|
Viime
kesänä sain ystäväni innostumaan lapista
ja tämän kesän reissua ajatellessani tuli
mieleen jospa kaveri olisi valmis lähtemään
samaan matkaan. Koska ystäväni on kovasti
kalastuksen perään niin mieleen juolahti jotta nyt
voisi ottaa kalavehkeet mukaan ja lähteä
tutustumaan Kalddon seutuun. Reissuni on tähän
asti kiertäneet tämän kolkan Suomea. Karttoja
ja kalenteria katsellessa päädyttiin reittiin
Näätämöstä Nuorgamiin.
4-14.8.2001
|
|
|
Kohti Näätämöä
  
|
Lauantai
4.8.2001
Klo 10.00
Helsinki. Soitan taksin ja kiskon rinkan selkään.
Ovessa oleva muistilappu huomauttaa meetvurstin ja pekonin
olevan jääkaapissa. Reppu alas, ja puuttuva muona
mukaan. Taksikuskin kanssa haastelin lapista ja
kentällä olin hyvissä ajoin. Mika tuli aivan
samaan aikaan. Rinkat lähtöselvitykseen ja sitten
odottelemaan. Portti 19a. Ryntäyspaikat vaan eipä
koneessa suurempaa tungosta ollut. DC9 tai mikä se
nykyään onkaan, rullasi kiitoradan alkuun ja
tempaisi meidät ilmojen teille. Maa alapuolella muuttui
kartaksi jota alimmat pilvet laikutti
valkoisella.
12,50 kone
rullasi Ivaloon. Tavarat hihnalta ja ulos bussiin. Kuski
sanoi ettei Ivalosta 13.00 lähtevä bussi odota
mutta soitti kuitenkin ja asia järjestyi. Joustavuutta
löytyy. Inarin "keskusta" aiheutti Mikalle pienen
hämmennyksen. Oli odottanut isompaa kylää.
Käytiin ensin hakemassa kaupasta tuoretavara ja sitten
etsimään taksia. Infopisteen täti soitti
jonnekin ja kyseli taksin hintaa. 880mk tuntu kovalta ja
luvattiin miettiä asiaa. Hakeuduttiin Ranta-Marille
syömään. Pihaan ajoi samalla vanhempi
taksikuski jolta kysyttiin hintaa
Näätämöön. 600mk Otettiin kyyti.
Kuitenkin syötiin ensin ja haettiin
rahatäydennystä automaatilta. Mukavan tuntuinen
paikkakuntalainen tämä meidän kuski. n.150km
Näätämöön meni ripeästi.
Matkalla maisemat männikköistä ja hiekkaista.
Sevettijärven ohitusta ei juuri huomannut.
Näätämön "kylä" on rivi kauppoja,
pari taloa ja rajavartiosto. Kun kerran paikalla oltiin niin
käväistiin vielä kahvilla.
|
|
Noin klo
17.00 lähdettiin matkaan ja päätettiin
vaihtaa vaellusvaatteet vasta kun sivistyksen pahin merkki,
eli tie on kadonnut näkyvistä. Puollimvarrin
Näätämön puoleisella laella seisoo
kännykkämasto jolle vievältä tieltä
erkani polku. Se on osa merkittyä rengasreittiä
joka alkaa ja päättyy Sevettijärveltä.
Matka alkoi tätä Saamen polkua. Ensimmäisen
lammen vieressä pysähdyimme vaihtamaan
vaellusasusteet päälle. Lämmintä
n.20°C pilvipoutaa mutta hieman tuulista. Puollimvarri
on ehkä 3km halkaisijaltaan oleva kallio
ylänkö jolla korkeutta n.100-150m
ympäristöstään. Päällä
useita pieniä lampia ja sinne tänne ripoteltuja
kuution kiviä. Mönkijät on
täällä myllänneet maan polkujen kohdalta
ikävään kuntoon.
Näätämöjoen
laaksoon laskeuduttiin ja saatiin jälleen puita
ympärille. Pieni oikaisu ja päästiin joen
korkealle reunapenkalle maisemia ja jokea ihailemaan. Taisi
siinä ensimmäinen hyttynenkin näkyä.
Vettä ei löytynyt joten jätettiin sopan
keitto ja jatkettiin kohti siltaa. Sillan takana
rinteessä nousi savua. Samoin oli väkeä
myös sillan vieressä laavulla. Jäätiin
ruoan laittoon sillan kupeeseen.
Näätämön ylittävä riippusilta
on pitkä ja leveydeltään mönkijän
ajettava. Soppa valmistui samalla kun katseltiin joen
mahtavia kuohuja. Veden pinta on viimeaikojen sateiden takia
noin 40 cm normaalia korkeammalla.
Käväisin
katsomassa karttaan merkittyä rakennusta hieman sillan
yläpuolella. Se oli pieni lukittu "kalamökki".
Näätämöjokea ei ylitetä ilman
venettä ainakaan tästä ja näillä
vesillä. Mahtava joki.
Sopan
syömisen jälkeen lähdettiin liikkeelle
auringon jo mentyä lännestä
työntyvän pilvipeitteen taakse. Hetken
kävelyn jälkeen saavuttiin Kallojoen
ylittävälle sillalle. Siltaa edelsi erikoinen
vaihtolavoista kyhätty mönkijälle sopiva
pitkospuitten korvike. Silta on samaa sorttia kuin
Näätämönkin mutta hieman lyhempi. Joen
saattaisi muutenkin ylittää matalan veden aikana.
Joen kivet vaan on aika suuria. Vilkaistiin vieressä
olevaa rajamiesten tupaa. Kiva paikka ja aika hiljainen
käyttö. Saunakin niillä on.
|
Ensinmäinen kuksallinen.
|
|
Yöpaikka
valittiin hieman jokisuulta yläjuoksuun, koskiosuuden
yläpäähän. Suvantoon kun teki mieli
mennä heittelemään. Vanhan nuotiopaikan
taakse pistettiin teltta ja sitten viritettiin vieheet. Mika
lähti koittamaan hieman ylempään kun
minä nakkasin lipan aivan kosken niskalle. Toisella
heitolla tärppäsi tammukka. Se jäikin sitten
ainoaksi. Mika menetti pari uistinta ja minä hermoni
sotkeutuvan siiman ja puihin jäävän koukun
takia. Tehtiin tulet ja nautittiin joesta "löytyneet"
pari lapinkultaa. Sääskiä kertyi
ympärille siinä määrin, että
mielellään laittoi myrkkyjä. Mika ehti hetken
hautomaan nuotiota reunustavan hirren päälle
jättämääni tammukkaa istumalla sen
päällä. Paistettiin se silti ja syötiin
suurella nautinnolla. Olisi noita syönyt
enemmänkin. Vastarannalla kuljeskeli perhostelijoita.
Nukkumaan mennessä alkoi tihkusade.
|
|
|
Näätämöjokivarressa
   
|
Sunnuntai
5.8.2001
Tihku
lakkasi ennen aamua. Saatiin telttakin kuivana kyytiin.
Aamupöpperön jälkeen läksimme
Näätämöjokea ylävirtaan.
Suunnistaminen näin alkumatkasta vaatii aina
pientä totuttelua. Nyt otettiin kompassisuunta
varmuuden vuoksi hieman vasempaan ja sitten käveltiin
siitäkin hieman vasempaan. Oltiin oikaisun jälkeen
jokivarressa turhan aikaisin. Seurailtiin veden tuntumassa
poropolkuja.
Aiotulle
joen hiekkasärkälle ei päästy kun joen
pinta oli ainakin 40 cm normaalin yläpuolella. Olisiko
hiekkasärkkäkään ollut pinnalla?
Seuraava kohde oli karttaan merkitty koski joka osottautui
vain pieneksi nivaksi. Siirryttiin hieman ylemmäs
jokipenkalle jossa saatiin alle kuivaa mäntyvaltaista
metsää. Täällä jokivarressa on
sorapenkoilla havaittavissa joitakin vanhoja peurakuoppia.
Suunnistuksessa Harrijokisuuhun sattui jotain mystistä.
Kun oltiin kävelty reippaasti jo jonkin aikaa ei oltu
kartan mukaan edetty läheskään niin paljon
kuin olisi odottanut.
Harrijoki
näytti kauempaa aika hurjalta ja ruvettiinkin
miettimään koko joen ylitystä. Kosken loppu
aivan suvannon reunalla oli sen verran kivinen ja leveä
että päätettiin uskaltautua yli. Joki laskee
kaksihaaraisena suvantoon ja itäisemmän haaran
ylitys onnistuikin aika helposti. Jokihaarojen
välisessä saaressa on mainion tuntuinen
leiripaikka. Läntinen jokihaara olikin huomattavasti
voimakkaampi virtainen. Käytiin ilman rinkkoja
testaamassa alaosan vuolas mutta pienempikivinen kohta. Yli
päästiin. Vielä ylävirran tarkistus
mutta se oli hurjan suurikokoista kiveä ja niiden
välissä syviä poteroita. Ylitys
päätettiin tehdä alavirralta. Kahlattiin
takaisin hakemaan rinkat ja turvattiin ylitys Mikan
köydellä. Joessa on voimakas virta yli polven ja
roiskeet pakottivat ylityksen jälkeen vaihtamaan koko
kerraston. Näillä vesimäärillä
tämmöinen ylitys alkaa olla jo uhkarohkeuden
rajoilla. Kuivateltiin ja laitettiin tomaattilihamakaronit
joka tälläkin kerralla tarttui hiukan pohjaan.
Heiteltiin siinä suvannossa hieman virveliäkin.
Minä sain yhden uistimen pohjaan ja Mikalla
tärppäsi pieni tammukka, joka kuitenkin karkasi.
Suvanto ja siitä Näätämöjokeen
laskeva uoma on kaunis vaikka hieman risukkoinen
länsirannalta.
Seuraava
etappi otettiin Niloskoskelle. Mänty katosi
rinteiltä ja maasto muuttui kivisemmäksi ja
kumpuilevaksi. Tällä kertaa suunnistus osui
nappiin. Näillämain on paljon poropolkuja jotka
ovat hyväkuntoisia. Niitä seuraamalla on pian
poissa reitiltä. Parempi on seurata orjallisesti
kompassia. Ei täällä tosin eksymään
pääse vaikka kompassin heittäisi jokeen mutta
paremmalla kulkumaastolla pysymiseksi on hyvä seurata
missä kuljeksii. Niloskosken kuohut kuului jo ennen
joen tulemista näkyviin. Korvat onkin koivikossa
kulkijalle tärkeät suunnistusvälineet. Kosken
alapuolella on muutama hiekkainen saari ja itse koski komeaa
silokalliota. Kosken kohdalla niemessä uudehko tupa
jota ei ole karttoihin merkitty. Aurinko oli
välillä pilkistänyt mutta nyt taivas
työnsi päälle hieman tummempaa pilveä.
Kierreltiin kosken rantakallioilla ja kamerat räpsi.
Kaakaota keitellessä ripeksi hieman vettä mutta
laitoin vain rinkalle suojuksen. Komea
paikka.Päivän
määränpäätä ei oltu tarkemmin
päätetty joten lähdettiin vain
etenemään sillä ajatuksella että
hyvän leiripaikan tullessa pysähdytään.
Kuosnajoen yhtymäkohdassa on
Näätämöjoen luoteis rannalla komea
hiekkapenkka ja niemi. Ihme ettei kartan piirtäjä
ole käyttänyt jyrkänteen merkkiä.
Ylhäältä on komeat maisemat alavirtaan.
Vastarannalla näkyvän Kuosnajoen yli näytti
menevän silta. Niemen kärjen
töyräälle pysähdyttiin ja laskettiin
rinkat maahan. Mika laskeutui alas koskelle ja minä
pian perässä. Tuleva leiripaikkamme oli alhaalla
rantatasanteella aivan niemen kärjessä. Koski
pauhasi vieressä, tasaista maata oli teltalle ja vanha
hyvä nuotiopaikkakin vieressä. Nuotilla oli
kahvipannukin valmiina. Oltiin osuttu ykkösluokan
leiripaikalle, vain polttopuuvaja puuttuu.
Teltta
pystyyn ja sitten koskessa olevaan suojaisaan
"poreammeeseen" huuhtomaan hiet ja peseytymään.
Pikkuisen itikat häiritsi, mutta onneksi ne tuntuivat
olevan enemmän kiinnostuneita
hikisenlämpöisistä vaatteista kuin paljaasta
koskenraikkaasta ihosta. Hieman väsytti ja menin
telttaan kirjoittamaan alkumatkan päiväkirjaa. Kun
vielä rupesi tihuttamaankin niin Mikakin tuli
sisälle. Laitettiin teltan liepeen alla
jauhelihakastiketta makaronilla ja iltateet. Nukkumaan
mentiin hyvissä ajoin teltan vahvistaessa heikon sateen
ropinan. Päivän
määränpäätä ei oltu tarkemmin
päätetty joten lähdettiin vain
etenemään sillä ajatuksella että
hyvän leiripaikan tullessa pysähdytään.
Kuosnajoen yhtymäkohdassa on
Näätämöjoen luoteis rannalla komea
hiekkapenkka ja niemi. Ihme ettei kartan piirtäjä
ole käyttänyt jyrkänteen merkkiä.
Ylhäältä on komeat maisemat alavirtaan.
Vastarannalla näkyvän Kuosnajoen yli näytti
menevän silta. Niemen kärjen
töyräälle pysähdyttiin ja laskettiin
rinkat maahan. Mika laskeutui alas koskelle ja minä
pian perässä. Tuleva leiripaikkamme oli alhaalla
rantatasanteella aivan niemen kärjessä. Koski
pauhasi vieressä, tasaista maata oli teltalle ja vanha
hyvä nuotiopaikkakin vieressä. Nuotilla oli
kahvipannukin valmiina. Oltiin osuttu ykkösluokan
leiripaikalle, vain polttopuuvaja puuttuu.
|
Harrijoen ylitys
Niloskoski
|
|
Teltta
pystyyn ja sitten koskessa olevaan suojaisaan
"poreammeeseen" huuhtomaan hiet ja peseytymään.
Pikkuisen itikat häiritsi, mutta onneksi ne tuntuivat
olevan enemmän kiinnostuneita
hikisenlämpöisistä vaatteista kuin paljaasta
koskenraikkaasta ihosta. Hieman väsytti ja menin
telttaan kirjoittamaan alkumatkan päiväkirjaa. Kun
vielä rupesi tihuttamaankin niin Mikakin tuli
sisälle. Laitettiin teltan liepeen alla
jauhelihakastiketta makaronilla ja iltateet. Nukkumaan
mentiin hyvissä ajoin teltan vahvistaessa heikon sateen
ropinan.
|
|
|
Rousajärvi
  
|
Maanantai
6.8.2001 3 vaelluspäivä
Sade
lakkasi aamulla kunhan sitä oltiin aikamme teltassa
kuunneltu. Ei se rajua sadetta ollut mutta olipa kastellut
kaikki paikat ja varsinkin puiden lehdet ja varvikon. Leiri
saatiin kuitenkin purkaa kuivassa säässä. Oli
Mikan vuoro ottaa teltta kantoon.
Käveltiin
ensin kilometrin verran korkeaa rantapenkkaa ennenkuin
suunnattiin kohti Raanuvaaraa. Puitten oksilta varisi
vettä päälle eikä minun sadeviittani
suojannut hihoja. Takki kastui sitten lopullisesti
ylämäessä. Emme saavuttaneet heti puroa jonka
vartta suunnittelimme nousevamme. Vaan kuljimme poluttomassa
rinteessä. Aika rankkaa rämpimistä
kuoppaisessa, kivikkoisessa, märässä
sekametsässä. Oltiin aika puhki kun saavuttiin
puurajan tuntumassa olevalle lammelle Raanuvaaran
kaakkoispuolella. Pieni juomatauko.
Märissä
vaatteissa ei kuitenkaan viitsi pitää
pitkää paussia joten kompassilla suunta
Raanuvaaran yli kohti Villavaarojen alla olevaa
järveä. Olkoon nimeltään vaikka
Raanujärvi (kartassa ei nimeä). Karttaan merkitty
koivikko on Raanuvaaralla niin harvaa ettei siitä ole
vaivaksi suunnistukselle. Maakin oli riittävän
kiinteää kun hieman valitsi kulkureittiä.
Heitettiin hyvästit Näätämön
laaksolle ja odoteltiin tihkusateen alkua. Edessä
näkyvä Villavaara oli huipultaan pilvien peitossa,
eikä siis näkynyt. Sumuinen sää antoi
maisemalle kauniitakin sävyjä. "Raanujärven"
päähän laskeva Raanuoja oli
yllättävän runsas vetinen mutta siitä
selvittiin saappaat jalassa. Järven
länsipäästä löytyi sopivasti
pressuilla vuorattu kota. Päästiin tuulen ja
tihkun suojaan. Kuivaa päälle ja kastuneet
kuivumaan. Soppa keittimeen. Vatsan täyttymisen
jälkeen päätettiin kokeilla järven
kalaisuutta. Pilvetkin alkoi harventua ja sinitaivastakin
nähtiin. Järvi vaan ei antanut
tärppiäkään.
|
Villavaaroilla
|
Villavaaran
rinteiltä oli pilvet kaikonneet, joten saatiin odotella
mukavia maisemia. Koivut on täältä kadonneet
joitakin aikoja sitten ja jälleen huomasi positiivisen
psykologisen vaikutuksen mikä avomaastolla on nousun
rankkuuteen. Nousua Villavaaralle oli yli 150m. Huomattiin
korkeimman huipun olevan lännempänä joten
nousua tuli vielä lisää noin 50m. Hetken
pidettiin taukoa huipun tuntumassa olevalla lammella. Mika
koitti heitellä lusikkaakin mutta järven mataluus
esti kalastuksen.
Villavaaran
huipulta avautui mainio näköala. Koillisen ja
idän suunnalla oli yllättävän
kumpuilevaa maastoa. Pohjoisempi Villavaaran huipuista
peitti näkyvyyden pohjoiseen. Sen huipulla näytti
olevan kolmionmittaustorni. Luoteessa, Rousajärven
suunnalla maa oli järvien
läikyttämää. Otettiin pienet huiputuksen
kunniaksi.
|
|
Laskeuduttiin
Villavaarojen välistä tulevalle merkitylle
polulle. Sitä pitkin oli mukava tepastella
Rousajärven tuvalle kun aurinkokin oli ruvennut
paistelemaan. Rousajärven tuvan pihalla oli poro
kiinnitettynä liealla koivuun. Oudoksutti koko juttu.
Kuka nyt tänne poron kanssa. Tuvassa oli kaksi
ranskalaista ilman paitaa ja tavarat
levällään. Käännyimme ympäri
sillä sisälämpötila oli varmaan yli
40°C ja kosteus 100%. "Kuivattelivat" tavaroita.
Laitettiin pihan pöydällä kevyesti muonaa.
Ranskalainen kantoi lisää puita sisään
ja ilmoitti että voimme hyvin tuoda kastuneita
tavaroita kuivumaan. Pian toinen ranskalaisista haki poron
puunluonta ja lähti kuljettamaan sitä jokivarren
koivikkoon. Poro oli ranskalaisten matkassa, en
ymmärtänyt miksi. Kaipa se oli jonkun kauppaama
elämys-safari. Rantakoivikossa kävi kirves kun
puita kaadettiin porolle syötäväksi. Tuvan
ympäristön koivikko ei kestä jos
tällaiset pororetket yleistyy.
Jätettiin
rinkat tuvan seinustalle ja lähdettiin kalaan
Rousajärvelle. Kovin on matalahko tämäkin
järvi. Saatiin heitellä turhaan parikin tuntia.
Jotain kuitenkin lähti rantakivikoista mutta ei
käynyt koukkuun. Palattiin tuvan viereisen lammen
kautta ja päätettiin pistää teltta sen
rannalle. Haettiin rinkat ja alettiin laittamaan
säilykeporoa. Taivaalle valuneet pilvet antoi hieman
vettä ja kauniita sateenkaaria. Säilykeporo on
hyvää ja siitä saatiin tukeva
illallinen.
Kalaa
lähdettiin vielä etsimään
Rousajärven eteläpuoliselta lammelta ja joelta.
Saatiin vain upea auringonlasku. Samaa väriloistoa
lähdettiin kuvaamaan vielä
Rousajärveltä. Heitin siinä virveliäkin
ja jotain tarttui hetkeksi. Yksi lempi uistimistani katosi
siiman päästä. Sain Mikalta lainaksi toisen
ja ruvettiin metsästämään tätä
haueksi osoittautunutta varasta. Ahne kala tarttui uudestaan
kiinni onkeeni ja tällä kertaa se saatiin
ylös. Kidassaan sillä oli se menettämäni
uistin. Hauki oli komia n.1,5kg. Mika perkasi sen ja
teltalla vielä nappasi siitä fileet ja laittoi
mausteet. Otettiin sille pienet. Kello oli
vierähtänyt puolen yön yli ja painuimme
nukkumaan.
|
Iltaruskon kalastaja
|
|
|
Isokivennokka
     
|
Tiistai 7.8.2001 4 vaelluspäivä
Pehmeällä mättäällä nukkui
hyvin. Aamulla oli usvaa hiipinyt koillisesta lammen ylle.
Tämä jäämeren murkuksi otaksumamme sumu
tiheni ja hälveni verkkaiseen tahtiinsa. Minä jo
ehdin ehdotella reitin vaihtamista. Mutta tultiin aamupalaa
syödessä ja leiriä purettaessa siihen
tulokseen että suunnitelmasta pidetään
kiinni.
Oli onkipäivä joten virvelit kannettiin
kädessä valmiina. Rousajärvi oli
mielenkiintoinen sumussa. Vastaranta katosi sumuun ja
välillä olleet niemet näkyi kirkkaammin
mitä lähempänä meitä ne oli.
Järven päässä heitettiin rinkat hetkeksi
ja otettiin kuvia. Vanhaan topokarttaan on merkitty kaksi
autiotupaa Rousajärven pohjoispuolelle. Halusin
käydä tarkastamassa nuo merkinnät. Joskus on
löytynyt karttaan merkitsemättömiä
tupia, mutta useammin merkityt on kadonneet. Seurasimme pari
kilometriä Inarin polkua sumun jo hälvettyä.
Maasto osottautui harvapuisuutensa takia mukavaksi
vaellusmaastoksi. Pieniä järviä ja lampia oli
helpottamassa ja vaikeuttamassa suunnistusta.
Tarkastuspisteitä on tiuhemmassa mistä johtuu
että myös matkan teko hieman hidastuu. Karttaa
tulee tarkasteltua turhankin tiheään.
"Autiotupa" ykkösen lampi kierrettiin lännen
puolelta. Rannalla heiteltiin uistinta ja tarttuihan
sieltä minun koukkuun yksi hauki. Tämä oli
kuitenkin hieman tautinen, runsaan kilon laiskiainen,
eikä me haukia tänne asti tultu onkimaan. Saahan
niitä etelästäkin. Filmauksen jälkeen se
päästettiin takaisin. Käveltiin "tuvalle".
Siitä oli jäljellä vain lahoava
lattialaudoitus. Kamina oli rannalla ja hieman roskia
takamaastossa. Seinät (todennäköisesti
lautaa) ja katto oli kuskattu pois tai poltettu. Niistä
ei näkynyt jäänteitä. Istuttiin
lämpimässä säässä muinaisen
tuvan parketille keittämään kaakaot.
Aurinkokin siinä välillä vilahteli.
Kokeiltiin kalaonnea siinä järvellä mutta
laihoin tuloksin. Vain yksi noin 10cm hauki seuraili
rantavedessä vetämääni lippaa.
|
Usvaista Rousajärveä
|
|
Seuraavalle järvelle oli vain muutama sata
metriä loivaa ylämäkeä. Mika viskaisi
pari tuloksetonta heittoa. Jälleen parisataa
metriä ja oltiin tasangolla jolla vuorotteli lammet,
mättäiset rannat, kosteikot ja
edessäpäin muutama kalliomuodostuma. Ensikertaa
näimme kunnolla Isokivennokan lounaispuolen
ylängön joka vaikutti, vaihtelevista ennakko
odotuksista huolimatta, helppokulkuiselta.
Käännettiin suuntaa hieman oikealle koska
sillä oli kartan mukaan kapea kalliorantainen
järvi. Oletettiin syväksi. Järvi oli
suurinpiirtein sitä mitä luultiin. Rinkat maahan
ja heittelemään. Minä menin vastarannalle ja
parin viskaisun jälkeen sotkin jälleen siiman.
Sitä solmua selvitellessä hukkasin rantavarvikkoon
hauen suusta pelastuneen mepsini. Hieman kiroillen palasin
hakemaan uuden uistimen. Mika huuteli saaneensa
tärppejä ja pian nostikin yhden harjuksen.
Harjusparvi taisi sitten siirtyä minun puolelle kun
sain pari alle 1/2 kilosta melkein
peräkkäisillä heitoilla. Sitten vielä
muutaman viskaisun jälkeen 2 lisää. Painavin
oli vissiin 1/2 kilonen. Kalaa tuli kuin
valintamyymälän kalatiskiltä,
välillä vaan huutelin Mikalle, että "montaks
me otetaan?". En päässyt edes lammen puoleen
väliin kun päätettiin lopettaa onkiminen
tällä kertaa. Mikalla jäi siihen yhteen,
tärppejä oli kuitenkin ollut runsaasti. Kalat ei
kai saaneet kunnolla kiinni Mikan
käyttämään vaappuun. Kalat kuvausta
varten rinkkojen viereen ja sitten perkuuhommiin. Oli
siinä komea saalis harreja.
Ruokaa päätettiin laittaa "autiotupa"
kakkosella. Tämän tuvan ympäristö ei
ollut kuitenkaan kaukaa katsottuna kovin houkutteleva joten
jäätiin järven itäpään
kallioille aurinkoon. Mikan reseptin mukaan pekonissa ja
voissa paistettuja harjuksenpaloja sipulin kera. Kolme
kattilallista siinä syötiin ja hyvää
oli. Joitakin tummia litteitä pilviä siinä
lipui ylitse mutta kun jälleen lähdettiin
liikkeelle paistoi taas aurinko. Tarkistettiin järven
taakse merkitty tupa. Paikalla oli vain joitakin roinia ja
hiiltynyttä alinta hirsikertaa. Tuli on tainnut
tämän tuhota. Tulipa kuitenkin tarkistettua.
|
Matkalla Isokivennokalle
|
Lähdettiin nousemaan puuttomalle Isokivennokan
ylängölle. Aurinko lämmitti vasenta
kylkeä ja tuuli viilensi oikeaa. Keskimäärin
asiat hyvin. Maisema muuttui karuksi mutta helppokulkuisuus
säilyi. Paljon on näkyvissä lampia. Runsaat
kolme kilometriä samanlaista ylänköä
kunnes oltiin Isokivennokan korkeimman nyppylän
juurella. Minulla alkoi energia hiukan hiipua mutta huipulle
ei ollut nousua kuin muutaman kymmenen metriä.
|
|
Huipulla huilattiin. Isokivennokka on helppokulkuista
maastoa vain sinne tänne ripotellut jääkaapin
kokoiset kivet täplittivät kanervan
vihreää huippua. Idässä ja koillisessa
oli kallioisempaa harmaata sekä joitakin pieniä
kanjoneita. Maisema ei ollut lainkaan niin luontaan
työntävä kuin alunperin kartalta saattoi
olettaa. Aurinko oli laskeutumassa ja värjäytti
hissukseen pilviä punaisen sävyillä.
Hiljaista seutua. Hieman tuuli kävi ja ilma viileni.
Hedelmäsokeria ja energiajuomaa. Kiikaroitiin ja
tunnisteltiin nyppylöitä.
Oli kuitenkin lähdettävä
etsimään yöpaikkaa. Suunnattiin luoteeseen.
Hienoja paikkoja vaan eipä löytynyt ihan heti
tasaista maata mihin teltan olisi saanut mahtumaan.
Telttapaikka löytyi keskeltä poropolkua
ylängön reunalta josta jäi vielä
maisemiakin katsottavaksi. Pieni tasanne yhden lammen
yläpuolelta. Laitettiin vielä iltapalaksi Haukea.
Minua väsytti mutta Mikalla riitti potkua kiivetä
viereiselle mäelle katsomaan auringonlaskua. Kun
kävin nukkumaan niin Mika lähti kokeilemaan
kalaonnea meidän tulosuunnan kapeilta lammilta. Ilma
viileni jopa +6 asteeseen. Mika oli käynyt
kiertämässä Isokivennokan huipun
pohjoispuolen pitkän lammenkin mutta kalojen osalta
tuloksetta.
|
|
|
Kuollepasti
  
|
Keskiviikko
8.8.2001 5 vaelluspäivä. Mikko 41v
Aamulla oli
jo huomattavasti iltaa lämpimämpää.
Kaakosta hiipi hissukseen pilviä mutta ei vielä
satanut. Sain Mikalta yhden vaapun synttärilahjaksi.
Pitäisi olla pettämätön ahventen
suhteen. Testattu myös harjusvesillä: rajoittaa
tehokkaasti kiinnijäävien kalojen
määrää. Reittiä ei haluttu
viedä suoraan alas kohti Kuollepastia vaan suunnattiin
pohjoiseen takaisin ylätasangolle. Laitoin
lähtiessä kännykän päälle ja
se piippasikin kun oltiin tultu yhdelle huipuista. Sain
onnittelut faijan kännykältä. Takaisin
viestit lähti vasta seuraavalta 10m korkeammalta
huipulta. Rajan pinnassa pörräsi edestakaisin
helikopteri jonka möykkä ei sopinut
tähän maisemaan.
Jatkoimme
ylämaissa 3km leiripaikasta pohjoiseen. Saavuimme
syvän lammen rantaan, aivan Norjan rajalla olevan
Karggas nimisen mäen alle. Lampi näytti
kalastettavalta mutta jouduimme tyytymään maiseman
ihailuun. Itäpäässä lampea näkyi
rajaa seuraava poroaita. Lammen vesi laski kohti
Kuollepastin rajamiesten tupaa (tupa oli oletus vielä
tässä vaiheessa) joten lähdettiin seuraamaan
puroa alas. Puron vähävetisyys ja jyrkkyys taitaa
estää kalojen nousun lampeen joten se taisi
selittää saaliitta jäämisemme.
Seuraavakaan pienempi lampi ei antanut kalaa mutta Mika sai
yhden harrin kolmannelta lammelta. Samalla alkoi hiukan
tihuttaa, kuitenkin ohimenevästi.
Seuraava
lampi näytti kovin matalalta ja kun sateenuhkakin oli
päällä, päätettiin oikaista. Mika
perkasi kalansa ja käpyteltiin lähes tasamaata
suoraan länteen isompien järvien luokse. Sain taas
siimani sotkuun. Päästin muutaman kirosanankin.
Mika heitteli ja sai yhden hauen tarttumaan. Toinen,
myöskin noin kiloinen, seurasi vierellä. Ahneita
ovat. Kalaa ei edes yritetty ylös vaan hetken tempoilun
jälkeen se pääsi vapaaksi. Siirryttiin
järvien väliselle kannakselle jossa oli tarkoitus
pitää soppatauko. Ehdittiin heittää
muutaman kerran kun alkoi sataa. Ei enään tihkua
vaan sadevarusteet niskaan. Sopan laitto sai
jäädä.
|
Kuollepastin
rajamiesten puuliiterillä.
|
Suunnattiin
Kuollepastille siinä toivossa että siellä
olisi edes jonkun verran räystästä sateen
suojaksi. Vastaan tullut Kistapeljoki oli
yllättävän runsasvetinen. Kun oltiin jo
kastuttu ja sadekin tuntui hellittävän,
päätettiin kokeilla hieman kalaonnea ja samalla
katsastaa ylityspaikkaa. Mika lähti ylävirtaan ja
minä alavirtaan. Sain heitettyä kaksi kertaa.
Ensimmäisellä tuli yli 1/2kg harri ja toisella
olikin sitten siima solmussa. Mika palasi rinkalle pieni
harri mukanaan. Ylävirralla oli ylityspaikka josta
päästiin yli saappaat jalassa. Samalla paikalla
oli Mika nähnyt onkiessaan kaksi kulkijaa menossa
samaan suuntaan mihin mekin nyt suunnattiin.
|
|
Kuollepastin
rajavartijoiden tuvalla oltiin siinä klo16. aikoihin.
Puuvaja todettiin avoimeksi ja itse tuvan
päässä oli "reilu" katettu terassi. Saimme
siis hyvän ja siistin paikan pitää taukoa.
Märät pois päältä ja
lämmintä ylle. Keiteltiin siinä sitten
lämmintä juotavaa ja pienen tauon jälkeen
kalasoppa lopusta hauesta ja harrin palasista. Lounaasta
vyöryi päälle murkku eli sumu. Näkyvyys
pieneni sataan metriin. Matkan jatkaminen ei oikeen
innostanut. Letutkin siinä sitten paistettiin
mansikkahillon kera. Avoimesta puuvajasta löytyi
hyvää nukkumatilaa kahdelle. Siivottiin
se.
Meillä
oli hyvää aikaa ja kun sadekin oli tauonnut niin
Mika päätti lähteä Kistapeljokea
alajuoksuun kalastelemaan. Minä läksin
etsimään josko löytyisi se kammi joka on
merkitty tuvan viereisen lammen vastarannalle. Heti rannassa
näin yhden noin kiloisen hauen. Heitin muutaman kerran
ja se seurasi uistinta vaan ei saanut otetta. Annoin olla.
Kammin jäänteet löytyi helposti. Siitä
oli katto painunut sisään. Kovin paljon kasvoi
sieniä kammin seinäturpeissa. Jatkoin lammen
kiertämistä kalastellen ja poikkesin sitten
Kistapeljoelle jospa tavoittaisin Mikan. Mikaa ei
näkynyt mutta onkeen tarttui yksi harri. Oli
syönyt koukun niin ettei sitä viitsinyt
päästää takaisin. Tuvalle palattuani oli
Mika jo siellä. Kertoi taistelleensa ison hauen kanssa
jonkin aikaa ja saaneensa sitten myös yhden yli 1/2
kg:n harrin jonka oli jo laittanut graaviksi. Onnistunut
kokeilu (todettiin myöhemmin). Parikiloinen hauki oli
palannut lyhyen kuvaustuokion jälkeen takaisin joen
alasuvantoon.
Iltapalan
jälkeen hakeuduttiin puuvajaan. Sinne sai hyvin
ripustettua tavaroita kuivumaan jos ne nyt
ylipäänsä sumuisella säällä
kuivuu. Itikoitakaan ei näkynyt joten yöpaikkamme
oli lähes täydellinen.
|
|
|
Silisjoki-Tsarajärvi
  
|
Torstai
9.8.2001 6 vaelluspäivä.
Yöllinen
sumu haihtui aamulla ja meille paistoi aurinko.
Lämpimässä puuvajan oviaukossa keiteltiin
aamupuurot. Vihdoinkin sää hymyili meille.
Suunnattiin Tsarajärven tupaa kohti. tarkoituksena
kalastella matkalla ja sitten tehdä tuvalta erillinen
kalastusmatka tarvittaessa. Kuollepastin eteläpuolen
lampia sivuten tultiin pienelle purolle josta Mika koitti
saada tammukka tuloksetta. Siinä samalla me hukattiin
se pieni puro jota olisi pitänyt lähteä
ylöspäin. Kiipesin yhden kiven päälle
maisemia ja suuntaa katselemaan ja tietenkin alas tullessa
liukastuin. Vain pieni haava pikkurilliin. Eihän
sitä puroa oikeastaan siinä suunnistettaessa
tarvita joten kompassin kanssa
ylöspäin.
Ohitettiin
muutama lampi ja maasto muuttui aivan sorapohjaiseksi
paljakaksi. Saatiin pian Silisjoki näkyviin. Ainakin
alkumatkansa Kolmmesjavrilta se virtaa kallioisessa
painanteessa kivikon keskellä. Helpon ylityksen
jälkeen keitettiin kaakaot ja viritettiin
virvelit.
Jätettiin
rinkat ison kiven kylkeen ja alettiin Kalastus
ylityspaikalta. Ensimmäinen heitto toi minulle 200g
tammukan joten kalaa oli tiedossa. Mikalla oli käynyt
koukussa isompikin mutta vienyt sitten vieheen. Koitettiin
sitä hetki yhdessä. Päätettiin kuitenkin
lähteä aivan Silisjoen
yläpäähän. Minulla ei
tärpännytkään mutta maisemat oli
katsomisen arvoisia. Mikalla oli tärpännyt
muutamia kertoja ja jonkun lipankin oli menettänyt.
Paluumatkalla minulla nykäisi kunnolla. Huomasin
saaneeni kunnon taimenen koukkuun. Pienen väsyttelyn
jälkeen sain vedettyä rannalle yli 700g painavan
kullankeltaisen, täplikkään taimenen. Mikalla
tärppäsi heti perään ja sitten poikaa
vietiin. Mika pomppi rantakallioita alajuoksuun kuin
pillastunut poro. Seurailin vastarannalla
väsytystaistelua. Noin sata metriä alajuoksuun sai
Mika vedettyä vähän yli 1,3kg painavan
taimenen maihin. Komea kala. Päästin siinä
yhden noin 200g painava takaisin kun näytti niin
rääpäleeltä näiden isojen
jälkeen. Palattiin rinkoille ja kuvattiin kalat ja
kalastaja. Perkuun jälkeen vielä muutama heitto
kun Mika näki siinä perkuupaikalla jonkun
mulahtavan vedessä.
Oli
siinä ahneus iskeä mutta jätettiin kuitenkin
joki. Tohkeissamme marssittiin aikamoista pikamarssia
Tsarajärven tuvalle. Reitti oli avomaastoa ja sille
osui niin kuivaa kuin kosteaakin maata. Yksi poroaita
alitettiin ja saatiin se päivän pakollinen pari
sadepisaraakin.
|
Saalista
Silisjoelta.
Iltapalaa.
|
Tsarajärven
isolta selältä puhalsi kohtalaisesti. Tupa oli
onneksemme tyhjä. Hetken tauko. Oli taas mukava viskata
saappaat pois jalasta ja hiestä märkä takki
kuivumaan. Tuvasta löytyi iso kattila ja kaksi vatia
joten saatiin hyvin päänpesuvedet. Kattilallinen
kiehuvaa vettä mukana marssimme rantaan. Pikainen
pulahdus kylmään veteen ja sitten pesu. Olo oli
lähes taivaallinen. Tuvan ympäristö on aika
tasaista koivikkoa joten maisemakuvausta varten siirrettiin
tikkaat talon vierelle ja kiivettiin katolle ottamaan
muutama kuva.
Illemmalla
tuulen tyynnyttyä laitettiin nuotiopaikalle tulet ja
haettiin rannalta kolme litteää kiveä
loimutaimenen valmistusta varten. Iltanuotiolla
valmistettiin ensin tikun nokassa se pikkuinen tammukka ja
sitten Mikan iso laitettiin loimulle. Koitin leipien
valmistusta mutta taikinasta tuli vetelää
liisteriä. Paistuihan se leipäkin jotenkin vaan
harjoitusta vielä kaipaa. Yksi harjus lämmitettiin
nuotiokivillä kokonaisena ja olihan siinä
harjuksen palasiakin. Kun loimulohi oli nautittu.
Rakennettiin loimutuskivestä iso paistoalusta nuotion
päälle ja minun taimeneni valmistettiin siinä
kivipaistettuna. Ei sentään enään
sitä syöty vaan jätettiin tuleviksi
päiviksi leivän päälle. (Osasta taimenta
syntyi myöhemmin erinomainen lohipasta). Aurinkokin
ehti laskea lähes pilvettömältä taivalta
ennen meidän nukkumaanmenoa. Kylläisinä
kömmimme vatsojemme viereen tuvan lämpöisille
lavitsoille.
|
|
|
|
|
Kolmmesoaivin kautta
Tsuomasvarrille
     
|
Perjantai 10.8.2001 7 vaelluspäivä.
Mikan rinkassa oli vielä hiukan kalaa joten
päätettiin että tämä
päivä saa olla kalastuksesta vapaa
vaelluspäivä. Hyvin makeasti nukuttu yö.
Mikakin sanoi flunssan oireiden hellittäneen
huomattavasti. Ulkona paistoi aurinko. Suunnattiin matka
merkittyä polkua kohti Tsaraoaivia. Polku kulki
pääosin harvassa koivikossa. Yhden rinnekosteikon
laidalta lähti lentoon suuri lintu. Kotkaksi sitä
veikkailtiin vaan taisi kuitenkin olla piekana. Maisemat
parani kun alettiin nousta. Taakse jäi Tsarajärvi
ja sen katkaiseva harju. Seurasimme vesitason laskua.
Rinteellä kasvoi runsaasti mustikkaa mikä kelpasi
meille välipalaksi. Idän puolella kaarteli
nousevissa ilmavirtauksissa kotka tai sitten äsken
lentoon lähtenyt piekana. (Tarkistettu vanhaksi
merikotkaksi - valkoinen pyrstö selkeä
tunnusmerkki. Merellä näkemäni ovat olleet
nuoria, joista valkoiset pyrstösulat vielä
puuttuvat. Mika).
Tsaraoaivin huippu on hieman polulta sivussa. Se tarjoaa
mainion näköalapaikan keskeisen sijaintinsa
tähden. Pohjoisessa komean Tsuomasvarrin alla erottui
kiikarilla katsottuna seuraava yöpaikkamme Tsuomaksen
tupa. Etelän puolelta työntyi pilviä jotka
peittivät auringon kun olimme pysähtyneet
pitämään taukoa Kolmmesoaivin alapuolelle,
lammen rantaan. Olimme tulleet lammelle koska aiottu
taukopaikka ei ollut tarjonnut vettä vaan parin metrin
korkuisia kiviä.
|
Kolmesoaivin
rajapyykillä.
|
Helppokulkuinen maasto oli tuonut meitä nopeasti
eteenpäin mutta nyt alkoi sateen uhka laskeutua
päälle. Kiipesimme ripeästi Kolmmesoaivin
huipulle. Juuri kun olimme päässeet Norjan rajan
suurelle keltaiselle kivikasalle, alkoi sataa. Oma maa
mansikka! Eipä siinä maisemia tarkkailtu vaan
valuttiin hissukseen kauniiseen laaksoon huipun
luoteispuolella. Siellä laaksossa lammen rannalla oli
tarkoitus laittaa soppaa vaan eipä huvittanut tihkussa
pysähtyä.
|
|
Käveltiin Tsuomasjärvistä
keskimmäiselle. Tämän muita hieman
pienemmän rannalla näkyi tupa jota ei kartalle
ollut merkitty. Rajamiesten taukotupahan se oli. Jossain
vanhassa kartassa oli näillämain kammi mitä
emme kuitenkaan nähneet. Loppumatka Tsuomaksen tuvalle
oli luvattoman kuraista suopolkua koivikon keskellä.
Sade oli loppunut jo aikaa sitten ja me oltiin perillä
hyvissä ajoin.
Tsuomaksen tupa on vanha (tosivanha) rajamiesten tupa
johon on rakennettu lautalaajennus. Arkkitehtonisesti
käsittämätön ratkaisu tehdä
halkovaja, ekopiste ja WC vanhan tuvan eteen.
Käytännössä (varsinkin talvella)
ratkaisu on kyllä toimiva, eihän vanhan tuvan
ovella ole edes tuulikaappia. Sisävessan olisivat
voineet jo rakentaessa unohtaa. Nyt se oli kuitenkin onneksi
lukittu. Vesi oli hieman kaukana mutta näissä
tuvissa on siistit ämpärit joilla sitä saa
haettua kerralla enemmän. Tuvalle tuli isä ja
tytär Pulmangin suunnasta. Koko matkan olen
säälitellyt niitä jotka tänne
lähtevät maastokengissä. Nyt niitä oli
edessä kaksi. Korkeavartiset kengät oli ihan
kurassa. Kaipa selviävät jos pysyvät polkujen
tuntumassa. Itse olen tyytyväisenä kahlannut
saappaissani kaikki matkan märät kosteikot ja
purot. Keittivät siinä pikaisesti sopat ja
jatkoivat kohti Tsarajärven tupaa. Meillä ei ole
niin hoppu. Oli aikaa kiikaroida Tsuomasvarrin
yläpuolella liitelevää kotkaa.
|
Kolmesoaivin
rajapyykillä.
|
|
Levättiin oman aterian jälkeen hiukan ja
lähdettiin sitten kapuamaan Tsuomasvarrille. Mikan
isä ei ollut turhaan maininnut tämän tunturin
kasvillisuuden rehevyydestä. Oli kasvia ja kukkaa jos
jonkin sorttista. Jyrkkä rinne ylös ja oltiin pari
sataa metriä tupaa korkeammalla. Maisemat mahtavat.
Etelässä on pitkälti alavaa järvirikasta
maastoa. Lännen ja kaakon suunnalla taivaan rantaa
reunustaa Kalddoaivin huiput. Pohjoispuolella on
Miutitsohkan huiput ja kauempana Norjan puolella
kiinnostavia terävähuippuisia tuntureita.
Koillista suuntaa hallitsi Kolmmesoaivin rinteet ja
taustalla isokivennokan ylänkö. Kierrettiin
huipulle itäreunan kautta. Ylempänä
meitä tarkkaili muuan poro. Niitä on näkynyt
tällä reissulla runsaasti, yksin tai pienissä
ryhmissä. Kolmiomittaustorni on täällä
kaadettu, vissiin turvallisuussyistä. Meillä ei
ollut kiirettä alas ja sääkin oli hyvä.
Siispä kiersimme huippua lännen puolelta. Tuli
otettua kuvia oikeen urakalla. Saa nähdä
kaduttaako kun aikanaan hakee filmit.
Tuvalle ei ollut tullut ketään, ei edes
niitä toivottuja hoitsuja. Verkkopaita tuoksahti niin
että se oli pestävä. Pistin kaminaan pienet
tulet. Samalla tuvassa kuivui muukin kostunut varustus.
Laitettiin sapuskaa. Tupien
vieraskirjamerkinnöistä päätellen
"ruuhkaisimpana" aikana alueelle tulee päivittäin
keskimäärin n. 2 hengen porukka etelästä
ja toinen pohjoisesta. Polulta poikkeava kulkija ei helposti
toiseen törmää. Myöhemmin kierrettiin
vielä järven rantoja katselemassa illan
värejä. Aamuksi tuli kerättyä pieni
pussillinen lakkoja puuron sekaan. Ja sitten nukkumaan.
|
|
|
Pulmankijoki
    
|
Lauantai 11.8.2001 8 vaelluspäivä.
Herättiin aurinkoiseen säähän mutta
pilvet ja sitten sumu laskeutui päälle jo
aamutoimien aikana. Aamiaisella testattiin miltä
maistuu "lämmingraavattu" harjus. Oli ihan
syötävää näkkärin
päällä. Jätettiin hyvin palvellut
tupamme ja suunnattiin sumussa pitkin merkittyä polkua.
Suuntana oli Roavvevarri ja Pulmankijoki. Kompassisuora
reitti olisi vienyt meidät Skiihpajoen ja Tsuomasjoen
ylityksiin ja soille jotka täällä jyrkempien
rinteiden välissä ovat pahempia ylittää.
Edessä olisi valitsemallamme kiertoreitillä vain
yksi suo ja Skiihpajoki Roavven itäpuolella.
Tsuomasvarrin takana on upea laakso jonka pohjalla olevaa
lampea valaisi aurinko jostain pilvien ja sumun
välistä. Ennen lammen rantaa poikettiin taas
omille teillemme ja sen laskuojalla heitettiin rinkat
hetkeksi. Mika koitti purosta tammukoita mutta turhaan.
Aikoinaan täällä on ollut vahva koivikko
mutta nyt paksut rungot on kaatuneet ja lahonneet. Koivuja
on harvakseltaan eikä ne häiritse kulkemista
eikä suunnistusta. Luossajärven ja sen
eteläpuolella olevan järven välinen suo
päästiin helpohkosti yli alemman järven
rantaviivaa pitkin. Rannasta löytyi pari järven
ylittävän hiihtoreitin keppiä, kokeilin
hetken sauvakävelyä. Tämän
nimettömän järven (187) rannalta löytyi
myös pari nuotiopaikkaa ja poron raato. (liekö
yhteyttä keskenään :-). Seuraavan kukkulan
jälkeen laskeuduttiin kapealle kosteikolle jossa oli
todella runsaasti lakkoja. Kerättiin hetkessä
posket täyteen. Sumu oli haihtunut ja saimme kulkea
osittain aurinkoisessa säässä. Kartan mukaan
oli yksi kammi hieman reitiltämme sivussa. Kun ei ollut
kiirettä niin käväistiin etsimässä.
Hyvin pieni turvekammi löytyi katottomana koivikon
laidasta. Otin kuvan tupakokoelmiini.
Suoristettiin reittiä suoraan Skiihpajoen rantaan.
Osuttiin mainioon paikkaan yhden kosken alasuvannolle.
Paikalla oli pieni nuotiokehä eli joku kalastaja
täälläkin on kulkenut. Itse joki näytti
hyvinkin ylitettävältä tästä kosken
kohdalta. Laitettiin sapuskaa ja päätettiin
katsella kalastellessa jospa löytyisi helpompia
ylityspaikkoja. Rannat osottautu heti huonosti
kalastettaviksi. Suvannosta eikä koskista tullut
mitään mutta minä menetin yhden lipan.
Kiroilutti. Laitoin uuden vieheen ja läksin
alajuoksuun. Mika lähti ylöspäin koittamaan
onneaan. Kovin on vesi korkealla. Vesi tulvi rantapajukkoon
ja kulkeminen oli vaikeaa. Sain heitettyä muutaman
tuloksettoman heiton ennenkuin uistin jäi yhden pienen
kosken kohdalla kiinni vastarannan puuhun. Sapetti niin
että läksin ylittämään koskea.
Kiviä siellä oli pohjalla mutta liukkaita
enkä piitannut vaikka vettä oli polviin asti. Hain
uistimeni ja palasin takaisin. Kaadoin saappaista vedet ja
manasin koko onkimistouhun. Rinkoille tultuani laitoin
teevedet kiehumaan ja odottelin Mikaa. Herra oli myös
mulannut yläjuoksulla. Oli käynyt vastarannalla ja
takas tullessa liukastunut viimeisellä kivellä.
Siinä sitä sitten oltiin saappaat
märkinä. Mika sai sentään yhden
tammukan.
Yllämme jyrähteli jo ukkonen ja varisutteli
liepeiltään hieman vettäkin.
Päätettiin mennä tästä
taukopaikalta yli. Käväisin sukkasiltani
katsomassa reitin joka osottautui suht helpoksi. Vain yksi
kohta oli lähes polviin. Ei muuta kuin yli. Sade vaati
viitan niskaan mutta onneksi sitä ei kestänyt
pitkään.
|
Maisemien
katselua Roavvevarrilla.
|
Roavvevarri oli edessä. Vaikka korkeutta ei ole kuin
265m niin maisemat oli mahtavat sillä sen
länsipuolella oleva Pulmankijoki virtaa alle
50metrissä. Ensimmäisen kerran näkyi
myös vuonomainen Pulmankijärvi ja joen
hiekkapenkkaiset mutkat. Laskeuduttiin hieman, Roavven
länsilaidan jyrkänteen päälle
jokilaaksoa kiikaroimaan. Eipä
mäntyjäkään ollut näkynyt muutamaan
päivään. Pulmankijoen rannalla on Suomen
pohjoisin mäntymetsä. Taivaalla muodostui uusia
ukkospilviä. Meistä lounaaseen oleva menisi
kyllä ohi mutta laakson vastapuolella kehittyvä
tulisi päälle ennemmin tai myöhemmin.
Ylös olisi ollut mukava jäädä mutta sade
olisi kivempi ottaa vastaan alhaalla. Alkoi jyrkkä
lasku. Varoin arkoja polviani.
|
|
Hienoja leiripaikkoja Pulmankijokivarsi pullollaan. Joen
ylityskään ei tuottanut suurempia vaikeuksia. Ihan
saappaat jalassa ei sitä viitsinyt tehdä
(vähemmällä vedellä sekin onnistuisi).
Sade alkoi ylityksen aikana. Vastarannalla pidettiin hetken
sadetta koivun alla. Ei siihen kuitenkaan viitsinyt
jäädä kyhjöttämään vaan
lähdettiin lampsimaan jokivartta alaspäin. Paikoin
helppoa maastoa, osin rantakoivikko oli hieman hankalaa
kuljettavaa. Kavuttiin pienelle poikkiharjulle josta saatiin
katsella maisemia. Valittiin taukopaikaksi
edessäpäin näkyvän rinteen
päällä olevat pari suurta mäntyä.
Sateessa lampsittiin rinteen poropolkua valitsemallemme
hiekkatörmälle ja laskettiin rinkat puiden
suojaan. Siinä oli maa säästynyt kastumatta
ihan likomäräksi. Katseltiin
ympärillemme.
Sade ei näyttänyt taukoamisen merkkejä ja
koko taivas oli peittymässä harmaaseen
pilviverhoon. Tuli mieleen tehdä teltasta laavu,
että saataisiin laittaa edes sapuska sateensuojassa.
Sehän oli varmin tapa saada sade taukoamaan. Laavusta
tuli kuitenkin ihan kelvollinen ja kun sen pohjalle
laitettiin Mikalta löytynyt jätesäkki, niin
päästiin istumaankin. Tärkeintä oli
kuitenkin saada kuivaa ja lämmintä ylle.
Märissä saappaissa olleet jalat olivat kerrankin
tosi puhtaan näköiset. Soppa ja kahvi
lämmitti. Komeat maisemat meillä tästä
laavulta. Vierestä löytyi (20m
päästä) kotkan pesä. Komea risulinna ja
sieltä pystyy hienosti tarkkailemaan koko laakson
tapahtumia. Ketään ei ollut kotona minkä
olisimme kyllä varmasti saaneet huomata. Kokeilin
kiipeämistä pesälle. Eipä se onnistunut
kun ei ole moista harjoitellut 20 vuoteen. Ilta oli
vierähtänyt sen verran pitkälle ettei
näin hyvän paikan vaihto enään
huvittanut. Varsinkin kun uusi tumman harmaa ukkospilvi
alkoi levittäytyä etelästä. Pistettiin
"laavun" alle sisäteltta ja laskettiin etulieve alas
puista, niin oli teltta pystyssä. Eipä siinä
sitten muuta kuin ajoissa nukkumaan.
|
|
|
Kohti Nuorgamia
   
|
Sunnuntai 12.8.2001 9 vaelluspäivä.
Koko yön satoi. Mitkään varusteet ei
olleet kuivuneet. Saatiin sateeseen kuitenkin sen verran
taukoa että aamupala ja leirin purku onnistui ilman
sadeasusteita. Ne laitettiin kuitenkin päälle kun
lähdettiin matkaan koska kaikki puut ja varvikko oli
märkiä. Sieniä on täälläkin
runsaasti. Tatteja, karvalaukkuja, kangassieniä ja
joukoittain muita. Taaperrettiin rinteellä hieman
ylempänä missä oli hyvä kulkumaasto ja
maisemat. Yhdellä hiekkakummulla oli "ketunpesä"
eli maahan kaivetun luolan aukko.
Luossavarrin kohdalla, mutta laakson länsilaidalla
pysähdyttiin ja jätettiin rinkat yhden sivujoen
viereen. Alas jokimutkiin ei kannattanut rinkkoja raahata,
kun siellä olevasta koivikostakaan ei tiedetty
mitään. Seurattiin tätä sivujokea alas.
Täällä on ollut kovat kevättulvat tai
sitten poikkeuksellisen rankka sadejakso. Seuraamamme puro
oli sorruttanut jokipenkastaan suuret määrät
maata ja kaatanut koivuja uomaansa. Hieman alempana oli
vanha joenpohja ympäristöineen täyttynyt
kivillä ja hiekalla. Saavuimme Pulmankijoesta
kuivilleen jääneen joenmutkan kohdalle. Joki oli
oikaissut kapean kannaksen ja jättänyt mutkan
hiljalleen soistumaan. (Kirjallisuuden mukaan joki oli
oikaissut tämän Äyskäriniemen vuoden
1978 keväällä). Rantapenkan poropolkua
saavuttiin joen oikaisukohdalle jossa joki teki uutta
kaivuutyötään korkeaan penkkaan. Vaikka jo
hieman tihutti niin päätettiin käydä
katselemassa noin kilometrin päässä
alajuoksulla olevaa kapeaa kannasta kun kerran
täälläpäin oltiin. Joki on
täällä jo niin syvä ettei ylitys ilman
venettä onnistu. Olis mukava käydä
täällä melomassa. Muutama mukava hiekkaranta
ja leiripaikka. Ennen kannasta oleva mutka on laaja ja
korkeapenkkainen. Kyllä siitä hiekkaa ja savea
lähtee joen vietäväksi aikamoiset
kuutiomäärät joka vuosi. Otettiin muutamia
kuvia ja käytiin kannaksella. Toisella puolella joki
virtaa etelään ja toisella taas pohjoiseen.
Takaisin rinkoille palattiin sitten pikamarssia ja joen
mutkia oikaisten.
Tihutti. Laitettiin pussisoppaa ja päätettiin
lopettaa vaellus Pulmankijärven päähän.
Tässä säätilassa ja märissä
varusteissa ei olisi järkeä nousta
Skaidejärville tai muuallekaan. Yksi päivä
maastossa vähemmän ei merkitse mitään
näin komean reissun lopussa. Parin kilometrin
jälkeen tultiin ensin mönkijän uralle joka
alkoi laskeutua laaksoon. Pian se muuttui maastoauton
kuljettavaksi. Ei aikaakaan kun oltiin aidatun pellon
laidassa. Kierrettiin vihreänä loistava pelto ja
tultiin ladon ohi. Pellolta poistuvaa tietä ja porttia
ei tullut vastaan joten mentiin aidan ali. Pieni matka
pusikossa ja tultiin hiekkatielle joka johti meidät
Sevetti-Pulmanki reitin toiseen lähtöpisteeseen ja
opastaululle.
Ei siinä parkkipaikan tuntumassa sateensuojaa ollut
kuin suuressa teräksisessä ojarummussa joka makasi
parkkialueen laidalla. Teimme pienen kävelylenkin
kylän raitilla. Muutama talo siellä
täällä, siinä koko kylä.
Parkkipaikka ei kiinnostanut sen enempää ruuan
kuin kahvin laittopaikkana joten päätettiin
lähteä kävellen kohti Nuorgamia.
Parkkipaikan ohi ajanut auto ei ollut menossa kauas joten
liftauksemme siihen ei onnistunut. Seuraava liftaus yritys
tuotti tuloksia noin 2 km kävelyn jälkeen.
Päästiin pakettiauton kyydissä muutama
kilometri. Kyydistä poistunut mies tarjosi meille
mahdollisuutta saunoa mökillään kunhan
lämmittäisimme sen itse. Kyllä sauna kelpasi.
Pulmankijärven rannalla oli oikein kivan
näköinen kalakämppä. Mies kyllä
esittäytyi mutta nimi ei jäänyt mieleen.
Saatiin kiukaaseen ja pataan tulet. Joitakin vaatteitakin
ripustettiin hetkeksi kuivumaan. Minulle jäi semmoinen
mielikuva, että isäntämme oli jonkun
sorttinen kirjoittelija, tiedä häntä.
Hän haki pari naapuriaan paikalle ja nimitti
näitä lohestajiksi. Saunomisen jälkeen
pakattiin reput ja alettiin tekemään
lähtöä. Taksin soittaminen osottautui
kuitenkin ongelmallisemmaksi. Toista ei saatu kiinni ja
toinen oli juuri matkalla Ivaloon. Kiitimme
isäntää, joka jopa tarjosi yösijaa, ja
läksimme jatkamaan tien tallaamista vastapestyinä.
Saunomisen aikana oli ollut sadekuuro jonka siis tuurilla
vältimme.
Saimme kävellessä Pulmankijärvestä
muutamia komeita maisemakuvia. Kun ei yöksi kuitenkaan
ehdittäisi kävellä Nuorgamiin asti niin
päätettiin katsella teltalle paikka jostain
Pulmankijärven pohjoispäästä. Vain
muutama sata metriä ennen tieltä poistumistamme
tuli takaa pakettiauto johon päästiin kyytiin.
Nuorgamilainen kaveri oli ollut lakkaa poimimassa. Maisema
Pulmankijärven ja Tenon välillä on
pitkälti puutonta tunturiylänköä, mutta
se lasku Tenolle. Onpa komea maisema. Rinne on niin loiva,
että kylä näkyy koko kahden kilometrin
mittaisen laskun ajan. Mahtava Teno alla ja taustalla norjan
tummat tunturit. Päästiin kyydissä aivan
Nuorgamin lomakeskuksen portille. Otettiin mökki ja
evääksi pullot lapinkultaa. Lomakeskuksessa oli
väkeä ja mökeissä asukkaita. Suomen
pohjoisin piste on vain 2kilometrin ja koti yli 1100
kilometrin päässä. Huh huijaa. Kuivaa ja
lämmintä ylle ja märät kuivumaan. Sitten
hiljennyttiin hyvin ansaitulle oluelle. Käväistiin
vielä vilkaisemassa Tenon tummaa vettä. Hiljaa
vaan ei hiljakseen siinä lipuu valtava
vesimäärä kohti jäämerta. Hetken
huilimisen jälkeen maistu se Mikan viimeksi saama
tammukka. Iltapalan jälkeen painuttiin
tyytyväisinä nukkumaan.
|
|
|
Utsjoki
 
|
Maanantai 13.8.2001 10 vaelluspäivä.
Herättiin mökissä varhain jotta
ehdittäisiin tutustua kylään ennen bussin
lähtöä. Aamiaisella syötiin viimeiset
graaviharjuksen palat. Hyvin olivat lähes 5
päivää säilyneet. Kannattaa
pitää mielessä, jos on repussa
ylimääräistä kalaa, jonka
säilyvyydestä ei ole takeita. Pilvet roikku
taivaalla tasaisen harmaana. Mika käväs respasta
varmistamassa bussiaikataulut. Klo 11 bussia ennen
ehdittäisiin kipaista kylällä. Mika kipusi
pienen matkaa Pulmangin tietä ylös ottamaan kuvia.
Minä kävelin kylän raitin toiseen
päähän ja takaisin. Hyvin varustettu
kylä. Alko ja pankki ym. Norjalaiset taitavat rahoittaa
näillä rahan hinnoilla tätä
kylää.
Palattiin lomakylään ja haettiin rinkat.
Respasta ostin tuliaisiksi hieman paikallisia
marjatuotteita. Bussipysäkillä seistiin hetki
mutta mitään ei kuulunut. Mika kävi
vielä kyselemässä aikatauluista. Niinhän
siinä oli käynyt, että koulut oli juuri
alkaneet ja linja-autovuorot siirtyneet aamuksi. Soitettiin
taksi. Ensimmäinen oli putkihommissa ja pyysi
soittamaan toiselle. Pirssillä huristeltiin sitten
kauniissa Tenon laaksossa kohti Utsjokea.
Utsjoen "keskustassa" maksettiin taksin 300mk lasku. On
sitä nyt ajeltu ihan herroiksi tällä
reissulla. Omissa matkaohjeissani on kohta jossa kehotetaan
tarkistamaan linja-autoaikataulut hyvin jo ennen
lähtöä. Pitää alleviivata tuo
kohta. No nyt tarkistettiin asiamiespostina toimivasta Uulan
valinnasta huominen lähtö 12.05. Paikallisesta
opastuskeskuksesta haettiin hieman Utsjokitietoutta.
Leirintäalue löytyi kuten myös 10km
luontopolku. Käytiin varaamassa tyhjältä
leirialueelta pieni mökki.
Mikan tyhjennetyn rinkan kanssa lähdettiin
luontopolulle. Kaupasta haettiin vielä
eväsleipää. Luontopolku lähtee opastuvan
vierestä ja nousee sankassa koivikossa Utsjoen
länsipuoliselle tunturialueelle. Muutaman kilometrin
nousun jälkeen avautuu takana hienot maisemat Tenolle.
Ensimmäinen nuotiopaikka on jo avotunturissa turhan
avoimella paikalla. No nyt ei tuullut kovasti ja
pilviverhokin repeili. Keitettiin pussimuonat. Vaihdettiin
rinkan ja tattipussin kantovuoroja. Kiivettiin polkua Ensin
Johtalamvarrille ja sitten Vuolleseavttekvarrille. Maisemat
hyvät ja monipuoliset. Lännessä ja lounaassa
karua puutonta tunturimaata jota kautta tarttis joskus
tehdä vaellus Paistuntureille. Hoksattiin luontopolun
10km pituuden tarkoittavan matkaa Mantojärvelle joten
siihen pitäisi sitten vielä lisätä paluu
=5km maantietä Utsjoelle. Lähdettiin heti
oikaisemaan kohti tietä. Mikan saappailla tuli
kilometrit täyteen: toisesta pohja halki ja molemmissa
pienet reiät. Hyvä, että kesti
tähän asti. Pian oltiin tiellä ja sitä
kautta takaisin leirintäalueella.
Vieläkään ei muita ollut tullut paikalle.
Lepotauon ja opastuvan kyselykaavakkeen täytön
jälkeen poikettiin vielä kylälle. Kahviloita
ei ollut auki eikä Luossan ravintolaan viitsitty
mennä. Tenon varressa katseltiin hetki uutta siltaa ja
kalastusta. Pieni on tämäkin kylä. Iltapala
leirialueen keittopaikassa. Tatteja ei viitsitty
enään laittaa nukutti niin hyvin.
|
|
|
Kohti etelää
Tiistai 14.8.2001 11 matkapäivä.
Eipä ole tällä reissulla tarttenut
Nukkumattia kovin pitkään odotella. Eikä sen
pois häätämisessä
tälläkään kertaa pidetty hoppua.
Aamupala syötiin ja siivottiin tupa. Mentiin
"keskustaan" odottamaan kuljetusta etelään. Uulan
valinnasta alettiin täyttämään
vajaantuneita uistinlaatikoitamme. Korttien lähettely
jäi kun ollaan niiden suhteen aika ronkeleita.
Pitäis kai tehdä nekin itse?
Bussi tuli ajallaan Luossan eteen. Kuskilta varmistettiin
epäilymme jatkoyhteydestä Inari-Ivalo jos
jäädään pois Inarissa. Aluksi vastaus
oli "ei sieltä myöhempään
mitään kulje". Kuski soitti kuitenkin jonnekin ja
selvisi, että Matti Malmin auto ajaisi vielä pari
päivää pikavuoroa niin että meille
jäisi 2 tuntia aikaa Inariin. Hieno homma. Matka
Utsjoen laaksossa sujui maisemia ihaillen. Pysähdyttiin
hetkeksi Kaamasen kieppeillä. Uistinvalikoimamme
täyttyi jälleen nyt jo n.5mk/kpl halvemmalla kuin
Utsjoella.
Hypättiin kyydistä Inarissa Siidan eli saamen
museon kohdalla. Väkeä oli jopa tungokseen asti
(niin ainakin tuntui). Komea rakennus ja erittäin
tyylikäs näyttely. Alueen luonnosta,
vuodenajoista, historiasta, kulttuurista ja
nykypäivästä. Runsaan tunnin aikana
vastaanottokyky täyttyy ja loppu näyttelystä
meni jo hieman läpijuoksun puolelle. Eipä
aikaakaan ollut kovin paljon. Ehdittiin piipahtaa pikaisesti
viereinen matkamuistomyymälä ja sitten
pankkiautomaatin kautta odottamaan bussia.
Ivalossa jatkui pieni kiire koska kaikki putiikit menisi
kiinni koska tahansa. Joitain
matkamuistomyymälöitä ehdittiin katsoa. Ja
tietenkin urheiluliikkeistä muutama uistin (pari
markkaa Kaamasta halvempaa). Nälkä painoi
meidät kauppojen sulkeutuessa Safariklubille.
Vakiopitza, ananasta ja homejuustoa, yhden oluen kera.
Njamm. Kun kortteja ei saatu lähtemään niin
tyydyttiin kännykän tekstiviestiin. Aikaa koneen
lähtöön oli vielä pari tuntia joten
lähdettiin kävelemään jokivarteen.
Sitten pieni kierros kylän sivukadulle jospa uimaranta
hiekkasärkkineen löytyisi. Opasteet puuttuu
täältäkin. Keskustassa söin vielä
yhden porilaisen ja Mika jäätelön.
Jatkettiin taksilla lentokentälle norkoilemaan.
Koneen lähtöön olisi vielä 1.5 tuntia.
Viimeiset ostokset ja kahvit. Kone lähti
vähän etujassa. Välilasku Kittilään
ja sitten suunta etelään. Yön pimeys tuli
lennon aikana ja alla pilvien välistä välkkyi
kaupunkien valot. Laskeuduttiin Helsinkiin 55min
aikataulusta edellä. Reissu oli tehty. Molemmat
hypättiin takseihimme ja huristeltiin kotiin puolen
yön aikoihin.
Loppu
|
|
|
Toteutunut
reitti
Hieman
tilastotietoa matkasta
päiv.
= Vaelluspäivä.
km = kuljettu päivämatka.
matka = yhteenlaskettu matka.
k.arv. = päivämatkat keskimäärin
Mukana
on vain rinkka selässä kuljettu matka.
|
|
|
päiv
|
km
|
matka
|
k.arv
|
|
Näätämö
- Kallojoki
|
4.8.2001
|
1
|
9,5
|
9,5
|
9,5
|
|
Kallojoki -
Kuosnajoki
|
5.8.2001
|
2
|
10,5
|
20,0
|
10,0
|
|
Kuosnajoki -
Roussajärvi
|
6.8.2001
|
3
|
12,5
|
32,5
|
10,8
|
|
Roussajärvi
- Isokivennokka
|
7.8.2001
|
4
|
12,5
|
45,0
|
11,2
|
|
Isokivennokka
-Kuollepasti
|
8.8.2001
|
5
|
8,5
|
53,5
|
10,7
|
|
Kuollepasti -
Tsarajärvi
|
9.8.2001
|
6
|
6,5
|
60,0
|
10,0
|
|
Tsarajärvi
- Tsuomasjärvi
|
10.8.2001
|
7
|
13,0
|
73,0
|
10,4
|
|
Tsuomasjärvi
- Pulmankijoki
|
11.8.2001
|
8
|
12,0
|
85,0
|
10,6
|
|
Pulmankijoki -
Nuorgam
|
12.8.2001
|
9
|
13,0
|
98,0
|
10,8
|
|
|
|
|
98,0
|
km
|
|
|
|
|
Loppukommentteja
Jälkikommentit
Hyvin
suunniteltu on puoliksi tehty. Nyt jäi
tekemättä aikataulujen tarkempi tarkistus. No
rahalla siitä selviää ja taksi kulkee jos
sellaisen saa kiinni. Kalastuksen yhdistäminen
vaellukseen onnistui suht hyvin. Ehkä pikkuisen
enemmän eriteltynä kalastus ja
vaelluspäiviin. Minun onkivehkeitten esille ottaminen
ei ollun ihan niin simppeliä, että joka purolla
olisi viitsinyt vapaa kasata ja kun sen sitten kasasi niin
halusi heitellä hieman enemmän.
Päivämatkat oli riittävän
väljät. Ei tullut pakkotaaperrusta. Joinakin
päivinä olisi voinut kävellä
pitemmällekin, kuten Tsarajärvelle ja
Tsuomasjärvelle tulot. Paikalla oli kuitenkin tuvat
joita kannatti käyttää. Sopu säilyi
hyvin eikä reitinvalinnoissa tai muussakaan tullut
erimielisyyttä. Rankempi reissu olisi voinut kaivaa
jotain esiin tai sitten ei. Kokemukseni sateisista
säistä on puutteellinen. Nyt sitäkin tuli
opittua: -Sadeviitta ei sovellu kalastukseen, -sadelahkeet
ei pidä kuin roiskevettä, -teltasta saa
näpsäkän laavun (jätesäkki
alusmuoviksi). Kameraan olisi kaivannut pitempää
putkea. Ruokapuolesta seuraavaa: -Rusinat tuli takaisin
kotiin, -maitojauhe jäi vähälle
käytölle, -kalan kanssa olisi ollut parempi jos ei
olisi ollut valmiita kastike/pasta pusseja vaan makaronit
makaroneina ja kastike erikseen. Sateisella
säällä jää pienet
välipalatauot helposti tekemättä. Nyt tuli
kotiin sekä kahvia että kaputsinoa ja sokeriakin.
Ruokapuolta tuli matkaan ylimääräistä
kun kalan saanti osottautui aika varmaksi. Kuitenkin
täytyy muistaa että laihdun matkalla 3.5kg. Yksin
kulkiessa mm. muistiinpanovehkeet ja kännykän
tekstiviestit on käytössä. Nyt niitä ei
ehtinyt tai muistanut. Muutenkin porukalla reissatessa
jää vähemmän aikaa "itselle", eipä
sitä tosin tämän reissun aikana ehtinyt
kaipaamaankaan.
su
19. elo 2001 Mikko
|
|
|
PATIKOINTI
|