H i s t o r i a

Ensimmäinen varsinainen kosketus melontaan oli 1994 kun ystäväni pyysi mukaan Naarajoelle. Hän oli lähdössä vetämään sinne nuorisoporukkaa ja inkkarikanootin etupenkki oli tyhjä. Viiden päivän ajan nautin suunnattomasti uudesta liikkumismuodosta ja maisemista. Kajakkimelonnan kurssikin tuli sitten käytyä. Pari kertaa vielä kuljin inkkarilla kunnes oli siirryttävä kajakkiin jotta pääsi yksin liikkeelle, tai siis ylipäänsä pääsisi melomaan.

   N y k y t i l a n n e

Omaa kajakkia ei ole enkä hanki ellen sitten muuta jonnekin järven rannalle. Säilyttämisen ja kuljettamisen järjestäminen vaatisi enemmän järjestelyjä kuin on mielekästä tällä hetkellä. Suomessa on aika laaja kanoottien vuokrausverkosto. Vuokraustoimintaa tosin haittaa hienoinen puuhastelun maku eikä tarjolla olevan kaluston laatuun voi aina luottaa. Koskimelontaan en ole tuntenut vetoa.

   T u l e v a i s u u s

Tämä on tulevaisuuden juttuja, ainakin omalta osaltani. Kevyempää matkantekoa eikä tarvitse tinkiä kaikesta sillä kajakkeihin mahtuu tavaraa. Melominen ei myöskään ole niin riippuvainen polvien ja selän kunnosta kuin patikointi. Merellä en ole vielä melonut näitä Helsingin lähivesiä lukuun ottamatta ja jotenkin tuntuu että sinne pitäisi ensin lähteä porukalla. Turun saaristo houkuttelee jälleen. Inarijärven takamaat Vätsärin suunnilla täytyy myös joskus käväistä kurkistamassa. Ehkä vielä joku rauhallisempi jokireittikin joskus.

VIIMEINEN PÄIVITYS  06.12.2012

Alkuun