Hammastunturi 1999   Karhunpesäkivi - Alajärvenlampi Kirakkajoki - Rautulampi Paskaluottumat - Aittajärvi Hammasoja - Nuovakkajoki Ritakoski Kutala Pietarlautanen - Appislompolo Kynsileikkaama - Appistunturit Suivakkojärvi Sompio Majavajärvi - Kuoppajärvi Kyläjärvepalot - Taimenjärvi Inari Kohti etelää Toteutunut reitti Loppukommentteja 

  

Ennen matkaa (Otteita päiväkirjasta) 25.7.1999 Nukutti hyvin. Laskujen maksua, päiväkirjaa, ym sekä kaupassakäynti. Suunnittelin Saariselän reissua vaan taidankin mennä Hammastunturin erämaahan. 26.7.1999 Väsytti aamulla. Taas tuli nukuttua heikosti niinku muutamat yöt mökillä. Töissä puolikas miehitys. Menin bussilla jotta pääsin töistä kaupungille ostoksille. Menin ja meni rahaakin. karttoja 308mk ja hammastunturi kirjallisuutta 160mk sekä BlåBand pata-aineksia 100mk ja tietenkin burger. Ilta karttojen ja matkasuunnitelman parissa. 27.7.1999 Pyörällä töihin. Ilta Hammastunturissa. 28.7.1999 Paineita töissä ja kotona lapinkarttojen katselua. Sain valittua 13 päivän reissun noin 150km Hammastunturilla. 29.7.1999 Hieman kiirusta töissä vaan kuinkakohan ehtii kuvat kopiolaitoksessa. Väsähtäneenä kotio. Mutsi soitti ja tuli käymään tuomaan kissalle ruutanoita. Lueskelin netistä Aapelin Hammastunturivaelluskertomuksia. Samat on ollu reitit kun mulla suunnitelmat. Eli yksin lähdössä Hammastunturiin. U-kirjainta muistuttava reitti Ivalo-Inari tieltä etelään aina Kultalaan asti ja sitten Hammasjärven toiselta puolelta takaisin. Lopetus Inariin. Uutukainen kännykkä ensikertaa matkassa.
Karhunpesäkivi - Alajärvenlampi   Sunnuntai 22.8.1999 Ivalo, Safariclubi. Tilasin juuri viimeisen ehtoollisen eli pitzan. Postiauto tiputti minut juuri tuohon talon toiselle puolelle ja jatkoyhteys Inarin suuntaan lähtee tunnin päästä. Loma tuli sitten viimein enkä uskaltanut riskeerata sitä pyytämällä alun lykkäämistä viikolla. No näyttää täällä jo olevan alkavia ruskan merkkejä. Harmaita sadekuuropilviä on kulkenut yli koko päivän. Viime yönä ollut pakkanen (Pakkanen on olettamus) sai alkumatkalla Rovaniemeltä järvet ja joen usvan verhoamaksi. Junassa istuin Tampereelle ravintolavaunussa jossa juttuseuraksi löyty jenkeissä asuva kaveri joka tuo sieltä käytettyjä autoja ja prätkiä. Rinkka painaa n.30kg ja sillä pitäisi pärjätä 2 viikkoa. Laskujen mukaan metsästä palaa 15kg kevyempi reppu. Lopetan reissun Inariin. Siellä on leirintä alue auki 20.9 asti joten eiköhän siellä saa peseydyttyä. Pitzan päälle maistuu vielä olut kun sen tässä vielä ehtii nauttimaan. Alajärvenlampi. Pimeä on tulossa. Saavuin tähän hieman jo väsähtäneenä. Lammen rannalla ei ole kovin hyviä leiripaikkoja vaan eipä haittaa, nukkumaan tähän vaan tulin. Siemailen tuossa kaakaota ja naukkasin Strohiakin. Söin päiväsapuskan Mukkajärvellä jonka rannat on yhtä upeaa leiripaikkaa. Metsähallituksen nuotiopaikalla sain tulet aikaiseksi vaikka täällä on kuulemma satanut 2 viikkoa ja alkumatkastakin tihutti. Ensimmäinen laittamani "lämminkuppi" kaatui joten siitä tuli "ensimmäinen ateria maastossa". Lähettelin tekstiviestejä ja soitin Ollille pätkivän puhelun. Jatkossa täytynee tyytyä tekstiviesteihin. Päivä kirkastu siinä Mukkajärvellä joten purin jo pystyttämäni teltan ja jatkoin yöksi tänne Alajärven lammelle. Matka joutui koska täällä on hyviä metsäautoteitä joita ei näy minun kartoissa Patikoinnin aloitin kolmen kieppeissä Karhunpesäkiveltä (Kahvila ja matkamuistomyymälä) johon postiauto jätti. Siemasin kahvit ja käväisin karhunpesäkivellä joka on erikoinen iso murikka jonka sisällä on luola. Siis osittain ontto siirtolohkare. Siitä sateessa Myössäjärven laitaa ja kaikki mahdolliset alkumatkan harmit. Sadeviittaa ei saa päälle, seuraan polkua en karttaa, kartta repussa, ym, ym. Hirveää hässäköintiä. Päivän taaperrus n.7km. Ihan hyvä.
Kirakkajoki - Rautulampi 23.8 maan. Kirakkajoki saavutettu. Istun ruokatauolla kohisevan virran rannalla. Tulvivasta joesta turha yrittää yli. Täytyy lähteä ylävirtaan ja unohtaa Jursuloiden kiipeäminen. Aamulla oli sankka sumu kun laittelin kiisselit ja myslit. Alajärven rannalla olisi ollut hyviä leiripaikkoja. Sain sieltä tekstiviestiyhteyden Ariin ja Anuun. Metsäautotiellä kolisteltiin aamusta, se muuten päätty Alajärven itälaidalle mutta puut oli kaadettu jatkoa varten, en tiedä mihin asti. Ronkaojan ylitys esimakua tulevasta, joutui jo ottamaan housutkin pois. Alajärven rantaa jo auringossa Kutujärvelle jossa kaakkoislaidalla hyviä leiripaikkoja sekä pieni hiekkaranta. Suunta etelään. Ensin pieni kaunisrantainen lampi ennen Ahmajärveä jonka länsilaita raskas kävellä. Kuvernöörinkurun ja Joenmukkalammen kautta tähän Kirakkajoen mutkaan jossa on jälleen yhden tuvan maalliset jäännökset. Katselin jokivartta jos löytyisi keino ylipääsyyn mutta yritys olisi hulluutta. Keitin vielä kahvit ja lähden jokea ylös katsomaan Syväjärveä jonka rantaan kartanpiirtäjä on merkinnyt pisteillä hiekkaa, jospa siellä yöpyis. Polttiaiset häiritsee. Kirakkajoen toisella puolella. Ehkä "urani" vaativin ylitys. Kirakkajärven alapuolella joki leviää kivikkoiseksi vuomaaksi jossa vain keskellä vaikea virtaus. Kalsarit kastu. En suosittele muille moista uhkarohkeutta. Rautujärven autio-(päivä) tuvalla jalat hyytelönä päivän n.17km vaelluksen jälkeen. Viimeiset 2km tutusti raskaita ja pitkiä. Joen ylityksen jälkeen hyvillä mielin pitkin Kirakkajärven komeaa ja helppokulkuista rantaa. Joen ylityskalsarit oli tipahtanu jo ennen järveä. Kaakkoon työntyvän pitkän lahden päässä hiekkaranta ja joitakin veneitä. Kirakan pohjoisrannalla näkyi kota vaan ei liikettä. Aurinko paistoi komiasti. Läksin nousemaan Jursuloille ja kun rinteessä rupesi tarpeeksi puuskuttamaan pidin tauon ja kokeilin kännykkää. Välillä täydet 4 palikkaa joten soitin Mökille mutsille ja faijalle. Hyvin kuuluu. Kaksilakisen Jursuloitten välissä oleva lampi erinomaisen kaunis, karu, kylmä ja jo ruskan värjäämien varpujen reunustama. Mainio leiripaikka mutta ... mutta kun minä olen päättänyt niin... No täällä tuvalla on tilaa kun kolme kalastajaakin läksivät heti kun tulivat ja näkivät minut. Enhän vielä ole ollut kuin 2 päivää metsässä? Taivaalta on häipyneet pilvet tyystin ja tuvan ikkunasta näkyy mukavasti Lompolapäät ja oikealta kurkkaamalla Paskaluottumat. Soppa on valmis siis syömään. Pitäisi hankkia sanelukone kun ei millään näin illalla enään muista niitä sutkautuksia mitä kävellessä tulee päähän.
Paskaluottumat - Aittajärvi 24.8. tiistai Hyvin nukutun yön jälkeen verkkaisesti kiinni aamutoimiin. Jalat jäykkinä selkää pakottaa. Hakkasin vielä halkoja aamupöpperön laittoa varten Ihmettelen niitä retkeilijöitä jotka välttelevät tupia. Nämä tuvat on erittäin mukavia ja käytännöllisiä. Kunhan ei ole paikalla muita. Päivä oli tuulinen ja aamutoimien aikaan taivas täyttyi pilvistä. Päätin jättää Paskaluottumat kipeiden jalkojen ja sateenuhan tarjoavien pilvien takia. Eipä siis kiirettä. Noin klo 12.00 istun herkkusienikeitolla paskaluottumien pohjoisrinteellä kauniin kraaterilammen rannalla. Olin siis perunut päätökseni ja suuntasin suorinta tietä P-luottumien korkeinta nipukkaa kohti. Liikkeellelähdön jälkeen käveleminen maittoi eikä satanutkaan vaikka taivas oli täysin peitossa. Varauduin kipuamaan huipun yli vaikka umpipuurossa ja laskeutumaan Nuovakkakuruun. Tuulta lukuunottamatta huipulla oli suht miellyttävää. Soitin Anulle ja laitoin Ellulle tekstiviestit kun kuuluvuus oli hyvä. Lännestä näkyi saapuvan sateenuhka joten uhrasin strohia korkillisen huipun kivikeolle. Se auttoi, sateet meni ohi ja jatkoin Aittajärven suuntaan kivikkoista ja louhikkoista tunturiharjannetta, Nimensä mukaista Paskaluottumat. Olin jo aivan puhki kun pysähdyin Aittamoroston taakse ruokatauolle. Tunturissa on varvut jo aika hyvässä ruskassa mutta koivut ihan vihreinä. Taukopaikkani kurussa kuusia harvakseltaan, juhlavan näköisiä. Tauko teki hyvää. Pitäisi malttaa pitää niitä useammin eikä vetää itseään ihan piippuun ennenkuin pysähtyy. Tauolle pysähtyessäni olin päättänyt voipuneena kiertää Aittamoroston mutta lisää voimia saaneena ylitin sen. Hyvä niin. Saavuin Aittajärvelle retken ehdottomasti upeimmalle (toistaiseksi) paikalle. Aittajärveen pistävä hiekkainen, kuiva niemi useita nuotiopaikkoja ja tietenkin se maisema Hammastunturille. Paikan olin katsonut kesän 90 dia-kuvista jotka otin Hammastunturilta. Makasin vaan varvikossa ja kiikaroin. Teltta pystyyn, tulet ja ruuanlaitto. Katselen kuinka taivas kirkastuu lännestä, saas nähdä. Matkaa tänään ehkä n.12km tarkista kotona. Nyt on alkupuolen kartta teltassa enkä viitti lähteä nuotion ja strohin vierestä. Matkaa kertyi tarkistuksen mukaan jopa 14.5km.
Hammasoja - Nuovakkajoki 25.8. Keskiviikko Ruumis on kipeä mutta miestä ei vielä ole lyöty. Makaan teltassa Kotaojan ja Nuovakkaojan risteyksessä. Aurinko vetelee viime säteitä jalkopään tuuletusaukosta sisään. Kylläpä ottaa koville. Ylimitoitettu reitti tai alimitoitettu kunto. Veikkaan viimeistä. Taisi mennä kuitenkin lievän kuumeen piikkiin. Viime yö nukutti kehnosti. Ulkona myrskysi, tuuli ja satoi. Join liikaa kahvia nuotiolla ja enpä nukkunut. Aamu oli kuitenkin aurinkoinen ja kaunis. Kovasta tuulesta en pidä kun se kylmentää. Tulilla aamupala ja varhain liikkeelle. Löysin sen karttaan merkkaamattoman tuvan jota hain 1990 edellisellä reissulla aivan liian ylhäältä. Se on vain noin 100m Hammasojasta. Polut opastaa paikalle kunhan löytää ne polut. Tuvan katto on läpilaho ja harva. Pressulla sitä on joskus vuosia sitten yritetty peittää. Sisällä nuhruista mutta hyvinkin kunnostettavissa vielä. Seinään nojaava polkupyörä hämmästytti. Hammasojaa ylös ja soppatauko ennen nousua Pikkupäälle (Risupää). Tuuli on kova ja kylmä vaikka Aurinko välistä paistaa. Lähetin taas tekstiviestejä. Soitin Ollillekin seuraavalta tuulen pieksemältä huipulta. Retkimuonat Nuovakkajoen latvalla. Jätin vaskitunturin Kiipeämättä ja jatkoin Nuovakkajokea alavirtaan. Onneksi, sillä jokitörmällä helppo kulkea hiekkaista kangasmaata upeassa hongikossa. Meinasin kyllä pidemmälle mutta täytyy lopettaa tarpominen ajoissa. Tulihan tuota tällekin päivälle yli 12km. Huomenna Vaskispään kuvetta Ritakoskelle 4-5km.
Ritakoski 26.8.99 Torstai Pääliteltta märkä, Ulkona eilinen tee on jäässä. Siis hallayö eikä sisällä huomaa mitään. Istun Ritakosken kämppäkartanon rappusilla auringon mukavasti lämmittäessä. Kaakao on maistunut tällä reissulla. Tulin vaskispään kuvetta komiassa ja helppokulkuisessa hongikossa suoraan tuvalle. Olisin mennyt kuitenkin yläjuoksulle ohi ellei kiikariin olisi osunut vessan katto. Peruskartalle tätä tupaa ei ole merkitty mikä on käsittämätöntä kun tässä on sentään 4 rakennusta ehjänä. Ulkoilukarttaan nämä tuvat on merkitty mielestäni liiaksi ylävirtaan. Keittelin kahvit ja laittelin leipiä. Kiertelin katsomassa pihan rakennukset ja raunioita hieman kauempaa. Ylävirtaan 1/2km oleva punamullattu rakennus on hylätty vaikkakin vielä kunnostamisen arvoinen. Ehkä toisaalle sillä paikka on kehno. Se näkyi perus- vaan ei ulkoilukartalla. Punaisen tuvan vastapäätä toisella rannalla "ruoppaajan" jäänteet ja sieltä juuri irtautui 2 kanoottia (eivät kuitenkaan tulleet Ritakoskelle). Ritakosken tuvan kohdalla rannassa on telttasaunan kehikko kiuas ja pressu. Kehikko kaatuu jos siihen koskee. Vieraskirjan mukaan on useampi porukka täällä saunonut, minulle riitti lämmitetty vesi päänpesuun (pitäisköhän nuo kalsaritkin ?). Itse tupa on komea lukittu puoli myös, ikkunasta katsoen. Enempi tieto kirjoista. Kiitos Heikki Kivekkäälle. Täältä puuttuu opastaulu. Ruoppaajan alapuolella oli molemmilla rannoilla oranssit laput puissa ja ylitykseen käytettyjä sauvoja myös vieraskirjaan oli merkitty joen ylityksiä ja aikomuksia. Tällä vesimäärällä en kyllä lähtis yli. (ehkäpä). Mukavan rauhallinen ja kaunis päivä. Lueskelin paikalla olevista lehdistä Saariselän historiaa ja pläräilin vieraskirjaa joka Saariselästä poiketen ulottuu edellisvuotta pitemmälle. Sapuskaa tehdessä ja napsuja ottaessa jopa odottelin juttuseuraa. Takka tuossa takana nyt rätisee ja vesi iltateetä varten pian porisee. Käveltyä tuli n.4km (aiottu luppopäivä) ja toinen mokoma ilman varusteita.
Kultala 27.8.99 Perjantai Varhainen herätys ja hieman kuumeinen olo. Otin buranan. Aamupuuro, halkoja ja kiehiset, lakaisu, tavarat kasaan ja menoks. Jokivarren kulkukelpoisuus hieman etukäteen arvelutti mutta rantapenkkaa on mainio ja hyvä kävellä aina Grönholman koskelle 6km. Sitten loppumatka Kultalaan kivikkoa, pensaikkoa ja kuoppia. Pidin ensitauon kaakaoineen Sotajokisuuta vastapäätä. Aurinko lämmitti lähes pilvettömältä taivaalta. Kilometri aiemmin oli vastarannan kodasta kävellyt ukko jolle morjenstin. Kiikaroin vastarantaa vaan en löytänyt autiotupaa mutta Sotajoensuussa tulipaikka. Tongin kivien koloista hiekkaa, jos vaikka se hippu sieltä. Grönhoman kosken ranta on isoja kiviä eli olisi kannattanut nousta ylös tunturiin. Vaan kun alku oli helppo. Hieman ennen Grönholmanojan suuta laitoin sopan. Ohi päristeli alavirtaan moottorivene. Vissiin paikallisia kun vain yksi tervehti. Se jolla ei ollu maastopukua. Loppumatkasta aina hoppu. Puuskuttaen ylös Kultalan pihapiiriin. Huomasin vanhan autiotuvan palaneen ja uutukaisen rakennetun oikeaoppisesti syrjemmälle. Täälläkään ei ole ketään. Lämmin kuppi ja kaakaot päälle. Kiersin tuvat ja palasin istuskelemaan. Olin ajoissa paikalla joten matkan jatkokin käväisi mielessä. Vieraskirjan mukaan viereiseltä mäeltä 1km saa 3 palkin yhteyden GSM-puhelimella. Läksin koittamaan. Mukavan näköistä metsää vaan mäeltä juuri ja juuri 1 pykälä ja tekstiviestit lähti n.3 yrityksen jälkeen. Sapuskaa laitellessa vilahti joella kanootti ja odotin seuraa, ihan turhaan. Auringonlaskun aikaan uudella sillalla ja vastarinteen portailla kameran kanssa. Kuumeinen olo jatkuu joten katotaan nyt huomista suuntaa aamulla kun säitäkin näkee. Päivän patikka 12 + rapiat ilman rinkkaa. Nyt vaakatasoon sillä fysiikan lakien mukaankin neste hakeutuu vaakatasoon ja ihmisestähän on 90% vettä.
Pietarlautanen - Appislompolo 28.8.99 Lauantai Heräsin kun joku lähti tai käänty tuvan ovella. Näin lähellä ihmistä en vielä tällä reissulla ole ollutkaan. Kultalan pihapiiriin kuuluvassa väentuvassa oli oven lapun mukaan majoittunut metsähallituksen miehiä jotka rakensi vastarannalla portaita ylös sillalta mäenpäälle. Luultavasti joku noista oli käynyt kurkkaamassa ovella ja kun havaitsi minut nukkumassa niin kääntyi pois. Kello on n.6.30 ja päätin nousta ylös kun tuo aurinkokin on jo lämmityspuuhissaan. Aamupuuhista ankarin oli tuo reitin valinta. Päätin jättää Taimenlammen tuvan väliin kuumeilun ja matkan mahd. hankaluuden takia ja oikaisin reitille Kehäpää-Pietarlautanen-Ylempi Appislompolo. Hissukseen hyvää maastoa ylöspäin. 2km päässä vanha hirsikehikko (ei rak) jossa pidetty tulia myöhemmin, myös yksi katkennut suksi ja kasa lapinkultatölkkejä. Kehäpää saavutettu yllättävän nopeasti. Aurinkokin alkoi paistella. Lähettelin ja vastaanottelin tekstiviestejä. Yhteys niin ronkeli, että toisella puolen kiveä (tuulensuoja 1,5m) ei yhteyttä ja toisella puolen 3 pykälää. Komeita maisemia vaan hieman viileä tuuli. Laskeuduin hetkeksi noustakseni nyt viereiselle Pietarlautas tunturille jossa en ole ennen käynytkään. Kehäpäällä kävin 1990. Erikoinen kallioinen lammikoiden täyttämä tunturi. Ylin lammikko vain muutaman metrin päässä huipun kivikeosta ja siinä komeasti tupasvillat heiluu. Jäin huipun tuntumaan ison lammikon ääreen pussikeitolle ja päivää "paistattelemaan". En kyllä osaa olla hetkeäkään paikallani vaan touhuan joko kameran, kiikarin, keittimen tai kännykän kanssa. Ensi yritys viestin lähetykseen antoi hetken päästä jopa 4pykälää. Ruoan jälkeen rinkka selässä ei mitään yhteyttä. Vaikuttaiskohan tuo metallikehikko selässä yhteyksiin. Näin muuten yhden antennin kiikarilla jossain Lemmenjoen suunnalla. Lounaassa on armeijan tutka-asema Litmurilla, siellä tuskin GSM-anteneja. Upeassa lähes pilvettömässä säässä Hentun-Matin järvelle pienen hiekkarannan töyräälle. Aurinko lämmitti ja vesi heijasti lisää. Keittelin. Kiikaroitsin vastarannalla kävelevää poroa ja komean näköisiä kuusimetsiköitä viereisellä vaaralla. Reitti muuttui pusikkoiseksi ja mättäiseksi Ylemmälle Appislompololle mentäessä. Yhdellä hiekkakumpareella oli pari koloa ja vissiin ketun jälkiä. Viimeinen kilometri on kumman pitkä. Ja kun vielä Appisjoen ylityskin näytti ensin pahalta. Pienehkö virtaus mutta ei lähes ollenkaan kaatoa eli syvä 4m. Onneksi sentään pienen matkan päässä kahlattava kohta. Sitten alkoi sen mahdollisen tuvan etsintä. Olihan se olemassa vaikka yllättävän kaukana rannasta. Pieni 2 hengen LAVU67. Sympaattinen tupa kaminalla ja pikkuikkunalla. Ihan on uudet kiiltävät saranat ovessa jonka aukossa juuri istun niin että niska om yläkarmin korkeudella.Siivosin pihan edustan lastuista ja poltin ne tuossa nuotiossa ruokaa laitellessa. Jätehuolto ei valitettavasti toimi vaan tuvan takana metsikössä on yhden kuusen alusta täynnä muovia ym. Siivoilin hieman sielläkin kauimmaisia roskia. Riukukin tuli testattua. Tupa on Appisenpalolla eli metsä on kärvähtänyt joskus. Siellä täällä harvakseltaan kuusia. Keräilin kelokuusenoksia jotka juuri lämmittävät kaminaa selkäni takana. Rauhallista. Tämä on hiljaista aikaa elokuun "turistikauden" ja Ruska-ajan välissä. En vielä tällä matkalla ole ehtinyt puhua enempää kuin tuon yhden "päivää" sanan 2.päivänä Rautujärvellä. Tämä oli 7. päivä ja noin n.12km mikä taasen tarkistetaan kotona kun kartta on "niin" kaukana. Tarkistusmittaus päivän reissulle tuli noin 13.5km.
Kynsileikkaama - Appistunturit 29.8.1999 Sunnuntai Riekkokämppä 3.5km Appislompololta länteen. Pieni tupa iso laveri ja uus-vanha kamina. Pidän ruokataukoa Appisenpalon ja Riekko-ojan ylityksen jälkeen. Aurinko paistaa taas ja on tuuletonta. Lämpötila yli 20. Aamulla Ylemmällä Appislompololla tihkutti hetken aamutoimien aikana. Tyhjensin kaminan missä oli vielä vähän hehkua. Lisää tällaisia tupia. Appiksen vieraskirjassa joku oli kysynyt onko Kynsileikkaamapäällä tupaa. Kukaan ei siellä kuitenkaan ollut käynyt. Vieraskirjojen Appislompolo ja Riekko-oja mukaan ei kukaan ollut sinne menossa tai sieltä tulossa. Päätin Riekko-ojalla että käyn tarkistamassa sen paikan mikä minun karttaan on merkitty. Hyvää rinnettä Riekkopäälle joka olikin yllättävän korkea. Pisti puuskuttamaan. Oikeaoppinen pyöreälakinen helppokulkuinen. Huomasin juuri karttaa katsoessa virheen korkeuskäyrässä riekkopään rinteellä oleva 360 pitäis olla 400 joten olihan se huippu n.450 eli ihan reipas mäki. Saavuin sinne Kynsileikkaamapään pohjoisrinteelle mihin kartan tupa on merkitty ja kävelin aluetta (soiden välinen metsäinen niemi) edes takas. Kun ei näkynyt mitään heitin rinkan selästä ja laittelin sapuskaa. Tein muutaman laajan kaarroksen ympäristöön ilman rinkkaa, mutta turhaan. Muutamaa nuotiopaikkaa ja sahattua puuta lukuunottamatta ei merkkiä ihmisestä tuvasta puhumatta. Ei edes polkuja. Tupa on toisaalla jos ollenkaan. Täytyy jättää kysely muihin tupiin. Pois tulin hakattua (n.30v sitten) metsälinjaa kohti Appisia. Tuuletonta ja aurinkoista joten hiki lentää ja hyttyset on palanneet. Kiipesin sisulla Appisnulkille josta lukuisien yritysten jälkeen viesti kotiinpäin. Kauniit maisemat mutta hyttyset häiritseetäydessä tyvenessä. Hetken vauhdin huumassa jo ajattelin yövaellusta Suivakolle vaan onneksi jalat toppas ja laskeuduin Appisten keskellä olevalle lammelle n.410m. Kuivaa päälle ja soppaa sisään. Päiväreissulle pituutta ainakin 15km (Tarkistusmittaus kotona antoi matkaksi 16km) jossa nousuja ja rämpimistä. Ihan hyvin.
Suivakkojärvi 30.8.1999 Aurinko on jo noussut. Makaan teltassa ja katselen sumuiseen tunturiin, vai onko pilvet laskeneet alas. Tuuli on taasen virinnyt vaan ei ainakaan tässä mikään voimakas. Pitänee odotella sumun hälvenemistä ennen Appiksen korkeimman ylitystä (Rahpisoaivi n.500). "Sumu" katosi ja takaa paljastui lähes pilvetön taivas. Jänkäpään kylkeä ylös ja samantien huipulle. Komia näköalapaikka. Hammastunturi, Nattaset, Muorgam Viibus, Koarvikods ym. Näkyi myös 3 mastoa (kiikareilla) joten kokeilin kännykkää. Jopa 4 pykälää (vaihteli kovasti) kuuluvuudesta huolimatta ei yhteyttä mökille eikä kotiin. Oli siis tyydyttävä tekstiviesteihin. Hieman riippuvaisuutta tuosta uudesta lelusta huomaan. Tuuli teki oloa hieman kylmäksi. joten aloin valumaan kohti Suivakon tupaa. Tuntuurin rinteen alla kaunis pikkulampi (ei kartalla) jossa lämmin paikka päivän sopalle. Huomaan jo ajattelevani ääneen. Olemattomalle matkakumppanille höpöttäminen on terapiaa. Helpon metsätaipaleen jälkeen Siikasuivakko järven rantaan jossa kunnon polku. Järven päässä hiekkarantaa ja tupa. Jälleen tyhjä. Rannassa on ollut saunakin joka palanut (vieraskirjan mukaan) 1993. Sääli. Komeita hiekkatörmiä ja männiköitä. Ensitöiksi menin rantaan "pesulle". Tuulisella säällä kahlaus veteen ja pään pesu. Meinas siinä kallo jäätyä. Ilma onneksi lämmin, varmaan yli 20 tuulensuojassa. Huuhtasin siinä samassa kalsarit ja verkko- että retkipaidan suurimmista saastoista. Ensinälkään näkkärit mukavasti tuvan pöydällä. Lueskelin vieraskirjaa joka alkaa v.1991. Mielenkiintoisia kertomuksia ja tien 3km läheisyydestä johtuen runsaasti jonninjoutavia hölmöjen päiväturistien, kalastajien ym kirjoituksia, jotka puuttui Appislompololta ja Riekkojoelta. Kukaan ei ole maininnut halaisua sanaa Kynsileikkaamapään tuvasta joten kartassa olevan pisteen alkuperä syynättävä kotona tarkkaan. Eipä näy vieraita (muita) vielä ilta-ateriankaan jälkeen (älä mausta mmaustettuja ruokia) joten keräsin pyykit narulta sisään ja toin rinkankin. Kynttilän valossa jatkan vieraskirjan lueskelua ja terästetyn iltateen laittoa. Komea aurinkoinen päivä. Ois voinu patikoida vaikka kuinka kun rinkkakin jo niin kevyt mutta ehdimpäs ottaa rennosti. n.7km kuitenkin.
Sompio 31.8.1999 Tiistai. Nukuin hieman pidempään kun oli niin hyvä tupa ja illalla olin kiikaroinut kuun nousua. Synkähkön puoleinen ilma vaan eipä satanut. Kiittelin vieraskirjassa tupien siisteyttä ja jopa kiehisten olemassaoloa joka tuvalla. Suivakko on upea tupa. Näin "loppumatkasta" kun ei ole kiire, niin verkkaisesti Haukisuivakon laitaan ja sitten ikuisuudelta tuntuva nousu koivikossa Tunturisuivakon laelle. Pilvet rakoili nousussa antaen auringon paahtaa hikeä nousijan niskaan. Tuo retkipaita on aivan turha tuossa verkkopaidan ja takin välissä vaan laiskuus estää pysähtymästä ja sen poistamista. Huipulla taas tavaksi tulleet tekstiviestit, valokuvat ja kiikaroinnit. Eipä enään näin 10. retkipäivänä tunnu maisemat erikoisilta (turtuu) mutta, kyllä sitä hetken istuu ja ympärilleen katselee. Tunturisuivakon pohjoispää on jylhää kalliota. Kiipeilin sieltä alas ja muistelin Hammastunturi kirjasta lukeneeni putouksesta joka olisi tämän mäen alla. Kauniin kalliolouhikon ja kunnon poronjäkälien jälkeen alhaalla oli pienten putousten sarja, suurin yli 2m. Heitin rinkan selästä ja kiertelin kameran kanssa. Soppakin tuli siinä laitettua. Täälläpäin rupeaa puissakin olemaan ruskan värejä. Vastarinteen tummassa männikössä on vissiin haapoja jotka kirkkaan keltaisina ja oranssisina näyttävät kuin osa mäkeä olisi liekeissä. Sompion tupaa kohden jatkoin jyrkän rinteen päällä kulkevaa hyvää poropolkua. honkien keskellä mustikanvarvut värjäävät maan punaiseksi. Paras ruska on vissiin viikon päästä kun minä jo istun töissä. No ehkä parin vuoden päästä. Itsekseni ääneen höpisten olin pian Sompion tuvalla. Mikään ei tunnu muuttuneen. Otin parit valokuvat joita voin sitten verrata 9 vuoden takaisiin. Kiertelin hieman ja toin mäen päältä sylillisen kelo-oksia joista nuotio tuvan edustalle. Kahvit ja näkkärit. Tasaisen harmaa taivas voisi sataakkin vaan antaa odottaa. Luin vieraskirjat ja totesin tuvan olevan aika vähällä käytöllä vaikka Suivakon vieraskirjan mukaan tänne tai täältä olisi enemmän kuljettu. Viitsivätkö kaikki edes nimiänsä kirjoihin pistää. Paljon Tsekkiläisiä löytänyt tiensä näille nurkille. Hiljakseen istuskelin ja kiikkaroin järven yli, ihme muuten ettei järvelle ole annettu nimeä. On kuitenkin liki kilometrinen. Ei tainut väkeä tulla tännekkään, siirryin illallisen jälkeen tupaan ja laitoin takkaan tulen. pöydän ääressä, kynttilän valossa on mukava kirjoittaa vieraskirjaa. Kuksassa on viimeiset tipat vettä väkevämmästä, hörps, jota oli tällä reissulla 1/2 litraa. Nyt voi pulloon ruveta keräämään vaikka puolukoita. Tuvan sisustus ja kalustus on ensiluokkainen. Takan lisäksi kivilattia, 2 jakkaraa, tukeva pöytä, runsaasti hyllyjä joilla tarpeellista tavaraa. Kynttilöitä, itikkasavuja ym. Laveri saisi olla syvempi (vain 150cm) ei salli kuin kahden poikittain nukkujan uinailla tuvassa. Lyhyempiä naisia sopii sitten 5kpl syvyys suunnassa. Hörps! Vähän lyhyen läntä se tämän päivän etappi oli mutta käyköön luppopäivästä. 6.5km. Jospa huomenna nousisi ajoissa niin ellei sada. Tuossa hieman yritti kun söin. Ei oikeen 10 kuivan päivän jälkeen innosta itseään kastella. Tästä on Kittilä- Inari tielle 4km joten jään vaikka tähän loppuajaksi ja tietä pitkin perjantaina Inariin. Nyt, hörps, kynä pois ja nukkumaan. Ai niin otin tuosta takaseinän hirrestä pois sienen.
Majavajärvi - Kuoppajärvi 1.9.1999 Keskiviikko. Yöllä satoi vettä vissiin aika paljon ropinasta päätellen. Aamulla lätäköitä ja kaikki märkää, vaan ei Sompion tuvassa. Ulkona täys pilvisyys ei sada ja aivan tyyntä. Vastarannan metsiköstä nousi savua. En kiikaroimallakaan havainnut siellä liikettä. Kirjoitin vieraskirjaan terveiset ja lähdin. Hieman rakoilevat pilvet antoivat "rohkeutta" lähteä kohti Kuoppajärven kotaa. Komeaa männikköä Sompion ja Rautulammen välillä. Sen verran oli maastossa märkää että laitoin sadelahkeet ja hoksasin ottaa retkipaidan pois välistä hiostamasta. Lämmintä kyllä on. Ruskan värejä alkaa olla muuallakin kuin mustikassa. Itseasiassa todella kauniita koivikoita. Nousu Haukanpesäpäälle jo näppituntumalla. Alkaa tuossa suunnistuksessa olemaan sellaista reilua leväperäisyyttä ja mikäs siinä kun kantamukset on köykäisiä. Rinteillä jo huomasin että pilvet tulevat matalalta ja pian ollaan tihkussa. Kuhmuraisella laella ei juuri muuta kuin pakolliset viestit ja menoks. Pohjoisen suunnalla näkyy jo metsäteitä ja muuta. Liukasta ja hieman louhikkoista rinnettä ja vielä hetki metsää ennen jyrkkää pengertä alas Irrajokeen (ei nimeä kartalla mutta laskee Irrajärvestä). Kallioitten välissä joen meteli antoi odottaa vaikeampaa ylitystä mutta selvisin hyvin saappailla. Eipä ollu kauhia nälkä joten päätin jatkaa vielä Majavajärvelle ennen taukoa. Pian olin heittänyt helpon kankaan yli ja asettauduin vanhan nuotiopaikan viereen pienoisessa tihkussa. Eka kerta rinkalle suoja ja itse sadeviitan sisään. Pian tuuli yltyi ja sade lakkasi. Kaunis lampi ja mainio terävä nyppylä vastarannan suon takana. Nilkat ja oikea polvi antaa merkkejä 100km ylityksestä. Taivaskin repesi ja ruskan värit sai uutta hehkua. Heti Majavajärven takana menee uusi mönkijöillä kuljettava huoltotie Harrijärven suuntaan. Vanha Viljaniemen polku tulee taasen vastaan kilometrin päästä mukavalla mäntykankaalla. Kuoppapään pohjoisrinne olisi melkein kannattanut kiertää huipun kautta tai reilusti pohjoiseen ja sitten jokivartta ylös. Liukkaalla rinteellä katselin yhtä isoa ja komean punaista pihlajaa ja liukastuin perseelleni ja löin kantapääni joka on jo ennestään arka (akillesjänne) kävelemisestä. Pääsin kuitenkin perille mielikuvitushenkilöiden kanssa höpöttäen. Matka muuten menee erittäin joutuisaan erilaisia tarinoita kehitellessä. Ei ne jutut varmaan älykkäitä enää kaupungissa tuntuisi. Kuoppajärvi on kauniissa 4 huipun 460, 430, 430, 410 välisessä laaksossa. Sopisi vaikka luppopäivän pitoon ja rinkatta huippujen kiertoon. Paikalla on uudehko kota. Neliskanttinen alhaalla muutamat hirret ja sitten lautakatto. Laverit (penkit) kolmella sivulla ja kamina keskellä. Kelkkaporukoiden taukotuvaksi tarkoitettu maja on jäänyt tilkitsemättä ja siis vetoisa toisin kuin viereinen puuvaja-wc jonka ovi on pönkällä auki ettei puu homehdu. Kesäisin täällä käy vieraskirjan mukaan 1 ryhmä/kk ja pari ruskasesonkina. Hiljaista on. Tullessa oli jalat ihan muusia mutta onneksi selvisin sateesta. Tein kunnon annoksen kaakaota johon reilusti tuvasta löytämääni sokeria ja pian oli kamala väsy. Pienet torkut. Heitti tuossa sadekuuronkin oikeen kunnon pisaroita. Ruokaa tuli taas tukeva annos kun tyhjentää reppua. Ulkona syysmyrskyn ainekset. Mielellään käväisisin viereisen Tervaspään huipulla aamulla katsomassa Hammasjärven suuntaan, jos sää sen sallii. Noin 12 km tälle päivälle. Täällä Hammastunturin erämaassa kulkijat on vaeltajia eikä turisteja. Joka tuvassa siistiä, halkoja, kiehiset ym. varustus kunnossa. Väkeä vähän mutta laatu parempi. Kröhöm! Aina jää kuitenkin joltain jotain ja olenkin heitellyt pois tai käyttänyt tavaroita ja ruokia. Uusiin tupiinhan metsähallitus ei tee hyllyjä koska ne vaan kerää puoliksi palaneita tuikkuja, sinappituubeja, pulloja, puuropusseja ym.
Kyläjärvepalot - Taimenjärvi 2,9,1999 Myrskyisän yön jälkeen herään myrskyiseen aamuun. Huiputtelu on tältä reissulta loppu. Verkkaiset aamutoimet ja kämpän siivous. Haikeat jäähyväiset tuntureille ja tunturitkin itkivät muutaman pisaran tuvan ikkunaan. Kuoppaojan suuntaan ja heti alkurinteellä niin paljon marjaa että Miian lahjapullo oli miltei täys. Sitten se erämaa loppuikin kuin veitsellä leikaten. Hakkuualueen raja Å500m Kuoppajärveltä. Hakkuut tehty vissiin jo muutama vuosikymmen sitten kun ei näkynyt teitä. Oksat ja latvuksetkin jo niin kelottuneita. Ensimmäinen sadekuuro ja temppuilu sadeviitan kanssa. Se meni vielä ohi. Metsäautotien pääty löytyi Kyläjärvenpaloilta. Siinäpä sitä sitten talssin ylimitoitettua tietä hakkuualueen keskellä. Ei sentään ihan aukkoa vaan muutama isompi siemenpuu siellä täällä ja harvaa 1-2m taimikkoa siellä täällä. Pienen matkan päässä oli hylätty rakennusryhmä. Pari parakkia ja yksi joka näytti ihan hevostallilta. Pienemmän tuvan seinään oli kirjoitettu "Isäni Jalmari Hepo-oja rakensi nämä tuvat 60-luvulla. kuka xxxx on vienyt isommasta kaminan". Teki mieli jatkaa "ja tallista ruunan". Pihalla oli tukkireen jäänteitä joten saattaa olla 60-luvun savotan taukotupia. Tiet leveni ja parani. Mäntyvaaran (Isovaara) (nimet vaihtelee kartoissa) kohdalla alkoi sataa. Ja satoikin sitten aina Karipääjärvelle josta löytyi pienen hakemisen jälkeen metsähallituksen nuotiopaikka. Paikalla oli asuntoauto. Menin puukatokseen suojaan sateelta, mahtui juuri hyvin. Hakkuupukilla sai laitettua sopat ja juomat. Autosta tuli nuori kundi ulos röökille ja käytiin lyhyt keskustelu: Minä "Päivää". Vieras ". . . ootko menossa kalastamaan . . . ? ". Minä "en kun tulin tuolta tunturista ja menen Inariin, sattui vain sadekuurokohdalle". Siinä oli ensikontaktisivistyneeseen maailmaan 12 patikkapäivän jälkeen. Läksin litoon. Sade oli tauonnut ja saappaat polki soratietä. Siinä mäellä oli joskus ollu jonkun talo ja pihakenttä sekä tien toisella puolella lato ja navetta. Joskus sotien aikoihin vissiin. Odottamani tienviitta kertoi merkityn retkeilyreitin alun ja painuin taimenjärvelle ja hienoissa rantamaisemissa kirjoittelin tekstiviestiä kävellessä. Eka nuotiopaikka tuli hieman aikaisin joten keskimmäiselle Taimenjärvelle. Hieno paikka ja oikeen kotapuut nuotiopaikalla. Pikkuisen tuuli mutta päätin jäädä. Koitin soittaa kotiin vain kaksi pykälää. Soitin myöhemmin ja sain onniteltua 40v. Sovittiin treffit huomiseksi Ahkun baariin vai mikä se nyt oli. Suihku ja yösija varmistettu. Piti pikaisesti mennä täyttämään lahjapullo täyteen marjoja. Pirautin sitten kotiinkin. Ruokaa laittaessa tuuli puuskissa ihan älyttömästi ja laitoin sadeviitan puiden väliin tuulensuojaksi. Telttakin näytti lähtevän pian ilmaan. Söin ja pakkasin tavarat. Lähdin etsimään parempaa yösijaa seuraavalta järveltä. Parin kilometrin iltapatikka ja olin tuulettomassa nuotiopaikassa. Uusi telttapaikka hieman kuhmurainen. Kaakaot vielä ja tietysti päiväkirja. Tuuli on heittänyt pilvet taivaalta. Jos vaikka olis sitten satamatta. Päivän patikka noin 17km (tarkista). Sitten vain tutimaan vika retkiyö.
Inari 3.9.1999 Perjantai. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta Kivenjärven nuotiopaikalla. Ylösnousu oli harvinaisen vaikeaa. Loppu on aina loppu. Tongin repun pohjalta kaikki viimeiset herkut ja asettauduin aamupalalle. Kittilä-Inari tielle oli 3km joten päätin mennä sitä kautta. Mukavakulkuinen polku ohitti mm vanhan tervahaudan jonka ympäristön puita oli lyöty kirveellä jotta puut kelottuisivat ja tervaantuisivat. Pitkoksilla tuli vastaan ulkoilulla ollut pariskunta "paikallinen liikenneruuhka" siis. Kevyellä rinkalla matka oli taitettu pian. Alla oli nyt asvaltti ja kumisaappaat sekä yllä kuuma aurinko. Onneksi vanha soratie kulki vierellä ja pääsin sille. Oli Näkkäläjärven kahvilassa pian puolenpäivän jälkeen ja soittelin Miialle jonka koulu oli tältäpäivin ohi. Miia on repäissyt ja lähtenyt 8kk:n ajaksi Inariin opiskelemaan venäjää, Saamelaisalueen koulutus keskukseen. Sillä lailla. Miia täytti 40v. eilen. Käytiin ensin Miian asuntolassa että sain käytyä kylvyssä ja vaihdettua puhtaat. Kyläkierroksella käytiin ensin ostamassa lapin-kulta hiput kihlaparille Elina & Mika. Ranta-Marissa yksi lapinkulta. Näkkäläjärveltä matkamuistot ja sitten syömään Inarin Kultahoviin. Alkupalat, Siikaa ja jälkiruoaksi mustikkatorttu, juomana valkoviini. Tihkusateessa takaisin Miian boksille. Kahvit ja kaljat alhaalla takan luona. Tuli siinä rupateltua yli kahden vuoden tapahtumat. Viileisiin öihin tottuneella oli vaikea saada unta lämpimässä parin kahvin ja kaljan jälkeen. Tälle päivälle kertyi patikkamatkaa noin 8km.
Kohti etelää Loppu kirjoitettu kotona. 4.9 Lauantai Huonosti nukuttu yö. Meni siinä yöunet kahvin ja lämpimän takia. Miia laitto aamupuuron ja minä leivät ja meinas siinä kiirekin tulla kun linja-autolle kiiruhdettiin. Eskelinen lähti 12.20 ja oli Rovaniemellä puolisen tuntia junan lähtöä ennen. Makuupaikan sain konnarilta ja jälleen yksin koko matkaksi. Kävin siemaisemassa yhen olusen ja luin Ivalosta ostamaani Saamelaisten historiaa. 5.9 Sunnuntai Herätys junassa siinä Riihimäen kieppeillä. Sitten vaan Pasilan odotusta ja sumuiseen Helsinkiin astumista. Kyllä täällä on roskaista. Sähkötuuppari Pitäjänmäkeen ja Kotiin noin klo 7.40. Kissan kehräystä ja puskemista. Pienten "aamu" torkkujen jälkeen tavaroiden laittoa ja päiväkirjan kirjoittelua. Kunnon kylvyn aikana aikaa lukea iso pino tullutta postia. Missä laskut.
Toteutunut reitti km matka HELSINKI-ROVANIEMI 0 Rovaniemi-Ivalo-Karhunpesäkivi-Alajärvenlampi 7,0 7,0 Alajärvenlampi-Kirakkajärvi-Rautujärvi 17,0 24,0 Rautujärvi-Paskaluottuma-Aittajärvi 14,5 38,5 Aittajärvi-Risupää-Nuovakkajoki 12,0 50,5 Nuovakkajoki-Ritakoski 4,0 54,5 Ritakoski-Kultala 12,0 66,5 Kultala-Kehäpää-Pietarlautanen-Ylempi Appislompolo 13,5 80,0 Appislompolo-Riekko&endash;oja-Kynsileikkaamapää-Appistunturi 16,0 96,0 Appistunturi-Siikasuivakkojärvi 8,0 104,0 Siikasuivakko-Tunturisuivakko-Sompio 7,0 111,0 Sompio-Majajärvi-Kuoppajärvi 11,5 122,5 Kuoppajärvi-Karipääjärvi-Kivenjärvi 17,0 139,5 Kivenjärvi-Kittiläntie-Inari 8,0 147,5 Keskimäärin 11,3km / päiv.	Reittikartta
Loppukommentteja Vielä näin pari viikkoa reissun jälkeen polvinivelet arkoja ja kävely kuin puujaloilla. Alkumatkan urakointi saatava rauhoitettua 8-10km taipaleiksi eka päivä helppo ~5-7km. Loppupäässä menee 15-20km aika helposti. Sapuskaa oli riittävästi mutta sitä pitää malttaa syödä alussa kun nälkäkin on suurin. Ruokapuolta voisi vielä kehittää monipuolisemmaksi. Muusi, joku juhla-ateria säilyke, maitojauhe puuroon ym vaihtelua. Marinoli ei olis riittäny ilman tuvalle jätettyä, josta täytin omani. Siis vähintään. 1-litra viikkoa kohden. Kahvinpurut voi jättää pois ja murua tilalle varsinkin yksin mennessä. Pikkuvälipala "lämmin kuppi" hyvä alkumatkan nälkään. Uusi teltta oli hyvä samoin teflon kattila joka kyllä pitää suojata naarmuttavalta keittimeltä hieman paremmin. Kännykkä ok varuste mutta sille ei saa antaa pääosaa tunturien huipulla. Rinkan sääsuoja kannattaa vielä hankkia. Todella kurjia kelejä ei ole juurikaan ollu joten vaatepuoli tuntuu hyvinkin riittävältä, entä jos sataa pari päivää ja on teltta yöpymisiä. Hammastunturin erämaa on vielä erämaa jossa ei liikaa väkeä ja polkuja kulje. Tänne tullaan vielä uudestaan. Seura ei pahitteeksi. Sateettomuus on uskomatonta tuuria ja alkaa pian uskoa johonkin johdatukseen omilla reissuilla. Ruskaa alkoi olla loppumatkasta mutta vieläkin se paras aika jäi näkemättä. Rutiiniluonteinen reissu mutta olis vielä hyvinkin jatkanut ja hyvällä fiiliksellä. Onkiminen tulee ottaa vakavaan harkintaan.
	PATIKOINTI