Fiiliksiä
ennen reissulle lähtöä. Katkelmia
päiväkirjasta:
24.8.1998
Olin mittaamassa Valuraudantien teollisuustiloja.
Töitten jälkeen kävin ostamassa junalipun ja
makuupaikkalipun. Kotonta soitin Eskelisen autoon
aikataulujen takia kun postiautoja ei tule
Karigasniemeltä viikonloppuisin. Eskelinen kulkee. Ellu
soitti ja tuli illalla käymään. Faija oli
ostanu jonkun retkeilyasun joka mulle piti
näyttää. Jos asu maksoi vain 300mk niin
sellainen kannattaa ostaa (vaikka ei
tarvitse).
25.8.1998
Paska päivä. Pomo rupeaa sekoomaan. Se ei oo
enää päästään skarppi. Kotona
laitoin Ollin muksumappia. Huomenna pitäis siivota tupa
ja pakata reppu. Tekis mieli jäädä sinne
lappiin tai upota suohon. Täällä on kaikki
nähty.
26.8.1998
Töitten jälkeen kaupungille ilmottautumaan
kortistoon vaan se mokoma onkin kiinni jo 15.45 eli huomenna
täytyy lähtee töistä aikaisin. Illalla
Ellu soitti ja sano olevansa torstain laivalla joten laitan
pötkölle (=kissani) enemmän evästä
lautaselle niin se pärjää perjantai aamuun.
Hieman masentaa eikä oikeen oo niin innostunu kuin
pitäis, onhan sitä sentään lapin matka
edessä. Pakkasin rinkan eikä se tunnu niin kauheen
isolta.
27.8.1998
Hieman hoppunen päivä ja hommatkin jäi
harmittavan vähän kesken. Läksin puol
kolmelta kaupunkiin ja ilmottauduin kortistoon. Anttilasta
ostin Juha Vainion levyn (Kaamasen tiellä). Pomo soitti
kun sille oli soitettu hissistä. On
määräykset muuttumassa ja nyt pitäis
kiireesti korjata kuvat. No minä kyllä
häippäsen lappiin ja sillä siisti. Kotona
laittelin rensselit kuntoon ja siivosin
kämppää ennen lähtöä. Jäi
siinä aikaakin ennen asemalle menoa. Paikallisjuna oli
tupaten täynnä ens yön taiteiden
yöhön matkaavaa väkeä.
Olen ensimmäistä kertaa... korjaan toista kertaa
makuuvaunussa. Ensi reissu oli Pallas-Ounas 1984. Viime
reissun huonosti nukuttu paluumatka pisti
tälläkertaa hankkimaan kunnon yö unet.
Makuuosastoon tuli yksi patikoitsija Mäntyharjulta.
Mukava kaveri ja sitä tulikin sitten istuskeltua
ravintolavaunussa 3 pienen tuopin verran. Nukkumaan mentiin
ihan ihmisten aikaan eli siinä 1/2 12.
Tältä
pohjalta aloitin tällä kertaa vaelluksen
!
.
|
Rovaniemi - Karigasniemi - Pisto-oja
Perjantai
28.8.
Muutamaa
heräämistä ja yöllistä vessassa
käyntiä lukuunottamatta hyvin nukuttu yö.
Kuuden aikaan maltoin nousta ja läksin kahvilavaunuun
(ravintola). Söin ison ruisleivän ja join kupin
kahvia. Hyttikaverini tuli myös paikalle ja siinä
istuttiin kunnes Rovaniemi lähestyi. Junamatka tuntuu
onnettoman lyhyeltä kun sen nukkuu. Rovaniemeltä
Sodankylään ripeästi rupatellen.
Sodankylässä taasen sämpylä ja kahvi.
Matkakaverini hyvästelin Saariselän
retkeilykeskuksen kohdalla ja jatkoin bussilla Ivaloon. 1/2
tunnin päästä läksi Karigasniemen
onnikka joten ehdin vain sämpylän ja mehun.
Linjuriin tuli myös kaksi neitokaista jotka olin
nähnyt jo Hesan asemalla ja hetken höpötellyt
ravintolavaunussa. Jäivät pois Kevon kanjonille
johtavan polun varteen. Karigasniemellä olin 1/2 4
paikkeilla. Suklaan unohdin ostaa kun oli niin kiire
matkaan. Bussimatkan ajan oli tihuttanut aina
välillä ja taivas oli taasen harmaa.
Kylää en jäänyt katselemaan vaan
suuntasin välittömästi askeleet kohti Angelin
kylään lähtevää tietä.
Kävelemisen sain aloittaa ilman sadetta mutta koko ajan
odotin sen alkua. Eipä sellainen patikointi
täyttä nautintoa anna. Inarijoki menee
täällä upeassa kanjonissa. Asvaltti loppui
n.3-4km päästä ja sitten soratietä
Soltsarin ohi ja Koihkenjâvepaktin kylkeä.
Sadekin alkoi muutamalla kuurolla. Kolme
Sämpylää ei ihan riitä koko
päiväksi joten alkoi hieman
väsyttää ja heikottaa.
Vetäydyin Nuhppirjoen kohdalla pois tieltä ja join
vettä sekä popsin useita kourallisia juolukoita
joita puron varressa oli. Päätin hakea
telttapaikan ja ruveta iltapuuhiin. Muuten nätin puron
varresta ei tasaista teltalle löytynyt joten jatkoin
Pistonjunnin alla olevan lammen rantaan. Hyvä ja
tasainen paikka löytyi sateessa tien ja lammen
välistä. Sen verran puita on edessä ettei
oranssi telttani näy tieltä.Teltan
pystyttää nopeasti sateessa mutta siihen
tämän pikkukopin hyvät puolet saattaa
jäädä. Kaipaamaan jää tilavia
eteisiä ja sisätilaa jota jää rinkan
lisäksi vain patjan levyinen kaista. Ensin söin
pari leipää ja hedelmäsokeria.
Epämääräistä
alkuhässäkkää ja tavaroiden
siirtelyä. Onneksi sade lakkasi joten sain laitettua
ciliconcarneet tuossa teltan edessä. Itikoita on aika
reippaasti mitä hämmästelen. Lopuksi
vielä kupillinen capuzinoa ja sitten tämän
päiväkirjan kimppuun. Taisi siinä kymmenisen
kilometriä tulla kävellyksikin. Toivottavasti
huomenna ei sada jotta pääsen Nuhppirin yli
sillä kiertäminen saattaa tuplata
matkan.
.
|
|
Nuhppir - Vuorggotseärjavri
Lauantai
29.8.98
Lämmintä
teltassa kyllä oli mutta kastuneista tavaroista ja
hengityksestä lähtevä höyry tiivistyi
kattoon ja tippui tippoina mm. makuupussin päälle
joka kastui parista kohtaa. Pyyhkeelle löytyi
hyvää käyttöä kun kuivasin
sillä teltan katon ja seinät siellä olevista
vesipisaroista ennenkuin tein mitään muuta.
Varsinaista sohlausta. Yöllä oli vissiin
tihuttanut silloin tällöin. Kaikkialla oli
märkää. Keitin puurovedet ja capuzinot.
Pilvet roikku Pistonjunnin rinteillä ja ilmankosteus
oli yli 100%, ei kuitenkaan satanut.
Pääsin matkaan klo 8.20. Kilometrin
päässä oli "ylätenon tuvat" kyltti joka
ilmoitti, mökit 150mk, telttailu, keittomahdollisuus ja
sauna ym, että silleen. Päätin mennä
Nuhppirin yli suorinta reittiä vaikka sitten koko matka
pilvessä ka kompassin avulla. Pisto-ojaa nousi
mönkijän ura/polku jota läksin seuraamaan.
Kilometrin jälkeen polku kääntyi
etelään ja nousi laaksosta Nuhppirin
länsipuolelle ja katosi pian paljakalle tultua. Pilvet
seikkaili alas-ylös niin ettei välillä
nähnyt kuin 100m. Nuhppirin huippu on tyypillinen
nousijan kiusa. Väliterasseja luulee huipuiksi
varsinkin kun ylemmät osat peittyy pilveen. Rinkka on
koko matkan ollut jätesäkissä ja nyt laitoin
sadeviitan itseni suojaksi (huipulla). Nuhppirin
kolmiomittaustorni ulisi tuulessa ja valui siihen
tiivistynyttä vettä. Olin saanut nousta suht
kuivana tunturin suojanpuolta. Tuulenpuolella pilvet oli
märkiä ja alempana joten kompassilla jatkoin
matkaa. Hyvää tunturinummea sivuviimassa. 2 1/2km
kuljettuani hieman suuntaa korjaillen nousi pilvet niin
ylös että näin maisemat niiden alla.
Vuorggotseärjavri kimalteli siellä missä
pitikin.
Laskeuduin alas ja jouduin rinnesoiden ja
mättäiden keskelle. Hieman raskaampaa kulkea ja
saa kokoajan hakea reittiä. Viimeiset 1/2km
järvelle kuivaa kangasta. Sadeviitasta sai luopua.
Järven länsipäässä matala
hiekkaranta mutta ei leiripaikkaa joten suuntasin
etelärannalle jossa näytti olevan jyrkempi
rantatöyräs. Mukava tasainen leiripaikka
löytyi ja pari vanhaa nuotiopohjaakin. En edes
kuvitellut löytäväni nuotioon poltettavaa.
Pistin nopeasti pystytettävän telttani suojaksi
tavaroille ja aloin keitellä Blåbandia. Ruskan
merkkejä on aika vähän. Jokunen koivunoksa on
keltainen ja varpu punainen, jahka säät kirkastuu
niin voipi niitä ruveta kuvaamaan. Tulin järvelle
jo klo 12.00 joten päätin pitää taukoa
tuonne kolmeen ja katsoa sitten viitsiikö jatkaa
Stuorravdsin tuvalle 8-10km.
Rantaa kävellessäni löysin lautarakenteisen
tuvan järven itäpäästä. Vilkaisin
sisään. Kamina on, pöytä on, pari
lyhyttä (lappalaismitoitus) penkkiä / laveria,
sisällä puita kuivana. Pöydällä oli
vieraskirja josta näkyi merkintöjä noin 10-15
henkeä vuodessa. Tokkopa kaikki merkkauttaneet
käyntiään. Vaikka sääkin
näytti parantuneen ja aurinkokin valaisi hetken
järven vastarantaa niin päätin
yöpyä täällä ja kuivatella
varusteet. Palasin hakemaan tavarat ja teltan. Tuvan kamina
oli huonommassa kunnossa kuin ensin näytti ja tulen
saanti vetisen tuhkan päälle näytti ensin
hieman nihkeältä vaan onnistui kuitenkin. Vaatteet
somasti pitkin seiniä kuivumaan ja vedet kaminalle.
Kahvit tuli laitettua ja muutama leipä. Myyräkin
juoksentelee lattian raoista puupinon alle ja takaisin.
Kovin on kodikasta. Tuvan katto on toisen penkin kohdalta
pahasti notkolla ja mustunut läpi tulleesta
vedetä. Kaminan luukku on irti ja lattian katkennut
lauta paikattu toisella katkenneella laudalla,
seinäpaperit kosteuden läikyttämiä ym.
On tämä silti telttaa mukavampi yöpaikka.
Illemmalla näkyi sinitaivastakin siellä
täällä ja tuuli voimistui ja viileni. Tuvassa
22° kun laittelin iltapalaksi jatkettua italianpataa.
Pikkuisen on oikea pohje kipeä vaan eiköhän
tuo tuosta tokene. Nyt on tullut syötyä hyvin eli
eiköhän huomenna jakseta. Tälle
päivälle tuli matkaa n. 10km (näkyvyys
100m).
.
|
|
Avdsegasoaivi - Stuorraäytsi
Sunnuntai
30.8.-98
Hieman
kolea oli tupani vaan eipä hätää,
kaminaan tuli ja pian taas tarkeni. Sää oli
pilvinen ja hieman tuuli. Laittelin myslejä. Tuvasta on
mukava lähteä liikkeelle kun tavarat on
järjestyksessä ja tilaakin on. Päätin
kiertää lännen kautta Stuorravdsin tuvalle.
(Pahuksen hankalia nimiä täällä). Ensin
suora suuntaus Stuorrakieggeoaivin huipulle. Puuskutin
tuulensuojaista rinnettä ylös. Jotkut varvut on
saanut punaa lehdille mutta muuten ei ruskasta ole juurikaan
tietoa. Pilvet oli korkealla eikä satanut joten
maisemat oli hyvät, mitä nyt pieni utu
hämärsi taempia tuntureita. Tuuli alkoi
kylmettää ja kaipasi repun pohjalla olevaa
kauluria. Itäiseltä huipulta kallioiden ja kivien
seasta avautui laaja puuton maisema, pelkkää
paljakkaa. Hyvä on kulkea.
Jeägelvarrin luoteispuolisille lammille tulin jo klo
11. maissa. Taivaskin alkoi repeillä ja
ensinmäiset auringonsäteet tuntuivat
lämmittävän. Varmaan enemmän mieltä
kuin miestä. Painauduin yhden kiven taakse
tuulensuojaan keittelemään kaakaota. Vaellus alkoi
taas tuntua vaellukselta. Jeägelöä
kiertäessä rupesi taivas selkenemään
lopullisesti ja lämpeni niin, että viitsi istahtaa
tuulen kuivattamalle rinteelle maisemia ihailemaan.
Keätkepâssi romuluisine rinteineen näkyi
mahtavana kaakossa ja koko eteläinen tunturimaa
kumpuili teräviä huippuja. Mieli oli korkealla.
Laskeuduin alas Nirvajoen rantaan laittelemaan pussimuonaa.
Lämmin paikka ramasi ja teki mieli vaan istua.
Siinä istuessa katosi taivaalta loputkin pilvet.
Läksin päivän viimeiselle etapille kohti
aurinkoa myötätuuleen ja ylämäkeä.
Tämän seudun korkein huippu Avdsegasoaivi oli
edessä. Yhtä kyytiä ylös itäiselle
esihuipulle. Maisemat paranivat kokoajan. Huipulla huomasin
ettei filmi ollut lähtenyt liikkeelle eli aamusta
alkaen olin ottanut "hyviä" kuvia tyhjään
kameraan. Hieman se latisti tunnelmaa. Räiskin samalle
filmille uudestaan kuvia enkä nyt tiedä tuleeko
niistäkään mitään.
Korkeimmalle huipulle päästyä alkoi
Stuorraäytsin kanjoni erottua. Kuvia tuli nyt otettua
reilusti ja olihan noita maisemiakin. Korkkasin rommipullon
josta uhrasin ensimmäisen tipan huipun kivipaadelle
kiitokseksi kauniista säästä.
Stuorraäytsin tuvalle päin mennessäni
koukkasin kurun reunalle maisemia tarkastelemaan.
Jyrkkä lasku pohjalle ja törmäsin kiusakseni
poroaitaan. Sitä seuraamalla pääsin tuvalle
jota ylhäältä en ollut nähnyt. Tuvalla
oli pariskunta, ilmeisesti hekin vasta tulleita. Tupa on
koivikon keskellä ja sen edustalla on nuotiopaikka.
Vettä saa vain "lähteestä" koska puroa ei
paikalla ole. Siinä sitä sitten pikaiset
kuulumiset ja reitit tuli kerrottua ja aloin
ruokailupuuhiin. Ulkona vilahti väkeä ja tulikin 3
kaverusta joista viimeinen tokaisi " Mikko morjens". Meni
hetki ennenkuin aivokoppani kuva-arkisto tunnisti Tiitan
Paavon. Eipä ole nähty vissiin kymmeneen vuoteen.
Paavo oli lähtenyt parin motoristikaverinsa kanssa
liikkeelle ja on jo joitakin aikaisempia reissuja lappiin
tehnyt. Siinä se ilta menikin
lörpötellessä ja välillä ulkona
"ufoa" katsellessa. (Aamulla kirkas ufomme osottautui
säähavaintopalloksi joka heijasti hyvin auringon
säteitä). Nukkumaanmenoaikaa en muista.
Päivän patikkamatka oli noin 14-16km. Hieno
päivä.
.
|
|
Radnoskaidi
Maanantai
31.8.98
Tuvassa ei
oikeen nuku hyvin jos siellä on muita. Sen verran on
yksin eläminen minuun jälkiä
jättänyt. Kun kello oli 1/2 6 kehtasin nousta
ylös. Yöllä oli ollut pakkasta ja maa
kauttaaltaan huurteessa. Kiertelin kameran kanssa
katselemassa kuuraisia kukkasia. Keittelin kaminalla kahvit
ja kirjoittelin eilistä aamupäivää.
Pikkuhiljaa väki virkosi ja hoiti aamuaskareensa. Aamu
oli pilvetön ja kuura katosi ulkoa mutta
lämmintä laakson pohjalla ei ollut. Pariskunta
läksi ensin etelän suuntaan kun me muut vielä
söimme. Tuvan siivottuamme läksimme koko porukka
samaan aikaan.
Minäkin päätin lähteä etelän
suuntaan. Paavon porukan tähtäin oli Urrekoaivin
rinne. Minä en ihan sinne asti ajatellut
lähteä vaan jäädä vähän
lähemmäs. Uhtsa Avdsegasoaivi noustiin samaa
matkaa ja huipulla otettiin toisistamme ja maisemista kuvia.
Läksin kiertämään Djurgumoaivin
itäpuolta, Paavon poppoo lännestä. Tuvalta
lähdettiin joskus klo11 jälkeen ja tunturien
päällä oli päivä ehtinyt
lämmetä lähemmäs 20°C. Pidin
anorakin alla vain verkkopaitaa kun pistin pikamarssia
suuntana Skalmuotsan kuru. Tuvalta lähtenyt pariskunta
eteni karttalaukku välkkyen Lennahoaivin rinteellä
minun länsipuolella. Kurua ennen, Kari-Jounin
Kaarreojalla kiva n.3m putous koivikon keskellä.
Jää näkemättä ellei puroa seuraa.
Kurussa olevan lammen rannalle kyhäsin kattilakivet ja
pienet risutulet siihen. Mielessäni odottelin jomman
kumman porukan osuvan kohdalle vaan taisin olla hieman
poissa pitkämatkalaisten suorilta väyliltä.
Keittelin tuhdin sienikeiton.
Päivää oli vielä paljon
jäljellä vaikka Rajavartijoiden Kielaron
kämpälle ja päätin edetä siihen
suuntaan ja testata samalla ja testata samalla Radnoskaidin
laajan selänteen. Kurun pohjan kivikkoa ensin
lounaaseen mutta sitten kuitenkin rappesoivin yli ja
rappeso-ojan kuruun jossa hyviä leiripaikkoja kartan
ison kiven kohdalla. Taas kipuaminen ylös ja sille ei
näyttänyt loppua tulevan. Radnoskaidi on mahtavan
laaja ylänkö ja helppokulkuista tunturinummea.
Vieressä köpötteli komea valkoinen poro jota
kuvasin muutaman kerran. Juomapullo oli harmikseni vajaa ja
vettä vasta runsaan 5 kilometrin päässä.
Onneksi aurinko porotti suoraan takaanta. Kipusin
Stuorraoaivin päälle 481 ja aloin olla puhki.
Vähäisillä vesillä huuhtelin alas
hedelmäsokeria. Keskeinen näköalapaikka
täälläpäin. Sai pää
pyöriä kuin pöllön pojalla sillä
tuttuja tuntureita oli ympärillä runsain mitoin.
Nälkäkin olis kauhean janon ohella.
Rajavartijoiden Kielaron tuvan päätin
jättää huomiselle lyhyelle päivälle
ja testata uuden telttani pakkasominaisuudet Kielajoen
tuntumassa. Suuntasin ylängön
itäpään lampea kohti. Pitkä matka.
Viimein tuli lampikin vastaan. Vesi on alhaalla ja se on
näin ollen laskuojaton ""lätäkkö".
Onneksi sen "kuivasta" lasku-uomasta löytyi raikasta
vettä vain 50m päästä. Päätin
jäädä tänne yösi kun tuossa oli
nuotiopaikkakin sekä poltettavaa risua. Saattaa olla
hieman lämpimämpi paikka kuin laaksossa ... tai
sitten ei. Toivottavasti ei ala tuulemaan. Ilta menikin
sitten ruokaa laitellessa sekä auringonlaskua
katsellessa. Nyt on jo viilentynyt tulohetken
20°C->8°C yöllä teltassa klo 1/2 10.
Teen vielä pienen leikkauksen sisemmän ovikankaan
yläosaan tuuletusta ajatellen niin senkin voi laskea
alas. Päivän matka n.14km.
.
|
|
Kielaron tupa
Tiistai
1.9.1998
Hyvin
nukuttu yö. Pakkasta on ollut mutta tarkenin. Olen
vissiin oppinut nukkumaan liikkumatta kun lakkikin pysyi
päässä. Teltan katto oli ihan märkä
ja teltan pohjalla lätäköitä. Teltta ei
ole ainakaan syyskäyttöön. Heräsin
hieman yli 8 kun aurinko jo lämmitti teltan
kylkeä. Tyhjensin teltan tavaroista ulos kuivumaan ja
käänsin sen suun aurinkoonpäin kuivumaan.
Lämpötila nousi nopeasti yli 20°C ja rinkan
kyljessä auringon paisteessa mittari näytti jopa
yli 30°C. Eipä ollut kiirettä
matkaanlähöössä. Pahuksen paljon
polttiaisia joita koitin häätää
panemalla tulet nuotioon. Tuuli väärään
suuntaan. Kattilassa oli jäätä n.4mm. Puurot
ja kaapuzinot.
Läksin hieman ennen klo11 laskeutumaan koivikkoiselta
rinteeltä Kielajoen varteen.Ensimmäiset kunnon
männyt alhaalla laaksossa sekä suurin koskaan
näkemäni muurahaispesä. Kielajoki on
mutkitteleva tasaleveä kivinen uoma josta
löytää tällaisen veden aikaan
pienellä hakemisella ylityspaikan saappaat jalassa.
Rantapenkereillä mukavia nuotiopaikkoja jotka on jo
ennenkin huomattu. Yhteen sellaiseen pysähdyin kahville
ja Blåbandille. Kiveen kirjoitin hiilellä "Terve
Paavo" koska oletin heidän tulevan tätä
kautta. On tämäkin säätä kun
syyskuussa pärjää pelkkä verkkopaita
yllä.
Hyvää maastoa kohti Kielaron tupaa. Tuvalle
tultaessa upeita paksuja mäntyjä hiekkamaassa.
Tuvan edustalla oli kaksi 3 hengen ryhmää ja
yksinäinen matkamies jonka kanssa pääsin heti
juttuun. Toinen porukka osottautui tutuksi Paavon porukaksi.
Olivat olleet jossain jokivarressa suht lähellä
minua yötä ja palelleet. Tänne tuvalle olivat
kierrelleet itäpuolisten huippujen kautta.
Läksivät pian jatkamaan matkaa.
Höpöttelin Karkkilasta kotoisin olevan kaverin
kanssa nuotiolla ja lämmittelin
päänpesuvettä tuvan kattilassa. Kaveri on
tehnyt useita reissuja vuodessa ja taas on alkutaipaleella 2
viikon matka. Kuuma vesi kattilasta tuvan ämpäriin
ja pään pesulle. Onnistui hyvin tuvan napolla
päähän kaatamalla ja taas on hyvä
olla.
Meinasin lähteä Ylemmälle Honkavuomalle mutta
kello oli jo yli 5 enkä ollut edes syönyt
vielä. Olisi mennyt turhan myöhäiseksi joten
päätin jäädä tänne niinkun
olin aamulla miettinyt. Karkkilalainen jatkoi matkaa.
Kiertelin hieman ympäristössä ja löysin
maasaunan vastarannalta. Katto vain puuttui. Taitaa olla
suunniteltukin pressukattoiseksi. Tein hyvät muonat
nuotion hätistellessä lentäviä
ystäviä. Aika vierähti ja viileän
tullessa vetäydyin tupaan jonka kaminaan tein
vielä tulet ja päälle vesi kiehumaan.
Iltateetä juoden kirjoittelin kynttilän valossa.
Päivän kävely vain n.5km mutta eipä ole
kiire minnekkään. Hyvää yötä.
Sääpallo oli tuvan itäpuolella.
.
|
|
Honkavuomat - Peltojärvi
Keskiviikko
2.9.1998
Yöllä
ulkona pissillä käydessäni huomasin pilvien
saapuneen. Aamulla heräilin siinä kahdeksan maissa
yksikseni tuvassa. Mukavaa kun on tilaa eikä tarvi olla
hiljaa tai syrjässä kun toiset nukkuu tai touhuaa.
Pistin kaminaan pilkettä eteisestä ja pihalta.
Syttyvät hyvin kun niiden päälle ensin kaataa
hieman marinolia. Siinä ne aamukahvivedetkin
lämpeni. Katselin kämpän kuntoon
lähtiessäni. (Siivoton yleisilme kun kukaan ei
taida kunnolla huoltaa).
Suuntasin Ylempään-Honkavuomaan
Kellonkadottamaäytsin suunnalle. Helppokulkuista
koivikkoa ja paljakkaa. Paljakalla menin ristiin pari vuotta
aiemman reitin kanssa. Honkavuomaan laskeuduin hieman
louhikkoisesta paikasta. Ylämaassa alkaa olla maaruskan
merkkejä mutta täällä alhaalla koivut on
aivan vihreitä. Pilvet liikkuivat lännestä
mutta ei aivan satanut. Hiukan viileää. Keittelin
kaakaot ja laitoin leipää. Siivosin sottaisen
nuotiopaikan ympäristöä. Puita, paperia ja
kiviä sikinsokin.
Seuraava n.5km etappi Alempaan Honkavuomaan. Lakimaita,
kuitenkin huiput kiertäen. Tuolba&endash;aajan rannalla
komiata männikköä ja näin myös
hyviä nuotiopaikkoja jotka oli jo löydetty.
Männikkö loppui aukeaan maisemaan jossa lienee
riehunut jonkin sortin metsäpalo joskus muinoin.
Ylempänä upeata tasaista paljakkaa. Vuoman kahden
järven väliseen kannakseen josta yli. Ei
honkavuomat tosiaankaan vaadi kummoisia saappaita
ylipääsemiseksi. Keittelin sapuskaa, otin kuvan
löytämästäni punalehtisestä
vaivaiskoivusta ja toivoin ettei ala sataa. Olin ajatellut
mennä Peltojärven päähän yöksi
katselemaan maisemia. Noustessani Peltotunturin kuvetta
katselin sen mahtavaa kylkeä ja päätin
poiketa pohjoisella huipulla. Itäinen tuli
käytyä (17m korkeampi) Miian kanssa 96. Nousua
Honkavuoman pohjalta 220m. Tyyni ja viileä
sää piti pahimman hien loitolla mutta ei
kylmettänyt huipulle päästyä. Huipun
laella pieni kallio ja kivikasa näkyy koko nousun joten
ei tullut tilannetta jossa jo luuli
päässeensä huipulle mutta se onkin vielä
kauempana. Maisemat on hyvät mutta tällaisella
pilvisellä säällä tunturit on tummia
möykkyjä pitkin taivaanrantaa.
Laskeutuminen ottaa jo polviin jotka on joutuneet koville
kävellessä. Varsinkin molemmat laskut Honkavuomiin
on olleet pahoja. Tuttu hietikko jäi vasemmalle
harjanteelle kun työnnyin jyrkkään koivikkoon
Peltojoen alkupäässä toivoen osuvani johonkin
kahlattavaan paikkaan. Toiveeni toteutui. Joen
alkupään jälkeen on parinsadan metrin suvanto
jonka alla leveä kivikko josta joki työntyy
läpi. Tuurillani taas osuin kohtaan josta
pääsi kevyesti saappailla yli. Vettä oli
enimmillään nilkkoihin.
Kiertelin Peltojärven perukkaan ja kapeata harjumaista
niemeä katsellen telttapaikkaa. Olin odottanut
enemmän kun muistelin järven toisenpään
hiekkarantaa. Pieni hiekkaranta täälläkin on
niemen takaisessa lahdessa jossa myös nuotiopaikka ja
pari ylös vedettyä venettä. Maisema
Peltotunturin jyrkänteelle. Pieni telttani mahtui juuri
ainoalle tasaiselle kohdalle. Normaalit iltatoimet. Pataa
tuli niin tuhdisti että pari viimeistä
kylmennyttä lusikallista oli nakattava pois.
Pientä tihkua piti, ei se olemista haitannut mutta
hikisiä paitoja ei ulkona kannattanut kuivatella.
Nuotiossa polttelin lähistöltä
keräämiäni oksia jotka muut oli
jättäneet viedessään rungot. Kelotulista
täällä on turha haaveilla. Paistoin
siinä viimeisiä paloja metvurstista. Ilta ei
viilentynyt juurikaan alle 10°C joten uskalsin
jättää teltan sisäoven auki
käydessäni nukkumaan. Käveltyä tuli noin
16km.
.
|
|
Peltojärvi - Harakanpesä - Lahtinen
Torstai
3.9.1998
Kirjoittelin
tässä aamulla tuon eilisen tekstit loppuun samalla
seuraten kuinka pilvet hiljaa väistyy Peltotunturin ja
järven takaanta. Pian paistaa aurinko ja voin hyvin
mielin jatkaa matkaa. Yöllä oli "lämmin"
eikä telttakaan hikoillut lätäköiksi
asti. Järvi vissiin piti sen verran
lämpöä yllä ja satoihan se
yöllä. Tämä on siis kesäteltta
pyöräretkille. Kahvit ja kiisselit on nautittu
joten taidan lähteä katsomaan Harakanpesän
raunioita.
Kun tuo sääkin näytti hyvältä niin
läksin järven rantaa pitkin vilkaisemaan myös
karttaan merkittyä turvekammia. Ranta oli "muhkurainen"
kulkea mutta ei suinkaan mahdoton. Telttapaikat
vähissä. Lahdessa johon turvekammi on merkitty on
hiekkarantaa arviolta 500m. Pituutta siis enemmän kuin
järven vastarannalla mutta "laatu" huonompi. Ei kunnon
nuotio ja leiripaikkoja rannan tuntumassa. Turvekammin
jäänteet löytyi hieman sisämaasta.
Kammin korkeus maasta enään noin 30cm. Kammiksi
tunnisti joistakin kepeistä ja littaan menneistä
kaminan putkista maassa.
Jatkoin hyvää maastoa Suoppajärven
päähän josta alkoi suht rankka taival rantaa
pitkin kohti harakanpesän "jäänteitä".
Ranta on muhkuraista ja soista eli raskas kulkea. Hieman
voipuneena saavuin paikalle missä raunioiden piti olla
vaan paikalla seisoi komea hirsinen tupa ovet ja ikkunat
teljettynä. Oven yllä luki "Harakanpesä" ja
toisessa kyltissä "yksityinen". Aloin muistella puheita
metsähallituksen tekemästä uudesta kodasta ja
rannalta löytyikin paikka jossa sellainen on tainut
olla. Ympäristön puutkin oli palaneet. Kenen lie
tämä tupa. Laittelin portailla muonat ja
pällistelin ympärille. WC:kin oli lukolla
teljetty. Lievää liiottelua. Tupa oli kyllä
hyvässä hoidossa, sen näki jopa
salaojituksesta ja "imeytyskaivosta" jonka kannen alla pieni
myyrä piti majaa. Oli reppana ihan sekaisin kun nostin
kannen pystyyn, meni aina toiselle puolen ja sitten takaisin
kun yritti päästä kannen alle. Jätin
hänet rauhaan ja läksin matkaan, niin meni
siitä tuvan ohi komeasarvisia poroja laumallinen. Saa
nähdä onnistuuko kuvat.
Porot ja ihmiset ovat tehneet hyviä polkuja aina
Olkkajärven kannakselle asti. Ruskan merkit paranee ja
vaivaiskoivuissa paikoitellen runsaasti väriä,
vaan pilvisellä säällä ne ei oikeen
pääse oikeuksiin enkä viitsinyt odotella
auringon ilmestymistä valokuvausta varten. Peltojoen
varteen putkahdin jälleen suoraan ylityspaikalle ja
painuin samantien yli. Pienen sivupuron kivien
välissä poukkoili kala joka ei näyttänyt
löytävän tietä ylös eikä alas.
Koitin ottaa kuvankin vaan valo ei riittänyt. Kalan
sain kuitenkin käsin kiinni muutaman yrityksen
jälkeen ja kuskasin 10-15cm pitkän hauen
Peltojokeen jossa se jäi kuvattavaksi kiven viereen
valoisampaan paikkaan. Onnea matkaan. Peltojoen rannan polut
on "mahtavat".
Lahtisen kämppä tuli vastaan yllättäin.
Se näkyi vasta parikymmentä metriä ennen.
Saavuin noin klo 6. Tupa on tosi pieni. Kaksi
ristikkäistä laveria, kamina ja ovessa pieni lasi.
Kahta aikuista ei saa mahtumaan yöksi. Tuvan edustan
nuotiokivikasaa paransin kattiloille sopivaksi ja keitin
risuilla tuhdin padan ja illemmaksi vesiä kapuccinoa
varten. Tuvan ympäristössä ei
tietenkään ole puuta ja wc:ltä parisataa
metriä sivuun olevista männyistäkin on
sahattu oksat niin korkealta kuin vain voi yltää.
Tupaa hoidetaan ja syytä onkin sillä
kävijöitä riittää. Vieraskirjassa
(kirjoissa) merkintöjä kaikenmaailman
ramboryhmistä. Lakaisin lattian ja heitin
ylimääräistä roinaa roskiin mm.
kaljapullon laverin jalan takaa. Istuskelin ja jäin
odottelemaan tulisiko muita. Klo 21.00 ei ketään
vielä tullut joten nostin repun sisään ja
päätin yöpyä. Kirjoittelin vielä
ulkosalla päiväkirjaa ja katselin komean kuutamon
nousua. Päivälle tuli noin 13km
taivalta.
.
|
|
Muotkanruoktu
Perjantai
4.9.98
Eipä
kiirettä nousta mutta ei sitä malta maatakkaan.
Laittelin viimeisiä aamupaloja Lahtisen tuvan kaminan
päällä (keittimellä). Aurinko paistoi
oviaukosta sisään. Viimeinen päivä on
viimeinen. Vaikka mielessä juolahti ajatuksia
kiertoteistä niin polkua pitkin sitä kuitenkin
menee. Kolmen hengen ryhmä meni tuvan ohi kun pakkasin
reppua. Oranssinen telttani oli aamulla kuivahtanut koivun
oksilla. Kymmenen jälkeen olin jo matkalla Heti pian
Lahtisen alapuolella joki haarautuu ja siitä
pääsi myös helposti yli. Vaikka olisihan sen
länsirannankin voinut katsastaa kun tältä
puolelta on jo kulkenut. Tuttuja maisemia ja
maastonmuotoja.n.4.5km Lahtiselta vetäydyin polulta
sivuun lammen rantaan josta löytyi hyvä vanha
nuotiopaikka. Polttelin nuotiossa muutamaa tervaskokkaretta
jotka löysin ja potkin ylös turpeesta. Palo hyvin
mutta savutti mustaa nokista savua. Kahvit ja keitot laitoin
kuitenkin keittimellä. Istuskelin ja tuijotin nuotiota.
Aurinko paistoi ja oli kuuma.
Viimeinen etappi on hyvää polkua ja olinkin
Muotkan Ruoktulla hyvissä ajoin. Ensin tietenkin pullo
lapinkultaa. Otin pienen (halvin) tuvan 110mk johon kuului
tietysti suihku. Soitin kotiin äitille ja ilmoitin
olevani hengissä. Luin lehtiä, söin
poronkäristyksen, kirjoitin Arille kortin ja rupattelin
yhden Hämeenlinnan latulaisen kanssa jonka porukkaa oli
paikalla bussilastillinen. Vielä suklaata tupaan ja
olin sippis. Käveltyä tuli se noin 9km.
.
|
|
Kotia kohti
Lauantai
5.9.98
Mökkini
oli lämmin enkä viitsinyt nukkua lakanoissa joten
pussi vaan päiväpeiton päälle. Kaljat ja
kahvit pisti taas yöllä käymään
ulkosalla. Aamupala: puuro, leivät, kahvit, kananmuna
ym 35mk. Kannattihan se vaikka alkaa matkan kustannukset
kohoamaan kokonaisuudessa aivan turhan korkealle. Piti
tehdä reissu ihan pikkubudjetilla. Bussia odotellessa
juttelin paikalla olleen ryhmän vetäjän
kanssa. Olivat latulaisia Hämeenlinnasta.
Yhteiskuljetuksella 3 ryhmää Kevolle ja Muotkalle.
Vetäjällä jo 110 reissu, eli kokemusta on.
Ennen Eskelisen tuloa haastattelin vielä nuorempaa
isäntää Jounia joka esitti oman version
palaneista tuvista. Oli metsähallituksen kaverit
polttaneet jonkun riekonpyytäjän varusteita jota
oli ollut tuvassa ja tämä sitten kostoksi tuvat.
Että silleen.
Bussimatka sujui rutiinilla. Näin hirvenvasan
tienposkessa suolla. Inarin ja Ivalon välillä
taivas meni pilveen. Ivalossa hyppäsin kyydistä ja
hämmästelin liikkeiden kiinni olemista ja hetken
pelkäsin tuliaisten jäävän ostamatta.
Infopiste oli auki mutta eipä ollut mitään
uutta. Kadun toisella puolella oli uusi liikerakennus joka
rumuudessaan hakkaa kaiken aiemman Ivalon keskustasta. Ei
nähtävästi yritetäkkään
ehostaa ja laittaa kuntoon, vaan villi ruma rakentaminen
rehottaa. Menin rumaan rakennukseen jonka yläkerrassa
oli matkamuistomyymälä ja kahvila. Tuhlasin
kahviin ja anjovisleipään sekä ostin Ellulle
ison kuksan. Perinteisessä ruokapaikassa ei
enään tarjottu ruokaa joten oli mentävä
koti-pizzaan. Poikkesin vielä puukkopajassa
tiirailemassa kätten töitä. Keskustelin
sepän ja paikalla olleen toimittajan kanssa
paikallisesta rakentamisesta.
Bussi lähti 5 yli 4 ja matka taittui ripeästi.
Paussi Sodankylässä ja pian Rovaniemellä.
Varasin makuupaikan ja sain yläpedin kahden
Hämeenlinnalaisen vanhemman vaeltajan kanssa samasta
hytistä. Olivat osa Haltilla käyneestä
porukasta. Istuttiin hetki ravintolavaunussa (vain kahteen
olueen oli rahaa). Ajoissa nukkumaan ja heräsin hieman
ennen Hämeenlinnaa kun huoneeni tyhjeni.
Käväsin vielä aamukahvilla ja sitten olikin
pian Pasila ja vaihto Sähkötuuppariin ja
Pitäjänmäelle ja kotiin jossa hieman yli 9.
Soitin Ellulle että olin palannut ja otin kissan syliin
kehräämään.
.
|
|
Toteutunut reitti
Karigasniemi
- Pisto-oja - Nuhppir - Vuorggotseärjavri -
Avdsegasoaivi - Stuorraäytsi - Radnoskaidi - Kielaron
tupa - Honkavuomat - Peltojärvi - Peltojärvi -
Harakanpesä - Lahtinen - Muotkanruoktu.
.
|
Loppukommentteja
Puoliväkisin
tehty reissu. Ainahan siellä lapissa on mukava olla
mutta tälläkertaa ei ollu lähtemiseen
sellaista kutinaa kuin aikaisemmin. Makuuvaunupaikka on
ehdoton juttu eikä hintanakaan ole paikkalipun
lisäksi mikään taloudellinen uhraus. Muuten
rahanmeno oli "mahtavaa". Uusi teltta ei sovi syys
retkeilyyn koska kosteus tiivistyy teltan sisäpintaan.
ruokaa oli riittävästi vaan sen syömisen vois
ottaa rennommin, ei ole pakko syödä suunnitelman
mukaan vaan niin kuin se hyvältä tuntuu. Odotettua
ruskaa ei näkyny, olin paikalla viikkoa liian
aikaisin.
Säät
ja maisemat suosi. Polvet hieman kovilla mutta muuten ei
mitään ongelmia ja matkakin joutui. Koko matkaa
tuli noin 90km. Kaakao oli kiva "uutuus" Capuziinon
lisäksi. Matkaseuraa pitäis saada kun on hieman
tylsää iltasin ja aamuisin yksinään.
Reissun vaativuutta pitää lisätä matkan
pituudella tai reitin vaativuudella. 3 viikkoa Utsjoen
erämaissa tai Ruotsin ja Norjan tuntureilla.
Juna
Hki-Roi-Hki 608mk, makuupaikat 2x60mk, Roi-Karigasniemi
2x248mk. Eli pelkät matkat jo yli 1200mk.
Huh!
Perjantai
25.9.1998 Mikko
Mailia
minulle.
|
|
|
|
PATIKOINTI
|