Sulkava 2008
Helsinki - Sulkava - Linnavuori Varmavirta - Kylmäsaari Ruunasaari - Petrosaari Lohilahti - Lohijärvi - Pussinperä Kalavesi - Julunkivi - Likastenjärvi Likastenlahti - Uitonsalmi - Iso Porkalansaari Kongonluola - Koukkuniemi - Pääskysniemi - Mitinhiekka Telkkäänvirta - Heinsaari - Syrjäispää Suikinvuori kannas - Kesamonsaari - Pömisevä - Tuohistonsaari Selkäsaari - Vekara - Tiaisensaaren laavu Säviönvirta - Lajunsalmi - Sulkava - Helsinki Toteutunut reitti Loppukommentteja

Esipuhe Touko- kesäkuun vaihteeseen sijoittuva 11 päivän melontareissu Sulkavan ja Pihlajaveden seutuville. Matkan aikana ei muistiinpanoja ehtinyt tai laiskuuttaan viitsinyt tehdä. Tässä on siis kyse muistelmista. Matkakertomuksen tueksi on olemassa sentään 900 valokuvaa joissa myös päiväys ja kellonaika. Tunnelmia, tuntemuksia ja ajatuksen juoksua on toivottavasti tullut mukaan.
Ennen matkaa Talven aikana suunnitteli mitä suunnitteli. Monia vaihtoehtoja kävin läpi. Tarkoitus oli reissata niin paljon kun mahdollista tai hyvältä tuntui. Talvella kertyneen painon pudotus ei onnistunut kevään aikana. Perinteiseksi muodostunut kauden aloitus eli pyöräreissu sentäs meni mietteiden mukaan. Kesäkuun alun Lapinreissu piti peruuttaa pohjoisen myöhästyneen kevään takia. Jotain muuta piti siis keksiä. Jossain vaiheessa kevään aikana olin vilkuillut Partalansaaren kiertoa ja Lohilahden kautta muodostuvaa reittiä Pihlajaveden puolelle. Tämä siis melominen mielessä. Näytti käypäseltä reitiltä. Kajakin vuokraajiakin löytyisi siltä suunnalta. Kun lappiin ei sitten päässytkään niin tämä suunnitelma nousi pintaan korvauksena. Pari puhelinsoittoa ja netin kautta tapahtuvaa asioiden varmentelua ja homma oli selvä. Siis Sulkavalta lähtö, Partalansaaren ympäri lohilahden kautta Pihlajavedelle ja paluu lähtöpaikkaan Sulkavalle. Kajakkikärrytkin tuli sitten hankittua, sellaiset halvat ja vähän heppoiset mutta viime vuonna Puulalla testattua mallia. Lähtö oli vaikea, niin kuin nykyään kaikki lähteminen. Onneksi tuo kajakin vuokraaminen tekee pienen pakon. Varasin reissulle 11 päivää aikaa. Paljoa enempää ei olisi mahtunut pyöräreissun ja Puulan melonnan väliin. Säät oli täällä etelässäkin hiukan viileitä mutta kesä sentään alkamassa. Melomaan piti alunperin lähteä Heinäkuussa ja silloin Inarijärvelle. Mutta tämä Sulkavan keikka ja heti perään pienempi Puulan melonta teki sen ettei Inari enään tuntunut mielekkäältä. Patikkareissu siis siirtyi sinne. Mutta se onkin sitten jo eri tarinaa.
Helsinki - Sulkava - Linnavuori 26.5.2008 Maanantai Ei ole vielä kesä mutta sää on kesäinen. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta kun istuskelen Kampissa odottelemassa linja-auton lähtöä. Sulkavan suunalle on luvattu kovaa tuulta ja sadettakin. Tälle ja huomiselle vain, sitten pitäisi kirkastua. Mukana on iso reppu, iso kassi ja vielä pieni päiväreppu. On tähänkin harrastukseen kertynyt "pakollista" rojua runsain mitoin verrattuna ensimmäisiin keikkoihin. Kajakkikärryjen lisäksi tilaa vie omat melontaliivit. Ruokapuolta on mukana kohtuullinen määrä koska ruokakauppa on matkan varrella jo neljäntenä päivänä. Lämmintä vaatetusta tuli mukaan hieman enemmän kuin edellisillä reissuilla. Matka Mikkeliin ja Juvalle oli tuttua mutta Sulkavan linja-auto olikin uusi tuttavuus. Pieni minibussi hoiti reittiä jonka ainoana matkustajana kuljin loppupuolen matkasta. Kajakin vuokraaja oli Sulkavalla vastassa. Vanhempi herrasmies Sulkavan erämatkoista. Siirryttiin heti kahvilan puolelle katselemaan karttoja ja muita rutiini asioita. Saimaan yrittäjät ovat tehneet uuden Vesiretkeilykartaston joka oli kiinnostanut näyttyäni sen nettisivuilla. Hiukan ruinaamalla sain ostettua tuon kartaston, vaikkakin aika kovaan hintaan. Katsotaanpa mitkä on käyttökokemukset.
Ilta oli jo edennyt pitkälle mutta kesällä on valoisaa. Sadettakaan ei ole ihan heti näkyvissä. Tuulesta ei ollut tietoakaan vaikka säätiedotus lupaili jopa 8m/s. Sulkavan keskustassa tehtiin pitkää päivää soutusataman remontin parissa mutta sivummalla oli hyvää nurmikkorantaa lähtöä varten. Kulkupelistäni en tiennyt etukäteen muuta kuin puhelimessa mainitun "täytyy hakea se iso Lohikoskelta". Alleni sain valkoisen valaan, eli vanhahko lasikuitukajakki. Siisti ja hyväkuntoisen näköinen. Pian lähdön jälkeen sain monitoimityökalun avulla kölin vaijerin topparin siirrettyä siten, että köli laskeutui alas. Sen jälkeen menokin muuttui suoremmaksi. Ei tämä kulje mihinkään suuntaan ilman köliä, ei sitten millään. Olipa hyvä olla taas tässä vaiheessa, kajakki vesillä ja itse siinä kyydissä. Kello oli lähempänä ilta seitsemää. Tarkoitus ei ollut ensimmäiselle päivälle muuta kuin päästä vesille ja siirtyä Sulkavan lahdelta ensimmäiseen sopivaan leiripaikkaan. Kun tuuli ei häirinnyt ja kesäillan valoakin riitti niin pian heräsi ajatus urakoida linnavuorelle asti.
Kaartilanselän laidalle tullessa olisi Taponniemeltä tai Taponlahdelta saattanut leiripaikka löytyä. Vilkuilin niitä paluumatkaa ajatellen. Lepsuttelin rauhallisesti mutta kuitenkin ripeästi hämärtyvässä illassa Hakovirtaa länteen. Pieniä sadekuuroja sekä vastatuulen puuskia lukuun ottamatta matka maittoi. Takapuoli vain alkoi tottumattomuuttaan puutua ja joutui tekemään pieniä jumppaliikkeitä. Kajakin lasikuitu istuin on aikamoinen kuppi ja turhaan muotoiltu. Penkin etureuna hiukan painaa reisien yläosaa. Mukana ollutta istuma-alustaa täytyy paksuntaa jotta istuisi hivenen ylempänä. Partalansaaren silta tuli alitettua. Siinä olisi sillan alla rantautumis- ja taukopaikka pienine palveluineen mutta tien läheisyys ei houkuta yöpymiseen. Lähtö tai lopetuspaikkana vallan mainio.
Linnavuorikin tuli aikanaan vastaan. Massiivinen kallio jo hämärtyneessä illassa. Urakointi tuntui nyt hyvältä. Toivottavasti en kipeyttänyt itseäni näin tottumattomuuttani. Kun ei ollut tarkkaa tietoa Linnavuoren keittokatoksen paikasta niin meloskentelin vuoren rantoja katsellen. Laitureita oli kaksi, kumpikaan ei miellyttänyt rantautumista ajatellen. Niiden välillä oli, ison kalliolohkareen kyljessä, piilossa pieni hiekkarannan pätkä. Vedin kajakin siihen. Paikka osoittautui vallan mainioksi melontasatamaksi. Saimaan vedet on nyt lähes ennätyskorkealla joten hiekkarantoja ei tällä reissulla juurikaan tulle näkymään. Piilossa on nämä pienemmätkin. Polkuja seuraamalla löytyi mäen päältä keittokatos ja pöytäryhmä. Telttapaikat vain kortilla. Pari mahdollista paikkaa saa jäädä odottelemaan uutta arviointia kunnes olen saanut ruokaa sisuksiin. Tulipaikalla ei ollut puita. Siitä olin saanut jo etukäteen vihjeen joka piti siis paikkansa. Ei ole edes puuvajaa, vessa kyllä löytyy. Paikka on muuten oikein mukava. Teltalle löytyi sopiva kolo rinteen reunalta kunhan ensin potki paksun käpykerroksen syrjään. Vielä pieni ympäristökierros ennen ansaittua telttaan pitkäkseen vetäytymistä.
Varmavirta - Kylmäsaari 27.5.08 Ti Yöt on jo valoisia. Aamulla ei herätessään tiedä kuinka pitkällä päivä jo kuleksii. Meni hiukan pitkäksi. Matk aväsyttää. Olin tyytyväinen tulostani tänne jo illalla. Ei tarvitse ensiksi pakata ja meloa pientä rupeamaa ja heti rantautua uudestaan. Linnavuori oli joka tapauksessa "pakollinen käyntikohde". Aamupalan aikana mantereen puolelta keittokatokselle tulevalta polulta kuului ääniä. Joku vilahtikin puiden raosta. Sitten taas hiljaista. Ihmettelin. Lähdin tutustumaan Linnavuoreen. Vuorelle on tehty portaat. Onneksi. Kapuamista riittää. Rinteen yläreunassa on kivivalli jonka takana tasaisempaa, kuin missä tahansa mäellä, avokalliota ja maisemia. Täällä maisemat on vain hulppeat. Kiertelin mäen laitoja ja katselin maailmaa kameran etsimen kautta. Upea paikka. Huippua kiertävää kivivallia lukuun ottamatta ei täällä ole mitään mikä viittaisi ikivanhaan linnavuoreen. Mitä pitäisikään olla. Alas mennessä tapaan nuotiokatoksella pari paikallista nuorta jotka ovat tuoneet paikalle klapeja. Olivat aiemmin käväisseet katsomassa pääseekö autolla perille mutta puuhuolto oli kuitenkin pitänyt tehdä kottikärryllä. Paikallinen työttömien yhdistys on ottanut hoitaakseen tämän paikan puuhuollon. Lähdin vielä katsomaan vuoren juurella, rannan puolella, olevia kallioloukkoja ja etsimään siellä kuulemma olevia luolia. Pientalojen ja asuntovaunujen kokoisista kalliolohkareista muodostuu sokkeloinen maasto. Pieniä koloja ja isompiakin onkaloita on monia. Yhden suuren, rinteeltä luisuneen lohkareen taakse on muodostunut luola. Tuonne pääsee mukavasti kunhan suostuu nöyrtymään ja konttaamaan. Tänne olisi pitänyt tulla 40 vuotta sitten, nyt on jo liian kankea ja isomahainen. Luolassa kuitenkin kävin.
Päivä oli jo pitkällä kun pakkasin kajakin ja työnsin itseni vesille. Aurinko oli paistellut aamulla mutta nyt pilvet täytti taivasta. Vastatuulikin oli kohtuullinen kunnes sadekuuron tullessa tyyntyi. Mitään erityisempää ei ollut odotettavissa vähään aikaan. Eikä sääkään antanut aihetta muuhun kuin tasaiseen etenemiseen. Istumapuolella vai tuppasi olemaan puutumista. Oli pakko rantautua jaloittelemaan.
Partalansaaren länsipuolella oleva salmi on kapea ja pitkä. Kapeimmillaan 100m mutta keralla näkyy yli 10km tulevaa kulkusuuntaa. Hieman jopa yksitoikkoista. Varmavirran ja Lajunvirran välillä on Rakokivi. Suuri haljennut siirtolohkare josta sain vinkin etukäteen, kiitos. Salmen laidalla seisovan järkäleen ympäri ja läpi pääsee melomaan. Kannattaa käydä katsomassa. Kylmäsaari, Partalansaaren lounaislaidalla oli ajateltu yöpaikka mutta sitä ennen pitäisi saada vatsan täytettä. Mannilanniemeä ennen Hepolahdessa näytti olevan joku yleinen ranta ja laituri. Ei mitenkään erityisen nätti paikka mutta laiturilla pystyisi hyvinkin soppansa laittamaan. Juuri kun sain tavarani laiturille levälleen tuli rankka sadekuuro. Se jäikin sitten viimeiseksi sateeksi pitkään aikaan. Taivas selkeni nopeasti ja ruokatauon jälkeen pääsinkin matkaan aivan eri maisemaan. Suuri on auringon vaikutus mielialaan.
Jatkoin salmen länsirantaa. Mitään kiireitä ei ollut, olin hyvin "aikataulussa". Kylmäsaarta ennen olevalla Kaksinkertaisella voisi olla myös mukavia leiripaikkoja jos valmis satama ei miellytä. Seuraava paikka olisikin kolmisen kilometriä Kylmäsaarelta edemmäs oleva Tohmosaari. Se olisi harjusaari ja kuulemma komeat hiekkarannat jos vain vesi olisi alempana. Joskus toiste sitten sinne. Kylmäsaaren satamasaari tuli vastaan. Kajakkiranta ei niin kummoinen ollut. Keittokatoskin oli piilotettu sisämaan puolelle. Raivaussahoja pitäisi näiden paikkojen huoltoporukoille jakaa matkaan. Ainakin minä tulen tänne katselemaan maisemia, en rantapusikoita, olkoon kuinka luonnonmukaista tahansa. Venelaituri oli kuitenkin tukeva. Kiertelin hetkosen katselemassa paikkoja. En innostunut hurraata huutelemaan paitsi sään paranemiselle. Telttapaikkaa sai katsoa vielä toisenkin kerran kunnes mukava ilta-aurinkopaikka löytyi saaren länsilaidan kärjestä. Asettauduin aloilleni ja koitin rentoutua. Tuppaa menemään reissun alussa aina hötkyilyn puolelle. Lisää vatekertaa päälle, Iltapala ja auringon lasku. Makuupaikka oli kalteva joten pientä liukumista oli yöksi odotettavissa.
Ruunasaari - Petrosaari 28.5.08 Ke Olipa kylmä yö. En tiedä kävikö pakkasella mutta minun kesäpussi, silkkilakana ja ruskovillakerrasto ei ihan riittänyt. Telttakin tuli laitettua tuulen puoleiselle rannalle. Aamu aurinkokaan ei päässyt metsän takaa lämmittämään. Meni kieriskelyksi ja kaltevalla alustalla se tietää runttautumista teltan laitaan. Aamulla ei sentään satanut. Taivas oli täysin pilvetön ja länsituuli kohtalainen. Purin teltan heti ja siirryin kajakin tuntumaan, vielä maalla olevalle pikkulaiturille, aamupalan laittoon. Rantakalliolla olisi ollut turhan kylmä. Tiedossa oli myötätuulta ja auringonpaistetta. Mikään mahdottoman pitkä ei tämänkään päivän urakka olisi. Täytyy hiukan jarrutella ettei innostu melomaan itseänsä kipeäksi eikä tee oloa kiireiseksi. (Selityksen makua). Tyrkkäsin kulkupelin aalloille ja suuntasin itään. Heti kävi selväksi ettei poikkiaaltoon kannata mennä. Tuuli oli voimakas eikä hetkeäkään huvittanut ajatus kylmästä kylvystä, edes suihkusta. Veden päällä tarkenee, kajakin pohjalle laitoin makuualustan kappale eristeeksi. Samainen makuualustan kappale on sitten istuma-alustana maalla ja kynnysmattona teltan edessä ja suojana kalliolla kajakkia rantaan vedettäessä, monikäyttöinen. Mutta vedessä! Jäiden lähdöstä ei täälläkään ole mahdottoman kauan aikaa. Antaa siis mennä kun on myötäinen.
Tohmosaari olisi kiinnostanut mutta jäi nyt menemättä. Puoli kilsaa pokittain aallokkoon, ei kiitos. Ehtiihän tuonne joskus toiste. Hyvin reipasta vauhtia sai pidettyä vaikka melominen olikin pääosin läpsyttelyä. Varvirannassa olin runsaan tunnin melonnan jälkeen. Keskinopeus taisi nousta 7km/h. Sitä se myötäle teettää. Normaali keskimääräinen kulkunopeuteni lienee siinä 5km/h. Varviranta on Sulkavan soudun välietappi ja retkisoutajien ja melojien levähdys- ja yöpymispaikka. Tilaa on. Kesäjuottola, saunat, ruokailupaikka, nuotiokehiä, telttapaikkoja sadoille. Pidin termarikahvin mittaisen tauon ja katselin paikkoja.
Matka jatkui myötäisessä ja aurinkoisessa säässä. Siirryin Viljakkalansaaren puoleiselle rannalle. Lossin ohi ja suunta Ruunasaaren retkisatamaan. Veneilijöitä on tähän asti ollut vähän tai ei ollenkaan, en muista. Nyt näkyi moottoripaatti menevän kohti Retkisatamaa. Harmitti. Hiukan matkaa lisää melottuani huomasin ettei vielä ollutkaan kyse Ruunasaaresta vaan sen länsipuolen pikkuluodosta. Veneilijä tokaisi ohi mennessään jotta olen varhain liikkeellä. Vastasin, että täytyy olla jotta ehtii. Hiljaista tosiaan. Ei mökkiläisiä eikä vielä kovin paljoa lokkejakaan. Saattaa olla, että lokit ei vielä hautomisen aikana niinkään häiriinny, vasta kun poikasia. Tiedä häntä. Ruunasaaressa on kallioinen satama, pieni etelärannan niemi. Saattaa sieltä soraakin löytyä matalammalla vedellä. Saaressa on tyhjä puuvaja ja opastaulu jota ei ole kunnosteltu sitten sen pystytyksen. Nuotiokehäkin löytyy ja vessa. Roskien keruu sentään sujuu Saimaalla mallikkaasti, Suuri kiitos Pidä Saaristo Siistinä ry:lle. Kävin hiukan jalottelemassa, eli poikkesin kameran kanssa saaren länsipäädyn kalliolle maisemia katselemaan. Oli vaikea löytää jalalle paikkaa kun ei hennonnut tallata komeaa jäkälikköä. Ei näiden saarien sisäosissa paljoa liikuta. Korkeintaan joku marjanpoimija ja joskus joku käy kaatamassa puita tai puut. Nuotiopaikalla sitten maistuikin jo soppa tai mitä se lie.
Siinä Ruunasaaren eteläpuolella olevan lahden itärannalla näytti kohoavan hulppea kallio. Kävin vesille lähdettyäni koukkauksen sitä kautta. Komiahan tuokin mäki. Tuuli ei ollut ollenkaan hellittänyt ja nyt se oli kääntynyt hiukan luoteesta puhaltavaksi. Tiesi poikittaista aallokkoa kun pitäisi palailla Partalansaaren tuntumaan. Sivumyötäisessä, juuri ja juuri mukavuusrajojen sisällä, Korkeasaaren kylkeen, Matalasaaren takaa suojaa hakien Suuren Lammassaaren laitaan ja Kovassa keinutuksessa Käenniemen puolelle. Otin tuon etapin hiukan urakointimielessä. Ei huvita kellua korkin lailla kun aallokko tahtoo kääntää kajakin nopeasti poikittain. Olen tässä jonkin verran tutuilla vesillä. Täällä on muutamana syksynä ja talvena tullut käytyä. Siksi Petrosaarikin oli tuttu ja sen satama tuulensuojaiseksi todettu. Olin hyvissä ajoin perillä. Kiitos koko päivän olleelle myötätuulelle. En silti ajatellut jatkaa matkaa. Lohilahti olisi huomenissa ja tästä sinne suuntaan alkaa mökkitiheys kasvamaan. Hyvä satama tämä, mitäpä riskeeraamaan. Jäi hyvää aikaa kiertää saaressa kameran kanssa. Kalavehkeitäkin koittelin mutta turhaahan tuo. Teltan pistin siihen lahden pohjukkaan lähelle rantaviivaa. Paikka on hyvä mutta viereisellä laivaväylällä kulkevien alusten nostattamat aallot ulottuu aika lähelle. Vielä puoli metriä niin jalkopää kastuu. No kesä kuivaa. Leppoisaa olemista, alkaa vissiin tottua retkielämään taas tälläerää. Iltarusko oli näyttävä, jess!
Lohilahti - Lohijärvi - Pussinperä 29.5.08 To Kauppapäivä. Maaseudun tyhjeneminen on tällaisen retkeilijän kannalta hankala asia. On enää erittäin vähän ja harvassa niitä kauppoja joihin voi poiketa retken varrella. On sitten yksin pyörällä saatikka meloen liikkeellä. Lohilahti on yksi tällainen. Toivotaan pitkää ikää. (Myöhemmin selvisi, että Vekaran lossilla on kesäkioski josta saa jotain elintarvikkeita. Mutta siitä reissun loppupäässä). Kotoa asti olin ottanut koko reissun aamusapuskat ja hiukan kuivamuonaa varalle. Muuten oli ruokakasseissa suurta vajausta. Kiirettä en aamutoimien kanssa pitänyt. Mitäpä sitä hötkyilemään. Aurinko paistaa ja linnut karjuu järvellä. Tuulee yhä lännen suunnalta. Päätän ylittää selkäveden suoraan tästä länteen ja mennä sitten mantereen tuntumassa etelän suuntaan vaikka sitten hiukan keikuttelisikin. Ei se tuuli sitten ollenkaan häirinnyt, käänsi rannan tuntumassa enempi myötäsen puolelle. Saatoin siis jatkaa matkanteossa siitä mihin eilen lopettelin. Tolvanselältä käännyin itään Lohilahdelle. Nenonniemellä komea kallio. Noille kun viitsisi kiipeillä niin hyvät maisemat olisi taattu. Niemen jälkeen olikin aika katsella paikkaa kahvitauolle. Ei tässä kajakissa vieläkään pysty istumaan kuin tunnin ennen kuin paikat alkaa puutumaa ja kipeytymään. Kahden tunnin jälkeen onkin jo aika tuskaa. Kopsanluoto oli pienen saaren nimi. Ei asutusta ja rantautuminenkin tapahtui suoraan sammaleen päälle melomalla. Sopivan ylhäällä on vesi. Koipien oikomisen jälkeen termarin ja leipien kanssa kalliolle. Tekipä hyvää jalotella hiukan.
Lahti oli sitten pian melottu vaikka loppumatka tuntuu loputtoman pitkältä. Lohilahden kylän venesatama ja ranta jäi sivulle. Menin saman tien sillan ali katsomaan sopivaa paikkaa rantautumiselle jotta pääsisin kaupassa pistäytymään. Silla jälkeen heti vasemmalla on matalaa rantaa ja nurmikkoa. Uimaranta ja jotain leikkialuetta. Kauppa on kyllä toisella puolella mutta sinne ei kajakkia saa vedettyä. Kaipa tähän uimarannan laitaan yksi kajakki mahtuu. Tossut jalkaan, säädyllisen puhdas paita päälle ja reppu selkään. Maantiesillan kautta kaupalle. Hyvät on valikoimat. Mukaan lähti kaikkea tarpeellista ja hiukan tarpeetontakin sekä muutama olut.
Evästauon jälkeen pitikin päättää mikä olisi se paras reitti siirtää kajakki Lohikosken toiselle puollelle Lohijärven vesiin. Netistä olin katsellut ja nähnyt Lohikosken padon alapuolella olevan myllyn, tien sinne ja sieltä polun vielä alemmas jollekkin laavulle. Tuon laavun tuntumaan uskoin kajakilla pääseväni ja sieltä myllyn kautta padon yläpuolelle. Katsoin matkalla myös Sahalahden rantaa mutta se ei näyttänyt hyvältä. Lohikosken alapäässä totesin heti ettei ihan helposta operaatiosta ole kyse. Pääsin kuitenkin rantautumaan penkan päälle siinä missä kosken virtaus loppui. Paikalla oli tuo laavu, mutta sen käyttö taitaa olla aika olematonta. Kävin vilkaisemassa myös reitin myllylle ja sieltä tielle. No jaa. Työläs, vaan ei kai mahdoton. Takaisinkaan ei enää huvita mennä. Järkevin reitti olisi ehdottomasti pistää maantiesillan vieressä, uimarannalla pyörät alle ja vetää kajakki sen 1,3km tietä myöden myllyn padon päälle. Tietääpä vastaisuudessa. Nyt siis nyin kajakin maihin siihen laavun eteen. Asensin pyörät ja rupesin nykimään kuormaa kuhmuraisella, kapealla polulla. Useasti sai nostella joko kajakin keulasta tai perästä. 5 metrinen lasikuitupalko ei ole suunniteltu maastoajoon. 90 asteen taitos polulta kosken ylittävälle sillalle oli senttipelin operaatio. Hikipisaroin ja huumorilla selviydyin. Mylly on nätti, pieni ja vielä toiminnassa. Sen padon päällä on tasaista nurmimaata ja hyvä paikka siirtyä takaisin vesille patoaltaaseen. Olipa hyvä ja mukava päästä taas vesille. Lohijärven itäpäähän Jolunkiven seutuville olin ajatellut meneväni ja siellä pitää mahdollisesti luppopäivää. Päätin kuitenkin hakeutua etelän suuntaan Juurikkaselän taakse Syvälahden perukassa olevalle laavulle. Kello oli jo edennyt alkuiltaan mutta ei tässä hätää. Kajakki täynnä ruokaa, sää mainio ja maisemat sen kuin komistuu.
Uitonsaaren kierto, sillan ali ja pienoisessa vastaisessa kohti etelän harjusaaria. Onpas komeaa seutua. Maisema muuttuu lahden perukassa erämaisemmaksi (muutaman mökin ei saa antaa häiritä) ja tuulikin tyyntyi. Sivuutin komeita harjusaaria kunnes Pussinpohja tuli näkyviin. Laavulla on joku, ...kele. Suuntaan kuitenkin sen rantaan. Paikalla on nuoripari ja kaksi koiraa. Maloja haukutaan heti nelijalkaisten toimesta. Istahdan hetkeksi nuotiokehälle. Kysyn sopiiko paistella makkaraa? Ovatko jäämässä yöksi? Vastaukset oli lyhyitä. He näkevät vain toisensa. Eivät kuitenkaan jää yöksi joten saatoin lähteä vielä pienelle melontakierrokselle. Eihän tuollaista kuhertelua voi katsella eikä ole soveliasta häiritä. Kiertelen kameran kanssa täysin tyynessä säässä lähistön lahdenpoukamia ja saaria. Onpa komea paikka. Tunnin verran kiertelin ja sitten päätin, jotta kyyhkyläisten lepertely saa loppua. Olivat kuitenkin ehtineet poistua. Pistin nuotioon puita lisää, haukkasin iltamurkinat, ihailin maisemia, asettauduin laavulle yö asentoon ja suhautin tölkistä paineet. Shh..... On tämä elämää.
Kalavesi - Julunkivi - Likastenjärvi 30.5.08 Pe Hiukan viileää vielä kesäpussilla toukokuussa tämä laavuyöpyminen. Yöllä pitää käväistä laavu takana. Sitten kamera laavulta ja rantaan. Peilityynen järven päällä leijuu ohut usva. Taivaalla ei ole pilven tapaistakaan. Joku lokki piirtää viirua lahden veteen. Toisen heräämisen aikaan on taivaalle noussut ainakin aurinko. Käyn aamurutiinien jälkeen kiertämässä lähimaastoa. Tämä laavu on osa seudun ulkoilureittiverkostoa. Ainakin neljä muuta laavua ja joku melontareittikin. Luppopäiväksi tarkoitettu päivä. Hyvä tekosyy lorvia laavulla vielä enemmän kuin muuten tulisi maattua. Pussinpohja on laavun virallinen nimi, sen huomasin opaskyltistä. Sainpa kuitenkin itseni liikkeelle. Vastatuulen vaikutuksia vähentääkseni koitin nuoleskella lahden länsirantaa mutta tuuli oli niin lahden suuntainen ettei suojaa tahtonut saada. Pian olin kuitenkin palannut Lohijärven mutkaan ja sain kääntyä myötäselle kohti itää. Karuja metsäisiä rantoja. Mökityskin loppui ja tulin Kalaveden tuntumaan. Jaloittelu tauko kuitenkin siinä salmen keskellä olevalla pienellä saarella.
Jolunkivi on suuri rauhoitettu siirtolohkare. Sen ympärillä on luonnonsuojelualuetta. Sopii siis poiketa mutta yöpaikka pitää katsoa toisaalta. Hissuksiin etenin. Kalaveden pohjoispuolella on Honkanen. Sinne pitäisi päästä vesitse mutta mikä lie laiskuus, vai oliko kiire nähtävyyksiä bongaamaan kun en sinne poikennut. Pienen kierroksen jälkeen löysin Jolunkiven rantautumispaikan. Heikosti on merkitty. Eikä se rantakaan kovin kaksinen siinä kohdin ole. No yksi kajakki aina johonkin mahtuu. Kävin vilkaisemassa maisemia. Jättimäinen siirtolohkare on heti siinä rinteen takana. Nuotiopaikka on kirjaimellisesti "kiven alla". Puuvaja hivenen sivummalla. Hain keittiö- ja jääkaappi säkit kajakista ja siirryin kiven alle. Ompas erikoinen paikka. Räpsin kuvia mutta ei niistä taida kunnollisia tulla. Kivi ei mahdu kunnolla kuvaan ;-) Paistan makkaroita ja keitän kahvit.
Yöpaikkaa katselin Arabiankorven niemiltä ja kallioiden tuntumasta mutta ronkelina mikään ei tuntunut tällä kertaa kelpaavan. Jatkoin Likastenjärven puolelle jossa pieni saari viehätti. Oma saari yhdeksi illaksi. Rantauduin paksun sammaleen ja jäkälän peittämälle pienelle kallioluodolle jolla kasvaa harvakseltaan mäntyjä. Joka askeleella jäi jälki kulkemisesta. Hiukan nolottaa. Saareni läpi kulkee kuitenkin heikosti havaittava polku ja länsikärjessä on kalliokolossa vanha tulipaikka. Kun pysyy polulla ja omilla jäljillä niin ei suuremmin tallo kaunista sammalikkoa. Teltalle löytyi pehmoinen paikka saaren keskivaiheilta ja keittiöksi tuo länsipään kallio. Ilta kului hissukseen kameran ja kalavehkeiden kanssa puuhastellessa. Kalaa ei vieläkään, siis kattilaan asti. Pieniä haukia ei lasketa saaliiseen vaan takaisin kasvamaan. Aika lailla erämaista seutua. Toki järvellä jokunen mökkikin mutta ... Viihtyyhän täällä.
Likastenlahti - Uitonsalmi - Iso Porkalansaari 31.5.08 La Sää jatkui kauniina. Aamulla herätys hyvissä ajoin. Päivän ohjelmassa oli siirtyminen Pihlajaveden puolelle. Likaistenjärveä pieni rupeama kunnes lahden pohjukka tuli vastaan. Siinä lahden itäpään etelälaidalla on pieni venevalkama. Ei rakennuksia eikä laituria, vain tie järven rantaan jossa muutama vene kyljellään. Vetäisin kajakin maihin, nostin pyörille, virittelin painopisteen mahdollisimman taakse, kiristin kärryjen liinat ja lähdin vetotaipaleelle. Aivan järven päädyssä isompi tie olisi ollut lähempänä rantaa mutta penkka turhan jyrkkä, puita liika ja mättäätkin ikävämpiä. Hyvästä paikasta siis vedin itseni rantaan. Sopii siitä kai nousta vaikka yksityinen tai jonkun yhteisön veneranta olikin. Siirtyminen Pihlajaveden puolelle on soratietä ylös ja toista rinnettä alas. Matkaa kertyy vajaa 3km. Muutama ohi kulkeva autoilija katselee kajakkia vetävää tyyppiä aika pitkään. Hyvä kuitenkin jotta pysyivät tiellä. Likaistenlahdella on vanha tukkien vesillelaskupaikka. Parhaimman kajakinlaskupaikan kohdalle oli asettautunut ulkolainen matkailuauto. Jouduin siis työntämään kajakin vesille sivummalta heinikon kautta. Ennen vesille menoa laittelin kuitenkin pikaruokaa. Aamupalan olin jättänyt väliin. Ei vain maistunut.
Tuulia taaskin katselin. Tällä kertaa navakasti pohjoisesta. Tetriniemen retkisatama olisi 7km päässä ja kiinnostaisi mutta tuo matka olisi koko matkalta avointa sivutuulessa ja aallokossa kiikkumista. Suora selän ylitys Uitonniemellekin olisi hitusen yli 2km. Ei hyvä. Jäi siis vaihtoehdoksi pyrkiä suoraan vastaiseen kohti Suurta Kontiosaarta ja sen suojassa koukkaus Uitonsalmen suuntaan. Pitkät on salmet ja selät joten aallokkoa muodostuu. Runttasin kuitenkin itseni ensin Kontion taakse ja sen jälkeen Karhunpäänmäen etelärannalle. Suuri on ero saaren tyvenen lämmössä ja selkävesien viimassa. Uitonsalmesta Seppäselälle joka oli kohtuullisen tyyni. Pieni kierros Sepänvuorta katsomaan ja pujottelua pikkusaarten välistä Ingonsaaren lahteen. Rantauduin taas jalottelemaan olihan toista tuntia tullut istuttua. Ingonsaaren kaakkoiskärjen kallio on nätti, kuten muutkin pikkusaarten kalliot. Pieni polku kallion laella jäkäläkenttien keskellä. Pysähdyin hetkeksi tarkkailemaan viereisen luodon pesintäpuuhia. Aamulla liikkeelle lähtiessä olin mietiskellyt meneväni Mustasaaren tai jopa Kongonsaaren takana olevaan retkisatamaan. Iso Porkalansaari oli matkalla ja sinne jonkinlainen satamakin merkitty. Päätin poiketa ainakin katsomaan. Porkalanselän laidalla sain vielä reipasta aallokkoa osakseni. Sitä kimposi kurkiniemeltä ristiaallokoksi joten matka ei ollut miellyttävintä. Ylitin lahden Iso Porkalansaaren puolelle ja laskettelin myötäisessä laajalle hiekkarannalle. Heti oli selvää että tässä yövyn.
Luoteeseen avautuvan lahden perukalla on pitkä kaareva hiekkaranta ja sen takana tasaista kangasmaata. Alue on retkikartta.fi mukaan metsähallituksen "muut suojelualueet" värityksellä. Hieno paikka ja näin varhain kesällä hiljainen. Muutama vanhempi nuotiopaikka ja jonkin verran kulunutta maata ja roskaisuuttakin. Kesän lämpimillä täällä on varmaan väkeä enemmänkin. Keittelin juomisia ja makoilin auringon lämmössä. Tuulikin hellitti tai muuten vain oli vaimeampi tullessaan saaren yli. Pienen tauon jälkeen kiersin katselemassa saaren rantoja ja mahdollista telttapaikkaa lähettyviltä. Paras paikka kuitenkin oli siinä mihin olin rantautunut, eli hiekkarannan tuntumaan. Pystytin teltan ja läksin pidemmälle kävelylenkille.
Niemen metsikkö vaikuttaa vanhalta kasvatusmänniköltä. Sitä on nyt alettu palauttamaan eli ennallistamaan luonnonmukaisemmaksi. Joitakin puita on kaadettu maahan lahopuun saamiseksi, joitakin puita on taas kaulattu jotta kelottuisivat pystyyn. Niemen kapeikkoon oli kaadettu kuusikon keskelle aukio myrskyn jälkiä jäljittelemään jne. Joku siellä kuusikossakin vilahti. Tumma ja kookas ei mikään pikkulintu eikä lintu olleskaan. Mieleen putkahti muutaman vuoden takainen Pihlajaveden melontareissu jolloin olin asioita selvitellessä lukenut artikkelin Pihlajaveden alueella asuvasta karhusta. Saarta, tai pikemminkin niemeä kierrellessä näkyi paikan suosio ja sen syy. Kaunista ja mökitöntä. Ilta tuli, järvi tyyntyi, Iltapala maistui ja auringon laskeutuminenkin piti vahtia.
Kongonluola - Koukkuniemi - Pääskysniemi - Mitinhiekka
1.6.08 Su Sää oli muuttumassa. Tuuli tyyntynyt ja etelästä työntyi harsopilveä. Lähdin kuitenkin vielä auringon paisteessa kohti Kongonsaarta. Muutama vuosi sitten kävin katsomassa sitä Kongonsaaren luolaa eli sodan aikaista bunkkeria. Nyt sinne on tehty laituri ja merkitty polku. Melojia ei sen enempää ole huomioitu. Rantautuminen piti tehdä rantakallioita kolistellen. Laituri on kyllä iso ja komea mutta sen on aivan liian korkea ainakin minun rantautumistaidoille. Rannalla oli sitten asiat jo paremmin. Portaita, opasteita, kaiteita ja niemen sota-aikaisia linnoitteita seuraava polku. Kiersin katsomassa ja kuvaamassa. Myös luolaan tutustuin uudestaan. Edellisellä kerralla 2005 ei mukana ollut minkäänlaista lamppua. Nyt sentäs näin mihin astuin. On ne ukot aikanaan möyrineet näitäkin maisemia.
Jätin Salpa-aseman ja jatkoin Kongonsaaren itäpuolitse. Ei mitään erityisempää tällä puolella saarta. Ennen lossia oli taas aika hiukan jalotella ja hörpätä termarin antimia. Härkälinnutkin siinä lähettyvillä uiskentelivat. Nähtävästi pesä jossain lähettyvillä. En siis viipynyt pitkään rantakivillä vaan jatkoin matkaa. Ei niistä linnuista kunnolla kuviakaan saanut. Kameran automaattitarkennus otti koko ajan kaisloihin. Komea lintu mutta kamala ääni. Vesilintuja tällä reissulla onkin näkynyt paljon. Toivottavasti en ole liikoja heidän oloansa häirinnyt.
Lossin jälkeen aloin odottelemaan minkä näköisenä Koukkuniemi tulee näkyviin. Pienoinen pettymys. Olin odottanut laajoja hiekkarantoja mutta kaislikkoa täällä pääosin oli. Oikea retkisataman rantakin oli hukassa. Se ei ollutkaan lahden puolella. Toki lahden perukkaankin on rantauduttu mutta varsinainen retkisatama oli saaren puolella Koukkuniemen lahden ulkopuolella. Vedin kajakin maihin ja katselin paikkoja. Nuotiokehä, tyhjä puuvaja ja laaja tasainen mäntykangas. Opastaulun takana olevassa vieraskirjakaapissa pesi joku pikkulintu. Satama on sinällään ihan nätti paikka, mutta.... Ei säväyttänyt. Hiekkarantakin hyvin kaislikkoinen. Istuin nuotiokehälle, laittelin pöpperöä ja mietin jatkoa. Kello oli vasta hieman yli neljän. Tässä satamassa ei riitä mielenkiintoista puuhasteltavaa iltaan asti eikä sittenkään ole mahdollisuutta auringonlaskun katseluun tai iltanuotiolle. Sää oli pilvistynyt ja muutenkin suhruinen. Otin kännykällä säätiedot. Lupailivat illasta alkaen sadetta joka jatkuisi huomisen päivän. Piti siis etsiä paikka jossa viihtyisi mahdollisesti koko huomisen päivän. Lähdin jatkamaan matkaa pohjoisen suuntaan. Kongonsalmen kohdalla on Särkiputero. Pieni harjun erottama lampare. Paikka oli hyvin mielenkiintoisen näköinen ja varmaan hyvä yöpymispaikaksi mutta halusin vielä pidemmälle. Saaren pohjoiskärjessä on Häikänniemi. Mukavannäköinen hiekkaranta mutta rannalla oli yksityisalueen kyltti jossa leiriytyminen kiellettiin. Niemen toisella puolella on mökki turhan lähellä joten jatkoin matkaa. Sitten olikin suunnanvalinta ongelmia. Kongonsaari loppui ja piti päättää meneekö pohjoiseen, länteen vai etelään. Lähimmät retkisatamat oli etelän suunnalla. Pääskysniemellä pitkät hiekkarannat ja hieman kauempana Mitinhiekka jossa tiesin olevan katetun tulipaikan. Vielä ei olut sadekaan alkanut joten suuntasin kohti hiekkarantoja. Olisi ainakin hiukan mielekkäämpiä paikkoja jos sadepäivää pitäisi ruveta viettämään. Pääskyniemen pohjoispuoli on pitkää hiekkarantaa. Ilta-aurinkokin tähän paistelisi ja maisematkin kohtuulliset. Vaan telttapaikkaa ei oikein ollut. Rinne lähtee kohtuullisen jyrkästi ylös. Lisäksi paikalla oli leireilty pysyvän luoteisesti ja hitusen sottaisasti. Pääskyniemen kärjessä oli virallinen rantautumissatama Puuvaja, nuotiokehä ja pieni hiekkaranta. Paikka on metsähallituksen minkä huomasi siitä, että puuvajassa on puita. Teltalle olisi ollut paikka siinä rannan tuntumassa, potkinkin jo käpyjä syrjemmälle. Toinen paikka hivenen ylempänä vessapolun varrella. Päätin kuitenkin mennä Mitinhiekalle parin kilometrin päähän. Siellä olisi nuotiokatos jossa sateella voisi oleskella. Mitinhiekalle mennessä poikkesin vielä katsomassa Pääskyniemen etelärannan. Nuotiopaikka, puilla varustettu puuvaja, pitkälti hiekkaa rannassa ja tasamaata teltalle. Paikalle tulee ajoura saaren sisäosista ja muutenkin sellainen leirintäalue fiilis. Liian väljä meikäläiselle. Hyvä paikka tulla päiväsaikaan aurinkoa ottamaan ja uiskentelemaan. Tulipa katsastettua. Kylläpä sitä on tullut ronkeliksi leiripaikan suhteen.
Ennen Mitinhiekkaa on Vehkasaaren eteläpuolella muutama näyttävän näköinen pieni kalliosaari. Ne kannattaa vilkaista jos tuolla kuljeksii. Sadetta en sitten saanut ennen lopullista rantautumista mutta tuuli oli reippaanlainen. Mitinhiekan nuotiopaikka oli uusittu ja nyt siellä oli komea kelokatos. Hohti uutuuttaan. Kovasti vain tuulisella paikalla. Teltalle hyväksyin paikan rinteestä nuotiopaikan takaa. Olin katsonut sitä rantaa siinä katoksen vieressäkin mutta liian lähellä jos muitakin sattuisi tulemaan. Vielä viritin erätoverin nuotiokatoksen seinäksi ja tuulensuojaksi. Sitten sopi jo huokaista. Antaa tulla vettä ja tuulta. Laittelin hiukan murkinaa ja paistelin makkaroita. Istuin ja ajattelin. Otin pieniä siivuja ja kuuntelin tuulen puhinaa. Piti olla ihan kevyt päivä, pieni siirtyminen ja leiri pystyyn. Matkaa kertyi kuitenkin reilusti yli 20km vaikka olin alle 10km lähtöpisteestä. Onko tässä järkeä? En tiedä mutta kai tämä on mukavaa.
Telkkäänvirta - Heinsaari - Syrjäispää 2.6.08 Ma Jossain vaiheessa yöllä tuli muutama tippa. Muuten ainoastaan tuuli piti telttakankaassa ääntä. Heräsin varhain. En oikein osannut päättää mitä tekisin. Pihlajavedelle olin tullut uudestaan sen takia kun edellisellä kerralla oli hiukkasen kiire tämän sokkeloisen saariston läpi. Nyt siis oli tarkoitus pyöriä enempi ja katsella maisemia ja paikkoja. Sadetta oli luvattu ja taivas näytti siltä, jotta säätiedotus pitäisi kutinsa. Tuulesta ei niinkään väliä, täällä löytyy aina saaren suojainen puoli. Jos jäisin tähän koko päiväksi niin huominen menee hoppuiluksi ja se siitä tutustumisesta. Jos lähden nyt ja alkaa sataa niin maisemien pällistely jää siinäkin tapauksessa. Matkaan reissumiehen mieli. Kun ei nyt juuri sada niin mennään ja katsotaan mitä päivä tuo tullessaan. Telkkäänvirran kallioille ehdin, siis vajaat 3km kun luoteesta vyöryi päälle harmaata, matalalla roikkuvaa sadepilveä. Ensin tihkua ja sitten reippaammin. Tuulikin oli puuskissa kohtalainen. Eipä siis muuta kuin hissukseen eteenpäin. Ei se sade sentään yhtämittaista ollut. Kuuro silloin toinen tällöin. Sen se kuitenkin teki ettei rantautuminen innostanut. Syrjäispäähän oli laitettu satamapaikka veneilysaimaan sivulle. Sen otin välietapiksi. En ollut pistänyt muistiin tuon paikan palveluita mutta luonnonsatamaksi muistelin. Tarkka paikkakin unohtui merkitä. No eiköhän joku kohta löydy. Pujottelin saarien välissä, Hirvisaari, Korkiasaari, Heinsaari, Pekolaisen Väärä ja Pieni Härkösaari. Siinä Pienen Härkösaaren pohjoispään niemellä näytty veden tasosta katsottuna aika mukavalta leiripaikalta. Karttaan oli kuitenkin piirretty hiekkaa Syrjäispäänniemeen, sopivasti tuulen suojaan. Ei siinä kummempaa rantautumispaikkaa ollut. Hiekkakin sellaista tennispallon karkeutta. Rannan puolella sentään tasasta ja teltallekin tarvittaessa hyvin tilaa jos tähän jään. Olin melonut kohtuullisen rupeaman ilman taukoa joten jotain piti saada sisuksiinkin. (Kotona tarkistin retkisataman paikan ja se oikea paikka olisi ollut Härkösaaren puoleisella rannalla.) En vielä päättänyt yöpymisestä mutta pitkän tauon ainakin pidän. Siis erätoverista katos ja itse sen alle ruokakassien kanssa. Itse asiassa siinä oli oikein mukava paikka maata ja katsella suuren Paattisenselän yli. Kävin vilkaisemassa rantautumispaikan ympäristöä ja totesin ettei jatko ainakaan lännen kautta onnistu. Saaren takaa puhalsi reippaasti ja saareni rannat kuohui lännen puolella. Juuvinsaarelle en siis mene tuota kautta, kiertäminenkin vaikutti kovin pitkältä vaihtoehdolta. Palailin katokselleni makoilemaan. Aurinkokin väliin pilkisteli. Taisin torkahtaakkin. Tuuli jatkoi möyryämistä saaren kupeella ja sääkin muutaman tunnin oleilun jälkeen taas synkkeni. Päätin sitten jäädä tähän yötä pitämään. Pistin teltan pystyyn ja hörppäsin kahvit. Kun en melomaan lähtenyt niin sentäs kiipesin takanani kohoavalle korkealle mäelle. Saaren sisäosissa on suoritettu hakkuita juuri äskettäin. Tuore puu tuoksui. Mäen laelta oli mukavat maisemat mutta myös mukavasti näki kuinka sade lähestyi. Kiireesti muutama kuva ja sitten alas teltalle. Väkisinkin tämä muodostu lepopäiväksi. Vaan onko tuo nyt niin vaarallista. Huomenissa täytyykin sitten jo suunnata länteen. Katsotaan vain mikä on reitti. Säätiedotus lupaa kovaa pohjoisen puoleista tuulta mutta poutaa.
Suikinvuori kannas - Kesamonsaari - Pömisevä - Tuohistonsaari
3.6.08 Ti Päivä oli kirkas, Tai siis aamu. Kun menee ajoissa nukkumaan niin herääkin tavallisten ihmisten aikoihin. Pohjoistuuli oli voimakas. Ei siis mitään järkeä yrittää Kokonselän ylitystä. Vaihtoehtoiseksi reitiksi valitsin Kokonsaaren sokkeloiset sisäosat ja kapean kannaksen ylityksen Hirvikivenselän puolelle. Saarten suojassa saikin mennä mukavasti mutta niemien kärjissä tuuli meinasi viedä mennesään. Tässä kohtaa toivoi, että alla olisi matalampi kulkupeli. Valkoinen valaani oli kankea kääntymään vastatuuleen kun se kerran oli poikittain päässyt.
Mukavan näköisiä kapeita ja kallioisia vesiä. Kauniita paikkoja. Eikä kannaksen ylityksessäkään ollut ongelmia. Parin kymmenen metrin veto tietä pitkin. Hirvikiven selältä sitten tulikin aika hurja aallokko. Suuntasin länteen pikkusaaren takaa seuraavan taakse. Aalot löi kajakin yli ja aukkopeite ***kele vuoti selän puolelta. Sieltä vesi valui selkää pitkin ja housun kauluksesta.... Piti rantautua ensimmäiselle pikkusaarelle parantelemaan varusteita. Pääsihän siitä sitten Koirsalon taakse tuulensuojaan. Taas ei tiennyt myrskystä mitään ellei katsellut pilvenhattaroiden nopeutta. Koirsalon rannalla pidin mieluisan kahvitauon aurinkoisella ja lämpimällä kalliolla. Koirsalon jälkeen Kesamonsaaren suojaan ja sitä rantaa Muhasaarelle. Kun kulkee pitkän matkaa saarten suojassa niin unohtuu se tosiasia ettei myrsky ole mihinkään kadonnut, sitä ei vain huomaa. Lähdin ylittämään salmea Pömisevän suuntaan. Virtasaaren taakse vielä pääsi hyvin. Jäin pitämään soppataukoa ja odottelemaan josko tuuli edes hieman hellittäisi. Ei hellittänyt tuuli. Piti siis mennä mutkitellen. Ensin hiukan sivuvastaiseen ja sitten myötäseen surffaamalla. Vielä koukkaus Pömisevän pohjoispuolen pikkusalmeen. Härkinsalon ja Pömisevän välillä kysyttiin vielä käsivoimia. Kuvaaminen ja ympäristön tarkkailu muutenkin jää vähemmälle kun huomio keskittyy parhaan reitin hakemiseen. Tuohistonsaaren retkisatamaan sentään pääsin jo lepposemmilla laineilla. Kapean kallioluodon takana on pieni hiekkaranta. Helpotti
Mielialoista huomaa selkeästi sen, että on menossa kohti reissun loppua. Kiertely ja ihmettely jää vähemmälle. Laskeskelee loppumatkoja. Miettii mihin viimeisenä iltana, ehtiikö sieltä perille sovittuun aikaan, sovittuun paikkaa. Miten sää vaikuttaa kulkemiseen ym. Määränpäähän paluu pitäisi saada vapaaksi sovituista ajoista ja paikoista. Kyllähän se tietenkin onnistuu mutta maksettu on mitä maksettu ja onhan se vuokraajakin tehnyt omat aikataulunsa joita ei viitsisi kovin paljoa sekoitella. Paluu johonkin keskukseen, kuten Oraviin jossa palvelut on kokoajan paikalla ja päivystämässä, onnistuu paremmin. Näin loppumatkasta alkaa kaipaamaan seuraakin, varsinkin iltoihin. Tuohistonsaarella kuitenkin olen. Vikuilen lähimaastoa ja totean ainoan hyvän telttapaikan olevan aivan siinä rannalla. Paikka on pieni eikä tänne oikein sovi kuin yksi seurue kerrallaan. Veneilijät tietenkin voivat olla veneissään. Hiekkaranta on hyvä mutta veden korkeuden takia pinnan alla. Istun tulipaikan tuntumaan eväitten äärelle. Ruokaa on riittävästi ja herkkuja pitää ruveta käyttämään ettei taas kulkeudu takaisin kotiin. Kun on hyvää aikaa ja vieressä korkea mäki niin päätän tutustua saaren sisäosiin ja maisemiin. Pistää miettimään kuinka paljon näiden saarien sisäosissa todellisuudessa kuljetaan. Saisiko tänne värkätyksi piilokojun joka saisi olla täysin rauhassa. Vain kallioiden arimmilla jäkäliköillä huomaa jonkun muun kulkeneen joskus. Mikä lie jäkälän kasvuvauhti. (Katselin netistä ja löysin Palleroporonjäkälän kasvuvauhdiksi 4-5mm vuodessa. Eli kun tallaat 10cm paksun kuivan jäkälän muruiksi niin paikalla on parhaassakin tapauksessa samanlainen mätäs vasta 20-25 vuoden päästä. Sopii miettiä mihin astuu). Saaren huipulla oli kolmiopisteen lautajäänteitä. Maisemiakin pääsi ihastelemaan vaikka vain puiden välistä. Hieno mäki. Rannalle palaillessani väkisin mietin samaa kuin joka kerta leirin ulkopuolelle lähdettyäni. Entä jos joku pitkäkyntinen olisi käynyt. Tekeekö kaupungissa asuminen ihmisestä epäluuloisen. Pitää "pelätä" jonkun vievän tavarasi jos olet hetken jossain kauempana. Asia häiritsee minua. En pysty täysin rennosti tekemään päiväretkiä tai lyhyempiäkään tutustumiskierroksia. Vai onko se omatunto ? Pistin teltan siihen jäteaitauksen ja kajakin välille. Istuin, makasin ja katselin maailmaa kameran läpi. Aurinkokin laski aikanaan.
Selkäsaari - Vekara - Tiaisensaaren laavu 4.6.08 Ke Lopun makua. Tästä räpiköis jo muutamassa tunnissa Sulkavan lomakeskukseen, pyytäis kajakin vuokraajaa hakemaan sieltä. Vaan eipä kuitenkaan hosuta. Sää on yhä aurinkoinen, jopa helteinen. Tuuli puhaltelee edelleen navakasti pohjoisen suunnilta. Pitää kierrellä saarien suojassa. Mitä sitä toisaalta selkävesillä tekisikään. Sain olla tässäkin satamassa aivan omine nokkineni. Huviveneilijöitä, saatikka melojia ei vielä liiku. Joku paikallinen prutkuttaa verkoille tai kiertää katiskoita, ei muuta. Lähden pujottelemaan pieniä saaria lännen suuntaa. Kauniita kalliota ja sammaleisia pikkusaaria. Rajastinpään eteläkärjestä myötätuulessa suoraan Selkäsaarelle. Ohi huristaa perätuupparilla varustettu puuvene, taitaa vaari mennä jälkikasvun kanssa kalaan. Pysähtyvät sinne Selkäsaaren viereen luodon kaislikkorannan tuntumaan, onget lasketaan veteen. Selkäsaarelle on merkitty laavu. Siinä pääsaaren rannassa, johon merkki osoitti, ei kuitenkaan ollut mitään. Viereisen luodon ja saaren välinen kannas näytti matalalta ja kiviseltä. Vauhti myötätuulessa kohtalainen, aallokon takia ei pinnan alla väijyviä kiviä näe. Kokeilin onneani ja pääsin ilman kosketuksia pujahtamaan salmesta. Laavu löytyi sen luodon kärjestä, selkäveden puolelta. Mikä näiden karttojen tekemisessä on niin vaikeaa ettei merkkejä saada kohdalleen. Kun kerran vedetään viiva niin voisi se osoittaa oikeaan paikkaan eikä ihan metsään. No, laavu nyt kuitenkin löytyi. Rantautumaankin pääsi siihen edustan matalalle kalliolle kun tuuli puhalsi toiselta puolen. Sorapohjainenkin rantautumispaikka olisi itäpuolella, siellä myös jokunen paikka teltalle. Katsastin laavun ympäristöä ja itse laavun. Ei ole "virallista" huoltoa. Hyvässä kunnossa toki. Polttopuut vain täytyy tuoda tullessaan. Mietin jatkoreittiä ja hörpin kahvia. Ei oikein vielä ollut nälkäkään ja sen verran oli lämmin, että kahvin sijasta olisi mieluummin juonut jotain kylmää. Kesä näyttäisi tulleen. Vekaran salmen eteläpuolella oleva laavupaikka näytti olevan sopivalla etäisyydellä tämän päivän urakaksi ja huomista Sulkavalle paluuta ajatellen. Sinneppä siis. Aittosaaren salmesta putkahdin yhden mökkirannan editse. Hätkähdin kun siellä oltiin paikalla. Tähän asti on saanut huoletta meloa rantoja seuraten "pelkäämättä" häiritsevänsä mökkiläisiä. Muistuu vain mieleen Luonterilla muutama vuosi sitten kun tulin vauhdilla kaislikosta liki laituria hipoen ja säikäytin auringonottajan ja itseni. Iiniemeä kiertäessä oli sitten enempi mökkejä ja mökkiläisiä. Säviönsaari oli parin kilometrin selän takana. Sivumyötäistä tuossa oli mutta päätin kuitenkin kiertää lähempänä rantojen suojaa. Sai sitä keikutusta vaikka hieman kiersikin. Nyt kun katselee valokuvia niin ihmettelee arkuuttaan aallokkoon menemisestä Ei näyttä kuvissa miltään. Se vain on niin ettei kuvia tule otettua silloin kun keinuttaa. Kameran kaivaa esiin vain suojaisissa paikoissa. (Selittelyä). Vekaran lossin kohdilla ensimmäinen kunnollinen lokkihyökkäys. Siihen se oli pesänsä pistänyt kapean salmen luodolle. Itse päivysti väylämerkin päällä. Syöksähteli kohti ja yllättävän läheltäkin. Meloin kuin tuulimylly jotta joku muu paikka olisi aina korkeammalla kuin oma pää. Ei mokoma tahtonut jättää rauhaan edes rantautuessani lossin viereen veneenlaskupaikalle. Reagoiko lokit jotenkin erityisen ärhäkkäästi juuri melojiin? Onko riittävän hidas kohde? Vekaran lossin kohdalla on kesäkauppa eli elintarvikekioski/kahvila. Pötsi huusi hurraata. Makkaraa ja olutta. Ostin hiukan sitä ja tätä mutta paljoa ei kannattanut eikä tarvinnut. Olisi vain yksi ilta. Huomenna tuskin mitään aamupalan jälkeen. Kahvilassa istuin hörppimassä limua, ja kahvia munkin kera. Paikalla oli myös paikallinen joka myös meloo enempi-vähempi. Tunsi kajakkini ja sen vuokraajan, oli tuolla valkoisella valaalla joskus käynyt vesilläkin. Hurjia vain puhui 60km päivälenkeistä. Olenkohan minä ymmärtänyt tämän lajin väärin. Toisaalta kun ajattelee iltoja tästä taaksepäin niin aikaa on ollut runsaasti, liikaakin. En juurikaan ole kalastellut ja nuotiolla rupattelukin jää vähemmälle yksin liikkuessa. Olisi hyvin ollut aikaa ja kuntoakin meloa tunti, pari pidempään eli 5-10km. Lokki kävi tervehtimässä "käkä käkäkä" kun jatkoin matkaa. Kartassani on retkisatama heti lossin länsipuolella. Mutta siinä on yksityinen kesämökki laitureineen. Retkisatama on vasta 400m päässä pienen lahden pohjukassa. Hieman hiekkarantaa, tie perille, siinä yksi paku, taaempana joitain lautakoppeja (WC ?). Lahdella kellui käymäläjätteiden imutyhjennys ponttooni ! Onpas retkisatama. No, tulipa tarkistettua. Laavu oli merkattu etelämmäs Unisaaren viereen Pienen Tiaisensaaren pohjoiskärkeen. Eihän se siinä ollut. Tuo saari on yksityinen ja siellä on mökki. Laavu oli sen pohjoispuolella pienemmällä, nimettömällä saarella. Vesiltä katsottuna mukava kallio ja sen laella ilta-aurinkoon avautuva laavu. Jep! tämän minä otan. Kiersin täyden kierroksen kun etsin sopivaa rantautumispaikkaa. Siinä se kuitenkin oli Unisaaren puolella veneväylän vieressä. Tasaista rantaa mukavasti mutta kajakki pitänee vetää ylemmäs ettei veneiden aallot yllä. Kiipesin laavua katsomaan ja meins "itku" päästä. Kuinka voidaan pitää paikkoja näin sotkuisena. Pari täyttä jätesäkillistä roskiakin oli tuotu laavun sisään. Hylättyjä veneiden istuinpehmusteita, kahvattomia paistinpannuja, rojua, törkyä ym. Kukakohan tämänkin huollosta vastaa, voi olla yhtä vaikea löytää kuin sotkijatkin. Istuin viereiselle penkille miettimään. Paikka on sopivalla etäisyydellä Sulkavan keskustasta, sää mukava. Kierrän vielä luodon ympäri kalavehkeiden kanssa. Tuloksetta. Pienen välipalan jälkeen alan raivaamaan laavua. Sieltä löytyy onneksi pari tyhjää jätesäkkiä, saan ne täyteen. Laavun kyljessä seisoo sitten peltiroskiksen vieressä kolme säkkiä. Nostan pari pölliä niiden päälle ettei tuuli tai elukat ihan heti levitä. Lakaisen laavun ja kerään puoliksi poltetun puutavaran nuotioon ja polttamattomat puupöllit seinän vierelle. Alkaa näyttää siedettävältä. En kuitenkaan kanna yöpymisvarustusta laavuun asti, jotenkin etoo. Piti käydä oikein kunnolla pesulla. Jäin siinä istumaan kalliolle ja seuraamaan auringon matkaa hiljalleen alaspäin. Viimeinen retkiateriakin tuli syötyä. Tukevasti. Järvellä poukkoili yksi avovene. Matala ja leveä alumiinipaatti. Sen liikkeissä oli jotain outoa. Tutkivatko vai etsivätkö jotain. Näytti siltä että veneessä seistiin enemmän kuin istuttiin. Kaipa tietävät mitä tekevät. Tuuli oli tyyntynyt täysin ja se tiesi itikoiden armeijan saapumista. Kokeilin auringonlaskua odotellessa onko itikoiden metsästämisellä, listimisellä, rusentamisella, läpsimisellä, linttaamisella mitään vaikutusta niiden määrään. 10-15 minuuttia kädet kävi kuin heikkopäisellä. Penkille eteeni kertyi joukkomurhan merkit mutta ilma oli yhtä sakea kuin hommaan ryhtyessäni. Ei siis hyödytä huitoa. Laavu piti lopullisesti unohtaa. Aurinkokin laski aikanaan. Tällä erää ei erikoisempaa väri-ilottelua. Pistin teltan pystyyn alemmas rantatasanteelle. Toivottavasti tuosta vierestä ei mene isoimmat sisävesilaivat.
Säviönvirta - Lajunsalmi - Sulkava - Helsinki
5.6.08 To Tyyntä ja aurinkoista. Koko järvi kuin yksi iso peili. Viimeinen aamu tällä reissulla ja nyt jo tyyntyi ;-) Linja-autokyytini lähtisi Sulkavalta 14:10. Siihen mennessä pitäisi purkaa ja pakata sekä siirtyä linja-autoasemalle joka tosin on ihan kadun toisella puolen. Ei mitään hengenhätää mutta pahasti ei saisi rokuliinkaan nukkua. Olinkin sitten jo ennen kymmentä liikkeellä. Leirisaari jäi taakse. Ihan mukava paikka. Jonkun vain pitäisi niistä roskista huolehtia. Kiersin Unisaaren ja suuntasin tyvenessä kohti Säviönvirtaa. Matka joutui mukavasti. Ei sen kummempia maisemia tai paikkoja tai sitten olin saanut jo yliannostuksen. Katselin vanhempia mökkejä. Ne kun tuntuu paremmin istuvan maisemaan. Eivät pullistele. Ovat vain oikean kokoisia ja hyvin maastoon istuvia. Uusia ökylinnojakin valitettavasti nousee rannoille. Täältä jos jostain voisi kesäpaikan hankkia. Sopiva etäisyys palveluista ja hyvät vesiyhteydet moneen suuntaan. Olin hyvissä ajoin Lajunsalmen suulla. Ei kiireitä. Tuulikin alkoi vasta nyt nousta. Ehdin mainiosti Alanteen puolelle ennen kuin navakka pohjoinen rupesi tuntumaan melomisessa. On se kumma mistä tuokin tuuli tuli. Taivas yhtä pilvetön kuin aamulla. Kiersin lahden itälaitaa, vilkaisin leirintäaluetta vesiltä ja lopuksi Sulkavan keskustaan. Satamatyöt oli edenneet mallikkaasti, siirtonurmirullia levitettiin rantapenkalle, kaikkialla koneita ja ukkoja hommissa. Soitin kajakin vuokraajalle. Ei vastannut. No ei kiireitä. Rantauduin, rupesin purkamaan ja siivoamaan kulkupeliäni. Vuokraaja tuli aikanaan ja toi kassini. Vaihdettiin kuulumisia, mietteitä, kommentteja ym. Lupasin lähettää vielä sähköpostitse kommentit kartasta. Hyvissä ajoin linja-autoa odottamaan ja sitten odottamaan sen perille pääsyä ja odottamaan jatkoyhteyttä ja odottamaan sen, ja odottamaan ja odottamaan. Suomi on ihan kiva maa mutta turhan harvakseen asuttu. Siitä seuraa harvakseltaan kulkevat yhteydet (hyvä että edes kulkee). Kotimatka siis Puumalan kautta Anttolaan ja Mikkeliin ja Helsinkiin. Viimeisen osuuden heiluvassa ja nykivässä Helsingin sinisessä bussissa seisoin. Seisoin mielelläni koska ahteri ei enää sallinut istumista. Sitten vain odottamaan seuraavaa lähtöä viikon päästä. Eipä tarvitse välillä viedä romppeita kellarivarastoon.
Toteutunut reitti 2008 päiv. km matka k.arvo Helsinki-Sulkava-Lajunsalmi-Hakovirta-Linnavuori 26.5 1 14,5 14,5 Linnavuori-Varmavirta-Lajunvirta-Kylmäsaari 27.5 2 18,5 33,0 Kylmäsaari-Varviranta-Ruunasaari-Petrosaari 28.5 3 19,5 52,5 Petrosaari-Lohilahti kauppa-Lohijärvi-Syvälahti 29.5 4 24,5 77,0 Syvälahti-Kalavesi-Julunkivi-Likastenjärvi 30.5 5 14,0 91,0 Likastenjärvi-Likastenlahti-Uitonsalmi-Iso Porkalansaari 31.5 6 16,0 107,0 Iso Porkalansaari-Kongonluola-Koukkuniemi-Pääskysniemi-Mitinhiekka 1.6 7 23,0 130,0 Mitinhiekka-Telkkäänvirta-Heinsaari-Syrjäispää 2.6 8 9,5 139,5 Syrjäispää-Suikinvuori kannas-Kesamonsaari-Pömisevä-Tuohistonsaari 3.6 9 17,5 157,0 Tuohistonsaari-Selkäsaari-Mustasalo-Vekara-Tiaisensaaren laavu 4.6 10 16,5 173,5 Tiaisensaaren laavu-Säviönvirta-Lajunsalmi-Sulkava-Helsinki 5.6 11 14,5 188,0 188,0 17,1 km/pv
Loppukommentteja + Yleistä Liika suunnittelu ei ole hyvästä mutta suunnittelematta ei myöskään kannata reissuun lähteä. Kohtuullisen nopeasti tehty lähtöpäätös takasi sen, ettei odotukset ehtineet kohota pilviin. Kuitenkin ehti suunnitella sen verran, että Lohijärven oikaisu mahtui reitille mukaan. Se oli melkein parasta tällä kertaa. Varustus on kohdallaan kunhan vain muistaa, että toukokuun lopussa on vesillä kylmää. Muuten tuo on erittäin hyvä aika myös vesiretkeilyyn. Aikataulun joustavuus on hyväksi, siis mahdollisuus siirtää muutamalla päivällä lähtöä jos siltä tuntuu. Kalastus jäi vähälle tai olemattomaksi. Pitänee harkita kokonaan viitsiikö hommaan ryhtyä. Kalastusvälineet kyllä kulkee helpolla mukana mutta viitsiikö lupia maksella. Päivämatkojen pituudessa oli selvää varovaisuutta. Tosin säät oli niin hyvät ettei tullut kuin yksi ilmojen takia lyhyeksi jäänyt päivä. Keskimääräinen päivämatka jäi 17km:n sen voi huoletta nostaa suunnitteluvaiheessa lähemmäs 25km/päivä. Nyt kävi iltaisin aika pitkäsi. Jos on porukalla liikkeellä niin illat sujuu rattoisasti leirissäkin. Leiripaikkojen ympäristöönkin voisi tutustua aktiivisemmin. Jälleen täytyy ruikuttaa kartoista. Ei tahdo pysyä ajan tasalla tai niissä on virheitä. Tuore vesiretkeilykartta, jonka pitäisi olla nimenomaan melojille suunnattu, sisältää virheitä ja puutteita. Parasta sisältöä Saimaalle tarjoaa Veneilysaimaan sivut. Menkää ihmiset melomaan !
		MELONTAREISSUT