääsisi perille.

Aamulla olin siis nukkunut hyvin ja herännyt auringon paahtamassa teltassa. Sää suosi jälleen. Pysähdyin hetkeksi Aittokosken voimalapadolle jonka jälkeen pientä edestakas ajelua etsiessäni reittiä 5-tielle. GT-karttaan merkityn tien katkaisi moottoriradan verkkoaita.

Poikkesin siis Pyykkölänvaaran suuntaan ja heti tuli vastaa tietyö, sepeliä. Onneksi ei pitkään. Seuraavana oli karttaan merkitty punainen tähti ja teksti "Mylly". Eipä näkynyt tien poskessa kunnon opastetta joten annoin olla. Harmittaa täällä Vinnlantiassa tuo opasteiden surkeus. Ei ollut ensimmäinen eikä varmaan viimeinen ohiajettu paikka. Sorateitä hissukseen kohti Hakokylää ja Hiidenkirkkoa. Matkalla jotain tuttua mutta täälläpäin yllättävää eli Poroerotusaita.

Ylä-Tervajärvellä, Hakokylän jälkeen, on laavu. Ei mitään opasteita, eikä tässä kohden syytäkään. Vain runsas 100m tieltä nuoren metsän läpi kulkevan polun päässä. Vein tuonne varusteet ja toivoin taas että saavat olla rauhassa. Siisti paikka ja taitaa olla kovin uusi. Ensimmäinen ulkohuusi jossa näen erillisin pisuaarin. Hetken tauon jälkeen läksin kiertä-mään järveä käydäkseni Hiidenkirkoksi ristityllä kalliohalkeamalla.

Poljin samantien lähes rotkolle asti kun kerrankin sai ajella maastossa ilma laukkuja. Rotko itsessään oli katsomisen arvoinen. Pyörin kallion reunalla ja kurkin alas. Laskeuduin alas ja kurkin ylös. Rotko on muutaman sataa metriä pitkä, toista kymmentä syvä ja hyvin kapea. Yksi "Filmillinen" tuli otettua kuvia. Jess!!! Näissä rotkoissa tulee aina mieleen se, kuinka syviä ne on. Eli miten paljon voisi pohjalta poistaa kiviä ja maata. Mitä siellä pohjalla on. Siirroksia kai nämä, eikä toisistaan erilleen kallistuneita kallioita. Vai onko kyseessä kaksi vierekkäistä halkeamaa joiden väli on vain huuhtoutunut pois.

Palasin pikavauhtia laavulle muutaman sadepisaran saattelemana.

Telttapaikkaa sai taas turhaan hakea laavun tuntumasta mutta itikoilta halusin suojaan joten pystytin teltan laavun sisään. Sen verran hiljaiselta paikka näytti etten kenenkään enää uskonut paikalle tulevan. Uinnin, pienen iltalenkin ja syömingin jälkeen vielä hetki tuleen tuijottamista ennen untenmailla lähtöä.

 

14.7. Laahtanen

Aamulla satoi rankasti. Sitten taivas kirkastui kuin olisi vedetty peitto päältä. Kun taas olin maantiellä niin pöly lensi. Saarikylä, Raatevaara, Rasila. Soratietä etelään.

Ennen Härmänkylää oli taas alla kestopäällyste. Pidin pienen tauon Karhujoen kohdalla levähdyspaikalla. Piti tankata. Pieni sade taisi piristää luontoa. Kukkia ja perhosia tuntuu olevan enemmän. Jos joku uusi harrastus pitäisi aloittaa niin perhosten kuvaaminen olisi listalla aika korkealla.

Härmänkylässä oli odotettu kauppa. muutama päivä oli jo mennyt vanhoilla eväillä. Vilkas tuntui olevan. Lieko ainoa kauppa 30km säteellä. Tällä reissulla on jäätelöä tullut syö-tyä varmaan enemmän kuin muutamana edellisvuotena yhteensä.

Vielä olisi ollut mahdollisuus kiertää Hiisijärven kautta mutta "tahtoo jo kotiin". Takapyörä jumputtaen puskin vastatuuleen pitkää, suoraa ja loivasti nousevaa tietä kohti länttä. Laahtasen leirintäalue oli sopivalla etäisyydellä Kajaaniin jotta huomenna ehtisin päiväjunaan.

Kangaslammin kohdalla oli pakko päästä puskaan ja poikkesin järven rantaan menevälle tielle. Sielläpä oli joku vanha levähdyspaikka. Nuotiokiveys ja hirsinen pirttipöytä. Hylätty paikka roskaisuudesta päätellen. Mikä lie ollut paikan tarkoitus. Onko laavu purettu vai jäänyt vallan tekemättä. Käytin pöytää hyväkseni evästauon pitoon.

Pienen matkan päässä oli yksi partisaanien uhrin muistomerkki metsän puolella. Poikkesin sinne vain todetakseni. Aha. Ja se oli nähty.

Vaihtuihan se ylämäki vihdoin laskuvoittoiseksi. Vielä parisenkymmentä km. Alkaa takki olemaan tyhjä. Tuli siinä mäessä sitten vastaan reissun ainoat pyöräretkeilijät. Revonkannasta vasempaan ja vielä kunnollinen nousu Laahtaselle.

Laahtanen on virkistyskalastuspaikka jossa kartan mukaan leirintä-alue. Juu olihan siinä leirintä-alue. Vaikka en kauhiasti innostunut niin olipa jonkinlainen kioski, pesupaikka ym. Enemmänkin asuntovaunuilevia kalastuksen harrastajia. Järveä kiertää polku ja siellä on tulipaikkoja sekä muutama laavu. Suurempaa kävelyintoa ei enää ollut, eli koko järveä en viitsinyt lähteä kiertämään. Kävelin jonkun matkaa harjun kuvetta. Mukavan näköinen paikka jos ei leveät polut häiritse. Järveen istutetaan lohikaloja joten kalastajiakin kulkee rannoilla.

Katselin telttapaikan hiukan sivummalle ja sitten pesulle. Myös paikan keittokatos oli lähinnä vitsi. Olinkohan ainoa telttailija tällä vuosituhannella joten mitäpä sitä katoksiakaan pitämään kunnossa, sai sieltä sentäs vettä. Iltasumpit teltalla. Tälle päivälle tuli kilometrejä liki 80.

 

15.7. Kajaani-Helsinki

Taitaa aurinko paistaa loppuun asti. Lähdin kohti Kajaania. Eipä vain tullut juna-aikatauluja mukaan. Ehkä hyvä, sillä olisin stressannut kuitenkin ehtimisen takia. Toisaalta ei olisi tarvinnut Kontiomäen asemalla katsella Helsingin junan perävaloja. Tuskin olisin voinut vähempää myöhästyä.

Olin siis Kontiomäen kohdalla päättänyt käväistä katsomassa kylää ja samalla tiedustellut aikatauluja. Nuo molemmat sain nyt tehtyä ilman hoppua. Ehtisin hyvin Kajaaniin polkemalla ennen seuraavaa Helsingin junaa.

Iso tie on tylsä mutta suora ja ennekaikkea tasainen. Kohtuullisen nopeasti olin Kajaanin laidalla ja sen keskustassa. Jäi aikaa kiertää linnaa kunnolla kameran kanssa. merkillinen tarve kurkistaa joka ikkunasta ja kävellä joka ovesta.

Asemalla lippujen osto ja laukkujen purku pyörästä. Edellisellä kerralla Kajaanin asemalla 1995 oltiin lähdössä pyöräilemään ja satoi. Tällä reissulla ei vedestä olut haittaa. Juna lähti siinä klo 15.00 aikoihin ja olisi Helsingissä ilta 10 jälkeen. Kotimatkalla ei ollut kuninkaallisia joiden kanssa olisi höpötellyt. Olo oli kuitenkin kuin olisi juuri valloittanut ison läänityksen.

Hyppäsin Pasilassa junasta. Siinä oli asemalaiturilla yksi kaveri pyöränsä ja varusteiden kanssa suuntaamassa pohjoiseen ja jos en ihan väärin muista niin Norjaan asti. Minulle riittää nämä paikalliset mäet. Vielä kun tästä polkaisee Pajamäkeen niin pääsee jääkaapissa odottavalle olutpatterille ja sitten vällyjen väliin.

 

LOPPU

 

Mitä tästä opimme

  • Heinäkuu on hiton hyvä lomakuu ja Suomessa riittää kierrettävää.
  • Pitää vain ottaa ja lähteä.
  • Monipuolinen reissu ja kiitos hyvästä opaskirjasta sen tekijälle. Myös http://www.infokartta.fi/kainuu/ oli suureksi avuksi varsinkin tuli- ja laavupaikkojen osalta.
  • Kunto oli riittävä. Lähtöpaino 102kg ja paluu 98,7kg. Nestehukkaa varmaan pari kiloa joten painon pudotus aika vähäistä.
  • Pyörää pystyy kuljettamaan yllättävä huonoissakin maastoissa, mutta ei montaa kertaa.
  • Reissuista kun saisi poistettua kolme viimeistä päivää siten ettei edellisistä vastaavasti tulisi kolme viimeistä niin olisi hyvä. Tuppaa lopunajan fiilikset iskemään pari päivää liian aikaisin. Loppuun, siis viimeistä edelliselle päivälle, pitäisi varata joku huomattava kohde jotta mielenkiinto säilyisi. Viimeisen päivän voi varata pelkästään paluumatkaa varten.
  • Suunnitellut kävelypäivät kannattaa pitää kävelypäivinä kuten: Talaskangas, Rokua. Liian lyhyet etapit jättävät pitkästyttävän illan: Puolanka. Huono sää on sitten erikseen.
  • Pikkukartat eli topokartan palat oli ehdottomat kaikissa luontokohteissa. Pitää vain ennakkoon suunnitella reitti jotta tietää mistä tarvitsee kaikki tarkat kartat. Auttaisiko kartta-GPS.
  • Kuvia tuli paljon ja näin puolentoista vuodenkin päästä katsottunakin ihan jees.
  • Pyörän kanssa oli pikkuisen ongelmia, samoin kännykän ja matkamittarin (tekniikka) . Pyörän uusimista kannattaisi harkita. Alkaa jo olla ikää.
  • Muista tehdä muistiinpanoja jo matkan aikana.
PÄIVÄMATKA-ARVIOINTIA

päivä

km

km

K.arvo

Hki-Sukeva-Talas

1

3.7.2006

37

37

37

Talas-Talas

2

4.7.2006

0

37

19

Talas-Manamansalo

3

5.7.2006

76

113

38

Manamansalo-Rokua

4

6.7.2006

70

183

46

Rokua-Rokua

5

7.7.2006

0

183

37

Rokua-Saarijärvi

6

8.7.2006

84

267

45

Saarijärvi-Puolanka

7

9.7.2006

37

304

43

Puolanka-Ypykän laavu

8

10.7.2006

52

356

45

Ypykän laavu-Saarijärvi

9

11.7.2006

52

408

45

Saarijärvi-Aittokoski

10

12.7.2006

30

438

44

Aittokoski-Hakokylä

11

13.7.2006

49

487

44

Hakokylä-Laahtanen

12

14.7.2006

78

565

47

Laahtanen-Kajaani-Hki

13

15.7.2006

61

626

48

PYÖRÄILY