Lemmenjoki 1997   Njurgulahti - Joenkielinen Oahojoki - Villinkijärvi Vaijoki - Puskuäytsi Postijoki Vaskolompolo Tupalaki - Pystykurkkio - Jäkäläpää Stuorrabogoaivi Paskajoki Saunomaan Luppopäivä Kohti Kultasatamaa Ravadasköngäs Härkäkoski - Njurgalahti Etelään Toteutunut reitti Loppukommentteja 

  

Ennen matkaa Pitkään suunniteltu ja mietitty reissu. Haaveena on ollut kahden viikon vaellus ja nyt sen ajattelin tehdä. Koko kevään ja alkukesän olen lenkkeillyt lähes päivittäin. Kunto on noussut ja kilot tippunu. Kelpaa lähteä. Kietsimätuntureita katselin kaukaa ensimmäisellä Lemmenjoen reissulla. Silloin jo päätin käydä katsastamassa tuon houkuttelevan tunturijonon. Suunnitelmana siis Njurgalahdesta Oahojoen kautta Vaijoelle. Postijoen ja Vaskolompolon tupien kautta Kietsimäjoelle. Tuntureita myöten pohjoiseen ja paluu Vaskojoelle. Vaskon kämpän ja saunan kautta kultamaille. Sitten Lemmenjokivartta takaisin lähtöpaikkaan.
Njurgulahti - Joenkielinen   • Joenkielinen 1.8.1997 ja Perjantai klo 22.30. Soppa on jäähtymässä tuossa teltan liepeen alla ja houkuttelee höyryillään itikoita jotka napsahtelevat vaimeasti törmäillessään telttakankaaseen. Lämpötila n.17°C ja täysin tyyni sää. Hain suojaa vaan kun ei tuule niin itikat pysyy perässä. Teltta seisoo kiiruusti kasaan pantuna hieman yli 400m korkeudella paikassa jossa vesi tuli ensikerran vastaan laskeuduttuani Joenkielisen huipulta. Matka tänne Lemmenjoelle sujui hyvin ja ongelmitta. Junassa pääsin nukkumaan seinäjoen jälkeen kun vieruspaikka tyhjeni. Hieman lyhykäiseksi uni jäi. Postiauto 196mk Roi-Inari tuli täyteen ja annoin kuskille 4mk lisää kun siltä loppui vaihtorahat. Vieressäni istunut n.50v. kaveri ei ollut puhelias, liekö syynä 9 nuorta joita oli lähtemässä Kiilopäältä ohjaamaan. Ivalon Linja-autoaseman kahvila täytyy jättää väliin jatkossa, sillä kahvi on niin kuumaa että kieli palaa, sämpylän otin evääksi. Inarin pussi ei säästellyt kaasujalkaa ja yksi suomen kauneimmista tieosuuksista vilisti silmissä. Itse Inarissa oli aikaa käväistä vielä syömässä ja kirjoitin Miialle kortin. Postitaksiin meitä matkaajia tuli 3 opettajaa, 1 kullankaivaja, pari paikallista ja minä. Juttua riitti. Njurkulahdessa pistin heti repun selkään ja talsin metsän puolelle. Njurgulahdelta merkittyä tietä ja runsaasti pitkospuita. Matka siis joutui ja aurinko paistoi. Vettä ei vaan tullut pulloon joten jano vaivasi. Juurakkojoki pelasti nääntymästä janoon hieman ennen sääsuojaksi tehtyä kotaa Joenkielisen juurella. Ensimmäiset merkit hyttysistä. Laittelin pussimuonat ja kahvit. Hylkäsin ajatuksen laskeutua Härkäjärvelle jo sääskien takia ja päätin yöpyä Joenkielisellä. Ensimmäinen nousu puuttomalle tunturille on aina sykähdyttävä elämys. Niin nytkin. Maisemia tosin ei viitsinyt jäädä ihailemaan itikoiden takia joten jatkoin nousua ja odottelin tuulen alkamista. Ei alkanut tuulla mutta huipulla oli sellainen vieno vire että hyttyset pysy kropan suojanpuolella. Perinteisesti kasvatin kivikekoa joka on täällä jo aika huomattava johtuen runsaasta sopivien kivien määrästä. Päivämatka 9.5 km.
Oahojoki - Villinkijärvi • Lauantai 2.8. Hidas herätys. Päivän matka Oahojoelle ei vaikuta kovin työläältä varsinkaan nyt kun jäin tänne ylös yöksi. Ei siis ole kiirettä nousta vaan voi jatkaa päiväkirjaa. No niin täytyy vissiin ruveta aamupalan laittoon ja tuulikin leyhyttelee teltan liepeitä joten ulkonakin voinee liikkua. Koko päivän vyöryi taivaalta mahtavia kumuluksia jotka heittivät vettä jos paikalle osui ja pian taas aurinko paahtoi ja rutikuiva varvikko rapisi kengän alla. Joenkieliseltä alas ja suoraa päätä Poikkipään rinnettä ylös. Täälläpäin on ruokittu poroja tuomalla niille heiniä tunturiin vaan kaikki ei ole kuitenkaan selvinneet. Iltaan mennessä raatoja tuli vastaan 5-6 kpl. Poikkipään rinteellä kiristelin hieman rinkan selkätukea mutta uhkaavan mustan kumuluksen antaessa jo muutaman pisaran päätin väistää sitä ja lähdin liikkeelle. Pilvet ja niiden sateet oli niin paikallisia että todellakin olisi tarvittaessa pystynyt pujottelemaan. Takkivaaran järvessä pulahdin uimaan ja sitten keittelin herkkusienikeiton sadeviitta päällä. Ei se kauaa ripotellut. Takkivaaran rinteeltä näkyi Oahojoen tupa. Oahojoki tuli ylitettyä sukat jalassa ensimmäisestä mahdollisesta paikasta enkä viitsinyt sitten enään kenkiä jalkaan laittaakkaan vaan töpöttelin sukkasilla tuvalle. Pesin sukat. Oahon tupa on valmistunut 70-luvulla ja kunnostettu 1993 n.6-8 henkeä sopii. Kuten olin odottanut ei tupa ole mikään turistirysä, sen verran se on sivussa ja väärällä puolen Lemmenjokea. Ruskaretkeläiset tuntuvat olevan enemmistö käyttäjistä. Olin jo klo 3 tuvalla eikä norkoileminen tuntunut innostavalta, joten pikaisesti ruoka porisemaan ja reittisuunnitelmia tekemään. Tupaan jäi voimakas valkosipulin löyhkä kun suuntasin kohti Villinkijärveä. Oahoaivin rinteellä vielä ajattelin menemisestä samantien Kultasatamaan vaan järkiin tulin kuitenkin. Pikkuisen kantapää vihoittelee ja välillä polvessakin oli pieni kipu. Eli iisisti vaan jätkä. Rinkassa 27kg ja maasto rankka. Jos vielä 13 päivää aikoo tarpoa ei saa hötkyillä liikoja. Villinkijärvellä oli teltta ja järven toisessa päässä suojaisassa lahdessa poron raato eli telttailupaikka oli katsottava muualta. Villinkijärven länsipuolisessa rinteessä on kartalla kaksi lampea joista alemmassa ajattelin vielä olevan vettä, ja olikin mutta taas poronraato. Onneksi lampeen laskevassa purossa oli hieman vettä joten uskalsin jäädä. Teltallekin löytyi tasainen paikka. Nyt ramasee, on kuuma ja muutama leipäkin on syöty joten voin mennä nukkumaan. Päivämatkaa kertyi 14km.
Vaijoki - Puskuäytsi • 3.8.97 Sunnuntai Makaan teltassa Lemmenjoen ja Puskuäytsin alapuolella. Vettä ropisee suloisesti kattoon. Keittimessä porisee soppa jota kurniva vatsa on huutanut jo tovin aikaa. Teltan ovet on auki jotta majassani olisi edes hieman valoa ja samalla tuon sopan hämmentely onnistuu, mitä nyt hieman hiha kastuu. Täällä laaksossa on erityisen vehreää ja kukkiakin on monenlaisia. Boijoskaidin rinne tuossa edessä mäntyineen on hyvin jyrkkä. Huomasin sen tullessani siitä äsken alas. Teltan takana parinkymmenen metrin päässä on puiston lukittu huoltoaitta jonka käyttö on vähäistä kesällä polkujen täydellisen puuttumisen perusteella tai se on pystytetty siihen vastikään. Hirret on toki vanhoja, oikeen kirveellä katkaistuja. Aurinko rupes paistamaan vaan sade senkus jatkuu. Kattilallinen pataa on pötsissä muhimassa. Saas nähdä jäänkö tähän yöksi kun tuo kellokin lähenee kuutta, hyvä paikkahan tämä on ja onhan sitä tänään jo tultu. Polttiaiset pahukset tuli sisään tuossa keitellessä ja ovat pahuksen pieniä ettei niitä tahdo saada tapetuksi. Kun sitä pitäis huomenna päästä Postijoenlatvan tuvalle jolle on tästä paikasta runsas 14km niin mielellään sitä vielä tänään lyhentäis n.4km kun ei tuon huomisen säästä tiedä mitään vaikka satais koko päivän. Aamulla heräsin varhain kun illalla menin nukkumaan varhain. Yöllä sateli jonkun verran ja aamulla teltta oli märkä mikä kuitenkin kuivui tuulessa aamutoimien aikana (sade taukosi). Alkumatka sujui reippaasti tunturipaljakkaa pitkin. Huiputin vain Viibosoaivin kun se kerran oli siinä tiellä. Niin ja tulihan tuo Nihaseoaivikin ylitettyä. Nihasen ja Vaijoen välisellä rinteellä on pieni idyllinen lampi jota olin jossain välissä suunnitellut yöpymispaikaksi vaan nyt pidin siellä soppatauon. Kellokin vasta 1/2 12. Laskeuduin lammesta lähtevää puroa ja pian avautui mahtava Vaijoen laakso. Männyt on honkia ja koivutkin koivuja. Jyrkät kallioseinät paikoin oranssin värisinä kivivyöryjen jäljiltä. Pää kääntyi kuin pöllön pojalla. Jossain oli kirjoitettu että täällä olis vaikea liikkua vaan näin hyvällä säällä ja polulla kävely oli helppoa. Pohja paikoin tasaista ja rehevää. Kuljin yläjuoksuun hieman pitempään kun oli tarkoitus. Joka mutkan jälkeen tuli uusi uljaampi jyrkänne. Joki piti ylittää saappain. Poiskin oli lähdettävä. Todellinen hengenahdistuksen mäki. En enään nähnyt tarpeelliseksi mennä Lemmenjoen latvakuruun vaan suuntasin suoraa Puskuäytsin jokisuulle. Jossain jyrähti kahdesti. Sää siis kirkastui ja minä onneton läksin jatkamaan Puskuäytsin läpi. Jo alkumetreillä huomasin puiden kastelevan pahasti vaan en tehnyt mitään. Tummat pilvetkin palas heti puskulle päästyäni. Kivikkoisessa ryteikössä, liukkailla kivillä tungin eteenpäin. Sadeviitan pistin suojaksi vasta kun olin jo läpimärkä. Varsinaisesti ei satanut vaan ei paljoa puuttunut. Parempaa polkua etsiessäni vaihtelin rannalta toiselle ja jatkoin matkaa. Parin tunnin uurastuksen jälkeen alkoi kurun reunat laskea ja muutaman louhikon jälkeen maa tasaantui. Joki kääntyy pian tunturiin (ruskea vesi) kultamaille. Vaan ennen sitä tuli vastaan pieni kirkasvetinen puro ja tasaista maata. Pusku oli voitettu. (Päivämatka 15.5km)
Postijoki • 4.8.97 Maanantai Aamu valkeni pilvisenä. Yöllä ei tainut sataa. Tuuli kääntyy nyt pohjoisesta puhaltavaksi. Laittelin tuossa myslit ja aamuteen samalla kun ripustin tavarani oksille tuulenvireen kuivattavaksi. Pilviverhokin on repeytynyt joten taidan sittenkin suunnata Postijoenlatvan tuvalle. Saahan ainakin romppeet kuivaksi. Romppeet kuivui jo matkalla ja kastuivat uudestaan hiestä. Kuuma päivä. Muutama pilvenlonkare silloin tällöin himmensi auringon paahdetta. Istun Postijoenlatvan lämpimässä tuvassa vatsa täynnä makaroonia ja sienikastiketta. Lämpeni vaan koko tupa tuossa keitellessä. On rauhallinen paikka. Viimeisten kahdeksan päivän aikana ei tuvalla ole kävijöitä ollut. Tupa samaa mallia kuin Oahojoki, vuosimalli 1972, peruskorjattu 93. Matka tänne sujui hyvin. Jo alkumatkasta huomasin ettei hieman pelkäämiäni koivikoita juurikaan ollut ja muutenkin maasto oli kovapohjaista ja harvapuista. Joku luonnonoikku on tappanut suuren osan koivuja koko alueelta niin että vain katajia oli kankaalla. Puskun mutkassa oli kaivettu kultaa ja minä loikin kaivantojen yli. Ensimmäinen suonylitys oli lähinnä ojan ylitys ja sitten kiipesin toista kilometriä loivaa rinnettä ylös tähystelemään. Litteitä rakennuskiviä ei täältä puutu. Toinen suo oli kuivunut mustaksi mössöksi, hieman pelotti tuleva iso suon ylitys. Pienen katajikko taipaleen jälkeen kolmas suo jossa oli virtaava puro vaikkei kartalla ollut sitä merkitty, mutkitellen yli. Pelotti lisää. Neljännellä suolla oli karttaan merkitsemättömiä avovesilätäköitä "lampia". Pelotti kovasti. Isoa ylitystä ennen oli vielä hieman upottava vetinen jänkä josta piti katsella jalansijaa joka askeleella eikä paikalleen voinut jäädä seisoskelemaan. Pelotti hirveästi. Viimein edessä oli iso suon ylitys jota olin kartalla tiiraillut jo kotonakin monta kertaa. Vaan niinkuin saduissa, suo (jänkä) oli kuiva kuin jalkapallokenttä. Sen yli olisi voinut kontata kastelematta polvia. Seisoin tovin keskellä jänkää jännityksen laukeamisesta väristen. Eiliset sateet oli poispyyhitty. Istahdin vielä toviksi jängän laidalle miettimään murehtimisen tarpeellisuutta. Loppumatka tänne tuvalle olikin sitten yhtä hymyä. "Pesin" pyykkiä, kuivasin varusteet, keräsin marjoja välipalaksi ja luin vieraskirjaa (joka ei vienyt tuhottomasti aikaa). Paikalla on yksi superpatja jonka päälle laitoin sadeviitan lakanaksi, että silleen. Kyllä kelpaa. Aamulla läksin n.klo 9.00 täällä olin jo klo 13.00. (päivän matka 12km)
Vaskolompolo • 5.8. tiistai 5. vaelluspäivä. Nukuin hieman pidenpää kun oli niin mukava makuusija (1/2 9). Istun tässä tuvan pöydän ääressä kahvittelemassa. Oikean jalan isovarpaassa on rakko. Täytyy laastaroida. Taivaalla näkyy jotain harso- ja untuvapilviä, muuten erinomainen patikointi ilma. Vaskolompolon autiotuvalla illalla. Tuvassa olleet kaksi n. 50v kaveria lähtivät vielä kalaa narraamaan. Puhetta on riittänyt niin kuin tällaisilla tapaamisilla asiaan kuuluu. Yksi hikinen päivä takana. Ei reitin rankkuuden vaan kuumuuden ja kuivuuden. Ensimmäinen metsäsaareke meni suht joutuisasti. Kun ottaa suunnistuksen varmuudeksi hieman vasemmalle niin sitä 3km matkalla tuli mentyä hieman turhankin vasemmalle. Kotaoja tuli ylitettyä pajun oksia pitkin ja hieman rohkeasti vaan kuivana. Vaskojoen Töyräälle tulin toista kilometriä koivikkoa jossa oli mustikkaa niin paljon että kannattaisi kauempaakin tulla keräämään. Vasko oli sellainen just ja just saappaat pois ylitettäessä. Ylitykseen kuitenkin tarvittiin pari keppiä. Ensimmäinen tarvittiin virtaan heitettäväksi ja ei kuin uutta tekemään. Olin keskellä jokea isolla kivellä kun huomasin ettei saappailla yli pääse. Saappaita jalasta ottaessani laskin kepin huolimattomasti kivelle ja se lähti virran mukana. Uusi keppi oli siis haettava ja se olikin tarpeen sillä jalka luiskahti. Ilman sauvan tukea olisin ollut somasti joessa. Hieman yksitoikkoista ja ankeaa seutua mutta avaraa, rauhallista ja hyvä kulkea. Vaskokuolpuna ei ollutkaan paljasta hiekkaa vaan laaja kuiva kanervikko. Tosi aavemaista herran hylkäämää seutua. Kuolpunan takana olevan pitkän järven rannalta poimin nopeasti mukillisen hilloja. Tupaa ennen matka tuntui taas pitkältä ja kivikkoinenkin se oli. Tupa on kivalla rantatöyräällä järven rannalla. Tuvalla olleista varusteista päättelin että paikalla on kaksi miestä jotka lienevät kalassa. Päätin siis suorittaa uinnin ja päänpesun ennen heidän paluutaan. Ruokaa laittaessani he tulivat ilman saalista vaan eipä haitannut, juttua piisasi. Pistivät teltan pihalle kun viime yönä oli tuvassa ollut kovasti itikoita vaan minä koitan nukkua yöni täällä. (päivän matka 13km).
Tupalaki - Pystykurkkio - Jäkäläpää • 6.8. Keskiviikko 6. vaelluspäivä. Illalla hieman jännitin yöunia joten en saanut heti unenpäästä kiinni. Tuvassakin oli hieman lämmintä. Itikat ei juuri häirinneet. Kaverukset tulivat teltasta aamuruoan laittoon kun minä jo korjailin omiani pois. Morjenstin kavereille ja läksin hieman myöhempään kuin aiemmin eli n.10.00. Pienen matkaan järveltä ylävirtaan onnistui Vaskon ylitys jo pitkällä askeleella. (Katotaan kuinka käy kun palataan Vaskolle). Sakiamaan ylitys (koivikkoa ja pensaikkoa) oli suunnistuksen mestarinäyte. Liki 2km matkaa ja aivan siihen Kietsimäjärven kärkeen johon tähtäsin. Hyvä minä ja suoraan seläntakana paistanut aurinko joka helpotti suunnassa pysymistä. Vaihtelevia rantamaita pidemmän järven rantaan ja yllätyksekseni se jakautuukin kahdeksi pienen virran ollessa välissä. Virta niin matala että maastokengillä kiviä pitkin yli. Näin pääsin kurkistamaan rajamiesten Tupalaen tupaa. Perille vei mönkijän mentävä ura eli helppo kävellä. Tuvalla ei ollut ketään joten saatoin vilkaista ikkunoista ja näin saunan ja viihtyisän kamarin. Kyllä heittin kelpaa. Tuvalta saikin sitten aloittaa poroaidan seuraamisen kulkien mönkiän uralla. Helppoa vaan aita kulkikin sisämaassa ja sapuskan jälkeen (Vaskolompoloon jätetty kanariisi) päätin mennä hetken rantatöyrästä seuraillen. Auringon paisteessa olin pian aivan puhki rämpiessäni kivi ja risuryteikössä. Palasin aidalle. Aita oikoi soita joten väsyksissä mulasin lievästi maastikset ennenkuin tajusin istahtaa tauolle ja vaihtaa saappaat. Pian tuli toinen ongelma, aidan reitillä ei ole kilometritolkulla paikkaa mistä saa vettä. Hellettä kyllä piisasi ja raskasta suokävelyä. Lakoista sai tosin hieman lohtua. Viimein oli alitettava aita ja mentävä n.150m sivulle olevalta lammelta vettä noutamaan. Matka kuitenkin joutui ja kiertäen pääsin pystykurkion jokitöyräälle josta hulppeat näkymät. Haukka hätääntyi minusta ja minä väsyneenä tuskastuin taas pöpelikössä rämpimiseen. Laskeuduin Kietsimään laskevan Mihkujohkan upeaan, vehreään kuruun laittamaan ruokaa. Ilman itikoita paikka olisi "paratiisi". Ensi kerran käytin myrkkyä. Ruokatauon ja valokuvauksen jälkeen päätin vielä jatkaa matkaa klo 18.30 vaikka takana oli jo n. 15km. Päätin mennä jäkäläpäätä kohti ja jäädä teltalle jos hyvä paikka löytyy. Mikonjärven jängällä oli minulle ennen näkemätön lakkamäärä. Mättäät aivan "notku" marjoja ja tietenkin söin. Telttapaikkaa ei tullut vastaan joten olin kahdeksalta Jäkäläpään huipulla jossa vierähti tunti itikoiden ja maisemien parissa. Yöpaikkani on nyt Jäkäläpään itäpuolella olevan pienen järven rantatöyräällä ison männyn alla. Nautin lämpimän vodkateen (Pohjanpoika 59%). Ja nyt tutimaan, sillä väsyttää. Matkaa kertyi n.21.5km.
Stuorrabogoaivi • 7.8. Torstai 7. vaelluspäivä Taas onnetarten ottolasta lykästi, ja oikeen kunnolla. Salamoi ja jyrisee ja vettä tulee kuin aisaa. Mutta minäpä istun autiotuvan kuistilla siemaisen kahvia ja narskuttelen näkkäriä. Tämä on vanha rajamiesten tupa joka on jätetty autiotuvaksi kun saivat uuden lähemmäs Kietsimäjokea. Äsken tuli alas mustikan kokoisia rakeita ja minä hörppäsin vaan kahvia. Läksin yöpaikalta Jäkäläpään itäpuolelta kymmenen maissa kiireitä pitämättä, olenhan hyvin aikataulua edellä sillä suunnitelman mukaan minun pitäisi olla näillämain vasta huomen iltana. Kiipesin kauniilta lammelta ylös jäkälän rinnettä kun siellä oli vähemmän koivikkoa. Niin, leiripaikalla oli jotain vanteita tai jalasrautoja ruostuneena ja paksupohjainen viinipullon pohja. Siis vanha leiripaikka. Ensin nousin Roavoaiville navakassa tuulessa (ei itikoita) ja päällä tauko jonka ajaksi piti vaihtaa kuiva paita kun muuten olisi tullu vilu. Hetken päästä siirryin Stuorrabogoaiville ja lyhyempi tauko. Mietin jatkoreittisuunnitelmia kun tuo Vaskojoki olisi tuossa kuuden kilsan päässä mäntymetsäkankaiden ja muutamien jänkien takana. Onneksi kuitenkin päätin laskeutua Kietsimän puolelle ja tulla tästä karttaan merkittyjen rajavartioston tupien kautta ja sitten jatkaa sapuskan jälkeen poroaitaa Lauravaaran laidalle. Tuvalle tullessani ennen klo 14.00 sen pihamaalle oli levittäytynyt porukkaa jotka sanoivat tuvan olevan autiotupa. He olivat tulleet koneella Kietsimäjärvelle ja sieltä kanootilla jokea alas ja olleet viime yön tässä. Onneksi olivat paikalla, muuten olisin laittanut pöpperöt ja jatkanut matkaa kastuakseni ukkoskuurossa. Tarjosivat minulle yhden juuri laitetun kalan ja ison (kylmän) letun. Päätin jäädä tähän ja katsoa illalla jatkanko. Kanoottiporukka (opettajia kaikki) lähti juuri ennen ukkosta joten lienevät läpimärkiä ja hieman harmissaan. Sadekuuroja (ukkos) tuli aina ilta 19.00 asti joten en ajatellutkaan jatkaa. Tupa on pieni ja viihtyisä ja täällä on kaasuliesi jolla on kiva laitella kahveja ja ruokia. Vilkaisin myös rannan uutta tupaa. On rajamiehillä nyt hieman uudemmat ja siistimmät olot. Ilta meni siinä sitten keitellessä ja hyvää tuuria päivitellessä. Pieniä unensaantivaikeuksia. Liian helppo päivä vai liikaa kahvia päivällä. Matkaa kertyi n.7.5km
Paskajoki • 8.8.1997 Perjantai ja 8. vaelluspäivä Hyvää syntymäpäivää itselleni. Unen saannin viivästymisestä johtuen aamulla hieman tokkurainen olo. Ulkona sumuista joten päätin oikaista poroaitaa Vaskojoelle. Muutama jänkä siinä on vaan eiköhän selvitä. On ainakin suunnistus hanskassa (käsi aidassa kiinni). Jälleen olen pitelemässä ukkosta. Nyt teltassa Vaskojoen varrella, Paskajoen suulla. Taivaalle alkoi klo 5 nousta pilviä ja seitsemän maissa jyrähteli ja salamoi. Olin tullut tänne hyvissä ajoin neljän maissa. Vieressä on rajavartijoitten lukittu taukotupa jonka kuistilla keittelin ensihätään mustikkasopat vielä auringon paahtaessa. Ensimmäiset ukkospilvet menivät ohi joten sain iltapäiväruokaa syödessäni katsella teltasta kun muualla pauhasi. Voimakkaiden tuulenpuuskien takia asettelin kivet teltan liepeille ja narujen päälle. Päivän patikointi onnistui loistavasti. Sumu hälveni ennen lähtöä ja aurinko paistoi koko matkan kuumasti. Poroaidan viereen oli porot tallanneet polun ja mönkijälläkin oli ajettu. Kuivaa oli myös soilla joista vain yksi piti ylittää mättäitä katsoen. Olinkin ennen yhtä Vaskolla jossa laittelin katkarapukeiton ja nautin olostani. Olisin ehkä ehtinyt Vaskon kämpälle tänään jos olisin jatkanut poroaitaa pitkin vaan kun on vielä noita päiviä niin päätin kulkea jokivartta. Alhaalla jokivarressa kivikkoista mutta töyrään päällä tasaista. Ei siinä jokea paljon saanut ihailla vaan tulipa nyt tämäkin paikka nähtyä. Ulkona sataa ja salamoi yhä. Saa nähdä vetääkö maa teltan ympärillä kaiken veden. Päivän kävelymatka 13.5km.
Saunomaan • 9.8.97 Lauantai 9. vaelluspäivä Odotan tässä Vaskon tuvan saunan lämpiämistä. Enpä ole ennen saunaa lämmittänyt ja saunomista ajatellut kulkemalla ikkunasta vaan kun se ovi oli kuitenkin lukossa (varaussauna) ja tuvan päiväkirjassa oli tällainen vinkki niin miksipä en käyttäisi hyväkseni. Halot ja vesi ikkunasta sisään ja pölli ikkunan alle portaaksi niin kyllä se siitä. Nyt on puhtoinen poika. Makoisat löylyt ja vilvoittava uinti joessa. Pyykkikin tuli pestyä oikeen hilsesamppoolla ja lämpimällä vedellä. Kaunis iltarusko värjää taivaan ja Latnjoaivin keltaiseksi ja nautiskelen teetä. Vielä täytyy käväistä katsomassa saunan pesä ja tyhjentää lämminvesisäiliö. Päivän aikana tapahtui: Herätessä hieman nihkeän kostea olo eikä säästäkään voinut sanoa parempaa. Niinpä pikaisesti mustikkasoppa porisemaan (hyvää ja ens kerralla enemmän) ja siihen myslit. Öinen sade oli nostanut vedenpintaa Paskajoessa joten ajattelin että ehkä muuallakin. (Tosi oli) Joten päätin yrittää Vaskon ylitystä heti. Ylityspaikka oli heti Paskajoen suun yllä ja hieman voimakkaan näköinen. Näkö petti ja kahlasin aika kevyesti yli. Jokirannan tiesin (kartasta) tällä puolen olevan vaikeampi kuin toisella ja olihan se moninainen. Kalliota, suota, suoranaista viidakkoa, kangasmaata ja kivikkoa. Vasta Siikajärven alapäästä alkoi parempi kulkumaa. Pidinkin tauon siinä kun oli nuotiopaikkakin kivalla kohtaa. Joki on myös ylitettävissä Siikajärven alapään koskien kohdalta (leveä kivikko). Poroaitakin tuli vastaan ja pian Postijoki. Kauheaa kuravelliä. Postijoki on aivan ruskeaa todennäköisesti konekaivajien altaiden ja patojen saatua yllättäen suunnattoman ukkossateen niskaansa ja valuneen yli.Perkele kun nyt ottaa päähän tuo konekaivuu. Harmitti oikeen joten hyvä fiilis tuvalle tulosta muuttui kiroiluksi. Joki oli kahlattava yli sokkona kun ei pohjan kiviä näkynyt jos ne oli syvemmällä kuin nilkka. (Haenpa tähän väliin pyykit saunalta ja siivoan sen). Tupa oli tyhjä ja tietysti sauna lukittu ja sitä ennen karttaan väärään kohtaan merkitty silta ottivat lisää kupoliin. Laitoin kunnon kahvit pienen lepäilyn jälkeen ja mielikin koheni vieraskirjan luettuani. Hain metsästä vuoltavaa ja istuskelin rappusilla. Tullessani katselin joen veden paljoutta ja lykkäsin tikun vaakaan rantaan veden pinnan tasalle klo 13.00. toisen tikun 5cm alemmas klo 18.00 ja illalla 23.00 yhden vielä n.4cm alemmas. Eilisen sateen vedet alkaa olla pahimpien tulvien osalta ohi vaan vielä heinä kasvaa n. 20cm syvällä. Oli tuikkukynttilästäkin hyötyä sillä lopetan tältä osin klo 24.00. Päivän kävelymatka n.9km.
Luppopäivä • 10.8.1997 Sunnuntai 10. vaelluspäivä. Nukuin rokuliin eli kello 9. Yöllä on satanut koko ajan vaan nyt on jo tauonnut ja sinitaivastakin näkyy. Keitin juuri kahvit pöpperöisen pääni selvittämiseksi. Latnjoaivi (592m) tuossa vieressä oli huipun osalta pilvessä vaan sekin on kirkastunut. Tähän asti on säitten kanssa mennyt hyvin Mitä nyt se Puskuäytsin kohellus alussa. Aamut ja aamupäivät ovat olleet hyvää säätä ja sateet tulleet 16.00 jälkeen jos ovat olleet tullakseen. Vietän täällä nyt sitten rehellisen luppopäivän ja katselen ruokapuolen kuntoon (hapanleivässä oli pieni homeen alku joten söin ne nyt loppuun, 4 viipaletta). Tupa on erikoisesti tehty. Päätyhirsissä on tyvipäät takaseinällä jolloin takaseinä on korkeampi kuin etuseinä eikä kattoon ole tarvittu kallistusta erikseen. Kävin ensin pienellä kävelylenkillä tuvan itäpuolisessa maastossa, jospa löytyisi jotain veisteltävää ja muki oli mukana lakkoja varten. Katajan karahka oli muttei lakkoja. On täälläpäin lakka-aika ohi. Mustikoita sain vaan itikat häiritsi keräämistä. Söin, pelailin korttia, luin vieraskirjan ja oleilin. Läksin käppäilemään Vaskojokivartta ylävirtaan ja totesin Vaskon saaneen kirkkaan värinsä takaisin. Rantaa pääsi kulkemaan helposti n.1km, ja lähti siitä rantavedestä joku iso kalakin hiljalleen lipumaan keskemmälle. Takaisin tullessa oli 3 kaveria tullut. Kysyivät heti saunan avainta. Opastin ikkunan. Ilta vierähti siinä rupattelun ja ruuanlaiton merkeissä. Pelattiin korteilla saunavesistä ja lämmityksestä. Minä ja Matti saatiin molemmat hommat. Kävin ensin pikaisesti saunomassa ja uimassa sitten he. Tarjosivat minulle saunan jälkeen makkaran ja oluen. Kyllä maistui hyvälle. Myöhempää tuli pari hesalaista jokivartta ylös ja minä yksinäisenä siirryin yläpetille. Yöllä kuului ininän sijasta krohinaa vaan sainpa kuitenkin unenpäästä kiinni. Luppopäivä ei vaellus km.
Kohti Kultasatamaa • 11.8.97 Maanantai 11. vaelluspäivä Heräsin seitsemän maissa kylmään pilvettömään aamuun. Laittelin aamupalat portailla muiden vielä nukkuessa. Vähitellen muutkin pääsivät jalkeille ja minä jatkoin vaellustani n.klo 9.00. Helppo polkutaival Latnjoaivin rinteille ja sitten loppumatka paljakkaa huipulle. Kylmä tuuli pisti suojautumaan huipulla sadeviittaan. Komea paikka maisemien pälyilyyn. Laskeuduin Mattit Ravadaksen latvavesille ja harmittelin kultamiesten jälkiä jokivarsissa. Tauko ja ruoka pienessä mäntymetsässä ennen nousua Jäkäläpään rinteille. Tulipa Jäkäläpään lentokenttäkin nähtyä. "Lennonjohtotupa" tasaisen mäen laidalla ja kenttä merkattu valkoisilla levyillä tunturiin. Meinasin soittaa kotiin vaan en kuitenkaan viitsinyt. (autiomaan ainoa puhelin). Päätinpä mennä vilkaisemaan Morgamojan kultalaa. Kipitin vauhdilla Jäkälän rinnettä ja Pellisenlaen yli vain huomatakseni, että Morgamissa on joukko lukiolaisia. Vilske ja haju tuvassa olivat melkoisia joten päätin jatkaa matkaa ruuan jälkeen. Kunnon mäntymetsään pääsin ensikerran Hengenahdistuksenmäessä. Maisemia sekä puita ihaillen (paljon luppoa) laskeuduin Kapsuojan telttailualueelle johon tuli iltaveneestä myös yksi Kuusankoskelainen pariskunta. Pistettiin nuotio ja he tarjosivat kaputsiinoa (hyvää murokahvia). Parannettiin Maailmaa aina puolenyön yli. Kävelymatkaa kertyi 21km.
Ravadasköngäs • 12.8.97 Tiistai 12 vaelluspäivä. Tosi kylmä yö. Makuupussia olis vissiin pitänyt möyhiä ennen unia vaan menihän se yö siinä. Aamukin meni pitkäksi kun heräsin vasta 9 jälkeen. Tulin kultasatamaan ja merkkasin itseni päiväkirjaan. Alkaa olla liikaa lopun makua. Lähdin rahnustamaan polkua Ravadaskönkäälle. Vastaan tulijoista osalta sai vaivoin tervehdyksen joten ollaan selvästi turistialueella. Männikkö on kaunis ja löytyi se iso kelokin jossa kuvasin Miian 9 vuotta sitten. 165 askelmaa portaissa jotka laski alas Lemmenjoen varteen. Kyllä köngäs on upea ja poltin siihen filmiä entiseen malliin. Ravadaskönkään tuvalla ei ollut tullessani ketään mutta kylmä oli ja tuuli. Vetäydyin sisälle sipulikeiton valmistukseen. Viereiseen huoneeseen tuli "hellou" ulkolaisia, 2 tyttöä ja jonkin ajan päästä tälle puolelle pariskunta joka oli kävellyt Njurgalahdesta. Iltaveneellä ja jalkaisin saapui porukkaa vielä lisää ja Saksalais-Ranskalainen miehitys meni toiselle puolen ja Suomalais-Tsekkiläinen meidän puolelle. Väkeä riitti vielä telttoihin tuvan ulkopuolelle. Ilta oli tihkusateinen mutta meni joutuisasti ja mukavasti kuten tuvassa yleensä. Naapurituvan mekkala jatkui hivenen pidempään ja meidän tuvan kalastajat tulivat verkoilta vielä sen jälkeen. Minä vissiin nukahdin viimeisenä. Päivän kävely 8km.
Härkäkoski - Njurgalahti • 13.8.97 Keskiviikko 13. vaelluspäivä. Tupa heräsi ennen seitsemää ja siinä sitä sitten kukin tahollaan hoit askareensa. Kalastajat jäivät vielä tarjoilemaan tsekkitytöille keitettyjä lohia kun muut lähdimme n.8 liikkeelle. Upeassa männikössä Härkäkoskelle ja "lossi"-veneellä yli. Härkäkosken vuokratupa komealla paikalla ja maisemalla järven rannalla. Ruokatauko kahlaamolla ja loppumatka pitkää harjua puiston laidalle. Polku oli tylysti katkaistu aidalla ja kulku ohjattu aidan viertä uudelle parkkipaikalle. Harmittelin asiaa mutta aita osottautui viimetalvisen pahan lumitilanteen pakottamaksi porojen ruokinta-alueeksi eli annetaan anteeksi. Njurgalahdessa ensin soitto kotipuoleen (Ellua en saanut kiinni) ja sitten yhdelle oluselle Ahkun tupaan. Käväisin vielä kahvilla naapurissa ja sitten uudella opastustuvalla jossa vierähti tovi. Otin yöksi tuvan 60mk ja nyt suihkun jälkeen suuntaan syömään. Poronkäristys ahh. Njam. Päälle kahvit ja mustikkapiirakka.
Etelään • 14.8.97 Torstai Varhainen nukkumaan meno ja tietoisuus aikaisesta "pakkoherätyksestä" sa aamuyön unen pätkittäiseksi. Ehdin kuitenkin hyvin postitaksiin jossa olin ainut 8 koululaisen lisäksi. Menesjärvellä vaihto bussiin ja Inariin. Inarissa ensin aamukahvi ja sämpylä sekä pankkiautomaatilla käynti 700mk. Seuraavaksi ostamaan tuliaisia. Mökille 4 kahvikuksaa ja Ellulle puukko. Uudestaan automaatille 500mk ja sitten syömään purgeri. Katselin ympärilleni ja kaikki matkamuistomyymälät ennen bussin tuloa. Ivalossa 4 tuntia aikaa ja ostin itselleni ison kuksan ja vyön. Taas käytävä automaatilla. Pitza vakiopaikalla josta odottamaan Linja-autoasemalle. Ravintolan pitäjä toi minun perässäni minulle ravintolaan unohtamani kameran. Kiitos siitä. Jo Inarissa kiinnitin huomion kaveriin joka siemaili olutta. Sama kaveri tuli bussiin Rovaniemelle. Rupattelimme niitä näitä ja hän siemailla siinä pullollisen konjakkia. Tauko Sodankylässä ja Rovaniemellä paikkalipun ostoon. Junassa oli heti väkeä riittävästi joten oli odotettavissa uneton yö. Vastapäätä istui Sallassa marjastamassa ollut vanhempi nainen jonka kanssa rupateltiin pitkin matkaa. Oulun jälkeen juna täysi joten luovuin unista ja istuin aikani ravintolavaunussa kahvilla. Tampereella vasta väljistyi ja nukahdin paripenkille josta konnari herätti Hämeenlinnan jälkeen hieman kovaotteisesti kun juna oli jälleen täysi. Hyvästelin matkaseuran Riihimäellä ja matkustin tuppisuiden kanssa Pasilaan josta täydessä paikallistuupparissa Pitskuun. Kotona olin yhdeksän jälkeen. Soittelin vielä että olin kotona.
Toteutunut reitti HELSINKI-ROVANIEMI Rovaniemi - Inari - Njurgalahti - Joenkielinen 9,5 9,5 Takkivaara - Oahojoki - Villinkijärvi 14,0 23,5 Vaijoki - Lemmenjoki - Puskuäytsi 15,5 39,0 Postijoenlatvan tupa 12,0 51,0 Vaskolompolon tupa 13,0 64,0 Kietsimäjärvi - Pystykurkkio - Jäkäläpää 21,5 85,5 Stuorravoggin tupa 7,5 93,0 Vaskojoki - Paskajoki 13,5 106,5 Vaskojoen autiotupa 9,0 115,5 Luppopäivä 0,0 115,5 Latnjoaivi - Jäkäläpää - Kultala - Kapsuoja 21,0 136,5 Kultasatama - Ravadasköngäs 8,0 144,5 Härkäkoski - Njurgalahti 15,5 160,0 Keskimäärin 12,3km / päiv	Reittikartta
Loppukommentteja Yllättävän rankka reissu. Maasto kohtalaisen vaikeaa ja osa päivämatkoista pitkiä. Ruoka ehdottomasti minimissään, laihduin n.4kg. Ripulille tulisi tehdä jotain. Totuttautuminen kuivamuonaan tai jos vaihtais keittimen kattilat alumiinista teräkseen. En tiedä. Kuntoilu ennen matkaan oli hyvästä ja suositeltavaa vastaisuudessakin. Makuuvaunut matkalla ei kokonaiskustannuksissa ole mikään ratkaiseva hinnan lisä joten harkittava tosissaan. 2 viikkoa meni ajallisesti hyvin joten vain ruoka (rinkan paino) on rajoittava tekijä. Matkalle kertyi mittaa n.160km. Nappiin valmistelujen osalta sujunut reissu kaipasi vain matkaseuraa lähinnä illoiksi ja aamuiksi, päivän kävelyt meni mukavasti yksinkin.
	PATIKOINTI