Pohjois-Karjala 2005
Joensuu-Urkkalampi Kolvananuuro-Koverojärvi Ala-Koitajoki Patvinsuo Luppopäivä Ritojärvi-Ruunaa Hatunkylä-Pitkäjärvi Hattuvaara-Koitajoki Ilomantsi-Petkeljärvi Möhkö Vekarus Onkamo Joensuu-Helsinki Loppukommentit

- Ennakkovalmisteluja

Jonkin verran on kulunut aikaa edellisestä pyöräreissusta. Hivenen arvelutti koko homman mielekkyys. Perääntyäkään ei enään voisi koska on niin moneen suuntaan asiasta ilmoitellut. Pieniä hankintoja tuli tehtyä kuten pyörälaukut etutavaratelineeseen, nousukahvat ohjaustankoon ja keltainen huomioliivi maantiellä ajamista varten. Lisäksi muutama kirja oppaaksi itäsuomen luontokohteisiin. Mieli olisi tehnyt lähteä lappiin. Mutta kuun lopussa pitäisi lähteä pienellä porukalla Ropitunturin maisemiin eikä halua kipeyttää itseänsä vaelluskelvottomaksi. Ajattelin siis että pyöräilemällä ei riko paikkoja vaan saa jopa paremman kunnon ja vielä muutaman kilonkin pois.

3.7. Joensuu-Urkkalampi

Jotta Illalla pääsisi Joensuusta edes jonnekin oli lähdettävä Helsingistä junalla kohtuullisen aikaisin. Sitä pelkää nukkuvansa rokuliin kun on näin aamu-uninen. Ehdin kuitenkin ajoissa polkemaan asemalle. Inttersitijuna ei ole mitenkään ystävällinen jos mukana on runsaasti tavaroita. Säilytystilat on pienet ja se pyöräteline on aikamoinen härveli.

Junamatka kuitenkin onnistui ja pääsin Joensuusta liikkeelle siinä kuuden maissa illalla. Joensuuta en jäänyt katselemaan, vain limua huoltoasemalta ja suunta Kolvananuurolle koilliseen. Pyörätietä, pienempää ajorataa ja sitten Kontiolahden risteyksestä päätien laidalla.

Kolvananuuron eteläpuolen Urkkalammen rannalla on laavu jonne viimeinen osuus hiekkatietä. Paikalla oli muutama autokunta makkaraa paistamassa. Lapsiperheitä kun olivat niin onnekseni poistuivat myöhemmin illalla. Aurinko paistoi vielä pitkään iltaan. Makkaraa, muuta murkinaa ja juotavaa. Laavuun en mennyt itikoiden takia vaan laitoin teltan siihen sivummalle.

4.7. Kolvananuuro-Koverojärvi

Aamun ensimmäinen urakka oli tunkeutua metsätietä ja metsittynyttä tietä Kolvananuuron luontopolun alkupäähän Uuronvaaralle. Hikinen urakka ja paarmoja riittää. Talutettava reitti löytyy siitä rotkon itäpuolen metsästä. Joku ikivanha tiepohja.

Kolvanan uuron luontopolku kiertää ensin rotkon pohjaa ja sitten länsireunan rinteen päällä. Kaunis ja komea paikka. Pohjalla vaikeahko kulkea. Näinpä muutamia kämmeköitä ja muita komeita kukkasia kuten Raate. Istuin reitin varren lammelle hetkeksi kahvittelemaan ja eväsleipiä nauttimaa.

Seuraava etappi olin Eno. Matkalla kyläkaupasta jäätelöt ja limutäydennys. Enossa ei osunut silmiin sopivaa ruokapaikkaa joten vain kahvilassa sämpylä. Jatko hyvää tietä Ilomantsin suuntaan. Viimein käännös metsätielle ja suunta Koverojärven aarnimetsäpolulle.

Eipä ollut kovin selkeä reitti mutta luontopolun alku löytyi. Pyörän jättäminen siihen polun alkuun ja tavaroiden kantaminen laavulle ei houkutellut. Lähdin siis taluttamaan ja raahaamaan pyörää aarnimetsään. Noin kilometrin pystyi taluttamaan ja loppumatka meni pyörää ja tavaroita kantaen. Tästä polusta nauttisi enemmän ilman pyörää.

Kalliolammen laavu on mukava vaikkakin hiukan synkällä paikalla. Teltoille ei löydy kunnolla paikkoja. Istuin iltaa tulilla ja kuuntelin luonnon ääniä. Majavakin läpsytteli lammella.

5.7. Ala-Koitajoki

Laavulta itään johtava polku oli pyöräilijälle ystävällisempi vaikka sielläkin joutui pyörää kantamaan. Yritys oikaista isommalle soratielle epäonnistui ja päättyi umpikujaan pienen metsätien päähän. Pölyistä ja kuumaa soratietä tulikin sitten poljettua ihan riittävästi.

Vaaramaisema ja paahtava aurinko meinasi uuvuttaa kokonaan ennen kuin pääsin Ala-Koitajoen retkeilyreitille. Pyörän sai mukavasti talutettua reitin ensinmäiselle laavulle. Tai melkein. Pieni kantomatka siinäkin oli. Poikkesin illemmalla pienen matkaa joen rantaa seuraavaa reittiä. Katsoin hiidenkirnuja sekä Vonkatuvan.

6.7. Patvinsuo

Päivä maantiellä. Ensin Uimaharjuun. Matkalla alkoi kuulua jotain rutinaa pyörästä. Pelkäsin jo laakerien menneen. Äänen lähde ei selvinnyt Uimaharjussakaan vaikka paikallinen sekatavarakauppiaskin asiaa katsasti. Poikkesin kaupassa ja syömässä.

Pyörän rutina hiukan hirvitti mutta jatkoin matkaa. Tuskastuttavia ylämäkiä, lämmintä päivää ja paljon perhosia. Ennen Patvinsuota poikkesin etsimässä yhtä luontopolkua. Väärästä paikasta tietenkin. Kun oikea paikka tuli vastaan ei enään huvittanut metsään mennä. Siltä polulta puuttui lisäksi pitkoksia korjaustöiden keskeneräisyyden takia.

Patvinsuolla ei sitten sen kummempia. Paitsi tietenkin itse lämmitettävä varaus sauna. Komealla paikalla on Suomun torppa ja leirintäalue.

7.7. Luppopäivä

Luppopäivä. Eli ei etenemistä pyörällä. Poikkesin suoalueelle johtaville pitkoksille ja siellä olevalle lintutornille. Upeaa seutua. Iltapäivän ohjelmassa oli tutustuminen Suomun järveä kiertävään polkuun. Ympäri en viitsinyt lähteä rehkimään. Positiivinen yllätys koko kansallispuisto. Vaatisi 5-7 päivää kestävän tutustumisen. Nyt meni hiukan rääppimisen puolelle.

8.7. Ritojärvi-Ruunaa

Suunta Hatunkylään ja Ruunaalle. Ensin kuitenkin Pienelle Ritojärvelle jossa on luontopolku. Polun varrella olevalle laavulle pystyy taluttamaan pienellä vaivalla pyörän. Kiersin luontopolun ja palasin laavulle syömään.

Luulin pääseväni Hatunkylään ajoissa ehtiäkseni kauppaan mutta harjutie oli yllättävän rankka vaikkakin maisemiltaan komea.

Hatunkylän kaupalle ehdinkin aivan liian myöhään. Katselin siinä sodanaikaisia varustuksia ennen kuin jatkoin Ruunaan Siikakoskelle. Kovin oli kivinen tie ja ihme että, pyörän kumit kesti. Siikakoskella oli laavu jolla ei ollut väkeä. Laavun vieressä olevalta sillalta pääsi katselemaan joen maisemia. Pistin teltan hiukan laavulta sivuun. Itikoita on niin paljon että teltassa on mukavampi nukkua.

9.7. Hatunkylä-Pitkäjärvi

Aamulla paluu Hatunkylälle eilistä reittiä. Poikkesin kylän koululle kahville. Siellä oli mukava koulutaulunäyttely. Kahvilan pitäjä oli kovin puhelias. Jollen olisi jo ollut viikkoa reissussa en ehkä olisi jaksanut höpötellä. Kyläkaupasta täydensin ruokavarastoja.

Hyvää ja hiljaista tietä Hattuvaaran suuntaan. Kitsissä poikkesin kahville yhteen maatilamatkailukahvilaan. Jotenkin jäi nihkeä fiilis.

Karhunpolulle tunkeuduin Pitkäjärven kohdalla. Polku on hyvin talutettavissa ja osin jopa ajettavissa. Pidin sapuskataukoa Kirkinsalmen laavulla.

Pitkäjärven tukkikämpällä on autiotupa ja sauna. Paikalla myös kolme Lieksalaista, aika hyvässä viihteessä. Heidän saunottua pääsin itsekkin peseytymään. Illalla sitten istuskeltiin nuotiolla höpöttämässä kaikkea karhuista, perhesuhteist, työmarkkinoista, ulkolaispolitiikasta jne. Nuotioringillä oli vaihteleva kokoonpano kun tuosta lieksalaiskolmikosta joku oli aina "nukkumassa". Mukavaa sakkia vaikka eivät ehkä kaikkien toiveseuraa.

Nukuin tukkikämpän puolella Lieksalaiset vanhaan savusaunaan kunnostetussa autiotuvassa.

10.7. Hattuvaara-Koitajoki

Suunta Hattuvaaraan. Lieksan jälkeen Ilomantsin puolella tie muuttui paikoin surkeaksi. Haapakoskella tien vieressä laavu. Aika rähjäinen tuo oli mutta kelpasi minulle ruokapaikaksi. Tie parani vasta aivan Hattuvaaran kylällä. Kauppa oli jo sielläkin kiinni. Poikkesin Taistelijan talolle jossa tukeva ateria seisovasta pöydästä.

Jatkosuunnitelmat aiheutti hieman pohdintaa ja miettimistä. Lähdin kuitenkin itään kohti Koitajokea jossa Tapiontaipaleen reitillä on nuotiopaikkoja.

Soratietä lähelle EU-n itäisintä pistettä ja pieni matka jokivarteen. Nätti joki se Koitajoki. Istuskelin pienillä tulilla vaikka metsäpalovaroitus oli varmasti voimassa. Lyhyt tutustumiskävely jokivarteen.

11.7. Ilomantsi-Petkeljärvi

Paluu Hattuvaaraan ja kaupasta muonatäydennystä. Maantien laitaa kohti Ilomantsia. Ruokatauko Kallioniemen kohdalla Koitajoen rannalla olevalla katoksella. Koitajoki kiertää välillä pätkän matkaa itärajan takana.

Ilomantsin palveluista käytin Pankkiautomaattia, Valokuvaliikettä ja tietenkin pitzeriaa.

Viimeinen etappi oli hyvää tietä Petkeljärven kansallispuistoon. Komeaa männikköä ja hienoja harjukankaita. Teltta opastuskeskuksen viereen telttailualueelle ja sitten saunaan. Pieniä kommelluksia saunan lämmityksen osalla. Pitkähkö päivä jonka jälkeen uni maittoi.

12.7. Möhkö

Poikkesin tutustumassa Läheiseen Möhkön ruukkiin. Museovirasto kunnostaa pikkuhiljaa tätä kaunista mutta syrjäistä paikkaa. Paikalla myös kuiville nostettu tukkimiesten tukikohtalautta jossa toimii kahvila.

Iltapäivällä kävin kiertämässä pätkän Petkeljärven puiston luontopolkua ja vilkaisin samalla oikopolkua huomiselle päivälle. Paistelin makkaraa iltanuotiolla. Tungosta ei täälläkään ole.

13.7. Vekarus

Luontopolun kautta pääsin oikaisemaan pari kymmentä kilometriä kun ei tarvinnut kiertää Ilomantsin kautta. Maantietä rajanpintaan Mutalahdelle josta Hoilolan suuntaan. Ruokaa sain Loma-Kitsassa jossa saksalais syntyinen pariskunta pitää persoonallista lomapaikkaa. Praatvurstia ja hapankaalia. Maistui.

Hoilolan kaupasta ruokatäydennystä. Öllölän myllyllä kahvit ja rannan tulipaikkaan tutustumine. Yöksi suunnistin Vekaruksen ulkoilualueelle. Metsätien päästä polulle ja kosken rantaan. Kota oli hiukan synkkä mutta viereinen pöytä kelpasi. Pistin teltan pystyyn siihen kodan tuntumaan ja lähdin pyörän kanssa kiertämään kosken Ympäri menevän polun. Matkalla kaksi mukavaa laavua.

14.7. Onkamo

Aamulla palailin eilistä reittiä vaikka illalla oli jo käynyt tarkistamassa mahdollisuuden kulkea ralliharjoitusradan kautta. Suuntasin Wärtsilän suuntaan. Öllölän kyläkaupasta evästä. Hyvä tie mutta jo hiukan tylsää ajella maantiellä. Wärtsilästä Saarioon jossa tutustuin voimalamuseoon.

Tohmajärven keskustassa sapuskaa. Pahuksen korkealla mäellä tämäkin kyläkeskus. Yöpaikka oli vielä epäselvä. Onkamossa on kartan mukaan leirintäalue. Aina ei karttaan voi luottaa mutta tälläerää ei tarvinnut pettyä. Jo väsähtäneenä olin perillä. Varasin mökin ja poikkesin ansaitulle oluelle. Vieläkään ei ole satanut pisaraakaan. Käsivarret on palanut auringossa punaisiksi. Tohmajärven seutu on jo niin tiuhaan asuttu että matkan luonne muuttui täysin. Hakeuduin siis leirintäalueelle ja päätin kääntyä kodin suuntaan..

Suihku ja iltapala. Nukkumattia ei tarvitse odotella.

15.7. Joensuu-Helsinki

Matkanteko ei siis enään innostanut joten päätin palailla pikaisesti Joensuuhun. Päätien kupeessa uskalsin ajella vain seuraavaan risteykseen. Kapeita on pientareet kun rekat pyyhältää ohi. Siirryin soratielle ja kiersin Hammaslahden kautta. Kahvit ja sämpylä Hammaslahdella huoltiksella, samalla kun länsitaivaalta vyöryi pilviä.

Kiristin loppumatkan vauhtia selvitäkseni sateen alta. Sain niskaani vain muutaman pisaran ennen Joensuun asemaa. Kauhukseni huomasin Joensuussa alkavan Ilosaarirokin. Oli siis päästävä pois. Junalippu löytyi parin tunnin päästä lähtevään junaan. Poistuin siis vielä syömään.

Juna lähti aika myöhään mikä tiesi sitä että, Helsingissä olisin vasta yöllä. Menikin muutaman minuutin yli puolenyön ennenkuin olin polkenut Pasilasta kotiin.

Loppukommentit

Toteutuneet kilometrit

3.7.

Helsinki-Joensuu-Urkkalampi

46km

4.7.

Kolvananuuro-Koverojärvi

41km + 6km

5.7.

Pamilonsuvannon laavu

40km + 3km

6.7.

Patvinsuo

58km

7.7.

Patvinsuo

7km +14km

8.7.

Pieni Ritojärvi-Ruunaan Siikakoski

53km + 7km

9.7.

Hatunkylä-Pitkäjärvi

37km + 2km

10.7.

Alajoen tulipaikka Koitajoella

62km

11.7.

Ilomantsi-Petkeljärvi

79km

12.7.

Möhkössä käynti

27km + 5km

13.7.

Mutalahti-öllölä-Vekarus

68km + 3km

14.7.

Värtsilä-Tohmajärvi-Onkamo

71km

15.7.

Joensuu-helsinki

61km

Yhteensä noin 650km pyöräilyä ja 40km kävelyä luontopoluilla

Hyvä reissu. Lisää tällaisia. Aikaa vain täytyy varata enemmän noitten eri kohteiden katsomiseen ettei homma mene ihan rääppimiseksi. Säät suosi joten vaatevarustusta oli hiukan liikaa. Pyörän kitinä ja rutinakin taisi olla pinnoista johtuvaa. Ens vuonna uusiksi.

PYÖRÄILY