Lähtö Kuttura - Kyläjoki Saarnaköngäs - Appissuvanto -Kultala Pataoja - Sotajoentuu Sotajokea ylös Moberginoja - Kellostapuli Iisalmenojan latvoille Päiväretki Iisalmenoja - Sotajoensuu Palsinoja - Selperinoja - Harrijänkä Tolosjoelle Kiilopää Toteutunut reitti Loppukommentteja

ESIPUHE

Ivalojoen kultamaat. Kämppäkortistoa tehdessäni on aika-ajoin putkahdellut eteen erilaisia kämppiä näillä seuduin. Samoin on kirjoissa kuvattu paikkoja ja tapahtumia lapin kultahistorian alkuajoilta. Muutaman kerran olen Kultalasta suunnannut itään Kiilopäälle mutta aina vältellen mahdollisuuksien mukaan sivistyksen merkkejä. Nyt oli siis tarkoitus tutustua vanhoihin rakennuksiin välittämättä näkyykö metsäteitä, autoja niillä tai uusia kultavaltauksia ihmisineen. Olin ennakkoon kerännyt tietoja kämpistä ja tehnyt niistä kartan ja luettelon.

Vaelluskunto oli myös hiukan kyseenalainen joten matkan pituus oli maksimissaan 10 päivää. Kalavehkeetkin jätin painon takia sekä siitä syystä että aikaa en olettanut sille hommalle jäävän. Muutenkin varusteet oli minimoitu minkä huomasin heti alkumatkan kylmyydessä.

Turhankävelijä 20.7.2008.


   Lähtö

4.7.2008 Perjantai

Lähdinpäs. Eli taas pitkää jahkailua lähtemisen kanssa. Kun tarpeeksi monelle kehuu lähtevänsä ei enää voi olla lähtemättä.

Ivalojoen alueen vanhoista kultakämpistä olin tehnyt luettelon ja kartan. Tuon kartan mukaan olisi tarkoitus kierrellä ja katsella paikkoja.

Piti lähteä jo kuun vaihteessa mutta äidin sairaalasta pääsyä odotellessa lähtö siirtyi pari päivää. Junalippujen kanssa tuli pieni kupru kun en ostaessa tarkistanut kunnolla makuupaikkalippua. Piti lähteä torstaina mutta lipussa luki perjantai. Ei muuta kuin vielä yksi venttapäivä. Hypin jo melkein pitkin seiniä.

Juna kuitenkin lähti 4.7 19:30 ja minä sen mukana. Olin kysellyt kuorsaamiseni takia lippujen hintoja jospa menisin yksin yhdessä hytissä. Olisi makuupaikan lisäksi pitänyt ostaa 1-luokan lippu jolloin hintaa olisi tullut lisää n. 60eur siis 120eur koko reissulle. Hieman liikaa, vain sen takia etten kuorsaamisellani häiritsisi ketään.

Junassa tuttu konnari. Olipa mukava tavata. Oli siirtynyt vaihteeksi raiteille. Vaihdettiin kuulumiset. Jätin ravintolavaunun oluet ja kahvit ottamatta rauhallisemman yöunen takaamiseksi.

   Kuttura-Kyläjoki

5.7 La

Nukuin pätkittäisesti, toivottavasti en äänekkäästi. Yläpedin kaveri oli menossa Kittilään kun siellä oli jotkut hilupilttuut. Ei ainakaan vihjaissut kuorsaamisesta.

Kuukkeliin pitzalle ja sitten taksilla pankkiautomaatille ennen suuntausta Kutturaan. Mukavia on pohjoisen taksikuskit.

Kutturan sillankupeessa kyydistä 65,5eur. Varusteiden vaihto. Pari kuvaa sillalta ja alas jokivarteen. Komia joki. Mutta sää tihkunsekainen. Muutama kalastaja sekä yksi nuotioporukka parin eka kilsan aikana. Yksi rakennuskin vastarannalla, se mikä näkyy kartoilla ja jolle tulee tie Kutturan puolelta (ei kortistoida).

Se seuraava vastarannan tupa Porttinivan jälkeen oli hyvin jemmassa tai puuttui. Polkuja tuli kyllä rantaan. Ei näkynyt mitään vaikka hiukan ylempää koitin käydä kurkistamassa.

Ivalojokea seuraavaa rantapolkua on hyvä ja helppo kulkea. Vain yhdessä kohdin hiukan pusikkoa jossa kastelin lahkeet.

Porttinivan mutkassa kallio nousee suoraan vedestä ja vinkin perusteella lähdin kapuamaan ylös jo hiukan ennemmin. Paikalla oli myös kalasteleva seurue jonka ohitin kallion laella. Kalliolta hyvät maisemat. Rinteen reunalla oli polku joten en palannut alas jokivarteen vaan suunnistin (seurasin polkua) Kyläjoen päivätuvalle.

"Lapin kullan kimallus" leffa lavaste, ainakin hirret. Katossa lautaa ja huopaa, lauta lattia, pitkä matala ikkuna. Laverit (leveät penkit) seinällä, kamiina nurkassa ja hatara ovi joelle. Lattian ja katon eristeet puuttuu eikä seinätkään kaikin osin ihan tiiviitä. Siis sääsuoja. Koko isohko n. 6x4m.

Laittelin sopan, tein puita ja istuskelin. Ohittamani porukka tuli taukoa pitämään ja evästelemään. Olivat unohtaneet makkaransa jonnekin joten paistoivat saamansa kalat.

Kiersin pari pientä lenkkiä kameran kanssa mutta tihku häiritsi. Ylävirtaan mennessä nousin kumpareelle n.500m kämpältä. Sieltä näkyi rakennus porttinivan mutkan niemellä, ylhäällä rinteessä. Siis eri puolella niemeä kuin kartan merkintä.

Vielä iltatee ja päiväkirja.

  Saarnaköngäs - Appissuvanto -Kultala

6.7 su

Aamulla jatkui siitä mihin illalla jäi. Sataa tihutti. Aamulla näin ensimmäisen hyttysen. Tuvassa oli viileää mutta kuitenkin mukavampi hoitaa aamutoimet kuin ahtaassa teltassa.

Yöllä hieman vajaa klo 12 tuli veneillä rantaan pari Kutturalaista joista toinen poikkesi juttelemaan toviksi. Kysyi jotta sopiiko jos nauravat äänekkäästi tuossa pihanuotiolla kaloja paistaessa. Tokihan se sopi. Aamulla oli jäljellä vain pari pientä reppua kalavehkeitä ym. Nostin sateesta puuvajan seinälle räystään suojaan.

Sade lakkasi pian lähtöni jälkeen. Tuuli vielä kovasti ja kylmästi joten kuoriasu päällä oli hyvä mennä. Koitin vielä kuvata vastarantaa jospa joku nurkka kultakämpästä näkyisi. Se alempi olikin pressuviritelmä + pari kotaa. Joku oli paikalla.

Timanttiköngäs ja Väänäsenniva hyvää kulkumaata. kämppä 136 Väänäsenojan vastarannalla jäi näkemättä. Enpä odottanutkaan (siellä pitäisi olla vain kämpän kivijalka jos enää sitäkään). Uutta kaivamista sielläkin. Vanha rakentaminen on maan tasalla pusikkojen peitossa jos ylipäänsä jotain jäljellä.

Väänäsenojan kohdalla taas toivorikkaana kämpän jäänteitä etsimään. Jokipenkalla vain uusia nuotiopaikkoja. Kapusin ylös ojan viereiselle tasanteelle mutta ei merkkejä rakentamisesta. Ojan vartta alas uusien ja vanhojen kaivuuksien seassa. Vielä yksi katsomiskierros ojan eteläpuolelle. Ei sopivaa vanhan kämpän pohjaa. Kämppä voi olla paljon ylempänä tai sitten ei vain osunut silmiin. Niille ei enää johda polkuja eikä paikat ole heinikkoa.

Möllärinkosken jälkeen jokivartta pääsi kalliota yli kiipeämättä mutta joutui kyllä ottamaan askeleita veden puolelta. Saarnakönkäällä komiat maisemat ja hyvä leiripaikka siinä kultamiesten tukikohdan kohdalla. Möllärinkosken kallion jälkeen löytyi puukko. Saarnakönkäällä piti olla kaksikin kämpän jäännettä. Jätin taas rinkan rantapolulle ja kapusin rinteessä olevien kaivantojen yläpuolelle. Tasanne on mutta ei tuvanpohjia. Rannan tuntumassa oli kuitenkin leiripaikka jonka kohdalle hyvällä mielikuvituksella sai ajateltua vanhan kultakämpän. Paikalla oli kuitenkin uudempaa rakentelua, muuratun nuotiopaikan ja saunakehikon muodossa joten vanha on hävinnyt jos sitä on ollutkaan. Ainoa vanha oli saunan istuimena käytetty hirsi.

Saarnakönkään alasuvannon jälkeinen kallio piti sitten kiivetä yläkautta nelin kontin. Vesirajaa pitkin ei päässyt. Pääseekö matalalla vedelläkään? Hyvät maisemat sieltä kallion päältä.

Surmakönkäällä seuraava tupamerkintä. Kämppä löytyikin aika helpolla kun tulin ylhäältä metsän kautta. Sen verran kaukana jokirannasta se on ettei edes joki näy. Pieni kahden hengen pirtti isolla tulisijalla. Löytyipäs edes joku tupa. Itse Surmaköngäs näyttää nimensä veroiselta.

Osittain kivistä jokivartta Yrjönojan kohdille jossa mukavampaa rantapenkkaa. Vastarannalla näkyi Ruikanmukan rakennuksia. Kämppä ja puuvaja kauniilla paikalla. Rantaan tehty pieni venepaikka. Päärakennuksen takana häämöttää vielä jonkun rakennuksen katto. Ruikanmukan pohjoislaidalla hyvää hiekkarantaa ja yksi kultavaltaus pressukämppineen.

Saarikorvan kohdalla taas kaivettu maata. Mukavaa mäntykangasta. Tupajäänteitä taas katselin ja olisi pitänyt olla jotain kun uudella kartallakin merkintä. Löytyi vain leiripaikka ja joku rakennuspohja, korkeintaan parakki. Kivetty polku kumminkin.

Pari sataa metriä Saarikorvan saaresta pohjoiseen näkyi tulisijan kivikeko. Sen verta huonokuntoinen oli, että voisi olla vain kivikasa. Uskon kuitenkin piisiin. Vieressä sammaleen alla läpilahoja hirsiä ja hieman taaempana noin 1m korkuinen kivikehä. Liittyykö tulisijaan vai onko myöhemmin värkätty. Kivet kyllä hyvin jäkälässä.

Tupakarttaani olin merkinnyt kämpän joka olisi rinteen päällä. Ei auttanut muuta kuin kiivetä, kiivetä, puhista ja kiivetä. Rinkan sentäs jätin alas. Eipä löytynyt Annelinkorvan majaa, ei edes viitteitä. Kuljin rinteen päällä edestakas pari sataa metriä. Jos jotain on ollut niin luonnontilaan on sammaleet jo ehtineet ja kannotkin maatua. On kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

Aurinkokin on ollut välillä seurana ja kuorivaatteet poistin jo Saarnakönkäällä. Enää rupeama Appissuvannolle ja jokimutkaan. Koko matka on rinteen puolelta kaivettu. Jos siellä jossain on kämppä ollut niin sen löytää tuurilla. Rantapolku on hyvää kuljettavaa mutta kaivuualue kannattaa jättää ilman rinkkaa kuljettavaksi.

Appissuvannon mutkassa taas yksi kivikeko. Nyt selkeämmin kaivuun jäljiltä kuin tuvan tulisija. Hyvä ja kaunis nieminiitty siinä mutkassa.

Jalat alkoi jo olla hyytelöä joten istahdin nuotiopaikan vierelle hirren päälle. Mielessä siinteli Kultalan patjat ja lämpimät sisätilat. Päätin siis syödä iltapalan tässä ja jatkaa yöksi autiotuvalle. Tuuli kylmästi mutta kuitenkin jokunen itikka innostui seurakseni.

Appissuvannon eteläpuolta on kaivettu oikein urakalla. Laaja kumpuileva kivikenttä. Täälläkin pitäisi jonkun kämpän haamu olla. Kiersin kivikon yläreunaa ja jokivartta ilman tulosta.

Ivalojoen huoltotupa sentään löytyi. Komea hirsitupa ja erillinen piharakennus. Pitkä laituri suolle, jossa ilmeisesti vedenottopaikka.

Huoltotuvalta polkua rantaan jossa mainioita leiripaikkoja. Korhosenkosken tietämillä olisi taasen pitänyt olla joku torppa. Menin jängän eteläpuolta ja sitten edestakas rannan kumpareella. Tuloksetta. Vain uudempaa leiripaikkaa, tosin siinä olisi mahtunut olemaan myös kunnollinen mökki sata vuotta sitten.

Mikäköhän on todellinen kuljettu matka kun osan reitistä menee kolmeen kertaan ja joku pätkä jopa viiteen kertaan.

Kultalaan runttasin sitten pikamarssia hieman kivikkoista joen eteläreunaa. Yksi kivikehä oli matkalla.

Kultalassa yksi pariskunta juuri menossa uimaan. Majoituin tupaan. Iltatee ja rupattelua. Menin vielä toviksi Kultalan päärakennukseen kirjoittelemaan kun muu tupa painui makuupusseihin. Yöllä kävi joku tuvassa mutta jäivät ulos. Aamulla oli pari olut tölkkiä ovenpielessä.

  Pataoja - Sotajoentuu

7.7 ma

Kahdeksan aikaan ylös. Taisin kuorsata kun siitä supateltiin. Pariskunta lähti Ritakoskelle päiväreissulle. Minä kiersin kameran kanssa kultalan ympäristöä. Lähdin etsimään saluunan jäänteitä. Paikasta on mainintoja monessa lähteessä mutta kuvia vähemmän. Polun alapuolella on kaivettu koko rinne kivikoksi. Siellä on ollut muutama kaivajan asumus. Noin 200m Autiotuvan vedenottopurosta tuli vastaan mahdollinen rakennuksen paikka. Kiertelin vielä kivikossa ees sun taas. Monttuja, vanhoja rännin kappaleita, joku hirrenpalakin mutta turha täältä on rakennusten paikkoja etsiä.

Palasin kultalan puolelle jossa kuvasin kuvaamatta olleet Kekkosen katoksen ja vanhan autiotuvan paikan. Muutama muukin kuva tuli varuille. Tuli siihen yksi kaveri sillan kautta pikkurepulla. Kysyi voiko rakennuksiin katsoa. Keitin Autiotuvalla vielä kahvit ja kirjoittelin eilistä. Tulija ilmestyi pian pihan pirttipöydälle evästelemään ja lähti sitten pois. Ei poikennut autiotuvassa. Jos minä kävelen 12km johonkin niin taatusti koluan jokapaikan.

Kello oli jo 1/2 1 kun astelin sillan yli. Laskeutuminen joenrantaan tuotti suuren yllätyksen. Täysi tölkki olutta. Tyylirikkona ei ollut Lapinkultaa. Pistinpä reppuun maisemaa pilaamasta. Seuraavana oli lasipullo jonka luokse säntäsin toivorikkaana, turhaan.

Kultalaa vastapäätä, hieman alajuoksuun on yhdessä vanhassa kartassa piirretty rakennus. Siinä kohtaa ei voi olla mitään sillä jäät veisivät sen mennessään joka vuosi.

Alkoi tarpominen kivikossa, louhikossa, kalliolla ja pajuhelvetissä. Polku kyllä on, ja kuljettavissa, mutta raskas ja hidas. Jokunen valtaus matkalla, siis uudempi ja sitten vanhan kaivamisen jälkiä koko matkan.

Aamupalasta alkoi olla aikaa joten pysähdyin kalliolle hiukan ennen Pataojan suuta. Aurinko paistaa vaikka aamulla aikaisin tihutti. Tuuli pitää itikat poissa.

On tämä komea joki. Kun katselen tuota vastapäistä rinnettä mäntyineen ja keloineen niin väkisin ajattelee "onko tuollakaan rinteellä kukaan koskaan kulkenut". Sen verran jyrkkä ja karu.

Soppa maistui. Kuvasin välillä kukkasia ja ensimmäinen akkusarja loppui. Tällä vauhdilla loppuu muistikortit. Vaan eiköhän kuvausinto hieman hiivu ajan myötä.

Jatkoin matkaa ja hetmitten pieni kaunis hiekkaranta ja kohdalla mahdollinen tuparaunio. Suurinpiirtein siinä missä pitikin.

Seuraavana Pataoja jossa kaivaja olikin paikalla. Sain opastuksen Björklundin kämpän kohdalle. Eipä ollut paljoa jäljellä. Pieni tasanne ja siinä pari tulisijan kumparetta, matalia. Vastaavan näköisiä kohtia olen nähnyt muuallakin ja oletettavasti tuoreempia kaivajien leirejä. Enpä viitsinyt ruveta aluetta enempää tonkimaan vaikka yksi mielenkiintoinen paikka oli siinä lähempänä Pataojaa. Jäivät saunanlämmitys puuhiin kun jatkoin Ivalojoen tuottoisimman rinteen alapuolitse etiäppäin.

Kiviä, kalliota, pajukkoa ja männikköä. Vastarannan kohteita on turha vilkuilla kun omaltakaan puolelta ei tahdo löytyä mitään. 159 Ei havaintoa.

Hiukan ennen Sotajokea oleva kohde pisti kipuamaan. Laajan kaivetun louhikon päälle nousi polku. Kaivetun alueen yläpuolelta löytyi terassi. Juuri sopiva paikka vaikka kämpälle. Kävelin terassilla liki 100m mutta ei rakentamiseen viittaavaa. Vain pari vanhaa lahoa keloa jotka oli sahattu joskus.

Juuri ennen Sotajoen suuta oli polulla viinilaatikon pussi. Tökkäsin sitä. Sisällä jotain. Avasin korkin, punaviiniä, haistoin, Ok. Otin matkaan. Osottautui ihan juotavaksi noin 3dl. Kiitos Ivalojoelle tarjoilusta.

Makoilin ensin rantapenkalla auringossa ja nautin punkkua, söin pemmikaania ja huidoin itikoita. Sotajoen vastarannalle on tehty opastaulu ja uusi puuvaja. Sinneppä sitten valui neljän hengen seurue koiran kanssa. Onneksi on joki välissä. Iltapalaksi muusia ja tonnikalaa.

Katsahdin myös niemen ympäristöä hiukan. Teltalle paikka tasanteelta jossa useita tulisijoja. Mikä tahansa näistä on voinut olla pidempään käytössä (kohde 169). Vaan ei piisiä eikä hirsiä. Yksi mahdollinen kämpänpohja löytyi sotajoen puolelta (kohde 170?). Maassa neliön muotoinen kohouma ja ainakin yksi sammalkohouma sisälsi puun. Sotajoen puoleinen pääty n.2m, syvyys n.3m, takana sammaleinen kumpu joka voisi olla tulisija. En kaivanut enempää. Polku kulkee yli. Paikka noin 30m Sotajoesta aivan kallion alla, Ivalojokeen n.100m.

Rankka se oli tämäkin päivä. "Ylimääräistä" mutkaa ja matkaa tulee aika paljon kun poikkeaa katselemassa mahdollisia kämpänpaikkoja.

Jalat huutaa jo armoa. Suon sen niille. Makaan teltassa kylmän Carlsbergin kanssa ja popsin kuivalihaa.

  Sotajokea ylös

8.7 ti

Ennätys nukkumisessa. Heräsin 12:08. Menin nukkumaan ennen puoltayötä. Toki hetki päiväkirjan kanssa, kaksi ulkonakäyntiä ja kymmeniä kyljen kääntöjä. Nukkumattia ei voi pitkään huijata. Junassa nukuin lyhyeen, Kyläjoella jäi myös vajaaksi ja Kultalassa nousin kun toisetkin nousi. 6+6+6 tuntia ja sitten tasaus 12 tuntia.

Aamulla tiputti muutaman vesipisaran. Kun nousin ylös oli vain pilvistä. Katsoin vielä uudestaan niemen tupapohjat ja havaitsin yhden melko varman. Pöpperö poskeen ja pari valokuvaa. Sitten matkaan.

Nousin Sotajoen rinteen väliterassille. En päässyt pitkälti kun alhaalla näytti tasaiselta ja sopivalta tuvan paikalta. Hetki Jaagopinpainia itseni kanssa. Monesti on tällä reissulla ehtinyt tehdä "turhia" mutkia. Vaan enpä anna itselleni anteeksi ellen tuotakin terassia tarkista. Lasku jokirantaan ja mielestäni selvä tuvan paikka. Valokuvausta. En taaskaan muistanut videoida.

Komia tämä Sotajoen suukoski. Liljeqvistin tupakin näkyi toisella rannalla. Hypin rinteellä kuin alppikauris etsiessäni hyvää kuvauspaikkaa. Aina jotain edessä.

Kullankaivuun jälkiä ja tuoreempia leiripaikkojen jäänteitä. Joitakin sellaisia tasaisia kohtia joissa olisi hyvällä mielikuvituksella voinut nähdä tuvan pohjan.

Kulkukelpoinen on tämäkin joen ranta ja maisemat jylhempiä kuin muistin.

Vaikka aamupalasta ei ollut kovin paljon aikaa niin sitä edellinen ruoka olikin jo pitkän takaa. Nälkähän alkoi vaivata. Itikoita on tullut jo sen verran, että käsi on käynyt rinkan sivutaskussa jossa taasen on off-purkin paikka. Tuuli ei pääse Sotajoelle niin kuin Ivalojoen laaksoon. Siis taukopaikaksi mahdollisimman aukea paikka eli joen keskellä oleva hiekkasärkkä. Pieni kahlaus ja patja levälleen. Taivaan pilviverhokin sopivasti väistyi. Kyllä kulkijan taas kelpaa. (Ennen taukopaikkaa, Halvarinniemeltä 1km pohjoiseen, oli rinteellä muutamia hirsiä joissa nurkkasalvokset. Paikalla ei kutenkaan ole voinut olla rakennusta koska rinne on siinä todella jyrkkä. Joko kevättulvat on heittäneet hirret sinne tai niitä on käytetty johonkin kullankaivuu tarkoitukseen. Mistä hirret on peräisin ??)

Halvarin niemellä taas kaivauksia ja yhden montun reunalla vanha hirsi. Tupajäänteitä ei näköetäisyydellä (en kiertänyt lähistöä). Niemen jälkeen olisi pitänyt olla yksi tuvan raunio mutta mitään ei löytynyt. Jätin rinkan jokisuuhun ja kävin molempiin suuntiin pitkät pätkät mutta tuvan pohjia nolla. Jokisuun eteläpuolen "saunan" kehikossa hirsi ja pohjoispuolen nuotiopaikalla penkkinä hirsi. Muuten tupa kadoksissa. Kovin ylös ei viitsi kiivetä tietämättä. Vastarannan tuparaunio kyllä näkyi.

Loppumatka Pahaojalle pientä pikamarssia. Kello oli jo kohtuullisen paljon. Tuvassa oli pari reppua ja pöydällä tavaroita. Rannasta tuli savun hajua. Kuvaamisen jälkeen ulos nuotiokehälle sapuskan laittoon. Rannassa oli ulkolainen nuoripari joista kundi puhui kohtuullisesti Suomea. Parkkipaikalta valui 4 turistia.

Lähdin kipuamaan mäelle jospa tekstiviestiyhteys aukeaisi. Äidin tila huolettaa. Mäen päällä noin 300m päässä 1-2 tolppaa, se riitti. Etelässä kaikki hyvin. Alas tullessa näin hyvän leiripaikan tuvan eteläpuolen rinteellä. Päätin jäädä.

Tuvasta litran limupullo vettä varten ja rannan kautta varusteiden hakuun. Joen yllä komea itikoiden tanssi. Satoja/tunhansia pikkusiivekkäitä iltavalossa. Rinteellä teltta pystyyn ja päiväkirjan kimppuun unohtamatta yömyssyjä.

  Moberginoja - Kellostapuli

9.7 ke

Kylläpäs yöllä pyörittää. Patja vois kai jo olla hiukan pehmeämpi. Nukuin pitkään mutta en sentään niin kuin eilen. Pilviä taivaan täydeltä. mutta heti näki jotta väistyvät kuten edellispäivien aikana.

Päiväreppu esiin. Keitin, kuksa, soppaa ja sadevehkeet varmuudelle.

Suuntasin ylävirtaan itärannan puolella. Annabellanojalla heti yksi huvilahuuhtomo, kivettyjä polunreunoja. Voi jee. Kaunis on Annabellanoja.

Vuijeminhaaraa ennen rinteessä nähtävästi hyvin toimiva "Akvedukti". Jostain Annabellanojan varresta johdettu. Tällä erää kuivana koska alapuolen huuhtomo tyhjillään. Rovaniemenpankki eli Vuieminsuu möyritty pohjoisrannalta. Etsin Pahaojan kämpän alkuperäistä paikkaa tai siis sen piisiä joka pitäisi olla jäljellä. Hitostako täällä kivikekojen keskellä sellaista. Kapusin vielä rinteelle, ei näy.

Jokivarsi on kaunis ja kukkiakin runsaasti. Tunnistan vaivoin vain kulleron.

Ennen Moberginojaa olevan puron kohdilta ylös. Tarkistin ensin pohjoisrannan (ei mitään) ja sitten eteläisen jonka päällä kultavaltauksen rakennus, kota ja sauna. Olisko tämä ollut merkittynä karttoihin nimellä "kämppä" ? (kohde 066). Paikalla on joka tapauksessa oltu pidempään.

Seuraavana oli rinteen päällä Villipohjolan vuokrakämppä (123). Paikalla oli kuitenkin väkeä joten kuvaamiset jäi pariin heittolaukaukseen. Laskeuduin saunarantaa kohden kunnes äkkäsin, että sielläkin saattaa olla porukkaa. Kuitenkin vasta aamupäivä joten rohkenin lähestyä kameran kanssa. Ylhäältä olin nähnyt ja ottanut kuvan Matinkiviniemen suuntaan ja päätin heti unohtaa sinne menemisen. Näkyi aika paljon kullankaivuutoimintaa.

Nousin Mobergin vuokrakämpän suuntaan johtavalle polulle. Rinnehän olikin kuin caravan-alue. Asuntovaunuja vieri vieressä "kesämökki" huuhtomoilla. Voi perkule. Kauniit maisemat ja paikat haaskataan. Tietä pitkin Mobergin kultalalle. Matkan varrella yksi ryysyrannan ja romuttamon yhdistelmä eli oksettavan oloinen Mobergin kaivospiiri. Toivottavasti joutuvat korjaamaan kaatopaikkakunnossa olevat rojunsa joskus. Meni maku jatkaa ylävirtaan tai yrittää Vuiemin puolelle.

Katsoin kuitenkin Mobergin. Säälittävään paikkaan jäänyt vanha kultakämppä. Sauna upeasti auringon paahtaminen seinineen alempana ja autiotuvaksi kunnostettu pääpirtin osa ylhäällä samoin kuin vuokratupa. Pääpirtti ollut laajempi mutta päässyt huonoon kuntoon ja osin purettu. Vuokratupa on uusi vanhan mallin mukaan. Säälittävässä paikassa. Siirtäkää muualle tai pikemminkin kullankaivaminen pitäisi viereisen ryjähelvetin tyyliin kieltää. Pois ja äkkiä.

Palasin tietä myöden Annabellanojan latvalle josta hakkuuaukion kautta kohti Sotajokea. Pieni tauko Annabellan sivupuron kohdalla. On monen sorttista kukkasta. Katsotaan mitä makrokuvat näyttää.

Ennen Pahaojan kämppää kuvasin uudestaan sen saman kallion kuin 1990 reissulla. Söin matkaeväät Pahaojan kämpän rannassa olevalla laavulla. Aurinko paistoi lämpimästi ja "mukavasti tuo joki meille juttelee". Lainatakseni tulevan runoilijan suuria sanoja.

Kello läheni viittä ja mielessä kävi jättää koko Vuijemi mutta näitä jokilatvoja tuskin enää tulen koluamaan joten otettava kai tuokin on tälle reissulle.

Reppuun uudet eväät, vaikka arvelin etten kuitenkaan käytä. Sotajoen länsirannalla huonompi polku. Annabellanojaa vastapäätä iso kaivualue jonka yläpuolella huuhtojan pressumökki ja laavu. Siistin oloinen paikka ja taitavat jotain tehdäkin. Vuijeminhaaran rannalla vielä huonompi polku. Poukkoilin ja puuskutin rinteellä.

Paskaojan kohdalle olin merkinnyt kämppäkohteen ja löytyihän sieltä uunia muistuttava kivikeko. Hiukan kivijalkaakin muistuttava muodostelma. On tämäkin arvelua. Joka kämppäkohteessa pitäisi hiukan kaivaa ja rapsutella josko hiiltä, hirsiä tai muuta löytyis. Tehkööt tulevat polvet jos kiinnostaa. Toisaalta mukavaa kämppäbongausta tämä ja löytyneet kohteet on kuin se iltapalaksi saatu kiloinen taimen.

Jokivarsi oli taas lähestulkoon kulkukelvoton joten nousin Paskaojaa ylös kulkeakseni rinteen päällä. Yllätyksekseni ylätasanteella oli totemipaalu ja pari tuoreemman kultakämpän siististi siivottua pohjaa. Oli siinä niin hyvin sammaloitunut maakellari, että paikalla on oltu pidempään.

Jatkoin mönkijänuraa etelään. Se kuitenkin kääntyi pian alas jokivarteen jossa koneet kolisi.

Kellotapulin komea rotko ja jokihaara avautui pian eteeni. Rotkon pohjalla iso kallioharjanne jota joki kiertää. Kaunis paikka. Jokikin kuin kapea järvi. Huuhtojien pressuparakkeja vain täälläkin. Paikalla piti olla kivikämppä. Jonkun tiedon mukaan jo tuhoutunut. Koitinpa tuota katsastaa mutta vain rantaterassilla oleva leiripaikka ja sen jatkeena kivipelloksi kaivettua maata. Ei tunnu hyvältä. Tämä on todella kaunista seutua mutta muutetaan hissukseen kulkukelvottomaksi kivikoksi.

Poikkesin jokirantaan maisemia ihailemaan. Yläjuoksulta kuului ääniä. Kello näytti jo kotiinlähdön aikaa (teltalle). Vettä purosta kyytiin ja kivikon yli kiipeämään. Stop!! Siinähän se kivikämppä. Tai tarkemmin puolet siitä keskellä tuoreempaa kaivantoa. On jäljellä puolet seinistä ja joitakin hirsi- ja puuosia. Pieni kämppä ollut. Ympäriltä kivien ja sammaleen verhoama, katteena vissiin puutavaraa. Surkea loppu tällä kämpällä.

Paluun pahaojalle tahdoin helpommaksi. Siis suora suuntaus metsäkankaita myöden. Paskaojan varressa oli pressukylä kuin mustalaisleiri. Kuinka ne tännekin ... no. Vielä muutama muukin kesämökkihuuhtomo rojukasoineen ennen Pahaojalle pääsyä.

Vettä pulloihin ja ylös teltalle sapuskan laittoon. Aurinko lämmittää vielä ja on tyhjä olo. Mitä me oikein tehdään tälle seudulle. Hetken voitontavoittelun ja kullanhimon varjolla käännetään kauniit jokirannat kivikasoiksi ja kulkukelvottomiksi kuoppariveiksi. Rojut vielä jätetään ja tietenkin jokapaikkaan johtavat tiet.

Öitä !!!

  Iisalmenojan latvoille

10.7 to

Teltan seinät kesti toisen yön samassa paikassa vaikka makuupaikan kaltevuuden takia olin koko ajan seinää vasten. Taivas oli taasen pilvessä mutta heti tuntui siltä, ettei tänään selkene edellispäivien tapaan. Oli viileä.

Eilen katsoin päiväkirjakirjoittamisen jälkeen kelloa ja se oli lipsahtanut yhteen. Ei siis ihme, jotta aamulla taas nukutti pitkään. Tälle päivälle siirtyminen Iisalmenojan latvalammille. Helppo ja lyhyt, saa ollakin.

Mielenkiinnosta kävin katsastamassa Pahaojan parkkipaikan. Opastaulu ja viitisen autoa. Kolme kalastajaa lähdössä.

Lampsin hetken soratietä ja sopivassa kohdassa siirryin hakkuuaukean kautta poroaidalle jota seurailinkin loppumatkan. Hakkuut toki loppui paljon aiemmin. Pari nättiä jänkää ja komiaa männikköä.

Iisalmenojan latvakuru oli yllättävän iso. Kiersin lammet ja valitsin teltalle paikan hieman eteläisemmän lammen länsipuolelta, penkan päältä.

Soppa pikaisesti ja päiväreppu selkään. Maisema lähes ... korjaan, komeampi kuin puistoissa. Vihreää tasaista varvikkoa jossa männyt, kelot ja kuuset vuorottelee paremmin kuin kukaan voisi suunnitella.

Kyynä paratiisissa oli metsätien ura (ilmeisesti jollekin Sotajoen alajuoksun valtaukselle). Seurasin polkua ja tieuraa ja sitten polkua Sotajoelle. Noin 1km Halvarinniemen pohjoispuolelle on merkitty puron rantaan kämpän raunioita.

Kiertelin ja katselin, kiipesin ja laskeuduin. Helppoa ilman rinkkaa. Rauniot löytyikin, oikeastaan siitä mistä pitikin.

Ensin eteeni tuli iso kiviuunin pohja, neliskanttinen. Sen jälkeen hahmotti muitakin jäänteitä. Paikalla, siis vieressä on uudempia leiripaikkoja jotka ovat voineet sotkea ympäristöä. Kuvailin, mittailin ym. Vierestä löytyi vielä toinen tulisija mutta ei rakennuspohjia. Sen jälkeen kolmaskin tulisija jonka ympäriltä pystyi hahmottamaan hirsien paikkoja. Enpä siis turhaan lähtenyt kävelylle.

Toinen kohde oli kilometri pohjoisempana. Kyllä Sotajokea kelpaa seurailla. Voisivat kyllä lopettaa tuon kaivelun.

Hiukan ennen karttamerkintääni poikkesin rakennusta vilkuilemaan rantaterassin tienoilta. Ei raunioita. Rantaan palatessa uusien kaivantojen keskellä oli neliön muotoinen kivikasa jonka tulkitsin uuninpohjaksi. Hyvällä mielikuvituksella siihen saa neliön muotoisen rakennuksen jäänteet soviteltua. Varsinaisen karttamerkinnän kohdalta en löytänyt mitään. Toistettakoon jotta löytäminen on sattumaa ellei jokivartta haravoi usean miehen voimin 5m ketjussa.

Urakka täytetty ja paluu teltalle. Sotajoen rinne pisti puuskuttamaan mutta ylhäällä oli upea kulkea. Kaunista.

Värkkäsin teltan eteen tulipaikan. Täytyy sitä edes kerran reissulla. Ilta menikin sitten istuen, itikoita lätkien, syöden ja juoden.

  Päiväretki Iisalmenoja - Sotajoensuu

11.7.2008 Perjantai 7. vaelluspäivä

Taivas pilvessä. Ei sada. Teltta saa jäädä tähän. Kone ei taaskaan oikein jaksanut lähteä käyntiin.

Vaan kun liikkeelle pääsee niin kepeästi kulkee. Aiemmin en juurikaan ole päivärepulla kulkenut. Tekeekö ihmisten läheisyys täällä olon jotenkin turvallisemmaksi. Jokivarsissa huuhtojia, kalastajia ja retkeläisiä niin, että kokoajan 2-3km lähimmälle polulle jossa joku päivittäin kulkee.

Lähdin valumaan alas tätä Iisalmenojaa. Komeita hiekkakumpareita, kallioista männikköä ja ylväitä laakson pohjan kuusia. Maisema jylheni. Nousin jokivarresta rinteen päälle ja kapusin ylöspäin. Rotko on komea, korkeutta parhaimmillaan yli 80m. Olin ylpeä reitinvalinnasta.

Rinteen päällä maasto on tasaista puistomaista männikköä. Voisko laskeutuminen Ivalojoen suuntaan olla helpompaa. Rinne kaartuu sen verran, että näin rotkonpohjalla olevan putouksen. Ei auta mentävä on. Purovarsi ei olle mukavaa kuljettavaa kurun pohjalla mutta eteen aukeava putouksen alaosa korvaa vaivan. Putouksen vesi valuu jyrkkää, kuperan kallion kahta puolta. Kevättulvan aikana paikalla on laaja viuhkamainen putous. Nyt vesi tuli molemmilta laidoilta. Putouksen alla tasainen vihreä heinikko jonka läpi purot jatkoi matkaa.

Jatkoin ojanvartta alas etsimään Iisalmen ukkojen kämppää. Taas meni edestakas kävelyksi laajalla tasanteella joka on Ivalojoen rantatörmän päällä. Kävin vilkaisemassa Iisalmenojan itäpuoleltakin.

Tupajäänteet oli sitten siinä missä pitikin eli länsipuolen tasanteen keskellä. Pieni vajaa 3m kanttiinsa oleva kämpänpohja. Hirret oli vissiin rauhassa saaneet lahota paikalleen. Pieni tulipesä nurkassa. Oli taas tyytyväinen olo.

Jatkoin matkaa penkereen päällä kohti Sotajoen suuta. Vanhoja tulipaikkoja, tasanteita ja tietysti pressutelttakultaleiri.

Sotajoen suupankin tuttu rauniokin tuli vastaan. Tuntuu jotta hirsiä olisi viety lisää. Se selviää kotona kuvien vertailulla. (Samat hirret oli kuin 4 vuotta sitten. Yksi hirsi tosin mullaksi polkeutuneena. Ei taida seinähirsistä olla enään istuin tai polttopuukäyttöön. Vain pienen ajan kysymys milloin nurkassa könöttävä koppero luhistuu).

Etsin kolmea muuta kämpän jäännettä. Kaksi löytyi lähempää sotajokea kuin olin olettanut. (Joko olen laittanut edellisen raunion koordinaatit liikaa länteen tai näiden muiden liikaa itään. Tuolta edelliseltä, osin pystyssä olevalta saadaan tulla runsaat sata metriä länteen näille kahdelle muulle). Toinen (119 tai 120) oli vain uuni/tulisija jonka ympärillä ei näkynyt muuta rakentamista. Toinen (121) oli sitten keskellä kivikenttää. Alimpia hirsiä nähyvissä. Joku idiootti uudempi kaivaja oli vain ajatellut, jotta tuvan kohdalta ei ennen ole maata tongittu. Siinä oli nyt iso kuoppa ja kivet peitti osan rakennuksen pohjasta. Joitakin seinähirsiä, salvottuja, oli sivummalla.

Laskeuduin Sotajoensuun nuotiopaikalle jossa pari kalastajaa + koira. Uusi puuvaja on tukevista hirsistä ja opastaulukin on komea.

Söin sopan ja vaihdoin muutaman sanan.

Liljeqvistille mennessä näkee hyvin kuinka aluetta on raivattu. Koko suupankin yläosa on nyt avoin tai muuten vaan ilmava. Risunuotion pohjia on kymmeniä. Iso halkopinokin saatu aikaiseksi.

Liljeqvist on tosiaan uusittu. Taka ikkuna on kasvanut, lattia saanut painekyllästettyä ja laveri peittää yli puolet tuvasta. Kunnon kaminakin nurkassa. Ei pöytää, Siiif! Kunnon lukkosalpakin ovessa. Rannan kalamiehet sanoi, jotta eilen oli MH:n miehet käyneet aukaisemassa. Mutta vieraskirja kertoo muuta.

Vielä olisi ollut jokivarressa Villipankki, mutta saa nyt jäädä. Kapuaminen kauniille ylätasangolle, polun pään katselu ja sitten sen seuraamista. Huoltotiekin, perkele, tupsahti siihen. Jokivarren kaivaukset on kyllä mukavasti maisemoitu, mutta entäs tämä 3-5km huoltotietä. Ympäristön haaskausta muutaman hipun takia.

Pian olin taas tutussa puistossa ja teltalla. Pikamarssin jälkeen otin pienet tirsat ja päätin jättää teltan siirtämisen muutamalla kilometrillä. Siis toinen yö tässä. Nuotiopaikka ja puut valmiina joten makoilin taas tulen ääressä iltapalan, hyttysten ja päiväkirjan kanssa.

  Palsinoja - Selperinoja - Harrijänkä

12.7 la

Illalla olin jo purkanut nuotion kivet takaisin juurakon taa ja nuotio kunnolla sammuksiin. Aamulla sammaltuppo nuotiohiilien päälle. Voipi olla ylpeä itsestään. Ei hevin huomaa missä kaksi iltaa on tulia pidetty. Pilvistä taas ja odotettavissa vettä. Sen verran tummaa möykkyä taivaalla lipuu.

Olin päättänyt jättää Ritakosken ja Palsin alajuoksun väliin. Olisi mennyt urakoinnin puolelle. Suuntasin siis suoraan itään kohti Palsin mutkaa. Ensin Ritaojan latvalammelle jota olin jo viime yöksi katsellut vaan laiskuutta jättänyt lähtemäti. Kulkumaitten helppoutta ei voi kyllin kiittää.

Osuin suoraan Paratiisilammen rantaan. Aivan upea pikkuinen järvi, tai pikemminkin järvipari. Siihen kun järvien väliselle kannakselle telttansa lykkää ei parempaa paikkaa voi toivoa. Minulla alkumatka ja sopivasti pieni sadekuuro, joten en jäänyt sen enempää taivastelemaan.

Tasaista ja hyvää kulkumaata Lappalaisenojan latvoille jossa joku hetken huvilavaltaus. Koirankoppi ja kellari siinä nuotiopaikan alla. Juomavesitankkaus ja Ristiinamoroston ylitys Palsinojan varteen, tai siis korkealle jokipenkan reunalle. Komia kuru on ojalla. puusto vaan peittää rinteellä näkyvyyttä. Ei tosin peitä ääniä. Alhaalla kaivetaan konevoimin. Hyvä etten lähenyt könyämään joenpohjaa. Koitin katseella etsiä vastarinteeltä Raahenpirttiä, vaan näkemättä jäi.

Onpas mökki/karavaanarikylä noussut sitten viime näkemän. Näin voi sanoa koska 18v sitten laskeuduin myös tänne Palsin mutkaan. Silloin vuokrasin kaminallisen puolijoukkueteltan. Nyt ei käynyt mielessäkään. Etsin vain reittiä päästäkseni pois. Palsin mutkaan laskee idästä Kuusioja joka oli rauhallinen. Sen rantapenkan päälle laskin rinkan päiväsapuskan ajaksi. Anteeksi muurahaiset jos hetkeksi katkaisen polkunne. Saitte kuitenkin paljon muruja korvaukseksi.

Suuntana Selperinoja. Joen rannalle ei ole asiaa. Siellä on paikat möyritty tai Parhaillaan möyritään. Kuljin siis itärinteen päällä jossa voi vielä "silmät osittain ummessa" kuvitella vaeltavansa erämaa-alueella. Selperin vanha hirsikämppä tuli vastaan yllättävän nopeasti. Tutkin paikat ja otin kuvat. On kämppä vieläkin jonkinmoisessa käytössä.

Vaihdoin länsirannalle vain nähdäkseni laajan entisten kämppien, kojujen, majojen ym. alueen. Pääosin siivottu mutta tieurat jäljellä. Mahdoton sanoa mikä maasta löytynyt kämppäpohja on minkäkin ikäinen.

jatkoin Selperiä ylös. Täällä on väki paikallaan. Tein tuttavuutta yhden koiran ja sitten sen emännän kanssa. Jatkossa yksi mersu ajoi edelläni ja asuntovaunu perässäni. Paniikissa pomppasin metsän puolelle.

Pujottelin kultavaltausten ohi vedenjakajalle ja Harriojan puolelle. Helpotti, täällä on taas lappi ja vaellusmaat niin kuin pitää (Harriojan puolella ei kaiveta mutta Selperinoja on vallattu viimeistä metriä myöden). Pieni poropolku, kirkasvetinen puro ja komeita hiekkapenkkoja.

Alkumatkan oikaisun takia päätin jatkaa matkaa vielä muutaman kilometrin. Toki hyviä yöpaikkoja olisi täälläkin.

Harrijoen läntisen haaran pääsi saappailla siitä missä jänkä on kapein. Olisipa virveli. Tässäpä tammukkapuro.

Harrijängänlehdikön etelälaidalla on mainio hiekkaharjanne johon telttani laitoin. Tihkusade hikan haittasi mutta se kai täällä kuuluu asiaan. Harrijoen itähaarakin teltan edustalla on saappain ylitettävissä. Sen testasin. Iltapuuhat teltassa, sen verran on pieniä siivekkäitä ystäviä.

Kiitos tästä monipuolisesta päivästä.

  Tolosjoelle

13.7 su

Pilvistä. Onneksi aamuisin on sen verta viileetä, jotta aamutoimet saa tehdä liikoja huitomatta. Harrijoenhaaran yli siitä mistä eilen katsoin. Saappaat jalassa. Muutama kuva jokivarresta ja kapuamaan Hirvijuurakkomaata.

Hyvä on täälläkin kulkea. Tasaista sorapohjaista maata. Metsä vain on joskus sotien jälkeen kaadettu joten nykyinen on harvakseltaan kasvavaa 20-30 senttiä paksua männikköä. Hirvensarvia muistuttavista juurakoista maa on kai aikanaan nimensä saanut. Joku myrsky kai. Mettätöiden jälkiä kuten puuhun nostettu kanisteri. Lähti hyvä ääni kun vaellussauvalla kopautti.

Poroerotukselle menevän tien kohdalla kartantaittelutauko. Alkaa matkanteko olla kevyttä ja aurinkokin välillä paistaa. Palojuurakkomaan etelälaitaa on myös hakattu taannoin. Paksuja kantoja sekä huonosti taimettunutta maata. Istahdin vesitauolle.

Jotain puuttui. Perkele, vaellussauva. Ei He...... . Mihin mä sen olen jättäny? Päässä raksutti kartanlukutauot, valokuvauspaikat, kusitauot ym. ...

Ei auta on lähdettävä etsimään. Viimeinen valokuvauspaikka löytyi, ei sauvaa. Tulin takaisin tielle, katsoin tievartta, ei sauvaa. Löysin takaisin puussa olleelle kanisterille, ei sauvaa. Noin 3km olin tullut takaisin. Jos se nojaa jotain puuta vasten kusitauon jäljiltä niin löytymäti jää. Oli palattava takaisin eli jatkettava matkaa. Tien kohdalle palattuani katsoin hieman enemmän metsän puolelta, ja siinä!! Helpotus oli suuri ja aidot kiitokset sai niin lapin noidat kuin virallisemmatkin yläkerran asukkaat. Sauva oli pitkällään kanervikossa noin 10m tiestä. ????

Reitti olikin jo tuttu. Istahdin samalle kannolle kuin 1,5 tuntia sitten. Juomakin oli samaa.

Uudenhaaranlatvanlammelle en sitten osunutkaan. Koko lampea ei näkynyt kun jängän laitaan tulin. Oli tietty ensimmäinen kerta tällä reissulla kun näin komiasti ohi menin ja myös ensi kerta kun kompassia käytin. Hyödytön värkki.

Lampi oli nelisensataa metriä etelämpänä. Istuin katselemaan tammukoiden hyppimistä itikoiden kimppuun. Lampi oikein kiehui pikkukaloista, kiehui siinä kahvitkin pienen itikkatulen karkoitellessa siivekkäitä.

Tuossa vieressä oli pari salvostettua hirttä sammaloitunut tulipaikka. Salvoksesta kuitenkin näki jotta moottorilla on saha toiminut. Siis tukkimiesten nuotiokehä vaikka aluksi näytti kämpän paikalta.

Tukkiteitä ja talviteitä ja metsäkoneen uria olikin sitten jatkossa riittävästi viemässä jalkaa vikasuuntaan. Ei näitä kartoilla.

Seuraavan ojan varrella kullankaivuun romppeita ja tie. Joko tämäkin puro pitää perata. Yksi muurattu tulipesäkin mutta ei mitenkään kovin vanha. Hieman ylempänä purovarressa käytiin sitten konevoimin purolirun kimppuun. Hurjan näköistä touhua. Konemiesten plussaksi sanottakoon jotta tasaavat kaivuujäljet. Aika tuo sammaleen ja muut kasvit. Palaako sama kukkaloisto? Käsinkaivajien kuopat jää auki.

Kapusin Harrimoroston eteläpuolen yli tietä myöden. Jalkoja jo hieman pakottaa. Katajaojan latvahaarasta löytyi kämpän jäänteet. Pari hirttä, iso uuninpohja jossa tiiliäkin käytetty. Tämä kämppä näkyi jollain vanhemmalla kartallani. Otin kuvia ja jatkoin alas.

Juomatauko aikaistui kun purovarressa näkyi taas leiri. Veden otan mieluummin kaivausten yläpuolelta. Pieni kaivuri tuollakin valtauksella. Masentaa. Satamaankin siinä alkoi jotenkin fiilikseen sopivasti. Ei vain täällä osaa sataa kunnolla kunnolla ja sitten lopettaa. On vain tällaista tihkua ja tihkua ja tihkua ja .....

Kuivaojan latvan suunnalla, hakkuuaukion laidalla näkyi jotain. Poikkesin katsomaan. Kaksi vanhaa parakkia. Toinen osin luhistunut toisessa vain runko jäljellä kun levyseinät kadonneet. Vieressä isot kasat hukkalautaa. Eli paikalla on ollut "kenttäsirkkeli". Kaadettu puu suoraan lautana tai ratapölkkyinä maailmalle.

Alempana, Kuivaojan itäpuolelta katselin vielä yhtä karttamerkintääni löytämättä mitään. Itikoita oli kyllä tuhottomasti

Laskeutuminen Tolosen rantaan toiveikkaana. Ensin näkyi vastarannalla ja rinteen päällä pari asuntovaunua ja matkailuauto sitten itse joki. Komea joki. Jotenkin tykkään joesta vaikka ei tuo törmän reunalla tönöttävä asuntoauto sovi maisemaan.

Tolosen länsiranta oli sillä kohdin kapea ja varjossa mutta itärannalla houkuttelevasti kangasmaata auringon jälleen valaisemana. Pari poroakin ylitti joen alajuoksun suunnalta joten minäkin saappaineni nivan kohdilta. Hyvin pääsi puoliväliin mutta sitten en enää uskaltanut. Saappailla ja teipatuilla lahkeensuilla olisi mennyt komiasti. Palasin ottamaan kumpparit pois. Sukkasiltani hilpaisin hiukan ylempää vastarannalle huomatakseni vain tulleeni melkein kesämökkiasuntovaunuhuvilahuuhtomon pihaan. Noiduin itsekseni ja talsin sukkasilteen jokivartta alavirtaan ja sitten hiekkakumparetta kunnes takana ei enää näkynyt valkoista.

Laskin rinkan vaihdoin varusteita ja kävin katsomassa jokea alaspäin. Sama juttu runsas sata metriä seuraavaan valtaukseen. Rinkka oli siis puolivälissä ja siihen telttanikin laitoin.

Makoilin itikkahuppu päässä ja kalvoasu yllä teltan edustalla iltapalaa laittamassa. Itikoita riittää. Molemmin puolin olevilta valtauksilta kuuluu ääniä. Eteläisellä ilmeisesti saunotaan ja uidaan lasten kanssa. Pohjoispuolella joku pikkurakki räksyttää kokoajan. Leirintäaluevaeltamista.

  Kiilopää

14.7 ma

Sainpas nukuttua vaikka illalla mietin tuleeko joku yöllä häätämään lapio ja vaskooli kourassa haluten kaivaa juuri telttani kohdalta.

Loppuhan tämä reissu jo on. Tuosta pikaisesti Pikku Hangasselän yli tielle ja silleen. Aamu oli lämmin, Heräsin kuumassa teltassa varhain. Pääliteltan alla oli satamäärin itikoita, pakko ne oli päästää. Enempi harmia oli muurahaisista joita tunkeutuu jokapaikkaan.

Pikku Hangasselkä on kuiva hakattu mäki jonka läpi kulkee pyöräiltävä metsätie. Hangasojan sivuhaaran varrella ollut karttamerkintä tuli todettua puretuksi tai pikemminkin poltetuksi, ison kodan pohjaksi. Oli siinä muutama muukin rakennuspaikaksi sopiva kohde. Ei mitään kiinteän rakenelman jäänteitä.

Tien yli, Rönkönvaaran kuvetta Rönkönkodalle. Lämmin, jopa kuuma. Pohjoisessa synkkiä pilviä. Asettauduin kodan hämärään viileyteen. "Rönkönlammen" vesi oli lämmintä ja koko lampi hyvin matala joten päätin nauttia vain keitettynä. Viimeinen ateria oli pikaruokaa ja pari näkkäriä. Pihistelty kaasukin loppui sopivasti. 420g riitti siis 9 vuorokauden reissulle. Ei ole kuitenkaan mukavaa kun koko ajan pitää pihistellä. Aloitettu 100g varasäiliö oli toki mukana.

Jossain jyrähti. Vilkaisin ulos. Ympärilläni oli ukkospilviä. Siispä kiiruusti ja mutkittelematta Kiilopäälle.

Kuivaa ja koivikkoa kasvava rinne yli. Vasemmalla jyrisee, oikealla sataa, Kiilopää kylpee auringossa. Latvakuru sai nyt jäädä katsomati. Pikamarssia poroaidalle, ali ja Kiilopään pihalle. Samalla pivet alkoi haihtumaan ja avautui kaunis kesäpäivä. Olisi sittenkin voinut ja kannattanut kierrellä vielä jonkin aikaa.

Kiilopää on ennallaan. Lapinkulta myös, vaikka mainoksissa muuta väittävät. Huomenna etelään.

15.16.7.2008

Yön olin nukkunut Retkeilyhotelli Ahopään kahdenhengen huoneessa parivuoteella. Eipä tarvinnut valvottaa ryhmämajoituksessa ketään omalla zzzzzzz...

Taas kävi täällä niin kuin ennenkin. En opi. Kiilopää on tylsä paikka tappaa aikaa. Tänne kannattaa tulla vasta kuuden jälkeen illalla jolloin ehtii vielä syödä ja saunoa. Muuta tekemistä kun täällä ei ole. Kun on 10-päivää kulkenut maastossa niin en ainakaan minä viitsi enään kipaista luontopolkua tai käydä muutenkaan päiväkävelyllä.

Aamu meni bussikyydin odottelussa (13:00). Kotimatka sujuikin sitten hyvin rattoisasti. Kuski oli oikein mukava ja juttutuulella. Olin Rovaniemellä ennen kuin tajusinkaa.

Tällä kyydillä ehti aikaisempaan yöjunaan ja sitä ennen vielä asemaravintelin Pitzalla. Makuupaikankin olin saanut (hytin kolmannesta kerroksesta).

Muu hytin väki tuli Oulusta. Menin ravintelivaunuun ja jäin juttusille hyttikaverin ja yhden toisen miekkosen kanssa. En tiedä kuinka alas Suomea ehdittiin oluttuopposten kanssa tulla mutta ravintelivaunusta ainaskin ehti myynti loppua. Suuret kiitokset antoisasta keskustelusta.

Kai sitä hetken ehti nukkuakkin. Pasilassa kuitenkin pois. Junan vaihto ja kotia. Hyvä loppu tälle reissulle.

  Toteutunut reitti

Helsinki Roi

4.7.2008

km

matka

k.arv.

Rovaniemi-Saariselkä-Kuttura-Porttikallio-Kyläjoensuu

5.7.2008

6,5

6,5

6,5

Saarnaköngäs-Ruikanmukka-Appissuvanto-Kultala

6.7.2008

15,0

21,5

10,8

Pataojansuu-Sotajoensuu

7.7.2008

9,0

30,5

10,2

Sotajoki-Pahaoja

8.7.2008

9,0

39,5

9,9

(Moberginoja-Pahaoja-Kellostapuli-Pahaoja Päivälenkki)

9.7.2008

16,5

56,0

11,2

Lövgreninoja-Iisalmenojanlatva-(Sotajoenvarsi Päivälenkki)

10.7.2008

10,0

66,0

11,0

(Iisalmenojansuu-Sotajoensuu-Iisalmenojanlatva Päivälenkki)

11.7.2008

9,0

75,0

10,7

Palsinojanmutka-Selperinoja-Harrijänkä

12.7.2008

15,0

90,0

11,3

Hirvijuurakkomaa-Katajaoja-Tolosjoki

13.7.2008

19,5

109,5

12,2

Pikku-Hangasselkä-Aholammit-Kiilopää

14.7.2008

9,0

118,5

11,9

Rovaniemi

15.7.2008

Helsinki

16.7.2008
YHT. 118,5km

Kuljetut kilometrit ei ole vertailukelpoisia edellisten reissujen kanssa. Tällä kertaa tuli niin runsaasti poikkeamisia poluilta, edestakaista kävelyä ja valokuvausta ettei eteneminen ole verrattavissa aikaisempaan. Kilometreissä on nyt myös mukana päivärepun kanssa tehdyt pistäytymiset lähimaastoon.

  Loppukommentteja

Kultamieheltä kun kysytään:
-"Eikö harmita jos kaivaa kuopan eikä kultaa näy?"
-"Eihän tuo. Sittenhän tietää ettei siinä ole kultaa!"
Hiukan samat on omat fiilikset:
-"Eikö harmita jos kulkee pitkään eikä erämaata näy?"
-"Eihän tuo. Sittenhän tietää..."

On alueita lapissa joita on joskus tullut katseltua, syystä tai toisesta. Tälle kesälle katselin pitkään Levi-Ylläs-Olos vaellusta alkukesästä. Säiden takia (kylmä ja luminen) tuo jäi pois kuvioista. Heinäkuussa tuonne taas taitaa olla turhan paljon turisteja menossa. Inarijärven melonta jäi pois heinäkuulta kun melontakiintiö täyttyi jo kesäkuun puolella. Ivalojoen seutuja tuli keväällä ja alkukesästä katsottua kultakämppien kannalta. Ei mitätään koskematonta erämaata mutta kirjoissa ja oppaissa mainittuja paikkoja. Kun oli mahdollisuus tälle kesälle tehdä useampi reissu niin tämä seutu tuntui tarkistamisen arvoiselta näin "kakkos" reissuna. Elokuussa sitten enempi erämainen reissu kaldon kalavesille.

Ivalojoen seudulla on paljon annettavaa ja paljon koettavaa. Ihmisten, ihmisten aikaansaannosten ja jälkien näkeminen täytyy vain hyväksyä jo lähtiessä. Matkalla positiivista mutta myös runsaasti negatiivista. Kullankaivuu pitäisi saada ankaralla kädellä aisoihin nyt kun tuolla on vielä jotain mitä säästää. Vanhat, sata vuotta sitten tehdyt kaivaukset on olleet hurjia, rajumpia kuin nykyiset mutta aika on niitä jo peitellyt. Lisäksi niitten päälle voi laitella romanttista kulttuurihistoriaa. Mutta nykykaivaukset huoltoteineen ei ole ollenkaan soveliasta noin komeisiin maisemiin. Maisemoidaan jäljet, ja Pah! Viimeisiä, kauniita tasaisia soraterasseja jokivarsilta käännetään kulkukelvottomiksi kivipelloiksi vain muutamien hippujen tähden. Käsinkaivajillekin pitäisi saada ehdottomasti montuntäyttövelvollisuus ja viimeiset vielä koskemattomat purovarret rauhoitukseen.

Jos kultahommat ei kiinnosta ja niiden näkemistä haluaa vältellä niin Ivalojoen varsi vielä menettelee (vain muutama uudempi eikä konekaivuuta). Sotajokea voi samoilla Pahaojalta alaspäin. Mutta Palsi. Selperi, Moberg ja Sotajoen latvat Annabellalta ylös kannattaa jättää kulkematta. Tolosjokikin taitaa olla menetetty. Kellostapulillakin kannattaa vielä pistäytyä. Sen sijaan pienempiä Ivalojoen sivujokia ja suurten jokien välimaastoja erämaa-alueen rajauksen sisällä kannattaa käydä katselemassa.

Ja kevään kukkaset pitää pysähtyä kuvaamaan.

Alkuperäinen reissun tarkoitus tuli kohtuu hyvin täytettyä. Kämppiä oli vaikeampi löytää kuin luuli. GPS-paikatimella olisi ollut käyttöä. "Uskalluksestani" tehdä päiväreissuja pikkurepulla olen ylpeä. Uutta kameraakin alan pikkuhiljaa osata käyttää. Ei se kuvanlaadullisesti Nikonia vastaa mutta muut ominaisuudet. Yleisesti sanottuna mukava, pitkän puoleinen retki.

Yllättävän rakkaa kulkemista kun koko ajan poikkeaa poluilta, kiipeää penkalle ja könyää kivikoissa. Pelkkä polkua pitkin tehty reissu olisi ollut kai 2/3 tästä rasituksesta. Päivämatkat suunniteltu suht sopiviksi ja kunto kesti ne hyvin. Polvetkin "parani" matkan aikana kun niille oli käyttöä. Kuorsaamiselle pitäisi tehdä jotain. Junan makuuvaunu ja autiotuvat pitäisi melkein jättää ja kurkkukin krohisi aamulla turhan paljon.

Ryysyt ja Romppeet

Ajankohtaan nähden kylmistä säistä johtuen oli tarkalla että tarkeni noin niin kuin pinnistelemättä. Jos olisi satanut enemmän niin vilu olisi saattanut tulla. Matkavaatteita kaipaan. Isompi vesisäiliö pitää katsoa matkaan.

Ruoka

Ruokaa oli riittävästi. 800g päivää kohti riitti eikä liiemin nälkää kärsinyt. Pähkinäsekoituspussi ja pemmikaani oli hyvää mutusteltavaa. Aitoa kahviakin kaipasi. Juurikas sokeri positiivinen yllätys. Kuivattuja vihanneksia ja juureksia saa olla enempikin. Muuten on ruokalista kohdillaan.

Reitti

Retken tarkoitukseen nähden onnistunut reitinvalinta. Hiukan oikaisin kun alkoi kultahommat kyllästyttää ja olisi muuten mennyt turhan rankaksi. Tolosjoki ja siitä Kiilopäälle ei enään taida mahtua jatkossa reittisuunnitelmiin. Taksilla Pahaojalta, mitäs sitä kävellen.

  Varusteet katso myös kommentit varusteiden yhteydestä

Turhankävelijä 23.7.2008

PATIKOINTI