Kohti Kiertämäjärveä Harrijoki Keskon kämppä Muorravaarakka Paratiisikuru Sarvioja Sotavaaranjoki Lankopää Taajostupa Luulampi Kiilopää Toteutunut reitti Loppukommentteja 

  

Valmisteluja Malmin seurakuntanuorten lapinvaellus. Ystäväni oli siellä nuoriso-ohjaajana ja pyysi mukaan toiseksi vetäjäksi. Mikäs siinä, suostuin. 9.4.1994 Kokoontuminen Malmin uudella seurakuntatalolla. Katseltiin taloa ja edellisvuoden lapinkuviani. Käytiin läpi matkareittisuunnitelmia, varusteita ja ruokapuolta. Uusi tapaaminen varusteet pakattuna samassa paikassa ennen lähtöä, samalla jaetaan sapuskat ja punnitaan rinkat. Olen tässä koko kevään pikkuhiljaa kuivatellut kaikenlaista matkaevästä itselleni ja koko porukan jauhelihat. 4 ateriaa, 11 henkeä ja 200g jauhelihaa/sapuska tekee 8,8kiloa kuivattavaa. 2.6.94 Ari haki vähän ennen klo 2 ja lähettiin ostamaan tukusta retkimuonaa. Hirvitti se sapuskan määrä. Köyhä olis elänyt sillä vuoden oikein ruhtinaallisesti. Aiemmilla reissuilla olen tottunut ruuan ravintosisällön ja painon lisäksi tarkkailemaan myös sen hintaa joten esim tavallinen puuro on kelvannut. Tietysti minä olen joutunut hankkimaan tavarani tavallisesta kaupasta jossa hinnat on tukkua kovemmat ja saahan seurakunta säästettyä ylijääneet seuraaville reissuille. Alkuillasta sitten oltiin Malmin nuorisotalolla jakamassa muonat ja katselemassa varusteita. On hiukan sellainen tunne jotta muonaa jää ylimääräistä. Oma rinkkani painaa nyt noin 23kg eli kun siitä pistää retkivaatteet päälle niin painoksi jää n. 20kg. Eiköhän tuolla nyt pärjää. Kamera täytyy laittaa harkintaan (1 kilo lisää).
Kohti Kiertämäjärveä   6.6.    Ari tuli noutamaan 10.30 ja huristeltiin Seutulan lentokentän uudelle kotimaan terminaalille. Kotipuolesta tuli sattumalta tuttuja samalle lennolle. Terminaalin aulassa pientä varusteiden tarkistelua ja todettiin yhden keittimen vajaus. Kone lähti klo 12.05. Oulun yläpuolella taivas meni umpipilveen ja Ivalossa jo tihuutti kun oltiin laskeuduttu. Paluumatkan varusteet Kiilopään bussiin ja itse Ivalon autoon. Marinoli ostosten jälkeen vielä siemaus sivistystä eli paikalliseen pizzeriaan. Muurmanskin bussi lähti ajallaan eli noin klo 15.00 ja Raja-Joosepissa oltiin 16.00. Kaksi muuta ryhmää, molemmissa 3 henkeä aloitti vaelluksen samalta kuljetukselta. Alkumatka hieman nykivää kun varusteita korjailtiin ja pakkauksia aseteltiin. Heti liikkeelle lähdön jälkeen oli havaittavissa porukan epätasainen kulkunopeus. Muutama kilometri Luton sillalta pidettiin kahvipaussi ensimmäisten alkaessa sipata. Samassa tuli esiin myös ensimmäiset kiukuttelut. Saas nähdä kuinka porukka pysyy kasassa.   Kiertämäjärven laavulle on kasattu halkoja joten tehtiin tulet ja laitettiin pöpperöt. Onneksi ei satanut koko matkalla. Helpon tuntuinen matka.
Harrijoki 7.6.   Yö tuli nukuttua hieman pätkittäin, Muutama ripaus satoi yöllä. Laavussa oli lämmin ja iltanuotiokin sammui joskus ennen aamua. Itse nousin noin klo 7 ja laitoin nuotioon tulet. Muu porukka heräili tipottain niin, että lähtemään päästiin vähän yli 10.00. Pätkittäistä matkantekoa ja varusteiden kunnostusta. Kiertämäoja ylitettiin vähän Alemman Kiertämäjärven jälkeen joen yli kaatunutta runkoa pitkin. Matka jatkui jälleen ja varusteita kunnostettiin.   Ruokatauko pienen puron rannalla, kun marina oli käydä sietämättömäksi. Yksi tyttö jää kokoajan jälkeen ja osa sen tavaroista on jaettuna muille. Yhden nilkka on kipeä ym ym.... Sapuskatauon jälkeen alkoi sataa ja seuraavat 3 tuntia ja 5km tultiin tihkusateessa ja jatkuvia taukoja pitäen. Vedettiin reitti suoraksi etelään Mikkolan Hangaskurun kautta Harrijoelle jossa saatiinkin jo helpotusta sateen lakattua. Mielialatkin hiukan koheni eli vatsa sisään ja rinkka ulos. Ruoka tuli laitettua ja pientä iltapalaa nuotion äärellä. Tytöt lauleli tuttuja seurakuntaveisuja, nuotio savutti ja pääosa varusteista kuivui. Hieman hirvittää tuo huominen nousu Kuikkapään kylkeä pitkin ja alas Keskolle.
Keskon kämppä 8.6.   Herättiin sateettomaan aamuun. Levällään Harrijoen varrella oleva leirimme sai pikkuhiljaa liikettä. Kovin eri aikaan ja eri nopeudella valmistui ryhmät lähtökuntoon. Yksi rinkka havaittiin rikkinäiseksi. Katkenneen putken sisään veistettiin puupalikka ja ilmastointiteipillä osat yhteen. Harrijoki ylitettiin 11,30 muutaman riun muodostamaa siltaa pitkin. Tasaista kangasmaastoa matka joutui suht' ripeästi kohti Sara-Pieran Muurivaaraa. Suurten tuntureitten lumiset rinteet hiipi näkökenttään massiivisina. Pilvet roikkui huippujen tuntumassa. Pidettiin ruokatauko viimeisten mäntyjen ja ensimmäisten suurien lumikenttien lomassa. Ruokailun aikana katseltiin paikkaa mistä lähdettäisiin ylittämään tunturia.   Alarinteen lumet upotti yli polven ja sulat kohdat pahaa kivikkoa. Vähän ylempänä alkoi hanki kantamaan joten lumikenttää pitkin päästiin mukavasti ylös. Pilvet eikä tuuli haitannut huipulla. Näkymät oli upeat. Päätettiin kulkea tunturirinnettä Rovapäälle ja sieltä alas. Kiertämäoja piti ylittää saappaita kantaen tosin Arin oli päässyt yli ne jalassa. Mun mielestä on kätevämpää ottaa reilusti jalat paljaiksi ja sitten ripeästi yli kuin että saa jatkuvasti pelätä saappaan varresta sisään roiskuavaa vettä. Keskon kämpällä oli 4 henkeä ja koira. Saunakin valmiiksi lämmin. Pojat ensin löylyyn ja tietenkin pulahdus Anterin jokeen. Ilta kuluikin sitten ruuan laiton ja ynnämuun merkeissä. Nukuttiin tuvassa (Ari ja minä kuumassa eteisessä).
Muorravaarakka 9.6.   Herätys klo 8.00 ja lähtö klo 10.00. Kiertämäojan vartta seuraavaa polkua reipasta matkantekoa. Oltiin sovittu ettei pidetä sapuskataukoa matkalla joten selvittiin lyhyillä pysähdyksillä. Puolenvälin jälkeen oikaistiin pienen harjanteen yli takaisin joen varteen. Yllättävän paljon lunta tällä alueella. Polku katosi puron ylityksen jälkeen kinosten alle ja me otettiin kulkureitiksi sula vastakkainen rinne. Kuitenkin tiputtauduttiin alas aivan turhaan sillä oli pakko nousta takaisin kulkukelpoisen reitin kadottua. Kaarre-ojan viimeisessä mutkassa Ari jälleen ehdotti alhaalla jokivarressa kulkevaa reittiä joka osottautui sohjoiseksi, märäksi ja kinoksikkaaksi. Upposin lumeen niin, että saappaisiinkin riitti. Kiroilin mielessäni "Laiskat ja huonokuntoiset tuppaavat laskemaan kulkureittinsä alas ja joutuvat usein ojasta allikkoon". Palasimme jälleen Tiuhelmapään rinteelle jossa kulku oli helppoa kuivaa kangasmaastoa pitkin, vain joitakin lumiläikkiä piti kiertää. Tiuhtelmakurun yläpäässä me otimme Miian (yksi retkeläinen jonka nilkka on turvoksissa) rinkan kannettavaksi. Tiuhtelmakurun rinne on jyrkkä eikä tee hyvää kipeille jaloille.   Muorravaarakassa oltiin hyvissä ajoin kello kolmen maissa. Nuotiopaikalla muonan laittoa ja varusteiden kuivattelua. Leppoisaa ajan viettelyä nuotiolla paitsi, että kaikkeen oltiin osittain tyytyväisiä ja samantien tyytymättömiä. Laitettiin vielä tuhti lihariisipata ja ajoissa nukkumaan.
Paratiisikuru Sarvioja 10.6. Perjantai.   Pitkään nukutun yön jälkeen teimme verkkaisesti lähtöä. Lainasimme varaustuvan keittimiä kun tytöt täyttivät autiotuvan. Vilkaistiin vielä kammiinkin ennenkuin porukka oli valmis lähtöön. Pienellä hakemisella löytyi ylityspaikka josta päästiin saappaat jalassa yli Muorravaarakan joesta. Hanhenmarssia ylös kohti pirunporttia.   Ripeän nousun jälkeen tauko ja laskettelua sadehousuilla Pirunportin lumista rinnettä. Tuulensuojaisan tauon jälkeen kavuttiin loput Pirun-portin lumisesta pohjasta Ukselmakurun alkuun. Kurun alku oli tuulinen ja vedetön (lunta kyllä riitti) joten ruokailu sovittiin tapahtuvaksi Paratiisikurun alapuoliseen laaksoon. Miian jalka kipeytyi lisää lumisessa nousussa ja niksahti pahasti Ukselmakurun ja Paratiisikurun välisellä rinteellä. Me talutimme hänet pieneen painanteeseen tuulensuojaan, josta Ari soitti Ivalon terveyskeskuksen lääkärille. Neuvoi paketoimaan nilkan kylmään ja sitten koko tyttö lämpimään ja alas tunturista. Paratiisikuru oli lähempänä ja siellä on tasanne kopteria varten. Janne ja minä kannettiin alkumatka jyrkkää alamäkeä ja Ari hoiti minun osuuteni loppuun. Muu porukka aloitti sapuskan laiton Paratiisikurun pohjalla, kun Arin kanssa lähdettiin vastarinteelle soittelemaan apua. Hankalan puhelu- ja yhteysviidakon aikana alkoi herätä epäilys akkujen loppumisen suhteen. Lähdin Jannen kanssa hakemaan meidän rinkkoja jotka jäi Ukselman harjanteelle. Puhelimen vara-akut oli nääs minun rinkassa. Alkoi pieni uupumus painaa kun ei näitten kapuamisten aikana ehtinyt kunnolla syömään. Ari sai kopterin järkättyä ja päätettiin, että minä johdan loput tytöt Sarviojan varaustuvalle kun Miia, Katja saattajanaan olisi menossa kopterilla Ivaloon. Ari ja Janne jäivät pitämään seuraa ja huolta tytöistä.   Paratiisikurun ylempi lampi oli osin jäässä ja putouskin täysin lumen peitossa. Tapahtuneet asiat vaikuttivat siten ettei maisemien tarkkailuun oikein ehtinyt eikä liiemmin huvittanut. Lähdin tyttöjen kanssa Paratiisikurun länsilaidan lumikenttää kohti Sarviojan tupaa. Alkumatka taittui hyvin kun lumikin kantoi ja matka oli alamäkeä. Noin 5km siirtyminen tuvalle sujui alle 2 tunnin. Viimeisten satojen metrien aikana näkyi pelastuskopteri pörräävän lähiseudulla. Se laskeutui Sarviojan tuvan edustalle juuri ennen kuin me ehdittiin sinne ja lähtikin pian uudestaan. Paikalla ollut mies oli neuvonut kopterikuskille Paratiisikurun paikan. Pian perille päästyämme kopteri palasi jälleen Sarviojan tuvan vanhalle paikalle jossa oli sopiva aukea tasanne. Tällä kertaa annoin karttani heille ja näytin Paratiisikurun kaksi lampea joiden välissä potilas on. Kone nousi ja katosi rinteen taakse. n. 15min ja se palasi, pysähtyi tuvan ylle. Karttani heitettiin alas josta tiesimme potilaan löytyneen.   Ari ja Janne saapuivat noin 11/2 tunnin kuluttua. Sarviojan tupa on saanut uuden sijainnin hieman ylempää rinteeltä kuivemmasta ja lumelta suojaisemmasta paikasta. Kiva tupa kun poikkeaa tavanmukaisesta standardituvasta. Varaustupa ja autiotupa ovat vaihtaneet remontin aikana paikkaansa. Pyrittiin aikaisin nukkumaan koska oli odotettavissa pitkä vaelluspäivä.
Sotavaaranjoki Lankopää 11.6. Perjantai.   Sää pilvipoutaa ja odotettavissa sadekuuroja. Tavoitteena Lankopään ylitys n. 22km. Aamulla lähtö noin klo 10.00 ja reipasta hanhenmarssia Kaarnepään rinnettä kiertäen. Tytöt ohittivat Sudenpesän kammin pysähtymättä. Rupesin ihmettelemään miksi he oikein ovat tänne maastoon tulleet kun ei mikään muu kuin väsymys saa heitä pysähtymään edes hetkeksi. Kiire Kiilopäälle. Kaarnepään länsirinteellä helppoa kulkumaastoa ja selvä polku. Sotavaaranojassa on komea töyräs ja koskipaikka hieman sen jälkeen kun siihen pohjoisesta on yhtynyt Lupukkaoja. Vilinän johtama tyttöjen hanhilauma ei edes hidastanut paikalla. Töyräästä otin kuvan ja olisi pitänyt ottaa toinenkin toiselta puolen koska siinä työntyi kaksi kivikielekettä joen päälle vain vajaan metrin korkeudella.   Sotapään länsipuolella olevan nuotiopaikan kohdalla on komea koski ja pieni silta. Olimme ylittäneet joen kaatunutta keloa myöten hieman ylempää koska uuteen karttaan ei ole merkitty siltaa. Kosken töyräällä olisi ollut upea ruokapaikka mutta tytöt vänkäsivä hieman alemmas järven rantaan koska siitä oli sovittu hieman aiemmin. (Suunnitelmia tulisi voida muuttaa tällaisessa tilanteessa kun on tiedossa hyvä paikka eikä vaihtoehtoisesta paikasta tiedetä mitään).   (PS. Tästä eteenpäin on jo kirjoitettu Kiilopäällä ja kotona kun matkan aikana ei oikein ehtinyt). Hetken kuljettuamme olisi pitänyt järven näkyä mutta paikalla oli vain kohta jossa joki haarautuu kahteen osaan. Kävelimme vielä hetken (varmuuden vuoksi) ennenkuin hoksasin katsoa myös vanhaa karttaa. Olin todella yllättynyt, että uudessa kartassa oli virhe. Joen haaran keskelle jäänyt "saari" on värjätty siniseksi. Retkeläiset jo ehtivät toiveikkaana kysäistä "ollaanko eksyksissä". Sapuskat siis laitettiin pienen suopuron varrella sopivasti paikalle osuneessa tihkusateessa. Hyvin onnistuneen metsänoikaisun jälkeen Porttikosken sillalle. Porttikoski oli lievä pettymys. Ei vedä vertoja esim. Kotakönkäälle. Sillalta ylävirtaa n.21/2 km. Ohitettiin vastarannalla oleva Porttikosken tupa ja joen suvannossa uiskenteleva, "trumpettiaan" töräyttelevä joutsen. Taimenlammen tiehaarasta ylös Taimenlammelle jossa välipalatauko eli kiisseli, kaakao ja leipä tai muuta mitä kullakin sattui olemaan jäljellä.   Päivän viimeinen etappi oli Lankopään ylitys joka alkoi nousulla Taimenlammen länsipuolella olevalle harjanteelle josta tunturin kaakkois- ja etelä rinnettä kiertäen, huipulle nousematta, kohti Kuivalammelle johtavaa polkua. Alkoi lankopään alarinteellä jalat olemaan hyytelöä vaikka ylhäällä vielä tuntui, että voisi kävellä useita kilometrejä. Kuivajärvellä pistettiin telttaleiri pystyyn ja hengähdettiin hetki ennen muonan valmistusta. Päivän matka n.22km johon kului n.10-tuntia. Hyvä tytöt ja me pojat. Ari soitteli vielä kotiin ja sai tietää, että huomiseksi on luvattu sadetta.
Taajostupa Luulampi Kiilopää 12.6. Sunnuntai   Yöllä ripotteli välillä vaan aamulla saatiin kuitenkin laitella aamupala ilman sateen häirintää. Pilvinen ja kolea päivän alku sai meidät jättämään Kuivalammen eteläpäässä olevan tasaisen nuotiopaikan (roskainen), ja lähtemään. Minulle jo tutuksi tullut Taljapään pohjoispuoleinen reitti Taajostuvalle meni reippaasti. Tuttu traditio muutaman kilometrin kulkemisen jälkeen olevalla tauolla: yksi paita pois turhan hikoilemisen vähentämiseksi. Loppumatka Kulasjoen varren ylempää polkua tuvalle, jossa minä ja Ari oltiin käyty ennen kuin leiriläiset olivat edes syntyneet. Taajostuvalla syötiin viimeinen maastoateria. Etappi Luulammelle alkoi sadekuurolla joka sai meidät pukemaan sadeasut ylle. Sade loppui kuitenkin pian ja alkoi uudestaan vasta kun me oltiin riisuttu sadeasut.   Vielä joen ylitys ja kallioinen rupeama Luulammelle. Opastustuvalla oli päiväkävelijöitä pitämässä nuotiota ja kuivattelemassa varusteita. Meidän tauko oli lyhyt kun oli "kiire" Kiilopäälle. Oikoreittiä Kiilopään harjanteelle ja poroportista vanhan (suljetun) reitin yli ja kohti merkittyä polkua. Kiilopäällä meitä oli vastassa kopterilla kyyditetyt. Haimme vuokramökin "Kiilokaltio" avaimet ja "ei kuin saunomaan". Ilta meni saunoessa, syödessä ja kortteja kirjoitellessa. Ari soitteli Miian loukkaantumiseen liittyviä asioita. Minä koitelin kirjoitella näitä "muisteloita". 13.6.   Aamupala ja lentokentän bussin odottelua. Kone lähti kohti Helsinkiä, kello kahden aikaan ja perillä Vantaalla hieman kello 3 jälkeen. Upeat maisemat koneesta ja vielä kaartaen Helsingin itäpuolitse meren yltä. Kotona olin hieman neljän jälkeen. Reissu tuli tehtyä. Ei se oikein lomalta tuntunut.
Toteutunut reitti Päivämatka km Yhteensä km Rajajooseppi - Alempi Kiertämäjärvi 8,0 8,0 Alempi Kiertämäjärvi - Harrijoki 11,5 19,5 Harrijoki - Anterinmukka 11,0 30,5 Anterinmukka - Muorravaarakanruoktu 9,0 39,5 Muorravaarakanruoktu - Paratiisikuru - Sarvioja 10,0 49,5 Sarvioja - Porttikoski - Lankopää 21,0 70,5 Lankopää - Taajostupa - Kiilopää 11,5 82,0 Keskimäärin 11,7km/päivä	Reittikartta
Loppukommentteja   Reissu tuli talvella tarjolle ja päätin kokeilla. Ei kuitenkaan taida minulle sopia tällainen nuorison vetäminen. On vaikea mieltää sitä ettei kaikki ole lähteneet Lappiin sen itsensä takia tai vain hakemaan itselleen rauhaa. Olinhan minäkin aikoinani vain osa rymyävää porukkaa ja luultavasti pahimmasta päästä. Tapani odottaa matkalta paljon sekä suunnitella ja järkätä sitä etukäteen ei sovi kuin siihen, että lähden yksin eikä muut voi suunnitelmiini vaikuttaa. Tälle ryhmälle olisi pitänyt järkätä pari päivää pitempi vaellus ja siten ettei varsinainen päivämatka olisi ollut kuin 8-10 km. Iltapäivällä olisi sitten voinut energisimpien kanssa käväistä valloittamassa lähituntureita ja mukavuudenhaluiset olisivat saaneet seurustella leirillä. Oppia ikä kaikki.   Omaa vaellusta tälle vuodelle jää kaipaamaan, katsotaan sitten syksyllä jos saa palkatonta. Loukkaantuminen sai jälleen ajattelemaan omaa turvallisuutta kun vielä juhannuksena 26.6 eli pari viikkoa reissun jälkeen taitoin oman nilkkani turvonneeksi siniseksi palloksi jolla käveleminen oli kaksi päivää tosi kivuliasta ja vielä viikonkin päästä pidin sitä ideal-siteessä. Ainakin särkylääke sisältyy seuraavan vaelluksen ensiapupakkaukseen (Burana 600). Vaellusreitti ei tarjonnut minulle kovinkaan paljon uutuuksia kulkihan se pitkälti tuttuja tienoita. Mukavin yllätys oli Sarviojan ja Porttikosken välinen osuus vaikka sille osui kartan törkeä virhe. Itse Porttikoski oli pettymys. Tuli myös nähtyä, että 22km on täysin mahdollinen päivämatka. Sapuskaa tuli otettua matkalle sopiva määrä vaan täytyisi saada aikaa ja rauhaa laittaa sitä. Vuodenaika on hiukan turhan luminen (peittää polut jo alemmillakin rinteillä) mutta ei sentään mahdoton kulkea.
	PATIKOINTI