Paistunturit 2004
Esipuhe Matkalla pohjoiseen Rovaniemi - Stuorra Baldotjavri Vuogojávri - Cuoggá Cuoggajoki Cieskadasjávrit - Guhkesjávri Ravdopuolddsak Kaamasjoki - Ruktajärvi Njavgoaivi Akukammi - Kuivi Nilijoki Tupia ja Linkinjänkää Erttetvarri Kuoppilasjärvi Utsjoki Toteutunut reitti Loppukommentteja Rakkaalle ystävälle

Esipuhe   Kevon vaelluksen 1979 jälkeen tämä kolkka lappia on ollut osaltani rauhassa 25 vuotta. Hain kartoilta kämppiä ja samalla simäilin seutuja Kevon puiston itäpuolelta. Cuokkajohkan seudut näyttivät kiinnostavilta. Kun Kevon puiston ympäri kiertäminen näytti olevan sopivasti kahden viikon mittainen niin asia oli selvä. Lähtisin kesän alussa Paistunturin erämaahan ja samalla pohjoisen reissulla kävisin vielä vilkaisemassa pikkuisen Tsarmitunturin erämaan.   Matkalla pohjoiseen 9.6.2004   Hämeenlinna ohitettu. Juna kolkkaa vihdoinkin kohti pohjoista. Onpas ollut talvi ja kevät. Aikaa reissun suunnitteluun on ollut enemmän kuin olis tarvinnut. Sitä on joutanut katsella karttoja (ostanutkin n. 20 karttaa). Kohde on vaihtunut Lemmenjoelta Kalddoaivviin ja sitten tähän Paistuntureille. Tavarat ja sapuskat on pääosin olleet valmiina jo kuukauden päivät. Rinkan pakkasin lähes viikko sitten.   Helsingin asemalle tulin 17:30 maissa kun noitten opiskelukavereitten kanssa oli sovittu tapaamisesta siinä terassilla. Saattoivat sitten junaan.   Makuuvaunun sain pitää yksinäni. Hyvä. Eväitä ja luettavaa ei mukaan tullut joten ravintolavaunuun törsäämään. Eipä siinä junassa kummempia. Hiljaisesta junasta ei saa edes juttuseuraa. .
Rovaniemi - Stuorra Baldotjavri 10.6.2004 Torstai   Rovaniemellä hiukan myöhässä. Nukuin hyvin mutta ei nuo aikaiset herätykset mukavilta tunnu. Bussilippu autosta samantien Kenestuvalle asti 50 ja risat eur. Lyhyt paussi Sodankylässä jossa limu ja sämpylä.   Ivalossa alkoi sitten aikataulusotku. Alkaa olla vakio että bussit ei kulje silloin kuin pitäis (minun mielestä). Eipä tullut mieleenkään että Utsjoelle ei menis suoraa yhteyttä. Juuri tämä aikataulu jäi tarkistamatta. Seuraava lähtee vasta illalla 8 tunnin päästä. Kuis tässä taas kävi näin. Ei musta eräoppaaksi olisi kun en ehdi ajoissa edes lähtöpaikalle.   Päätin lähteä Inariin mutta sinnekin menee bussi vasta parin tunnin päästä. Etsin ruokapaikan. Sillan kupeessa olevan hotellin ravintelia olen aina väliin katsellu, joten sisään. Lounas 8eur ja risat. Jotain täytettyjä jauhelihapihvejä. Hyviä mutta pieniä. Onneksi salaattipöytä oli vapaasti käytössä.   Poikkesin vielä kyselemässä taksin puhelinnumeroita ja hintoja. Käväisi mielessä lähtö taksilla Inarista mutta taitaisi tulla kalliiksi.   Inarin bussi tuli ja pääsin Inariin, lähemmäs lähtöpaikkaa. Kahvit matkamuistomyymälässä. Ja sitten Siidaan. Kiersin kunnolla sen ulkotilanäyttelyn. Siellä oli tuo vanha Mirhamitupa Kittilän tieltä siirrettynä. Hyvä. Ensimmäinen kämppäkohde kuvattu. Yksi reissun teemoja on vanhojen ja uusien erämaitten rakennusten kartoittaminen ja kuvaaminen. Koko talvi on tullut kerättyä tietoa kartoista, kirjoista ja netistä. Tämän reissun reittikin on osin suunniteltu siten että tupia ja kammeja tulee matkalle useita. Ajan tappoa Siidan kahvilassa ja alakerran henkilökunnan kanssa.   Paluumatkalla Inarin keskustaan poikkesin Juutuanjoen varren polkua katselemassa ja tietenkin tuota hulppeaa koskea. Ranta-Marissa sain tapettua pari tuntia munkin ja pienen suolaisen eli pitzan kanssa. Hetki vielä ulkosalla kävelyä ja sitten se Eskelinen tuli.   Sataa ripotti, välillä runsaastikkin, vaan selkes sentään Kevoa lähestyttäessä. Bussissa oli kyydissä mies joka muistutti sitä Pulmankijärven kirjailijaa joka tarjosi saunan 2001 Mikalle ja minulle. En kehdannut kysyä.   Jäin kyydistä Kenestuvalla. Mäki alas Kevon reitin alkupäähän. Tie on upeassa Utsjoen laaksossa. Tämä vaihe matkassa on sellainen mieltä sekoittava. Pitkään odotettu asia joka juuri on tapahtumassa. Ei siinä oikein tiedä miten olla ja mitä ajatella, liekö ajatellutkaan mitään. Sellainen sanoin kuvailematon hyvän olon tunne, rauha mielessä. Toisaalta syke on korkealla ja mieli malttamattomana jotta saisi jättää tien taakse ja tunkeutua tuonne pöpelikköön.   Vaatteiden vaihto ja matkaan. Lähtiessä kello oli jo yli 23.00 sillä pian mäen harjan tuntumassa katselin puolen yön aurinkoa (siis kesäaikaa). Komeita mäntyjä ja tallattu polku. Valoa riittää. 1 1/2 kilsan jälkeen poro-aita ja puiston raja. Kun tuntui meno maittavan niin päätin jatkaa rajan myötäisesti ja jättää tuo Kevon eka nuotiopaikka väliin.   Suunta etelään. Puiston raja näyttää aukaistulta mikä helpottaa kulkua ellei lähde harhailemaan poropolkuja. No ei haittaa, suunta on oikea. Stuorra Baldotjavri tuli kierrettyä idän puolelta. Sen eteläpuolen lammelle löysin, loppumatkan raja väylää seuraillen. Ei ollut reitti ja maasto mikään vaeltajan unelma, Vaan enpä sellaista odottanutkaan. Koivikkoa ja jokunen tukeva mänty siellä täällä, paikoin muhkuraisessa maastossa. Tulipa heti alkumatkasta todettua että kulkea pystyy valon kannalta mihin vuorokauden aikaan tahansa.   Pehmeärantainen lampi työnsi usvaa varjon puoleiselta rannalta. Pistin teltan pystyyn länsipuolelle pienen kumpareen päälle. Pieni telttani mahtuu mukavasti kivien väliin. Tähän paistaa aurinko läpi yön. Ajattelin sen lämmittävän. Kello on kaksi. Laitan vain lämmintä vettä teevedeksi ja yhden lämminkupin. Uni maittoi. Matkaa kertyi n.5km. .
Vuogojávri - Cuoggá 11.6 Perjantai   Olipa teltassa kuuma. Heräilin useaan otteeseen. En viitsinyt nousta juuri ennen kymmentä kun edellinenkin yö oli sitä mitä oli. Yön pilvetön taivas oli saanut noita kumpuhattaroita. Lämmintä oli ulkonakin. Myslit kiisselillä ja aamukahvi. Ei murukahvi mitään oikeaa kahvia ole mutta kätevää.   Ylempänä maa näytti paremmalta kävellä joten hylkäsin suunnitelman poroaidalla kulkemista ja siirryin puiston rajan seurailuun. Hyvä päätös. Rajaa myötäilee huoltotieksi otaksumani maastoauton ura. Sitä seurasin muutaman kilometrin. Eilen illalla olin kuullut laulujoutsenen töräytyksen ja tuossa rajan mutkassa olevalla lammella se sitten uiskenteli yksinään.   Huoltotie kääntyi puiston puolelle joten hylkäsin sen. Puusto on täälläkin tunturimittarin tuhoamaa joten seutu on lähes avomaastoa. Muutama mänty törröttää siellä täällä. Läksin seuraamaan puiston rajalinjan tolppia joita on parin sadan metrin välein. Rajalinjan merkkaajat on ottaneet aikoinaan nuo yksittäiset isot männyt kiintopisteiksi rajaa maastoon merkittäessä. Puiston raja menee nimittäin sopivasti männyltä toiselle.   Vuogojavrille meni tieura jota seurasin rantaan. Yksi uusi kohde tupaluetteloon järven pohjoispäässä. Niemellä oleva kammi. Iso, moderni turvekammi jossa järvelle lankukuisti ja lautaseinä. Pari lukittua ovea ja isossa ikkunassa verhot uteliaita vastaan.   Kartan mukaan järven rannalla oleva tontti sisälsi vain kammin mutta paikalla oli punainen tupa, vanhempi hirsimökki ja juuri valmis hirsimökki. Kammista ei tietoa. Muutama mahdollinen paikka muutenkin möyrityssä maassa. Poikkesin harkitusti puiston puolelle siellä olevan puiston ulkopuolisen tontin rakennuksia katsomassa. Liian lainkuuliainen minäkin olen. Olin järven tuntumassa puiston alueella vajaan kahden kilometrin matkan. Hitto, jos rannassa on 4 rakennusta ja sinne menee kaksi maastoautolla ajettavaa tieuraa niin ei minun kävelyni tuhoa luonnonpuiston rauhaa P.n vertaa. Silti koko ajan olo oli kuin suurellakin rikollisella.   Ruokatauko taas puiston ulkopuolella Vuogosjavrjohkan varrella. Ilma oli jopa kuuma mutta pilviä pakkaantui yhteen lännen suunnalla. Ennustin illaksi sadetta. Mietiskelin reitin oikaisemista Rávdojohnjálmmelluoppalille (eli se lampi mistä kalastuslupa alkaa). Huomaa että kunto ei ole paras ja painoakin hiukan liikaa. No suuntasin kuitenkin suunnitelman mukaan itään kurujen risteykseen. Muutama poikkiharjanne ja poro-aita, johon tartuin jostain kiinni alittaessani sitä. Pääsin kuitenkin.   Cuoggajoen sivukuru jolle tulin oli lievä pettymys. Ei aivan ansainnut jyrkänteen merkkejä. Cuoggajoki sitävastoin oli komea tuossa rotkojen yhtymäkohdassa. Suuri kallio jonka ympäri joki virtasi useana ryöppynä taustalla pystysuora kallioseinä. Laskin rinkan ja kiertelin kuvauspaikkoja katselemassa. Onneksi puissa ei ole lehtiä peittämässä näköaloja. Harmittaa näin jälkeenpäin että kiirehdin paikalta eteenpäin niin nopeasti laskeutumatta jokivarteen. Alkumatkan hosumista ja olihan se sateen uhkakin päällä. Paikalle saapuvan pitäisi ehdottomasti laskeutua aivan kurun pohjalle jokivarteen. Kukin joen ryöppyävä töppyrä voisi olla se unelmien kuvauskohde.   Tässä vaiheessa huomasin kuksan puuttuvan vyölenkistä. Katselin ympärille mutta sehän on voinut pudota minne vain. Viimeksi muistan sen ruokatauolla. Poroaidan alitus ja takertuminen aitaan tulivat mieleen. No ei voi mitään, on se siinä vyöllä roikkunut 2 reissua ainakin mutta nyt siis putosi.   Pilvet tunkivat lännestä. Oli aika etsiä yöpaikka ennen sadetta. Jokilaakso alhaalla oli jotenkin kylmän oloinen joten nousin siihen mäelle joka on lähes rotkojen ympäröimä. Laella ryhmä toisiinsa yhteydessä olevia kalliolampia. Kahden lammen kannakselta pieni tasainen paikka teltalle. Näillämain isoille teltoille vaikea löytää tarpeeksi tasaista. Laittelinpa pöpperöt ja keittelin teetä pulloon. Käy se tietysti näinkin vaan kärsii tässä kuksan puutteessa hiukan tuo tyyli.   Iltaa oli vielä eikä sadekaan alkanut joten lähdin lenkille kameran kanssa. Vastapäätä tulosuuntaani kuului kosken kuohunta. Poikkesin joelle ja komeita paikkoja sain katseltavaksi. Kyllä tänne kannatti tulla. Ihmettelen vaan ettei tällaista rotkojonoa ole missään mainittu. Kiitos siitä taitaa langeta tuolle Kevon kanjonille tuossa vieressä. Minkäänlaisia polkuja, tulipaikkoja tai sammaleen kulumista ei havaittavissa. Ihmisiä ei täällä liiku. Nukkumaan kymmenen jäljissä samalla kun alkoi tipotella vettä. Matkaa tälle päivälle noin 14km. Hiukan raskas päivä näin alkuun ja tällaisessa maastossa. .
Cuoggajoki 12.6 Lauantai   Heräilin useamman kerran mutta päätin jatkaa unia. Hieman vajaa yhdeksän sitten nousin. Joitakin sorsia siinä lammella uiskenteli. Lämpimän oloinen ilma vaikka taivaalla riitti pilviä. Mysliä ja mustikkasoppaa. Tänään sataa. Pääsin liikkeelle kuitenkin ajoissa eli heti kymmenen jälkeen.   Tulin jokivarteen missä pääsi kohtalaisen hyvin kulkemaan rantapenkalla. Vuollit Beatnatjohkan jokea ennen kaunis suvanto jonka takana kalliojyrkänne. Joki kääntyi taas etelään mukavilla maisemilla. Vuollit Beatnatjohka tulee komean putouksen kanssa alas Cuggajoen laaksoon. Meinasin kävellä ohi ja varmaan olisin mennytkin jos puissa olisi lehdet. Nyt näin rinteen halkeamasta syöksyvät vedet. Pienoismalli Kevon fiellun putouksesta. Vieressä vielä hyviä leiripaikkojakin. Rinteellä on välitasanne josta löytyy paikkoja useallekin partioleirille. Ensimmäinen tosivanha nuotiokehäkin osui siinä silmiin. Vuollit Beatnatjohkan kohdalla mahdollinen ylityspaikka. Cuggajoesta on tähän asti kulkemallani osuudella ollut turha kuvitella kahlaavansa yli. Sen verran vettä riittää ja kuohuvia kivisiä koskia tai syviä suvantoja. Tässä kohdin Cuoggajoki lähtee leveänä, moniosaisena, kivisenä koskena suvantojärvestä. En käynyt rannassa mutta koski näkyi hyvin matkan varrelta. Jos ylitystä pitäisi suunnitella niin tähän taitaisin ensimmäisenä tulla paikkaa katsomaan.   Kauniit maisemat jatkui. Ravdojohkan yhtymäkohdan alapuolella komeita kallioita joiden välistä Cuogga joki on uomansa löytänyt. Siinä alapuolisen järven eteläpäässä näytti olevan leiripaikaksi muikealla maisemalla ja koskilla varustettu tasanne. Katselin ylempää.   Pilveä pukkasi päälle ja ukkonen jyrähti. Kiiruhdin kotona kartalta katsomaani Rávdojohnjalmmelluoppalin rantaan. Paikka oli pettymys. Kivikkoinen ja pusikkoinen ainakin tämä pohjoispään länsiranta. Teltan mittainen kolo löytyi mutta ehdin kastua ennen kuin se oli pystyssä. Kauaa ei satanut. Laitoin kuitenkin pussimuonat. Lammella tuikki sateen jälkeen mutta jätin kalastuksen väliin ja kirjoittelin hetken päiväkirjaa.   Kuurosateita tulee ja menee, ei auta jäädä odottelemaan. Jätin Cuoggan rotkon ja joen. Näytti ranta myös kulkukelvottomalta. "Oikopolkua" Vuollimus Cuokkajávrin päähän. Siellä jopa muutaman metrin hiekkaranta. Järven rannalla, Cuogga joen lähtökohdan eteläpuolella karttoihin merkitsemätön kämppä. Punainen katto loisti muuten ei mitenkään uuden näköinen. Vene rannassa.   Yöpaikaksi katselin Cuokkasisjärvien välistä kannasta 2,5km pitkän järven takana. Länsirannan yläpuolella tasaista maata. Rannassa ei kannata kulkea. Vuolimuksen pohjoispäähän laskevaan Pajib Peädnagjohkaan oli päättynyt yhden komeasarvisen poron maallinen taivallus. Purossa olevassa kallossa oli vielä molemmat sarvet kiinni. Päälle oli kaatunut koivun runko.   Järvien (Gaskkamus ja Vuollimus) kannakselle päästyä ei teltalle tahtonut paikkaa löytyä. Kiviä kylläkin. Rantapenkalla Gaskkamuksen puolella teltan verran tasaista. Sateessa taas telttaa pystyttämään. Pari minuuttia olis vesisade saanut taas odottaa.   No paikkahan on komea. Järvien välinen koski (ei nyt ihan koski mutta kyllä vesi siinä virtasi. Kahlaamalla ylitettävä paikka. vastarannan pusikossa vene ylemmän järven puolella) tuossa vieressä ja järven itäpuolen jyrkät kallioseinät vastapäätä. Järvellä uiskenteli kolme joutsenta jotka pian lähtivät muualle. Keittelin lämmintä juotavaa, laitoin tonnikalan turpoamaan.   Sadekuurojen välissä ehti heittelemään virveliäkin. Tulin paikalle hieman ennen neljää ja oleskelen nyt teltassa sateen ropistellessa kattoon. Olisihan sitä tuolla ulkona mieluummin. Mutta päiväkirjan sain ainakin ajantasalle. Vesitasokin lensi yli pariin kertaan. Toisella kertaa näytti kuin laskeutuisi. En huomannut että olis lähtenyt. .
Roavvevarri - Keräsjärvi 13.6 Sunnuntai   Kun oli mennyt nukkumaan ajoissa niin saattoi noustakin aikaisin. Koko yön oli satanut ja kaikkialla märkää. Teltan tuuletus ei toimi tyynellä. Aamulla sentään aurinko paistoi. Komeat pahdat tuossa järvellä, ihme ettei kartoissa ole jyrkänteen merkkiä kun sentäs lähes pystysuoraa seinää.   Selän takaa lännestä pukkasi pilviä joten en aikaillut aamutoimissa. Jo yhdeksän aikaan olin liikkeellä kohti Roavvevarria. Poroaidan ali ja tunturimittarin tuhoamaa koivikkoa huipulle. Ois täällä aivan toisen näköistä ja toisenlaista kulkea jos huipulle asti yltävät koivun torsot olis hengissä.   Viestittelin etelään kuulumiset ja sijaintini. Luoteesta pukkasi kuurosateita joten en jäänyt soppatauolle vaan samantien Tseärbmakmarakselle. Kastuinhan siinä toiselta kyljeltä. Huipulla tapasin taasen puiston punaisen rajatolpan, linja ei vain erottunut. Taukopaikka löytyi Tseärbmaksen etelärinteen lammelta. Sain pitää soppataukoa auringossa. Ihmeen pitkä pilvirako ja sen jälkeen tuntui säätyyppi vaihtuneen tavallisiksi poutapilviksi. Kauniit maisemat mutta kevään takia värit on vielä hiukan ruskean ja harmaan voittoisia. Koivun lehtien puuttuminen tekee niiden rungotkin aavemaisiksi. Paju ja vaivaiskoivukin vielä pelkkää harmaata risukkoa.   Seuraava kohde Savdsajohkan alajuoksu. Kartassa 35m pudotusta muutaman sadan metrin matkalla. Ja olihan siellä kosken pauhua ja pärskettä. Kameran akkuja vaan pitää sääliä kun vasta 4. päivä menossa ja kaksi kuudesta kohta käytetty. Alhaalla komeaa tasapohjaista koivikkoa josta joki pukkaa läpi moneen osaan haarautuneena.   Laskin rinkan selästä Keräsjärven päätyyn jonkun vanhalle nuotiopohjalle. Kivinen ja tuulinen paikka. En laittanut telttaa vaan päätin kokeilla kalaonnea ja samalla etsiä parempaa leiripaikkaa.   Komeita kala- ja leiripaikkoja on useampi niillä main missä Keräsjärven laskuoja, Savdsajoki ja Tsieskadasjärvien vedet yhtyvät. Tuli sieltä yksi tammukkakin ja jäi puihin muutama pätkä siimaa.   Hain rinkan ja palasin jokivarteen. Valitsin leiripaikan kauniilta hiekkatörmältä. Pystytin teltan ja laittelin leipiä sekä kaakaon. Täällä on kalasteltu ennenkin. Jokivarressa oli muutamia nuotiopaikkoja ja polkukin oli selvästi ihmisten tallaama. Teltan vieressä hiekkatörmän päällä tasaista tilaa useille teltoille. Joitakin koivuja on sahailtu nuotiopuiksi.   Lehdettömät puut on kolkon näköisiä mutta maisema on sitävastoin avara ja valoisa. Läksin kalastellen katsomaan jokea alas Tsuoggakoahtejavrille (Ts=C jossain kartoissa). Mukavia suvantoja mutta ei lisää kaloja. Onpa täälläkin oikeen kunnollisia käärmepajukoita niin ettei läpi tahdo päästä. En mennyt Ts järvelle asti kun rannat soistui.   Palailin teltalle sapuskan laittoon. Jauhelihamakarooneja, kasviksia, munakoisoa, ja tammukkaa. Päälle pienet stroohista ja kuivaporosta. Ramasee vaikka kello vasta vajaa yhdeksän. .
Cieskadasjávrit - Guhkesjávri 14.6 Maanantai   Enpä mennyt enään iltakalaan vaan nukahdin. Tämä "aamu" "valkeni" pilvisenä. Aurinko kyllä näkyi harson takaa mutta harmaita pilviä tuli aina vaan lisää. Luppopäivä, vaikka jo eilen päätin että tänään menen tuonne järven toiseen päähän 5,5km. Sitä ennen kuitenkin tutustuminen noihin lähimpiin Tsieskadasjärviin. Päiväreppuun keitin ja kahvittelueväät. Vapa kouraan ja menoksi.   Purovartta ylös ja ekan lammen rannasta oikaisu mettän läpi sille käyrälle lammelle. En saanut muuta kuin sorsan säikyteltyä pesästä. Matala oli lampi. Rannat oli kyllä korkeita ja jyrkähköjä. Odotin kartan perusteella jylhempääkin lampea vaan eipä ollut. Uistinta piti kelata ripeästi ettei ollut pohjassa.   Tsieskadas Suolojärvi on sitten isompi mutta navakka järven suuntainen kylmä tuuli ei houkutellut sen rantoja kulkemaan. Kalastamis mielessä nuo isompien järvien rannat on olleet tähän astisella kokemuksella nirkosia antamaan kalaa. Päätin palailla jokea alas ja laitoin pienimmän lipan siimaan. Heitin kuitenkin myös järvelle joen suun kohdalta. Ja naps! 1kg hauki tuli turhia vastaan pulikoimatta rantaan. Harmittelin ettei suola tullut matkaan. Pistin taukopaikan pystyyn siihen joen alapäähän Vuolimus Tsieskadas järven tuntumaan. Keitin kahvin. Perkasin kalan, otin lihat ja keitin ne. Joen suisto siinä järvellä näytti niin houkuttelevalta kalapaikalta, että otin virvelin ja viskasin sinne muutaman kerran. Hauen nappaaminen on aluksi kuin uistin jäisi pohjaan mutta sitten saa hinata lähes tahdottoman kalan ylös. Lähes edellisen kokoinen tämä toinen hauki.   Palasin teltalle. perkasin ja pistin suolaan tämän toisen. Edellinen meni kattilaan makaroninen jatkoksi. Haukipataa tai haukipastaa.   Rupesi sitten jatkuvammin satamaan. Pistelin tavarat kasaan ja läksin matkaan. Tihkusadetta kaakon suunnalta. Ei huvita jäädä telttaan makoilemaan vaan mieluummin sitten vaikka eteenpäin vaikka hiukan kastuu.   Koitin matkalla kiikaroida sitä Keräsjärven vastarannan kammia joka kartoilla kummittelee. Ei näkynyt mitään isompaa tai muutakaan asumukseen viittaavaa siinä kartan osoittamalla niemellä. Jotain harmaata niin kuin pari hirttä oli siinä missä kartan merkintäkin. Voivat olla kaatuneita koivujakin. Kymmeniä vuosia on kammi ollut poissa, niin uskon. Ranta oli siellä avoin eikä puissa lehtiä, jos jotain olis ollu se olis näkynyt. Tarkkailupaikkani oli kapean järven vastarannan korkealla rantatörmällä. Kiikaroin useasta suunnasta vastarantaa pitemmältä matkaa. Vaikea uskoa että sinne olisi kokonainen ehjä kammi voinut piiloutua minun katseeltani.   Tihku senkun jatkui. Ensin ei matka meinannut taittua ollenkaan ja sitten meninkin jo ohi. Laskeuduin Rotkoon ja kävelin kappaleen matkaa takaisinpäin järven päätyyn (Guhkesjávri). Kohtuullinen leiripaikka. Vieressä talvinen nuotiopaikka johon kasattu kohtuuton määrä koivunrunkoja. Sen takana isolta alalta katkottu koivuja vajaan metrin korkeudesta. En ymmärrä miksi kaataa noin reippaasti enemmän kuin sitten tarvitsee. Joku Rambo-ryhmä taas tai paikalliset kelkoilla.   Tihku vain jatkuu joten makailen teltassa. Vielä huominen on varma telttayö. Mutta sitten pari kammi mahdollisuutta tai reipas patikka Luomuksen tuvalle. Siitä sitten muutamia tupaöitä. Sade ei niinkään häiritse nukkumista vaan lähinnä ilta- ja aamuaskareita. Sapuskan kokkaaminen makuultaan teltan oviaukosta on ikävää niin pienessä teltassa kuin minulla on mukana. Iltaisinkin mieluummin istuisi nuotion äärellä kuin röhnöttäisi teltassa pitkällään.   Paistoin hauen ja päälle kanttarellikastike. On tämä yhen lajin kokkaamista. Itse makaa teltassa ja keitin on tuossa ulkosalla. Kaipaan jo pöydän ääreen. Olisikohan tuo suositusten mukainen sisävesikalamäärä ylitetty tänään kun haukea on tullut popsittua Å2kg. Jos jatkossa ei tammukkaa tai harjusta tule niin saa kala ruuat olla. Joutsenetkin tuossa lentelee edestakas. Niillä on kovasti asiaa toisilleen. .
Ravdopuolddsak 15.6 Tiistai   Aika vilponen yö, satoikin jonnekin aamupuoleen. Ulkona olleessa kattilassa 3mm vettä. Valjuksi jäi kuva Keräs- ja Kuhkesjärvistä. Tuuli ikävästi ja mittari näytti +6 joten sormet kohmeessa puuro ja kaakao. Olin liikkeellä jo yhdeksän aikaan. Välillä koitti tihkuakin. Kuljin rotkoreitin päähän eli Tsuoggakeähtsejavrille asti. Välillä Pievlajoen näyttävä lasku laaksoon. Tsuogga.... näytti mainiolta kilometrin pituisena mutta vain 50m leveänä.   Läksin puuskuttamaan ylös Savdsavaddalle. Koivut on täälläkin harvassa mutta ylempänä ilahduttavasti katajaa. Taivaalla näkyi hetken yksi pieni sininen läikkä. Lupauksia antava. Huipulta taas viestejä etelään ja takaisin.   Laskeuduin Savdsavaddajohkalle jonka alajuoksu sorapohjainen ja mutkitteleva. Saattaisi tammukka viihtyä. Itse ainakin viihdyin kauniissa koivikossa virtaavan, komeilla hiekkapenkoilla varustetun, solisevan puron partaalla. Pidin soppataukoa ja heittelin kokeeksi pienen matkaa alavirtaan. Ei ollut tammukka syönnillä (Näin sanotaan kun kalaa ei tule).   Maisemat ja maa muuttui täysin Ravdopuolddsakin hiekkaharjuille siirryttyä. Hienoa hiekkaa, paikoin poropolkujen paljastamana. Mielenkiintoinen jääkauden paljastuma tämäkin. Mikä lie mahtivirta kuljettanut hiekkaa juuri täällä ja jättänyt jälkeensä jopa 40m korkeita jyrkkiä rinteitä, harjuja ja suppia suuressa sekamelskassa. 6km pituisella ja n.1km levyisellä alueella. Kaunista varpujen ja jäkälän peittämää maata.   Tulin Kabmasmohke Ravdojavrin eteläpäähän kun kartan perusteella oletin siellä olevan hiekkarantaa. En pettynyt. Pituutta hiekkarannalla Å1km. Mainioita leiripaikkoja. Tuuli vain ikävän kylmästi pohjoisesta järven yli. Laskin rinkan ja poikkesin laskuojan yli lounaispuolelle johon tulee maastoauton kuljettava tie. Ovat ajaneet rantaa pitkin ja sitten itärannalta ylös jonnekin.   Kello oli vasta kaksi varhaisen ylösnousun ansiosta joten suuntasin järven itäreunan hiekkarantaa pohjoiseen. Puolenvälin kieppeillä huomasin lautamökin järven länsirannalla. Koitin saada kuvia ja harmittelin etten käynyt siellä asti. Järveen työntyvän niemen tyvellä retken komein leiripaikka mutta jatkoin vielä.   Kabm. Ravd. järven pohjoispuolella olevaksi, karttoihin piirretty kapealahtinen järvi oli kuiva lähes kokonaan. Koko pitkä kapea lahti oli nurmea kasvavaa niittyä. Vanha rantaviiva ja rantakoivut näyttivät järven entiset rajat viitisen metriä pohjan kuoppia ylempänä. Metkan näköinen paikka. Ei siis yöpaikkaa täältäkään. Järven jäljellä oleva osa ei viehättänyt. Otin suunnaksi seuraavan eli Kevon puiston puolella, rajaa hipoen olevan järven. Sekin oli ainakin 5m alempana rannan koivuja. Sinne laski sentään puro. Vaikutelma oli kuin tyhjiin lasketussa tekojärvessä. Näillä laskuojattomilla järvillä täytyy olla joku maanalainen yhteys harjujen ali. Purot suoltaa järviin vettä mutta mistään se ei valu pois.   Kun kellokin oli vielä vähän päätin lähteä katsomaan sen lautamökin. Pientä tihkukuuroa ja kylmää tuulta oli nähty jo pari päivää. Ripeästi olin tyhjillään olevalla mökillä. Pystylauta, tervapaperi tuulensuojana, siinä seinät, ei eristeitä. Katossa lauta ja huopa. Lattialla sentään parkettikuvioinen muovimatto. Ovi toisessa päässä, pieni ikkuna toisessa. Kaksi laveria seinillä. Ikkunan alla pöytä ja oven pielessä pyöreä kamina. Seinillä pientä tarpeellista. Hiiret, myyrät ym. pitäneet pippaloita vetämällä tyynystä superlon rouheet ulos, syömällä ikkunan eteen ripustetut sokerinpalat ja paskomalla pöydälle. Molemmilla lavitsoilla superlonpatjat, toisella täkki ja toisella kaksi porontaljaa (karvoja kaikkialla). Puitakin nurkkauksessa joten kaminakin saattaisi toimia vaan enpä viitsi kokeilla. Ei vissiin kovin usein käydä. Tuvalle pääsee maastoautolla perille siltä Gamasmohke Ravdojärven etelärantaa kulkevalta "tieltä" . Kävin illalla sillä suunnalla pienen kävelylenkin tossusilteen.   Ruoan laitto ja syöminen pöydän ääressä, ah mikä mukavuus kun ikkunallakin nättejä tekokukkia. Toivomus pöydästä toteutui joten kokeillaan toivoa jospa huomeniksi saataisiin aurinkoa ja lämmintä. .
Kaamasjoki - Ruktajärvi 16.6 Keskiviikko 7 vaelluspäivä   Teltta on lämpimämpi kuin tuulenpieksemä eristämätön tupa. Repun mittari näytti aamu klo 8 +6°C (sisällä). Mutta tupa on kuitenkin mukavampi. Ei tuo kamina kovin kummoiselta näytä ja pihallakin on toinen joka halki.   Läksin länteen hieman ennen kymmentä kovassa ja kylmässä pohjoistuulessa. Ruohtervadda, Njáhkájohka ja Njoammelgielas yli yhteen menoon. Kun piti ruveta katsomaan tupaluettelon merkintää 049 näkyi alhaalla Kaamasjoen kivisen uoman rannalla harjakattoinen tupa. Ei etsimäni siellä pitänyt olla. Joka tapauksessa sinne, oli lukossa tai ei. Seinustalla saisi ainakin tuulensuojan. Tuuli oli voimakas ja seutu suojaton. Oikea kylki tuppasi tosissaan kylmettymän.   Tupa oli auki. Suuri kiitos. Samalla rupesi satamaan ... lunta, räntää, rakeita. Mikäs siinä kahvin keittoon vaan. Tupa on hirsinen ulkoa uudehkoilla laudoilla vuorattu. Hiljattain kunnostettu, ainakin katto. Ikkuna on iso, liian iso koska sen alareuna on sisäpuolelta laudoitettu. Seinähirret on vanhoja kuten niiden tilkkeetkin näyttää. Ikkunan, oven ja katon rajasta pursuaa uretaani. Sisämitat Å3x4m. Ovi on ikkunaa vastapäätä ja hyvä kamina sisään tultaessa oikealla puolella, vasemmalla hyllyllinen tarpeistoa kokkaamiseen. Pöytä ikkunan alla ja siinä radio. Laverit pöydän molemmin puolin. Ympäristö ei ole kovinkaan kulunut enkä nähnyt mönkijän uraa joten tupa lienee pääosin talvikäytössä. Erikoista ettei näin näkyvällä paikalla oleva tupa ole kartoissa. Voihan tupa olla joskus tähän siirretty. Katteena pelti ja vanhan huopakaton palasia muutama ympäristössä. Veikkaan että tupa on tuotu tähän tai sitten tämä on vain talvikäytössä. Jälkeenpäin Kuivin autiotuvan ovessa näin vanhan kartan jossa tämä tupa esiintyi autiotupana. Siis tuo tuvan siirtäminen tähän jostain muualta taitaa olla pois laskuista. Jäljelle jäänee vaihtoehdoista vanhan hirsikämpän täydellinen kunnostus ja käyttö vain talvisaikaan.   Sainpas kuitenkin lämpimän sääsuojan kun pistin kaminaankin pesällisen. Viestittelin taasen etelään. Komea kivivirta tuossa tuvan ikkunan alla. Kiviä 30-40m leveydeltä ja itse puro siellä kivien seassa muutaman metrin. Isoja lumiläikkiä joen penkalla.   Lumisade muuttui tihkuksi. Ei huvittanut jäädä kun lupasivat huomiseksikin sadetta. Sama se milloin kastuu. Tähtäsin niille Geatkegielasjohkan kammeille jotka karttaan on merkitty. Jos jompi kumpi on kunnossa niin jään yöksi sinne, muutoin Ruktajärvelle Kevon reitin autiotupaan. Alunperin oli tarkoitus käydä katsomassa sitä GT-kartassa ollutta tuvan merkintää vajaa kilometri pohjoisempana mutta tässä säässä moinen lenkki ei innostanut. Todennäköisesti siellä ei olisi ollut mitään. Voihan olla että juuri tämä tupa oli se kartan tarkoittama kämppä vaikka merkintä kartassa onkin hieman toisaalla.   Tasaista ja hyvää kulkumaata suoraan länteen. Tihutti vasten mutta ei ollut kylmä kun olin saanut tuvalla vaatteet kuiviksi. Mieli piristyi kun pääsi ylös tunturinummelle. Laajat maisemat, kauniit värit vielä. Tähän aikaan puuttuu se kaikkialle levittyvä vihreä. Tuuli ja sade vaan ei sallinut seisoskelua.   Ensimmäinen kammi pisti etsimään. Oli merkitty karttaan noin 300m liian ylös purovarteen. Kammin raunio oli vielä kehikon osalta jokseenkin pystyssä mutta turpeet puuttui yläosasta. Ei ole ollut käytössä pariin kymmeneen vuoteen. Toista kammia sain hakea kauniissa katajaisessa purovarressa vielä pidempään. Kävelin jokivartta ylös ja kun ei näkynyt mitään palasin alaspäin eikä näkynyt. Mutta taas ylös mennessä tunnistin mättäistä kammin muodon. Suurinpiirtein kartan kohdilla, ehkä hieman alempaa (100m). Ei jälkeä puurungosta, vain neliötä muistuttava turvekehä. Kuvattu ja kartoitettu on. En tonkinut maata löytääkseni varmistuksen siitä onko paikka juuri oikea. Mitään kaminan kappaleita, lankunpätkiä tai muutakaan en muista nähneeni. Paikka oli vain niin sopiva. Pieni kohouma ympäröivässä maassa jonka päällä sopivassa koossa neliön muotoinen turvekehä. Kun tuota purovartta tuli kolmesti kuljettua eikä parempaakaan vaihtoehtoa kammin paikaksi löytynyt niin uskon olleeni oikeassa paikassa.   Tihutti ja vilutti joten en jäänyt kahvia keittelemään vaan jatkoin ylös. Geatkikielasin laen pohjoispään ylityksessä mahtavat maisemat Luomusjärville mutta sateen takia vain pikainen valokuvaus ja kartan katselu. lasku puiston rajalle ja oikaisu Kevon polulle. Vielä 600m ja olin Ruktajärven autiotuvalla.   Tuvan pihamaa täynnä telttoja ja tuvan seinusta täynnä rinkkoja. Paikalla rippileiri, vetäjät ja 26 leiriläistä. Mieli teki lähteä jatkamaan mutta en olisi jaksanut. Mukavaa porukkaa mutta vilinä mikä vilinä. Tyhjensivät tuvan että sain rauhassa laittaa sapuskat ja syödä. Pistin teltan sivummalle jotta saavat ja saan olla rauhassa. Olivat Taipalsaarelta (tai joku semmoinen). Yksi vetäjistä oli kotoisin tältä paliskunnalta ja hänen setä oli Hans Niittyvuopio Muotkan Ruoktusta. Jonkun verran tuli jutusteltua ja aika vierähti. Ruktajärven tupa on niitä lapin vilkkaimpia. Hiekkainen maaperä ei ole mitenkään voinut kestää sellaista kulutusta. Siksi tuvan ympäristö on rakennettu. Polut on rajattu ja niille on tuotu karkeampaa hiekkaa toisaalta. Polkujen vierustat on peitetty turpeella. Tuvan portaiden ylin tasanne on teräsritilästä piha tuvan edessä pienistä kivistä. Näillä toimenpiteillä tupaan ei kantaudu hiekkaa eikä sateen jäljiltä koko pihamaa ole kuravelliä.   Telttapaikka hieman sottainen (märkä humuspitoinen hiekka). Unensaanti ensi kerran pyöriskelyä. .
Njavgoaivi 17.6 Torstai   Yöllä satoi (tihkutti). Nousin teltasta kun ulkoa alkoi kuulua ääniä. Toivoin riparin lähtevän että saisin rauhassa laitella sapuskan ja tehdä inventaarion. Eihän sellainen lauma mihinkään ripeään lähtöön pysty. Aamupala kodassa jossa tungeksi riparilaisia.   Rinkan olkaremmin yksi holkki tuli kokonaan remmin läpi ja säikähdin että kuis nyt. Sain sen kuitenkin toimimaan helposti (toistaiseksi). Tuvan toisen laverin sain varattua ruoan inventointia varten. Reppu tyhjäksi. Ruokaa on mennyt mutta vielä sitä on riittävästi. Paikalle tuli vielä pariskunta joka oli muutaman päivän reissulla Tenon mökiltään.   Pientä tihkua oli mutta muuten lupaavaa säätä. Njavgoaivin tuvalle 6km menee merkitty polku jota läksin kipittämään. Helppo kulkea kun ei tarvitse suunnistaa. Maisemat alko komistua mutta tihkukuurot ja tuuli piti liikkeellä. Vain viestitystä etelään. Polkua pitkin kävelee huomattavasti ripeämpää kuin tiettömällä taipaleella. Tuo suunnistamisen ja reitinvalinnan pysähdykset jää pois. Turhia mutkia ja hankalia maastoja ei tule vastaan kun polku on jo hakeutunut helpoimpaan kohtaan. Tasaisella maalla polkua kävelee 4km/h, poluttomassa maastossa 3km/h. Hankalissa jokivarsissa tai mettiköissä 2km/h ja kurujen pohjan kivikoissa 1km/h. Nämä noin karkeina esimerkkeinä kulkuvauhdista.   Njavgoaivin tuvalla oli pariskunta joka teki lähtöä. Olivat tulleet sinne vasta aamuyöstä. Rupattelinpa taas kun melkein viikon sai yksin kuljeskella. Sitten rauha saapui.   Ruokapuoli oli taas edessä. Nyt pilkoin ja paistoin pekonit, lisukkeeksi riisi ja tillikastike. Täyttävää. Niin tämä tupa on siis näitä mettähallituksen tyyppitaloja. Päädystä sisään, oikealla halkolaatikko sitten kamina. Vasemmalla kaasuliesi ja pöytä ikkunan ääressä. Perällä tuvassa molemmin puolin leveät alalaverit ja yksittäinen ylälaveri. Takaseinällä ikkuna.   Kun vesipaikkakin löytyi läheltä niin päätin pestä pääni. Normaalisti lähimmälle vesipaikalle 800m nyt vieressä 100m iso lumiläikkä jonka alla pikkuinen padottu liru josta kuupalla ämpäriin vedet. Pari tuvan isoa kattilaa kiehumaan ja ämpärillinen sulamisvesiä, niillä homma hoitui. Mukava saada pää puhtaaksi.   Aikaa oli vierähtänyt ja Akukammista huhuja kuullut joten päätin jäädä tänne yöksi. Sääkin paranee, välillä jopa aurinko paistaa. Poikkesin vielä Njavgoaivin molemmilla huipuilla maisemia ihailemassa, nyt kun siihen sään puolesta oli mahdollisuus.   Palatessa näin porotokan pohjoisessa säntäävän juoksuun. Olivat siis havainneet jonkun. Kiikareilla löysin kaksi kulkijaa tulossa tuvalle. Harmittelin. Vaatetuksen väristä päättelin toisen olevan nuorehko nainen. Istuin rinteellä ja annoin heidän tulla ennen minua tuvalle.   Tulijat oli kaksi parikymppistä tai alle tyttöä. Kiersivät kevon merkattuja reittejä ja olivat nyt tulleet Kuivin tuvalta. Ilta meni muutaman päivän rästejä kirjoitellessa. Tupa hiljeni ajoissa. Kävin vielä hetken istumassa ulkona vieraskirjaa lukien. Tuvassa oli turhan lämmin eikä unenpäästä tahtonut saada kiinni. Tyttöjen reittisuunnitelma oli aika rankan tuntuinen. Kiersivät Kevon polkuja 20-17km päivämatkoilla eikä rinkatkaan näyttäneet niiltä kevyimmiltä. Toivottavasti jaksoivat ilman haavereita. .
Akukammi - Kuivi 18.6 Perjantai   Tytöillä oli herätys kahdeksalta mutta heräsin hieman aiemmin. Pikaiset aamutoimet ja liikkeelle lähdin jo yhdeksän aikaan. Tihuttaa vaikka illalla oli alkanut selkenemään. Reissun pisin päivämatka alkamassa Akunkammin kautta Kuivin tuvalle 17.5km. Maasto helppoa ja polku selvä. Sitä vaan pisteli jalkaa toisen eteen kaksi tuntia. Tunturit vaihtui sivulla, kuuropilvet yllä ja kivet alla. Olin Akukammilla.   Kammi on iso, mutta jo parhaat päivät nähnyt. Vielä voisi hätätilassa nukkua mutta sopii sääsuojaksi varsinkin talvella. Kammissa on pieni eteinen ja itse sisäosa kolmijakoinen. Keskiosan seinällä pieni avotakka ja laitaosissa makuutilat. Maalattiaa suojasi makuuosissa muovi. Makuuosissa oli myös pienet ikkunat ylhäällä. Eteisen painuneet turpeet kaipasi kohennusta.   Pistin takkaan tulet ja laittelin keittimellä soppaa. Sisällä oli varmaan kylmempi kuin ulkona ja takan savukin tuprutti kivien raosta siihen malliin, että mahtaako seinäturpeet pian syttyä. Kaipasi kunnostusta ja se olisi toivottavaa sillä tämä on kyllä omaperäisin näkemäni kammi. Kammin ulkopuolella on kelosta pirttipöytä ja nuotiokehä. Sivummalla vessa ja mäen päällä täysinäinen puuvaja. Metsähallitus pitää huolen puista.   Parisen tuntia siinä kuitenkin taisi vierähtää. Katsoin vielä pikkuvarpaat jotka näissä saappaissa ovat tilanpuutteen vuoksi kovilla. Oikean jalan pikkurillin rakon päälle laastari.   Päivän toinen etappi isompien tunturien väliin Kuiville 10km alkoi, kuis muuten kuin tihkussa. Ei se kovaa tihkua ole sillä takki kuivuu tuulessa samaa vauhtia kuin kastuu. Sateen vaikutus onkin suurempi tuohon mielialaan. Komistuvat maisemat korvasivat kuitenkin paljolti sään kehnouden. Varsinaiset Paistunturit alkoivat.   Kevon puiston merkittyä reittiä yli laajan puuttoman ylängön Gamoaivin 552 eteläpuolitse. Kaksijakoiset on mietteet näistä merkityistä reiteistä. Niillä pyritään rajoittamaan maaston kulumista. Täällä vaikutus on ollut mielestäni päinvastainen. Kasvillisuus on rikkoutunut polun kohdalta niin että sade ja tuuli pääsee kaivamaan ohuen turpeen alla olevaa soraa. Paikoin rinteissä polku kulkee usean kymmenen sentin syvässä rumassa urassa. Jos polkua ei olisi merkitty niin ihmiset kulkisivat tasaisemmin laajalla alueella minkä varvikko kestäisi. Silloin ei syntyisi uria joihin eroosio pääsee käsiksi. Lisäksi merkittyjen polkujen tekeminen lisää huomattavasti kulkijoitten määrää. Toisaalta täytyy muistaa että ollaan luonnonpuistossa jossa on kulkeminen sulan maan aikaan kielletty. Merkitty reitti on siis ainoa puistoon sopiva kulkuväylä. Istuin hetken suurten tunturien syleilyssä haltioituneena maisemista. Leäksakoadejohkan latvoilla tuntee olevansa pieni. Seurasin laiduntavaa porotokkaa tulevalla reitilläni ja toivoin niiden väistyvän ennen kuin jatkan matkaa.   Eivät väistyneet joten kävelyni sai ne kasaantumaan ja kipittämään tunturiin pienet vasat mukanaan. Harmittaa pistää koko lauma liikkeelle vain sen takia että itsellä on tietty reitti ja päämäärä. Autiotupa tuli tyhjällä rinteellä näkyviin runsas kilometri ennemmin. Pitkiä nämä viimeiset kilometrit.   Komeaan paikkaan ovat tuvan laittaneet ja kuin pisteenä iin päälle tuli aurinkokin näkyviin. Tupa oli tyhjä ja rymistin sisään. Jalat on kuin tulessa 17.5km oli takana. Loppupään kivisempi taival jo kantapäitä arastellen. Nyt saappaat jalasta. Hyvänolon tunne hiipi sisikuntiin. Kaminaan lämpö ja tee-vesi kiehumaan.   Vilkuilin tupaa ympäriinsä. Muuten sama malli kuin aiemmat mutta puuvaja jatkettu tuvan taakse ja sinne yhteys sisäkautta laverien välistä. Fiksua ajatellen että tupa on talvella lähes lumen peitossa. Puuvajassa myös sisävessa talvikäyttöön, nyt kuitenkin auki. Eko "hömpötys" on tuonut nuo keräyspisteet joka täällä on pistetty tuohon pääikkunan puolelle pilaamaan maisemaa Kuivi (Guivi) tunturille. Idiootti paikka mutta taitaa olla talven lumien sanelema juttu sekin.   Vielä tuli jokunen sadekuuro mutta illemmaksi taivas selkeni noin luokkaan puolipilvinen. Laitoin lihaperunasosemuusia ja sitten paistoin pari leipää kaminassa. Olis saanu taikina nousta hiukan enemmän ja hiilloskin on turhan kuuma folioleiville. Hyvää kuitenkin. Folio pitää kuljettaa sen alkuperäisessä rullassa. Taittelemani foliopalaset ei olleet säilyneet ehjänä. Päivän urakan ja auringon kunniaksi korkkasin rommin. .
Nilijoki 19.6 Lauantai 10. vaelluspäivä.   Sain olla tuvassa yksin. Yksi teltta tuli tuvan taakse rinteeseen 1/2 1 yöllä. Kävin silloin pisulla ja meinasin lirutella niitten näkösällä kun pistivät telttaa pystyyn. Kohteliasta olla tulematta tupaan puolen yön jälkeen varsinkin kun sää oli pilvetön.   Aamulla laittelin rauhassa itseni matkakuntoon ja olin yheksän jälissä liikkeellä. Teltalta tervehdittiin. Taivas täyttyi nopeasti pilvistä mutta ei satanut. Alkoi 4km nousu Guivin huipulle. Nousua 280m. Pieni istuskelu ja maisemien ihailutauko 1,5km ennen huippua.   Huipulla kiveä kiven päällä ja vähän allakin. Tuuli oli yllättävän tyyni mutta lämmin siellä ei ollut. Komeaa seutua. Yllättävän mahtavia tuntureita ja paljon. Korkeuserojakin muodostuu syvien laaksojen takia. Mutta kaikkialle näkyvät Norjan tonniset Gaissat tuossa vieressä niin kuin hymyilevät näille meidän oaivveille.   Pistinpä taasen sijaintitiedoituksen etelään. Merkitty reitti (virallinen) johti pahasti väärään suuntaan joten rikoin tietoisesti Kevon puiston sääntöjä ja oikaisin Cársejohkan latvakurulle. Virallista reittiä kulkien olisi matka ollut noin 3km. Oikoreittini vain n.800m. Rikkomus mikä rikkomus. Kevon puiston laajennus vuonna 1982 on mielestäni ollut turha. Vanha aluekin oli jo hyvin laaja ja kattoi koko kanjoni alueen. Tuskin näin vähäinen vaeltajajoukko olisi haitaksi alueella jossa paikallisillakin on kulkuoikeus. Mutta toivottavasti asian paremmin tietävät ne jotka asioista päättävät ja niitä sääntöjä pitäis noudattaa. Tuon Madjoen tuvan (14km koilliseen Guivilta) voisivat siirtää puiston ulkopuolelle tai sallia kulku sinne jotain reittiä pitkin. Olipa komea kivikkoinen kuru. Varovasti pitää jalkansa laittaa. Kurun alla pysähdyin sopan laittoon kun aurinkokin mukavasti lämmitti. Yllättävän paljon ja isoja lumiläikkiä. Eipä vapun jälkeen täälläpäin ole lämpömittari tuota 10°C ylittänyt, paitsi ehkä nyt.   Joki (puro) tuossa vieressä kiemurtelee kivisessä 10 kertaa liian suuressa uomassa. Itse kuljen tasaista reunapenkkaa alaspäin. Täytyy kevään jäiden lähtö ja tulvat olla rajuja kun nämäkin uomat täyttyy.   Siirryin itärannalle samalla pitkän matkaa puron vieressä kulkien. On purossa kalaa. Joka askeleella pikkusinttiä ja isommissa lammikoissa melkein kalastettavaakin. Poukkoilivat kalaparat hätäpäissään suojaa etsien kun tömistelin kohdalle.   Kiipesin Roavveoaivin länsipään yli ja sitten Duottar-Aitevárrin itäpuolitse etsimään kammia joka oli merkitty vanhaan karttaan. Suon laidan lampien vieressä olisi pitänyt löytyä vaan ei löytynyt. Kävelin edestakas jängän laitaa siksakkia mutta ei havaintoa. Täällä on katajapensaita ja mättäistä. Pitäisi varmaan astua päälle jos vanhan turvekammin jämät haluaisi löytää. Yhdessä kohdassa oli lahot koivut katki läheltä maata mutta maassa ei runkoja. Oisko polttopuun ottoa. Jano oli kova, aurinko porotti ja suolammet lähes kuivat. En siis jäänyt sapuskaa tähän laittamaan vaan päätin pikimmin siirtyä Nilijokivarteen.   Kyllä se aurinko nyt paistaa kun ollaan poissa vesien varsilta. Pari kilometriä jo aristavin jaloin puuskutin kurkku kuivana Nilijoelle. Tämäkin joki on kiviä täynnä niin että vesi välillä kokonaan katoaa näkyvistä ja tulee taas kivien välistä myöhemmin. Vastapenkalla vielä komiat viipymälumet. Istahdin kivien välissä olleelle mättäälle ja otin saappaat jalasta. 10 pientä huokausta pääsi varpaiden suunnalta. Olipa mukava maata auringon lämmittämänä.   Komea laakso. Guivin huippu tuolla etelän suunnalla hieman matalampien oaivien välillä ja alajuoksun suunnalla Norjalaisia huippuja. Tämä on näitä hetkiä ja paikkoja joiden takia tänne tullaan. Kaunista, rauhallista.   Teltalle soveliaampi paikka löytyi jokea 1km alavirtaan tasaiselta jokipenkalta variksenmarjan (tarkista) pehmittämällä alustalta. Muutama vanha nuotiokehäkin täällä. En ihmettele, vaikka poltettavaa on niukasti. Itsellä ei ole suuria hinkuja noiden tulien tekoon. En tiedä miksi, laiskuus ehkä.   Teltta pystyyn ja illan viettoon. Kunnon soppa ja kaputsiino. Kokeilin virveliäkin tuon joen, teltan kohdalla olevaan suvantoon. Oli vaan pakko kokeilla. Ei ketään kotona. Ehti siinä muutama sadepisarakin tippua kuin muistutukseksi, mutta illan edetessä taivas oli pilvetön.   Näin pitkään en tällä reissulla ole valvonutkaan klo 23.00. Ei ole ollut aihetta. Huomisen "luppo" päivän ajattelin tuossa karttoja katsellessani käyttää tulevien päivien urakan helpottamiseen. Jospa lähtis, kattelis muutamat tupamerkinnät ja taapertais sen minkä huvittaa. Kalaakin vois kokeilla.. .
Tupia ja Linkinjänkää 20.6 Sunnuntai 11. vaelluspäivä   Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmitti telttani niin ettei enään voinut nukkua. Ensimmäinen aamu jolloin ei ollut tarve eikä syytäkään kiirehtiä matkaa. Vaellusten aikana on tullut vastaan muutama paikka johon tuvan haluaisi pystyttää. Tämä on yksi niistä. Luppopäiväni päätin käyttää tulevan matkan lyhentämiseen ja runsaan kammi tarjonnan tarkastamiseen. Nilijoen ylitin kohta lähtöni (eka kerta yli klo10) jälkeen paremman kulkumaan saadakseni.   Kummasti lämmin sää saa matkankin tuntumaan lyhyemmältä, rinkan kevyemmältä ym. Aamulla muuten tapasin ensimmäisen hyttysen. Jeaggejohkan jälkeen Nilijoki katoaa toista sataa metriä leveään kivikkoon. Minä käännyin Njiljohmohkejeaggille ja heti tuli näkyviin yksi rakennusryhmä. Jängän laidalla oli kaksi ohuista hirsilankuista tehtyä mökkiä ja tukevamman tuntuinen sauna. Lukittuja kämppiä. Ympäristö harmittavan siivoton. Purkit ja purnukat levällään. Haulikon hylsyjäkin satamäärin pihan laidalla. Kuin haulikolla ammuttuna. Yksi hylsykasa oli käyttämättömiä. Muutama pikkupullo viinaksia vieressä kuin todisteeksi että hauskaa on ollut. En ymmärrä kuin viittivät sotkea oman ympäristönsä.   Seuraava karttojen kammi olikin vanhempaa sorttia. Edellisistä tuvista Huihkanjohkaa ylävirtaan kilometrin päässä. Oikeastaan kaksi rauniota. Turvekammista oli muutama tuki orsi jäljellä ja turvettakin metrin korkeuteen toisella laidalla. Toinen jäänne oli matala turveneliö hieman sivummalla. Turveneliön edustalla ovi ja karmit (paremminkin luukku) pitkällään maassa. Rauniot oli Nilijoelta vajan 2km päässä. Huihkanjohkan itäpuolella olevan kuivemman kumpareen reunassa purovarren koivikon ulkopuolella lähes puuttomalla alueella. Turvekammin jäänteet on näkyvillä vielä vuosia mutta turveneliö oli jo nyt hankalasti hahmoitettavissa. Topokartassa 2002 oleva korkeuskiintopiste 347,87 näyttäisi olevan aivan kammien takana.   Pilviä kertyi verkalleen ensin länsitaivaalle ja sitten vielä ylle. Kiikaroin itään jängälle ja siellä näkyy lisää rakennuksia. Etäisyydestä on vaikea sanoa mutta ensimmäinen ehkä 1km ja kahden ryhmä 2km itäkaakkoon. Näyttivät kiikarilla katsottuna ihan käyttökuntoisilta. Topokartalla on Njiljohmohkejeaggi jängälle on piirretty kolme rakennusta suht lähelle toisiaan. Kiikarilla näkyneet 3 rakennusta ei millään vastaa kartan merkintöjä. Ehkä taaempana olevat 2 rakennusta ovat noita kartan merkintöjä ja tuo lähempänä oleva puuttuisi kartasta. Paistuntureille taaksepäin komeat maisemat. Sinne vielä palaan ajan kanssa.   Nuvvos-Àitevárrin eteläpuolisen selänteen yli ja edessä näkyi punainen tupa. Uuden lukitun lautarakennuksen viereltä löytyi kaksi turvekammia. Toinen romahtanut ja toinen vielä rungolta ehjä ja ovikin toimi, turpeet vain vähissä. Se toimi kaatopaikkana. Pihapiirissä oli vielä lautakehikko jonka käyttötarkoitus jäi epäselväksi. Vanhahko sekin oli.   Punaiselta tuvalta suoraan pohjoiseen jängän yli, on karttaan pistetty kaksi rakennuksen neliötä. Nuvvos-Aittevarrin huipulta runsas km itään. Suuntasin sinne katajikkojen keskellä jänkää kiertäen. Lintuja on paljon. Kaikenlaista kurppaa, hyyppää, ja kurmitsaa. Nuo riekon ketveleet kun säikyttää lähtemällä lentoon aivan jalkojen juuresta.   Etsimiäni rakennuksia ei löytynyt kauempaa kiikaroimalla sen paremmin kuin kyseisellä kartan kohdalla katsomalla. Paikalla johon tuvat on kartassa piirretty ei ole minkäänlaista kulumista tai muutakaan jälkeä kämpistä. Maasto kartan osoittamalla paikalla on suht tasaista ja täysin puutonta. Eli jos lähellä joku rakennus olisi ollut se kyllä olisi näkynyt. Omaan suunnistustaitoon luotan sen verran että uskon olleeni oikealla paikalla.   Suunta itään pienen kurun laitaan jossa vettä eväitten laittoa varten. Päälle tunki jo sadepilven kokoisia möykkyjä.   Linkinjängän kaksi kammia olivat seuraavat kohteet. Maasto muuttui nyt niin tasaiseksi että suunnistaminen tuli vaativammaksi. Hyvän kulkureitin löytyminen oli arpapeliä joten saatuani kiikariin keskellä jänkään olevaan kammiin, suuntasin sinne suoralla linjalla. Oli siinä pajukkoa, mättäikköä, rimpeä, kosteikkoa, koivikkoa ja pari puroa. Aikamoista jänkää. Matin kammi tai Linkinjängän kammi oli pienellä kumpareella kuin palsasuon palsalla. Turpeet jo painuneet katon taitteelta mutta muuten asuttava. Ympäristö kyllä kaipasi siivousta. Purkit ja purnukat kun menee rikki tai tyhjäksi niin ovi auki ja tavarat pihamaalle. Sisätilat "standardi" mallia. Oven vieressä kamina ja toisella puolen hylly täynnä tarpeita. Ovea vastapäätä ikkuna jonka alla pöytä ja vierellä laverit. Pidin vain hetken taukoa. Viereisellä kummulla oli vanhemman kammin jäänteet.   Mietin jospa yöpaikka jostain Linkinjoen varrelta Linkinvarrin tienoilta. Siispä eteenpäin. Pieni matka kammin "tietä" pohjoisen suuntaan ja sitten kuivempaa koilliseen. Seuraava kammi näkyi vihreänä siellä suunnalla kuin pitikin. Taasen suora suunta kohteeseen ja mättäitä ym riitti kunnes tuli este. Muutaman märän rimmen kiertämisen jälkeen edessä oli syvä puro. Leveys noin 1,5m. Yli ei päässyt vaikka mieli teki hypätä. Kammikin tuossa melkein käden ulottuvilla. Oli lähdettävä kiertämään ylävirtaan josta noin 200m jälkeen pääsin puron yli. Pääsin Adolfin kammille. (Linkinjoen kammi)   Antin ja Adolfin kammi seisoo hiekkakumpareella aivan Linkinjoen partaalla. Komea pieni näköalakukkula. Vihreällä kattohuovalla vuorattu lautakammi ei ole saanut turvetta ympärilleen kuin sokkelin peitoksi. Onko jäänyt kesken? Ympäristö on siisti ja tupa myös. Täytyy olla naisia tuvan hallinnossa. Astiat, kaasut, kamina, halot ja seinällä säkeissä porontaljat makuuksia varten. Kaikki kunnossa. Malli kammilla sama kuin edellisellä.   Astuin taloksi, vielä epäröin jatkamista mutta keittelin kahvit. Kuinka unessa olen ollut tuota edellistä lausetta kirjoittaessa. Koitetaan suomentaa tähän. " Asetuin taloksi ja keittelin kahvit. Epäröin vielä matkan jatkamista". Meniköhän nyt paremmin. Tuvan ikkunasta näkyi purossa tammukoiden tuiketta. Pakko kokeilla. Tulihan yksi pieni, päästin ja heitin siimaa suoraksi niin toinen koukussa, päästin senkin. Söin havajinpataa. Jatko ei enään tuntunut mielekkäältä.   Linkin kolmas kammi näkyy täältä n.2km luoteeseen. Kiikari on näillä puuttomilla lakeuksilla mukava kapine. Tuo kolmas kammi näyttää myös oleva asuttavassa kunnossa. Kahta rakennusta en siellä näe niin kuin karttaan on piirretty. Voivat olla peräkkäin näin kaukaa katsottuna. Myöhemmin tapasin vaeltajan joka sanoi tuon kolmannen kammin olevan lukittu. Siihen on kuulemma saatu EU-tukirahoja. Sisällä olisi lakatut lattiat ym mikä ei välttämättä sovellu käyttötarkoitukseen.   Löytyipä tämän Adolfin kammin vierestäkin heinikon peitosta vanhan turvekammin jäänteet. Pari parrua vielä jäljellä turvekehän keskellä. Vanhoja, perinteisiä paikkoja hillastukseen.   Tasaista on ympäriinsä. laajalti jänkää jota reunustaa matalat tunturi. Lounaassa komiasti Paistunturit ja luoteessa Norjan lumihuippuiset.   Meni tupatutkimuksen puolelle tämä päivä. Sää selvästi edellisiä lämpimämpi. Koivikkoihin tulee pian lehdet. Ensimmäiset pienet kukat on puhjenneet, pari perhosta ja valtava määrä pikkuisia kärpäsiä ym. Sääskiä onneksi vain muutama. .
Erttetvarri 21.6 Maanantai 12. vaelluspäivä   Hyvinpä nukutti Adolfin kammissa. Ulkona aurinkoista ja lämmin. Pikkuiset pilvet siellä valmiina kehittymään päivän sadepilviksi. Laittelin aamupalaa ja katselin ikkunasta suurta tasaisuutta ja taivaanrannan lumihuippuja. Siivous ja tiskit. Pakkaus ja pihalle. Koitin ensin kalaonnea kammin edustan suvannosta mutta tammukka oli eilistä pienempi. Läksin alavirtaan.   Pilvet kasvaa nopeasti, liian nopeasti. Nyt jo sivummalla satoi. Puolisen kilometriä kammilta sain ekan tammukan. Jo kunnon kokoisen. Linkinjoen mutkia seuraillen ja suvantoja kokeillen alavirtaan. Keskellä jänkää, osin vaikeakulkuista, kulkee tämä joki, 1-2m suon pintaa alempana. Rannat kuivia kävellä, osin pahasti pajukkoisia. 1,5km kammilta alavirtaan, siinä missä Linkinvarrin kuiva kylki kohtaa joen, on hyviä ottipaikkoja. Koskisen osuuden jälkeen joessa sopivia putamia. Rinkka selästä ja ensimmäisestä suvannosta tammukka. Aluksi meinasin että nämä riittää ja pakkasin onkeni. Seuraavalla suvannolla kuitenkin tammukka pinto. Kalavehkeet uudestaan kuntoon ja kokeilemaan. Muutama heitto, siima sotkussa, mutta tammukka kävi kiinni. Kela ei pyörinyt sotkun takia joten siimasta vetämällä kolmas tammukka ylös. Siimat kuntoon. (Poikki ja uusi solmu). Neljäs tammukka lähti edellisen paikkeilta. Kalojen perkaus ukkospilviä odotellessa.   Pienessä tihkussa suuntasin Linkinvarrin kuvetta kohti Erttetvarria. Njidgu joen latvoilla mukava ruohoinen katajakumpu jossa aloin kalakeiton laittamisen. (Kalaruokien valmistusta voisi harjoitella kotona ! !). Sateen häiritessä laitoin teltan pystyyn. Saipa kokata ja keitellä rauhassa. Kunnollinen ukkoskuuro rakeineen ja tuulineen tuli päälle. Otin päivätorkut. Nelisen tuntia siinä meni sateen loppumista odotellessa.   Oli jo alkuilta kun läksin jatkamaan. Sääsket tuli. Perässä kulkee kymmenkunta inisijää. Erttetvarrin rinteeltä kävin katsomassa sen komean vanhan kivisen erotus-aidan. On muinoin ollut äijillä hommaa kyhätä muutamia satoja metrejä kivistä aitaa.   Aurinko rupesi paistamaan kun nousin Erttetvarrin laelle. On se mukavaa kun joku lämmittää ja maisemat miellyttää sielua. Huipulla on ollut kolmiomittaustorni tai ainakin siellä on joitakin puuparru ja lauta jäänteitä. Pistinpä vielä sijaintini tiedoksi etelään.   Karttoihin on merkitty yksi kammi tuonne Erttetin koillispuolelle. Vaikka sitä ei huipulta kiikarilla nähnytkään niin päätin yöpyä sillä suunnalla. Illan viileys ja sateen jälkeinen kosteus sekä itikat seurana laskeuduin runsaat 100m alemmas laaksoon. Erttetvarjohka oli yllättävän iso joki. Sen yli piti hetken katsoa kulkureittiä.   Saavuin kammin kukkulalle mutta paikalla oli vain tuo tuttu turveneliö, kasa ruostuneita putkia ja pannuja. Turvekammia täällä ei ole ollut vaan joku lautaviritys kuten Adolfinkammi. Liekö kuskattu muualle vai poltettu puuosat. Pohdin matkan aikana tuota rakentamiskulttuuria. Turvekammin ymmärsin hyvin sen eristävyyden takia. Mutta miksi osa kammeista on ollut vuorattu vain seinän alaosasta kuten Adolfin kammi ja mahdollisesti tämä Erttetin kammi. Onko laiskuus iskenyt tai sopivaa turvetta ei ole ollutkaan. Ei kuullosta hyviltä selityksiltä. Onko näiden kadonneiden kammien sokkelia vastaa ollutkaan turvetta ? Voihan se olla että paksumpi turve on kasvanut esim. kammin katolta valuneen sadeveden ja lämpimän suojaisen seinän ansiosta ! Teltan pistin kukkulan laelle, maisemankatselupaikalle.   Vielä oli pari tammukkaa paistettavaksi. Enpä sen kummempaa sitten laittanut kuin kalat ja kaakaon, muutaman näkkärin ja pari keksiä.   Etelätaivaalla on menossa näyttävä luonnonilmiö. Tyhjän taivaan reunalle nousee useampi ukkospilvi. Ilta-auringon valossa upeita ja massiivisia pilviä. Jyrisivät kyllä mutta menivät ohi ja haihtuivat ennen kuin tämän päivän päiväkirja oli kirjoitettu klo 00.20 yöllisessä auringonpaisteessa. .
Kuoppilasjärvi 22.6 Tiistai 13. vaelluspäivä   Tuulinen ja sateeton aamu. Eilis- illan ukkospilvistä oli vain riekaleet taivaalla. Ei osunut sade yön aikana kohdalle. Huoltopäiväksi aiottu päivä kunhan pääsen Kuoppilaan tuvalle. Pistin keittimeen veden kiehumaan ja läksin hakemaan lisää vettä. Nenään tuli palaneen käryä mutta ajattelin sekoittavani sen suon tuoksuihin. Takaisin palatessa huomasin keittimen polttaneen allansa olleen turpeen ja oman pakkausremminsä. Keitin oli vain 30-40cm teltan liepeestä. Huonolla tuurilla olis kärvähtänyt koko teltta. Iso liekki menee näemmä tuulella vaikka alaspäin. Huomioi jatkossa. Mukana oli uusi Trangian keitin. Se hieman pienempi 27-malli. Vanhempi ja isompi, aikaisemmilla reissuilla mukana ollut, ei tätä tulitemppua ole muistaakseni tehnyt. Ainakin sen remmi on alkuperäinen. Sitä olen käyttänyt 20-vuotta eli ainakin 1000 kertaa.   Tavarat kasaan ja suunta Kuoppilasjärvelle. Muutama kumpare yli ja lasku laaksoon. Komea paikka järvellä, vehreä ja kallioinen. Koivuissa jo lehdet täälläpäin. Ei ehkä täysikokoiset mutta värjäävät jo maisemaa.   Tuvalla oli yksi keski-ikäinen nainen jonka kanssa juttu siirtyi hetimmiten alueen tupiin ja kammeihin. Hän on kulkenut näillä main joitakin kertoja ja antoi tietoja tuvista sekä kiinnostui minun tiedoista. Olipa hyvä ja mukava saada vertaistansa juttuseuraa ihmiseltä joka kuljeskelee tuntureilla hieman samoin motiivein.   Sainpa pestyä pääni ja hiukan pikkupyykkiä. Laittelin vielä sopat ja sain hyvän vinkin kulkea järven rannan tuntumassa kulkevaa polkua. Merkitty reitti kulkee ylempänä järven töyräällä. Järven laakso on todella kaunis.   Tuvan naisimmeinen oli mennyt järven puoliväliin kieppeille kalaan ja minä pysähdyin seuraksi virvelöimään. Oli saanu kaksi pientä rautua. Kauniita kaloja. Kovasti kalat seuraili vaan ei jäänyt kiinni. "Rautulampi" oli pienellä kannaksella Kuopilaksesta erillään ja kuulemma omasi oman rautupopulaation. Sain ensin kaksi ja pienen tauon jälkeen kaksi lisää. Iltakala tienattu. Hyvästelin kalakaverin ja jatkoin järven pohjoispään kammille.   Kuoppilasjávrin kammi on jo aika surkeassa kunnossa. Ikkuna rikki ja tukittu levyllä, Kamina umpiruosteessa mutta ehkä toimii, turpeet katon "räystäällä" valahtaneita. Synkkä ja surkeassa jamassa. Kovasti pulloja ja tölkkejä mutta ei puuta poltettavaksi. Viereinen rajamiesten tupa siistimmässä kunnossa (lukittu) mutta mikä lie käyttöaste.   Löysin nuotiopaikan joen länsipuolelta ja kasasin risutulet. Nuotiopaikan verkolle peratut 4 rautua ja "teevesi" kiehumaan trangiaan. Eipä satanut tänään ja näyttää iltakin kirkastuvan. Pistin teltan mäelle maisemapaikalle. Kivinenhän se paikka oli vaan eiköhän tuohon sovi.   Järvellä tuikki kalojen napsaukset pinnalla joten päätin kokeilla. Ensin kiersin Kuoppilasjärven alapuolisen lammen josta tuli pikkuista rautua ja tammukkaa. Onneksi niin hennosti kiinni, että yhtä lukuunottamatta helppo päästää karkuun. Yhden hieman kookkaamman raudun otin.   Palasin Kuoppilasjärvelle jonka tyyntyvään veteen vielä kokeilin lusikoita ja lippoja. Järven pohjoispään niemen takana huomasin ison kalan seuraavan. Evien valkoiset raidat paljasti rauduksi. Huusin mielessäni "ota kiinni" mutta ranta tuli lipalla vastaan. Pikainen uusi heitto ja muutama kelaus. Kiinni oli, taistelu ei nyt mikään huima ollut mutta aivan toista kuin edellisten kanssa. Tätä ei vedetty kuiville tuosta vaan. Ylös nousi komea punavatsainen 1/2-1kg rautu. Kalan koko valokuvan perusteella 40-42cm eli juuri mitat täyttävä. Painokin taitaa olla lähempänä tuota 1/2kg.   Ei auttanut muu kuin uudet tulet nuotioon. kalan perkuu ja suolaus. Nuotiolla verkon päällä valmistui maittava iltapala numero 2.   Meni yli puolenyön ennen nukkumaan menoa. Entä sitten?. .
Utsjoki 23.6 Keskiviikko 14. vaelluspäivä   Nukutti hitusen pidempään. Ois voinu nukkua vielä enemmän. Pieni sadekuuro aamulla muuten puolipilvistä ja kohtuullisen tuulista. Itikoita on, eilen jopa myrkytin otsaa ja kämmeniä. Aamuvesien keitossa sama kuin eilen, tuli keittimen alle ja remmi kärähti. Nyt istuin vieressä ja tuulikin kohtuullinen. Vaarallinen keitin. Moista en muista isomman keittimen tehneen kertaakaan 20v. aikana.   Läksin Utsjokea kohti klo 11 tienoilla. On juhannuksen aatonaatto ja joku matkalla kysäs onko majoitus varattu Utsjoella. En uskonut että kaikki paikat olisi täynnä mutta kaiken varalta halusin olla ajoissa leirintä-alueella varaamassa mökkiä. Viimeksi Mikan kanssa ollessa mökit varattiin pikaisesti alkuillasta vaikka koko päivän olivat olleet tyhjiä. Telttamajoitus ei kiehtonut. Merkitty polku on ripeä kulkea joten olin n.9km kulkemisen jälkeen parin tunnin päästä Johtlanvarrin nuotiopaikalla 4km Utsjoesta. Laitoin soppaa jotta ei heti tartte utsjoella syömään juosta. Ohi meni rouvashenkilö reppunsa kanssa. Olemus oli sellainen ettei olisi saanu päästää Kuoppilasjärven tuvalle jonne suuntasi. Kaikkea nuo merkityt polut teettää. Mikäs minä olen toisten kulkemisia arvostelemaan mutta . . . Jos reppu on pakattu niin että siitä näytti putoavan nyytti joka kilometrille ja hän tarvitsi myös apua löytääkseen merkityn polun jo siinä nuotiopaikan kohdalla. Sisua varmaan riitti. Toivottavasti myös kuntoa. Kaikkea hyvää vaelluksille jatkossakin.   Lasku Utsjoelle tylsää koivikkoista, kuoppaista ja kivistä rinnettä. Onneksi alaspäin. Noin klo 16.00 olin opastuskeskuksen pihalla ja näin ensimmäiset autot kahteen viikkoon.   Pikaisesti leirintäalueelle josta mökki 30eur. Tavarat levälleen, suihkuun. Kameran akut lataukseen. kuusi akkua oli mukana ja viimeinen jo käytössä. Kannatti ottaa laturi mukaan. Kylälle tarkistamaan bussiaikataulut (12 ja jotain). Luossaan pitzalle ja oluelle. Kaupasta ruokaan sen mitä ulkoa muistin. Mökille takaisin ja päiväkirjan kirjoittelua. Naapurimökkiin tullut perhe tarjosi grillimakkaran (hyvää). Poikkesin respaan kahville. Koko Utsjoki puhelinmotissa joten ei yhteyttä etelään. Vielä pitäis tarkistaa ens viikon varusteet ja muona jotta huomenna ehtis vielä täydentämään. Väsyttääkin jo niin p. velisti.   Tulipa tämä reissu tehtyä. Monipuolinen monessa säässä. Ei tylsä paitsi että sadepäiviä saisi olla vähemmän.   Aamulla ehdin vielä poiketa kauppaan loppujen muonien ostoon ja poikkesin myös Luontokeskuksessa höpöttelemässä. Bussi etelään lähti ajallaan ja minä mukana. Suunta oli Ivalo ja sieltä sitten Raja-Joosepin suuntaa ja Tsarmitunturin erämaahan viikoksi. Se onkin sitten ihan toinen tarina. .
Toteutunut reitti Hieman tilastotietoa matkasta päiv. = Vaelluspäivä. km = kuljettu päivämatka. matka = yhteenlaskettu matka. k.arv. = päivämatkat keskimäärin päiv. km matka k.arv. HELSINKI - Rovaniemi ke 9. 6. Rovaniemi - Ivalo - Inari - Kenestupa - Balddotjavrinetelälampi to 10. 6. 1 5,0 5,0 5,0 Vuogojavri - Vuollit Beatnatjohkalta 1,5 koilliseen pe 11. 6. 2 14,5 19,5 9,7 Ravdojohnjalmmelluoppal - Cuokkasisjavrrit la 12. 6. 3 7,0 26,5 8,8 Cearpmatoaivi - Guhkesjavri su 13. 6. 4 8,5 35,0 8,7 Kuhkesjavri länsipää ma 14. 6. 5 5,5 40,5 8,1 Savzavadda - Gamasmohke Ravdojavri ti 15. 6. 6 12,0 52,5 8,7 Kaamasjoki - Kaamasjoki - Ruktajärvi ke 16. 6. 7 16,0 68,5 9,8 Ruktajärvi - Njavgoaivi to 17. 6. 8 6,0 74,5 9,3 Akukammi - Kuivin tupa pe 18. 6. 9 17,5 92,0 10,2 Guivi - Duottar Aitevarri - Nilijoki la 19. 6. 10 16,0 108,0 10,8 Huihkanjohka - Linkinjohka kammi su 20. 6. 11 12,5 120,5 10,9