Ennen
vaellusta
Jo joitakin
vuosia on ollut veljen kanssa puhetta muistelureissusta
Saariselän maisemiin. Olli oli ollut pari kertaa ennen
minun ensimmäistä reissua tuolla 1975 ja 1976 välillä
Raja-Jooseppi - Kiilopää. Nyt sitten kuitenkin
päätettiin tehdä reissu Kiilopäältä lähtien ja paluu
samaan paikkaan. Onhan tuota ikääkin tullut joten
helpompi kun ei ihan kunnosta ym tiedä etukäteen.
Junaliput, aikataulu ja alustava suunnitelma keväällä.
Sitten varuste ym tarkistelua.
|
4.8.2026 Pohjoiseen
Matka alkoi auton viennillä Pasilan auto-juna asemalle ja
sen vienti 18.00 junaa. Sitten Triplaan etsimään paikkaa
pienelle iltapalalle. Juna pohjoiseen lähti 19:37.
Pikkureppu hyttiin, konnarin odottelua ja sitten yhdelle
ravintolavaunuun. Täynnähän se oli mutta saatiin kuitenkin
istumapaikat kahden ääntä pitävän porukan välistä. Hyvä kun
kuuli pöydän toisella puolen olevan puhetta. Juttuseuraa
saatiin Norjan puolelle matkaavasta pariskunnasta. Hyvissä
ajoin nukkumaan. Olihan herätys jo ennen seitsemää.
5.8.2026
Rovaniemi - Kiilopää - Suomunlatvan laavu
Aikainen
herätys ja eilen ostetut eväät suuhun. Auton haku ja
matkaan. Aamupalan täydennys ja kahvit Sodankylässä.
Linja-autoasema näytti hiljaiselta joten vastapäätä
olleen huoltamoin kahvilaan.
Oltiin päätetty syödä Kiilopäällä ennen maastoon lähtöä.
Puol 12 oltiin perillä Kiilopäällä. Tavaroiden tarkistus
ja seisovan pöydän soppa. Mettähallituksen
parkkipaikalla oli vielä maksullisuuteen viittaavien
kylttien päällä huput, joten saatiin vielä ilmainen
pysäköinti ja säästettiin 5-eur päivää kohti.
Liikkeelle pian 12 jälkeen ja suunta Niilanpään
porokämpälle. Helppo reitti vaikkakin mönkijoiden
kiviseksi ruopimaa tietä. Pari pientä sadekuuroa sai
laittamaan rinkan sadesuojat. Joitakin
päiväretkeilijöitä ja pyöräilijöitä.
Niilanpäällä pysähdys. Kahvivedet piti hakea ämpärillä
alempaa puronvarresta. Tietysti kompastun poroaidan
jäänteisiin ja uusien vesien hakuun. Matka jatkui
Niilanpään eteläosan harjanteelle josta maiseman
katselua ja juomatauko.
Päätettiin jättää mönkijänura ja oikaista harjanteen yli
Suomun latvan laavulle. Hyvä niin. Mukavaa kulkumaastoa
ja hienoja laattakiviä rinteessä. Noista saisi komean
laattakivetyksen pihalle.
Laavulla oltiin viiden jälkeen. Tulet nuotiopaikalle,
teltat varmuudeksi sivummalle ja sapuskan laittoa.
Myöhemmin paikalle saapui neljä lääkiksen opiskelijaa
joiden kanssa juttua riitti. Olivat kolmen päivän
reissulla 20km päivämatkoilla ja jollain 28kg rinkka.
Reippasta nuorisoa.
Laavun paikka on kiva ja onneksi hiukan syrjässä
pääväylältä. Tuli sellainen tuntuma, jotta kasvillisuus
olisi lisääntynyt. Paikka muistikuvien mukaa hieman
avarampi. Pari pientä kävelylenkkiä lähiympäristöön ja
sittten teltoille nukkumaan.
Päivämatkaa kertyi noin 8,9km.
|
|
6.8.2026 Suomunruoktu - Salonlampi
Yö kohtuullisen kolea. Nukuttiin kuitenkin. Aamulla laavun
reunukselle aamupalan laittoon ja keskustelemaan nuorison
kanssa. Heillä bussin lähtö klo14 Kiilopäältä. Reippaasti
saavat mennä. Hiukan valokuvausta laavulla ja puron
laidalla, telttojen purku sitten lähtö kohti Suomunruoktua.
Oltiin jo illala päätetty mennä Suomu joen toisella puolella
olevalle polulle ja jättää kivinen mönkkärin väylä. Suomun
ylitys pian Kopsuspäiltä tulevan puron jälkeen. Hyvä
ylityspaikka. Polku oli aluksi pieni mutta pian muuttui
vanhaksi mönkijän reitiksi. Hyvä kulkea vaikka rinnakkain ja
maisemat mukavia. Olli poimi mukaan kanttarilleja.
Mustikoita poimittiin suoraan suuhun.
Suomunruoktun tuvalla oltiin noin 12:30. Paikalla oli pari
nuorempaa jotka lähti pian sekä ulkolainen pariskunta. Vettä
joesta ja tupaan laittamaan ruokaa. Syötiin kuitenkin
nuotiopaikalla sään suosiessa. Sapuskan jälkeen kaunista
mäntykangasta hiukan alavirtaan ja joen rantaa. Poikettiin
katsomassa vanhaa Suomun tupaa. Kunnossahan sekin vielä.
Suunnattiin Aitalammen kohdilla olevalle Suomun sillalle.
Ovat kaahailleet mönkkärillä niin että niiden ajourat on
surkean näköisiä. Hieman rauhallisemmalla ajolla ei reitit
urautuisi niin paljon. Taitaa olla ainoa Suomun ylittävä
silta nykyään. Pienen tauon jälkeen jokea seuraavaa polkua
alavirtaan. Mukava taasen kulkea mönkijän uran ulkopuolella.
Salonlammelle saavuttiin puoli viiden tietämissä. Lammen
pohja oli leväinen joten ajateltu kastautuminen jäi väliin.
Hiukan tulistelua ja ruokailu. Lähdettiin ilman rikkoja
katselemaan karttaan alavirran puolelle merkittyä köngästä.
Eipä tuonne tosiaan kannata rinkan kanssa mennä. Komea
moniosainen köngäs löytyy noin 1km päästä Suomua alavirtaan.
Katseltiin ja kuvattiin. Kannattaa poiketa.
Iltaa istuskeltiin sitten laavulla pientä tulta pitäen. Olli
ehti käydä laavun takaisessa purossa pulahtamassa.
Päätettiin yöpyä laavulla kun muita vaeltajia ei näkynyt.
Päivämatkaa kertyi noin 9,4+2,1km.
|
 
 
 
|
7.8.2026
Tuiskukuru - Tuiskukurun tupa
Pari
itikkaa häiritsi nukkumaan mennessä mutta muuten sai yön
olla ihan rauhassa. Muita matkaajiakaan ei näkynyt ennen
lähtöämme kohti Tuiskunkangasta hyvässä säässä.
Katseltiin reittiä hieman etäämmältä Suomujoesta ja
päästiinkin hyvää ja kaunista kangasmaata.
Ennen Tuiskunkangasta pidettiin pieni tauko.
Tuiskunkankaalla nähtiin ensimmäinen reitin poro. Olikin
kaunis valkoinen sarvipää. Itsen Tuiskunkangas on
todella kaunis ja tasainen mäntyä kasvava tasanne.
Oikaistiin Tuiskukurun alkupäähän ja ylitettiin
Tuiskujoki aika helposta kohdasta. Tuiskukurua ei meistä
kumpikaan ole ennen kulkenut joten odotettiin tulevaa.
Alkumatka kurussa oli hiukan pettymys. Olin olettanut
rotkon reunojen parempaa näkymistä ja polkukin oli
muhkuraisempi.
Parin kilometrin jälkeen pidettiin soppatauko. Samoihin
aikoihin oli kurun maisematkin parantuneet. Tauon
jälkeen kiipeäminen ylätasangolle jossa kurun maisemat
pääsivät oikeuksiinsa. Komeaa mäntykangasta jatkettiin
tupaa kohti. Välillä istuskeltiin vesipullon kanssa ja
katseltiin maisemia.
Hiukan polutkin alkoi haarautua ennen tuvalle saapumista
ja ainahan ne viimeiset kilometrit on hieman pidempiä.
Tuttu tupa mutta ympäristö muistikuviin nähden hieman
pusikkoisempi. Tupa oli tyhjä. Viereisellä mäellä oli
pari vaeltajaa. Vietiin rinkat sisään ja varattiin
laveria. Soppa tulille ja lepuuttamaan jalkoja. Kolmas
noin 10km päivämatka. Päätettiin jo matkalla jotta ei
koukata huomenissa Luirolle. Jaloissa hieman tuntuu
kulkeminen mutta ei mitään oleellista.
Illemmalla saapui vielä kaksi vaeltajapara. Toinen meni
telttailemaan jonnekin kauemmas. Toinen siirtyi tuvan
edustalle. Leppoisaa jutustelua mukavien nuorten kanssa.
Saatiin tuoreampia sääennusteita joissa luvattiin 10.8.
sateista päivää. Pohdittiin jo Porttikosken jättämistä
väliin. Kiersin vielä kameran kanssa vilkaisemassa
pihapiirinkin ulkopuolelta. Hyvissä ajoissa nukkumaan
siistiin ja hyvässä kunnossa olleeseen tupaan. Ei tullut
muita yöksi sisään.
Päivämatkaa kertyi noin 10,1km.
|
    
|
8.8.2026 Mikko 66. Kaavitsaoja - Palovanka - Padagova
No niin. Synttärithän taas lapin maisemissa. Ensimmäisellä
reissulla täytin 17 ja nyt sitten 49 vuotta myöhemmin
samoilla seuduilla. (17v täytin Taajostuvalla). Normaalit
aamutoimet ja liikkeelle hyvissä ajoin mukavassa
pilvipoutaisessa säässä. Oltiin katsottu reitiksi Tuiskupään
itäpuolen harjanteen ylitys ja Kaavitsaojan vartta alas
Palovanganjoelle. Kartan mukaan vähän kivikkoa ja lyhkäisin
reitti.
Ensin kilometri Luiron mönkijänuraa ja sitten pohjoiseen. Ei
ollut kuuma ja maapohjakin kohtuullisen hyvä kunhan malttoi
kulkea hieman etäämmällä purovarren ryyseiköistä. Toivottiin
puhelin yhteyttä ja saatiinhan se jo ennen harjanteen
huippua. Tauko ja viestittelyä.
Maisemat mukavia etelän suuntaan. Päästiin ylös oletettua
helpommin ja onhan se parempi tehdä alkumatkasta se
raskaampi osuus. Sitten vain loppumatka alamäkeä. Matkalla
komeita laattakivi kasaumia. Näistä kivistä saisi useammille
pihoille laatat. Soppatauko päätettiin pitää alempana
Kaavitsalammella. Luirolta saapuva polkukin löydettiin.
Ylemmän lammen niemessä on mukava ja kauniilla maisemalla
varustettu valmis nuotiopaikka ja pari kiveä istumista
varten. Istumaan on tarve päästä mutta polvet alkaa olla
hiukan erimieltä kyykistymisestä. Tulet vain keittimeen ja
soppa lämpiämään.
Seuraavana suunnattiin Palovangan tulipaikkaa kohden.
Alunperin se oli mahdollinen yöpaikka mutta oli päätetty
jatkaa jokivartta alajuoksuun kohti muistojen Padagovaa.
Palovangan tulipaikka oli pettymys. Puuhuolto lopetettu.
Lähiseudun keloja jo katkottu ja lähikoivusta revitty
näkyvästi tuohta. Pidettiin hiukan taukoa ja tulia
lähiseudun risuista.
Noin puol viisi jatkettiin matkaan. Jängän ylitys ja
Palovangan joen eteläpuolen polkua kohti Padagovaa.
Kohtuullisen helppoa maastoa. Pidettiin juomataukoa siinä
Tampakkopään eteläpuolella jyrkähkön penkan alla.
Iso-Koskelo poikue uiskenteli joessa ylävirtaan.
Matkaa jatkaessamme polun eteläpuolella ollut jänkä hiukan
sotki käsitystämme siitä miten pitkällä oltiin. Kartalla
olleen jängän kohdalle ei mielestämme vielä oltu ehditty.
Kun seuraava jänkä tuli vastaan niin huomasimme sen
vastaavan karttaa. Mielestämme ensimmäistä jänkää oltu
kartalle merkitty. (Kotona katsoin ja on siinä kartalla
kyllä joku sinisellä ja kivillä merkitty kohta).
Sitten olikin vain pieni rupeama Padagovan entisen
tupapaikan kohdille. Ketään ei oltu matkalla tavattu eikä
kellokaan ollut vielä seitsemää. Vanhan tuvan kivijalka
vielä näkyvissä ja viereinen nuotiopaikka penkkeineen ehjä.
Puuhuoltoa ei ole täälläkään. Teltat pystyyn ja ilta-aterian
laittoon. Ehdittiin vielä kiertää pieni lenkki lähiseudulla.
Läheisen lammen rannalla oli vanha tulipaikka ja itse lammen
takana pilkisti joutsenen pää ja kaula. Illalla tulilla
istuskelua. Puutavara vaan piti hakea kauempaa. Ketään ei
nähty koko päivänä Tuiskun tuvalta lähdön jälkeen.
Päivämatkaa kertyi noin 11,6km.
|
 |
9.8.2026 Suomujoki - Lankojärvi
Yö vaihteeksi teltassa. Hyvin nukuttu yö. Yölliset puskan
vierellä käymiset vain häiritsee. Varsinkin kun ei ole enää
niin ketterä matalissa teltoissa könyämisessä. Joku
yksinäinen naisvaeltaja ilmestyi nuotiopaikalle ja käveli
ohi juuri kun olin vaihtamassa teltan takana aluskerrastoa.
Varhain oli liikkeellä. Meillä meni vielä yli kaksi tuntia
ennen lähtöä. Olihan ne mustikatkin kerättävä aamupuuron
sekaan. On siellä paljon mustikoita ja isoja ja myös
ylhäällä tunturissa. Nuotiopaikkojen penkeillä on mukava
hoitaa aamu ja iltaruokailut. Saa istua ja levitellä tavarat
viereensä.
Ensimmäinen etappi oli käydä katsomassa entisen sillan
paikkaa siinä joen alajuoksun rotkon kohdalla. Olimme
saaneet Tuiskukurulla vihjeen jotta joesta pääsisi helposti
yli ennen rotkoa. Ylityspaikka löytyi helposti. Sitten vain
vanhan sillan paikkaa katsomaan. Käsittämätöntä että ollaan
uskallettu ylittää joki muutamaa riukua pitkin siinä
kallioiden välissä. Huikea paikka.
Matka jatkui Suomujokivartta seuraillen. Aluksi hieman
kallioisempaa ja sitten pitkälti mäntykankaan reunalla.
Reunan alla jokivarressa toinen polku joka oli
ryyseikköinen. Kannattaa katsoa myös puustoa. Mänty kasvaa
kankaalla joka on parempaa kulkumaata kuin koivikko
jokivarren mättäikössä.
Pieni juomatauko taasen kun kaunis näköalapaikka osui
kohdalle. Vielä rupeama kallioista maastoa ensimmäiselle
kahluupaikalle. Haluttiin kuitenkin mennä siitä
kahluupaikasta jota käytettiin vuonna 1977. Viimeinen
rupeama ennen kahlaamoa on hiekkakangasta jossa runsaasti
peurakuippia. Kahluupaikka oli jo kaukaa tutun näköinen.
Onhan tästä valokuvia joen molemmilta puolilta. Samaan aikaa
tuli Porttikosken suunnalta kaksi naista jotka katselivat
kanssamme ylityskohtaa. Kiirehtimättä mentiin heidän jälkeen
joen yli. Uudet valokuvat tuli otettua.
Oikaistiin hiukan niemeä mutta jouduttiin kuitenkin
kiertämään lahden pohjukkaa ennen Lankojärven tuvalle
saapumista. Tuvalla oli kahluupaikalla olleet mutta he
jatkoivat pian matkaa. Vietiin tavarat tupaan ja laiteltiin
sapuskaa. Kuvailin hiukan tuvan seutua ja sitten
lähdettiinkin iltapäivälenkille alavirtaan.
Sääennusteet oli aikaisemmin luvanneet huomiselle sateita
joten oltiin jätetty Porttikoskelle meno ja varauduttiin
menemään Rautulammelle. Järven rantaa pohjoiseen ja sitten
rinteelle Karunaslaavun lounaispuolelle kokeilemaan josko
kannykästä saisi yhteyksiä. Pienen kiertelyn jälkeen saatiin
katkonainen yhteys siinä mäen laella. Viestit etelään ja
säätiedotus itselle. Uusi ennuste lupaili huomiselle
parempaa joten päätettiin pysyä suunnitelmassa mennä
huomenna Taajostuvalle ja laavulle.
Tuvalle palattua käytiin pulahtamassa järvessä syötiin ja
vielä istuskelemaan iltanuotiolle. Juuri kun olimme
vetäytymässä makuupusseihin saapui paikalle kaksi naista
Luirojärveltä. Pahoittelivat myöhäistä ajankohtaa. Menivät
kuistille laittamaan ruokaa. Toinen telttailikin kuistilla
ja toinen kömpi myöhemmin ylälaverille.
Päivämatkaa kertyi noin 4,5+3,6km.
|
|
10.8.2026 Kuivalampi - Taajostupa - Taajoslaavu
Hyvinpä
taas nukutti vaikka hieman kuorsausta olin kuulevinani
ja pihallakin piti muutaman kerran käydä. Aamuyöstä oli
satanut. Illalla tulleet pakkasivat tavaroitaan ja
vetivät sadeasut päälle lähtiessään Rautulammen
suuntaan. Me ei pidetty kiirettä aamutoimissa vaan
odoteltiin sateen loppumista. Lähdettiin rinkat
sadesuojalla peitettynä ja kuorihousut jalassa
Rautulammen polkua kilometrin verran. Sitten suunta
luoteeseen kohti Lankopään länsipuolista solaa.
Maasto oli märkää joten kengät kastui, onneksi vain
päältä. Sää oli sen verran selkeentynyt jotta suunnan
pystyi pitämään huippuja katselemalla. Lankopään
eteläpuolen puron ylitettyämme saatiinkin jo polku
näkyviin vaikka kartoille sitä ei oltu piirretty.
Pidettiin juomataukoa ennen matkan jatkoa.
Poikettiin kuitenkin puron varteen takaisin katselemaan
suurehkoja, valkoisina loistavia kvartsikiviä. Välillä
hiukan katoilevaa polkua ylöspäin. Ennen solan korkeinta
kohtaa otettiin taas yhteyttä etelään. Myös maisemat oli
upeita. Sääennusteetki lupailivat hyvää loppupäivälle
joten Taajoslaavu pysyi tavoitteena.
Alamäki alkoi taas. Mukavaa kulkumaastoa hyvillä
maisemilla. Oltiin jossain tämän polun varrella 1977
pitämässä pitkää taukoa. Koitettiin katsella löytyisikö
valokuvistakin tuttua paikkaa. Ei näkynyt. Ylin lampi
ohitettiin ja jatkettiin Kuivalammen tuntumaan
sapuskatauolle. Hyvä paikka löytyikin vanhalta
tulipaikalta. Pienellä järjestelyllä saatiin istumiseen
parru. Vettä lammesta ja keitin tulelle. Tuossa minun
trangian polttimessa on jotain häikkää. Kyllä se toimii
mutta käytettiin mieluummin sitä pullon päälle
kierrettävää kun kehitettiin trangian kuorista siihen
tuulensuoja.
Kuivaoja ja lammen pohjoispään jänkä ylitettiin
grokseilla. Taljapään vierestä Kaivoslaksoon ja pieni
rupeama pohjoiseen. Saavutettiin Kulasjoki ja sitä
seuraava polku. Juomatauko ja kohti Taajostuvan
raunioita. Taajostuvan rauniot saavutettiin puoli kuuden
tietämissä. Paikalla oli niin paljon isoja mustikoita
että tuvan jäänteiden katselu sai odottaa. Kierreltiin
ja muisteltiin. Nili vielä pystyssä, tuvan kivijalan
keskellä jo korkeita mäntyjä. Saunan paikkaa
jokirannassa ei enää pysty hahmottamaan. Rannan
laiturikivi on paikallaan siinä saunan kohdan vieressä.
Kulasjoen ylitys patovallin vierestä ja köpöttely
groksella Taajoslaavulle. Poroaitaa oli uusittu. Taas
saatiin ottaa paikka haltuun kaksistaan. Pienet itikka-
ja tunnelmatulet sekä sapuskan laitto. Paikka oli siisti
ja hyvin huollettu. Sen verran myöhään oltiin paikalla
että mahdolliset päiväkävijät on jo lähteneet
majoitustilojensa suuntiin. Istuskelua ja ympäristön
katselua. Levitettiin makuupaikat laavulle ja ihailtiin
myöhäistä taivaan punertumista. Mukava ja kaunis paikka
vaikkakin hiukan kulunutta maastoa laavun ja joen
välillä.
Päivämatkaa
kertyi noin 12,0km.
|
  
 |
11.8.2026 Luulampi - Rumakuru
Oltiin
päivän verran etuajassa suunnitelmiin nähden. Päätettiin
siis mennä Luulammen kautta Rumakurulle. Itikat ei
taaskaan yöllä häirinneet. Illalla toiki suihkutin
yömyssyn. Aikainen herätys ja aamutoimet ripeästi.
Poroaidan portin kautta jokirantaan ja joen ylitys.
Suunta vanhaa Luulammen polkua kohti Kulasjoen
latvakurua. Ollillekin ”tuttu” reitti 49 vuoden takaa.
Matkalla maisemien ja murkkupesien ihailua. Reissun
aikana tuli useasti pohdittua erilaisia asioita
muurahaisten toiminnasta, maaston muotojen
muodostumisesta, kävelypolkujen reittien lijauksista,
retkeilijoiden sekä metsähallituksen toimista ja monesta
muusta asiasta.
Kuru tuli vastaan aikanaan. Komeiden kallioiden ja
kosken kuvaamista. Pidettiin pieni juomatauko komealla
näköalapaikalla. Kurun päässä katseltiin ylityspaikkaa.
Koitettiin muistella mistä kohtaa oli se kuva kun Olli
tulee joen yli 1977. Ei kutenkaan ihan siitä tultu vaan
poroaidan vierestä. Pohjakivet on paikoin liukkaita
joten piti katsella kohtaa missä kivien pinta näytti
kuljetulta. Enää pieni rupeama Luulammen kahvilalle.
Polku johdatti ”sivistykseen” Luulammelle. Ensin tuli
vastaan kunnostettu leveä huolto- pyöräilyreitti.
Kumpareen takaa löytyi sitten kahvilakin ja muita
ihmisiä. Rinkka kuistille ja sisään kahvilaan. Mukavan
oloinen kahvilanpitäjä myi meille kahvit ja pullat.
Saatiin siinäkin hetken rupatella ilmastosta ja
kasvillisuuden lisääntymisestä ym. Kylläpä pulla maistui
viikon retkiruokinnan jälkeen. Vetäydyttiin vielä ennen
jatkoa mutterimajaan keittelemään kevyt keitto.
Suunta Rumakurulle. Lähdettiin leveää huoltotietä ja
hiukan harmiteltiin sen olemassa olemista ja reittiä.
Vaan pitäähän palveluita huoltaa. Matkalla nähtiin
jängän toisella puolella pitkoksia. Kartankin mukaan
siellä kulki polku. Jängän puolivälissä tie siirtyi
laakson toiselle reunalla ja me päästiin tälle vanhalle
polulle. Hyvä polku mutta pitkokset huoltamattomia. Joku
lankku sentään aina ehyt joten päästiin kulkemaan. Tämä
vanha reitti pitäisi ehdottomasti pitää kunnossa ja
merkitä. On paljon miellyttävämpi kulkea kaunissa
ympäristössä ”soratien” sijaan.
Vanhalle Rumakurun tuvalle tultaessa oli jo useampi
pyöräilijä meidät ohittanut. Katseltiin puron vesimäärää
ja mietittiin yöpaikkaa kun tuosta vierestä lähtee
Ahopään reitti Kiilopäälle. Kuitenkin rinkkojen kanssa
uudemmalle päivätuvalle. Rinkat kuistin reunalle ja
tutustumaan Rumakuruun.
Kurulle mennessä todettiin sieltä valuvassa purossa
olevan reilusti vettä joten teltatkin saataisiin tänne.
Itse kuru on jylhä. Käveltiin pohalla eteenpäin ja
sopivan paikan ilmaannuttua kavuttiin reunalle kurun
kokonaisuutta ja maisemia katselemaan. Tietenkin myös
viestit etelään ja säätiedot.
Palattiin Päivätuvalle ja päätettiin telttapaikka sieltä
rinteen alapään tasanteelta. Yöksi oltiin luvattu
alimmillaan +2 joten ihan laakson yö-kasteeseen ei
haluttu. Tuvan kuistilla sopan laittoa ja sitten
telttojen pystytys. Palattiin tuvan edustalle
tulipaikalle istuskelemaan. Yllättäen tuli kohtalainen
sadekuuro joka ajoi meidät tupaan. Oltiin tehty sinne
valmiiksi puita ja sytykkeitäkin aamun kylmyys mielessä.
Pistettiin tulet. Paikalle saapui pari nurempaa
neitosta. Heillä 3 päivää reitillä Saariselkä Rumakuru
Rautulampi Kiilopää. Istuttiin sisällä ja rupateltiin
aikamme. Sään hiukan helpotettua vetäydyimme teltoille
viimeiseksi yöksi.
Päivämatkaa kertyi noin 8,3+1,2km.
|
 |
12.8.2026 Ahopäät - Kiilopää
Yöllä oli ripeksinyt hiukan. Lähimmät marjapuskat oli
poimittu puhtaaksi joten aamupuuroon ei juurikaan tuullut
marjoja. Sää oli pilvinen mutta lupaili parempaa. Pohdin
paluureittiä Luulammelle. Helppo pyörätie olisi tuossa
vieressä. Se on tylsää tallattavaa eikä kiirekään ole.
Tuossa kartassanikin (Tyvek vedenpitävä. Toukokuu 2023) on
outo kodan merkintä Kulasjoen varrella, Luuvaaran
kaakkoispuolella olevan kanjonin koillispäässä. Huono paikka
millekään rakenteelle. Ajattelin etten ikinä anna itselleni
anteeksi, jos en tuota paikkaa käy tarkistamassa.
Lähtö yhdeksän aikaan poroaidan portin kautta jokirantaan.
Joesta löytyi helppo ylityspaikka ilman kenkiä. Vanha
Taajostuvan polku löytyi pian ja sitten suunta ylävirtaan.
Mukavia maisemia jokivarren vierellä olevalta harjanteelta.
Rotkon alkupäässä aloin tarkkailemaan maastoa kodan
löytymistä ajatellen. Juurikin siinä mihin kota oli
merkitty, seisoi suuri siirtolohkare. Kokoa lohkareella on
sen kodan verran ja muotokin samaa tyyliä. Mitään
tuulipaikan ym. aiheuttamaa kulumista ei maastossa ollut
havaittavissa. Siis puhdas virhemerkintä kartan tekijöillä.
Ei saisi olla näin lähellä vilkasta retkeilyseutua.
Kulasjoen rotko on komea ja reitti yllättävän helppo.
Kannattaa kulkea. Rotkon loppupäässä, poroaidan läheltä,
pääsi kengät jalassa kiviä pitkin joesta yli. Kiitos jälleen
kuivuudelle.
Luulammen tupa olikin sitten vain pienen matkan päässä.
Muutaman valokuvan jälkeen kahvilaan. Siellä kahvilan pitäjä
oli paikalla ja sain “oikeata” kahvia lohileivän kera.
Kylläpä maistui. Juttelin tuokion kahvilan pitäjän kanssa
menneistä ja nykyisistä. Paikalla oli muutama muukin
ihminen.
Enään viimeinen rypistys Kiilopään pohjoispuolen
harjanteella olevan kurun reunamaitten kautta. Hain
kuitenkin ensin vettä luulammen laidalta lähteestä, ja
sitten polkua ylös. Kurun reunoilta sitten viimeiset kuvat
tunturimaan suuntaan ja jokunen viesti eteläänkin.
Loppumatka alamäkeä maastopyöräilijöitä väistellen. Sen
verran navakka tuuli ettei pyörien kellon soittoa kuullut.
Kiilopää tavoitettu ennen kahta. Vielä ehtisi noutopäytään
mutta, kahvit riitti ja sitten majoitusta katselemaan.
Syömään vasta saunan jälkeen. Lounaspöydässä tapasin
Lankojärvellä olleen kaverin ja juttua riitti. Ahopään
yhteismajoituksessa meitä oli vain kaksi, joten hiljaa ei
tarvinnut illallakaan olla. Pieni kävelylenkki ennen unten
maille siirtymistä.
Päivämatkaa kertyi noin 8,0km. Kokonaismatka rinkka selässä
noin 77km.
|
|
13.8.2026
Kohti etelää
Aurinkoinen päivä eikä kiirettä. Ajomatkan lisäksi jäisi 4
tuntia aikaa viettää matkalla ennen auton lastausta
junaan. Aamupala Kiilopäällä ja tavarat autoon. Lähtö
etelään. Poikettiin Tankavaaraa katsomassa. Kultakylä
näyttää rapistuvan ja oli surkean näköinen. Kahvila vielä
ihan ok. Jäätelöt ja jotain tuliaisia etelään. Seuraava
tauko olikin Sodankylässä. Matkalla vastaan tuli runsaasti
moottoripyöriä. Saariselällä oli ”Jänkällä jytisee”
tapahtuma johon kuulemma yli 2000 rekisteröitynyttä
osallistujaa + muut. Sodankylässä auto keskustan parkkiin
ja pieni kävely sekä myymäläkierros. Ehdittiin koditoriaan
vielä pullakahville.
Seuraava etappi olikin joulupukin pajakylä. Siellä
katutöitä ja lisärakentamista sekä turisteja. Katseltiin
ympärillemme ja poikettiin myymälöissä. Sivummalla oli
hampurilaispaikka jossa saatiin vatsan täytettä. Itse
Rovaniemellä sitten koukattiin Arktikumiin katselemaan
lapin ja arktisten alueiden historiaa. Siellä menikin
pitkään ja olisi vielä katseltavaa mutta vastaanottokyky
rajoittuu aikanaan. Tunti olisi vielä auton lastaukseen,
joten torin laidalta kahvipaikan etsintää. Aamueväätkin
haettiin. Huoltiksella otettiin sitten kahvia kupillinen.
Auton lastauspaikalla hyvissä ajoin, mutta jonoa oli jo
muodostunut. Hetken odotuksen jälkeen auto junan kyytiin.
Itse asemaravintolaan pitzalle. Junakin tuli ajallaan.
Asettuminen hyttiin ja liikkeelle lähdön sekä konnarin
käynnin jälkeen ravintolavaunuun. Täyttähän oli mutta
saatiin kuitenkin tilaa ja samaan pöytään Tamperelainen
kaveri. Hän oli vaellellut lähinnä talviseen aikaan.
Juttua kuitenkin riitti pari tuopin edestä. Puolilta öin
pehkuihin.
Kotiin
14.8.2026
Juna olikin pasilassa vähän 9 jälkeen
joten oltiin ehditty herätä ja haukkasta mukaan varattu
aamupala. Pasilassa köpöttely autoasemalle ja hetken
venttailun jälkeen auton haku. Olli heitti minut kotiin
jossa olikin aamupala valmiina. Sitten vain tavaroiden
pyrku ym.
|
|
Toteutunut reitti
Helsinki -
Rovaniemi - Kiilopää - Suomunlatvan laavu - Suomunruoktu
- Salonlampi - Tuiskukuru - Tuiskukurun tupa - Palovanka
- Padagova - Lankojärvi - Kuivalampi - Taajostupa -
Taajoslaavu - Luulampi - Rumakuru - Ahopäät - Kiilopää -
Kotiin.
|
Loppukommentteja
Pitkään odotettu ja
valmisteltu matka. Sujui oikein mallikkaasti. Vaikka
hiukan jännitti yhteiselo niin ei mitään ongelmia.
Kummallakin omat krempat mutta ei kulkemista rajoittavaa.
Reitti oli monipuolinen ja päivämatkat sopivia. Säiden
puolesta erinomainen. Vain ensimmäisenä päivänä tuli
hiukan vettä kävelyn aikana ja silloinkin vain sen verran
jotta rinkan sadesuoja laitettiin. Ei myöskään ollut liian
kuuma. Tunturien ylitykset onnistui odotettua helpommin
joten loppupään päivämätkoihin varattu pelivara voitiin
käyttää Rumakurun koukkaukseen. Maastossa oli yllättävän
vähän väkeä joten saatiin kaksi tupayötä ja kaksi
laavuyötä olla ilman häiriötä. Tulipaikkojen huollon
poistuminen harmitti koska se näkyi ympäristön
sottaisuudessa ja kelojen katoamisessa. Mönkijäuria
kannattaa välttää kun niillä on turhaan kaahailtu, ovat
ikävän näköisiä ja kivisiä.
Kaikkineen antoi lupauksen ettei vaeltamista tarvitse
vieläkään lopettaa. Varusteita täytynee uusia niiden
lievän rispaantumisen takia. Ruokaa syytä katsella hieman
tarkemmin. Sitä oli kyllä ihan sopiva määrä, mutta
kätevämpää voisi olla ja jos löytyy niin miedommin
maustettua.
|
|
  POSTIA MINULLE
|
 PATIKOINTI
|
