text

Muotkatunturit 1996
Inarilta Muotkalle Ylempi Honkavuoma Kielajoki Koarvikodds - Mukkalompolo Peltojärvi Peltotunturin ylitys Muotkanruoktu Kotia kohti Toteutunut reitti Loppukommentteja

Inarilta Muotkalle

  Olimme juuri lopettaneet kanoottivaelluksen Inarinjärvellä ja palanneet takaisin Ivaloon.

Keskiviikko 7.8
  Retki aloitettiin perinteisesti Casamiiassa. Pitza ja lapinkulta III, kirjoiteltiin kortteja. Linja-autoaseman vieressä pakattiin rinkkamme retkikuntoon. Ja vielä kauppaan hamstraamaan ruokatarpeita. Reppujen paino hirvittää. Karigasniemen postiautoon ei ollut suurempaa tungosta. Ohitimme Ukonjärven, Inarin ja Kaamasen. Pian oltiinkin Muotkan Ruoktun lomakylässä. Siellä munkkikahvit, Syke 100-kassi ja musta muovipussi jätettiin kahvilaan säilöön ja siitä klo 15.00 kohti Jäkäläpäätä.
  Ilmassa hellettä, Miia kulki shortseissa ja jalat maastokengissä kuin tulessa. Noustiin koivikkoista rinnettä hikihatussa, kun Mikko huomasi, että hänen Halti hattunsa matkaa postiautossa kohti Karigasniemeä. Löytöhatuilla on yleensä taipumus jatkaa harhailuaan. Mikko sai lainaksi Miian h-hatun, sen on joku jättänyt KH:n toimistoon, mutta peräti hyvä hattu ainakin melontareissulla.
  Tuskaisen nousun jälkeen saavuimme viimein jäkäläpään rinteellä olevalle lammelle. Kuteet pois ja uimaan, ihanaa. Lammen rannalla oli teltta vaan inehmoja ei nähty. Jatkettiin kipuamista ylemmäs tunturiin ja alkoi Mukava kulkuinen tunturinummi. Meitä vastaan tuli pariskunta joiden 5 päivän vaellus oli loppumassa. Jätettiin rinkat Jäkäläpään kivikkoisen huipun laidalle ja kavuttiin loikkien huipulle. Ei oltu uskoa silmiämme. Pohjoisen horisontissa Norjan puolella näkyi lumisia tunturin rinteitä. Luulisi niiden sulavan näillä helteillä. Jäkäläpäältä avautui upea maisema, sen huipulta pystyy erottamaan kaikki Muotkatunturien korkeimmat laet.
  Palattiin rinkkojen luo ja suunnattiin kohti Alemman Honkavuoman takana olevalle lammelle, jonne Mikko oli ajatellut yöpymistä. Totta puhuen matkanteko oli aika tuskaista ja saapuessamme lähemmäs lampea valkoisen miehen nenä erotti savun hajun. Erämaassakin voi olla tungosta, Paikkamme oli varattu. Huokaisten jatkoimme vielä noin 600m ja lysähdimme vanhan nuotiopaikan ääreen, Isohkon hongan juureen. Mikko valmisti tukevan jauhelihamakaroniaterian tulilla ja telttapaikkaa jouduttiin vähän etsiskelemään, Hirven paskoja oli joka paikassa. Teltta pystytettiin poropolulle hieman kaltevaan paikkaan ja pohdittiin liummeko makuualustoinemme kanssa lampeen. Kyllä nukutti.

.

Ylempi Honkavuoma

Torstai 8.8
  Mikko 36v.   Heräsimme lämpimään auringonpaisteeseen, Mikolla hiki. Mikko järjesti nuotiokivet, jotta saatiin aamupuurot ja kahvit tulilla. Säästämme Sinolia pahanpäivän varalle, koska sitä jäi melontareissulta vain 0.5l ja K-Hyvärisellä ei ollut sitä lisää.
  Kello 12.00 lähdettiin ja oih-ja voih miten painavalta rinkka edelleen tuntui. Miia vähän piristyi, kun alkoi löytyä punikkitatteja. Ristimmekin yhden kurun Tattilaaksoksi. Korkealla rinteellä nähtiin n.20 henkilön vaellusryhmän pitävän taukoa laaksossa vaan eipä lähemmin törmätty. Laskeuduimme Ylemmän Honkavuoman vieressä olevalle pitkähkölle lammelle uimaan. Virkisti tässä helteessä. Taivallettiin n.2km ylävirtaan ruuan laittoon. Poimitut tatit ja kalopsilihaperunapata maistuivat. Siinä istuskellessamme päätettiin muuttaa reittisuunnitelmia eli lähinnä lyhentää päivämatkoja.
  Jatkoimme edelleen ylävirtaan, yllättävän paljon oli noita leiripaikkoja, yksi vähän sottainenkin ja ja jonka vanhat nuotiosavut Mikko vainusi. Ihme tuolla nenällä! Kaksi komeaa haukkaa (kotkaa) lenteli yläpuolella ja ne naukuivat. Noin klo 19.00 leiriydyimme, hyödynsimme vanhan nuotiopaikan jonka "uunin" Mikko teki uusiksi. Syntymäpäiväsankari tarjosi kahvit lahjapannustaan ja kaurakeksejä. Miia teki tikkupullaa, oli ihan syötävää. Jauhelihaa kanttarellikastikkeella + vähän tatteja iltamenyynä ja kun kello on 23.30 on päiväkirja saatu ajan tasalle. Riekko huuteli yöllä (Mikon tunnistus).

.

Kielajoki

Perjantai 9.8
Hikinen herätys. Telttamme on lähes saunalämmin. Kömmittiin aurinkoon noin 10.00 ja laitettiin riisipuuroa aamiaiseksi. Mikon annostelu ei ole ottanut huomioon runsasta leipä ym. syömistä joten häveten tunnustettakoon, että heitettiin osa pois. Pian liikkeelle lähdön jälkeen ylitettiin Ylempi Honkavuoma soisessa mutkassa kahlaamalla kengät käsissä. Itikoita oli kerrankin haitaksi asti. Noustiin kallioista rinnettä ja välillä koivikkoistakin kunnes olimme, Kellonkadottamaäytsin pohjoispuolella olevan tunturin harjalla. Nähtiin kiikarilla vielä rinteellä ollessamme eilisen suuren ryhmän kulkevan vastapäisen tunturin harjalla (Hanhipään eteläpuoli 4km päässä) eivät vilkuttaneet takaisin, sivistymättömät.
  Ylitimme erinimisiä "päitä" (Tsappoaivi, Tuolbaoaivi) ihan pikkaisen satoi ja yöpaikaksi valittiin luonnonkaunis paikka Kielajoen mutkasta. Mikko ehosti vanhan nuotiopaikan sopivaksi käyttöömme, ja siinä sitten laitettiin sapuskat (tulinen Havaijinpata &endash; nimensä veroinen) ja lämmitettiin vettä hiusten pesua varten ja kastauduttiin jääkylmässä vedessä. Miia pesi vihreän T-paitansa, jonka hikirannut eivät kyllä miksikään muuttuneet. Itikoita oli pikkaisen ja telttapaikka kohtalainen.

.

Koarvikodds - Mukkalompolo

Lauantai 10.8
  Aamupöperöt tulilla ja karttojen tutkiskelun jälkeen päätettiin tyytyä vain ihailemaan vastapäätä näkyviä Urroaivia ja Urrekoaivia ja suunnata kulkumme kohti Mukkalompolon kämppää.
  Helle vaan jatkuu. Suuntasimme kulkumme kohti Piekanaäytsiä, jossa oli poromiesten kotatarpeita: saharoikkui koivussa ja Hackmanin veitsikivellä. Vuoden 1968 kartan pohjalta edessämme piti olla poroaitaus, vaan aidasta oli enää rippeet jäljellä, juuri ja juuri erotti lahoavan aitajonon maassa. Suunta oli selvä, kohti Koarvikoddsia, joka avautui edessämme 200mylempänä.
  Hikinen urakka jalat vaelluskengissä kuin uunissa. Rinkat jätettiin vähän alemmas suuren kiven varjoon, mukaan otettiin kartat, kamera, kiikari, juomapullo ja epämääräinen klöntti Fazerin sinistä. Vaivalloista nousuamme seuranneet porot olivat meitä huipulla odottamassa. Upea maisema joka suuntaan aukeni edessämme. Kannatti tulla, Mikko on haaveillut tänne tulemisesta 15v. ensimmäisen yrityksensä jälkeen. Kiikareilla yritettiin tsiigata Mukkalompolon kämppää, mutta ei nähty. Miia ei kauhean paljon kämpästä näillä helteillä välittänyt, mutta suostui lähtemään vaihtoehtojen puutteessa.
  Rinkat haettuamme laskeuduimme jyrkkää rinnettä koivikkoon, jossa päästiin muutaman kypsähkön mustikan makuun. Ennen soille laskeutumista huilattiin hetki pienen lammen rannalla ja napsittiin vähän hedelmäsokeria vahvistukseksi. Sitä kyllä tarvittiinkin, alkoi suo, joka kartalla oli merkitty helppokulkuiseksi, mutta se pani vaeltajat vähän kiertelemään kumartelemaan, koska märällä suolla oli lakkoja. Ylitettiin Vestojoki ja ihmeteltiin kun tupaa ei näy.
  Tupa oli palanut, samoin huoltorakennus, ilm. viime talvena. Eipähän tarvi mennä tupaan yöksi, totesi Mikko. Ruokapaikan pöytä ja huusi olivat ainoat, mitä oli tulelta säästynyt. Käytiin uimassa ja jatkettiin matkaa, siinä toivossa, että pääsisimme Saarilompololle johtavan joen ylitse, Ettei tarvitsisi rämpiä samaa reittiä takaisin. Pahuksenmoisesta risukasasta kuului sen verran lorinaa, että päättelimme siellä olevan virtaavaa eli matalaa vettä. Paikalla oli keppejä ja sauvoja (joku tehnyt kolmijalan) joista saimme tukea ylitykseen yllättävän helpoksi osoittautuneesta paikasta. Miia kasteli saappaan heitettyään sen joen yli kivien välissä olleeseen märkään kuoppaan. Teltta pistettiin koivikkoiselle rinteelle Mukkalompolon koillisnurkkaan. Paikalta mahtava näköala Koarvikoddsille. Ilta oli kulunut pitemmälle kuin oli ajateltu joten laitettiin vain iltateetä.

.

Peltojärvi

Sunnuntai 11.8
  Yöllä usvaa lammella ja teltta hyvin kostea. Aamulla Mikko heräsi kun kaakkureita alkoi laskeutua lammelle. Kaikkiaan paikalle tuli 12 tummaa lintua. Tukevasti riisipuuroa mustikkasopalla, aamiaiseksi. Telttakin kuivui nopeasti oksilla auringossa (pääliteltta).
  Suuntasimme Littemuoroaiville. Alkumatkan suotkin jouduttiin kiertämään joten aloimme epäillä pääsyä peltojärven itäpuolelle. Nousu tunturille oli tuskaisen kuuma Mikkokin otti paidan pois. Huipulla onneksi hieman tuulee. Peltojärven eteläpuolisia soita kiikaroituamme tulimme siihen tulokseen, että mennään Peltojärven rantaan yöksi ja huomenna Peltotunturin yli. Kiikareilla näkyi hiekkarannan merkkejä rannassa joten läksimme laskeutumaan kohti Peltojärveä.
  Rannalle kun saavuttiin, liiat kuteet riisuttiin, hiekka poltti, mutta oli ihanan virkistävää kahlata matalaa rantaa joka hiljalleen syveni. Kuin Yyterin hiekat, mutta todella vähän väkeä. Tuossa paratiisissa oli tosin valkoinen mies käynyt aiemmin, Rannalla näkyi kengän jälkiä, rantatörmällä vene, verkon kohoja ja lappalaisten kotapuut. Uinnin jälkeen keitettiin sapuskaa ja sunnuntain kunniaksi iltapäiväkahvit. Mikko pyykkäsi ja Miia teki hiekkatalon. Rannalla pörrösi myös pieni pyörremyrsky. Paikka tuntui todelliselta paratiisilta, joten päätettiin jäädä sinne yöksi. Poro oli rantalenkillä, jolkotti Karhuojan yli tosta vaan, joten päätimme myös ylittää sen ja siirtyä kodan läheisyyteen.
  Kodan nuotiopaikka oli niin sottainen ja lähemmäs rantaa rakennettu kiuas/uuni meidän käyttöömme sopimaton, joten ekan kerran Mikko teki ihan uuden nuotiopaikan, lainattiin kodasta verkko. Ennen käytiin kuitenkin iltapäivälenkillä Peltojärven eteläpään rantaa kiertämässä. Siellä oli myös beach muttei niin pitkä kuin meillä. Löydettiin kotkansulka, joka viedään tuliaiseksi etelään. Kevyempi kuin poronsarvet. Illalla vielä uimassa, tehtiin ruoat tulella ja paistettiin tikkupullaa. Hyvä ruoantuoksu houkutteli seuraamme petteri-poron, joka tunsi suurta mielenkiintoa telttaamme ja rinkkojen ruokapusseja kohtaan. Mikko sai hätistellä Petteriä sarvesta pitäen kauemmas teltasta. Petteri jäi lähistölle riipimään koivunoksia. Samalla selvisi salaisen puutarhurin arvoitus, siksi koivikkojen lehtiraja on niin tasainen (n. 150cm) koska porot pistelevät alaoksat suuhunsa. Mikko kiikaroi Peltojärven toiseen päähän, matkaa n.7km ja oli näkevinään siellä leiriytyjiä, Miia ei kyllä nähnyt mitään. Järven vastarannalla n.2km sitä vastoin annettiin savumerkkejä ja kiikarilla todistettavasti näkyi retkeilijöitä. Kun aurinko painui mailleen kömmittiin telttaan ja pohdittiin, mahtaako Petteri ängetä väliimme. Petteri jolkutteli teltan tuntumassa koko yön, mutta ei telttaan ängennyt.

.

Peltotunturin ylitys

Maanantai 12.8
  Mikon huivipäivä. Aamuun mennessä Petteri oli ottanut pitkät, mutta kellokas-poron kellon kalkatus kuului jostain. Pohdimme, miten on kellokkaan sielunelämän laita jatkuvassa kalkkeessa. Aamupuurot ja kaffeet, leiri kasaan, löytyi muuten yksi telttatikku ja Mikko purki nuotiokivet takaisin järveen. Ei meistä muita jälkiä jäänyt, kuin ees-taas askeleet pitkin rantahiekkaa ja nekin tuuli ja laineet huuhtelevat pois.
  Matka alkoi pitkin rantahiekkaa kohti Vuomalahtea. Vuomajoen ylitys ei onnistunut rannasta joten kiersimme vähän kauemmas, kunnes joen pystyi ylittämään saappaat jalassa kiviä pitkin. Edessämme kohosi päivän tavoitteemme Peltotunturien Peäldoajvi (567m) (Peltojärvi 279m), jonka päällä oli "näköalatorni" eli kolmiomittauspiste. Nousua kovassa helteessä, superjuomaakin tarvittiin avuksi. Sapuskaa tehtiin pienessä notkelmassa kauniin solisevan puron varrella koivujen ja pajujen varjossa. Istuimena oli suuri myllynkivi ja purossa oli mukava huljutella kuumottavia jalkoja.
  Edessä kohosi peltotunturin korkein huippu hieman yli 200m ylempänä. Kadehtien katseltiin kuinka porot jolkuttivat ohitsemme ylös rinnettä. Pidettiin vielä pieni istumatauko ennen huippua. Tällaisella helteellä tulee juotua litratolkulla vettä vaan sitähän täällä lapissa on riittämiin. Peltotunturin laki oli pienoinen pettymys. Kauas kyllä näki vaan lähialueita ei koska huippu oli tasainen ja laaja. Torni oli harmaantunut hirsirakennelma jota ensin katseli hieman epäilevänä vaan kiipesi kuitenkin. Torni oli kelvannut hyvin puumerkkien veistäjille ja sieltä erottui hyvin huipulle kivistä ladotut nimikirjaimet ja firmojen nimet kuten: Kone, Tapiola. Hetken pällisteltiin ympärille ja sitten alettiin laskeutuminen.
  Helppokulkuista rinnettä kohden erikoista hiekka harjannetta ja sen vieressä kimaltelevaa lampea. Lammen rannalta ei kelvannut ensimmäinen paikka mataluuden ja mutaisuuden takia ja toiselle rannalle ehtikin sitten jo muita. Päätettiin laskeutua alas peltojoen rantaan. Jokien vedet on lämmenneet 1,5 viikkoisen helteen aikana niin ettei niiden virkistävä vaikutus ole enää aivan entisensä. Joki ylitettiin heti, Mikko sukkasillaan ja Miia paljain jaloin. Lähdettiin etsimään yöpymispaikaksi kohtaa jossa voitaisiin myös uida. Kun sellainen löytyi oli siellä nuotiopaikan lisäksi rannalla myös pari onkea ja takkia. Iltapöperön teon aikana ilmestyi paikalle 3 Ivalolaista poikaa jotka olivat jokivarrella kalassa. Olivat pitäneet leiriä Peltojärven päässä, paikassa joka edellisiltana oltiin havaittu kiikarilla. Pojat pistivät oman nuotion sivummalle. Nuotiolla istuessamme kulki ohitsemme muutama kalastaja joista toinen oli kotoisin Noormarkusta. Juttelimme hetken vaan kaverilla oli jo nälkä. Telttailemaan vetäydyimme hieman tuonnemmaksi. Uni tuli jälleen vaivattomasti.

.

Muotkanruoktu

Tiistai 13.8.
  Heräilimme verkalleen eihän meillä ollut enään kiire minnekään. n.12km ja pari päivää. Nuotio palamaan jälleen aurinkoisessa säässä, vain hieman harsopilveä estämässä pahimman paahteen. Riisipuuro ja aprikoosikiisseli ym normaalit leipä ja kahvivärkit. Ivalolaisten teltoilta ei näkynyt liikettä kun me läksimme tallustamaan jokivartta alaspäin.
  Vastarannalla oli kuitenkin pian samaan suuntaan matkaava ryhmä. (Eiliselle päivälle. Pojat tiesivät tarkemmin Mukkalompolon kämpän kohtalosta. Tuhopolttaja oli iskenyt myös Harakanpesän kämpälle ja sen lähettyville tehtyyn uuteen kotaan kevättalvella. Peltojärven kierto sen länsipuolelta osoittautui siis todella järkeväksi). Peltotunturia olisi mukava lähestyä täältä päin kun se pikkuhiljaa kasvaa suuremmaksi ja näkyy jo kaukaa.
  Lahtisen kämpän kohdalla oli koskessa kalastajia. Itse tuvalle ei menty kun se oli toisella puolella jokea. Tupa näytti vaatimattomalta mutta eihän sitä koskaan käymättä tiedä. Oltiin myös juuri päätetty jatkaa samantien Muotkan Ruoktulle kun jokivarren polut jouduttivat mukavasti matkaa.
  Jokilaakso on laaja ja joki kivikkoinen. Ensimmäiset männyt tulivat vastaan pian yöpymispaikan jälkeen vaan varsinaista männikköä saatiin odotella vielä viitisen kilometriä.
  Muitakin matkaajia näkyi vastarannalla jossakin kohdin. Me pysähdyttiin uimaan ja pussikeitolle n.5km ennen Muotkan majaa. Uimapaikka ei ollut parhaimmasta päästä mutta kyllä siinä syvyyttä sen verran oli, että pystyi muutaman vedon rintauintia vastavirtaan ottamaan. Reipasta matkaamme vauhditti huomattavasti se että nousimme kivikkoiselta rantapolulta rinteen päällä kulkevalle tasaiselle hiekkapolulle.
  Pian alkoi näkyä viikontakaisia maisemia eli paikka josta läksimme kohti Jäkäläpäätä 7.8. Ei aikaakaan kun Muotkan Ruoktun majoitusmökkien katot jo näkyivät ja ympyrä oli sulkeutunut. Hikisinä mutta onnellisina istuimme tupaan ja noudimme oluet. Kirjoiteltiin postikortteja sekä ostettiin hihamerkit. Turisteja lappasi sisään ja ulos. Me otettiin vielä kahvit ennen saunaan menoa. Puhtaat päällä palasimme tupaan jossa juttelimme isännän kanssa ja muitten matkalaisten kanssa kaikesta mikä liittyi Muotkatuntureihin, Saamenkieleen, kalastamiseen ja poltettuihin tupiin. Isäntä lupasi kaikille paikalla olijoille, että se joka löytää Muotkan Ruoktun esitteessä olevan seidan jostain Muotkan alueelta, viikon mökkimajoituksen. Sitä sitten porukalla pohdittiin. Isäntä on saanut "Suomen paras" palkinnon poronkäristyksestä ja siitä todistus seinällä. Yöpaikka katsottiin tien toiselta puolelta muutaman sadan metrin päästä.

.

Kotia kohti

Keskiviikko 14.8
  Vielä saatiin tehdä yhdet aamupuurot eikä vieläkään ollut satanut, vaikka illalla oli taivaalle kasautunut tummia pilviä. Muotkan Ruoktulla ehdittiin vielä muutama kortti lähettää ja kysellä Hans Niittyvuopiolta (isäntä) mm. ilmansuunnat saameksi. Karttaa ja tuntureiden nimiä käännettiin suomeksi kunnes oli siirryttävä hieman myöhässä olevaan Eskelisen bussiin. Kyydissä oli ulkolaisia niin idästä kuin etelästä ja he naureskelivat kovaa vauhtia jota kuski piti. Taakse jäi Kaamanen ja Inari. Ivalossa oli sen verran taukoa että ehdittiin pankkiautomaatille ja matkamuistomyymälään. Evästä loppumatkalle ostettiin tutusta myymälästä. Sodankylän tauolla Miia soitteli kotiinpäin ja Mikko kävi kahvisämpylällä. Junassa oli runsaasti tilaa ja Mikko sai nukuttua mukavasti vaan Miia sanoi valvoneensa lähes koko matkan.

Torstai 15.8
  Helsinki. Pasilassa aamu seittemän maissa ja kotona kun paikallistuuppari oli meidät Pitäjänmäelle vienyt.

.

Toteutunut reitti

Muotkan Ruoktu - Alempi Honkavuoma - Ylempi Honkavuoma - Kielajoki (Urroaivi) - Piekanaäytsi - Koarvikodds - Littemuoroaivi - Peltojärvi - Peltoaivi - Peltojoki - Muotkan Ruoktu

.

Loppukommentteja

  Aurinkoisin ja kuumin reissu minkä olen koskaan tehnyt. Muotkalle pitää mennä vielä uudestaan sillä koko länsipuoli jäi "tutkimatta". Saariselkämäistä tunturimaastoa jossa mukava kulkea. Jokilaaksot hieman ikävää koivikkoa ja kivistä maata. Tulenteko on sallittua joten mukavat nuotioillat on mahdollisia, poltettavaa ei tosin kunnolla ole varsinkaan koivusta ei märällä säällä saa juurikaan muuta kuin tuohta. Mäntyä on jokien alajuoksulla joten osa matkasta kannattaa suunnata sellaisiin paikkoihin. Sinolia keittimeen tarvitaan siis sään mukaan. Palaneiden tupien jälkeen on alue entistä vaativampi joten suuria massoja ei alueelle taida jatkossakaan tulla. Maastokengät oli positiivinen yllätys. Selvästi parempi kävellä, kun soiden ylitykselle ja sateisille säille keksisi ratkaisun ei saappaita tarttisi raahata. Lyhyehköt päivämatkat sallivat enemmän aikaa iltapuhteille ja päivätauoille (uiminen) eikä aamusinkaan tarvinnut hötkyillä. Ilta, yö tai aamupatikointi antaisi kuitenkin oman tunnelmansa. Ei riitä että kysyt helsingistä tupien kunnosta vaan jäljellä olevat tuvat tarvitsee tarkistaa paikanpäällä lähtiessä. Rinkan painoon (keveyteen) lähtötilanteessa kannattaa yhä panostaa aikaa. Ruokaa oli hieman ylimääräistä vaan olisi todennäköisesti ollut sopiva raskaammalle vaellukselle.

   25.8.1996 Mikko

Mailia minulle.

PATIKOINTI

Inarilta Muotkalle Olimme juuri lopettaneet kanoottivaelluksen Inarinjärvellä ja palanneet takaisin Ivaloon. Keskiviikko 7.8 Retki aloitettiin perinteisesti Casamiiassa. Pitza ja lapinkulta III, kirjoiteltiin kortteja. Linja-autoaseman vieressä pakattiin rinkkamme retkikuntoon. Ja vielä kauppaan hamstraamaan ruokatarpeita. Reppujen paino hirvittää. Karigasniemen postiautoon ei ollut suurempaa tungosta. Ohitimme Ukonjärven, Inarin ja Kaamasen. Pian oltiinkin Muotkan Ruoktun lomakylässä. Siellä munkkikahvit, Syke 100-kassi ja musta muovipussi jätettiin kahvilaan säilöön ja siitä klo 15.00 kohti Jäkäläpäätä. Ilmassa hellettä, Miia kulki shortseissa ja jalat maastokengissä kuin tulessa. Noustiin koivikkoista rinnettä hikihatussa, kun Mikko huomasi, että hänen Halti hattunsa matkaa postiautossa kohti Karigasniemeä. Löytöhatuilla on yleensä taipumus jatkaa harhailuaan. Mikko sai lainaksi Miian h-hatun, sen on joku jättänyt KH:n toimistoon, mutta peräti hyvä hattu ainakin melontareissulla. Tuskaisen nousun jälkeen saavuimme viimein jäkäläpään rinteellä olevalle lammelle. Kuteet pois ja uimaan, ihanaa. Lammen rannalla oli teltta vaan inehmoja ei nähty. Jatkettiin kipuamista ylemmäs tunturiin ja alkoi Mukava kulkuinen tunturinummi. Meitä vastaan tuli pariskunta joiden 5 päivän vaellus oli loppumassa. Jätettiin rinkat Jäkäläpään kivikkoisen huipun laidalle ja kavuttiin loikkien huipulle. Ei oltu uskoa silmiämme. Pohjoisen horisontissa Norjan puolella näkyi lumisia tunturin rinteitä. Luulisi niiden sulavan näillä helteillä. Jäkäläpäältä avautui upea maisema, sen huipulta pystyy erottamaan kaikki Muotkatunturien korkeimmat laet. Palattiin rinkkojen luo ja suunnattiin kohti Alemman Honkavuoman takana olevalle lammelle, jonne Mikko oli ajatellut yöpymistä. Totta puhuen matkanteko oli aika tuskaista ja saapuessamme lähemmäs lampea valkoisen miehen nenä erotti savun hajun. Erämaassakin voi olla tungosta, Paikkamme oli varattu. Huokaisten jatkoimme vielä noin 600m ja lysähdimme vanhan nuotiopaikan ääreen, Isohkon hongan juureen. Mikko valmisti tukevan jauhelihamakaroniaterian tulilla ja telttapaikkaa jouduttiin vähän etsiskelemään, Hirven paskoja oli joka paikassa. Teltta pystytettiin poropolulle hieman kaltevaan paikkaan ja pohdittiin liummeko makuualustoinemme kanssa lampeen. Kyllä nukutti. .
Ylempi Honkavuoma Torstai 8.8 Mikko 36v. Heräsimme lämpimään auringonpaisteeseen, Mikolla hiki. Mikko järjesti nuotiokivet, jotta saatiin aamupuurot ja kahvit tulilla. Säästämme Sinolia pahanpäivän varalle, koska sitä jäi melontareissulta vain 0.5l ja K-Hyvärisellä ei ollut sitä lisää. Kello 12.00 lähdettiin ja oih-ja voih miten painavalta rinkka edelleen tuntui. Miia vähän piristyi, kun alkoi löytyä punikkitatteja. Ristimmekin yhden kurun Tattilaaksoksi. Korkealla rinteellä nähtiin n.20 henkilön vaellusryhmän pitävän taukoa laaksossa vaan eipä lähemmin törmätty. Laskeuduimme Ylemmän Honkavuoman vieressä olevalle pitkähkölle lammelle uimaan. Virkisti tässä helteessä. Taivallettiin n.2km ylävirtaan ruuan laittoon. Poimitut tatit ja kalopsilihaperunapata maistuivat. Siinä istuskellessamme päätettiin muuttaa reittisuunnitelmia eli lähinnä lyhentää päivämatkoja. Jatkoimme edelleen ylävirtaan, yllättävän paljon oli noita leiripaikkoja, yksi vähän sottainenkin ja ja jonka vanhat nuotiosavut Mikko vainusi. Ihme tuolla nenällä! Kaksi komeaa haukkaa (kotkaa) lenteli yläpuolella ja ne naukuivat. Noin klo 19.00 leiriydyimme, hyödynsimme vanhan nuotiopaikan jonka "uunin" Mikko teki uusiksi. Syntymäpäiväsankari tarjosi kahvit lahjapannustaan ja kaurakeksejä. Miia teki tikkupullaa, oli ihan syötävää. Jauhelihaa kanttarellikastikkeella + vähän tatteja iltamenyynä ja kun kello on 23.30 on päiväkirja saatu ajan tasalle. Riekko huuteli yöllä (Mikon tunnistus). .
Kielajoki Perjantai 9.8 Hikinen herätys. Telttamme on lähes saunalämmin. Kömmittiin aurinkoon noin 10.00 ja laitettiin riisipuuroa aamiaiseksi. Mikon annostelu ei ole ottanut huomioon runsasta leipä ym. syömistä joten häveten tunnustettakoon, että heitettiin osa pois. Pian liikkeelle lähdön jälkeen ylitettiin Ylempi Honkavuoma soisessa mutkassa kahlaamalla kengät käsissä. Itikoita oli kerrankin haitaksi asti. Noustiin kallioista rinnettä ja välillä koivikkoistakin kunnes olimme, Kellonkadottamaäytsin pohjoispuolella olevan tunturin harjalla. Nähtiin kiikarilla vielä rinteellä ollessamme eilisen suuren ryhmän kulkevan vastapäisen tunturin harjalla (Hanhipään eteläpuoli 4km päässä) eivät vilkuttaneet takaisin, sivistymättömät. Ylitimme erinimisiä "päitä" (Tsappoaivi, Tuolbaoaivi) ihan pikkaisen satoi ja yöpaikaksi valittiin luonnonkaunis paikka Kielajoen mutkasta. Mikko ehosti vanhan nuotiopaikan sopivaksi käyttöömme, ja siinä sitten laitettiin sapuskat (tulinen Havaijinpata &endash; nimensä veroinen) ja lämmitettiin vettä hiusten pesua varten ja kastauduttiin jääkylmässä vedessä. Miia pesi vihreän T-paitansa, jonka hikirannut eivät kyllä miksikään muuttuneet. Itikoita oli pikkaisen ja telttapaikka kohtalainen. .
Koarvikodds - Mukkalompolo Lauantai 10.8 Aamupöperöt tulilla ja karttojen tutkiskelun jälkeen päätettiin tyytyä vain ihailemaan vastapäätä näkyviä Urroaivia ja Urrekoaivia ja suunnata kulkumme kohti Mukkalompolon kämppää. Helle vaan jatkuu. Suuntasimme kulkumme kohti Piekanaäytsiä, jossa oli poromiesten kotatarpeita: saharoikkui koivussa ja Hackmanin veitsikivellä. Vuoden 1968 kartan pohjalta edessämme piti olla poroaitaus, vaan aidasta oli enää rippeet jäljellä, juuri ja juuri erotti lahoavan aitajonon maassa. Suunta oli selvä, kohti Koarvikoddsia, joka avautui edessämme 200mylempänä. Hikinen urakka jalat vaelluskengissä kuin uunissa. Rinkat jätettiin vähän alemmas suuren kiven varjoon, mukaan otettiin kartat, kamera, kiikari, juomapullo ja epämääräinen klöntti Fazerin sinistä. Vaivalloista nousuamme seuranneet porot olivat meitä huipulla odottamassa. Upea maisema joka suuntaan aukeni edessämme. Kannatti tulla, Mikko on haaveillut tänne tulemisesta 15v. ensimmäisen yrityksensä jälkeen. Kiikareilla yritettiin tsiigata Mukkalompolon kämppää, mutta ei nähty. Miia ei kauhean paljon kämpästä näillä helteillä välittänyt, mutta suostui lähtemään vaihtoehtojen puutteessa. Rinkat haettuamme laskeuduimme jyrkkää rinnettä koivikkoon, jossa päästiin muutaman kypsähkön mustikan makuun. Ennen soille laskeutumista huilattiin hetki pienen lammen rannalla ja napsittiin vähän hedelmäsokeria vahvistukseksi. Sitä kyllä tarvittiinkin, alkoi suo, joka kartalla oli merkitty helppokulkuiseksi, mutta se pani vaeltajat vähän kiertelemään kumartelemaan, koska märällä suolla oli lakkoja. Ylitettiin Vestojoki ja ihmeteltiin kun tupaa ei näy. Tupa oli palanut, samoin huoltorakennus, ilm. viime talvena. Eipähän tarvi mennä tupaan yöksi, totesi Mikko. Ruokapaikan pöytä ja huusi olivat ainoat, mitä oli tulelta säästynyt. Käytiin uimassa ja jatkettiin matkaa, siinä toivossa, että pääsisimme Saarilompololle johtavan joen ylitse, Ettei tarvitsisi rämpiä samaa reittiä takaisin. Pahuksenmoisesta risukasasta kuului sen verran lorinaa, että päättelimme siellä olevan virtaavaa eli matalaa vettä. Paikalla oli keppejä ja sauvoja (joku tehnyt kolmijalan) joista saimme tukea ylitykseen yllättävän helpoksi osoittautuneesta paikasta. Miia kasteli saappaan heitettyään sen joen yli kivien välissä olleeseen märkään kuoppaan. Teltta pistettiin koivikkoiselle rinteelle Mukkalompolon koillisnurkkaan. Paikalta mahtava näköala Koarvikoddsille. Ilta oli kulunut pitemmälle kuin oli ajateltu joten laitettiin vain iltateetä. .
Peltojärvi Sunnuntai 11.8 Yöllä usvaa lammella ja teltta hyvin kostea. Aamulla Mikko heräsi kun kaakkureita alkoi laskeutua lammelle. Kaikkiaan paikalle tuli 12 tummaa lintua. Tukevasti riisipuuroa mustikkasopalla, aamiaiseksi. Telttakin kuivui nopeasti oksilla auringossa (pääliteltta). Suuntasimme Littemuoroaiville. Alkumatkan suotkin jouduttiin kiertämään joten aloimme epäillä pääsyä peltojärven itäpuolelle. Nousu tunturille oli tuskaisen kuuma Mikkokin otti paidan pois. Huipulla onneksi hieman tuulee. Peltojärven eteläpuolisia soita kiikaroituamme tulimme siihen tulokseen, että mennään Peltojärven rantaan yöksi ja huomenna Peltotunturin yli. Kiikareilla näkyi hiekkarannan merkkejä rannassa joten läksimme laskeutumaan kohti Peltojärveä. Rannalle kun saavuttiin, liiat kuteet riisuttiin, hiekka poltti, mutta oli ihanan virkistävää kahlata matalaa rantaa joka hiljalleen syveni. Kuin Yyterin hiekat, mutta todella vähän väkeä. Tuossa paratiisissa oli tosin valkoinen mies käynyt aiemmin, Rannalla näkyi kengän jälkiä, rantatörmällä vene, verkon kohoja ja lappalaisten kotapuut. Uinnin jälkeen keitettiin sapuskaa ja sunnuntain kunniaksi iltapäiväkahvit. Mikko pyykkäsi ja Miia teki hiekkatalon. Rannalla pörrösi myös pieni pyörremyrsky. Paikka tuntui todelliselta paratiisilta, joten päätettiin jäädä sinne yöksi. Poro oli rantalenkillä, jolkotti Karhuojan yli tosta vaan, joten päätimme myös ylittää sen ja siirtyä kodan läheisyyteen. Kodan nuotiopaikka oli niin sottainen ja lähemmäs rantaa rakennettu kiuas/uuni meidän käyttöömme sopimaton, joten ekan kerran Mikko teki ihan uuden nuotiopaikan, lainattiin kodasta verkko. Ennen käytiin kuitenkin iltapäivälenkillä Peltojärven eteläpään rantaa kiertämässä. Siellä oli myös beach muttei niin pitkä kuin meillä. Löydettiin kotkansulka, joka viedään tuliaiseksi etelään. Kevyempi kuin poronsarvet. Illalla vielä uimassa, tehtiin ruoat tulella ja paistettiin tikkupullaa. Hyvä ruoantuoksu houkutteli seuraamme petteri-poron, joka tunsi suurta mielenkiintoa telttaamme ja rinkkojen ruokapusseja kohtaan. Mikko sai hätistellä Petteriä sarvesta pitäen kauemmas teltasta. Petteri jäi lähistölle riipimään koivunoksia. Samalla selvisi salaisen puutarhurin arvoitus, siksi koivikkojen lehtiraja on niin tasainen (n. 150cm) koska porot pistelevät alaoksat suuhunsa. Mikko kiikaroi Peltojärven toiseen päähän, matkaa n.7km ja oli näkevinään siellä leiriytyjiä, Miia ei kyllä nähnyt mitään. Järven vastarannalla n.2km sitä vastoin annettiin savumerkkejä ja kiikarilla todistettavasti näkyi retkeilijöitä. Kun aurinko painui mailleen kömmittiin telttaan ja pohdittiin, mahtaako Petteri ängetä väliimme. Petteri jolkutteli teltan tuntumassa koko yön, mutta ei telttaan ängennyt. .
Peltotunturin ylitys Maanantai 12.8 Mikon huivipäivä. Aamuun mennessä Petteri oli ottanut pitkät, mutta kellokas-poron kellon kalkatus kuului jostain. Pohdimme, miten on kellokkaan sielunelämän laita jatkuvassa kalkkeessa. Aamupuurot ja kaffeet, leiri kasaan, löytyi muuten yksi telttatikku ja Mikko purki nuotiokivet takaisin järveen. Ei meistä muita jälkiä jäänyt, kuin ees-taas askeleet pitkin rantahiekkaa ja nekin tuuli ja laineet huuhtelevat pois. Matka alkoi pitkin rantahiekkaa kohti Vuomalahtea. Vuomajoen ylitys ei onnistunut rannasta joten kiersimme vähän kauemmas, kunnes joen pystyi ylittämään saappaat jalassa kiviä pitkin. Edessämme kohosi päivän tavoitteemme Peltotunturien Peäldoajvi (567m) (Peltojärvi 279m), jonka päällä oli "näköalatorni" eli kolmiomittauspiste. Nousua kovassa helteessä, superjuomaakin tarvittiin avuksi. Sapuskaa tehtiin pienessä notkelmassa kauniin solisevan puron varrella koivujen ja pajujen varjossa. Istuimena oli suuri myllynkivi ja purossa oli mukava huljutella kuumottavia jalkoja. Edessä kohosi peltotunturin korkein huippu hieman yli 200m ylempänä. Kadehtien katseltiin kuinka porot jolkuttivat ohitsemme ylös rinnettä. Pidettiin vielä pieni istumatauko ennen huippua. Tällaisella helteellä tulee juotua litratolkulla vettä vaan sitähän täällä lapissa on riittämiin. Peltotunturin laki oli pienoinen pettymys. Kauas kyllä näki vaan lähialueita ei koska huippu oli tasainen ja laaja. Torni oli harmaantunut hirsirakennelma jota ensin katseli hieman epäilevänä vaan kiipesi kuitenkin. Torni oli kelvannut hyvin puumerkkien veistäjille ja sieltä erottui hyvin huipulle kivistä ladotut nimikirjaimet ja firmojen nimet kuten: Kone, Tapiola. Hetken pällisteltiin ympärille ja sitten alettiin laskeutuminen. Helppokulkuista rinnettä kohden erikoista hiekka harjannetta ja sen vieressä kimaltelevaa lampea. Lammen rannalta ei kelvannut ensimmäinen paikka mataluuden ja mutaisuuden takia ja toiselle rannalle ehtikin sitten jo muita. Päätettiin laskeutua alas peltojoen rantaan. Jokien vedet on lämmenneet 1,5 viikkoisen helteen aikana niin ettei niiden virkistävä vaikutus ole enää aivan entisensä. Joki ylitettiin heti, Mikko sukkasillaan ja Miia paljain jaloin. Lähdettiin etsimään yöpymispaikaksi kohtaa jossa voitaisiin myös uida. Kun sellainen löytyi oli siellä nuotiopaikan lisäksi rannalla myös pari onkea ja takkia. Iltapöperön teon aikana ilmestyi paikalle 3 Ivalolaista poikaa jotka olivat jokivarrella kalassa. Olivat pitäneet leiriä Peltojärven päässä, paikassa joka edellisiltana oltiin havaittu kiikarilla. Pojat pistivät oman nuotion sivummalle. Nuotiolla istuessamme kulki ohitsemme muutama kalastaja joista toinen oli kotoisin Noormarkusta. Juttelimme hetken vaan kaverilla oli jo nälkä. Telttailemaan vetäydyimme hieman tuonnemmaksi. Uni tuli jälleen vaivattomasti. .
Muotkanruoktu Tiistai 13.8. Heräilimme verkalleen eihän meillä ollut enään kiire minnekään. n.12km ja pari päivää. Nuotio palamaan jälleen aurinkoisessa säässä, vain hieman harsopilveä estämässä pahimman paahteen. Riisipuuro ja aprikoosikiisseli ym normaalit leipä ja kahvivärkit. Ivalolaisten teltoilta ei näkynyt liikettä kun me läksimme tallustamaan jokivartta alaspäin. Vastarannalla oli kuitenkin pian samaan suuntaan matkaava ryhmä. (Eiliselle päivälle. Pojat tiesivät tarkemmin Mukkalompolon kämpän kohtalosta. Tuhopolttaja oli iskenyt myös Harakanpesän kämpälle ja sen lähettyville tehtyyn uuteen kotaan kevättalvella. Peltojärven kierto sen länsipuolelta osoittautui siis todella järkeväksi). Peltotunturia olisi mukava lähestyä täältä päin kun se pikkuhiljaa kasvaa suuremmaksi ja näkyy jo kaukaa. Lahtisen kämpän kohdalla oli koskessa kalastajia. Itse tuvalle ei menty kun se oli toisella puolella jokea. Tupa näytti vaatimattomalta mutta eihän sitä koskaan käymättä tiedä. Oltiin myös juuri päätetty jatkaa samantien Muotkan Ruoktulle kun jokivarren polut jouduttivat mukavasti matkaa. Jokilaakso on laaja ja joki kivikkoinen. Ensimmäiset männyt tulivat vastaan pian yöpymispaikan jälkeen vaan varsinaista männikköä saatiin odotella vielä viitisen kilometriä. Muitakin matkaajia näkyi vastarannalla jossakin kohdin. Me pysähdyttiin uimaan ja pussikeitolle n.5km ennen Muotkan majaa. Uimapaikka ei ollut parhaimmasta päästä mutta kyllä siinä syvyyttä sen verran oli, että pystyi muutaman vedon rintauintia vastavirtaan ottamaan. Reipasta matkaamme vauhditti huomattavasti se että nousimme kivikkoiselta rantapolulta rinteen päällä kulkevalle tasaiselle hiekkapolulle. Pian alkoi näkyä viikontakaisia maisemia eli paikka josta läksimme kohti Jäkäläpäätä 7.8. Ei aikaakaan kun Muotkan Ruoktun majoitusmökkien katot jo näkyivät ja ympyrä oli sulkeutunut. Hikisinä mutta onnellisina istuimme tupaan ja noudimme oluet. Kirjoiteltiin postikortteja sekä ostettiin hihamerkit. Turisteja lappasi sisään ja ulos. Me otettiin vielä kahvit ennen saunaan menoa. Puhtaat päällä palasimme tupaan jossa juttelimme isännän kanssa ja muitten matkalaisten kanssa kaikesta mikä liittyi Muotkatuntureihin, Saamenkieleen, kalastamiseen ja poltettuihin tupiin. Isäntä lupasi kaikille paikalla olijoille, että se joka löytää Muotkan Ruoktun esitteessä olevan seidan jostain Muotkan alueelta, viikon mökkimajoituksen. Sitä sitten porukalla pohdittiin. Isäntä on saanut "Suomen paras" palkinnon poronkäristyksestä ja siitä todistus seinällä. Yöpaikka katsottiin tien toiselta puolelta muutaman sadan metrin päästä. .
Kotia kohti Keskiviikko 14.8 Vielä saatiin tehdä yhdet aamupuurot eikä vieläkään ollut satanut, vaikka illalla oli taivaalle kasautunut tummia pilviä. Muotkan Ruoktulla ehdittiin vielä muutama kortti lähettää ja kysellä Hans Niittyvuopiolta (isäntä) mm. ilmansuunnat saameksi. Karttaa ja tuntureiden nimiä käännettiin suomeksi kunnes oli siirryttävä hieman myöhässä olevaan Eskelisen bussiin. Kyydissä oli ulkolaisia niin idästä kuin etelästä ja he naureskelivat kovaa vauhtia jota kuski piti. Taakse jäi Kaamanen ja Inari. Ivalossa oli sen verran taukoa että ehdittiin pankkiautomaatille ja matkamuistomyymälään. Evästä loppumatkalle ostettiin tutusta myymälästä. Sodankylän tauolla Miia soitteli kotiinpäin ja Mikko kävi kahvisämpylällä. Junassa oli runsaasti tilaa ja Mikko sai nukuttua mukavasti vaan Miia sanoi valvoneensa lähes koko matkan. Torstai 15.8 Helsinki. Pasilassa aamu seittemän maissa ja kotona kun paikallistuuppari oli meidät Pitäjänmäelle vienyt. .
Toteutunut reitti Muotkan Ruoktu - Alempi Honkavuoma - Ylempi Honkavuoma - Kielajoki (Urroaivi) - Piekanaäytsi - Koarvikodds - Littemuoroaivi - Peltojärvi - Peltoaivi - Peltojoki - Muotkan Ruoktu .
Loppukommentteja Aurinkoisin ja kuumin reissu minkä olen koskaan tehnyt. Muotkalle pitää mennä vielä uudestaan sillä koko länsipuoli jäi "tutkimatta". Saariselkämäistä tunturimaastoa jossa mukava kulkea. Jokilaaksot hieman ikävää koivikkoa ja kivistä maata. Tulenteko on sallittua joten mukavat nuotioillat on mahdollisia, poltettavaa ei tosin kunnolla ole varsinkaan koivusta ei märällä säällä saa juurikaan muuta kuin tuohta. Mäntyä on jokien alajuoksulla joten osa matkasta kannattaa suunnata sellaisiin paikkoihin. Sinolia keittimeen tarvitaan siis sään mukaan. Palaneiden tupien jälkeen on alue entistä vaativampi joten suuria massoja ei alueelle taida jatkossakaan tulla. Maastokengät oli positiivinen yllätys. Selvästi parempi kävellä, kun soiden ylitykselle ja sateisille säille keksisi ratkaisun ei saappaita tarttisi raahata. Lyhyehköt päivämatkat sallivat enemmän aikaa iltapuhteille ja päivätauoille (uiminen) eikä aamusinkaan tarvinnut hötkyillä. Ilta, yö tai aamupatikointi antaisi kuitenkin oman tunnelmansa. Ei riitä että kysyt helsingistä tupien kunnosta vaan jäljellä olevat tuvat tarvitsee tarkistaa paikanpäällä lähtiessä. Rinkan painoon (keveyteen) lähtötilanteessa kannattaa yhä panostaa aikaa. Ruokaa oli hieman ylimääräistä vaan olisi todennäköisesti ollut sopiva raskaammalle vaellukselle. 25.8.1996 Mikko Mailia minulle.
	PATIKOINTI