Hammaskaira 2004
Lähtö Paksupetäjäjärvi Kirakkajärvi - Syväjärvi Hammasjärvi Aittajärvi Kulpakkojärvi - Appisjärvi Appiksen kämppä Jokivarressa kohti Ivalojokea Kultala Pahaoja - Liljeqvist Ivalojokivarressa Kaitaselän järvi Tolospää ja Hirvas-Niila Pikku-harrijoki ja Tolosjoki Kiilopää Kohti etelää Toteutunut reitti Loppukommentteja

Netistä olin lukenut kaikki Aapelin matkakertomukset Hammastunturin erämaa-alueesta. Niissä oli useasti mainittu Paksupetäjäjärvi. Siitä reissun aloituspaikka, pääsihän sinne myös kätevästi linja-autolla. Loppuun oli hyvä saada joku ruoka- ja peseytymispaikka josta pääsee linja-autolla etelään. Siis Kiilopää. Mukavat muistot edellisiltä reissuilta ja talven aikana kerätty kämppä- ja tupatietous mukana suuntasin kahdeksi viikoksi reitille joka tulisi olemaan liki 150km.	Yhden päivän kuvat aukeavat kerralla joten siihen saattaa mennä hiukan aikaa.
Lähtö   6.9.2004 Maanantai   Pitkä on odotus ennen kuin kello on riittävästi jotta kehtaa lähteä junaa katselemaan. Ostin lipun jo kuun 1.päivä ja silloin myytiin keskivuodetta 3 hengen hyttiin. Tiedossa siis täysi juna.   Hyttiin tulikin yläpetille yksi armeijan kapiainen. Mukavan tuntuinen ja juteltiin hetki. Alapedin valtasi isompi vanhahko äijänköriläs. Oli kotoisin jostain itärajalta ja tunsi myös lappia. Kuulin kun hän jutteli ravintolavaunussa karhun hiihtämisestä nuorempana Jaurun ja Maltion seudulla.   Otin ravintelivaunussa vain kahvin ja yhden olusen. Sitten hyttiin iltasanoman kimppuun. Muutama edellinen yö on jäänyt hiukan vajaaksi joten uni maittoi.   Taas on sellainen lähteä vai ei, fiilis. Selkä ei ole parhaassa kunnossa. Yleiskunnolle en ole tehnyt mitään. Uusi rinkka jonka sopivuudesta en tiedä. Tavaraa matkassa lähes ennätysmäärä. On kaksi kameraa, kalavehkeet, lämmintä syksyyn ja 14 päivän muonat. No, eiköhän se siitä kunhan maastoon pääsee.
Paksupetäjäjärvi   7.9.2004 Tiistai 1. vaelluspäivä   Heräsin junassa vasta konnarin koputukseen. Ei ehdi enään ravintolavaunuun joka on pari sataa metriä junan loppupäähän. Evässämpylä ja vettä.   Puuduttavaksi käy tuo bussimatka. Runsas 4 tuntia yhdellä tauolla. Tuttukin alkaa maisema olla.   Ivalossa 15min vaihtoon. Sämpylä ja limu matkaan. Hieman ennen kahta hyppäsin pois kyydistä siinä Rantalan tietämillä. Poistuin mettätietä mettän puolelle ja vaihdoin vaatteita. Viileää täällä lapissa ja kova tuuli.   Mettätie jatkui muutaman sata metriä voimalinjan kohdille josta polkua eteenpäin. Alempi Paksupetäjäjärvi oli pian vastassa. Komeaa kivikkoista rantaa, suuria lohkareita ja yksi mökki. Uudehko hirsirakennus siinä pohjoislaidan niemellä. Koko järvi on kartalla rajattu tonttirajalla ja merkitty "kirkonkylä".   Jatkoin joen tuntumassa. Rinkka painaa, polvet hölskyy ja maasto on pahuksen kivikkoinen. Hakkuita ei täällä jokivarressa näy.   Paksupetäjäjärvelle joen länsilaitaa. Järven rantamilta löytyi karttaankin merkitty rakennus. Pieni hirsikömmänä valtavan kiven kyljessä. Turvekaton päälle vedetty pressu. Ympäristö sottainen. Rannassa orrella verkkoja. Kaksi venettä joista ehkä toinen saattaa pysyä pinnalla.   Tupa oli erikoisesti tehty suoraan suuren lohkareen kylkeen. Sisällä takka joka savupiippuna toimi lohkareen halkeama. Pöytä ja sen molemmin puolin laverit. Katto jo paikoin pudonnut alas. Seinät vielä käytettävissä kunhan katon uusii.   Laittelin pekoni makaronipataa tai mitä se lienee. Siinä järven pohjoispäässä komeita leiripaikkoja kauniilla järvellä. Jotenkin teki mieli jatkaa kun kellokin vasta vähän. Jospa tuonne Sotkalantolle.   Paksupetäjäjärven itäreunalla tulikin sitten hakkuut ja talvitie vastaan. Niitä köpötin Sotkalanton ohi. (Hyviä paikkoja leirille jos takana kulkeva tie ei häiritse). Sotkalanton eteläpuolikin hakattu joten Jänkäjärven rantaan.   Kivikkoista ja mättäistä. Ei ole kunnon leiripaikkaa Jänkäjärven itärannalla. Yksi mahdollinen siinä missä ranta on suota ja vesi siis kaukana.   Päätin jatkaa Kutujärvelle. Katsastin joen alkupään huomisen ylityksen kannalta. Yli pääsee kunhan ensin ottaa saappaat jalasta. Saattaisi etsimällä löytyä paikka josta saappaillakin pääsee.   Kutujärven lahdessa pari härskiä leiripaikkaa. Elävää mäntyä kuorittu kirveellä ja toisessa olevaa pahkaa hakattu. Laavupaikka jossa pöllejä sahattu moottorisahalla.   Kutujärven niemen tyvessä yksi karttaan merkitty raunio. Vain jälki maassa. Noin 4x4m. Hirttä ollut ainakin alhaalla, ylemmät lienee poltettu tai viety pois. Neliön keskellä kivikehä, tulipaikka lie. Maassa lieden levyn palasia. Tuli mieleen kodan mallinen rakennus (mallia Hammaskota Saariselällä). Kameran äänimuistioon olen sanellut tuvan kooksi 3x3m.   Pistin teltan siihen raunion viereen kun muualtakaan ei tasaista löytynyt. Vielä sapuska ja sitten tutimaan. Selkä kesti hyvin, hiukan hartioissa jännitystä ja polvissa klappia. Pari sadekuuroa joissa puolet rakeita ja puolet vettä. Siinä se eka päivä.
Kirakkajärvi-Syväjärvi   8.9 Keskiviikko 2. vaelluspäivä   Jos ilta oli kylmä niin kyllä yökin. Villakerraston lisäksi fliis takki alkuyöksi. Heräämisen kanssa ei kannata pitää kiirettä, Ilma lämpenee aamulla nopeasti, vissiin asteen tunnissa. Nousin vissiin klo 8 ja ilma taisi olla saman celssiuksina.   Teltan vieressä oli nuotiopaikka ja ympärillä muutama vanha joissa paljon puoliksi poltettuja keppejä. Kokosin nuotiopuut risujen päälle ja tulta kylkeen. Oli siinä mukavampi laitella aamupalaa pienen nuotion lämmössä.   Kymmenen kieppeillä sitten liikkeelle. Ensin oli joen ylitys. Siitä ihan Jänkäjärveltä laskevan joen suusta pääsi kunhan otti saappaat ja housut.   Kovin kummoista ruskaa ei täällä vielä ole, suurin osa koivuistakin vielä vihreänä eikä maassakaan paljoa väriä näy. Miten lie lämmin ja sateinen syksy sotkenut. No vielä tässä ehtii ruskakin tulla ellei tuuli tiputa lehtiä ihan heti.   Kiersin Kutujärven ja sitten lännen suuntaan. Hiukan nousua rinteeseen ja olin Kuollutkalajärvellä. Sainpa niskaani rakeita. Tuuli on reipas joten sään vaihtelut kanssa nopeita.   Päätin keittää kahvit siinä järvellä. Sen pohjoisrannalla oli moton jäljet ja vanha hirsiladelma. Neliön vierelle on laitettu hirsiä kuin odottamaan paikalleen nostoa. Aivan kuin mökin rakentaminen olisi jäänyt kesken siinä vaiheessa kun hirret on saatu kuskatuksi työmaalle. Hirret täysin maatuneet. Suuntaus ja sijainti lampeen nähden tuville tyypillinen. Lampi vain kovin pieni kalastukseen (huomioi nimi "Kuollutkalajärvi").   Kuollutkalajärven itäpäästä nousikin sitten metsäautotie (talvitie) ylös Hukkavaaraan joka oli harvennushakattu. Ikävä kulkea risukossa oksia ja latvuksia väistellen. Poroaidan verkkotarpeitakin oli pitkin metsää.   Pyöriälammelle tullessa hakkuut loppui. Maastossa harvakseltaan isoja kiviä, mukavan näköistä. Matkalla Juomusjärvelle näkyi laakson itälaidalla tieura. Pitkälle on hakkuut ehtineet.   Maasto ei ollut niitä joutuisempia kävellä. Siksi soppatauko oli helpotus myös jaloille. Juomusjärven lounaispäässä muutama mainio leiripaikka. Loput pekonit kattilaan.   Sain syödä tuulessa ja kevyessä raesateessa. Muuten kyllä pärjää vain käsiä käy kylmimään.   Lähtiessäni eteenpäin siirryin laakson itälaidalle jossa talvitietä aivan Kirakkajärven tuntumaan. Kirakkaselänpöpelikköön pisti moton uria ja koko pöpelikkö näytti harvennetulta.   Jatkoin Kirakkajärveä itään koska seuraavassa niemessä oli yksi rakennusraunion merkintä. Sieltä löytyi kotakehikkoa ilman päällistä ja kolmas jossa oli pressu. Pressullinen osottautui vessaksi. Käytössä on tämä leiripaikka. Sen verran kalustetta, puutavaraa ja tulipaikkoja. Onhan siellä sitten se rauniokin. Iso turvekammin jäänne. Kasaan on painunut mutta reunoilla vielä kiviä ja keskellä tietysti kaikenlaista rojua. Aika iso rakennelma. Mikä lie malliltaan, ainakin pohja on neliö. Koko 5x4m.   Palailin takaisin ja ylitin Juomusjärvenojan. Seuraavat kaksi raunionmerkkiä on tuon ojan länsirannalla. Odotettua pidemmältä sain noita raunioita hakea mutta löytyi sentään. Kaksi isoa noin 8x8m hirsikehikkoa joissa nurkissa 4-5 hirsikertaa jäljellä. Useampia huoneita ja tulisijoja. Oikein metsäkämppiä, hirret näytti pyöreiltä siis ilman sovituksia ja raot vain tilkitty. Kämpän A ovipielet pitää etuseinää kasassa muuten seinät luhistuneet pitkiltä sivuilta. Hirsiä ei näytä viedyn tai poltetun. Paikalleen taitaa olla romahtanut. Matkaa toiseen kämppään B noin 50m. Kämppä B on saman kokoinen mutta muutaman hirsikerran matalammaksi painunut.   Päivän urakasta olikin sitten jäljellä pari kilometriä Kirakkajokivartta. Se meni reippaasti polkua pitkin.   Syväjärven eteläpäähän on kartoissa merkitty hiekkaa joten tuo paikka on kiinnostanut jo ennenkin. Meinasi vain muodostua tuonne hiekkarannalle pääsy ongelmalliseksi. Syväjärven laskuoja on syvä. Onneksi järven puolella vesi oli matalaa joten kahlaamalla ilman saappaita pienen lenkin pääsin komealle hiekkarannalle.   Syväjärven hiekkaranta on komeasti luoteeseen auringonlaskun suuntaan. Muutkin on tämän paikan löytäneet. Rannalla osin sannalla on pressusaunan kehikko. Muutama nuotiopaikka rannan länsipäässä. Sinneppä teltan pystytin.   Järveltä tuuli joten käänsin teltan oven maalle tuulensuojan saamiseksi. Soppaa, valokuvia, päiväkirjaa. Siinäpä sitä tälle päivälle.
Hammasjärvi   9.9 Torstai 3. vaelluspäivä   Yöllä oli kirkas ja tyyni. Vielä kylmempi kuin eilen. Ei sentään vesi kattilassa jäässä. Nukkuminen on mukavaa. Käänsin aamulla vain kylkeä ja torkuin yhdeksään. Aurinko paisteli puolipilviseltä taivaalta.   Tein tulet tuohon viereiseen pieneen nuotiokehään kun isompaan oli joku heittänyt makaroonit ja muut jätteet. Siinäpä taasen istuskelin ja luitani lämmittelin puuron ohessa.   Kirakkajoen varressa olisi ollut pari kämppäkohdetta mutta väärällä puolella jokea. Kahlaaminen ei nyt innostanut joten suunnaksi Hammasjärvi.   Ensin oli etappina Karppiskantamajärvi. Sinne menevä tai pikemminkin sieltä laskeva joki kulkee pätkän matkaa jängän keskellä. Tuota jokivartta kulkiessa jäi jalka mättääseen ja kompastuin. Kellahdin selälleni niin että rinkkani oli kuopassa ja raajat sätki ilmaa. Nyt tiedän miltä kilpikonnasta tuntuu kun se joutuu selälleen. Suuntasin siis mäntykankaita pitkin. Porot ja hirvet tekee hyviä polkuja täällä tukevien honkien keskellä. Vahinko vain ettei nuo polut johda oikeisiin suuntiin. Tuli hiukan harhailtua ja seurattua karttaan merkitsemätöntä puroa ja luultua yhtä lampea toiseksi. Sitten otin kompassin esiin ja suuntasin länteen. Auringon avittamana suunta säilyi ja muutaman kivikon ja lammikon jälkeen olin suoraan Karppiskantamajärvellä. Olin kulkenut parhaimmillaan noin 500m etelämpänä kuin se joki jota olin ajatellut seurata.   Soppatauko Karppiskantamajärvellä. Pahuksen tuulinen paikka, muuten mukavia leiripaikkoja pitkin kaakkoisrantaa. Kokeilin soppaa laittaessa kuinka hyvin tarkenee jos vain laittaa hiestä kosteiden paitojen päälle lisää vaatetta, ei hyvä. Kyllä ihoa vasten täytyy saada kuivaa. Muuten tulee vilu. Kuukkeleitakin siinä kävi minua tervehtimässä. Ovat vain niin vikkeliä ettei ehdi tähdätä jos ylipäänsä kameran saa esille.   Jatkoin Karppiskantaman huipulle. Oletin Hammasjärvellä tuulevan kylmästi ja rannan kuljettavuudesta ei tietoa. Siis kapusin ylöspäin. Puuskutin ja kuljin siksakkia. Välillä kourallinen puolukoita ja taas ylös. Tuntu vähän selässä joten oli mentävä varovasti. Polvet taitaa kuitenkin olla kovimmilla. Niistä tuntuu tiivisteet puuttuvan tykkänään.   Huipulla yllättävän tyyntä vaikka alhaalla Hammasjärven pintaa viilsi puuskarintamia. Lähettelin etelään viestejä ja loikoilin puolukoita syöden. Ruska ei ole vielä parhaimmillaan vaikka väriä siellä täällä onkin. Jotkut kasvit tuntuvat jatkavan kesää.   Alas olikin sitten mukava tallustaa. Löytyi vielä kiva reitti mäntykangasta pitkin. Hammasjärvelle tulin siinä Akuniemen kärjen kohdilla ja seuraavassa lahdessa näkyi hiekkarantaa. Sinneppä tepastelin rantahiekalle. Tuulinen paikka mutta otollinen iltaruskolle. Päätin leiriytyä tähän.   Otin kuvia ja katselin ympärille. Teltalle mukava paikka ja leiri pystyyn. Sää meni sellaiseksi täys-pilviseksi ja välillä tihutti. Käppäilin ympäristössä, purin pari nuotiokehää hiekalta. (miksi tehdä vierekkäin jopa 5m välein nuotiopaikkoja). Iltapala nassuun ja päiväkirjan kimppuun. Ajoissa nukkumaan.
Aittajärvi   10.9 Perjantai 4. vaelluspäivä   Heräsin ja nousin jo klo 7. Koko yön tihutti mutta vissiin klo 6 jälkeen loppui. Tuuli oli taas yltynyt. Meinasin siirtää aamupalan jonnekin Kirakkajoen suunnille mutta tein pikapuurot kun keitinkin oli valmiiksi pihalla.   Läksin taapertamaan etelään Hammasjärven rantaa. Sää selkeni koko ajan. Olin jo kymmenen kieppeillä siinä Kirakkajoen suulla.   Hammasjärvi on aiemmin ollut säännöstelty ja pato on vielä paikalla. Sen kohdalla menee silta yli. Voimalaitosyhtiöllä on siinä padon kupeessa komia mökki jonka vessaa lainasin. Kiitos. Saunakin niillä on rannemmalla ja joku maakellari. Kartan mukaan paikalla on useampi rakennus ja se pitää paikkansa. Padon vieressä rannalla joku vaja, ylempänä mettässä päärakennus jonka vieressä iso pressukatos. Maakellari uuden ja hyväkuntoisen näköisenä viereisessä törmässä muovisine ilmanvaihtoputkineen. Päärakennus on hirttä ja hiukan tavallista autiotupaa suurempi. Siinä on lautainen tuulikaappi ja kestopuusta pieni kuisti. Oven päällä lukee "Harri-Hammas". Saunarakennus on tehdashirsistä (mallia ohut syrjällään oleva koolinki). Saunarakennuksessakin on jonkin kokoinen tupa. Aurinkopaneelit on katolla, tietysti kun kyse voimayhtiöstä. Padon sillalta mukava katsella Kirakkajoen kuohuja.   Seuraavana reipas rupeama Hammasjärven rantaa kohti Hammastunturia. Helppo ja kiva polku. Pysähdyin useasti kuvaamaan kun tuo aurinkokin viitsi välillä paistella.   Saavuinpa siihen Aittajärven niemeen jossa 1999 pidin yhden telttayön. Samoilla sijoilla keittelin nyt kanttarellisopan mukavassa auringonpaisteessa. Tuuli vaan on vielä ikävän kova vaikka lämpötila selvästi edellispäiviä korkeampi. Tästä paikasta Hammastunturi on todella komean näköinen.   Jatkoin polkua Hammastunturin kämpän suuntaan. Samalla tiirailin näkyykö sitä netissä mainittua kotaa. Ei näkynyt. Mutta Hammastunturin tupaa on yritetty tosissaan pelastaa. Kattoa uusittu sekä yltä että välikatosta. Saha ja kirveskin löytyi. Ympäristöä on siivottu. Lahoja hirrenpäitä sahattu. Paljon olisi kuitenkin vielä tehtävää. Kiitos niille jotka tämänkin kunnostuksen ovat tehneet. Jatkoaikaa on tupavanhus saanut.   Jätin tavarat tuvan laverille ja läksin onkivehkeet mukana Hammasojan varteen. Meni maisemien katseluksi. Mutta löytyi sieltä tuo turvekota. Kammi, kota mikä lie. Etuseinän oviaukko oli jäljellä samoin hiukan peräseinää, muuten kasassa. Otin kuvia edestä ja takaa. Turvepeitteinen kammi on ollut kooltaan jotain 2x3m.   Jatkoin niemen kärkeen aivan Aittajärvelle asti jossa upeita leiripaikkoja. Muutamassa kohdin pystyi virvelilläkin heittelemään. Sitten päälle puski tumma, vettä vihmova pilvi.   Pahimman kuuron olin yhden ison petäjän takana. Jätin Kulpakkojoen koluamisen tälläerää ja oiustin suoraa Hammastunturin tuvalle.   Keittelin kahvit tuvassa ja nautin repun herkkuja, Suklaapatukka, kuivaa poroa ym.   Vaikka välillä meni vielä joku sadekuurokin ohi, päätin silti jatkaa eteenpäin. Mietin ensin Kulpakkojoenvartta. Sinne tullessa osuin yhteen tuparaunioon. Näyttäisi sopivan sijaintinsa puolesta siksi mikä näkyy vanhassa topokartassani. Joen toisella puolen hieman etäämmällä näkyi poroaidan pätkiä. Tupa loivan rinnepenkan päällä hieman jokivarresta. Noin 0,5km Hammastunturin rinteen juurelta. Tuvan koko näyttää olevan tuo vakio 4x4m. Alinta hirsikertaa jäljellä ja jonkun verran lattialautaa. Nurkassa kivikasaa sen verran että siinä on tainut olla takka. Pulloja ja rojua ympäristössä. Polut jo osin kadonneet. Ympäristössä ei rakennusjätteitä joten hirret on kuskattu muualle tai poltettu tehokkaasti. Vain jonkun verran pihanurmea. Joihinkin tupajäänteisiin muistan törmänneeni 1990 lähempänä jokea. Tämä ei vastaa 14v. vanhaa muistikuvaa.   Kävelin Hiukan ylävirtaan Kulpakkojokea löytämättä mieluisaa yöpaikkaa tai lisää raunioita. Kahlasin joen yli kun siinä löytyi sopiva kohta.   Tavoitin pian tuon vanhan poroaidan jota sitten seurasin. Erotuskaarre ja karsinat osittain pystyssä. Keskellä seisoi komeasti hirsinen kämppä.   Paliskunnan (muistaakseni) lukittu hirsitupa näyttää olevan ihan hyvässä iskussa. Vanhahan tämäkin on. Ympärillä ei näy puuvajaa tai muuta paitsi vessa jota lainasin. Polttopuuta on poroaidassa vaikka kuinka paljon jos raaskivat käyttää (paitsi että on suojelukohde). Ei taida paljolla käytöllä olla kun polkujakaan ei näy.   Päätin mennä yöksi Aittajärven rantaan. Matkalla koitin muistella mistä tulin Kulpakkojoelle1990 löytääkseni tuolloin valokuvaamani aitan, mutta ei harmainta aavistusta paikasta. Silloisen reitin poikki kuitenkin menin.   Kulpakkojoen suistossa koitin kalaa mutta turhaan. Siinä on myös mainioita leiripaikkoja mutta halusin näkymän Hammastunturille.   Aittajärven ranta on tasaista ja hyvää hiekkakangasta monine nuotiopaikkoineen. Menin niemen kärkeen vaikka siellä oli hiukan tuulista. Teltta pystyyn ja sitten huomasin oviaukon editse kulkevan muurahaispolun. Jäykkää ja hidasta se noidenkin liikkuminen mutta niin vaan vielä raahaavat 20m päässä olevalle keolle kaikkea.   En siirtänyt telttaa mutta menin keittimen kanssa rantaan iltapalan laittoon.   Siinä ruokaa laitellessa näpsin kuvia Hammastunturista kun aurinkokin välillä paisteli. Myös kalaonnea kokeilin. Sain pikkuharjuksen jonka päästin.   Ruuan jälkeen kiersin niemeä enemmän tosissani kalaa ajatellen. Ja sainkin yhden harjuksen. Ei iso mutta syötävän kokoinen. Kala perkuuseen ja tavarat telttaan, vielä muutama iltaruskokuva ja päiväkirja joka sitkeästi laahaa päivän jäljessä.   Jo nukkumista yrittäessä kuulin hakattavan halkoja. Vilkaisin ulos mutta mistään ei kuulunut tai näkynyt mitään. Hetken kuluttua katsoin uudestaan ja Kulpakkojoen suunnalla näkyi nuotion loimu. Olin saanut naapureita.
Kulpakkojärvi - Appisjärvi   11.9 Lauantai 5. vaelluspäivä   Teltan ohi käveli joku. Kurkistin vetoketjun raosta ja näin kalamiehen menevän rantaa niemelle päin. Kello oli yllättävän paljon ja naapuri siis jo liikkeellä. Toinenkin kalamies tuli pian ja oli hieman hölmistynyt kun näki minut. Hetken höpöteltiin.   Rupesin aamutoimiin. Aurinko paistoi komeasti Hammastunturille ja oli muutenkin lämpimän oloinen sää, tosin tuo tuuli. Kalamiehetkin palailivat ja se ensimmäinen poikkesi vaihtamaan muutaman sanan. Saaliina samanlainen harjus kuin minulla. Kyseli valmistusvinkkejä.   Jätin hyvästit Aittajärven upeille maisemille ja Hammastunturin massiiviselle olemukselle. Kalamiesten leiri oli yllättävän lähellä. Tervehdittiin ja vaihdettiin matkasuunnitelmia.   Seuraava kohde oli Vuorhavaaran raunio. Sen sijainti oli hyvin hataralla pohjalla. Tieto vain että Vuorhavaaran rinteellä ja merkintä jostain toisesta kartasta.   Kompassisuunta rauniolle päin. Mukavaa mäntymetsää puolipilvisessä säässä. Ensin tuli näkyviin pitkiä kantoja. (talvista puunkorjuuta, oletan) ja sitten pieni aukio täynnä tuvan ja elämisen jäänteitä.   Vuorhavaaran (toivottavasti on tämä) tuvan paikka on erotuskaarteesta suoraan karttapohjoiseen noin 600m pienen kosteikon pohjoispuolella. Siis useampi sata metriä idempänä kuin olin olettanut. Osuinpa sattumalta kohdalle. Hammastunturi Saariselkä 1998 kartta sijoittaa rakennuksen todellakin monta sataa metriä lännemmäksi. Jatkoin matkaa sitä kautta näkemättä mitään rakentamiseen viittaavaa.   Tuvasta jäljellä alin laho hirsikerta, koko tuo 4x4m. Kaminan jämä pihalla ja muuta roinaa ympäriinsä. Ei enään polkuja mutta viinapullot säilyy. Tuvan ympäristön nurminen pihakenttä on aika iso ja pistikin epäilemään jospa paikalla olisi ollut useampia rakennuksia. Jos nuo maassa olevat rojut on olleet yhdessä tuvassa niin siellä on ollut ahdasta. Mitään mikä viittaisi muihin rakenteisiin ei kuitenkaan näkynyt. Olinpa tyytyväinen löytööni ja kun aurinkokin paistoi niin mikä oli matkaa jatkaessa.   Vuorhavaaran eteläpuolen jängältä mukavat maisemat Hammastunturille.   Tuuli ja kylmyys on hyytävä yhdistelmä. Sen totesin kivutessani Littiäpään pohjoiselle nyppylälle. Ei muuten mutta viestittääkseni sijaintini etelään. Seuraavaa paikkaa josta viesti voisi lähteä, ei tiedä. Yhteys oli ja istuinkin tovin huipulla olevan ison kiven katveessa. Lähtiessä eteenpäin tuuli puuskissa niin että piti ottaa pari sivuaskelta.   Paljakkaa ja harvaa koivikkoa Kulpakkojärvelle. Nyt ei paita pääse hikeen asti. Viluttaa ja räkä valuu.   Ei näytä Kulpakkojärvi houkuttelevalta luppopäivän viettopaikalta tällä säällä. Vaahtopäät velloo järven selkää. Muuten paikka on kaunis. Ruskan värejäkin nähtävillä.   Kulpakkojärven pohjoisrannan koivuisella niemellä oli se etsimäni "sauna". Vanha hatara hirsikehä. Viitisen hirttä pitkällä (3m) sivulla. Harjakatto, päädystä sisään ja toisessa päässä vain räppänän reikä. Katosta puuttuu jo palanen eikä sisälle viitsinyt mennä vaikka tuulensuojaa olisi saanutkin. Roskiksena oli sisustaa käytetty. Vieressä tasaista tilaa vaikka kodalle mutta en pystyttänyt telttaa vaan tyydyin "saunan" seinän antamaan tuulensuojaan.   Laittelin tonnikalapastaa tillikastikkeella ja harjuksen palasilla. Maistuuhan se ruoka täällä. Muutenkin kaipaisi enemmän suolaista. Suolapähkinöitä taffelsipsejä, ei nyt sentään mutta leipää enemmän ja meetvurstia.   Pilviä lipui taivaalla ja aurinkokin välillä näyttäytyi. Vaan tuulipa ei hellitä. Viskoin uistintakin hetken.   Ajatus tänne Kulpakkojärvelle jäämisestä ja täällä huomisen luppopäivän viettämisestä ei innostanut. Nyt saa haukikulpakot ja Kulpakkojoen kalat jäädä tuonnemmille reissuille. Päätin jatkaa matkaa Suojaisemmille seuduille.   Appisjärvi ja sen viereinen 304 järvi oli suunnassa seuraavia. Mäkeä ylös ja toista alas. Jängän kierto ja 304 järven länsirannan leiriytymiskelvottomaksi toteaminen.   Appisjärven eteläpäähän on karttaan merkitty mänty ja siellä olikin mättäisen koivikon keskellä yksi mänty. Viimein päädyin pistämään teltan Appisjoen länsipuolelle rantapenkalle. Ei mikään hääppönen paikka mutta tuulensuoja oli ja mukavat maisemat. Takana olevalla kumpareella on enemmänkin käytetty nuotiopaikka ja rannalla telttasaunan runko sekä iso kivikiuas.   Polvissa tuntuu. Ei tahdo kyykkyyn päästä eikä ylös mutta kävelyä se ei haittaa . . . vielä. Selkä on hyvässä kunnossa.   Ilta viileni nopeasti samalla kuin tyyntyi. Koitin vielä kalaonnea mutta menetin vain yhden lipan. Ranta on matala ja kivinen. Aivan järven eteläpäässä, tuossa vieressä, on hiekkaranta mutta heti rannasta alkaa mättäinen koivikko. Vetäydyin telttaan ja tälläydyin yötä varten.
Appiksen kämppä 12.9 Sunnuntai 6. vaelluspäivä   Taisi olla aika pakkanen yöllä. Teltta oli huurteessa niin sisältä kuin ulkoa. Kosteutta taisi riittää. Yöllä oli ollut kirkasta ja tyyntä mutta aamu oli pilvinen. Klo 8 nousin teltan ulkopinnan ollessa vielä kuurassa, ei ollut auringostakaan apua.   Pieni sadekuurokin ripsautti vettä joten jätin ajatuksen siitä, että kävisin tämän järven päässä. Nettivinkin mukaan Appisjärven päässä on ollut kammi. Se oli huonossa kunnossa jo 1970. Suunta oli selvä 1,5km Ylimmän Appislompolon tuvalle.   Kävelin jokivartta jossa yksi rähjäinen kotapaikka. Kalastelin siellä missä suvantoa oli mutta saaliina vain kauniita maisemia. Lopun matkaa Appiksen tuvalle oikaisin ja poimin sylillisen oksia viemisiksi tuvalle.   Appiksen tupa eli LaVu67 on vielä paikallaan. Siivompi kuin viimeksi ja laverien alustassa puita. Tuvan vieressäkin riukuja ja oksia. Hyvä juttu.   Kömmin kammiin kahvin keittoon. Sää näytti heikkenevän ja tihkusade oli alkanut. Pitelen nyt tässä luppopäivää kaminan lämmittäessä tuvassa. Odottelen sateen lakkaamista jotta voisi lähteä kalaa koittelemaan.   Kello kuusi illalla taivas oli yhä yhtenäisen harmaa ja satoi. Läksin kalaan, onhan minulla lämmin tupa missä kuivata ja näkeehän samalla miten varusteet pitää vettä.   Vilkaisin ensin joen ylityskohdan ja sitten kuljin Appislompolon länsilaitaa. Kalaa ei näkynyt. Kai nekin katsovat mihin säähän nenänsä laittaa.   Palailin kämpälle ja pistin kaminaan muutaman risun. Tehokas kamina. Takki ja housut likomärkiä, taskuista hieman falskaa vesi sisään.   Keitin vielä teet ja laittelin näkkäriä. Sade jatkuu. Ei pitäis pakkasen yöllä iskeä. Tupa on varmasti aamulla kylmä kun ovikin noin hatara. Hyviä öitä.
Jokivarressa kohti Ivalojokea 13.9 Maanantai 7. vaelluspäivä   Vai ei ollut yöllä pakkasta. Sisällä toki tarkeni mutta ulkona vielä 8 aikaan kaikki jäässä. Puissa ja pensaissa jäätyneinä ne viimeiset pisarat jotka yöllä on satanut.   Sisällä tosiaankin tarkeni yön. Laitoin aamulla vielä kaminaan pienen pesällisen. Ulkona harmaata mutta ei lohdutonta. Aurinko kuulsi kaakkoisella taivaalla pilvien läpi. Ei satanut.   Mietiskelin jatkosuuntaa. Riekkokammi olisi tuossa vieressä eikä Taimenjärvikään mahdoton olisi jos polvet olisi kunnossa. Eilen muuten tulin idealside oikeaa polvea tukien. Vasempaankin voisi laittaa. Nuo polvet ei oikein ole kuntoutuneet kesäkuisen reissun jälkeen.   Siis tuleva reitti. Sitä pähkäilin mutta eilisten sateitten takia joet on taas korkealla ja Appiksen ylitys alajuoksulla arveluttaa.   Siis aamutoimien ja tuvan siivouksen ym. jälkeen alas rantaan ja joki yli siitä Ylemmän Appislompolon yläpuolelta. Kahlata siinäkin piti ilman housuja. Pahuksen kylmää tuo vesi.   Yllättäin alkoi läntinen taivaanranta työntää sinitaivasta. Verkalleen pilviraja siirtyi itään. Kiersin Appislompolon rantaa ja koitin kalaa mutta turhaan. Ylimainostettu koko paikka   Eilisten sateitten jälkeen kaikkialla on märkää ja lammikoita. Joen soisen rannan seuraaminen ei innostanut vaan nousin ylemmälle rinteelle kuusten sekaan. Kyllähän sielläkin kulkea kelpasi.   Alemman Appislompolon kohdalle päätin tauon. Helpommin päätetty kuin tehty. Lompolon rannalta ei niin kuivaa paikkaa löydy että siinä istua viitsisi. Lammen laskuojan kohdilta sentään jonkun vanhan tulipaikan kivillä viitsi istua, jalat lätäkössä. Ensin kuitenkin viskelin lippaa lupaavan näköiseen kalapaikkaan. Pohjassa vain oli jatkuvasti kiinni. Tarpeeksi monta kertaa kun koittaa niin sinnehän se pohjakiviin jäi. Soppaa laitellessani kääntelin vuoronperää kylkiäni auringolle joka vielä lämmittää.   Tästä eteenpäin kuljin jokivartta suht orjallisesti vain joitakin mutkia oikoen. Koitin kalastellakin. Tai kyllähän minä kalastin, kalaa vain ei tullut.   Pari kilometriä Alemman Appislompolon alapuolella joen varren polku on aika kurja, vetinen, mättäinen ja kaatuneita koivuja. Hiukan ennen lännestä laskevaa Paleltumajokea jokivarsi kuivuu mukavasti kuljettavaksi.   Paleltumajoen kohdalla hyvä leiripaikka jolla laskin rinkan hetkeksi. Taivaan täyttyessä pilvistä päätin kuitenkin olla keittämättä välikahvia.   Yöksi päätin mennä Pietarlautaselta laskevan joen eteläpuolelle. Kun kartassa sinne on piirretty hiekkaa.   Appisjoki on täällä saanut jo mahtavat mitat. Vesikin korkealla. Ei tuosta niin vain yli tultaisi. Laakson reunat jyrkkenee ja jatkuvan kosken jymy on ilmassa.   Saavuin yöpaikalle joka tosiaan on hiekkapenkka. Iso sellainen. Useampi sata metriä pitkä ja sata leveä. Päällä ohut kanerva ja jäkälä. Siellä täällä joku puu. Pelkkiä tasaisia telttapaikkoja koko alue. Laitoin teltan pystyyn jokipenkan reunalle ja kipaisin kiireesti joesta vettä sillä sadekuuro oli tulossa.   Taasen tuli laitettua ruoka teltassa maaten. Käyhän se niinkin. Paljoa ei satanut.   Kiersin vielä illalla lähiseutua katsellen ja palattua keittelin teet. Päiväkirjaakin ehtii pitää kun ei tuonne ulos kylmään ja hämärtyvään ole huvitusta mennä.
Kultala 14.9 Tiistai 8. vaelluspäivä   Kylmä yö. Taivas täysin tähtikirkas. Puut ja maa kuurassa kuten myös teltta. Makuupussi voisi olla pikkuisen parempi mutta lisävaatteilla pärjäsi nippa nappa. Makuupussi "tunturisusi 1000, untuva" on pikkuisen ohkainen pakkasille varsinkin kun sen untuvat tuppaa paakkuuntumaan ja pakkautumaan jollekin laidalle. Tuulettaminen ja pöyhiminen auttaa. Isompia pusseja ei viitsi raahata niiden koon ja painon takia. Tämä pussi on kevyt (1kg) ja mahtuu pieneen tilaan. Yöksi sitten villakerrasto joka on joka tapauksessa mukana.   Aamulla klo 8 jälkeen sentään aurinko rupesi lämmittelemään. Tosin yksi mänty osui harmittavasti tielle varjostamaan. Kattiloissa sentin jäät eli hain alhaalta joesta "lämpimämmät" vedet. Aamupalan sai vielä tehtyä avaamatta kakkosviikon ruokasäkkiä.   Päivän urakka ei päätä huimannut. Vain Appisjoki alas ja Kultalaan. Kepeää oli kulkea kun aurinko valaisi ja ruskan värejäkin näkyi. Parempi väri täällä jokilaaksossa kuin ylhäällä avotunturissa. Polku on hyvä ja maisemat samoin.   Äh tylsää tekstiä. Tulin siis Appisjoen suulle jota ennen yksi jyrkänne, jonka juurta vesirajassa pääsi juuri ja juuri kulkemaan. Noin 300m ennen Ivalojokea on kahlaamo josta olisi päässyt yli. Puolet saappaat jalassa ja toinen puoli (en nähnyt kunnolla) ehkä myös.   Appisjoen suussa komea nuotiopaikka. Maisemia piisaa. Rantaan tietenkin kyhätty pressusaunan runko. Paikalla on ollut joku asuinrakennus Kaapin Aikion tms. Siitä oli kyltti ja kuva paikalla. Haalistunut tosin ettei kaikesta saanut selkoa. Rakennusten paikkoja ei tahdo löytyä. Joku turvekeko ja muita mahdollisia. Mielikuvitukselle ei saa antaa sijaa muuten täällä olisi kokonaisen kylän perustukset.   Tein nuotiopaikalle tulet ja kaivoin toisen viikon eväspussin auki, kaikenlaista herkkua ja muuta syötävää. Laittelin tonnikalat makaronilla ja herkkusienillä.   Taivas harmaantui pikkuhiljaa ja odotettavissa on tihkusateista iltaa. Matka jatkui Ivalojokea alas. Reitti on helppo ja kaunis. Kultalan sillalla näkyi kulkijoita, 1. 2. 3. 4. 5 . . .8 perkele! Toivottavasti menevät varauskämppään. Kultalan pihaa oli raivaamassa kaksi mettähallituksen kaveria. Polttelivat risuja. Paikalta on kaadettu runsaasti puita ja tehty näin Kultalan pihapiiriä avoimemmaksi.   Autiotupa oli tyhjä ja lämmin. Laitoin kahvivedet kiehumaan. Jonkun jättämät näkkärit kelpasi. Matkalla mussuttaa mielellään jotain, kokoajan olisi valmis tunkemaan leipää suuhun. Vaan kun ei jaksa kantaa ja näkkärikin vie tilaa sekä murenee. Näin turistipolun päässä olevalta tuvalta en tunne mitään omantunnontuskia syödä ja käyttää tupaan jätettyjä tavaroita. Mettähallituksen kaverit tuli pitämään taukoa kun ulkona oli alkanut sataa. Vaihdoin muutamia sanoja. Tekevät raivuu hommia näillä pihapiireillä ja mm purkavat retkeläisten nuotiokehiä pitkin jokivartta.   Kun aikaa oli niin läksin tuonne pohjoisrinteelle koittamaan jospa saisin tekstiviestit lähtemään. Tihutti mutta onhan illaksi tupa jossa varusteet kuivata. Yhteyttä en saanut.   Tuvalle tullessa sinne oli saapunut pari henkeä ja myöhemmin kaksi lisää. Siinä sitten ilta vierähti syöden ja jutellen. Omat tavarat oli kuivia kun ehdin tänne ennen sadetta mutta toisten vaatteet täytti sitten narut.
Pahaoja - Liljeqvist 15.9 Keskiviikko 9. vaelluspäivä   Tuvassa ei tarvinnut palella. Mutta nukuin kuitenkin levottomasti. Lonkat alkaa painaa kyljellä maatessa. Runsaat iltajuomiset "teetä ja teräviä" pisti yöllisille pusikkokäynneille. Tuvassa kiersi kaino kuorsaus moniäänisesti.   Nousin ennen seitsemää. Kävin ensin tekemässä reilusti klapeja. Vein sylillisen tupaan, muut nukkui vielä (oletan). Nappasin kameran olalle ja lähdin Kultalan aamua kuvaamaan. Taivas oli lähes pilvetön. Aamun ensi säteet valaisi joen vastarantaa. Huoltomiesten risunuotio kyti vielä.   Kun palailin tuvalle oli siellä jo noustu. Laittelin sapuskaa ja hakeuduin matkaan. Sää pysyi pilvettömänä mutta maa oli varjopaikoista kuurassa ja kivet vaarallisen jäisiä.   Ivalojoen silta on mukava kokemus. Se huojuu ja alla velloo iso koski. "Turistipolku" Pahaojalle 12km. Ensin nousu jokipenkalle yli 500 askelmaa ja sitten yksitoikkoinen jutaaminen ylämaassa. Kännykkä piipahti heti parin kilsan päässä Grönholmanvaaralla. Yhteys saavutettu. Luin viestit ja laitoin vastaukset.   Pataoja ja Patatunturin kuve. Vastaan tuli ensin vanha pariskunta ja koira, sitten kolme miestä ja lenkkitossut, viimeisenä pari km ennen Sotajokea kaksi rouvaa sauvakävelemässä. Jouduin tälle Kultala-Pahaoja väliselle turistipolulle kun sateiden ja tulvimisten johdosta en arvannut lähteä koittamaan Sotajoen ylitystä sen suupuolelta niin kuin olin kotona suunnitellut. Kiertomatkaa Sotajoen sillan kautta tulee noin 18km eli 8km ajateltua päivämatkaa enemmän.   Kolme ja puoli tuntia noin ja 12km oli voitettu. Helppo mennä kunhan polulla pysyy. Tunsin lievää ylpeyttä, jalat oli eri mieltä.   Sotajoen eli Pajaojan kämppä on yksi Ivalojoen kultakeskuksista. Iso torppa jonka parempi pää on vuokrapuolena ja pienempi autiotupana. 4 henkilöä mahtuu kerrossänkyihin joissa lappalaismitoitus. Kyseenalaista olisiko pituus riittänyt minulle kummassakaan. Tuvan nurkassa avotakka ja ovensuussa pöytäryhmä.   Pistin takkaan tulet mutta se ei lämmitä ollenkaan, taitaa päinvastoin imeä kylmät ulkoilmat ovien ja ikkunan raoista sisään ja vie piipusta mennessään kaiken lämpimän. Ei ihme että vanhoissa tuvissa on purettu avotakkoja ja laitettu paikalle kaminat. Tämä Pahaojan kämppä on museo ja siksi takkakin on säilynyt.   Avasin lihapurkin ja tein kunnon pöpperön. Illan tuvan keittomahdollisuuksista ei tiedä ja jaksaako sitten enään raskasta syödä.   Parin tunnin tauon jälkeen jatkoin Sotajokea alas. Mukavaa rantapolkua ja vanhoja sekä uusia kullankaivuun jälkiä. Vajaa 2km Pahaojan kämpältä on yksi tupajäänne. Haamuiksi oli nimetty Pahaojalla olleet tuhoutuneet tuvat. Tämä raunio oli yhden käännetyn kivipellon ja joen välillä. 5x6m tai jotain sinnepäin. Kolme hirsistä seinää ylös asti mutta neljäs puuttui. Tuvassa oli ollut iso tulipesä joka kuitenkin oli peittynyt kun tuvan lattian alta oli kaivettu ja kivet kasattu lieden päälle. Kultaa kultatuvan alta?   Jatkoin syvenevässä laaksossa johon vaivoin aurinko enään paistoi. Muutama paikka rannalla oli sellainen, että joutui hiukan kiipeämään, muuten mukava mennä.   Pari kilometriä ennen Ivalojokea alkoi toimivan kullanhuuhdonnan jäljet. Koneita ja kaivuri sekä joen penkka muodostunut ajoura. Vaikea romantisoida tällaista kullanhuuhdontaa.   Liljeqvistin kämppä tuli vastaan siellä missä piti eli korkealla tasaisella jokipenkalla hieman ennen Ivalojokea. Oven päällä teksti "RAK 1948 TL". Lienee originaali. Sisämitat noin 2,5x3m.   Päätyoven vieressä kamina jonka ympärillä fiksusti kiviä varaamassa lämpöä. Tuvan toisessa päädyssä pieni kolmiruutuinen ikkuna jonka alla hatara pöytä ja seinillä laverit. Kaminan puoleiselle laverille ei kannata kovin pitkän kulkijan sovittautua, saattaa makuupussin jalkopää kärähtää. Seinillä on hyllyjä joissa tyypillistä rojua ja osin hyödyllistäkin. Puuhuoltoa kuten ei kai muutakaan virallista ole. Seinällä olevalla sahalla sai auttavasti katki riukuja joita mäeltä hain. Kamina on tehokas.   Pihalla olevassa vanhassa kultamiesten vesiojassa kököttää sauna. En mahdu sisään (en tosin yrittänytkään). Vieraskirjan mukaan on saunaa käytetty viimeaikoina.   Keittelin teetä ja söin näkkäriä ym. pikkuherkkuja. Pussikeitto ei enään maittanut.   Poikkesin vielä iltakävelyllä tuolla penkan päässä Ivalojoen tuntumassa. kovasti paljon siellä on kiveä käännetty. Pitkä päivä ja patikkaakin noin 20km. Huomenna Ivalojokea alas. Toivottavasti ei ole paha kävellä.
Ivalojokivarressa 16.9 Torstai 10. vaelluspäivä   Loppui kynästä muste. Ei pitänyt Liljeqvistin tupa lämpöä niin kuin ylempi Appislompolo. Nukuin kuitenkin sikeästi ja pitkään, olihan eilinen jokseenkin rankka.   Illalla varatut risut kaminaan ja tuvassa tarkeni taas turhankin hyvin. On nämä aamutoimet huomattavasti mukavampi hoitaa pöydän ääressä kuin makuultaan teltassa.   Poikkesin ennen lähtöä viereisellä mäellä kun tuvan pihalla oleva kyltti näytti sinne seitaa Rinteessä oli iso kivenlohkare jonka päältä mukavat maisemat. Pihalla olevassa tienviitassa oli kylttejä jotka osoitti eri suuntiin. Niissä luki mm: Ähkimö n.50m, Tammol, Vettä, Kalaa, Rooma 3080, Seita 100m, 611 Vihanti ja Huisin nevada. Muutamasta kyltistä ei saanut selvää.   Sinitaivas oli taasen peittymässä pilviin joten sadetta odotettavissa.   Läksin Ivalojoelle ja katsastin samalla sen eilen illalla löytämäni kaivoksen ja niitä kultamiesten kääntämiä kivikenttiä. On pojat tehneet hommia joskus. Jokien yhtymäkohdassa on mukava huollettu nuotiopaikka.   Meinasin kävellä ohi seuraavasta tupakohteesta. Rantatörmän päällä, siellä kaivausalueen laidalla oli se kämppä josta joitakin kuvia olen nähnyt. Iso vanha tupa jonka nurkkaan on myöhemmin värkätty pienempi kömmänä. Sekin jo aikansa elänyt. Kokotiedot sanelin kameraan. Sotajoen suulta n. 500m alavirtaan korkealla rantapenkan päällä. Alkuperäinen tupa on tehty järeistä hirsistä, kooltaan noin 6,5x4,5m. Alkuperäisessä tuvassa jäljellä 2-4 hirsikertaa. Sen sisään yhteen nurkkaan on tehty pienempi kämppä sisämitoiltaan 3x2,5m. Huonossa kunnossa tämä uudempikin. Katto vielä jotenkin paikallaan vaikka sieltäkin lautoja puuttuu. Ei se vettä pidä mutta saa tuvasta jonkinlaista sääsuojaa.   Aloin paarustaa Ivalojokea alavirtaan. Kohtuullisen helppo kulkea ja komeaa maisemaa. Jonkun verran kuljettuani tuli ylävirran puolelta kumivene jossa eiliset huoltomiehet Kultalasta. Ajoivat rantaan kohdalleni ja juteltiin niitä näitä. Olivat menossa Ritakoskelle puuhommiin.   Koitin katsella vastarannalta sitä isoa punaista torppaa mutten nähnyt. Liljeqvistin ruoppaaja sitävastoin oli omalla rannallani ja kohtuu hyvässä kunnossa. On niillä ollu suunnitelmat!   Mietin jo ruokataukoa mutta ei nälättänyt ja jokunen vesipisarakin tuli taivaalta. Siispä eteenpäin.   Pari sataa metriä ruoppaajalta tuli vastaan rakennuksen jäänteitä. Talon haamu. Eipä mitään erityistä jäljellä. Sanelin kameraan mittatietoja. Koko ollut noin 5x5m. Osa hirsistä kannettu rannemmalle nuotiopaikalle. Yhdessä nurkassa on n.6 hirttä päällekkäin muuten kaatuneet sisälle ja kasvavat sammalta. Ritakosken tuvilta ylävirtaan mutta joen vastakkaisella puolella.   Saman verran edellisestä ja taasen talon maatuneita hirsikehiä. Aika lähellä Ritakoskea mutta joen vastakkaisella puolella ja hiukan ylävirtaan edellisen tupaan noin 200m. Vähän kauempana rannasta noin 50m. Koko noin 5x8m. 2-3 alinta hirttä jäljellä aivan lahoina. Ei merkkiä pihamaasta. Nopeasti ne on aikanaan tehty ja tilapäisiksi kai. Joissakin on kyllä ollut kunnon varaukset ja salvokset. Jos katoista vaan olisi huolehdittu ja alin hirsikerta nostettu kiville niin täällä olisi iso joukko tupia kulkijoiden sotkettavaksi.   Ohitin Ritakosken tupia samalla kun näin kanootin etääntyvän rannasta. Ne pari ulkolaista joista olen muutamaan otteeseen kuullut. Harmittelin että jos Louhiojalle.   Maasto muuttuu hiekkaisemmaksi ja kulku helpottuu entisestään. Ritakosken jälkeen, Palsinojan suulla oli kultamiesten leiri. Yksi monista. Täällä vain kaikki siististi ja järjestyksessä. Lainasin heidän pöytää ja penkkejään ruokailuun.   Palsinoja työntää hiekkaisen ja kivisen niemen Ivalojokeen siinä laskuojan suulla. Samalta niemeltä näkyy Iso-Palsin jyhkeä kyömy joka jyrkkärinteisenä työntyy joelle. Ruskan väreissä mukavan näköisiä maisemia.   Eipä siinä sitten satanutkaan joten oli oikein hyvä ja leppoisa olo talssia komeita hiekkapenkkojen harjoja eteenpäin. Iso-Palsia ennen on joessa iso mutka ja siinä niemellä yllättäen lekaharkko pilarit rakennusta varten. Ei mitään muuta roinaa, ei lautaa, pressua, ei mitään. Onko rakentaminen keskeytetty vai vasta alussa. Joka tapauksessa luulisi työmaalla olevan jotain tavaroita. Otetaan tupaluetteloon. Huoltomiehet ohitti minut taas.   Iso-Palsin tyvellä, korkealla penkalla taas yksi rakennuksen haamu. Mitat kamerassa. Hirsikehikon pohja. Seinät kaatuneet ulospäin. Hirret vielä jäljellä. Tuvan koko n. 5x6m ja nurkassa ison tulipesän jäänteet. Ei ole polkuja, pihamaata tai heinikkoakaan jäljellä. Kunnolla nurkista salvottu. Sijaitsee Iso-Palsin juurella Ivalojoen etelärannalla heti ison joenmutkan jälkeen korkean rantapenkan päällä. Ei näy rantaan. Ritakoskelle linnuntietä 3-3,5km.   Sitten aloinkin jo odotella Louhiojan töllille saapumista. Välillä kuljin rantaa ja väliin penkan päällä.   Rannassa näkyi kanootti. Pääsi pieni perkele. Ne ulkolaiset on täällä. Aika erikoinen on tuo suhtautuminen muihin kulkijoihin tuolla kävellessä. Kenenkään ei soisi tulevan samalle tuvalle itsensä kanssa mutta kun sitä väkeä kuitenkin välillä tapaa on se riemastuttavan mukavaa. Ei auta mikään, kipusin kämpälle joka olikin hieman kauempana joesta kuin luulin.   Louhiojan kämppä on metsähallituksen huoltama, mikä näkyy tuvan kunnossa. 6 henkeä sopii jos sopua löytyy. Torppa on matala ja ulkomitoiltaan kuutisen metriä kanttiinsa.   Nyt tuvassa oli saksalainen (otaksun) nuoripari. Sain tilaa hyvin ja keittelin kahvit. Kielitaitoa ei minulla ole mutta sain kuitenkin selville heidän aikeet ja kai hekin ymmärsivät minua. Kaksiviikkoinen oli heidän reissunsa Lismasta. Kävivät välillä Taimenjärven tuvalla kävellen 10km, muutenkin aktiivisen tuntuisia. Positiivinen pari. Aikovat vain viettää tässä kaksi yötä niin kuin minulla oli tarkoitus. Jatkan siis huomenna eteenpäin ja tämäkin yö teltassa. Läskiksi meni huoltopäivän suunnitelmat.   Poikkesin rannalla kameran kanssa. Palatessa saksalaiset oli lähteneet kalaan. Laitoin lihapurkista tukevat eväät.   Olivat saaneet hauen jota sitten tattien kanssa illemmalla laittelivat. Istuin nuotiolla teen ja pullon kera. Kirjoitin tätä nuotion valossa. Käypä se näinkin. Lupasin maistaa tatteja, muuten menisin jo teltalle.   Saivat sitten hauen ja tatit valmiiksi. Oli saksalaisilla tavaraa mukana. Kuppia kippoa ja muuta astiaa riitti. Hyvä oli tarjoilu ja sainpa perunaakin pitkästä aikaa. Kiitos.   Teltalle mennessä revontulet alkoi loistamaan ja palailin kameran kanssa nuotiolle. Istuin siinä saksalaismiehen kanssa mutta revontulet oli vain hetken. Ei uusia vaikka kuinka odoteltiin.   Pimeässä kompuroin teltalle ja pimeässä vaihdoin yö asun. (Tähän asti tein muistiinpanoja matkalla. Loput on kirjoitettu kotona sen mukaan mitä sanelin matkalla kameran muistikortille. Muistivihko tuli täyteen.)
Kaitaselän järvi 17.9.2004 Perjantai 11 vaelluspäivä   Pahuksen kylmä yö. Mutta siihen alkaa jo tottua. Kääntyilyähän se on nukkuminen, ei kovinkaan hyvää unta kun vähän väliä heräilee. Hieman ennen yhdeksää menin koputtelemaan Louhiojan kämpän oveen. Herätin tietenkin Saksalaiset, heidän kellonsa kun on tunnin meitä jäljessä. Kömmin kuitenkin sisään laittamaan aamupöpperöä. Laitoin kaminaankin tulet. Nuo kämpän asukkaatkin nousivat ja rupesivat omiin aamupuuhiinsa. Kyllä niillä on tavaraa. Kaivoivat esiin ison pussillisen vehnäjauhoja ja muutaman kananmunan. Vatkasivat siitä itselleen jotain aamupalaa. Höpöteltiin samalla jotain.   Liiemmin en aikaillut tuvalla vaan kävin purkamassa teltan. Lähtiessä toivotin saksalaisille "gute raisen" ja sain ilahtuneen vastatoivotuksen, en toki suomeksi. Eilen olin ajatellut jatkavani tuntureiden yli mutta sää ei houkutellut, joten lähdin kiertämään idän kautta. Ensin kolmisen kilometriä Ivalojokea seuraavan poroaidan tuntumassa. Sitten sen järven rantaan josta Saksalaiset oli eilen saaneet sen hauen. Viskoin sinne itsekin muutamaa lippaa. Tuli vaan kuljettua väärää puolta järvestä. Tämä pohjoislaita on ainakin niin matala ettei täällä mitään elä.   Jatkoin matkaa kipuamalla Tolospään kylkeä. Aika mukavaa kulkumaastoa paitsi ne hakatut alueet jotka yltää sinne 250m käyrän tuntumaan asti. Ottipa välillä koteloon nuo kannot ja risut. Finnair ilmoitti olemassa olostaan lentämällä yli kohtuullisen matalalla. Ivalon lentokenttäkin näkyy tänne. Seurailin koneen laskeutumista tuonne 15km päähän.   Tolospään koillis kyljellä on pieni lampi jossa päätin laitella pöpperöä. Todella kaunis paikka ja erittäin kirkas vesi. Paikka oli tällä kertaa kylmä ja tuulinen. Sormet kohmeessa sekoittelin soppaa. Koitin kalastellakin kun oli tullut kannettua tuota virveliä kädessä. Ei siellä mitään tuntunut olevan, tokkopa kalat edes järveen pääsee nousemaan. Kovin jyrkkä on laskuojakin.   Tuo lammen laskuoja on upea. Kallioisessa rinteessä vesi hyppii monin pienin putouksin ruskan värjäämien heinien ja varpujen välissä. Otin paljon kuvia. Seurailin purovartta alas kauniille mäntykankaalle jota pitkin Kaitaselän järvelle. Noin 300m pitkä järvi.   Ajattelin aluksi pistää leirin järven kaakkoispäähän jonne kiersinkin. Koitin kalaonneakin mutta turhaan. Paikka on hyvä ja iltaruskokin tänne tulisi katseltavaksi mutta tuuli teki rannan kylmäksi. Palasin järven pohjoispäähän jossa oli yksi nuotiopaikkakin valmiina. Sain tuulensuojaa.   Tein kunnon tulet ja pystytin teltan siihen tulien tuntumaan. Lämmittikin mukavasti. Paikalla on paljon riukuja ja muuta risua.   Koitin vielä kalastellakin mutta ei mitään elonmerkkejä järvellä, paitsi pari sorsaa jotka uiskentelee siellä.   Teltan takamaastossa rinteellä näytti metsä aika harvalta ja kun kävin katsomassa niin hakkuut ja metsätiehän sieltä löytyi. Fiilis kärsi kolauksen. Otin kuitenkin yhden pöllin ja nakkasin sen nuotioon. Ilta vierähtikin siinä tulta katsellessa niin että nukkumaan joudin vasta myöhään. Kirkas ja sateeton päivä.
Tolospää ja Hirvas-Niila 18.9.2004 Lauantai 12 vaelluspäivä   Nukuin pitkään ja hyvin. Aamutoimet nuotion lämmittäessä. Aamu oli täysin tyyni, aivan peilityyni järvi ei mitään värähtelyä. Läksin liikkeelle kellon ollessa jo 12. Hyi häpeä ! lorvia nyt tuolla lailla. Kun sää oli näin suotuisa päätin kivuta yläilmojen kautta jospa vaikka poikkeaisin Tolospäällä.   Kaitaselän järvi jäi taakse ja nousin verkalleen Tolospään kaakkoispuolen satulaan. Siinä on rinteessä pieni kuru ja sen alla pieni paratiisimainen lampi. Otin muutamia kuvia vaikka oli vaikea löytää sopivaa kuvakulmaa.   Kipusin tunturiharjanteelle ja vilkuilin maisemaa. Laiskuus meinasi viedä voiton mutta lähdin kuitenkin kipuamaan Tolospään huipulle joka oli vain 500m sivummalla ja 50m korkeammalla. Kiittelin viitseliäisyyttäni huipulta maisemia tarkistellessa. Yläilmoista ei tällä reissulla liiemmilti ole nauttinut. Sää oli kylmä mutta tuuli oli kadoksissa. Tyynellä huipulla oli lammikotkin vielä jäässä. Aikani Tolosen huipulla oltuani jatkoin matkaa kohti Siliäselkää ja sen takana olevaa Siliänselän lampea.   Osuin hyvin Siliänselän lammen kylkeen. Nätti on järvi, ei voi mitään. Jatkoin järven lounaispäähän josta löytyi rannan tuntumasta mukava taukopaikka. Vastarannalla oli iso mänty joka voisi olla se sama jonka alla pidin leiriä 1990. Ilma oli kylmä, lammen pinnallakin muutaman millin jää joten ajateltu kalastelu sai jäädä. Turhia aikailematta pistelin soppaa massuun. Paikallaan oleskelu ei miellyttänyt.   Jatkoin Aitatievan kammeja katsemaan. Se ensimmäinen olikin pian puolen kilometrin päässä. Romahtanut oli. Toinen kylki painunut sisään. Jokunen tukirangan puu vielä pystyssä ja osa toista seinää. Tässä turvekodassa tuli lämmiteltyä 1990 kun tulin likomärkänä Siliän selän yli. Silloin paikalla oli pari paikallista vanhempaa marjanpoimijaa. Nyt saa tämänkin kohteen merkitä raunioksi. Harmillista. Jossain kartassa tähän kohtaan on merkitty jopa 3 rakennusta. Enpä hoksannut katsoa tarkempaa ympärille. Mitään muihin rakennelmiin viittaavaa en ympäristöstä muista.   Jatkoin Aitatievalle. Vanha aita oli tehty koivuista ja siksi painunut täysin maahan. Paikoin sitä oli jopa vaikea havaita. Sitä seuraamalla kuitenkin löysin vanhan erotuspaikan kaaren. Toinen kammi oli merkitty sen kaakkoispuolelle. Kiersin kehän ympäri merkein kaksi kierrosta huomaamatta merkkiäkään kammista. Luovuin etsinnöistä ja suuntasin Hirvas-Niilan erotuspaikan suuntaan. Kun on tuuri niin astuu kammin jäänteiden päälle. Eli hakemani raunio oli aivan maan tasalla kaarteen aidasta noin 50m. Maassa on neliön muotoinen läjä koivun runkoja. Aivan lahoja ja paksun varvikon peittäminä. Hiukan nurkkaa kuopimalla näkyi kirveellä katkaistuja koivun päitä. Mahdotonta sanoa minkälainen kömmänä tässä on ollut. Kota se ei ole sillä muoto on neliö. Turvetta kuitenkin päällä. Joku etuseinällä varustettu laavu tai sinnepäin. Selkispä sijainti ettei jäänyt kaivelemaan.   Jatkoin jängän yli ja saavuin hakkuualueelle. Siinä sitten kilometrin verran mettätietä. Saavuin Hirvas-Niilan erotuspaikan kohdalle. Siellä on vanhan näköinen porokämppä. En vilkuillut ikkunoista. Vieressä on lautaparakkikin. Itse aitaus taitaa olla käytössä siltä ainakin vaikutti. Tielläkin oli tuoreet auton jäljet.   Kello rupesi olemaan riittävästi yöpaikan katsomista varten. Hirvas-Niilan aitavaaran jyrkänteen alla näkyi kartassa pari lampea. Suuntasin sinne. Ensin kuitenkin poroaidan kiertämistä jotta sopiva ylityspaikka löytyisi. Lampikin löytyi, itseasiassa iso lähde. Siitä lähti pieni virtaus joten kelpasi juomavedeksi. Joku oli kaivellut koemontun kultaa löytääkseen. Samoilta oli vissiin nuotiopaikkakin siinä sopivalla kohtaa. Pistin teltan nuotion viereen ja nuotiossa olleet isot pöllit vierekkäin pöllitulia varten. Kolmen ison pystyssä olevan pöllin väliin kun tekee risuista tulen niin pöllitkin pian syttyy ja palavat sitten itsekseen, hitaasti ja pitkään.   Tihuttamaanhan siinä tietenkin alkoi ja vetäydyin teltan suojiin syömään. Sanelin samalla kameraan parin päivän tapahtumat kun päiväkirja vihko alkoi täyttyä. Ennen nukkumista kaadoin nuotion pöllit aamua varten. Ei tuollainen pöllituli lämmitä mutta on mukava ja helppohoitoinen tunnelmatuli ja saa siinä päällä keiteltyä kattilalla vesiä jos tarvis.
Pikku-Harrijoki ja Tolosjoki 19.9.2004 Sunnuntai 13 vaelluspäivä   Aamulla oli märkää, kuis muutenkaan. Eilisen pöllinuotion osaset syttyi kun laitoin ne kohakkain ja ison tuohenkappaleen väliin. Eipä tuo kovin paljoa lämmitä tuollainen jätkänkynttilä, mutta piristää se elävä tuli kuitenkin kylmän kohmeata aamua. Pilvet roikku alhaalla ja peittivät välillä viereistä mäkeäkin. Harkinnassa oli kulku alempia maita, jostain Juurakkomaanojan kautta. Onneksi sää selkeni hiukan ja pilvet nousi jotta pääsin lähtemään ylempiä ja helpompia kulkumaita pitkin.   Suuntasin siis Hirvas-Niilan aitavaaran yli kohti Harripäitä. Rinkka on kevyt ja matka joutuu ellei oteta huomioon sitä kännykän tekstiviestien näpyttelyyn kuluvaa aikaa. Kaipa tuonkin vielä oppii tekemään vauhdissa. Muutama köykänen poroaitakin oli siinä mäellä, liekö jonkinlaista kokoamista varten ennen vientiä viereiselle erotuspaikalle.   Kaunis ja kovapohjainen jänkä ennen Harripäätä ja sitten sen kylkeä eteenpäin. Laella pieni kuru ja taasen nousu lähes puuttomaan. Sivistys tuli näkyviin kun Kaunispäälle kiemurteleva tie ilmestyi näkökenttään suoraan idässä. Siellä ne oluthanat hmmm.   Lähdin laskeutumaan Pikku-Harrijoelle. Joen vastarannalla tavoitin pienen tarpomisen jälkeen sen polun joka tulee Kulmakurulta. Käytetty polku ja komeat punaiset kepit opasteena. Vain sokea voi enään eksyä. Näitä tienoita tulin 1990 mutta ei sen kummempaa muistikuvaa ennen joen mutkan lampia joista yksi valokuva on aikoinaan otettu.   Pikku-Harrijoen mutkassa on tauko kota. Sellainen eristämätön tulisijallinen sääsuoja hiihtäjiä varten. Tämä oli paikalla jo 1990 mutta muistikuva hiukan toisenlainen. Nyt vieressä seisoi parempikuntoinen ekolajittelupiste. Puuvaja/WC taitaa olla kodan ikäinen. Heitin repun maahan ja poikkesin lampien välillä näkyvää kämpän jämää katsomassa. Se on noin 2,5m kanttiinsa. Hirsiä pystyssä noin 8 varvia. Katto tietenkin puuttuu. Kolme umpinaista seinää ja sitten etuseinä jossa oven vieressä pieni ikkuna-aukko. Seinähirret on kuorimattomia joten kovin tilapäiseksi tämä tupa on ollut tarkoitettu.   Pikku-Harrijoen kota on jo alkanut ränsistyä. Harmaantuneet kattolaudat päästää valoviiruja sisään ja paikoin havaittavissa lahon alkua. Pikaisesti pitäisi laittaa huopa tuohon päälle niin elinikä pitenisi kummasti. Kota sinäänsä on mainio taukopaikaksi. Seinän vierustaa kiertää hyvä laveri ja keskellä on tulisija. Katon savunpoistoluukun toiminta ja aukipito systeemi kannattaa selvittää ennen tulen sytyttämistä. Sainpa kunnolla savut silmille. Pimeä tämä kämppä on ellei tuota kattoluukkua avaa, ovikaan ei pysy auki ilman pönkkää sillä pienikin tuulenvire paiskaa sen kiinni.   Laittelin siinä kammilla soppaa ja kuivattelin kostuneita vaatteita tulilla. Eipä ole hoppua. Näitä loppupään päivämatkoja voisi sovinnolla pidentää. Useasti on täytynyt kulkea "jarru päällä" ettei ole ennen aikojaan perillä. Toisaalta jos jotain sattuu kunnon, terveyden tai vaikka sään suhteen niin silloin voisi olla tuskaista jos lopussa on kovin pitkiä patikkamatkoja. Täytyy kai vaan tulla ennen aikoja pois jos siltä tuntuu.   Jatkoin pyöräreittiä kohti Tolosjokea. Ei mikään ihme jos maastopyöräily ei ota juurtuakseen tänne lappiin. Reitit kun on näin typerissä paikoissa.   Saavuinpa kuitenkin Tolosjoen varteen. Kun pyöräreitti oli merkitty ylittämään joen niin päättelin ettei ylityspaikka voi olla mikään mahdoton. Pienellä katselulla päätin lähteä saappaat jalassa nivan niskalta yli. Lahkeet tiukasti saappaan varsien päälle roiskeilta suojaamaan. Paljasjaloin kahlaaminen ei kiinnosta onhan joella leveyttä toista kymmentä metriä. Mukavan matala virta, ei ollut ongelmia yli menossa ja jalatkin säästyi kuivana.   Sää oli tuhruinen mutta ei sentään satanut. Valokuvaukseen olisin kaivannut auringon valoa sillä ruskaa oli jonkun verran mutta se ei loista tällaisessa hämärässä tuhruisessa säässä. Nyt sitten on aivan sama mihin teltan lykkää viimeiseksi yöksi.   Koitin katsella vastarantaa jospa siellä olisi se leiripaikka ja nuotiokiveys jossa heräsin 30v. päivänäni. Yksi mahdollinen kohde ja todennäköinenkin siellä oli. Niin se aika vierähtää.   Tolosen varrella on vanhempaa ja uudempaa kultahistoriaa ja vieläkin toimivia valtauksia. Kuivakurun kohdalle on oikein laitettu opastaulu kertomaan paikalla olleesta huuhtomosta "pesula". Kivivalleja rakennusten pohjia ja vielä yksi hirsikehikkokin töyrään päällä. Muutama hirsikerta siinä on jäljellä jykevistä puista. Kotona huomasin kyseessä olevan saman rakennuksen josta edellisellä kerralla olin kuvan ottanut. Nyt oli vain muutama ylin hirsi löytänyt tiensä nuotiopaikan penkeiksi. Joillakin ei sitten ole ollenkaan kunnioitusta raunioita kohtaan. Kämpästä on kuitenkin jäljellä vielä 3-5 hirsikertaa ja kooltaan se on noin 4x5m (jäi ottamatta askelmitta ja arvio on kuvan perusteella).   Talsin jokivartta ylävirtaan vielä kilometrin Kuivakurulta. Matkalla ohitin yhden ison pressukodan. Yöpaikkaa rupesin katselemaan tosissani siitä tasaiselta jokivarren kankaalta Katajaojaa vastapäätä. Aivan joen äärestä ei paikkaa löytynyt. Sadekin alkoi sopivasti joten ei sitten väliä näkyykö teltalta joelle.   Sain sitten makailla teltan suojissa koko illan. Sen verran yhtenäistä oli tihkua tiuhempi sade.   Yöt on lämminneet selvästi muutaman päivän takaisesta. Jouduin vähentämään vaatetusta ennen kuin sain unenpäästä kiinni.
Kiilopää 20.9.2004 Maanantai 14 vaelluspäivä   Herätys sateen ropinaan teltan katossa. Painoin pään takas päiväreppuun joka toimi tyynynä. Uusi herätys ja tihkua joka kuitenkin loppui pian. Vakioksi tullut aamutoimi on teltan kuivaaminen eli päälikankaan pyyhkiminen sisäpuolelle tiivistyneestä kosteudesta.   Keittelin viimeisen aamupuuron tai pikemminkin veden johon viimeiset pikapuurot, mustikkakiisseli päälle ja loput omenat. Ei mikään mieltä ylentävä aamupala mutta eipä juuri vaihtoehtoja. Sade oli siis tauonnut ja laitoin tavarat hyvin palvelleeseen rinkkaani jo tyylillä "hälläväliä". Kuivataan sitten Kiilopäällä.   Leiripaikasta ei tullut otettua kuvaa mikä harmitti kun sen huomasin lähdettyäni. Muista paikoista taitaa olla telttakuva jos joskus tekee kokoelman yöpymispaikoista.   Heti pieni nousu joen viereiselle penkalle. Tolosjoki näkyi mukavasti ja siinä Pikku Hangasselän töyräällä oleva hirsimökki. Ei tule kämppäkortistoon tämä.   Kerkelänojan laakson möyrityn maan yli (kullan kaivuuta), kapuaminen Pikku Hangasselän rinteelle ja suunta maantielle. Otin kompassisuunnan kun taivas on tihkuisen harmaa eikä aurinko auta suunnan pitämisessä. Koitan osua sinne Rönkönvaaran tiehaaraan. Koko P Hangasselkä on hakattu joskus. Latvukset ja oksat ei enää haittaa kulkua. Kannot korkeita siis talvisavotta. Muutama soratiekin siellä mäellä oli.   Maantien äänet läheni. Ensimmäinen sivistyksen merkki oli kuitenkin voimalinja. Sitten muutama sata metriä ja olin asvaltilla. Osuin lähes siihen mihin tähtäsin eli tien yli ja Rönkönvaaran kupeen tietä itään.   Sää jatkui tihkukuuroisena. Ei tullut mieleenkään jäädä keittelemään jotain välievästä. Tämä pätkä Kiilopäälle tallataan yhtäkyytiä. Tie pieneni siinä pienen järven kohdalla ja muuttui pian kelkkauran pohjaksi. Ennen kunnanrajan poroaitaa pieni pätkä polutonta. Poroaidan ali ja olin suoralla valaistulla Kiilopäälle johtavalla hiekkatiellä. Näkyvyys suoraan kaksi kilometriä. Talsin ja talssin. Rinkka ei paina mitään. Polvet on kunnossa vaikka maantielle tullessa ne hiukan paukkui.   Sauvakävelijöitä ja pikkureppuporukkaa Kiilopäällä. Jätin rinkan ulos Kiilopään keskuksen eteen ja otin vain puhtaampaa vaatetta jotka ensitöiksi vaihdoin vessassa. Retkikerrasto löyhkää.   Kyselin yöpymiset ja painuin ansaitulle oluelle. Meni siinä toinenkin. Ostin vielä puhtaan paidan ja sukat, kalsareiksi saa nyt kelvata alkumatkalla olleet ja purovedessä pestyt.   Vein romppeeni yhteismajoitukseen eli kellarin suureen autiotupaan. Makuupussi ylälaverille ja teltta kuivumaan suksihuoltohuoneeseen.   Sitten peseytymään. Suihku ja sauna päärakennuksen kellarissa. Tekipä hyvää. Jonkun verran porukkaakin paikalla. Siellä oli mm yksi Raahelaiseksi osoittautunut vanhempi mies joka oli käynyt ruskaa katselemassa Saariselän maisemissa. Vaihdettiin kokemuksia sieltä täältä.   Puhtaana oli mukava mennä syömään kunnon häränpihvi.   Illemmalla oli pieni esitys Kiilopään "kodassa" jonka piti paikallinen Maggan pariskunta poronhoidosta ja saamelaisista. Mukava tietopaketti poronhoidon vuosittaiseen kulkuun.   Sitten jo nukkumaan.
Kohti etelää 21.9.2004 Tiistai   Kävin aamupalalla Kiilopään ravintelissa. Kunnollinen ja runsas aamupala seisovasta pöydästä. Raahelaisen kanssa tuli siinä vaihdettua kokemuksia ja muutakin juttua. Pyysi sitten vielä seuraksi Rovaniemelle asti kun sinnepäin oli ajamassa. Kyyti kelpasi.   Rupatellen meni matka mukavasti. Poikettiin kertaalleen kahvilla.   Kiitin kyydistä Rovaniemen asemalla ja kävin ostamassa junalipun. Sitten kuusi tuntia ajan tappamista. Ensin pitzalle sitten kierros rantoja pitkin. Tuoppi olutta ja torin kiertäminen. Vielä arktisen keskuksen näyttely ennenkuin aika oli tapettu.   Junassa oli taasen makuuvaunut täysi. Ravintolavaunussa pari olutta. Juttua syntyi Turkulaisen pikimiehen kanssa suomalaisesta rakentamisesta. Onneksi lähti tupakalle jotta pääsin hyttiin ja nukkumaan. 22.9.2004 Keskiviikko   Juna oli pasilassa aamulla seitsemän aikaan. Kotona sitten ennen kahdeksaa. Loppu
Toteutunut reitti Hieman tilastotietoa matkasta päiv. = Vaelluspäivä. km = kuljettu päivämatka. matka = yhteenlaskettu matka. k.arv. = päivämatkat keskimäärin päiv km matka k.arv.